Selaat arkistoa kohteelle art.

Katsaus helmikuun loppuunkäyttöhaasteeseen – vapaamuotoista verkkokuviointia

7.4.2019 art, circular economy, Re-use, Repurpose, Tee-Se-Itse, tuunaus, Zero waste

Vaikka olenkin vaatteiden loppuunkulutusprojektista aika innoissani, kieltämättä ensimmäinen ajatus tähän julkaisuun palatessani oli ”Kuka hemmetti kirjoittaa vanhoista kalsareista” :D Mutta tällä linjalla edelleen jatketaan!

2.4. Otin viikonlopun aktiivikäytön jäljiltä jazz-tanssihousut koneesta ja da-daa, takasaumaan ilmestynyt ”lopun alkujana” oli revennyt isoksi reiäksi. (Housut kävivät vieläpä koneen villapesuohjelmassa, koska halusin saada täyden koneellisen). Muutoin housuihin jo pari vuotta sitten saksittu tuunauskuvio oli jo aiemmin lähtenyt laajenemaan ja kangas oli paikoitellen kulunut jo ohueksi. Olemus oli myös sen verran löystynyt, että olin viime ajat käyttänyt näitä sisäliikuntatreeneissä suoraan pesukoneesta tulleina ja muutoin sitten kotihousuina ja pitkinä kalsareina. Viime viikonloppuna puin housut toisten sukkisten päälle, jolloin ne toimivat vielä hiihtäessä ja lapsen kanssa ulkolenkillä. Mutta nyt, takasauman alue oli niin reikäinen ja hapristunut, että sain vedettyä housut viimeisilleen riekaleiksi lahkeeseen saakka vain hieman venyttämällä kangasta. Eli, housujen viimeinen käyttöpäivä oli virallisesti ennen koneeseen laittoa 1.4. Ehkä tämä on kevään merkki ja uuden alku :D.Kiitän ja kumarran, palvelivat minua 90-luvun loppupuolelta asti. Välillä viettivät aikoja treenivaatehyllyllä ilman käyttöä, mutta aika aktiivisesti olivat taasen käytössä treenihousuina. Katsastin, missä housut on pesulapun mukaan valmistettu. (Osto siis 90-luvun loppupuolella Helsingistä Fiorellasta). Pesulapussa lukee ”Made in Britain, Lycra only by Dupont”. 95 % Cotton ja 5 % Lycra/Elastane.

Tässä kuvassa housut vielä palvelivat viikonloppuna sukkisten päälle puettuna. Kun housut ovat kuivuneet narulla, leikkaan niistä vanhaa kuviota mukaellen ”verkkoa”, jolla teen säilytyskorin tuunauksen. (Tähän valmiina on odottamassa yksi Fiksuruoan pahvilaatikko, muuta hyödynnettävää tuunausmatskua tsekkailen vielä.)

Päivitys: Nyt julkaisuvaiheessa housut onkin jo alustavasti leikattu kuvioksi, joka näkyy myös tästä kuvasta.

Muutoin, edellinen kori on vaiheessa, nyt on ollut sen verran haipakkaa, sairasteluita ja hyvät ulkoilukelit on myös halunnut hyödyntää suht tehokkaasti, että tuunaukset ovat olleet vähemmällä. Mutta pikkuhiljaa ;).

No mutta mitäpä valitsen tilalle? Intensiiviseen kiertoon pääsevät mustat talvisukkahousut, joista on jo aiemmin leikattu rikkikulunut sukkaosa pois. Muu osio on hyvä edelleen. Minulla ei ole varmaa tietoa siitä, koska nämä on ostettu, voivat hyvin olla vuosilta -07 – 10. Nämä voi käyttää hyvin vielä pitkiksinä ja keväämmällä hameen kanssa ja mustien sukkien kanssa saan näistä ikään kuin sukkahousut. Jollei tule kovin kylmä kesä, niin ihan kesäkäytössä nämä ovat varmaan kuumat, joten nyt sukkikset on hyvä kuluttaa loppuun. Kokeilen näitä myös sisäliikunnassa, toimivatko.

Muutoin lähiaikoina onkin tulossa julkaisuun uusi tekstiiliryhmä kuun vaihduttua huhtikuuksi, mutta ajattelin postata tämän ensin.

https://www.bloglovin.com

The Prodigyn keulahahmo menehtyi – nuoruuden T-paita pääsi kiertoon

21.3.2019 art, circular economy, Re-use, Tee-Se-Itse, tuunaus

  • Aluspaita: Merinovillainen ulkoilukerrastopaita, Tilaus Suomen luonnonsuojeluliitolta: Osto 2012.
  • T-paita: Ostettu Lontoosta, Itse muokattu. Osto 1998.
  • Lyhyt villakangastakki: Joululahja(toive) saatu 2009. Muokkaus: Resorit ja rusetti Ompelimo Rokita 2017.
  • Korvakorut: Suomi Design.  Joululahja mieheltä (Toive). Saatu 2018. Mine Güngör.
  • Hame: Oman Wanhojen tanssipuvun ylijäämäkankaasta. Ompelimo Rokita. Teetätetty vuonna 2017.
  • Tummansiniset aluslengginssit: Second hand, saatu. (Nämä on ne miehen yhdet ”teinikalsarit” :D)
  • Kukalliset verkkosukkahousut, Kappahl, Osto 2001.
  • Kiiltonahkaiset nauhanilkkurit, Mantere Finland, Kirpputori, osto 2018.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ihmiset-kulttuuri/artikkeli-1.388501

Nytpä ei seuraakaan korinpunontaa vaan: Maaliskuun alussa törmäsin uutisiin yläasteaikana fanittamani bändin, The Prodigyn laulajan, Keith Flintin kuolemasta. Uutisointia on siellä täällä ja sittemmin uutisoitiin myös, että kuolinsyykin liittyi itsemurhaan ja yliannostukseen. (Tähän halusin kuitenkin poimia linkin juurikin Maaseudun tulevaisuudesta, koska asiasta uutisoitiin sielläkin).

