• VIINIÄ kiskoin 3,5 tunnin aikana pullollisen ja niin pirun paha olo tuli että oli pakko mennä nukkumaan onneksi jo ennen klo 24. Eli se siitä sitten, alussa ollaan taas.

    En tässä jaksa edes kommentoida asiaa kun olen sen jo puinut Plinkissä. Haluan vain jatkaa tästä taas eteenpäin.

    Sen vain sanon että todella vihainen olin itselleni, myös pettynyt. Ilta oli kuitenkin ihan hyvä mutta siltikin harmitti ja koko sunnuntai meni aivan pieleen hyvinvoinnin kannalta katsottuna.

    Nyt odotan seuraavaa viikonloppua ja sitä raittiin ihmisen olotilaa kun ei tarvitse herätä pääkipuun ja on energinen koko päivän.

  • Sain illalla suoritettua 5,8 km lenkin, se oli siitä ”joka toinen päivästä” se ensimmäinen vaan toivottavasti ei viimeinen.

    Aktiivisuusmittari pomppasi illalla 181% eli sain hyvin täyteen tuon lenkin avulla, tänään se sitten jääkin alle oikein reippaasti koska on jälleen se ”joka toinen päivä” vapaani :D

    Lenkin jälkeen ulkoiluttelin koiraani, se on sellaista haistelua ja seisoskelua lähikadulla joten siinä ajassa ehtii hyvin mietiskellä kaikenlaista. Yht’äkkiä mieleeni nousi sana RAITTIUS. Voi kun se tuntui juuri sillä hetkellä hyvälle.

    Siinä sanassa on jotain erikoista, jotain hyvin kiehtovaa, jotain erilaista. Varmaan juuri siksi että se ON niin älyttömän vaikeaa, siis olla raittiina.

    Tänään olen ollut juomatta 18 päivää, harmi kun en ole vielä löytänyt kivaa laskuria tuohon sivulle joten jos vain sen joskus löytäisin niin sivulla kävijätkin tietäisivät heti missä mennään. Mutta siis 18 päivää… jo/vasta, ihan miten asiaa haluaa ajatella. Itselleni se on JO ja VASTA, pitkä mutta erittäin lyhyt aika.

    Tänään tunnen olevani ylpeä itsestäni ja meistä, miehenikin juomattomuus on pitänyt.

     
    Ai mutta eräs pikku juttu unohtui ja se tuli tyttäreni suusta. Puhelimme pari iltaa sitten kaljatölkin avaajasta joka siis varmaan oli oikeasti se avaaja tai sitten kaljapullon korkki mutta jokatapauksessa pienimuotoinen keskustelu meni näin:
    ”Ei meillä voi olla kaljatölkin avaajaa eikä muutakaan siihen liittyvää koska iskä ei ole pitkään aikaan sitä juonut.”
    ”Oletko muuten huomannut että iskä ei ole juonut kaljaa pitkään aikaan?”
    (Hiljainen mumina) ”Joo…”
    (Reippaalla äänellä) ”Se on hyvä juttu !!”
    Että kyllä ne alle 5 vuotiaat vaan sitten huomaa asioita vaikka miten luulisimme toisin.

  • Ei siis ihan kirjaimellisesti mutta järkytyin illalla kun vähäsen mittailin itseäni. Kannan mukanani koko ajan kahta ylimääräistä maitopurkkia. Paino oli siis tänä aamuna 52,3 kg kun se on ollut vuosia 50 kg.

    Olen siis 164 cm ja tuo paino on pysynyt vuosia tuossa 50 kg tienoilla, olen muutenkin aika kevyt/pieniluinen ja aina harrastanut työmatkapyöräilyn lisäksi jotain pientä kävelyä tai kevyttä hölkyttelyä. Mutta nyt on liikunta jäänyt ja työmatkatkin menevät autolla.

    Se on tämä syöminen joka loppuu NYT !!! Ja liikkumattomuus joka loppuu NYT !!!

    Eli jotain pitää tehdä HETI. Ei voi odottaa että kyllä se siitä sitten koska ei se siitä sitten lähde yhtään mihinkään vaan sitä tulee lisää ja lisää ja lisää.

    Viikkomässäily on nyt pannassa eli ainakin suklaa pois ja tikkuperunat, täysin en karkista vielä suostu luopumaan. Syödään sitten viikonloppuna kaikkea ja jätän senkin pois jos ei vaaka rupea näyttämään mukavampia lukemia.

