• Olen postannut harvakseltaan puuduttavan pitkiä kirjoituksia. Nyt ois muutama nopea aihe mielessä, joista ajattelin kirjoitella. Tänään mulla itsellä oli työpäivä, josta nautin todella paljon. Aurinko paistoi[…]

  • Ykkösosassa puhuin keihäänheittämisen tärkeimmistä perusperiaatteista, eli mihin lainalaisuuksiin suoritus perustuu. Tarkoituksella pyrin puhumaan teknisistä detaljeista mahdollisimman vähän. Olennaista olisi lö[…]

  • Nyt tulee omasta mielestäni tähän mennessä tärkein valmennusaiheinen blogikirjoitukseni. Tärkeä ensinnäkin siinä mielessä, että nyt puhutaan asioista, joiden kautta voidaan joko luoda tai ehkäistä vakavia vamm[…]

  • Tästä keihäänheiton syöksymisestä on nyt puhuttu väsymiseen asti viimeisinä vuosina. Usein keskustelussa ei ymmärretä selkeitä perustavaa laatua olevia biomekanisia eroja syöksymisen ja kaatumisen välillä. Ze[…]

  • Kiihdyttäminen on yleisurheilun tärkeimpiä taitoja. Tietysti itsestäänselvää on, että pikajuoksijoille kiihdyttäminen on iso osa lajisuoritusta. 100m, 200m ja jopa 400m juoksussa kiihdyttäminen on äärimmäis[…]

  • 9.10. oli Mäkelänrinteen lukiolla hollantilaisen Frans Boschin valmennusklinikka. Frans on yksi tämän hetken puhutuimpia henkilöitä urheiluvalmennuksen saralla koko maailmassa. Hän on kirjoittanut kaksi kirjaa[…]

  • Olen tästä aiheesta kirjoittanut jo aiemmin muiden juttujen yhteydessä, mutta ajattelin nyt raapustaa niin tyhjentävästi, kuin kykenen. Miksi siis käsiä ei tule pikajuoksussa pyrkiä pitämään 90 asteessa? Tämä on si[…]

  • All coaches and athletes have heard that rhythm is VERY important in every sport. But I dare to say, that not all of them can say why. I allso think, that alltough people can say ”yes rhythm is important, ofcourse”[…]

  • PikkukuvaCharles Darwin muutti ihmisten käsitystä lajien synnystä ja kehityksestä. Ihmiset olivat uskoneet ja itseasiassa esim USA:ssa käsittämättömän iso prosenttiosuus uskoo vieläkin jumalan luoneen eri lajit. No ei mennä[…]

  • Valmennusfilosofia
    Pelottava sana. Jo opiskeluaikoina se tuli tutuksi. Sellainen pitäisi olla. Se kuulema määrittää kaiken muun ja sen mukaan palikat pyörähtää oikeille paikoille. Mistä sellainen filosofia sitten[…]

  • Suoritustekniikan kehittäminen on ikuisen pohdinnan ja ihmettelemisen kohde urheilussa. Miksi se on niin vaikeaa? Antti Ruuskanen on koettanut vuosikausia heittää keihästä korkemmalle. Tavallinen katsoja[…]

  • En ole vähään aikaan julkaissut pidempää blogitekstiä. Pariakin juttua olen kyllä kirjoittanut lähes valmiiksi.Esim kyykkäämisestä on tulossa pitkä juttu. Voisin tässä kuitenkin vähän kirjoittaa pituushypystä.[…]

  • Ville Halonen kirjoitti uuden kommentin toimintaan 3 vuotta sitten

    Vastauksena viestiin: Ville Halonen kirjoitti uuden julkaisun, Sprint drills, sivulla Blogi valmennuksesta I’m writing this blog post in english, because this is a subject, I would like to have a comment from certain people. Too bad […] Näytä

    I’m copy pasting this comment from email, because Petteri wasn’t able to leave a comment in the internet site. This made me realise, that I expressed myself poorly on the frequency/stride length subject. I didn’t mean you actually would try to have longer steps, the idea was not to try to have faster steps. Stride length comes from ground contact…[Lue lisää]

  • Ville Halonen kirjoitti uuden julkaisun, Sprint drills, sivulla Blogi valmennuksesta 3 vuotta sitten

    I’m writing this blog post in english, because this is a subject, I would like to have a comment from certain people. Too bad they don’t speak finnish. I won’t even try to write perfect grammar, so bare with me.