Nostalgiavyöryissäni päätin kaivaa tuunauslaatikosta yläasteaikaisen, Lontoosta -98 ostamani, minulle super ison T-paidan käyttökiertoon. Tuolloin kuljettiin ylisuurissa reisitaskuhousuissa ja yläosatkin sai olla väljiä – varsinkin kun vielä lumilautailu toi pukeutumiseen omat vaikutteensa. Olin yläasteen jälkeen käyttänyt paitaa lähinnä joitakin kertoja alus- ja yöpaitana, mutta missään intensiivisessä käytössä paita ei ole ollut vuosikausiin. Tein siihen jotain tuunausvirityksiä pari vuotta sitten, mutta projekti jäi sikseen. Haaveilin ehkä jonkin näköisestä bändimekosta, mutta projekti ei päässyt enää työn alle. Nyt ajattelin, että minähän voisin käyttää paitaa solmittuna versiona ja kun paidan kankaasta aika jättää, niin saisin siitä mahdollisesti vielä kuvan säästettyä ja todella tekisin sen bändimekon parempaan kankaaseen yhdistettynä :).

Tässä puuvillaisessa paidassa laatu ei ole ollut mikään huippu, vaan muistan jo lukioaikana taivastelleeni, että paita on menettänyt muotonsa – niimpä se päätyi yöpaidaksi. Paidan printtikuvassa, sen sijaan, värit ovat pysyneet todella mallikkaasti; siksipä epäilen, että pystyn säästämään kuvan edelleen, etenkin kun pesen paidan aina väärin päin. Paita on siis todellakin säästynyt tunnearvo-paitana! Valmistusmaa-lappua en valitettavasti enää paidasta löydä, olen itse irrottanut sen alustavan tuunauksen yhteydessä pari vuotta sitten. Tein paidalle nyt vielä tällaisen pikatuunaukseen, leikkaamalla edestä alhaalta keskeltä viillon, jolloin eteen jää erkanevat liehukkeet, jotka voi solmia yhteen. Näin saan paidan solmittua helposti edestä. Tätä tulee käytettyä nyt varmasti mieheni kauluspaidan alla ja kuvassa näkyvällä Wanhojen tanssipukukankaan ylijäämästä teettämälläni punaisella samettihameella on paikkansa tämän paidan kanssa! :) Puen nyt talvella myös pitkähihaisen taikka mekon tai topin tämän t-paidan alle. Treenipaitana ja yöpaitana toimii myös edelleen oikein hyvin. Tuon t-paidan kanssa nään jo niin paljon yhdistelymahdollisuuksia, että oksat pois. Omaa takki- ja kenkäosastoa vaihtamalla löytyy kivoja yhdistelymahdollisuuksia

Muutoin, loppuunkäytettävien tekstiilien saralla ei muutoksia – toki voimme ennustaa, että kuukauden sisällä tulee takuulla hajoamista tapahtumaan. Tässä asussakin aluslegginssit ovat ne yhdet miehen vanhat kalsarit, joita en kuvitellut enää pukevani muuta kuin pitkien housujen alle xD. Samoilla sukkahousuvirityksillä kävin myös päiväteatterissa – nää toimi vielä yllättävänkin hyvin verkkosukkahousujen alle puettuna. Noiden verkkosukkahousujen laatua ihastelen -olen ne kuitenkin ostanut lukioaikoina ja vaikka käyttö onkin ollut kohdallani aika harkittua ja special occasion – tyyppistä, niin onhan niitäkin kertynyt jo tähän päivään vuodesta 2001! (Muutamatkin Ilosaarirockit mukaan lukien ;))

https://www.bloglovin.com

 

Vauvamuistot talteen kotona pyörivillä tavaroilla

2.6.2018 art, Left over materials, Re-use, Repair, Tee-Se-Itse

 

Lapsen vauva-aikana vastaan tuli usein erilaisia jalka- ja käsi-ikuistuksia, esim. askartelumassaan tehtynä. Periaatehan toimii niin, että massasta muotoillaan haluttu tuotos, kuten tässä pyöreähkö pohja ja painetaan jälki siihen. Muotoiltuna massa lämpiää, jolloin haluttu jälki jää siihen paremmin kiinni. Uunissa painettu massa sitten ohjeen mukaan lämmitetään niin, että massa lopulta kovettuu.

Mieheni ehdotti, että jos sellaiset mekin tehtäisiin. Muistin silloin, että minulla on vielä askartelutarvikkeissa 2 massan palaa, joista juuri ja juuri saa muotoiltua pohjan pienen jalan ja pienen käden jäljelle. Olin tyytyväinen, että sain nuo viimeiset palat hyödynnettyä, kun varsinaista käyttöä niille ei oikein ollut – massa oli jäänyt joskus yli joululahja-askarteluista, kun vielä sellaisia harrastin.

Nämä massaläpyskälle ikuistetut muistot jäivät kuitenkin vähän sinne tänne pyörimään ja odottelivat ”jatkojalostusta” lapsen kaapissa. Jossakin vaiheessa sitten ajattelin, että minulla olisi niihin sopivat kehykset varastossa. Kehyksillekään ei ollut enää varsinaista virkaa – ne olivat toimineet parikymppisenä silloisen asunnon seinällä kuvakollaasina ja jääneet tämän jälkeen käyttöä vaille. Laitoin siis kehykset siististi massapalojen viereen, mutta aina kun lapsen kaappia käytiin läpi esim. pieneksi menneiden vaatteiden lahjoituksia tehdessä – ei kehyksiä tullut kuitenkaan sommiteltua loppuun asti. Koska massapalat olivat paksummat kuin tavalliset kuvat – kehykset eivät istuneetkaan ihan sellaisenaan. Jätin siis asian mietintäasteelle.

Tänään oli jälleen päivä, jolloin kävimme lapsen kaapista läpi serkkutytölle menevää tavaraa ja vaatetta ja nyt päätin ”yleisen järjestyksen pidon nimissä” ryhtyä tuumasta toimeen.