    Sitten liikuntaa lisää eli joka toinen päivä ulos niin että tuo aktiivisuusmittari kolahtaa aina 100% ja mielellään ylikin. Juoksua tai kävelyä, kumpi tuntuu juuri silloin mukavammalta.

    Näillä mennään siis… ilman Vinkkulitkua ja liikunnan lisäystä. Heh… helppo tässä töissä on tälläisiä puhella, istuskella mukavasti ja naputtaa konetta. Odotas vain kun pääsen kotiin… syön, juon kahvin ja (haukotus). Illalla pitäisi sitten kahdeksan jälkeen lähteä lenkille. Huh huh… vaikeaa tulee muttei mikään hyvä helpolla tulekaan ennen kuin se muuttuu elämäntavaksi, eikö niin?

  • Hyvin meni syödessä, vaaka hajoaa kohta alta.

  • Kävin Lidlissä jälleen töiden jälkeen ja mukaan tarttui paljon syötävää, Siti Cola-pullo ja paketti Saskiaa, kivennäisvettä miehelle siis.

    Kaikki meni oikein hyvin mutta heti kun Vinkkupirusta kommentoitiin niin[…]

  • Meni hyvin onnistuneesti, kävin lenkillä ja saunassa ja aikaisin nukkumaan.

  • Vinkkupiru ei ole vielä herännyt, tykkää nukkua pitkään. On siis ihan hyvä olo vaikka päätä särkeekin.

  • Sunnuntaina olin erittäin ylpeä meistä, selvisimme ensimmäisestä viikonlopusta.

    Meille tuli sunnuntaina myös täyteen 13. hääpäivä jota ei juhlittu millään tavalla, ei millään. Se oli aivan varmasti myös ensimmäinen selvinpäin vietetty juhlaviikonloppu ja se riittää minulle… en tarvitse mitään muuta muistamista koska tämän muistan ikuisesti.

    Nyt uuteen viikkoon ja uutta viikonloppua odotellessa, miten se sujuu… jää nähtäväksi.

    Vaikeus on vielä täälläkin tulossa ihan kuin se tuli ennen retkahdusta mutta toivon selviäväni siitä tällä kertaa koska olen viisaampi ja osaan odottaa sitä. Kuulitko Vinkkupiru… et pääse yllättämään tällä kertaa !!

    Hyvää viikkoa muillekin ja raittiutta yrittävät… yrittäkää sillä se kannattaa.

  • Olin erittäin iloinen perjantain saavutuksesta, pääsimme heti aamupäivästä puuhailemaan juuri ne jutut mitä pitikin, samoin päivällä eikä yhtään tullut väsymistä minkä Vinkkupiru on ennen aiheuttanut… eli sen krapulan.

    Ilta meni mukavasti katsoen Haluatko miljonääriksi -ohjelmaa, syödä mussutin kaikkea rasvaista ja hyvää ja sitten tuli vielä joku elokuva. Siitä sitten lähdinkin koiran kanssa iltakävelylle ja nukkumaan. Hyvin selvittiin tästäkin illasta.

  • Tuli puuhailtua illalla niin paljon etten päästänyt Vinkkupirua mieleeni hetkeksikään.

    Ensin kävin Lidlissä, sitten lähdin 5 km lenkille, tein ruokaa ja lopuksi vielä pataleivän sain uuniin ja sieltä ulos. Tytär[…]

  • Se on perjantai… se pahin viikonpäivä meille mutta nyt ei tunnu ollenkaan pahalle.

    Jaan nämä viikonlopun päivät kahteen osaan koska aamut ovat aivan erilaisia kuin illat, jos aamulla ei tee mieli yhtään niin illalla voi olla aivan saakelin vaikeaa.

    Se viimeviikonloppuinen retkahdus pisti sen verran nypityttämään että nyt ollaan selvinpäin eikä näin aamusta tee edes pahaa.

    Yleensä se puristava tunne rintakehän ympärillä tulee viimeistään töissä päiväruokailun jälkeen kun ruokatunnilla puheenaiheet siirtyy… yllätys yllätys… kuningas alkoholiin. Siinä se loppupäivä yleensä menee kituuttaen, hymyssä suin lähdetään kotiin ja illalla hana lorottaa viiniä, mutta ei tänään, ei tänään.