    Now when I was in Altis for the second time, I spent most of my track time with the jump group. I saw them warm up, and go through different training sessions. Back home after the trip I was teaching some sprint drills to kids. I showed them how to make a fast B-skip. Suddenly I realised, that I didn’t see a SINGLE SPRINT DRILL DONE EXPLOSIVELY by Altis jumpers. This text is about trying to reason, why explosive drills coul’d actually be even counterproductive.

    Firs let’s take a look at how a human body moves through stride cycles in sprinting.
    – Running is a full-body movement, everything must move in fluid harmony and rhythm.
    – Sprinting is essentially transferring energy through tissues to create further movement.
    -> Movement creates movement. Meaning that you load elastic components and get ”free energy” when hip reaches full extension, you load elastic components and so on.

    In our javelin school in Rovaniemi we are strict, that you mustn’t throw ANY hard standing throws, bacause in javelin throw the momentum that is finally transferred to the implement comes from the running. Without run up you have to push with your right leg, push your chest forward, release too far in front etc. to create momentum. Not a good idea, if you try to become a good javelin thrower.

    So lets take B-skip. You are moving maby 2m/s. You don’t have momentum and you try to whip the leg down. To create a fast whip you have to do a consentric effort. And consentric movement is not the way you efficently use a human body to do any of the events.

    Doing fast drills makes the body move unsynchronized. I mentioned sprinting is full-body movement. Hip and shoulder axis have undulation and oscillation, When right leg is in contact and left leg is swinging forward, the left hip is moving forward and upward in relation to right hip. In shoulders you have a counter movement, so right shoulder is moving forward and upward. If you try to be fast consentricly, without using elasticity you will cut the range of motion and interfere harmonic body movement. When you cut the range of motion in your hands you restrict the rotation of the shoulder axis. This rotation should happen in thoracic spine and if you learn to not have rotation in thoracic spine, you might end up with rotation in lumbar spine, which obviously isn’t a good thing. I coul’d name many sprinters who have had lower back problems and they run with a rigid upper body, elbows in 90 degrees.

    What about the question: what makes a sprinter fast? In my opinion I see way too much emphasis on fast movements and stride frequency training. I have this great app in my iPad. (coach’s eye) You can measure times, stride frequency and so on from a video. I measured a 12 year old girl having same stride frequency as Usain Bolt, and I know some of the boys in Rovaniemi have a far greater frequency. So if the speed doesn’t come from increasing the frequency, it must come from increasing the stride length. So use full range of motion, don’t cut an inch, but dont let the movements go ”out of control rangy” either = Don’t push. You can use free elastic energy by using full range of motion and maintaining stability where it needs to be.

    EDIT: I propably expressed myself poorly on this stride frequency/length issue. I didn’t mean, you should try to have longer steps. The idea was not to try to have more frequency, because that restricts the NATURAL full range of motion. The stride length increases as the runner gets older and better at producing force. The pictures below show, how the male athlete is overpushing and as a result his pelvis is tilting. The female athlete doesn’t push and her pelvis is stable in neutral position. Both still have full range of motion in hip joint. EDIT

    huihui IMG_1130

    Pictures: Both runners do have full extension in hip joint.

    Stride length in max velocity sprinting comes from:
    – Building up speed and momentum by acceleration.
    – Maintaining this momentum by managing breaking forces and projecting the body forwards efficently.

    What kind of ground contact you have, when you move 1m/s and do an explosive leg whip down to the ground and try to keep your hips high and stiff? You’ll learn to leave the momentum to the ground. It’s allmost like building a great race car with an engine that has loads of horsepower and can do 1000’s of rpm, but you don’t put drive axle in. You won’t move an inch no matter how hard you pump the pedal.

    Hip, knee and ankle joints must yield, so that the body can store the energy to it’s elastic components and release the energy to project the body forwards. Do we really want to learn not to do that?

     

    So to what purpouse can we use drills. They are a good way to teach kids to get to know their body, how it moves and to be aware where the limbs are going in space. You can learn positions, posture etc.

    You can use drills as warm up / assessment tool. Drills are a movement assessment for the coach and a kinesthetic assessment for the athlete. Coach evaluates movement and if something is not moving the way it should in a given day, there should be intervention. Athlete should allso be able to get information from doing drills and report to the coach / therapy staff. Training session should be modified, if athlete is not in a safe condition to do the planned session. When doing drills as a warm up, they should be relaxed, fluid, rhythmic and silent.

