Selaat arkistoa kohteelle Ecological.

Luovan järjestyksen polku – ”Tärkeää ei ole aina itse päämäärä vaan matka”

6.7.2018 Ecological, Left over materials, Marie Kondo, Minimalism, Re-use, Repurpose, Tee-Se-Itse

(Alphonse Mucha)

Olen tällä hetkellä vakiinnuttanut blogin julkaisutahdin joka toiselle viikolle. Nyt olisi käsillä julkaisuviikko, mutta kameran piuha on mystisesti kadonnut… viimeksi muksu veti sitä perässään ”karvamatona”, vaikka sellainen oli hänelle askarreltu! Oli samaan aikaan tiski kesken ja jotenkin tässä kohtaa on nyt musta aukko, mihin piuha päätyi… Siivouksessa piuhaa ei löytynyt sängyn alta – eikä sitä ole mielestäni kuljetettu asunnosta ulos. Mene ja tiedä sitten :D Vakipaikallaan laatikossa se ei kuitenkaan ollut…. jätänpä siis kuvien siirron tuonnemmaksi ja kirjoittelen jostakin muusta :D

Ehkä on hyvä palata noihin ”luovan järjestyksen polun” teemoihin tällä erää. Missä nyt mennään? Olen havainnut kerran viikossa – tavaran vähentämisen hyvinkin toimivaksi ratkaisuksi. Se antaa sopivaa pelivaraa ja antaa tilaa luovuudelle. Kun yksi viikko käsittää vaikkapa siivouskomeron raivaamisen ja toinen viikko kaapissa pyörivien askartelumaalien loppuun käyttämisen, ei homma muutu liian puurtavaksi. Asiat myös tuntuvat menevän mukavasti eteenpäin – ei tunnu olevan enää kasa ikuisuusprojekteja, kun joka viikko jollekin projektille on oma aikansa. 

Tärkeää ei aina ole itse päämäärä vaan matka.

Kun tavaraa ja asioita on vähentänyt ympäriltään, voin sanoa kehittyneeni seuraavissa asioissa;

  • Ympäristön havainnointi myös positiivisessa valossa on parantunut

Mikäli mahdollista, osaan nauttia vieläkin enemmän arjen pienistä asioista ja ilmiöistä ympärilläni ja kiinnittää huomioita sellaisiin pieniin yksityiskohtiin enemmän, joita aikaisemmin tuli osittain siivuutettua tai huomioitua vain hetkellisesti. Esim. osaan vielä paremmin ottaa irti asioita omasta arjesta ja kaupunkiluonnosta, paikoista, jotka ovat lähellä. Joskus arki tuntui puuduttavalta ja sitä odotti esim. viikonloppuna mökille pääsyä. Nykyään viikot soljuu mukavammin ja oho, hupsista nyt se mökkiviikonloppu onkin jo nurkan takana.

  • Muistan jo paremmin, mitä omistan ja mistä sen löydän

No, tuo kameran piuha näyttää nyt olevan teillä tietämättömillä mutta kokonaisuutena alan hahmottaa paremmin omistamani tavaran määriä ja niiden hakemiseen liittyy yleensä jo vähemmän päänvaivaa. Sama koskee myös miehen ja lapsen tavaroita. Omaa aikaa ja voimavaroja ei kulu enää niin paljon tavaroiden haeskeluun. On myös jotenkin selkeää, kun tietää jo etukäteen, että okei, nyt käytin tuon ja tuon asian loppuun ja en niitä enää jatkossa tarvitse. Tai että osaan nimetä, kuinka monta tietyn tyyppistä tavaraa minulla on.

  • Siivous on helpottunut

Kun tavaroilla on paikkansa ja laskutilat yhä selkeämmät on myös siivous helpottunut huomattavasti. Lisäksi tulee intensiivisemmin tehtyä joka päivä jotakin pientä järjestelyhommaa, jolloin ei kerralla tarvitse rykäistä kaaosta kiireellä kasaan. Siivous – ja järjestelyrytmeistä jaksaa pitää paremmin kiinni ja soveltaa ja luoda uusia käytäntöjä jouhevammin.

  • Jo järjestetyt kaapit alkavat pysyä yhä pitempään järjestyksessä

Tämä puolestaan ruokkii intoa pitää järjestystä yllä ja antaa inspiraatiota, aikaa ja voimavaroja myös järjestämättömien kohteiden läpi käymiselle.

  • Osaan hyödyntää ja korvata paremmin jo omistamiani tavaroita

Kun muistaa, mitä omistaa, sitä tulee myös paremmin käytettyä. Kaapissa lojuva, puoliksi käytettynä saatu vanha piilolinssineste putsaa lavuaarin, Lapsen puoliksi käytetystä hammasgeelistä tuunaan itselleni pariksi päiväksi hammastahnan, loppuneen leivinpaperin tilalle levitän kaappiin unohtuneita korppujauhoja, miehen yksiparisesta pistokkaasta tulee avainpiilo seinään, yläpuolelle tulee vanhasta koristehelmihatusta pussukka, johon voi laskea hoitamista vaativat paperit. Lukuisasta teevalikoimasta syntyy jääteetä kotiaineksilla kesäjuomaksi jne. Olen ollut ennenkin ihminen, joka hyödyntää jo kotona olevaa kaupassa juoksemisen sijaan mutta vähentämisen myötä tämä tapa on arkipäiväistynyt ja tullut todellisesti helpottamaan arkea.

  • Ajattelumaailma on kääntynyt ennemmin siihen, mitä jo omistaa, kuin että mitä haluaisi lisää

Kun huomaa omat resurssinsa, niitä osaa paremmin hyödyntää ja tuntee omistavansa aika paljon. Jos vastaan tulee jokin mieluisa asia kodin ulkopuolelta, ajatus kääntyy heti siihen, mitä kotona jo on ja voisiko omista tavaroista saada esim. tuunattua saman tyyppisen. Ns. roskat jaksaa hyötykäyttää kotitaloudessa vieläkin intensiivisemmin, ilman että ne jäävät unohtuneena lojumaan jonnekin  ”sitten joskus tuunaan näistä jotakin – periaattella”. Esim. kananmunakennoista syntyvät mökille sytykekukat, kuoret murskataan kalkiksi mullan joukkoon.

