• Kävin pari pvä sitten hakemassa taas uudet lenkkarit puhki kuluneiden tilalle. Jo toiset takuuseen menneet. Edellisiä sinne viedessäni minulle kerrottiin, että ei niitä ehkä korvata, koska tälläisiä nämä nyt ovat[…]

  • Se tunne, kun rumasta ankanpoikasesta kuoriutuu yhtäkkiä kaunis joutsen.. Tai no, en mä sitä joutseneksi, varsinkaan kauniiksi sanoisi, mutta ehkä varikseksi :D ? Ostin siis puoliksi vahingossa uudet lenkkarit. Rumat, kun mitkä, mutta jotenkin lopulta näin niiden sisäisen kauneuden. Enhän mä toki välttämättä uusia olisi tarvinnut, viime syksynähän uudet popot tuli hankittua, mutta jos nyt vähän mennään välineurheilun puolelle, niin onhan se kiva, kun on vähän vaaleemmat kesäksi ja JOS mä nyt kovasti innostun lenkkeilemään, niin tekeehän se ihan hyvää sekä lenkkareille, että jaloille antaa toisten kenkien huilia ja palautua välillä ja jalat saa erilaista tukea. Eikö..? Joohan…..?

    index

    Mutta kaikesta rumuudestaan huolimatta ne on aika söpöt, eikö :D ? Ja vielä mun linttakoivillekin todella hyvät ja jopa ”halvat”! Nyt vaan pitää tän lenkkeilyinnostuksen pysyä. Olenhan mä jopa tälläkin viikolla käynyt joka pvä lenkillä, maanantaina ja tiistaina kotikaupunkini hullun pitkissä portaissa ja poluilla juoksemassa, tänään oli lenkkeilyn suhteen palauttava päivä, portaat sai olla ihan rauhassa.

    Maanantaina mulla oli ihan tappo ratsastustunti. Yhtään liiottelematta mun naama helotti punasena vielä tunnin ratsastuksen jälkeen, hevosen selästä alas tullessa polvet löi loukkua ja puolen tunnin humputtelu toisella pollella sai takareiden kramppaamaan. Olinkohan ihan niin innokas maanantaina, et taisin käydä habailemassakin salilla. Eilen ei sitten jalka enää noussutkaan ihan niin tehokkaasti portaissa ja tiesin todellakin tehneeni jotain. No olihan se maanantain rappureeni toki eka tälle vuotta. Tänään huilin salilta, kun eilen oli jalkapäivä. Tästä täytyy nauttia, en mä kovin montaa kertaa pääse kehumaan, et näin paljon oon liikkunut :D !

    Tosin vähän ottaa pattiin tää, et alkaa rapistua, ku mikäkin raihnanen käppänä. Polven nivelsiteet alkaa olla aika pitkälti kunnossa, joitain liikkeitä ei oikeen pysty salillakaan tekee, mutta kestää pomppimisen, juoksemisen ja normaalin elämän vaan pienillä muistutuksilla. Mutta sitten tuli nilkka kipeeksi! Ja tällä kertaa toinen, mikä meni viime talvena. Voi perpendeeros. No, tämäkin onneks lämpiää aika jees liikkuessa ja vihlasee vaan tietyssä asennossa, joten jos askeleet osuu juostessa ok, ni ei oo siinäkään sinällään suurta ongelmaa. Saiskohan nuita varaosia mistä? Mutta näillä mennään, kaikkeen sitä näköjään tottuu ja tärkein, et kuitenkin melkein normaalisti pystyy liikkumaan, joten ei passaa valittaa pienistä :)

    Eikä keleissäkään oo ollu paljon valittamista!

    Ps. Kiloja ei tosin oo lähtenyt yhtään…… höh

  • Jumanspuukeli sentään, mun polvihan kestää tehdä vaikka sun mitä :D ! Tällä viikolla oon yrittänyt etsiä taas sitä kipinää lenkkeilyyn, ihan jo kolme kertaa käynytkin vajaan tunnin lenkillä, välillä jopa hölkäten![…]

  • Ja niin siitä on kohta hurahtanut pari viikkoa polvituellista elämää lonksupolven kera. Alku oli kyllä niin hankalaa, mutta nyt tuohon tukeen alkaa jo tottua, reisikin toimii normaalisti ja kivut on hävinnyt.[…]

  • Hohohohoohohohoooo :D :D ! Mä saan polveeni Massimo- tuen!

