Selaat arkistoa kohteelle Aina löytyy sanomista.

Narinaa

23.2.2015 Aina löytyy sanomista, Yleinen

Mikä meihin ihmisiin on oikein tullut. Onko meillä itsellä asiat niin hyvin, että huomaamme kanssaeläjissä kaikki virheet ja haluamme vielä niistä kirjoitella lehtien palstoissa nimimerkillä. Ei löydy kanttia kertoa omaa nimeä kun ollaan niin hyviä.

Itse kun asustelen Hyvinkään Paavolassa niin satuin paikallislehdessä huomaamaan erään kirjoituksen joka koski juuri Paavolalaisia linja-auto matkustajia. Laitan sen kirjoituksen alle luettavaksi. Mutta sitä ennen haluan kertoa vielä lisää näistä lehtien palstoilla olevista kirjoituksista.

 

linja-auto 1

Aamupostissa on eräs palsta johonka voivat lukijat kirjoittaan kännykällä tekstiviestejä. Etupäässä sieltä löytyy kaiken näköistä rutinaa. Mutta löytyy niistä kiitospyyntöjäkin. Monet ihmiset kiittävät kanssakävelijöitä jotka ovat auttaneen ihmisiä esim. liukkaalla tiellä kaatumisesta ja toimittaneet kaatuneen ihmisen jopa sairaalaan asti. Nämä autetut ihmiset tietenkin kiittävät näitä auttajia yleisesti koska ei tälläisissä tapauksissa kerkiä kyselemään kenenkään nimiä ja osoitteita. Mutta näitä kiitos- ilmoituksia tulee kuitenkin aika vähän. Ollaanko me ihmiset niin sisäänpäin lempeneviä, ettemme halua ketään ihmistä kiittää. Kuitenkin jokainen ihminen tarvitsee joskus apua. Olishan se hienoa kun joku mummo ei löydä suuresta kauppahallista vaikka nyt sinappia. Tietenkin hän kainosti käy kyselemässä hyllyä täyttävältä ihmiseltä, ”anteeksi, mistähän minä löytäisin sinappia”. Hyllyä täyttävä ihminen lähteen tätä mummua auttamaan ja lopulta sinappituubi sitten löytyykin. Tietenkin mummo kiittää tätä työnsä keskeyttänyttä ihmistä. Mutta miten hienolta se tuntuisi kun tämä mummo laittaisi vielä ilmaisen viestin lehden palstalle. ”Haluan lämpimät kiitokseni antaa sille nuorelle tytölle joka jätti omat työnsä kesken ja tuli minua auttamaan sinappituubin etsimisessä”. Jos olisin itse kaupassa töissä ja saisin seuraavana päivänä itse lukea lehdestä tälläisen kiitoksen, kyllä se vaan lämmittäisi sydäntä. Jopa leikkaisin tämän pienen ilmoituksen lehdestä pois ja laittaisin sen kehyksiin seinälle roikkumaan.

 

 

linja-auto 2

Mutta sitten tähän ilmoitukseen jonka sain lehdestä lukea. Hyvinkään rautatieasemalta lähtee paikkuribussit kuudesta eri laiturista. Itsekkin joskus kuljen paikkurilla keskustaan ja sieltä pois. Paavolaan lähtevältä pysäkiltä on yleensä kaikkein eniten lehteviä ihmisiä. Toiset laiturit ovat pitkiä ja kapeita kun taas Paavolan 6 laituri on lyhyt ja leveä katujen takia. En ole koskaan ajatellut kuinka monta oli pysäkillä kun itse sinne saavuin ja kuinka monta meni minun edellä bussiin ensin. Ei ole tullut mieleenikään kritisoida kanssamatkustajia siitä. Hyvä kun vain autoon mahdun.

008

 

Tälläisestä asiasta oli tällä kertaa tämän ihmisen huoli. Välillä tosiaan tällä pysäkillä odottaa linja-autoa parikymmentäkin ihmistä. Jonoon jos he kaikki menisivät niin silloin sulkeutuisi katu. Siksi tästä pysäkistä onkin tehty leveämpi kuin toisista pysäkeistä. Ja kun tämä ihminen oli tullut toisena matkustajana tälle pysäkille ja linja-auton tullessa hän pääsi vasta neljäntenä autoon, niin onhan se varsin kammottava juttu.

010

 

Tässä sitten kaksi vastausta tuolle ”Pääkirjoitukselle” samassa lehdessä.

Onhan se hyvä, että asioista otetaan kantaa. Mutta minusta kuitenkin pitäisi pysyä asialinjalla ja näyttää oman kantansa asiallisella tavalla. Ehkä kuitenkin itse haluaisin, että ihmiset muistaisivat antaa myös kiitosta. Pieni kiitos nyt vaikka lehden tekstari-palstalle, antaa varmasti kiitoksen saanneelle hyvän mielen. Nykyisessä kiireellisessä elämässä niitä kiitos-sanoja ei varmasti tule koskaan tarpeeksi. Ja kuinka lämpöisen olon ne antavat kohteen sydämmeen. Ja tunteen siitä, että on tehnyt jotain oikein ja saannut myös autettavalle hyvän olon



piki