Selaat arkistoa kohteelle Dekkari.

Taputtavat pikku kätöset – mestarillista kerrontaa

13.7.2014 Dekkari, Hupi ja hömppä

Dan Rhodes on osannut kirjoittaa tarinan, joka pala palalta paljastaa suuren kokonaisuuden, jossa kaikki liittyy kaikkeen. ”Taputtavat pikku kätöset” vangitsi minut täysin. Kuten takakansikin kertoo voi hänen kuvaelmiaan todella kutsua makaabereiksi. Hänen kerronnastaan huokuu taustalla olevia syvällisiä ajatuksia ihmisluonnosta ja ihmissuhteista.

Tapahtumien keskipiste on saksalainen museo, jonka vartijana toimii vanha mies. Hän nauttii näkymättömyyden rajoilla liikkuvasta elämänmuodostaan. Myös tohtori Fröhlicher, Hans-koirineen, näyttelee keskeistä roolia. Tämä on kirja josta on vaikea sanoa mitään ilman, että paljastaa liikaa. Jotain on pielessä ja totuus yllättävä.

Tunnelma tekstiä silmäilessä liikkuu huvittuneisuudesta jännitykseen. ”Aaah nyt minä ymmärän tätä ihmistä” lapsellisen omainen välähdys käväiseen ajatuksissa enemmän kuin kerran. Jotta olisimme kiinnostuneita ihmisistä täytyy heidän mielellään olla mielenkiintoisia. Dan Rhodesin hahmot ovat MIELENKIINTOISIA. Oma sisäinen dialogimme ja sen pohjalta tehdyt tulkinnat ovat monesti varallisimpia uhkia, joita moderni ihminen elämänsä aikana kohtaa. Satu ja realiteetit vetävät yhtä narua tässä lämminhenkisessä kohahduttajassa.

Ensin rahat – erikoisempi tapa siirtyä tyhjätaskusta äveriääksi

22.6.2014 Dekkari, Hupi ja hömppä

Niinhän sitä sanotaan (ja on se käytännössäkin tullut todetuksi), että suvullamme on suuri vaikutusvalta siihen mitä meistä tulee isoina. Janet Evanovich:n kirjassa Rahat ensin, sukulaisella sattuu olemaan takuumaksuluottofirma. Työtöntä, tapaturma-altista, Stephanita ei juurikaan kiinnosta arkistointihommat, mutta kuinka ollakaan kohta nainen on ehkä historian epäpätevin palkkionmetsästäjä.

Haasteeksi voisi luulla sitä, että löytää velkaantuneen rikollisen, mutta tämähän tuntuu suorastaan putoavan syliin joka suunnalta. Pidättäminen puolestaan on ihan toinen kapitteli. Morelli on Stephanille ennestään tuttu viettelijä ja ammatiltaan poliisi. Nyt hän on pakosalla ammuttuaan miehen. Tilanne vaikuttaa selvältä murhalta, mutta kaikki faktat ei täsmää. Etsiessään Morellia Stephanie onnistuu suututtamaan pervon nyrkkeilijän, joka usein kutsuu itseään kolmannessa persoonassa ”mestariksi”. Kohta Stephanie saa pelätä henkensä edestä.

Kirja on täydellinen sekoitus pöljänfiksua tyttökirjallisuutta ja dekkaria. Itseäni teos huvitti tauotta, vaaran tunnon käydessä olkaa koputtamassa yllättävissä käänteissä. Kevyttä, kivaa ja jännittävää.