    Ps. If you guys are reading this, I want to thank all the athletes, coaches and other staff in Altis. It is totally amazing how well you wellcome all the guests and how you make an effort to educate and share openly. I like the idea, how people have the
    custody of the knowledge. If you know something, share, don’t keep it to your self and take it to your grave.

    Please let me now, if I’m totally lost about this subject!

    -Ville

  • Kirjoitin edelliseen blogitekstiin rudiments -hypyistä, joita Altiksessa tehtiin. Olen nyt useamman kanssa niistä jutellut, niin ajattelin kirjoittaa lyhyen selvityksen, mitä niillä oikeastaan haetaan.

    – Ope[…]

  • Noniin, nyt on taas päästy normaaliin arkirytmiin ja reissun asiat ovat hieman jo uponneet syvemmälle. Kävin siis toisen kerran Phoenixissa. Viimeksi toukokuussa paikan nimi oli vielä World Athletics Center. Nyt nimi on iskevämmin Altis ja heillä on oma logo. Kyseisen logon saattoi jo spotata Pekingin MM-kisoissa muutamaan kertaan. Pekingissä altiksen urheilijat onnistuivat hyvin. 5 mitalia, jolla olisi ollut mitalitaulukossa maana 11. ja mm. Venäjän edellä. Danin valmentamat pituushyppääjät olivat sijoilla 1.2. ja 4. (Greg Rutherford, Fabrice Lapierre ja Christabel Nettey) Ei paha.

    Ensimmäisellä reissulla paljon aikaa kului ihmetellessä. Ei oikein tiennyt, mitä odottaa ja paljon aikaa kului ihan sen hahmottamisessa, mitä siellä tapahtui. Mikä lämmittelyn vaihe menossa tms. Onneksi saimme kirjasen, jossa oli kaikki heidän lämmittelysetit, hyppelysarjat,  kuntopallosarjat jne. Jos ureheilijat tekivät Grenadea, niin tiesi, että se on kuntopallosarja, johon kuuluu tietyt liikkeet. Ei tarvinut seurata alusta loppuun, mitä tapahtuu.

    Ensimmäisellä kerralla näki, missä itsellä on puutteita. Urheilijan, valmentajan ja terapeuttien triadi oli jotain uutta. Kaiken kaikkiaan asiat jäivät vähän käsitteelliselle tasolle. Tällä kertaa olin miettinyt valmiiksikysymyksiä, joista pääsin esittämään lähes kaikki. Paluumatkalla kirjoittelin Helsingin lentokentällä asioita, joita päälimmäisenä tuli reissusta mieleen:

    ”training gaps” ja kuinka minimoida ne
    – training gap on esim. vammasta johtuva tauko normaaliin harjoitteluun
    – plan-B ja työkaluja niihin
    – aikataulutetun etenemisen sijasta maamerkkieteneminen
    lämmittely on valmentajalle liikeanalyysi ja urheilijalle kinesteettinen analyysi kropan tilasta
    – mitä eri liikkeet paljastavat
    – mitä toimenpiteitä
    pikajuoksun mekaniikka, kinesiologia ja motorinen kontrolli
    pituushypyssä sama
    rotationaalisten heittojen mekaniikka
    KPI:s, eli key performance indicators/inhibitors = tärkeimmät asiat kunkin urheilijan kehittymiselle
    – kuinka ohjaa tehokkaasti tekemistä ja kehitystä
    ajatuksena neljä osa-aluetta: ohjelmointi, mekaniikka, elintavat ja terapiapanos
    kuinka opetellaan ja kehitetään jousituskykyä kontakteissa
    pohjan rakentaminen ja mitä pohja tarkoittaa eri lajeissa
    kollageenimatriksin huomioiminen harjoittelussa
    – liikevalinnat harjoitteissa
    – lajitekniikat
    – faskiavenytykset ja ELDOA
    triadi valmentaja-urheilija-terapeutit
    – kommunikaatio, kunnioitus ja rehellisyys
    – esimerkiksi kuntoutuksen toteuttamiseen tarvitaan kaikkien kuulemista
    terapeuteilta moninaista tietosälää, jota voi hyödyntää varmasti arvaamattomissakin tilanteissa

     

    Yksi asia, jonka haluan tuoda ensimmäisenä esiin edellisistä, on jousituskyvyn opettelu. Kun huippupituushyppääjä lähtee lankulta, on ponnistus lähes äänetön. Lankusta tulisi kuulua kumea ääni ei terävää pamautusta. Dan sanoi, että ääni on sama, kuin koputtaisit kypsää melonia. Raaka meloni kopsahtaa, mutta kypsästä kuuluu kumea ääni. Toinen vertaus oli sellainen, että jos olet anoppilassa yötä ja koputat illalla tyttökaverin oveen niin, ettei anoppi kuule, mutta tyttökaveri kuulee.

