Selaat arkistoa kohteelle Aikakausi esikoinen.

Järkytys! Ei vauvalle saa antaa vettä!

30.12.2014 Aikakausi esikoinen

Toinen äiti on toisen äidin pahin vihollinen. Niinhän sitä sanotaan, enkä ole varma onko lause aivan tuulesta temmattu. Mikä saa muuten niin fiksut naiset käyttäytymään toisiaan kohtaan epäystävällisesti ja arvostelevasti?

Ystäväni syötti kiireessä kaksivuotiaalle pojalleen liikennevaloissa hampurilaista. Ohikulkeva nainen (äiti) katsoi tarpeelliseksi ojentaa ystävätärtäni roskaruoan epäterveellisyydestä. Hampurilainen ei ehkä ole paras valinta kaksivuotiaalle, mutta voimmeko me käsi sydämellä aina sanoa tekevämme parhaan mahdollisen ratkaisun? Kun on kiire? Tai kun lasta kenkuttaa ja itseä väsyttää? Ystäväni mukaan kyseinen kerta ei todellakaan ollut ensimmäinen ja ainoa, kun hän on saanut osakseen kritiikkiä kasvatusvalinnoissa. Tuiki-tuntemattomilta ohikulkijoilta omien sukulaistensa ja kavereidensa lisäksi. Kuunnellessani häntä huomasin valitettavasti, että ehkä itsekin kuulun niihin, jotka katsovat toisenlaisia ratkaisuja nenänvartta pitkin.

Itse en ehkä lähtisi kommentoimaan vieraiden valintoja, vaikka mielessäni saatankin niitä kummastella. Eräissä juhlissa äiti otti yksivuotaan lapsensa mukaan parvekkeelle tupakalle, jottei tämä itkisi äidinikävää – asia jota en IKINÄ olisi tehnyt. Sukulaistyttöni mittaili jauhemuodossa olevaa äidinmaidonkorviketta lapselleen miten sattuu – ei se kuulemma ole niin justiinsa, asia johon AINA kiinnitän suurta huomiota.

Pari päivää sitten eräs toinen ystäväni kertoi, ettei hän käytä vauvansa kynsiin saksia laisinkaan, leikkaaminen kun hirvittää. Ensimmäinen mieleeni noussut ajatus oli – saako viilaa edes käyttää vauvalle. Sen sijaan, että olisin pohdiskellut asiaa mielenkiintoisena vaihtoehtona, päädyinkin arvostelemaan ystävääni kiivain sanankääntein.

Toisella kertaa eräs äiti kertoi sekoittavansa Cuplatonin veteen. Ohjeessahan käsketään sekoittamaan lääke nesteeseen. Hän siis antaa kuukauden vanhalle vauvalleen muutaman lusikallisen vettä ennen jokaista ruokailua. Tämän kuuleminen vasta saikin minut järkyttymään. Eihän pikkuvauvalle tarvitse tai oikeastaan saakaan antaa vettä. Niinhän neuvolassakin sanotaan! Viis siitä, että äidinmaito on varmaankin vähintään 90 prosenttisesti vettä tai että itse olen antanut mahalääkkeen vauvalleni ilman mitään nestettä, ystäväni oli ratkaissut asian eri tavalla kuin minä!

Tapauksen jälkeen tajusin käyttäytyneeni kuin idiootti. Miksei ystäväni tekemät valinnat olisi yhä hyviä kuin omani, tai jopa parempia? Saako äidinvaisto ja halu tehdä lapselle parhain päin meidät puolustamaan myös tuttujen ja tuntemattomien vauvojen ja lasten oikeuksia?

Normaalitilanteessa uskoisin käyttäytyväni ihan järkevästi ja olevani avarakatseinen toisenlaisille ratkaisuille, mutta kun tullaan vauva-asioihin, olen mielestäni paras asiantuntija reilun kolmen kuukauden kokemuksellani.

Jos asiaa kysyisi miehiltä, he varmasti veikkaisivat hormoneja tai kuukautisia. Siitä ei kuitenkaan voi olla ainakaan ainoastaan kysymys, koska äitini, jolla vaihdevuodet ovat jo alkaneet, on sadatellut sitä, että minä käytän lapsellani sopivan kokoisia vaatteita. Hänen äänensävystään voisi luulla, että olisin juuri kertonut hänelle vieväni vauvani ulos alasti kolmenkymmenen asteen pakkaseen. Kysymys taitaa kuitenkin olla siitä, että olen tehnyt valinnan, joka ei ole yhteneväinen hänen kasvunvara-teoriansa kanssa.