    Lauantainahan minä siis onnistuin temuamaan hevosen kanssa silleen, että lensin komeassa kaaressa selästä suoraan jäähän ja löin polveni. Tai siis[…]

  • Kyykkyhaasteeseen osallistuttu! Ja melkein jopa ajallaan, ihan vaan pari pvä myöhässä ja melkein jopa muistanutkin tehdä päivittäiset polven notkautukset. Se pisti mua ihmetyttämään tuossa hieman, et vaikka tässä[…]

  • Voehan räkä, missä kunnossa sitä ihminen voikaan olla! Ei siis sillä, että tässä nyt oltais toinen koipi haudassa, mutta kylläpä sitä vaan huomaa, ettei se vanhuus tule yksistään. Alkutalvesta nilkka tykkäs huonoa sählyssä ja ei meinaa oikeen vieläkään muistaa, ettei se ole kunnossa. Ikinä kun ei oikeastaan ole ollut mitään sellasta kovin rajottavaa ropleemaa kropassa (mitä nyt joskus penikat vaivas enemmänkin), mut tosi hankalaa toisinaan, ku nilkka onkin vähän pipi ja sitä ei muistakaan. Mutta mitäpä pienistä, huutakoon hoosiannaa, niin kauan, ku matkassa kestää :D . Ja onhan toi hoosianna jo hieman hiljentynytkin.

    Viime viikolla kävin hierojalla ja vaihteeksi se mukiloi mut mustelmille. No, puutuhan ne kädet jatkuvaan, että kyllä siellä ihan oikeesti olikin mukiloitavaa. Siinä mielessä vaan kurja, kun taitaa tää eukko olla sen verran jumissa, ettei se yksi kerta riittänyt ja edelleen kädet puutuu. Ja sitten vielä sain itteni jotenkin ihan romuksi lentopalloillessa ja mitä lie muuta teinkään, että viikonlopun kärsinkin ihan omituisesta tylpästä kivusta tietyssä asennossa lapaluussa ja selkäkin vaivas. Aamulla (tai vaikka vaan hetken istumisen jälkeen) köpöttelen, ku vanha mummo :D. Mutta köpöttelen sentään kuitenkin! Venyttely ja kehonhuolto? Mitä ne sellaset oikeen on :O ?!?

    Tänään kuitenkin taas Säpikäisen kera salille jalkapäivälle! Ihan jees reeniä, vaikka ei tällä kertaa ihan lähtenytkään siihen malliin, ku mihin Säpiksen kaa pystyttäis. Oli vähän lepsua toimintaa, mutta eiköhän tuota kuitenkin ihan buenosti tullut tehtyä hommia. Lämmin tuli ainakin ;) . Ja btw, mä oon saattanut laihtua ehkä kilon!! :D Tosin nyt pitäs päästä taas tästä sokerikierteestä eroon. Ja yhden asian, mitä oon huomannut, et mun kropalle on tosi tärkeetä, et syön tosi säännöllisesti ja ei sais olla, kun korkeintaan se 3h aterioiden välillä. Tuntuu, et heti laskee energiatasot miinukselle ja pikku tirsat ois paikallan. Tosin tykkään mä tirsotella enivei. Kauheesti opittavaa ja muistettavaa asiaa syömisestä. En ois ikinä uskonut, miten paljon se voi vaikuttaa ja miten hankalaa se ihan oikeasti on!

    Kohta tässä käännytään jo maaliskuun puolelle, tarkalleen siis jo huomennahan on maaliskuu. Minne meni ne kaksi kk, jonka aikana mun ois pitänyt jo laihtua enemmänkin? Oonkohan mä nyt ”vähän” jäljessä mun tavotteesta? Olisi tietenkin ollut ehkä hieman kätevämpää tehdä ihan oikee tavote ja tavotepäivämäärät.. Uhkaavasti alkaa lähestyä tuo toukokuukin, jolloin oli ehkä ajatuksissa lähteä kaverin kanssa Espanjaan reissuun. Siellä ois toki ihan kiva käydä rannallakin ilman, että tarviis miettiä ihan niin paljon sitä, missä asennossa ei näytä ihan kauheesti valaalta :D .

    Mutta kevättä kohti reippain mielin, jos sitä vaikka hakisi kouluunkin!