    Sama äänettömyys koskee myös pikajuoksua. Teknisesti hyvästä pikajuoksusta kuuluu vain piikkareiden rapinaa, ei hakkaavaa ääntä. Hakkaava ääni kertoo siitä, että voimaa tuhlataan maahan ja samalla nostetaan tietenkin loukkaantumisriskiä. Mitä tämä sitten tarkoittaa lajien biomekaniikan kannalta? Siitä lisää toisella kertaa, mutta joka tapauksessa jousituskyky on yksi olennainen tekijä. Yhtenä esimerkkinä voidaan ajaella kestävyysjuoksua, jossa usein kuulee ohjeistettavan pitämään lantio edessä ja ylhäällä. Jos juoksijalla on tapana juosta etukumarassa lantio takana, niin voi olla silloin ihan toimivakin ohje, mutta mikään ohje ei ole yleispätevä. Uskoisin, että joillakin tämä ohje saattaa rajoittaa lonkan joustavaa elastista käyttöä(??)

    Tämä joustamisen opettelu on myös sellainen asia, jota voisimme tehdä enemmän lapsia ja nuoria ohjatessamme. Kun hypitään esimerkiksi matalia aitoja, on isolla osalla lapsista kontaktitapa sellainen, joka saattaa johtaa rasitusvammoihin.

    Jokainen Altiksen urheilija tekee Rudiments -hyppysarjaa, jolla opetetaan jousitusta. (yielding) Viimeksi toukokuussa näin vain muutaman urheilijan tekevän niitä, koska oli kisakauden alku. Nyt näin näitä hyppyjä joka päivä ja sain paremman käsityksen, mitä niillä haetaan.

    Idea on opetella, miten kontaktissa joustoa tapahtuu kaikissa nivelissä, eli nilkka, polvi ja lonkka. Joustoa tapahtuu myös esim selkärangassa, mutta nämä alavartalon nivelet ovat ne, joita tarkkaillaan. Jos vaikkapa lonkka ja polvi ovat liian jäykkänä, tapahtuu joustoa suhteessa liian paljon nilkassa ja seurauksena on helposti rasitusvammoja. Rudimentsit toteutetaan koko jalalla dorsifleksion säilyessä koko liikkeen ajan. Jos tämä on haastavaa, voidaan jopa ylikorostaa niin, että varpaat pyritään pitämään ilmassa koko kontaktin ajan.

    Laitoin jo aiemmin blogissa linkin tähän soittolistaan, mutta tässäpä uudestaan:

    Kyseessä on siis matalatehoista ponnahtelua. Urheilija pysyy rentona ja ottaa sen jouston, minkä itsestään saa kropasta. Missään nimessä ei pidä yrittää ponnistaa, sillä ponnistaminen vie pois refleksimäisen elastisuuden.

    Itse olen nähnyt omalla urheilijalla jo yhden hyppykerran jälkeen välittömän siirtovaikutuksen perinteiseen 3-tasatassu -hyppyyn. Useimmat raportoivat, että tällainen hyppely tuntuu pakarassa ja sehän on tietenkin hyvä asia.Useimmitenhan pakaran käyttäminen on vajaavaista. Jos urheilija sanoo, että hypyt tuntuvat pohkeissa, niin silloinhypyt eivät mene niin, kuin on tarkoitus.

    Kävimme nyt tarkemmin läpi myös sen, miten lämmittely toimii valmentajalle liikeanalyysinä ja urheilijalle kinesteettisenä analyysinä ja mitä mistäkin liikkeestä voidaan havaita. Valmentajathan ovat tehneet kautta aikojen”movement screeniä” sitä sanotaan myös harjoitusten seuraamiseksi. Huippuvalmentajan liikeanalyysi alkaa siitä, kun urheilija kävelee parkkipaikalta kentälle. Jokainen lämmittelyliike antaa lisätietoa siitä, mikä on urheilijan kropan tila. Jos vaikkapa saksijuoksussa havaitaan jotain hälyyttävää, otetaan urheilija hoitopöydälle ja katsotaan mitä asialle voidaan tehdä.

