• Onpa aikaa tuosta viimeisestä kirjoituksesta… Tuntuu välillä kuin kävelisin ohuella langalla. Laihduttamisen voi aina lopettaa, blogin kirjoittamisen voi aina lopettaa ja kuntoilunkin voi aina lopettaa. Näihin[…]

  • Kuukausi on kulunut. Terveys alkaa olla reilassa, mutta en uskalla sitä hehkutta. Pelkään, että hammas kipeytyy jos luotan siihen, että olen terve. Flunssa ei enää vaivaa, mutta kyllähän tässä ehtii vielä sekin[…]

  • Tiedätkö tunteen kun olet kuopan pohjalla, syvimässä kohdassa ja joku katsoo ylähäältä ja heittää sulle lapion, että kaivappa vielä vähän syvemmälle?

    Viime viikolla pääsin jo kaksi kertaa salille. Kurkku oli[…]

  • En halua kirjoittaa. En halua tehdä enää mitään. Olen kuopan pohjalla josta ei ole pääsyä pois. Kävin viime viikolla vielä salilla ja satuin katsomaan itseäni peilistä. En enää kehtaa, halua ja uskalla mennä sinne.[…]

  • Taru kirjoitti uuden kommentin toimintaan 3 vuotta, 7 kuukautta sitten

    Vastauksena viestiin:tavis treenaa kirjoitti uuden julkaisun, Lihas(kalvo)huoltoa?, sivulla tavis treenaa Tänään taas vierailevana tähtösenä koti-kotikaupunkini kuntosalilla. Jostain syystä oli melkonen buusti päällä ja jalkapäiv[…] Näytä

    Kyllä ne miehet vaan haluu että niitä katsellaan :) mutta joo olen samaa mieltä että tollanen nännin kurkistus on vähän epämiellyttävää. Olis sit kokonaan ilman paitaa.
    Sitten vielä sellainen että ton salitreenin jos sais suomeksi ja sellaiselle joka ei vielä tajua tätä salikieltä. Ite olen vielä ihan pihalla noiden laitteiden nimistä ja joistai…[Lue lisää]

  • No niin. Kurkku on vieläkin kipeä, mutta pakko oli päästä salille tai kaikki hyvä valuu hukkaan. Kävin maanantaina tekemässä selkää ja rintaa salilla ja tuntui ihan hyvältä. Vinopenkissä tangolla pyysin yhtä jätkää[…]

  • Jo tämän tekstin kirjoittaminen tuottaa ylitsepääsemätöntä tuskaa, enkä haluaisi sitä tehdä. Teen sen kuitenkin koska psykologi on kehoittanut joskus vain tekemään asioita vaikka ei haluaisikaan ja vaikka ei siltä tuntuisikaan. En vain jaksa enää pohtia tätä tilannetta, en jaksa kirjoittaa siitä, enkä jaksa mitettiä miten siitä pääse yli. Haluan mennä vain sänkyyn peiton alle ja sulkea silmäni.

    Siitä on varmasti yli viikko kun olen ollut salilla. En edes muista mitä sielä olen viimeksi tehnyt. Ajatuskin siitä, että pitäisi lähteä salille alkaa hengästyttämään ja ahdistamaan. Se kaikki mitä olen tehnyt: käynyt salilla 5kertaa viikossa ja saanut aktiivisuusmittarin päivän tavoitteet täyteen tuntuu kauhean raskaalta. MÄ EN VAAN PYSTY ENÄÄ SAMAAN! Tuntuu että tein kauhean raskaan työn kun raahasin itseni salille, en pysty siihen enää.

    Korvatulehdus on ilmeisesti nyt parantunut. Lääkekuuri on loppunut. Mutta silti tuntuu olo flunssaiselta ja murukin on vielä kipeä. Valitti kurkkukipua juuri ennen kuin lähti töihin. Tässä menee kai kolmas vai neljäs viikko siis sairastaess.