Pesin taululasit vielä kotona pyörivällä ikkunanpesuaineella (jatkossa aion pärjätä etikalla) ja kiinnitin lasin ”väärältä puolelta” kehykseen hyödyntämällä pari vuotta sitten hommaamaani kuvioitua ilmastointiteippiä. Samaisella teipillä kiinnitin massapalat taulun taustaan – tausta askarreltuine massoineen paikalleen – ja napsautin metalliset kiinnikkeet taulun takaa normaalisti kiinni. Siinäpä se! Tuunatessa sain idean, että jos kotona ei valmiiksi olisi kuvioitua ilmastointiteippiä – mutta askartelumaaleja löytyisi, voisi ihan tavallistakin ilmastointi-pakkaus- tai maalarin teippiä maalata ja hyödyntää samalla tavalla. Tässä oli tärkein saada lasi pysymään ”väärällä puolella” turvallisesti paikoillaan jolloin jouduin laittamaan teippiä hieman yli – mutta toimii kuitenkin.

Tauluissa on taustapidike, eli ne voi laittaa joko seinälle tai esim. lipaston päälle. Paikkaa täytyy vielä tuumailla…. ;) Onhan tuo kehys vähän sähäkkä ja levoton – katsotaan mihin asettuu :)

(*Kuvasta on kuvanmuokkauksella poistettu lapsen nimi, ne oli siis kynällä kaiverrettu myös massan paloihin.)

https://www.bloglovin.com/

Summer shoes – DIY Project

20.5.2018 art, Bijou, Boots & Shoes, Left over materials, Re-use, Repair, Second Hand, Tee-Se-Itse, tuunaus

 

Kaikenlaista julkaistavaa roikkuu luonnoksissa, mutta monesta jotain puuttuu…

Jaan siis tälle viikolle kesäisen kenkätuunauskuvan, jossa oma överiys pääsi valloilleen ;)

Kengät ovat roikkuneet tuunausta odotellen jo tovin, nämä on tarkoitus yhteen sovittaa erit. saman henkisen kesämekon kanssa.

Kengät olivat ehjät, vähän käytetyt, olen ne ostanut noin 10 vuotta sitten, mutta käyttökerrat ovat jääneet enempi yksittäisiin kesäjuhliin, joten nämä olivat vielä  hyvässä kunnossa siihen asti kunnes lapseni löysi kengät ennen korkealla olevaa kenkätelinettä ja sai niihin ilkeät jäljet. (Tämän jälkeen meille syntyikin kiireen vilkkaa korkealle asetettu kenkäteline ja pakkohan sellainen on olla – varsinkin kenkiä tuunaavana ei halua, että pieni lapsi altistuu tekeleilleni ;))

Kengissä on: kirpputorilta ostetut hiuskukkaklipsit (Nämä taisin hommata tätä varten jo 2 vuotta sitten…)

Decoupage-lakka-tekniikalla siirrettyjä kukkakiiltokuvia 

Kukkiin on ripoteltu marbleerausväriä pisaroina ja keskiosaan tehty ”jalokivi” kiiltävällä askartelumaalilla

Oranssia askartelumaalia on sudittu mm. kohtiin, jotka hieman kärsivät lapsen käsittelyssä.

Maalit ovat olleet minulla jo tovin muista projekteista, osa kiiltokuvista on kulkenut lapsesta asti, joten tässä onnistui pääosin hyödyntämään jo kotona valmiiksi olevia materiaaleja. (Lukuun ottamatta second hand hiusklipsuja).

Vanha kesämekkoni tarvitsee vielä pientä hienosäätöä. Sitten kokonaisuus onkin valmis. Toki pidän kenkiä myös yksiväristen ja pelkistetympien vaatteiden kanssa. (Mekko roikkuu muuten kiinni vanhasta, tuunatusta pyöränvanteesta, joka toimii sekä lamppuna, että kuivaustelineenä… tästä myöhemmin lisää)

(Tässä arkistoista yksi kuva, jossa ko. mekko päällä Turun Ruissalosta kohta kolme vuotta sitten :))

Ihanaa kevättä ja kesää!

 

Sytykekukat mökkiäitienpäivään

7.5.2018 art, Ecological, kierrätys, Left over materials, Re-use, Repurpose, Tee-Se-Itse, Zero waste

Meillä on ollut tapana nyt jo useamman vuoden ajan tavata äitini kotitilalla äitienpäivän korvilla. Tila on jo vuosia toiminut mökkikäytössä. Tänä vuonna tosin vierailemme mökillä jo helatorstaina ja varsinaisen äitienpäivän vietämme tänä vuonna miehen kanssa kahdestaan suuntamaalla Joenrantakahvilaan aamiaiselle.

Pääsiäisen ja vapun sekä lapsen synttäreiden jäljiltä meille oli kertynyt tyhjiä kanamunakennoja. Laitoin talteen tätä varten. Myös ne pari poikkeuksellista kertaa, kun olemme käyneet take away-hampparilla mukaan on tullut kartonkiset juomatelineet. Yleensä välttelen nämä paikat viimeiseen asti ja säästän mahdolliset juomakupit kotiin, joista juon vielä parit kahvit ennen kuin heivaan ne kartonkiin. (Tässä vaiheessa ne yleensä alkavatkin jo hapertua. :D)

Netistä löytyy ohjeita kananmunakennoruusujen tekoon esim. haulla ”diy roses egg”. Itse lähinnä sovelsin mallailemalla leikattuja kananmunakennokuppeja sisäkkäin, hieman rytistämällä ja taittelemalla ja vääntelemällä, eli en tässä taaskaan ohjeita jaa, vaan välitän inspistä ;). Koriksi valikoitui asuntomme entisen omistajan minulle takapihalle jättämä kukkakori, josta heivasin vanhan muovisisuksen pois roskapussiksi. Kuljetusta varten suojasin korin lapsen lelun ympärillä olleella verkolla. Kananmunakennokukkia voi käyttää saunan sytyinä ja korikin alkoi olla jo niin vanha, ettei se meillä olisi kestänyt ulkotiloissa pitkään. (Ei ole esim. lakkakäsitelty, joten ajan myötä hapristuu). Korinkin voi siis lopulta polttaa risuina saunaa sytyttäessä. 