    Jos urheilija on lämmittelyn jälkeen normaalissa kunnossa, voidaan treeni vetää normaalisti läpi. Jos jokin asia rajoittaa normaalia turvallista harjoituksen suorittamista, siirrytään suunnitelma B:hen, joka kuitenkin tulisi olla mahdollisimman lähellä alkuperäistä suunnitelmaa.

    Kun puhutaan pidemmän ajan B-suunnitelmista, päästään toiseen aiheeseen, eli kuntoutusjaksojen toteutukseen. Kun Iso-britannia alkoi valmistautumaan Lontoon kotiolympialaisiin 4 vuotta ennen kisoja, oli budjetti käytännössä rajaton. Dan hommattiin yleisurheilun päävalmentajaksi ja Dan haali myös muita omia luottomiehiään mukaan. Loukkaantuneiden urheilijoiden kohdalla oli se ongelma, että heidät passitettiin vastoin Danin tahtoa huippufyssareille, joiden johdolla laadittiin kuntoutussuunnitelmat ja toteutettiin valvotusti kuntoutusta. Nyt kun urheilijat olivat olleet pois harjoituksista viikkokausia ja ”kunnossa”, oli harjoituksiin palaamisen jälkeen yleensä aika nopeasti yksi tai useampi uusi oire.

    Kyseessä on training gap, eli urheilija on liian kauan liian kaukana normaalista harjoittelusta, jolloin kroppa ei saa oikeanlaisia ärsykkeitä säilyttääkseen valmiutta palata harjoituksiin, kun vamma on hoidettu. Altiksessa näin, kuinka kaksi päivää aiemmin leikkauksessa ollut urheilija tuli treeneihin. Toki siinä vaiheessa vain mobiloitiin vammaniveltä ja sen ympäristöä.

    Otetaan esimerkiksi pikajuoksija, jolla on akilleksessa jokin vaiva, joka estää kevyenkin juoksuharjoittelun. Nopeus- ja nopeuskestävyysharjoitukset hän tekee pyörällä, mutta sen lisäksi hän on myös radalla joka päivä. Ehkä aluksi hän voi tehdä juoksudrillit vain kävellen. Jonkin ajan päästä hän voi ehkä tehdä nilkkadriblingiä. Jonkun ajan kuluttua liikettä voidaan laajentaa sääridriblingiksi ja lopulta vielä laajemmaksi polvidriblingiksi. Samanlaista progressiota voidaan käyttää myös muissa liikkeissä. Kuntoutus ei ole siis sidottu päivämääriin, vaan siihen, mitä kuntoutuja pystyy tekemään. Tietenkin täytyy olla taju siitä, ettei tekeminen hidasta vamman parantumista. Tämä kuitenkin on harvoin tilanne, yleensä päin vastoin. Tällaisella lähestymisellä pystytään yleensä merkittävästi nopeuttamaan kuntoutumista. Liikehän on vammojen parantumiselle tärkeää, sillä se edistää kudosten verenkiertoa ja lymfakiertoa. Toki Altiksessa oli huikean henkilökunnan ja tiedon lisäksi myös edistyneitä hoitomenetelmiä. Ainakin itse yllätyin, kun kuulin, että erään seiväshyppääjän jännevammaa oli hoidettu kantasoluhoidolla.

    Tässä nyt jotain, mitä reissusta tulee päälimmäisenä mieleen. Lisää on kyllä tulossa. Muutama kuva lopuksi.

    IMG_0953

    Luennolta.

    IMG_0979

    ”Wickets” eli tötsäjuoksu.

    IMG_1049

    Gerry Ramogida puhuu jalkaterän toiminnasta.

    IMG_1028luento daneldoa2

    Kaktuksen alla, luentotila, ELDOA – asento ja alla hallittua kaaosta.

    IMG_1112

    -Ville

  • Olen nyt matkalla toista kertaa kohti Phoenixia, jossa olen su iltana. Olin facebookissa juttusilla Chrisin, toukokuun kurssikaverin kanssa ja hän kertoi olevansa menossa uudestaan sinne. Myös Richard, toinen[…]

  • Nostan esiin ehkä tärkeimmän asian, joka tuli esille Altiksessa (ent. WAC) ja joka koskettaa kaikkia urheilijoita lajista riippumatta. Tämä erittäin olennainen asia on mullistanut tavan, jolla itse katson juoksemista.