    Paino ei ole nyt kolmeen viikkoon laskenut tai noussut. Tämä kai on oikeastaan hyvä, mutta pelkään koko ajan, että lauantaina puntari näyttää +2kg. Ja mitä sen on enää väliä? Miksi en eläisi läskinä koko loppu ikäni? Miksi en vain makaisi sohvalla ja söisi? Miksi näen niin paljon vaivaa salaatin tekemiseen ja uusien ruokien kokeiluun? Ihan turhaan! Mä en onnistu tässä kuitenkaa. Mä olen vain niin huono ja paska. Mä kannan loppuelämäni näitä läskejä tässä vyötäröllä ja katson rumaa naamaani peilistä. Miksi mä teksisin yhtään mitään?

    2015-04-09 04.46.23

  • Korvatulehdus ja poskiontelontulehdus… korvia särkee ja päätä särkee ja sattuu ja väsyttää. Tuntuu, että kaikki hyvä minkä on saanut tehtyä alku vuodesta valuu hukkaan ja kaikki menee pieleen… Nyt on edessä se ensimmäinen takaisku ja paha sellainen. Istun vain sohvalla ja syön. Ajattelen syömistä koko ajan ja paha olo helpottuu hetkeksi kun saa syötävää.

    Huomaan kuinka salilla käyminen vähentää halua syödä, ruoka pyörii paljon vähemmän mielessä kun pääsee salille. Treenin jälkeen ei tee mieli syödä vaan kroppa tuntuu hyvältä. Nyt istun telkkarin edessä ja koko ajan mielessä pyörii ruoka ja syöminen. Olen ollut myös töissä ja selkä on alkanut tulla kipeäksi ja suututtaa oikein kun tietää ettei voi mennä salille poistamaan ongelmaa. Tuohon selkäkipuun auttaa tietyt liikkeet salilla, mutta tällaisessa flunssassa ei treenaamaan pääse.

    Miten pitää siis itsensä selväjärkisenä ja kontrollissa sairastamisen ajan?

    Tällä hetkellä mun tekee mieli vain tappaa itseni. Se itsemurha-ajatus pääsi tänään livahtamaan mun päähän ja se on sieltä niin helvetin vaikea saada pois. Vaikka kuinka yritän kääntää kaiken positiiviseksi niin en löydä taas muuta ulospääsyä kuin itsemurha. Mä tiedän, että se ajatus kuluttaa mua ja raastaa mua, mutta sitä ei vain saa pois päältä napsauttamalla.

    Miksi toisena päivänä tuntuu että onni puristaa mut palasiksi ja toisena päivänä ahdistus puristaa mut murusiksi…?

  • Nainen on mun valinta, mutta helvetti, että ne osaa olla rasittavia ja raivostuttavia. Niiden kanssa asuessa tulee väistämättä yhteydenottoja jotka repii korvat riekaleiksi ja kipinät lentelee ja sytyttää uusia tulipaloja ympärille.

    Saatiin kyllä sellanen riita salilla käynnistä aikaan, että oksat pois. Muru halus vetää omalla tavallaan treeniä ja mä omallani. Ja lopulta päädyttiin siihen, että ei mennä yhdessä salille ja muru lähti kävelemään. No nyt on tilanne rauhottunut ja käytiin jo salilla vetämässä murun treeni. Muru haluaa treenata useampaa lihasta yhdessä treenissä koska ei halua käydä joka päivä salilla ja haluaa, että treeni on kokonaisvaltaisempi. Itse olisin halunnut treenata samalla tavalla kuin ennenkin, mutta myönnyin ja annoin mahdollisuuden murun ehdotukselle.

    Hitto että tästäkin asiasta pitää riidellä. No nyt ollaan käyty muutaman kerran yhdessä salilla ja ihan kivasti on mennyt olen saanut tehdä omat harjoitukseni myös ja pysynyt kärryillä tuleeko edistystä vai ei. Ollaan tehty myös sellaisia liikkeitä jotka on mukavia ja kokeiltu uusia.