Leppoisaa tulevaa äitienpäivää!

https://www.bloglovin.com

Inspiraationa rusettiluistelu (Retro/vintage style)

10.4.2018 art, Hats, Left over materials, Re-use, Second Hand, Travel in Finland, tuunaus, Vintage

Kävelymatkan päässä meiltä on pieni metsäinen luistelukenttä, jossa tähän asti on aina ollut hyvin tilaa. Pidän paikasta, koska siellä saa fiiliksen kuin luistelisi luonnonjäillä. Lapsikin sai ensi kosketuksen luistimiin tällä jäällä tänä talvena. (Itse taisin kokeilla saman ikäisenä luistelua mökkijärven jäällä..) Omat luistimeni ovat varmaan ala-yläasteen taitteesta – ei ole jalka kasvanut. Luistelemaan on pitänyt mennä monena vuonna, mutta jostain syystä se on ollut se talvilaji, joka on jäänyt väliin. Lapsena kävin usein kavereiden kanssa luistelemassa, eikä ollut pois hinkua. Tänä talvena kelit suosivat ja luistelemaankin ehdittiin – mutta kyllä huomasi, että viime kerrasta oli aikaa! Nyt ehdin innostua ja kentät jo sulavat.

Olen myös monesti katsellut Suomessa kulkiessa ihan pieniä luistelukenttiä – ja kaukaloita keskellä maaseutuja, niihin tunnen myös kovasti vetoa. Voi olla, että kylässä ei ole esim. kauppaa – mutta vanhan koulun vierestä löytyy luistelukenttä tai – kaukalo. Noihin paikkoihin tekee mieli matkan varrella pysähtyä. Luonnonjään muodostuminen on käynyt niin epävarmaksi – Isäni luisteli lapsena vielä Varsinais-Suomessakin kouluun. Nyt syysjäiden muodostuminen Lapissakin on viivästynyt tai muuttanut muotoaan.

Poolopaita – Retro (Hyvon, Finland) saatu joululahjaksi

Hame: Second hand Fida, Nepparirusetti poronnahkatilkusta, Ompelimo Rokita

Legginsit (villasekoite) – Second hand, saatu

Villasukat: Anopin tekemät

Hansikkaat:  Prahasta torilta 15 v. sitten

MyssyKotimainen, löytö lapsuudesta, otettu uudelleen käyttöön.

 

Katselin Vintage- ja retrohenkisiä luistelukuvia pintrestistä ja sain niistä pienen inspiraation. Edellä luetelluista vaatteista todettakoon rusettihameen osalta, että joskus hyvin pienellä tuunauksella/lisäyksellä vaatteesta voi saada juuri itselle mieluisen ja saada uutta fiilistä. Tämä hame oli aiempana talvena tarttunut mukaan kirpparilta, koska ajattelin, että kirjaillen kudottu pinta näyttää hyvältä, vaikka siihen tulisi myöhemmin nyppyjä. Poolopaita on juurikin mieheni sukulaisen vanhoja kyläkaupan jäämistöjä ja sain tämän yhtenä ”kierrätysjoululahjana”. Mitoitus on itselleni just passeli. Hansikkaat ovat samat kuin naistenpäivän viininpunaisessa asussa. Myssy on lapsuudestani ja olen ottanut sen uudelleEn aktiivikäyttöön lapsuudenkodistani. Muistan vielä, että Lakki hommattiin Rovaniemeltä, kun olin noin 1o vanha. Syynä oli se, että olimme ensi sij. talvitakkiostoksilla ja sää oli hyytävä, pakkasta oli päälle -20 asteen ja siihen päälle kipakka lumipyry. Takkiin etsittiin sopivaa hattua kuumeisesti, mutta ihan heti sitä ei löytynyt. Mukaan tarttui ensin tämä kotimainen villasekoitemyssy, joka oli värinsä puolesta sopiva takkiin mutta hieman isohko. Lakki ei myöskään olisi riittänyt koko talveksi Lapin pakkasiin, mutta jotakin kun piti kelistä johtuen päähän laittaa, niin sain ensin tämän ja sen jälkeen metsästimme minulle vielä kunnon karvalakin.

(Tässä vielä kuvakooste pinterestin ideakuvista, olkaa hyvä:)

(Lähde: Pinterest)

https://www.bloglovin.com/feed

https://www.blogit.fi/

 

 

 

Wanhan Warkauden tunnelmaa vol.1 & poronnahkatilkuilla tuunattu kesähame talvikäytössä

3.4.2018 art, Left over materials, Minimalism, Travel in Finland, tuunaus, Zero waste

Majoituksemme – Warkauden klubi – (ja osa minimalistista pakkaamista joka helpottaa mökki- ja kaupunkivaatteiden yhdistelyä)

Hame: Kohta 10 vuotta sitten ostamani kesähame, tuunattu poronnahkan leikkuutähteellä, Ompelimo Rokita. Tässä otettu talvikäyttöön. Menee matkustaessa pieneen tilaan. Tuunauksen ideana on, että sain hameeseen haluamaani näennäistä pituutta & raskaampana poronnahkainen piparireunus pitää kevyen hameen paremmin paikallaan myös kesän tuulessa ilman, että joudun tinkimään hameen miellyttävästä keveydestä. Hameen takana on nepparirusetti, jonka voi tarvittaessa irrottaa.

Paita: Merinovillainen musta monikäyttöpaita, tilattu Suomen luonnonsuojeluliiton kautta 5 vuotta sitten. Paidan voi yhtä hyvin pukea mökille, kuin yhdistää hameen kanssa perusmustaksi yläosaksi talvella.

Legginsit: Second hand, saatu. Soveltuu myös kuorihousujen alle talviurheiluun ja mökkioloihin lämmittämään.