  • Tavaroita tulee käytettyä oikeasti loppuun

Ei enää käsilaukkujen, meikkipussien ja kylpyhuoneen laatikoiden pohjalle unohtuneita näytepakkauksia, puoliksi käytettyjä rasvatuubeja, kasoja hotelleista hamstrattuja suihkumyssyjä, saippuoita ja kavalkaadia pieniä hammastahnatuubeja…Näitä kaikkia on käytetty loppuun ostamatta ja hamstraamatta uusia tilalle. Nyt taitaa olla menossa kierroksessa viimeinen suihkumyssy.. niitä olen käyttänyt aina niin kauan kun alkavat hajota, tämän jälkeen olen kietaissut sen vielä wc:n puhdistuskäsineeksi, jonka jälkeen ne on voinut hävittää. Sen jälkeen voi siirtyä ihan tavallisen pyyhkeen käyttöön samassa tarkoituksessa :D

  • Olen vieläkin paremmin oppinut elämään tässä ja nyt, mutta toisaalta suunnittelemaan järkevämmin

Olen osannut pitää aiemmin montakin rautaa tulessa – mutta kysymys kuuluu onko se aina tarpeellista. Nykyään pyrin ennemmin siihen, että asiat etenevät niin pitkälle kuin mahdollista ”yksi peruna kerrallaan”-periaatteella. Asioita ei siis pyritäkään tekemään väkisin tehokkaammin vaan ehkä ennemminkin intensiivisemmin. Tarkoitus on se, että rutiinit ovat kohtuullisia ja luovuudelle jätetään tilaa. Suunnitelmat etenevät myös maltillisesti – ehkä ensi kertoja elämässä pystyn sanomaan itselleni, että ”katsotaan tämä tehtävä ensin loppuun ja mietitään seuraavaa vasta sen jälkeen”.

  • Olen tyytyväisempi käsillä olevalla hetkellä

Osaan olla armollisempi itselleni, jos jokin ei sujukaan ihan suunnitellussa aikataulussa tai tulee takapakkeja. Ennen jännitin viulunkielenä, jos esim. työtehtävissä tuli viivästystä sairastumisesta johtuen. Nyt osaan suhteuttaa asioita kuormittamatta liikaa itseäni. Pidän tietysti viimeiseen asti kiinni sovituista jutuista, mutta en ylistressaa tekemättömiä töitä. Tiedänhän, että hoidetuksihan ne tulevat ja joskus täytyy hieman soveltaa.

  • Elämä on tässä ja nyt

Haaveita saa olla, mutta turhan haikailun olen lopettanut. Tyyliin ”voi kumpa olisin nyt siellä ja minulla olisi sitä ja tätä”. Olenkin keskittyneempi siihen , mitä käsillä on ja mitkä ovat tavoitteeni tässä ja nyt -edetessä kohti tulevaisuutta. Kun aloin intensiivisemmin vähentää tavaraa -ajattelin osittain vielä sitä osana tulevaa, helpompaa muuttoa sekä pieneen asuntoon sopivaa tavaramäärää, mutta nyt huomaankin miettiväni, etten ehkä haluaisikaan seuraavasta asunnosta kovin isoa ja että en koskaan halua lottovoittoa.

https://www.bloglovin.com

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

DIY – Palasaippuan jämät ja yrtit uudeksi saippuaksi

20.6.2018 Ecological, Left over materials, Re-use, Tee-Se-Itse, Zero waste

Tarkoituksellinen puolentoista viikon blogi- ja sometauko takana :)! Näin juhannuksen kynnyksellä voisin esitellä hieman saippuahommia. Jossakin raivaamista koskevassa uutisessa törmäsin jonkin aika sitten siihen, kuinka kaikki kylppärissä pyörivät saippuan jämät tulisi heittää menemään tavaran vähentämisen ja siivouksen nimissä. Itse olin tottuneesti kerännyt jämiä pieneen lasipurkkiin ja hyödyntänyt niitä esim. lavuaarin putsauksessa tai kevyessä tahran poistossa.

Kosmetiikan ostolakkohuumassa käytin myös noita pieniä jämiä oikeasti peseytymiseen ostamatta uutta tilalle tai pienen pieneen tilaan menevänä matkasaippuana reissussa. Koska olen vannoutunut asioiden loppuun kuluttaja, mutta toisaalta teen viikoittaista tavaran vähennystä, ratkaisuni jälleen kerran oli hyödyntää olemassa olevat jämät ostamatta uutta tilalle.

Hieman soveltamalla mummon perintönä saatua ”Kotikonstit – parhaat konstit” opusta tyhjensin jäljellä olevat saippuapalojen jämät kattilaan ja kiehautin vedessä ja oliiviöljyssä yhteen. Joukkoon lisäsin takapihalta nurmikon seassa kasvavia voikukan lehtiä ja terassilla ruukussa kasvavaa sitruunamelissaa. Sekoitin saippuamassaa ja otin sen hetkeksi jäähtymään. Kaapista kaivoin pari kuppia, joihin laitoin seoksen ja nostin kirjahyllyn päälle kuivaan ja lämpimään pariksi viikoksi. Ennen kuin kaksi viikkoa oli kulunut, otin vielä muotoiltavissa olevan toisen, puoleksi jähmettyneen saippuaseoksen ja painelin sen toisen saippuan sisään. Voikukan lehdet antoivat saippualle kivan vihreän sävyn, tosin lopputulos muistutti äkkiseltään hieman epämääräistä kakkapökälettä, mutta eipä anneta sen häiritä :D Tuoksuja välttelevänä mietin tarkkaan, lisäänkö tuoksuksi  mitään, seosta voi siis hajustaa esim. eteerisillä öljyillä. Meillä oli terassin ruukussa myös basilikaa, joten lisäsin sitä ikään kuin hajusteeksi. Ohjeen mukaan saippuamuotit tulisi myös peittää, mutta tästä tuli jokseenkin lipsuttua.

Tarvitsin siis:

  • Kourallinen palasaippuan jämiä
  •  vettä
  • Kourallinen voikukkia lehtineen
  • Kourallinen sitruunamelissan lehtiä
  • Muutama basilikan lehti
  • Ripaus oliiviöljyä

Hommahan ei sinänsä ollut iso – käytännössä aikaa alun valmistusprosessiin meni vähemmän, kuin että olisin lähtenyt kaupasta saippuaa varta vasten hakemaan. Tietysti tuo parin kolmen viikon jähmetysprosessi vie aikansa, mutta mikäli saippuan valmistuksella ei ole varsinaisesti kiire, ei homma ollut kovinkaan työläs kun ainekset sai niin helposti kotoa ja kotipihalta. Kuvan vaaleanpunainen askartelupaperi on mieheni sukulaistädin jäämistöjä. Tällä hetkellä saippua odottaa käyttöön ottoa ko. paperissa.