    Paino on flunssan takia pysynyt kaksi viikkoa samana ja flunssa tuntuu vieläkin jatkuvan mikä ei todellakaan ole mukavaa. Ensi viikolle kyllä joku haaste pitäisi itselle keksiä.

    vintique_20150328_181209

  • PikkukuvaPlussaa

    paino putoaa > kuorsaaminen loppuu > ei häiriste murua ja saan happea koko yön
    musta tulee voimakkaampi jaksan nostaa töissä laatikoita ja kotona tavaroita
    vaatteet menee päälle ja takit menee[…]

  • Taru kirjoitti uuden julkaisun, +100g, sivulla Kun sata kiloa ei riitä 3 vuotta, 8 kuukautta sitten

    No niin. Jotenkin niin riipaisevaa lukea tuota viime viikon hehkutusta kun lähes välittömästi tuon jälkeen iski kamala flunssa ja nyt olen ollut tasan viikon tekemättä salilla tai kropallani oikeastaan yhtään[…]

  • Muistan kun inhosin ihmisiä jotka päästivät tuon lauseen suustaan! Liikunnasta kun ei tule hyvä olo vaan se vituttaa ja vituttaa vielä uudestaan. Salilla kun katselee peiliin niin ällöttää, hikinen, punainen naama.[…]

  • Paino oli pudonnut 700g. No on se jo puoli kiloa, että tyytyväinen olen siis. Enempää en haluaisikaan sen putoavan kerralla. Tosin noin pienellä pudotuksella odotan aina sitä päivää kun se ei olekaan pudonnut. Tänään on tehnyt mieli syödä ja tunkea suuhun kaikkea. Kaipaan suklaata. Onneksi on tummaa suklaata kaapissa ja sitä on mukava mutustella pari palaa kerralla ja himo laskee helposti sillä.

    Eilen kävin kävelylenkillä 45min. Oli kylmä tuuli ja reidet palelivat… ilkeää. Ei tullut edes lämmin koko lenkillä kun oli niin kylmä. Illalla kävin vielä treenarin kanssa salilla tekemässä käsitreenin. Ihmettelin, että pääsin sinne. Kauheaa vääntöä ja mieli ei ollut valmis lähtemään mutta menin silti. Treeni oli ihan ok. Lyhyt, enkä edes saanut nostettua samoja painoja kuin viimeksi, mutta haluan pistää sen flunssan piikkiin. Lopuksi nosteltiin vielä käsipainoja eli liikettä, jota en ollut aikaisemmin tehnyt. Flunssa on ollut päällä osittain mutta olo on ihan ok. Kurkussa tuntuu limaa muuten normaali olo. Kipeänä oleminen on kyllä syvältä.

    kädet2

     

  • Tätä mä olen miettinyt viime päivät paljon. Pelkällä liikunnalla ei saa painoa putoamaan, mutta omalla kohdallani se oli ainakin välttämätöntä. Tosin tuon liikunnan takia ei paino kai putoa mulla niin hyvin kuin mä toivoisin. Lähtökohta mulla oli kuitenkin, että olisin paremmassa kunnossa ja jaksaisin tehdä asioita.

    Lähtökohta mulla:

    saada paikat kipeäksi (lihakset siis tuntumaan)
    olla voimakkaampi
    tuntea kipua joka unohduttaa kaiken muun

    Eli laihdutus ei ollut edes se asia mistä tämä kaikki alkoi. Sitten kun olin käynyt salilla niin syöminen jotenkin vain helpottui. Ei ollut treenin jälkeen nälkä ja turha herkuttelu jäi pois kun päivässä oli oikeasti rytmiä ja sellainen 1,5h kovaa liikuntaa. Ollaan alettu murun kanssa tekemään ruokaa jossa on aina salaatti tai vihanneksia mukana. Aina olen syönyt kotitekoista ruokaa ja kasviksia, mutta nyt keskityttiin niihin vielä enemmän. Kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa käydään kyllä pitsalla tai syömässä kiinalaista. Mäkkärissä en edes muista koska ollaan viimeksi käyty.

    Huomenna on taas punnituspäivä ja kyllä jännittää. Tällä viikolla syömisissä on ollut lipsahduksia. Lipsahdukset ovat myös sitä että ei ehdi tai muista syödä kun kello on 10 tai 11. Eli liian pitkiä taukoja tullut ja silloin tulee ahmittua… Ollaan kyllä ostettu proFeel juomia jääkaappiin jotka ovat olleet tosi hyviä treenin jälkeen tai töihin mukaan jossa ei pysty kunnolla syömään.