    Täksi illaksi olen suunnitellut tekeväni pataleipää, juuri on jo kohoamassa hyvässä mallissaan ja toivon saavani illalla uunituoretta leipää. Myöskin lenkille tai kävelylle ajattelin lähteä jotta tulee hyvä olo ja saa ajatuksen pois kuningas alkoholista koska tiedän sen tunteen vielä tulevan.
    Hmm… Kuningas alkoholi… sille pitää ehdottomasti keksi lyhyempi nimi. Kävisikö:
    Mrs. Alko
    Mrs. Piru
    Mrs. Paholainen
    Iloliemi
    Vinkku
    Vinkkulitku
    Vinkkupiru
    Hah… tuo Vinkkulitku tai -piru vois olla hyvä kun menee viiniä niin pirusti.
    Jos joku huomaa samoja juttuja lukevansa niin olen myös Plinkissä hakemassa vertaistukea, siellä on hyviä juttuja ja kokemuksia :)

  • Tuiske kirjoitti uuden kommentin toimintaan 3 vuotta, 10 kuukautta sitten

    Vastauksena viestiin: Tuiske kirjoitti uuden julkaisun, Alku, sivulla Pikkasen tuuliajolla Mikä herätti Herätys ongelmaan alkoi Uuden Vuoden lomista kun olimme sukuloimassa, join kolme iltaa putkeen joka ei ole ollenkaan normaalia mi […] Näytä

    Katsotaan mitä tästä tulee… ei uskalla suunnitella mitään koska ne eivät pidä joten otetaan viikonloput kerrallaan :)

  • Tuiske kirjoitti uuden julkaisun, Alku, sivulla Pikkasen tuuliajolla 3 vuotta, 10 kuukautta sitten

    Mikä herätti
    Herätys ongelmaan alkoi Uuden Vuoden lomista kun olimme sukuloimassa, join kolme iltaa putkeen joka ei ole ollenkaan normaalia minua. Lähdin aamulla krapulassa kävelylle ja yritin tsempata tyttäreni vuoksi itseni kuntoon mutta olin siltikin aika väsynyt. Kun tuli ilta, otin pikkasen taas ja aijaijai kun se maistui taas hyvälle, liian hyvälle.

    Lähdimme kotiinpäin sunnuntaina. Mies otti puheeksi että nyt tuli aika paljon otettua, pitäiskö tehdä jotain, pidetäänkö tipaton tammikuu? Ja siitä ajatus lähti käytäntöön.

    Meni 3 vk jotenkuten… ja sitten perjantaina ahdisti niin maan pirusti, piikiteltiin koko ajan toisillemme, olimme kiukkuisia vaikka mukava saunailta tiedossa, mikään ei ollut hyvin, tytär oli hiljaa vieressä.

    Se oli minun aloite, siis MINUN… kohta haen viiniä kaapista sanoin eikä tarvinnut miestä paljon yllyttää kun hän jo lähti hakemaan olutta ja 3 litran viinitonkkaa kupasta. Ilta oli hirveä, agressiivinen ja riittaa vaikka olimme saaneet tahtomme läpi. Morkkis oli taattua tavaraa lauantaina mutta lauantaina otimme taas lisää. Mies sammui sohvalle, hän joi koko laatikollisen kaljaa ja minä lopetin sitten onneksi ajoissa. Morkkis oli kuitenkin jälleen sunnuntaina… me heikot.
    Miten olen ottanut ennen
    Olen ottanut aina viikonloppuisin, joka perjantai-ilta ja ehkä vähän myös lauantai-iltana kun tytär menee nukkumaan, mutta puolen vuoden sisällä olen alkanut ottaa niin paljon sen illan aikana että unia tulee vain 4-6h ja kun tytär herää samaan aikaan klo 8 aamulla niin välillä olen vielä kännissä ja krapula on tulossa päivällä. Aivan hirveää touhua kun asiaa ajattelee.
    Elämäni rakkain henkilö herättää
    Kohta tytär täyttää 5-v ja kohta hän ymmärtää asian, hänelle jää muistikuvat asioista jotka nousevat myöhemmin pintaan. Haluanko todellakin tätä hänelle, EN HALUA !
    Lopputulos
    Siksi olen siis tässä jamassa kuin nyt olen. 3 vk meni selvinpäin sitten tuli retkahdus ja nyt yritän taas jotain. En tiedä haluanko olla täysin raittiina mutta kohtuudella en voi ottaa enää, en vain pysty koska se viini maistuu liian hyvälle ja sen tuoma rento olotila. Kunpä se vain jäisikin siihen pariin lasiin mutta ei se jää, ei ikinä.

  • Tuiske rekisteröityi sivustolle 3 vuotta, 10 kuukautta sitten