Kertailin myös kotikirjahyllyn kasviopuksesta juttua voikukista. (Aapala & Aapala: Pääskynhattu, päivänkämmen – kasvikertomuksia. 2007. Otava. ) Kun katse on siirtynyt minimalistisempaan elämäntapaan ja tavaran vähentämiseen – ovat omistamani kirjat saaneet jälleen jonkinlaista lisäarvoa, sillä niistä löytyy juuri niitä helmiä, joita osaa arvostaa ja hyödyntää. Asioissa vähentämällä ja keventämällä uskon löytäväni myös uudelleen aikaa enemmän kotihyllyn kirjallisuuden pariin. Tähän maailmaan hurahtaisin koska vaan vieläkin syvemmälle, vaikka aihepiiri omaan alaan kuuluukin, tuntuu, että vieläkin syvällisempi kasvikunnan hyödyntämistuntemus olisi poikaa. Pikkuhiljaa…. ;) Voikukilla on entisaikaan hoidettu mm. ryppyjä ja voikukan maitiaisnesteellä on hoidettu mm. näppylöitä. Tietysti voikukan lehdet käyvät hyvin myös sellaisenaan salaatinlehdistä. Sitruunamelissa raikastaa ja rauhoittaa.

Hyvää juhannusta! :)

https://www.bloglovin.com

 

Sytykekukat mökkiäitienpäivään

7.5.2018 art, Ecological, kierrätys, Left over materials, Re-use, Repurpose, Tee-Se-Itse, Zero waste

Meillä on ollut tapana nyt jo useamman vuoden ajan tavata äitini kotitilalla äitienpäivän korvilla. Tila on jo vuosia toiminut mökkikäytössä. Tänä vuonna tosin vierailemme mökillä jo helatorstaina ja varsinaisen äitienpäivän vietämme tänä vuonna miehen kanssa kahdestaan suuntamaalla Joenrantakahvilaan aamiaiselle.

Pääsiäisen ja vapun sekä lapsen synttäreiden jäljiltä meille oli kertynyt tyhjiä kanamunakennoja. Laitoin talteen tätä varten. Myös ne pari poikkeuksellista kertaa, kun olemme käyneet take away-hampparilla mukaan on tullut kartonkiset juomatelineet. Yleensä välttelen nämä paikat viimeiseen asti ja säästän mahdolliset juomakupit kotiin, joista juon vielä parit kahvit ennen kuin heivaan ne kartonkiin. (Tässä vaiheessa ne yleensä alkavatkin jo hapertua. :D)

Netistä löytyy ohjeita kananmunakennoruusujen tekoon esim. haulla ”diy roses egg”. Itse lähinnä sovelsin mallailemalla leikattuja kananmunakennokuppeja sisäkkäin, hieman rytistämällä ja taittelemalla ja vääntelemällä, eli en tässä taaskaan ohjeita jaa, vaan välitän inspistä ;). Koriksi valikoitui asuntomme entisen omistajan minulle takapihalle jättämä kukkakori, josta heivasin vanhan muovisisuksen pois roskapussiksi. Kuljetusta varten suojasin korin lapsen lelun ympärillä olleella verkolla. Kananmunakennokukkia voi käyttää saunan sytyinä ja korikin alkoi olla jo niin vanha, ettei se meillä olisi kestänyt ulkotiloissa pitkään. (Ei ole esim. lakkakäsitelty, joten ajan myötä hapristuu). Korinkin voi siis lopulta polttaa risuina saunaa sytyttäessä. 

Leppoisaa tulevaa äitienpäivää!

https://www.bloglovin.com

Sunday plogging – hölkkää ja roskien keräystä Natura-alueen lähistöllä

29.4.2018 Ecological, kierrätys, Tee-Se-Itse, Zero waste

(Roskaisen maaston rajamailla)

Ilmojen puolesta on harpattu kohti kevättä ja väliin on mahtunut myös oikein aurinkoisia kevätpäiviä. Toissa sunnuntaina ajattelin tehdä hyvän mielen ulkoilulenkin samalla lumen alta paljastuvia roskia keräten. Viime aikoina on uutisoitu ruotsalaisena pidetystä ilmiöstä – ploggauksesta, joka yhdistää hölkän ja roskien keräämisen. Lisätietoja saa mm. täältä:

https://www.stara.fi/2018/03/08/plogging-yhdistaa-holkan-ja-roskien-keraamisen/

https://www.bbc.co.uk/bbcthree/article/237c63d4-0a54-406a-ae51-ad677a872456

Ajattelin, että otan kohteekseni kaupungin alueelta pätkän Noljakan mäen Natura-alueen http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Noljakanmaen_alue(6785)  läheisten lenkkipolkujen verkostosta. (Palaan kohteeseen puhtaasti luontoretkikohteena myöhemmin). Muutama siirtymä minulla oli kuitenkin kotiovelta hölkäten myös autoteiden varsilta, joten sain myös perspektiiviä siitä, poikkesivatko alueet toisistaan, kun kyseessä saattoi olla ainoastaan 50 metriä eroa, jos sitäkään. Lähdin liikkeelle hyvällä, keväisellä mielellä.

Olen pyrkinyt tekemään postauksia inspiroivaan sävyyn ja niin oli tarkoitus tehdä nytkin – ”Hei me plogataan – on siistiä ja teen jotain hyödyllistä” – asenteella. Nyt kuitenkin myönnän, että eteen nousi turhautuneisuus ja suora vitutus. Näin ollen myös postauksesta tuli enemmän asiapitoisempi. Lenkiltä palasin hiljaisena, enkä ollenkaan niin energisenä, kuin olin kuvitellut. Tunsin voimattomuutta roskan määrän edessä. Haluankin siis nostaa esiin myös Jätelain Roskaamiskiellon** sekä sen, että kaupungin ja kunnan sivuilta löytyvät tarkemmat jätehuoltomääräykset*.

Havaitsin heti tietyt ”tyyppiroskat”. Tupakan tumppien lisäksi erinäisiä paperin ja pahvin palasia saattoi olla siellä täällä, lisäksi erinäistä osittain silppuuntunutta muoviroskaa löytyi sekä korkkeja. Koiran jätökset olivat häiritsevän hallitseva näky lähellä kiinteistöjä. Alla on erittelyä löytyneistä roskista.

1. Tupakkatuotteet

Ketään ei varmaan yllätä se, että tupakantumpit olivat yksi keskeisin roskan muoto, mitä matkalla tuli vastaan. Selkeä ero oli kuitenkin sillä, että tumppeja – kuten muitakaan roskia ei enää ollut lähellekään samassa mittakaavassa lenkkipoluilla aivan Natura-alueen kupeessa, kuin korttelin, kahden päässä sijaitsevalla kävelypolulla. Tupakointiin liittyy kuitenkin muutakin roskaa, kuten pakkauksia ja muovikääreitä pakkausten ympärillä. Nämä näkyivät myös selkeästi ploggauksessa. Näiden suhteen iski uupelus, ja se, että olisin ottanut asiakseni myös katuosuudet muutaman korttelin verran kohti ulkoilupolkuja – en olisi tainnut yksinäni ensinnäkään ennättää edes lenkkipoluille asti. :( niin paljon roskaa oli noilla katuosuuksilla!