    Mun laihduttaminen (en vieläkään halua sanoa sitä laihduttamiseksi) Mun elämänmuutos vaatii murultakin todella paljon. Iltasin mä olen menossa ja se joutuu oleen yksin kotona. Ruokaa pitää miettiä ja tehdä… joskus olis ihan kiva vaan ostaa valmiina ja syödä ilman ajattelemista.

    Pikkunen flunssa kutittelee kurkussa mutta tekis silti mieli mennä salille… tehä ihan rääkkitreeni niin että sykemittari huutaa.

  • Niin, eipä sille kai voi mitään… jos vaaka näyttää vain -200g niin kai olen sitten tehnyt jotain väärin… tai oikein, mutta rasittavan hidasta tämä on. Tai  en oikein tiedä… Eihän se yhdessä yössä se läski mun ympärille kerääntynytkään niin ei se tästä hetkessä poiskaan lähde. Mutta jotenkin tällaisina viikkoina kun tuntuu, että on tehnyt kaikkensa ja luopunut jostain niin palkinto voisi olla isompi. Edes sen 500g.

    No viikonloppu meni maltillisesti hekutellen, mutta tämä suklaalevy on täällä vieläkin. Tuhoan sen nyt suihini, ettei se enää  huutele. Olen kyllä huomannut, että herkkujen ostamatta jättäminen on helpottunut ja kun niitä ei osta, niitä ei voi syödä. Ensi viikoloppuna täytyy myös muistaa, että jos haluaa herkkuja niin se ei takoita sitä, että pitää ostaa koko suklaalevy, patukallakin pärjää.

    Olin yllättynyt siitä, että jaksoin koko viikon käydä uudessa työssä ja silti iltaisin salilla. Taisin ne kaksi välipäivää salista pitää, mutta muuten tein kaikki saliharjoitukset ja virtaa riitti. Töihin lähdin kuitenkin jo ennen kuutta aamulla joten pitkiä päiviä tuli tehtyä.

    Muru lähti mun kanssa perjantaina salille ja se oli tosi ihanaa. Se ei tykkää käydä salilla kun sillä on olkapäissä vammoja. Toisaalta sen luonne ei ole oikein sopiva salille. Se tekee aina painavilla painoilla ja riuhtoo. Se ei oikein keskity. No sain sen kuitenkin tekemään maltillisilla painoilla ja ohjeistettua sitä meidän treenaustyyliin. Oli se ihan tyytyväinen ja sunnuntaina sanoi, että lihakset ovat kipeät, mutta sillain hyvällä tavalla. Mulle sopii vallan mainiosti, että muru alkaa mun kanssa käydä salilla. Tosin se ei välttämättä jaksa nostaa mun painoja ja silloin varmistaminen voi olla heikompaa, mutta jos mä saan sen innostumaan niin pikkuhiljaa senkin voimat kai kasvavat.

    Tänään on edessä jalkapäivä ja meidän pitäisi kai kaikkien lähteä kyykkäämään. Siis treenari, kaveri, muru ja minä. En tiedä miten siinä käy, mutta otetaan selvää. Sen jälkeen kaveri jää hetkeksi treenauksesta pois kun sille tulee muita menoja ja treenarin salikorttikin taitaa umpeutua, enkä tiedä onko sillä rahaa ostaa jatkoa. Eletään siis jännittäviä aikoja.