Kengät: Jälleen kerran metsästysmaiharini. Näin lyhyelle lomalle en viitsinyt pakata mukaan monia kenkiä. (Uimavaatteissa oli mukana kahluutossut, joita pidin hotellissa myös sisäkenkinä – kuivuvat nopeasti – näin maiharit saivat välillä levätä, muutoin suosin villasukkia)

Huivi: Saatu tuliaisena appivanhemmilta. Soveltuu niin kaula- kuin hartiahuiviksi. Materiaalinsa puolesta huivin voi taiteilla vaikka topiksi. Huivitoppien ansiosta olen välttänyt ylimääräisten kesätoppien oston.

 

Viime aikoina blogimaailmassa silmiini on osunut keskustelua kotimaan matkailusta – milloin sen kalleuden takia, milloin ilmastoteemana, milloin uusien tuulien kautta. Itse pidän kotimaan matkailua koskevista blogipostauksista, osittain taustani takia ja osittain siksi, että ne tuovat välillä esille hyvin lämminhenkisesti pieniä kohteita, joko retkeilyä, historiaa tai paikallista kulttuuritarjontaa valottaen.

Blogia aloitellessa ajattelin, etten syventyisi tähän aiheeseen – ihan vaan paisumisen vuoksi. Ajattelin kuitenkin, että ehkä voin samalla myös esitellä vaateteemoja. Yksi seikka oli myös se, että esim. retkeillessä ja luonnossa haluan keskittyä itse retkeilyyn ja olla miettimättä somemaailmaa ja blogia. Mutta… nyt kun olen seurannut keskusteluita, on alkanut tuntua siltä, että ehkä voin valottaa tätä kenttää omasta näkövinkkelistäni. Tällä kertaa postaus kuitenkin paneutuu enemmän kaupunkikohteeseen (ja sen yhdistämiseen mökkeilyn kanssa).

Olemme pyrkineet yhdistämään mökki- ja sukulaisten tapaamismatkoille joitakin vierailukohteita ja näin ollen harrastamaan kotimaan matkailua. Nämä kohdat ovat meidän perheessä ne, joissa auton käyttö näkyy eniten. (Perheessämme on yksi auto joka ei ole päivittäisessä käytössä – minä ensisijaisesti pyöräilen ja kävelen ja toissijaisesti käytän bussia ja tarvittaessa junaa reissatessa). Mieheni ajaa töissä firman työautolla. Kaupunkiajossa pyrimme yhdistämään mahdollisimman monta käyntiä samaan ja näin ollen ajoja kertyy kaupungissa vain kourallinen/kk. Pyrimme sitten näillä pidemmillä ajoilla saamaan myös ”matkailun nälän” talttumaan ja harrastamaan ”henkistä sivistystä ja irtiottoa”. Nyt pääsiäisenä meillä oli pitkästä aikaa mahdollisuus muutaman päivän irtiottoon perheen kesken.

Vierailimme mieheni vanhempien mökkikäytössä olevalla tilalla Etelä-Savossa, joka on toiminut aikoinaan kyläkauppana. (Sieltä myös esim. vintage nappeja olen löytänyt…). Samaan syssyyn näimme myös mieheni vanhempia, jotka olivat oikeastaan eläkeläisinä paluumatkallaan pohjoisesta. Mökillä aika kului pitkällä potkukelkkalenkillä ja puusaunalla maustettuna. Kelihän oli aivan nappi ja aurinkoa riitti iltaan saakka. Lankalauantaina suuntasimme jo kotiinpaluumatkalle, mutta emme suinkaan kotiin asti vaan Varkauteen yöksi, koska mökkimatka kulki Varkauden kautta. Lähinnä lasta ja omia reumakolotuksiani ajatellen kävimme Varkaudessa la aamupäivästä pienessä kylpylässä (Kunnonpaikka). Ei ollut ryysistä :D Tämän jälkeen etsimme majoituspaikkamme -joka löytyy keskustasta- eli Varkauden klubin http://www.varkaudenklubi.fi/majoitus/.

 

Etuoven kauniit puuyksityiskohdat (Etualalla Warkauden klubin haamuko? ;))

 

Kubi on tunnelmallinen ja kaunis vanha puurakennus, jolla on mielenkiintoinen historia herrasmiesklubina liittyen tehdaskaupungin kehitykseen. Perheemme majoittui 65 euron hintaan huoneessa, jossa oli oma kylpyhuone kylpyammeineen. (Kuin sattumalta kassiin oli jäänyt pieni kylpyvaahto, joka minun piti lahjoittaa nurkistamme anopille..) Aamupalan sai ostaa erikseen ja sen sai nauttia avarassa puulattiaisessa salissa. Paikka oli lapsiystävällinen ja salissa oli myös leluja. (Miehelläni sattui pieni aavemainen kohtaaminen aamupalapöydässä kun hän luki sanomalehteä. Kuulemma tuntui kuin joku hahmo olisi tullut nojailemaan siihen ikään kuin kurkistaen, mitä lehdessä kirjoitetaan. ;))

Tunnustan tähän samaan hengenvetoon, etten pidä oikeastaan varsinaisista hotelleista. Esim. ketjupaikoissa tuntuu, että ne näyttävät joka kaupungissa ”samalta”. En myöskään pidä siitä ”uuden hajusta”, joka itselläni ottaa nenään. Ymmärrän tietysti allergiaihmisiä, että ”vanha nuhjuinen kokolattiamatto” voi yhtä hyvin ahdistaa – tässä kohteessa ei kokolattiamattoa tarvinnut kuitenkaan joka huoneessa kohdata.

 

Varkaudesta löytyy museotarjontaa http://www.varkaus.fi/museot ja aloin harkita museokortin hankkimista, joka kävisi aina Hangosta Inariin. https://museot.fi/Tämä kuvassa oleva ”Varkauden museot” osa oli vierailuajankohtanamme kiinni, mutta rakennus oli niin kaunis pääsiäisauringon valossa, että oli pakko pysähtyä. Samalla tarkistin aikataulut seuraavaa mökkireissua silmällä pitäen.