2. paperi- ja pahvipakkaukset sekä – silppu

Osaa papereista pidin tahattomina roskina, jotka helposti tippuvat taskusta esim. puhelinta, avaimia tai nenäliinaa kaivaessa. Yksittäisetkin paperin palat kuitenkin hajoilevat ja silppu leviää ympäriinsä. Kuvan kartonkiroska on jo sen verran isompi, että sen tippuminen epähuomiossa on jo epätodennäköisempää. Ehkä paras keino olisi muistaa tyhjentää taskut roskista roskikseen heti kun mahdollista – muuten ne helposti unohtuvat taskun pohjalle ja saattavat vahingossakin päätyä ympäristöön.

3. Muovi, muovi muovi….

 

Muoveja oli ympäristössä hälyttävän paljon. On totta, että kaistale Natura-alueen vieressä oli siisti ja lähes roskaton, mutta aivan ko. lenkkimaaston lähistöllä muoviroskan määrä lisääntyi. Nämä alueet olivat juurikin niitä asfaltoituja osuuksia, jossa autot pääsivät vaivattomasti kulkemaan. Harmikseni huomasin erityisesti take away kuoria – joita siis ainakin omassa elämässäni koitan välttää viimeiseen asti. Nämä vihuliaiset tuotteet usein hajoavat päälle astuttaessa ja niistä irtoaa pienen pientä muovisilppua ympäristöön. Viime aikoina muovi on puhututtanut mediassa. Esim. näin https://yle.fi/uutiset/3-8610827  

https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/180473-pohjois-karjalankin-jarvet-ovat-mikromuovin-saastuttamia

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005659442.html

YNNÄ MUITA LUKUISIA ARTIKKELEITA JA KESKUSTELUITA, MUTTA AIHE EI KOSKENUT YKSINÄÄN MUOVIA, JOTEN JÄTÄN TÄMÄN OSUUDEN TÄHÄN.

Tässä valossa en myöskään ihmettele mikromuovien tai muovien päätymistä omiin vesistöihimme, vaikka ymmärrän, ettei roskaaminen ole suinkaan ainoa aiheuttaja. On totta, että yksinään ESIM. muovipussien kiellolla emme ehkä voi vaikuttaa suuressa mittakaavassa kokonaisuuteen, eikä varmuudella vielä tiedetä haittavaikutuksista. MUTTA SIIHEN MIHIN VOISIMME HELPOSTI VAIKUTTAA OMASSA ARJESSA JA OMASSA ELINYMPÄRISTÖSSÄ ON SE, PÄÄTYYKÖ ROSKAA LUONTOON VAI EI!

Olen myös törmännyt ehkä puolustelevaankin puheeseen siitä, ettei maailman merien muovijätemääriä voi verrata omiimme, koska meillä on toimiva jätehuolto. Nostetaan esille se muoviongelma Aasian maissa, jolloin omamme on pieni pisara meressä, josta ei voi edes puhua samana päivänä. Ymmärrän näkökannan, mutta jo pelkästään lyhyellä ploggausretkellä alan suhtautua siihen penseästi. On hyvä herätellä keskustelua ja asettaa asiat mittasuhteisiin. Mutta onko tässä myös se vaara, että kun asiat laitetaan riittävän isoon mittakaavaan, emme enää havaitse omaa ympäristöämme ja keskity sen vaalimiseen? Yhtään jätehuoltoa moittimatta nään selkeän valuvian – yksittäisten kansalaisten välinpitämättömyyden! Yksittäiset kansalaiset ovat osa jätehuoltojärjestelmää – emme voi ajatella, että jätteen haltijoina voimme hylätä roskan ja joku sen korjaisi automaattisesti pois. Roskat tuppaavat kulkemaan myös tuulen ja lintujen mukana. Natura-alueen  läheisyydestä on lopulta lyhyt matka vesisistöjen äärelle… asia ei koskaan liity pelkään esteettisyyteen ja ympäristön siisteyteen vaan jätteen kiertokulku on aina osa asiaa.

Vertailu on hyvä keino katsastella asioita, mutta tiedämme varsin hyvin, että vertailussa aina joku tuppaa olevan ”enemmän, suurempi, haitallisempi tai vaarallisempi”… you name it. On siis helppo jättää punninta siihen ja olla kysymättä, tulisiko asialle tehdä jotain, koska aina jossain on joku asia, joka on ”PALJON PAHEMPI TAI HEIKOMMASSA TILASSA”.

4. Koiran ulosteet

Minusta sillä ei ollut merkitystä, oliko kyseessä metsäisempi kaistale kävelypolkua vai ihan katuosuuksien piennar – KOIRAN KAKKAA OLI JOKA PUOLELLA! Tähän eivät resurssini riittäneet. Onko niin, ettei kakkaa mielletä roskaksi, kun se noin periaatteessa on ”luonnontuote”? Koiran kakan voi laittaa koirankakkaroskisten lisäksi biojätteeseen ja muovipussissa polttokelpoiseen jätteeseen. Asianmukaisesta koiran kakan kompostoinnista on tarkemmin säädetty Joensuun kaupungin jätehuoltomääräyksissä. http://www.joensuu.fi/documents/11127/205670/Jätehuoltomääräykset+1.2.2016+alkaen/d2e517ff-a3ba-409d-9b1a-1c170bff28f0 Myös isot hiekkaiset pökäleet kuuluvat polttokelpoiseen jätteeseen:

https://www.puhas.fi/lajittelun-abc/koirankakka.html

Määrät ovat kuitenkin niin valtavia ja maatuminen hidasta, että omistajien tulisi huolehtia taajamassa kakat asian mukaisesti kiertoon. Meillä on surullinen näky vastapäisessä metsikössä, josta on muodostunut oikea koiran kakan hautausmaa kalkkeutuneine torneineen, johon kaikki muu irtoroska on sekoittunut – tämä ei kuitenkaan kuulunut varsinaiseen ploggausalueeseeni.