    Pähkinänkuoressa:

    PLANTAARIFLEKSIO (nilkan ojennus) ON REFLEKSI, JOTA ETENEMISNOPEUS SÄÄTELEE

    Eli jos yrität aktiivisesti iskeä tai jollakin muulla ajatuksella ojentaa nilkaa kontaktiin, olet tehnyt arvauksen ajoituksen suhteen. Tämä arvaus hämää hermo-lihas systeemiä. Jos edetään 2m/s, niin silloin kontaktiin tullaan koko jalkapohjalla ja jos edetään 10m/s, niin silloin kontaktiin tulee ensin päkiä. Suurimmalla osalla huippujuoksijoista kantapää käy kontaktin keskivaiheilla muutaman millisekunnin ajan maassa myös huippunopeudessa. Aika monelle tämä on vaikea pala purtavaksi, ennen kuin näkee todistusaineistoa.

    IMG_0415

    Yllä juoksijat Yohan Blake, Tyson Gay, Justin Gatlin ja Usain Bolt. Vain Boltilla kantapää näyttää pysyvän aavistuksen irti alustasta.

    Dan Pfaffin esittämä ja suurimmalla osalla huipuista ilmenevä tyyli on pitää nilkka dorsifleksiossa, jolloin jalan liikkuessa alas ja taakse, missaa kantapää maan läheltä ja päkiä osuu maahan 20-30cm painopisteen etupuolella. Luontainen kudosten joustaminen aiheuttaa sen, että kantapää koskettaa maata tukipisteen liikkuessa painopisteen alle. Kudoksiin varastoitunut elastinen energia ja maasta tuleva voimaimpulssi kimmauttaa kantapään irti niin nopeaa, että kosketusta ei voi havaita
    muuten, kuin hidastuksesta kuva kuvalta napsauttelemalla. Kantapääkontakti on lienee sekunnin tuhannesosia.

    Jotkut juoksijat (Bolt) juoksevat mielestäni lukitun nilkan tyylillä, jolloin suurta dorsifleksiota ei tapahdu, vaan nilkka pysyy vahvassa lukitusasennossa koko ajan. Tällöin kantapää saattaa pysyä irti maasta koko ajan. Tosin Boltillakin oikeaan freimiin pysäyttäessä kantapää on todella lähellä maata ja saattaa jopa hieman hipaista.

    Olen kyllä nähnyt hitaitakin juoksijoita, joilla kantapää pysyy ilmassa koko kontaktin ajan. Ilmeisesti kantapääkosketus ei ole virhe, koska lähes kaikilla huipuilla se tapahtuu:) Ongelmalliseksi asiat muuttuvat varsinkin, jos opetetaan hitailla nopeuksilla pysymään korkealla päkiällä. Esim. määräintervalleja vedettäessä jos ajatus on juosta näin on seurauksena usein jarruttava nilkkaa nitkauttava kontakti, jonka voimaimpulssi otetaan vastaan kehon eri osien kudoksilla. Seurauksena rasitusvammoja. Penikkatautia, nilkan oireita, akillesjänteen oireita, patellan seudun oireita jne. Jarrutusvoima etenee kehossa ylös aina hiustupsuun asti. Eri vammamekanismeista puhuttin paljon Phoenixissa ja fysioterapeutille niistä olisi varmasti jäänyt enemmänkin hyödyllistä tietoa kotiin tuotavaksi.

    Koordinaatioliikkeet tehtiin Phoenixissa kaikki koko jalkapohjalla. Me kurssilaisetkin päästiin kokeilemaan eri liikkeitä ja ero oli ilmeinen.
    – Posterior chain pitenee ja aktivoituu ja lantio pysyy ”ylhäällä”.
    -> liikkeisiin tulee tehoa, kokeilkaa vaikka saksijuoksua
    – Liikkeet tuntuvat helpommilta.

    Jos on tottunut tekemään liikkeet päkiällä, vaati ajoitukset totuttelua. Aluksi kontakti on yleensä töksähtävää, mutta kun hermotus ohjelmoituu uudelleen, alkaa homma rullaamaan aivan kirjaimellisestikin. Joku sanoo, että eikö kantapään maahan koskeminen aiheuta törmäyksen, joka rasittaa kudoksia. Mietitäänpä vaikka yleisurheilun rajuimpia maakontakteja. Keihäänheitossa on mitattu jopa 1000 kilon hetkellisiä voimia, kolmiloikassa muistaakseni ainakin 700 kilon. Silti jokaiselle lienee selvää, että kontaktiin tullaan koko jalalla, eikä päkiä edellä. No näissä tapauksissa kontakti tietysti tapahtuu enemmän painopisteen etupuolella, eikä esim. kolmiloikan ponnistusta pysty rinnastamaan juoksuaskeleeseen. Mutta jos mietitään, kuinka paljon kolmiloikkaajat esim. tekevät kovia kontakteja koko jalalla, niin kyllä siitä jotain voidaan päätellä. Kyllä ne koordinaatiotkin alkaa rullaamaan, kun vähän harjoittelee. Kun kontakti rullaa, niin kantapääkosketus ei aiheuta törmäystä. Tässä nähdään hyvin, miten koordinaatiot toteutettiin Altiksessa.