La illalla teimme pitkän kävelylenkin ihastellen jo toistamiseen auringonlaskua ja bongailimme kohteita, joissa voisimme vierailla seuraavalla mökkikäynnillä. Saimme ihastella myös täyskuuta, joka näkyi vielä illalla kivasti hotellihuoneen ikkunasta.

Sunnuntaina suuntasimme Mekaanisen musiikin ”museoon”. Olin vieraillut tuolla viimeksi lapsena ja vanhan ja antiikkisen ystävänä silmä lepäsi opastetulla kierroksellamme. Opastus oli tehty pilke silmäkulmassa, joten mistään kuivasta kierroksesta ei todellakaan ollut kyse! Edellä ja jäljessä olevat kuvat ovat mekaanisen musiikin museosta. (Eikä ollut ryysistä – olimme ensimmäiset asiakkaat – museo avattiin juuri 1.4! – talvikuukausina museo toimii muuten ennakkovarauksesta)

 

 

 

Museossa on myös torvea soittava, punasilmäinen fauni

Lähtiessä kävimme syömässä vielä kävelykadun vietnamilaisen ravintolan seisovassa pöydässä. Maanantai jäi vielä aikaa pääsiäisen viettoon kotikonnuilla – tarkoitus oli mennä tähän lähelle pilkkimään  mutta sää kääntyi niin lumiseksi, että päädyimme ainoastaan ulkoilemaan muutaman laskun verran pulkkamäkeen – muuten, pulkkamäessä ei ollut ketään muita, koska sää oli niin kovasti jo vaihtunut. Vältimme pitkälti pääsiäisruuhkat – ja saimme sekä palan kulttuuria, että mökkitunnelmaa, lepoa että ulkoilua. Onneksi ei tarvinnut ajaa esim. Lapin hiihtokeskuksista maanantain lumipyryssä tai venailla lentokentillä :)

Tein huomioita esim. jätteen määrän mahdollisesta lisääntymisestä lomamatkoilla ja siihen, miten aiomme ottaa asian huomioon. Tämän aiheen voin kuitenkin säästää toiseen kertaan.

https://www.bloglovin.com/

https://www.blogit.fi/

 

 

 

Luovan järjestyksen polku

6.3.2018 art, Marie Kondo, Minimalism, Tee-Se-Itse, Zero waste

By: Alphonse Mucha 1860-1939

Minimalismi-, Konmari-, zero waste-, järjestys-foorumit, tuunaus&käsityöt

Seuraan minimalismi, – Konmari,  zero waste- ja järjestämiseen liittyviä teemoja, kuten olen aiemmin tuonut esille. Seuraan myös tuunaukseen ja käsitöihin liittyviä kanavia. Omassa ajattelussa olen yhdistellyt toimintatapoja edellisistä, mutta olen huomannut, että monet asiat ovat olleet olemassa jonkinlaisina kirjoittamattomina sääntöinä toiminnoissa jo ennen ko. suuntauksiin tutustumista. Joskus vähemmän, joskus enemmän. Näiden suuntausten aktiivisempi seuranta on kuitenkin tehnyt omasta toiminnasta tietoisempaa ja ylläpitänyt tiettyä elämäntapaa. Joinakin turhautumisen hetkinä – esim. intensiivisen konmarituksen jälkeen on voinut olla olo, että huh, hommaahan on vaikka kuinka paljon, mutta kun olen pystynyt katsomaan netin foorumeilta, kuinka paljon ihmisillä OIKEASTI on tavaraa, on ymmärtänyt, että se oma tilanne ei todellakaan ole niin kaoottinen ja lopulta sitä on huomannut, että sieltä se ”pirskahtelu” kuitenkin syntyi :D Olen seurannut myös Konmarin vasta-argumentteja. Sieltäkin olen löytänyt allekirjoitettavaa, mutta toisaalta haluaisin itse pyrkiä pois vastakkainasettelusta ja lokeroinnista. Kaikissa edellä mainituissa teemoissa on hyvää ja niitä yhdistelemällä olen alkanut kutsua omaa polkuani nimellä ”luovan järjestyksen polku”. Alla olen eritellyt, mitä se minulle merkitsee ja mitä teemoja olen suuntauksista yhdistellyt. Tässä postauksessa keskityn lähinnä minimalismiin ja konmariin. (Myöhemmin muihin teemoihin) TÄMÄ ON POIKKEKUKSELLISESTI PITKÄ TEKSTI TÄHÄN BLOGIIN :)

Elämäntilanteiden ohjaava vaikutus

Minulla on ollut useampi muutto ja väliaikaisasuminen, rahaa kulutukseen on ollut opiskeluaikoina vähän ja tällä hetkellä asumme perheenä pienessä asunnossa. On ollut pakko käydä tavaroita läpi useaan kertaan ja miettimään , mitä oikeasti tarvitsee ja mahtuuko asuntoon. Lisäksi ympäristöaiheet ovat olleet vaikuttamassa pitkässä juoksussa kulutusvalinnoissani aina jollakin tavalla taustalla. Välillä vähemmän välillä enemmän. Perheellisyys ja kimppa-asuminen ovat tuoneet oman jälkensä kulkemaani polkuun.

Tausta ja persoona -pedantti ja luova hullu

Olen lapsesta saakka pitänyt siitä, että ”paikat ovat paikoillaan”. Lapsena tarhassa suurta ihastusta tuotti verstaan työkaluseinä, jossa oli työkalun kuva, tiesi aina, missä on vasaran paikka. Ajattelin katkerana, että miksi meillä kotona ei voinut olla sellaista. :D Ala-asteella halusin siivota meidän ulkovaraston, vanhemmat olivat näissä suurpiirteisiä. Minua ärsytti, että esim. talven tullen suksia ja luistimia joutui joskus kaivelemaan ja etsimään. Alle kouluikäisenä oli kivaa kun mummot tulivat pidemmäksi aikaa ja olin hoidosta lomalla. Kovina pakkaspäivinä teimme mummojen kanssa paljon kotitöitä.  Tykkäsin niistä hirveästi. Ihan pienenä jo lajittelin tavaroita hokien ”Tämä kuuluu tähän sarjaan ja tämä tähän sarjaan.” Tässä taustaa siitä pedanttisemmasta puolestani. Omasta lapsesta olen huomannut samanlaista järjestelytaipumusta – toki osa on opittua, kun siivousta ja järjestelyä on tehty yhdessä, mutta kun pari vuotias, joka ei vielä kauheasti puhu, mutta asettelee ja sommittelee samalaisia lelujaan yhteen paikkaan ja toisenlaisia toiseen itsekseen tarkkaan riviin, niin taitaa siinä osittain vähän synnynnäistä taipumustakin olla mukana. :)