5. Tölkit

Näitä ei tullut vastaan kuin yksi! Mutta miltä ympäristö näyttäisi ilman panttijärjestelmää? Joskus vastaan tulee myös metallikantoja ja teräviä pullonkorkkeja, joihin satuttaa jalkansa. Muutama koiran omistaja on tätä minulle kironnut. Viime vuonna hätkähdin törmättyäni Maseudun tulevaisuuden uutiseen lehmien suolistoon joutuvasta alumiinitölkkiroskasta:

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/kutriina-kuoli-metallinpalaan-ihmisten-pitäisi-ymmärtää-että-ne-ovat-vaarallisia-1.153501

Ennen uutisointia en ollut edes ymmärtänyt, kuinka yleisestä ongelmasta on kyse. Paikka, mistä tölkin löysin, on lyhyt matka laidunalueille.

Analyysi:

Mistä sitten johtuu, että ihan Natura-alueen kupeessa oleva tieosuus, joka johti myös uimarannalle, oli selvästi roskattomampi, kuin korttelin päässä sijaitseva tieosuus?

Mieleeni tuli erilaisia vaihtoehtoja, jotka eivät ole toisensa poissulkevia.

  • Kaupungin jätehuoltomääräyksissä on mainittu, että kaupunki vastaa virkistysalueiden puhdistamisesta:

” virkistykseen käytettävän alueen haltijan on järjestettävä riittävät jätehuollon palvelut kyseiselle alueelle. (Tätä tukee myös laki kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta (669/1978).

En kuitenkaan usko, että tämä yksin selittäisi selvää eroa roskan suhteen, vastaahan kaupunki myös monesta muusta yleisestä alueesta ja kadusta puhdistamisen suhteen.

  • Tuonne alueelle, jota kiersin, pääsee myös autolla, mutta autoilijalle esteettömämpää kulku on korttelin päässä asfaltoidulla osuudella. Uskoisin, että korttelin päässä kulkee suhteellisesti enemmän autoilijoita (vaikka kyseessä on umpiperä) ja tästä syystä siellä on myös roskaisempaa. Ehkä siellä myös kulkee enemmän ihmisiä kävellen ja pyörällä, jolloin roskaajien määrä myös korostuu.

 Itse näin kuitenkin enemmän ihmisiä liikkuvan juuri tuolla virkistysalueen puolella ko. päivänä, kuin tuolla roskaisella katuosuudella, joten juuri tuohon hetkeen kuvaus ei sopinut. Tästä pohdin seuraavaa:

  • -> Talvinen lumi virkistysalueella rajoittaa ihmisten liikkumista. Näin ollen alue on myös roskattomampi kuin viereisen korttelin aurattu osuus. (Toki tätäkin tasapainottaa hiihtäjien tulo kuvaan)

Viimeisimpänä pohdin, onko sittenkin väliä itse ympäristöllä: Roskaavatko ihmiset helpommin kaupunkimaista ympäristöä ja jättävät roskaamisen helpommin luonnonläheisessä ympäristössä, vaikka välimatka olisi vain korttelin verran? Onko niin, että luonnonläheinen ympäristö houkuttaa jo valmiiksi valveutuneempia henkilöitä ja ne jotka helpommin roskaavat, jättävät myös helpommin hakeutumatta luonnonläheiseen ympäristöön. (Muistelen törmänneeni myös tutkimukseen aiheesta..)

Oli miten oli, meidän kaikkien tulisi muistaa, että jätelain mukainen ja myöskin kaupungin jätehuoltomääräyksissä selkeästi esille tuotu seikka: ensisijainen vastuu on itse roskaajalla. Toissijaisesti kuvaan astuu puhdistus ja huolto mm. kaupungin, kunnan, jätehuoltoyritysten, taloyhtiöiden sekä kiinteistönhuollon palveluiden ja sopimusten osalta. Tämä koskee myös virkistysalueita, jotka myös kuuluvat roskaamisen osalta toissijaisena siivoamisvelvotteiseksi haltijalleen, esim. kaupungille. (Jätelain 74 § 1 mom. 2 kohta)

(Tämä osuus oli vielä lumen peitossa, mutta jäin ihastelemaan tahratonta hankea)

*Joensuun kaupungin jätehuoltomääräysten 41 §:ssä on kiteytetty roskaantumisen ehkäiseminen yleisillä alueilla.
Jätteiden hylkääminen luontoon on kielletty. Myös puutarhajätteen vienti metsiin, puistoihin tai muille yleisille alueille on kielletty. Jätteen sijoittaminen jäteastian ulkopuolelle yleisillä alueilla on kielletty.
Jäteastian ylläpitäjän on huolehdittava jäteastian riittävästä tyhjennysvälistä ja alueen siisteydestä.

(Natura-alueen viereisten lenkkimaastojen vieressä on erillinen kyltti jätteentuontikiellosta. (Koskee myös puutarhajätettä). Ilmeisesti kyltti on pitänyt pystyttää siksi, että tämä pieni metsikkö on toiminut dumppauspaikkana. Tiheä asutus on vain kadun toisella puolella ja metsikön puolelta on pääsy suoraan lenkkimaastoihin ja Natura-alueelle.)

 

**Jätelain (646/2011) 72 §: ”Ympäristöön ei saa jättää jätettä, hylätä konetta, laitetta, ajoneuvoa, alusta tai muuta esinettä eikä päästää ainetta siten, että siitä voi aiheutua epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä, ihmisen tai eläimen loukkaantumisen vaaraa tai muuta niihin rinnastettavaa vaaraa tai haittaa («roskaamiskielto»).”

HUOLEHDITAANHAN VAPPUNAKIN ROSKASTA, EIKÄ JÄTETÄ SITÄ YMPÄRISTÖÖN?!

 

 

Minimalismia ja zero wastea hiustenhoitoon

13.4.2018 Ecological, Minimalism, Tee-Se-Itse, Zero waste

(Lettikampaus: ivalolainen ekokampaamo-parturi Anne Lehtinen)

Olen lopettanut kokonaan nestesaippuoiden ja -shampoiden käytön ja siirtynyt palasaippuoihin. Syitä ovat mm. zero waste- ja muovin vähentämis-ajattelu, sulfaatittomuus (palasaippuioissa useammin tämä kriteeri täyttyy myös ns. markettiversioissa) sekä ainakin osittain palasaippuan suhteellisesti pitempi kesto ja minimalistinen ote. Mieheni käyttää vielä pulloon pakattua shampoota. Syy on oikeastaan se, että meillä on 2 vajaata shampoota, jotka ovat tulleet meille jo valmiiksi käytettyinä, eli emme ole itse ostaneet ko. tuotteita. Esim. mökiltä, jota käyttävät myös vanhempamme, tuomme aika ajoin kotikäyttöön shampoita, jos niitä alkaa käyttöasteeseen nähden olla mökillä liikaa. (Itse emme tästä syystä ole vieneet sinne pesuaineita, mutta niitä ovat jättäneet sinne tarkoituksellisesti mm. mökkivieraat tai vanhemmat ovat tuoneet joka kerta uusia pulloja ”varmuuden vuoksi”.)