  • Kävin maanantaina yksin salilla kyykkäämässä. Eihän se mukavalta tuntunut. Yritin yhden naisen kaveriksi mennä, mutta ei se tullut varmistamaan mua joten en uskaltanut paljoa kyykätä, mutta kävin siis kuitenkin. Tiistaina oli rintapäivä treenarin ja kaverin kanssa. Treenarin kanssa olo tuntui tuskaiselta, mutta yritin olla näyttämättä sitä. Halusin nostaa rautaa ja kyllähän se taas nousi eli enkat tuli nostettua. Keskiviikkona pidin välipäivän koska olin uudessa työpaikassa ja olo tuntui aika väsyneeltä. Ensimmäiset työpäivät meni ylitöitä tehden koska en tietysti ole uudessa hommassa niin nopea. Torstaina päätin mennä salille yksin tekemään selkää koska uudessa hommassa selkäkin oli tullut kipeäksi. Ja treenari ja kaveri lähtivät kaupoille. Ihme salatapailua niilläkin. No ne ovat nyt jollain tasolla löytäneet toisensa ja veikkaan, että ihastus on molemminpuolista.

    Mun paino oli pudonnut ja siitä mä olin yllättynyt… mulla oli sellainen olo ettei se varmasti ole pudonnut, mutta oli se.

     

  • 13. päivä perjantaina kirjoitin hyvin positiivisen blogitekstin aamupäivällä. Illalla itkin silmät päästäni ja meinasin lopettaa hengittämisen kun sattui niin paljon. Tunteiden heittely johtuu ristiin menneistä suksista.

    Yöllä oli vaikea nukkua. Näin kaiken maailman pelottavia unia ja muutenkin uni ei meinannut tulla koska mietin koko ajan asiaa ja sitä kuinka pahasti olen mogannut ja tyrinyt ja käyttäytynyt huonosti… pyysin kyllä jo anteeksi ja yritin itsekin miettiä mitä helvettiä tapahtui. Painetta lisäsi se, että lauantai on punnituspäivä! Ja tiedossahan oli, että viikolla oli ollut kontrolloimatonta syömistä.

    Lauantai aamu ja puntari esiin. Paino oli pudonnut 200g. Mä en voi sille mitään, mutta mun sydän ja pää murtuu. Tää tuntuu kaikki niin turhauttavalta ja turhalta ja mua suututtaa. Kaikki aina sanoo, että aluksi paino putoaa helposti kun ylimääräistä on niin paljon, mutta -200g viikossa ei mun mielestä ole paljon. Ja se työmäärä mitä mä olen sen eteen tehnyt on mun mielestä hirveä.

    Kai mä sitten teen vain jotain väärin. Mun päässä soi sanat jotka yksi sairaanhoitaja sanoi muutama viikko sitten: ”Oletko sä koskaan oikeasti edes yrittänyt?”. Jaa olenko? En mä kai ole elämässäni mitään koskaan niin paljon ja usein yrittänyt kuin pudottaa painoa. Mä en pysty tähän edes kirjoittamaan kuinka paljon muhun nyt sattuu.

    Viisi viikkoa takana sitä, että olen käynyt 5kertaa viikossa salilla, sitä ennen kävin 10vko vähintään 2kertaa viikossa salilla. Eli liikuntapuoli on kai kunnossa. Tai tähänkin joku varmasti pääsee sanomaan, että pitäisi liikkua eri tavalla. Syömisiä olen yrittänyt tarkkailla ja pitää kirjaa taas vähän aikaa, mutta se tuntuu niin ylitsepääsemättömän raksaalta. Ruuan tekeminen on raskasta ja sen miettiminen on raskasta. Helpommalla pääsee kun hakee pitsan tai lämmittää sellaisen uunissa. Ja koska Muru on niin hoikka niin hänellä tuollainen roskaruoka ei tunnu missään.

    Huomenna mä menen uuteen työpaikkaan tutustumaan uuteen työhön. Mua ahdistaa hirvittävästi… entäs jos en osaakaan sitä, entäs jos en päärjää siinä, miten mun ylipaino vaikuttaa siihen työhön?

    Mä toivon niin omaa kuolemaani. Kuolemantoive pyörii mun päässä ja hiljaa kyyneleet valuu mun poskille. Mä pyyhin ne pois ja astun ulos tästä asunnosta ja hymyilen vastaantulijoille, moikkaan naapuria ja juttelen kuinka mukava viikonloppu oli takana ja kuinka innoissani odotan tulevaa viikkoa ja treenejä.

    kukat

  • Taru muutti profiilikuvansa 3 vuotta, 9 kuukautta sitten

  • Tuntuu kummalliselta, että se oli eilen kun kirjoitin tuon edellisen tekstin. Sen jälkeen olen ollut jo kaksi kertaa salilla. HAH! Tässä tulee esiin mun maanisdepressiivisyys. Välillä masentaa niin ettei usko ikinään selviävänsä ja sitten seuraavana päivänä lentää siivillä kuin Lokki Joonatan.