Toisaalta…aika ajoin törmää myös uutisointiin koskien sotkuisia työpöytiä, että ne kertovat luovuudesta. Yhtä lailla voin allekirjoittaa omassa toiminnassa tämän. Näin saa ollakin ja erityisesti lasten kuuluu saada leikkiä luovia leikkejään, joista sotkua syntyy. Ei ole toisensa poissulkeva asia ohjata lasta keräämään omat jälkensä ja lisäksi olla armollinen ”lelukököt ruokapöydän alla” tyyppisiin viritelmiin. Tuunaus ja ideointi sekä luovat harrastukset ovat olleet tärkeä osa elämää, vain muuttamalla omalla polullani muotoaan. On ollut aikoja, jolloin järjestys ei ole ollut elämässä niin keskeinen tekijä ja elämä on silti voinut olla mielekästä. Mutta –  kaaos on voinut myös ahdistaa, jolloin polun suuntaa on tullut muuttaa.

Yhdessä käyty polku

Kuitenkin, kun asuminen on jaettu, järjestystä ylläpidetään myös yhteisen hyvän nimissä – esim. vaihtuvien ihmisten kanssa vietetty kimppa-asuminen sekä perheenä eläminen eivät ole yksilökeskeisiä muotoja – ei enää riitä se, että voi yksin mielivaltaisesti marittaa kaiken, mikä ei ”pirskahtele” tai ylipäänsä vastata järjestyksestä yksin.  Erilaisia siisteyskäsityksiä tulee myös yhteen sovittaa. En osaa laskea enää, kuinka monen ihmisen kanssa tätä on tullut tehdä.  Ja se oma  ”luova epäjärjestyskään” ei saa olla liiaksi toisten kanssaeläjien tiellä.

Minimalismi luovan järjestyksen  polullani

Olen vähentänyt tavaraa kirpputoreille ja lahjoituksina asteittain. Olen luopunut kotiin kannetuista mainoksista ja lehtitilauksista (paikallinen ilmaissanomalehti ja yhdistysten lehdet, joihin kuulun ovat tässä poikkeus). Laskut olen ottanut pääsääntöisesti sähköiseen muotoon, jolloin jätepaperimäärä pienenee ja myöskin ulos kantamisen vaiva. Pidän ajatusta yllä siitä, ”etten osta mitään”. Olen lopettanut käytännössä kaikki heräteostot ja vapauttanut tuon ajan toiminnalle, jossa olen voinut pohtia jo omistamieni tavaroiden jatkokäyttöä, harrastaa ja suunnitella luovia projekteja siitä, mitä minulla jo on. Olen pitänyt tietoisia some-vapaita, pyrkinyt tekemään yhden asian kerrallaan ja keskittymään yhteen tehtävään kerrallaan. Olen työskennellyt hiljaisuudessa ja viettänyt paljon aikaa luonnossa eri tavoin. Luonnossa vietetty aika on myös tukenut vähemmällä pärjäämistä ja on saanut hengähtää mainonnasta. Olen imenyt virtaa hiljaisista kirjoitushetkistä.  Aivot saavat levätä ärsyketulvalta. Minimalismi pelin sijaan olemme ottaneet käyttöön kerran viikossa vähentämisen idean, jossa on myös paljon liikkumavaraa. Näin ollen vähentäminen on järjestäytyneesti mukana, mutta siinä on myös luovuutta mukana. Yhtenä viikkona vähennys voi tarkoittaa sitä, että kerään kaikki vanhentuneet meikit ja teen niistä taidetta. Samalla kuitenkin vapautuu tilaa. Tässä kohtaa myös sovellan sitä, mitä esim. jatkossa enää tarvitsen, eli en osta kaikkea uutta tilalle jolloin kulutus vähentyy. Näin ”siivous kääntyy hauskaksi ja luovaksi.” En tykkää, että purkkia ja purnukkaa on joka puolella, joten kieltäydyn kaikista ilmaisnäytteistä  ja käytän jatkossa kosmetiikassa vain muutamia monikäyttöisiä ja harkittuja tuotteita. Tällä hetkellä elän vaihetta, että käytän kaiken nykyisen pois ennen niiden muutaman, tarkkaan valitun tuotteen ostamista. Siivouksessa ja pyykkihuollossa etenemme kohti muutaman monikäyttötuotteen politiikkaa.

  • Mihin en pyri? En pyri siihen, että kaikki taulut seiniltä on myyty ja tuloksena on kokovalkoinen talo lähestulkoon ilman kalusteita. Eräällä järjestelyfoorumilla oli maininta myös tauluista ja julisteista, kuinka ne tuovat tilaan kaaosta. Minusta se on ennemminkin niin, että niille on oma paikkansa silloin kun omistaja saa rauhassa miettiä, mihin hän taulun asettaa. En kuitenkaan voisi nykyiseen asuntoon ostaakaan enää tauluja. En halua lukea kaikkia kirjoja vain kirjastosta tai sähköisesti – eli kirjahylly saa olla vaikka ihana luovan järjestyksen lähde, osasta  kirjoista voi kuitenkin myös luopua. Sähköiset ja kirjaston palvelut ovat kuitenkin varteenotettavia vaihtoehtoja, jolloin uusien kirjojen ostaminen käy vai hyvin tarkan tutkiskelun läpi.