Kuten aiemmin totesin meikkiä koskevassa postauksessa, haluan tulla toimeen vähällä määrällä purkkia ja purnukkaa. Tuoksuyliherkkänä minun on myös helpompi testata itse tuoksua suoraan saippuasta, joka ei ole niin tiiviiseen pakkaukseen pakattu, kuin liuossaippuasta. Käytössä olen myös huomannut, että palasaippuoilla pestessä sekä hiukset, että iho kiittävät. ( Toki saippuoissa on myös eroja!) Tukka rasvoittuu nykyään tasaisesti (ei esim. ainoastaan päälaelta) ja sähköisyys ja kuivuus ja latteus tukasta on vähentynyt. (Tai oikeastaan en koe kärsiväni enää edellä mainitusta). Jonkun verran palasaippuoissa tulee vastaan muovikääreitä, mutta onneksi paljon näkee myös yksinkertaista kartonki-pakkaamista/ei pakkausta ollenkaan. Kuljetuksissa saippuaksi pakattu tuote säästää tilaa ja miksi maksaa nestemäisien tuotteiden vedestä? :)

Saippuoiden maailma on kiehtova ja haluan jossakin vaiheessa kokeilla valmistaa saippuaa myös itse. Alle olen jaotellut hiustenhoitoon liittyviä kohtia ja kuinka olen niissä keventänyt ylipäätään vuosien varrella.

  1. Muotoilutuotteiden lopettaminen

Muotoilutuotteita ei ole juuri tullut käytettyä vuosiin. (Esim. ei myöskään hääkampauksessa, joka koostui lettikampauksesta ja itse tehdystä seppeleestä). Kun tukka voi hyvin ja silmää miellyttää luonnollinen look, on hiukset mahdollista kammata ja muotoilla oman rasvansa avulla. (Tämän ohjeen luin jo nuorena tyttönä Cosmopolitanista ja ajattelin, että hyi yäk en halua mennä juhliin tukka pesemättä, mutta nyt ymmärrän pointin). Minulla on tällä hetkellä vielä kaapissa muutama muotoilutuote. Konmaritus puuskassani niistä hiusvahan lahjoitin miehelleni (ettei hän vaan kipitä kauppaan ostamaan geeliä yms.purkkia/purnukkaa lisää ;)). Hän käyttikin sitä sujuvasti, mutta nykyään hänelläkin on uusi ”tyyli”, joten vahalle ei enää jatkossa ole käyttöä. Saippuapesun jälkeen tukka ei ole kärsinyt sähköisyydestä, mitä varten vaha alun perin on talouteen päätynyt. Esim. minulla tahtoi tulla sellaista haituvaista vauvahiusta otsan seutuun, mutta nykyään sellaiset hiukset eivät nouse ollenkaan pystyyn edes pipojen kanssa. Minulla on myös hajusteeton muotovaahdon loppu sekä Biozellin hiuslakan loppu. Ajattelin käyttää ne yhdessä kuvauksessa, jossa hieman tupeeratumpi look voisi olla paikallaan. Tämän jälkeen en enää osta ko. tuotteita. Jos todella vielä joskus haluan esim. kampauksen, joka vaatisi muotoilua, käyn laittamassa sen kampaajalla hiustenleikkuun yhteydessä. Hajusteyliherkkänä yleensä jo muutenkin muotoilutuotteiden laitto ahdistaa, vaikka niitä hajustamattomia tuotteita onkin. (Ja joskus jopa kampaaja tulee valittua sen perusteella, voinko kulkea ohi kakomatta).

Tukka kammattu taakse oman rasvansa avulla

 

2. Pesuvälin pidentäminen

Hiusten pesussa koitin ensin keventää pesuväleillä. Tämähän siis säästää sekä pesuainetta, että vettä ja lopulta myös hius voi paremmin. (Aluksi juuresta rasvoittuneen tukan voi käsitellä esim. peruna- tai ruisjauholla ja näin pidentää pesuväliä – näin korvaa helposti suihkutettavat kuivashampoot). Jauhoissa tulee kuitenkin taituroida tummemman tukan kanssa, ettei lopputulos näytä hilseilevältä. Tähänkin on vaihtoehtoja, esim. tummempaan tukkaan kaakaopulveri. Peruna- ja ruisjauhoja voi hyödyntää muutenkin ruoan valmistuksessa, sekä kotikosmetiikassa ja ne on pakattu pahviin ja paperiin, jotka on helpompi hävittää, kuin muovi. Aloin myös käyttää huivia tukassa osana pukeutumista – hieman rasvoittuneen tukan sai harjattua piiloon huivin alle. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että tukka saa myös hengittää. Hieman aikaa saattaa hiuksella kestää, ennen kuin se tottuu eri saippuoilla pesuun ja minullakin alkuun esim. öljyhoitokokeilut jättivät tukan rasvaiseksi, eli hieman kesti, että löysi sellaisen sopivan keskitien. Nyt pesuväli on keskimäärin joka kolmas-neljäs päivä, mutta tässäkin liikunnan määrä sanelee, eli vähemmällä pärjää jos ei ole tiedossa rankkaa hikiliikuntaa. Syksyllä päänahkani hilseili, mutta syy löytyi oikeastaan vielä sulfapohjaisten pesuaineiden ajoittaisesta käytöstä. Yritän aina ensi sijaisesti myös hyödyntää kotoa kaiken ensin, ennen kuin hankin uutta tilalle. Mieheni esim. halusi ostaa talkkia, vaikka saman tuotteen olisi voinut korvata perunajauholla. Nyt yritän hyödyntää talkin pois esim. itsetehdyssä deodorantissa ja mahdollisesti myös hiuspuuterina. (Mutta! Ainakin minulla se tekee sähköisyyttä!) Eli en tässä vaiheessa osta perunajauhoja vain hiuksia varten vaan koitan pärjäillä sillä mitä on. Ja nyt jos joku ajattelee, että mitäs kun esim. se kaakao tuodaan kaukaa… No näin minäkin ajattelen. Mutta ihmisiltä löytyy kaapista kaiken näköistä ;) Ja niin löytyy niistä pesuaineiden ainesluettelostakin, jolla itseämme pesemme ;)

2.Harja luonnonkuidusta

Harjana olin käyttänyt vuosia lähes kokonaan jo luonnonkuituista puuharjaa – nyt olen alkanut kiinnittää myös sen puhdistukseen parempaa huomiota – mieheni päätti kasvattaa hiustaan ja alkoi harjata samalla harjalla.. näin ollen välillä hänen hiusrasvansa siirtyivät epäedullisesti omaan tukkaani ;) Minulla on myös tuliaisena saatu puinen kampa. Kun noista aika jättää, voin hävittää ne saunan uunissa. Pidän siitä, mitä luonnonkuituinen harja tekee tukalle. Kun tukka on vain hieman rasvainen, harjaan sen luonnonkuituharjalla taaksepäin ja kiinni. Tukka näyttää kiiltävältä, mutta ei likaiselta. Muotoilutuotteita en nää tarvitsevani. Halvat muoviharjat myös näyttävät hajoilevan nopeammin piikityksestä. Takkuja ei ole tarvinnut selvitellä enää vähään aikaan… mistä lie johtunee.. Harjaus kannattaa myös pitää kohtuudessa – se tekee hyvää hiukselle, mutta jatkuva harjaaminen taasen voi rasvoittaa tukkaa turhaan.