    Aluksi nähdään kolme eri versiota dribblingistä. Siellä tehtiin nilkka-, sääri- ja polvidriblingiä. Nimi tulee siitä, kuinka korkealla nouseva jalkaterä ohittaa suoran jalan. Ensimmäisessä videossa edetään hitaammin, jolloin kontaktiin tullaan koko jalalla, jopa kantapää ensin. Seuraavassa videossa vauhti kasvaa ja liike laajenee ja samalla päkiä tulee ensimmäisenä kontaktiin. Kolmannella kerralla vauhtia on vieläkin enemmän ja kontakti tulee vielä voimakkaammin päkiällä, mutta koko jalkapohja koskee maahan kaikilla vauhdeilla ja liikelaajuuksilla.

    Olin kesäkuun puolivälissä Espoossa 9-13v ikäisten kauden pääkisassa, eli Youth Athletic Games:issa. Näin satoja nuoria urheilijoita ja pistin merkille, että esim 11v sarjassa suurimmalla osalla kontakti oli tämän mallin mukainen. 11v ikäinen lapsi, joka juoksee 60m 9.50 aikaan, saattaa tulla kontaktiin jopa koko jalkapohjalla ja se ei missään nimessä ole virhe, koska etenemisnopeus on niin hidas. Oikea luonnollinen refleksimäinen kontakti siis on ihmisen dna:ssa, mutta sitten kuvaan astuvat valmentajat, jotka hyvää hyvyyttään laittavat lapsen päkiälle, vaikka se ei ole lapsen kehitystasolle luonnollista.

    Täytyy ottaa myös huomioon, että sen ikäisillä tukikudokset eivät ole vielä kehittyneet läheskään lopulliseen mittaan. 11-v ikäisen nilkka on kuin kiviä sukassa. (luuta ja nahkaa) Kokeilkaapa vaikka, uskomatonta, miten ne eivät pyöri ympäri ihan jatkuvasti.

    Kuvasin yhden junioriryhmän kevyehkön (85%) juoksun hidastettuna ja siinä tuli hyvin karusti esille, mitä seuraa, kun nuoret tekevät kaikkensa pysyäkseen päkiällä vauhdissa, jossa se ei ole luonnollista. Nitkahtava jaruttava päkiäkontakti näyttää hidastuksessa aika pahalta.

    Näistä kuvista voidaan havainnollisesti nähdä, mihin suuntaan nilkan iskunvaimennus toimii ja mihin ei.

    IMG_0416IMG_0417

    Kuvassa 1 nuoli osoittaa voiman suunnan, jos jalka painautuu maahan liikkuen alas ja taaksepäin. Jalkaterässä ja nilkassa on tällöin hyvä ”jousitus”. Jos kontaktiin taas tullaan ottamalla vastaan painopisteen edessä, tulee voima edestäpäin ja silloin ilmeisesti usein seuraa esim jalkaterän keskiosan vaivoja.

    Erityisen haastavia harjoitteita ovat kaikki paikoillaan tai lähes paikoillaan tehtävät nopeat/räjähtävät liikkeet. Koordinaatiot, aitahyppelyt, speed ladder tms. Niitäkin on nyt katsonut uusin silmin. Aitahyppelyissä ja ketteryysjutuissa kontakti menee erityisen helposti päkiän tökkääväksi jarruttavaksi kontaktiksi. Näissä täytyy suoritustekniikkaa valvoa erityisen tarkasti.

    Tässä esimerkkinä, miten Brittiläinen urheilija tekee hyppelyä. (Dan oli tuohon aikaan Iso-Britannian Yu-joukkueen päävalmentaja Lontoon Olympiaprojektissa) Tämän tyylisellä perusharjoittelulla opetellaan saamaan koko alavartalon jousitukset käyttöön oikealla tavalla. Soittolistassa on 12 videota eri harjoitteita.