  • Hihi, en mä ole sittenkään ainoa, joka kauhistelee sitä ähkimistä salilla! Äsken satuin samaan aikaan erään tuttuni kanssa salille ja hän oli joskus lukenut face-päivitykseni kyseisestä henkilöstä ja tuumasi[…]

  • Tavis on alkanut taas treenata enemmän, tosin keskikehoa.. Ei hitto vaan millään meinaa itsekuri pitää ja kummasti on maistunut kaikki herkut. Eikä asiaa auta yhtään se, että syöminen on mennyt muutenkin ihan hunningolle ja sitten sitä pitääkin töistä tullessa illalla nälkäkuoleman kourissa koukata roskaruokapaikan kautta ja mättää ittensä niin täyteen, että ei enää tiedä miten päin olla. Kirjaimellisesti. Henkeä ahdistaa ja makuulle ei ainakaan voi käydä, kun mahaan sattuu niin paljon. Uudeksi vuodeksi ajattelin tehdä itselleni lupauksen (sen saman jonka teen joka vuosi, oikeastaan joka sunnuntai), että alan syödä oikein ja terveellisesti. Mutta terveellinen ruokavalio vaatii oikeastaan aika paljon. Aikaa, rahaa ja varsinkin viitseliäisyyttä. Ihan siis jo kaupassakäynnin suhteen. Onhan se kiva, kun jääkaapin vihanneslokerot on täynnä siideriä ja lonkeroa (niitäkin kun joisi joskus, niin saattaisi tulla tilaa.. Mutta hei, pitäähän niitä kylmässä olla, koska ikinä ei tiedä, millon jano yllättää!), alahyllyllä on pari rahkapurkkia (tarkistin tänään, on niissä vielä päiväystä jäljellä) ja tomaattia löytyy monta pussia. Valmiiksi keitetyt makaroonit taitaa kasvaa jo nöyhtää, en uskalla tarkistaa. Että tälläisen ihmisenkö pitäisi muka oikeasti osata tehdä itselleen ravitsevaa ruokaa? Pahimpaan nälkään näyttää kelvanneen piparkakkutalo, joka on tällä hetkellä ikävä kyllä katoton.

    Mutta minä pyhästi lupaan. Ja tiedän taas rikkovani lupaukseni. Toisaalta tulee (hyvin useasti) mieleen, miksi sitä edes vaivautuu? Helpompi vaan paisua, kun pullataikina, tuleehan siitä syömisestä ainakin hyvä mieli, jos herkut maistuu hyvälle. Peli on mun kohdalla varmaan jo menetetty, tästä pitäisi se 10 kiloa laihtua, mutta on se vaan kovin tiukassa.

    Eikä ongelma ole se, ettenkö tykkäisi terveellisestä ruuasta. Tykkään todellakin, mutta kolme (kiireiseen aikaan neljä) ylipitkää päivää töissä vetää mielen hieman matalaksi liikunnan ja syömisten suhteen. Kun et yksinkertaisesti vaan ehdi harrastaa enää liikuntaa sen 15 tunnin työpäivän päälle ja kun ne päivät ovat vielä putkeen, niin tulee korkeintaan masennus.

    Juu, tiedän, että tämänpäiväinen artikkeli on pelkkää masentelua ja voivottelua. Kyllähän sitä varmaan saisi aikasiksi, jos vaan oikein kovasti haluaisi, mutta kun ei se vaan ole niin helppoa. Ihan melkein ärsyttää ne ainiaat glooria-kertomukset siitä, miten tämä ja tämä laihdutti ja sitten elämä muuttui satumaisen ihanaksi.. Nyt vaan sattuu olemaan tämä urputushetki, kaiketi sekin kuuluu asiaan..

    Ehkä ensi vuonna.

    Tai sitä seuraavana..

    Tai sitä seuraavana……..

    Mutta vapiskaa fitness-tyypit, minäkin kyykkään syvään 60 kilolla. Jostain siis tälläisen haastattelun luin.. Tosin epäilen kyllä edelleen, että onkohan siinä jutussa ollut virhe kilojen kohdalla, koska se oli olevinaan suurikin saavutus..?