3. Veden kulutuksen huomiointi

Hiusten pesuvälin pidennys säästää jo vettä itsessään. Olen myös ottanut tavaksi saippuattomat ja kylmällä vedellä tehdyt pikaiset pesut. Veden sammutan aina saippuan levittämisen ajaksi. Kesällä suosin luonnonvesiä (hius kärsii mm. veden kovuudesta, joka vaihtelee paikkakunnittain) enkä koskaan huuhtele saippuaa suoraan järviveteen. (En edes silloin, vaikka biohajoavuutta mainostetaan) Yksi kampaaja kysyi minulta, mitä tuotteita käytän, kun olen saanut hiuksen niin pehmeäksi. Sanoin, että ”en mitään ja olen pessyt tukan viime viikkoina järvivedellä.”

4. Luonteva kampausten vaihtelu ilman turhia kojeita

Sen lisäksi, että päähän valikoituu joskus huivi, muistan pitää tukkaa myös auki, vaihdella hieman jakauksen paikkaa ja pitää hiusta kiinni hieman eri tavoin, jolloin ponnari ei pääse hiertämään samaa kohtaa tukassa. Hius kiittää. Ponnareissa koitan suosia materiaaleja, jotka olisivat riittävän pehmeitä hiukselle. Jos haluan kiharaa, käytän papiljotteja, (mummolta löytyi käyttämättömiä) en tarvitse mitään kiharrinta erikseen. En halua myöskään mitään suoristusrautoja tai muita kojeita kylppäriimme, jotka vievät aikaa/rahaa/tilaa/kuluttavat hiusta/syövät sähköä ja sisältävät muovia.

Minulla on (ala-asteella!) joululahjaksi saatu hiustenkuivaaja, joka tarvittaessa toimii koko perheen käytössä ja samalla pienimuotoisissa tuunausprojekteissa. Sitä käytetään kuitenkin hyvin säästeliäästi eli ei esim. jokaisen hiustenpesun jälkeen.

5. Huivi ja hattu käyvät aurinkosuojasta

Kyllä, näin on. Mitäpä siihen lisäämään. Paitsi, että vielä se, että jos jakaus palaa herkästi, niin muistaa vaan edelleen vaihtaa sitä hiusten kiinnitystyyliä ja jakauksen paikkaa. Ja latvat voi suojata pitemmässä tukassa vaikka niillä lettikampauksilla. Ja käyttää hattua ja huivia. ja välttää suoraa ja polttavinta auringon paloa muuten aurinkoisesta säästä täysin siemauksin nauttien. Ja suhtautua maltilla ohimeneviin trendeihin, kuten myöhemmin tuon esille. Oli se sitten suolavesisuihke (eikö tämänkin voisi tuunata itse tai vaan uida siellä merivedessä?) tai arsenaali erillisiä hiuksille tarkoitettuja aurinkotuotteita. Hyvä nyrkkisääntö lienee, että kesällä esim. alkoholi muotoilutuotteessa ja aurinko ovat lähtökohtaisesti huono yhdistelmä. Meidän kesä on myös lyhyehkö eli ihan jokaisen vuotuinen auringon saanti yletä sille tasolle, että erillisten tuotteiden hamstraaminen olisi välttämättä aina ja joka tilanteessa järkevää.

6. Hoitotuotteiden järkevöittäminen

Ensimmäinen ajatukseni on, että hoitoainetta ei hyvällä saippualla ja edellä mainituilla kikoilla ENSISIJAISESTI tarvitse. Esim. syväpuhdistavat tuotteet ovat lähinnä sitä varten, että ne poistavat muotoilutuotteiden jämiä. Jos hiuspohja voi hyvin jo edellä mainituilla asioilla, tarvitseeko sitä syväpuhdistusta ollenkaan? Hoitoaineena sitten on nyt ollut minulla ja miehellä yhteiskäytössä hajusteettomasta kosteuvoiteesta (DECUBAL) jota on lääkäri määrännyt lapsellemme (syö lääkettä, joka vaikutti ihoon, mutta nyt ongelma tasoittunut… johtuukohan sittenkin saippuan vaihdosta ;)) tuunattu hoitoaine. Se on lantrattu veteen ja laitettu tyhjään suihkepulloon (isovanhemilta kulkeutunut lasten suihkutettava aurinkorasvasuihkepullo). Vesi kuitenkin kerää bakteereja, joten en pidä kikkaa hyvänä pidemmän päälle, vaikka käytössä muuten ihanteellinen. Hoiteaineita saa myös palasaippuaversioina. Hiusten huuhteluun voi käyttää myös esim. oliiviöljyn ja omenaviinietikan sekoituksia. Ne saa lasipullossa ja voi muutenkin hyödyntää ruoan laitossa. Hiusnaamioita voi tehdä tarpeen mukaan itse. Meillä on esim. koti-kauneudenhoitoa pullollaan oleva, mummon jäämistöstä peräisin oleva, Valittujen palojen ”Kotikonstit, Parhaat Konstit”- kirja ja netistä/kirjastosta löytyy ohjeita. Pyrin aina lähtemään siitä, mitä jo kotona on, esim. välttämään hävikkiruokaa. Hieman käyneet marjat voin esim. vielä hyödyntää kotokosmetiikassa. Suosin myös yleisesti öljyjen käyttöä jos koen tarpeelliseksi. Esim. kuivan tukan voi öljykäsitellä ensin ja sitten huuhdella saippuapesulla. Risiiniöljy sopii hiustenhoitoon kuin myös kynsinauhoille ja ripsille. Öljyllä voi myös koittaa selvittää mahdollisia takkuja. Eli avain on se, että mitä tuotteita oikeasti tarvitsee ja voiko joku tuote sopia yhtä aikaa moneen. 