Konmari luovan järjestyksen polullani

En ole vielä lukenut mitään Konmari-kirjoista aivan alusta loppuun, mutta inspiraation nimissä näin on tarkoitus tehdä. Ennen Konmariin tutustumista olin kehitellyt järjestelytekniikoita ja lahjoittanut aika ajoin tavaraa eteenpäin ja jo vähentänyt kotiin kannettua tavaraa merkittävästi. Minulla oli ollut pitkään jo tapana tehdä järjestelyitä, joissa kävin aina yhden osion kerrallaan läpi, esim. vaatekaappi tai kuiva-ainekaappi. Ympäristöä ajattelevana halusin kuitenkin haastaa itseäni ja jalostaa ajatusta ”iloa tuottavista esineistä” ja poisheittämisen sijaan tuunata ja tehdä esineestä sellaisen, että se jälleen tuottaisi minulle iloa. Kun en samaan aikaan kanna kotiin koko ajan jotain uutta, kulutustottumukseni ovat minimaalistuneet ja annan asioille taukoa. Näin ollen ei käy niin, että sekä säästäisin vanhan, että ostaisin uutta tilalle. Esim. kuiva-ainekaappimme pysyi hankalasti järjestyksessä. Kun aloin marittamaan sitä toiseen kertaan, löysin ilmeisimmän syyllisen: muovipussit! Meillä oli ollut jo tapana suosia kestokassia, itse en käytännössä kantanut kotiin ollenkaan muovipusseja mutta mieheni onnistui kantamaan niitä meille, vaikka kauppareissukäynnitkin oli tarkemmin harkittu. Sitten hän hätäpäissään tunki niitä tuonne kuiva-ainekaappiin :D Nyt kestokassit on niin ilmeisessä paikassa ja keskustelut käyty, että tilanne on jo huomattavasti parempi! (Ja ne muovipussit mitä on, olen pyrkinyt viikkaamaan, ettei tuo sama enää toistuisi ;))

Kun  sitten kaapit ovat järjestyksessä, alan seuraavaksi pitää ”teema viikkoja”. (Tämä sen lisäksi, että meillä lähtee aina jotakin tavaraa kodista, kerran viikossa lainatut palautetaan, kirpputorille lahjoitetaan, annetaan lapsen pieneksi menneet vaatteen serkkutytölle… jne). Teema voi olla vaikka Tee. Jos kaapissa on paljon teetä, alan esim. korvata totutun toisen kahvikupillisen teellä. Samalla jätän kahvin/teen ostamatta. Huomaankin pärjääväni aika pitkään ja samalla kaapista vapautuu tilaa, jotta se on jatkossa myös selkeämpi. Tai se voi olla tuunaukseen liittyvä harrastus, eli kerään kaikki vanhat askartelumaalin loput ja kulutan ne kaikki loppuun ostamatta uutta tilalle. Saattaa vaatia myös hieman kehittelyä, mihin ne riittävät, mutta se asiasta tekeekin juuri ”pirskahtelevan”. :) Teemat tuovat samalla sellaisia helppoja arjen iloja päiviin, jotka on helposti toteutettavissa, eivätkä aiheuta minkäänlaisia paineita.

Tämä tällä erää, jatkan myöhemmin toisilla teemoilla.

 

https://www.bloglovin.com

 

 

 

 

 

 

 

Upcycled satin bomber – Graffiti street style inspiration

17.2.2018 art, Coats & Jackets, Re-use, Second Hand, Tee-Se-Itse, tuunaus

Joskus on piristävää poiketa vaatetuksessa omalta mukaavuusalueelta – ja ehkä ottaa inspiraatiota jostakin sellaisesta, josta tulee mielleyhtymä omaan nuoruuteen?! ;)

Minulla oli sekä kirpputori-kankaista, että äitini vuosia sitten valmistamasta satiinimekosta jäänyt paksumpia satiinitilkkuja, sellaisia, joiden ajattelin kestävän satiinibomberissa. Omistin turkoosin kevyt toppabomberin, yli 10 vuotta vanhan.

Siitä se ajatus sitten lähti kytemään. Otin toissa vuonna yhteyttä ompelimo Rokitaan.

https://fi-fi.facebook.com/ompelimorokita/ ja kyselin, löytyykö häneltä lisäksi satiinitilkkua. Sommittelimme tilkkuja ja annoin ompelijalle tässä aika lailla vapaat kädet. Esim. Rokitan Milla hyödynsi Brodeerattua tilkkua kääntämällä osan tilkuista toisin päin. Takissa on se mm se hyvä puoli, että paukkupakkasilla sen voi pukea isomman talvitakin alle.

Milla kuvasi takin viime keväänä ja mieheni otti myöhemmin pari talvikuvaa, joihin sain tägäillä myöhemmin ”Ragqueen”! xD

(Alkuperäiskuvat: Ompelimo Rokitan Milla)

(Mieheni ottamat kuvat – aka ”Rakeinen kasariviba” ;))

https://www.bloglovin.com/

 

Light art with old make up

16.2.2018 art, Re-use, Repurpose, Tee-Se-Itse

Tässä kokoelma yhdestä rojektista, jossa hyödynsin pohjana vanhaa rikkinäistä tyynyliinaa ja parhaat päivänsä nähneitä meikkejä, erit. huulipunia. Huulipunia oli 4, 1 hohtava valkoinen ja 3 erilaista violetin sävyn loppua. Loput värit kaivoin huulipunasta käytöstä poistetulla meikkipensselillä. Muutama viiva tuli vahaliidun lopulla ja vihreällä rajauskynällä. Kun kankaan taustalle laittaa erilaisen valon, se näyttää joka kerta erilaiselta:

Edellä olevia kuvia ei siis ole muokattu millään ohjelmilla. Seuraavat kuvat sen sijaan on tehty lisäksi kuvanmuokkauksella:

Kankaan olisi voinut tietysti silittää, Taitos näkyy keskellä, mutta nyt kävi näin :D Kankaalla voi ehkä bongata Lapin tuntureita, mutta tarkoitus oli tehdä unenomainen kuva, josta voi joka kerta löytää jotain uutta ilman selkeitä ja tarkkoja hahmoja tai maisemaa.

https://www.bloglovin.com