Selaat arkistoa kohteelle adoptio.

Ajatuksia

27.12.2014 adoptio, lapsettomuus

Olen viime aikoina kirjoitellut enemmän tuonne vanhan blogin puolelle. Se on tuntunut jotenkin luotevammalle. Tosin hiljaista on kyllä sielläkin ollut.

Uusi kierto alkoi ennen joulua. Taas tikutetaan, mutta jotenkin positiivista ovista en jaksa toivoa. Ei se ole tikkuun tähänkään mennessä tullut näkyviin, niin miksi sitten tästäkään kierrosta? Ainut positiivinen asia, joka on testien mukana tulllut on se, ettei pettymykset ole niin suuria.

Sain miehelle kerrottua, niin testeistä kuin siitä suurimmasta pelostakin. Kovinkaan paljoa ei ole tullut asiasta puhuttua. Tosin mies tuumasi, ettei hän tiedä onko hän kuitenkaan valmis adoptioon. Lähinnä hän mietti sitä, että tuntuisiko lapsi omalta, jos ei näyttäisi suomalaiselta.

Tiedä tuosta sitten. Viime päivät on mennyt ajatuksissa ollessa. Joulu tuntui pahalta, kun siskoni oli perheineen myös vanhemmillani. Tuntui pahalta katsoa kuinka hän leikki lapsensa kanssa ja samalla koin itseni niin vajaaksi. Ihan kuin ei olisi kokonainen.

Kunpa tästä kierrosta tärppäisi… Toivon, mutta en uskalla toivoa kuitenkaan liikoja. Entä jos ja kun petyn uudestaan? Miten ihmeessä saan itseni taas kasaan? Miksi ihmeessä minä koen asiat näin? Mitä minussa on vikana?

Joku joskus sanoi..

23.10.2014 adoptio, Yleinen

..että hyvähän sinun on olla kun ei sinulla ole lapsia. Silloin voi kuulemma tehdä juuri sitä mitä haluaa. Eikä kuulemma tarvitse kantaa huolta ja vastuuta mistää. Niin ja samainen ihminen on joskus myös sanonut, etten minä ole sopiva äidiksi. Tuosta viimeisestä on aikaa kyllä jo useampi vuosi. Muistan sen satuttaneen jo silloin, ja se satuttaa edelleen. Tosin nyt eri syystä kuin ennen. Nyt taustalla on se pelko: entä jos…?

Tällä viikolla töissä puhuttiin adoptiosta. Tai siis minä toimin lähinnä hyvä kuuntelijana. Puhuivat adoption motiiveista ja syistä. Adoptio perheen sisältä, tutulta perheeltä vai täysin tuntemattomalta. Pieni katkeruus kävi mielessä, olisivat tyytyväisiä kun heillä on jo yksi. Erotin kiivaasta keskustelusta, että jos Jumala suo. Niin.. Eihän raskaus ole itsestään selvyys. Eikä niitä lapsia tekemällä tehdä. Olen tuon kuullut tuon ennenkin. Sekundarilapsettomuus vs. lapsettomuus? Niin.. Olenko oikeutettu omiin tunteisiin? Molemmathan noista lapsettomuuden kategorioista on ajatuksia vievää..

Siis minä jatkan tärpin odottamista ja toivomista. Yritän muistaa sen, ettei lapsia tehdä tekemällä vaan että ne ovat lahja…