    Eilen kiukutti. Treenari ja kaveri eivät päässeet samaan aikaan salille ja mä olin jo ihan hiilenä. Pakkasin tavarani ja painoin salille polkeen kuntopyörää. Siinä hetken pojettuani nuo molemmat treenari ja kaveri tulevat omia aikojaan salille. Argh! Teki mieli purra molemmilta pää poikki. No sitten katsoin kaveria ja treenaria ja kysyin treenataanko.

    Olen tosi paljon miettinyt minkälaista lähestymistapaa kannattaisi käyttää painojen nostossa ja liikkeissä. Kun painot koko ajan kuitenkin lisääntyvät ja voimat kasvavat. Treenarin treenaustapa on kuitenkin se, että lopuksi vedetään niin painavilla painoilla, että 10 toistoa ei onnistu. Silloin kehittyy eteen päin ja jaksaa seuraavalla kerralla enemmän. Olen monesti ottanut rintapäivänä penkkipunnerruksessa ajatuksia mukaan siihen että miten nostan painoja. Olen ajatellut ikäviä, minulle väärin tehtyjä ajatuksia ja asioita joista olen vihainen ja suuttunut.

    Mutta mä katoin itseäni peilistä ja päätin tehdä kaiken juuri päin vastoin. Meillä oli pystypunnerrus seisten ja kun mä otin tangosta kiinni mä aloin hymyillä. Mä katsoin kaveria ja hymyilin. Mua nauratti se koko tilanne ja mä nostin mun poskipäät kohti kattoa. Ja mitä tapahtu? No mä tein enkat tietenkin! Viime treeneissä mä sain nostettua pelkkää tankoa (20kg)10 ja 8 kertaa sekä 22,5kgx10. Nyt mä nostin 10×22,5 / 10×25 / 9x 27,5. Harmittaa, että toi viimeinen ei noussu ja siinä pääsi muutama vittukin suusta, mutta ei se vain noussu.

    Mitä tästä opimme? Hymyile ennen toistoja. Naura itselles ja tilanteelle. Viimeisessä toistoissa 7 jälkeen tuli ”vittu, saatana”, 8 jälkeen ”et helvetti koske siihen tankoon” (tän sanoin mielessäni koska en halua urputtaa treenarille, 9 jälkeen tuli vittu ja liike pysähty eli treenari auttaa sen kympin ylös.

    Sit tehtiin vielä vatsoja. Salilla oli niin paljon porukkaa, että oikeesti ei kauheasti haluttanut häväistä itseäni siinä kaikkien keskellä. Kävin tekemässä toisella puolen salia vatsoja ja sitten tehtiin vielä sekasalin puolella yhdessä vatsoja jalkoja nostamalla penkillä. Kyllä niitä saatiin muutama tehtyä ja tuntuihan ne.

    Vitutti mutta helpottikin. Joskus se on vain terapiaa se salilla käynti.

    Tänään käytiin sitten vielä aamulla kaksin kaverin kanssa salilla nostelemassa painoja. Oli ihan hauskaa, naurettiin enemmän kun oltiin kaksin ja treenari ei ollut siinä mukana. Nyt viikonlopun viettoon joka sisältää yhden kotitreenin ilmeisesti kahvakuulan kanssa. Muru tykkää kahvakuulasta ja koska se on ostanut uuden kirjan jossa on hyviä liikkeitä niin sieltä saan kuulemma treenin.

    vintique_20150213_133726

  • Ne maagiset sanat kuultiin eilen. Vihan, kiukun ja kyynelten läpi mä sanoin ne ja kadutti jo ennen kuin pääsin lauseen loppuun.

    Miten tästä kerätä itsensä niin, että tänään pääsee tekemään[…]

  • Lataa lisää