    Ensi vuonna lupaan kyykätä vähintään 70:llä, ei puutu syvyydestä enää paljon, että voisin hyvällä omalla tunnolla sanoa tekeväni sen kunnolla ;)

  • Minäpä kerron salaisuuden: laihduttaminen on perseestä (kyllä, ihan suoraan sanoen).  Missähän minä mahdoin olla siinä vaiheessa, kun itsekuria jaettiin? Varmaan siellä ruokapöydässä mättämässä napa rutisten herkkuja naamariin. Tuolikin on todennäköisesti hajonnut alta ja housut ratkenneet takamuksesta siinä vaiheessa. No, eipähän siihen syömiseen tuolia ole ennenkään tarvittu. Eikä housuja.

    Niin, tämä ajatushan siis lähti tällä kertaa siitä, että kävin tänään ratsastustunnilla. Ei varsinaisesti ollut laihdutus siellä mielessä, mutta erittäin hyvin tuli havaittua tuo korvien välin vaikutus asioihin. Minähän siis kuvittelen heti, jos hevoselta puuttuu yksikin karva, että sehän on vähintäänkin läpikotaisin rikki, poikki ja pinossa. Jalka puuttuu, suolet on solmussa, kapikin on iskenyt ja selkäänkin sillä rassukalla koskee. Joten satulan kanssa, kun hevosen viereen kävelin, niin samantien on korvat luimussa ja alkaa irvistely (siltä siis puuttui oikeasti iso lämpäre karvaa sään kohdalta, tämä ei tosin ratsastaessa tuntunut haittaavan hevosta yhtään) ja tadaa, hevonen sai kusettaa minua ihan kympillä (normaalisti en olisi sitä antanut tahdä). Ja kun näiden ihanien säiden vuoksi kenttä oli löllöä, niin eihän siinä minun korvienvälin mielestä voi tehdä mitään, koska se on liukas. No paskan marjat se mitään oikeasti niin liukas ole, mutta kerropa se siinä vaiheessa itselle. Että siihen meni sekin tunti vähän niinkun harakoille, kun en vaan saanut itsestäni sitä kaikkea irti, mitä olisi pitänyt. Lopulta olo oli ihan kakka, olin niiiiiin pettynyt itseeni.. (+sukat oli ihan märät, koska astuin kuralammikkoon /#&)&¤”¤&)

    Vaadin tälläisissä tilanteissa itseltäni paljon. Haluan onnistua ja olla paras (tai ainakin tehdä vähän enemmänkin kun parhaani). Ymmärrän toki, ettei se ole aina mahdollista ja itselle pitäisi välillä antaa hieman armoa, mutta ei tälläisissa asioissa. Ja sitten päästäänkin siihen kysymykseen, että missä se täydellisyyden tavoittelu on tässä laihdutus asiassa? Kaikki armo on kyllä kasaantunut siinä vaiheessa päälleni, kun on kyse sohvasta, mässystä ja laiskottelusta. En osaa oikein edes potea huonoa omaatuntoa siitä. Pieni pussi irtsariakin palautukseksi, tietenkin. Meinasin tilata erään ihanuusmekon ensi kesäksi minulle tavoitemekoksi, mutta taitaapa olla ihan turha. Onhan mulla nuita tavotemekkoja tuolla vaatehuone jo pullollaan, olen niihin joskus jopa mahtunutkin (mahdun toki vieläkin, mutta ei ne kyllä kovin paljon makkarankuorelle kalpene), että olisiko vaikka aiheellista alottaa tavotteet niistä? No, kun ei ole sitä miestä minkä viereen mennä pötkölleen, ni onneksi on rakas vatsani. Niin. Ettäs tiedätte.

    Tein tosin itselleni tavoitteen. 45 penkkipunnerrusta minuuttiin, 45kilon painoilla. Eipä se 45 kiloa loppuunsa paha edes ollutkaan, kun sitä vaan uskaltautu kokeilemaan, tosin nuiden toistojen kanssa saattaa tulla ongelmaa, mutta sisäinen itäsaksalainen painonnostajani on päättänyt onnistua.

    Ps. Jos joku tietää supertäydellisen ja pomminvarman kikan, jolla saan itsehillinnän kohdilleen, ni infotkaa toki minuakin..

  • Oo, mitkä vatsalihakset!! Timmi kroppa ja läskitön vatsa! Minulla!! HETKINEN?? Siis minulla??