Lisäksi markkinoille puskee koko ajan erilaisia tuotteita. Yhtenä vuonna ”kesähitti” on teollisesti valmistettu suolasuihke surffitukan aikaansaamiseksi, toisena vuonna tukkaa kehotetaan vaalimaan ja varjelemaan suolavedeltä kasalla erilaisia aurinkohiussuojatuotteita. (Kofeiinia on markkinoitu myös, itse olen lorauttanut kupista jäähtyneen kahvin tukkaan.) Eli itseltään tulee kysyä, tarvitseeko tätä tuotetta todella. Vaikka koko kosmetiikka-arsenaali olisi luonnonkosmetiikkaa, mutta sen käyttö ei kovin harkittua, jättääkö jälkeensä aivan turhaa muovia, puoliksi käytettyjä tuotteita ja turhaa epäjärjestystä kylppäriin?

7. Hyvinvointi

Kokonaisvaltainen hyvinvointi näkyy helposti hiuksissa. Stressi tekee pahojaan tukalle. Yksipuolinen ravinto voi näkyä hiuksissa. Olen koittanut karsia ressiä aiheuttavia tekijöitä elämästäni ja katsoa hieman ruokavalion monipuolisuutta. Tärkeintä niissäkin on, ettei hyvinvoinnin tavoittelusta tee itselleen stressaavaa tekijää. Eli armollisuutta kehiin. ;) Monesti tuodaan esille, kuinka ilmansaasteet ja ”paha sää” tekevät tukalle hallaa. Mutta niin tekee hyvin kuiva, koneellinen ilmastointikin. Eli kultaista keskitietä tässäkin haetaan. :) Minulla on lääkitys, joka ei ole hyväksi hiukselle, varsinkin lääkityksen säännöllisen aloituksen pystyi kampaajakin melkein laskemaan tukan kasvusta, kohdassa oli selvä raja. Minusta tukka on nyt ollut silti parempi, eli voi olla, että oma toleranssi on myös parantunut.

8. Palvelut ammattilaisella jos tarvitsee

En oo koskaan kokenut kampaajalla käyntiä mitenkään älyttömän miellyttävänä, eikä kyse ole kampaajasta. En vaan jaksa pönöttää siinä tuolissa :D En kuitenkaan halua leikata tukkaa itse. Joskus olin toistakin vuotta leikkaamatta tukkaa, sitten kävin kolmen kuukauden välein. Nyt ajattelin pitää neljän kuukauden leikkausvälejä hyvänä. Jos hiusten laatu vaan kestää lääkkeet ym. haluan pitää pitempää tukkaa. Olen tutustunut ekokampaamoihin ja haluan joskus kokeilla esim. energialeikkausta. Tässä ehkä tuleekin kokonaisvaltaisempi aspekti mukaan. Minulle riittää pääosin, että hiusta siistitään latvasta, jotta se kasvaa taas tasaisemmin. Edellä jo mainitsinkin, että jos todella haluan johonkin tilaisuuteen joskus kampauksen, joka vaatisi muotoilutuotteita, teetän sen kampaajalla, koska niitä tilanteita tulee pitkässä juoksussa aika harvoin. Näin säästyn purkeilta ja purnukoilta kotona. Vaihtelen usein paikkaa millä kampaajalla käyn ja suunnittelen ne työ- tai koulumatkan varrelle tai esim. pyöräilymatkan päähän, jolloin minun ei tarvitse käyttää autoa kampaamopalvelua varten. Kauempana asuessa niputtaisin samalle käynnille myös muita juttuja.

9. Oma väri – paras väri

Mä en ole ollut koskaan mikään suuri hiusten värjääjä. Muutamia kampaaja- ja kotikokeiluita on ollut, mutta hyvin on pärjätty ilmankin. Vuosi sitten kokeilin punaista sulfaatitonta väriä kampaajalla oman hiukseni joukkoon lähinnä latvaan. Jos välttämättä tulevaisuudessa koen, että tarvitsen väriä tukkaan toteutan sen luonnonkosmetiikalla/kaivan esiin mummoni vanhan kirjan, jossa esim. punertavaa sävyä saadaan aikaan kotikonstein. Nyt olen huomannut, että tukkaan palautunut kiilto on saanut myös värin näyttämään kivemmalta omaan silmään.

10. Ja vielä kerran.. ne palasaippuat

Blogia aloitellessani ajattelin, etten keskittyisi kosmetiikkaan, mutta nyt olen myös olosuhteiden pakosta (sulfa – ja hajusteyliherkkyys) joutunut tsekkaamaan vaihtoehtoja ja tutkimaan tuoteselosteita, että ajattelin valottaa aika ajoin kokemuksia myös tällä puolella. Vaihtoehtoja on pilvin pimein – ja toisaalta juuri sen itselle täydellisen saippuan metsästäminen vie oman aikansa ja kokeilukertansa. En halua kaappeja täyteen saippuaa, joten en ota mitään kokeilupaketteja vastaan, vaan suosin ennemmin sellaista ”yksi kerrallaan” periaatetta. Yksi ongelmakohta saippua-asioissa tulee esille. Luonnonkosmetiikkaa myydään kyllä hyvin netissä, mutta silloin en pääse haistamaan tuotetta. Vaikka saippuaan ei sinällään olisi lisätty synteettistä hajustetta, saattaa yliherkkyys tulla vastaan jo yhdestä eteerisestä öljystä. Paikan päällä ostaessa ongelma taas tulee muiden hajujen sekoittumisesta. Esim. kaupassa tai markkinoilla muiden saippuoiden haju tekee jo niin paljon hallaa, että saatan tulkita hajun väärin. Mulla on tarkoitus valmistaa saippuaa jossain vaiheessa myös itse. Saippuan raaka-aineisiin ja syvempään olemukseen sekä kotimaisuuteen tulee kiinnitettyä entistäkin enemmän jatkossa huomiota. Esim. vasta viime aikoina olen ymmärtänyt että se sulfa, joka shampoissa minua usein pistää ärsyttämään on tuotteen vaahtoamista varten. Vaahtoavan ominaisuuden saa kuitenkin aikaan myös esim. juurikin tuolla risiiniöljyllä…

Piakkoin aloitan julkaisemaan siis myös kokemuksia erilaisista palasaippuoista – mutta en paljon ja kerralla vaan hitaasti ja harkitusti ;)

(Häiden aikaan en ollut vielä siirtynyt sulfaatittomiin palasaippuoihin ja tukkakin voi silloin vielä huonommin, mutta muotoilutuotteita ei tukassa ollut laisinkaan edes hääkampauksessa.)

https://www.bloglovin.com

https://www.blogit.fi