     

    Ounastelen, että huomion kiinnittäminen kontaktiin voi olla asia, jolla saatettaisiin pystyä vähentämään radikaalisti erilaisia rasitusvammoja usean urheilijan kohdalla. Olen tästä asiasta keskustellut valmentajien, fysioterapeuttien ja yhden ortopedinkin kanssa. Useimpien mielestä asia on ihan järkeenkäypä. Eräs valmentaja kysyi Pihtiputaalla, että miten ne jotka ovat eri mieltä kontaktityylistä, ovat perustelleet näkökantansa. Vastasin, että kaikki, joiden kanssa olen asiasta jutellut tarpeeksi pitkään eivät ole olleet ainakaan eri mieltä. Toki kaikkia mielipiteitä olisi mukava kuulla.

    Kalevan kisoja katsoessa Alisa Vainion askel oli yksi kisojen hienoimpia juttuja. Tässä videossa nähdään, miten uskomattoman hienosti askel rullaa.

     

    Jalka tulee kontaktiin koko jalkapohjalla ja rullaa salamannopeasti päkiälle. Jarruttavat voimat ovat aivan minimissä, ei ihme, että Alisa kommentoi kisan jälkeen ”No, kyllähän sitä ois voinut jatkaa, jos sitä ois vielä ollu sitä matkaa”. No uran ensimmäinen maraton sitten näytti, että miten se matka jatkui. Alisa meni MAAILMAN kaikkien aikojen junnutilastoissa kärkisijoille lajissa, jota Afrikkalaiset ovat dominoineet. Mitä pidempi matka, sitä enemmän Alisa säästää energiaa kilpakumppaneihin verrattuna. Koko jalalla juokseminen vaatii nilkan aktiivisuutta, jotta askel rullaa. Jos askel tulee liian selvästi kantapää edellä, niin askeleesta tulee lompsahtava.

    Taas tuli kirjoitettua juttu, jossa ei lähteitä tiedonjanoisille ole. Dan kyllä antoi lähes aiheesta kuin aiheesta nimiä ja kirjoja, joita kannattaisi lukea. Pitää kuunnella sanelimesta pari luentoa/keskustelua, niin voin vaikka lisätä jälkikäteen muutaman kirjan lähteeksi.

    Sanoin keskustelussa Altiksessa, että jos laittaisin Suomessa juniorit tekemään koko jalalla koordinaatioita, niin joku tulis ja läppäsis takaraivoon, että mitä täällä touhutaan. Dan vain totesi: Maby that’s why you don’t run so fast in Finland. Ainakin Altiksen urheilijat pärjäsivät Pekingin MM-kisoissa paremmin, kuin koko Suomen joukkue, tai itseasiassa jos Altis olisi maa, niin 5 mitalilla se olisi ollut mm. Venäjän edellä (4 mitalia). Ja jos juoksijoista puhutaan, niin Anaso Jobodvana oli 200m pronssilla ja edellä olivat sellaiset nimet, kuin Usain Bolt ja Justin Gatlin. Aries Merrit nousi huikeasti 110m aidoissa pronssille, vaikka edellisen vuoden aikana hän oli viettänyt kuukausia sairaalassa ja heti kisojen jälkeen hän menikin munuaissiirtoleikkaukseen. Ehkä tässä kontaktiasiassa on jotakin perää?

    -Ville

  • Tulipa tuossa eilen taas ihmeteltyä, miten hieno tapa valmentajilla, terapiahenkilöstöllä ja vierailla oli Phoenixissa kokoontua joka päivä päivän päätteeksi juttelemaan kaikesta urheiluun liittyvästä ja vähän muustakin. Legendaarinen pool side chat kesti yleensä 1,5-2h ja joka kerta oppi paljon. Aivan huikea mahdollisuus oppia muilta ja kehittää yhteistä tekemistä.

    Lanseeraan tässä ja nyt Rovaniemen oman track side chatin. Eli huomenna su 30.8. urkalle yläkerran kahvilaan voi tulla keskustelemaan 18.00 alk. Eikä tarvitse olla yleisurheiluvalmentaja tullakseen, kunhan urheiluun on jokin kosketus. Jos ei muita tule, niin ainakin saan rauhassa suunnitella seuraavan viikon ohjelmia.

    -Ville

    2015-05-14 00.20.19

  • PikkukuvaNostan tässä esille muutaman valmentamiseen liittyvän aihealueen, joita on tullut viimeaikoina mietittyä ja joissa on tullut uusia ajatuksia.

    – Tyyli vs tekniikka

    – Yksilöllisyys

    – Oppimisen eri[…]

  • Lataa lisää