    Ei, kunhan narrasin. Siis jopa itseäni. Tai yritin. Tänä aamuna koin ehkä maailman masentavimman heräämisen. Kömmin[…]

  • Tässäpä päivänä eräänä piipahdin ohikulkiessani työvaateostoksilla. Löysinkin silmää miellyttävät housut, edelliset kun oli alkanu hieman ahdistaa jo vyötäröltä.. Vaatehuoneeni ilmastointi on varmaan edelleen[…]

  • Tällä viikolla innostuin pitkästä aikaa kiipeämään hevosen selkään, jopa ihan kahdesti. Ja se kyllä sekä tuntuu, että näkyy.. Laskeskelin, että edellisestä kerrasta kopukan selässä onkin melkein se puoli vuotta,[…]

  • PikkukuvaTörmäsin tässä eräänä päivänä artikkeliin, joka käsitteli polkujuoksua ja siihen tarkoitettuja lenkkareita. Mä en todellakaan tiennyt, et mä olen niin trendikäs! Siis minähän mielelläni juoksen poluilla,[…]

  • PikkukuvaKävinpä pyörähtämässä kaupoilla silmäilemässä, jos löytyisi jotain kivaa pientä piristystä taas vaihteeksi reenikampehyllylleni. Aloin siellä vaaterekkien seassa miettiä, mitä ihmettä välillä vaatesuunnittelijoilla[…]

  • Olen aina inhonnut hölkkäämistä. Päätöntä harhailua ilman päämäärää tämäkin, sama ku lenkkeily. Mutta tadaa! Koska olen nyt näköjään saanut jonkun pahanlaatuisen kolauksen päähän, kävin kotikonnuillani HÖLKKÄÄMÄSSÄ[…]

  • tavis treenaa kirjoitti uuden kommentin toimintaan 4 vuotta, 3 kuukautta sitten

    Vastauksena viestiin: tavis treenaa kirjoitti uuden julkaisun, Enhän minä muuten, mutta kun se oli pinkkiä.., sivulla tavis treenaa Tavis on nyt saanut uuden kipinän lenkkeilyyn! Tai ei siis varsinaisesti lenkkeilyyn, mutta rap […] Näytä

    Heh, mukava, jos tyyli miellyttää :). Joo en minäkään oikeen täysin ole näihin hienouksiin perehtynyt, mutta ilmeisesti niiden tarkotus on juurikin parantaa verenkiertoa ja helpottaa palautumista suorituksen jälkeen. Itse en oikeen osaa sanoa, onko niistä niinkään suuresti apua, mutta ainakin henkinen apua ja parempi mieli niistä tulee :D Vaikutta…[Lue lisää]

  • puijo

    Tavis on nyt saanut uuden kipinän lenkkeilyyn! Tai ei siis varsinaisesti lenkkeilyyn, mutta rappureeniin. Jostain syystä nyt vetää mieli jatkuvaan portaisiin, vaikka pohkeet on ku kivet.. Tosin joka kerta se on vaan helpompaa ja helpompaa päästä ne raput ylös, edelleen kahta askelmaa kerrallaan kävellen, juosta jaksan vaan puoliväliin :D .

    Mutta on se muuten kumma, miten sitä tulee puhtia, ku pieneen pitäjään siinä vaiheessa, kun saat jotain uutta! Ensin investoin kompressio sukat. En tosin tiedä, onko niistä juurikaan hyötyä ollut minulle, kun sain pohkeet jo aiemmin jumiin, mutta on ne kyllä ainakin hienot :) . Seuraava ostos olikin sitten uudet lenkkarit. Leikkasin yksi päivä tässä varpaankynteni ja huomasin, että toisesta pottuvarpaasta on kynsi lähtenyt hieman halkeemaan pystysuunnassa ja reunoilla oli havaittavissa hienoista irtoamista. Tästähän minä sain ihan kauhean slaakin ja hyvä, ettei pitänyt varvasta teipata kunnolla pakettiin, että kynsi pysyy paikallaan (ei se siis todellakaan ollut mitenkään irtoomassa). No siis tämähän riitti syyksi siihen, että tarvitsen uudet lenkkarit. Kenkien vika, ei mahda mitään (eihän mulle siis tosin muutenkaan paha mieli tullut, et jouduin uudet popot ostamaan..). Edelliset tosin olikin tuntunut aina hieman naftille, mutta ei mitenkään varsinaisesti pienille. Mutta ehkäpä se on ihan oikeasti oltava hyvät kengät, teki sitten mitä tahaan, nämä minunkaan koivet kun ei nyt muutenkaan ihan kunnossa ole.

    Yllättäin jouduin taas pulittamaan pitkän pennin lenkkareistani, mutta kylläpä sen vaan huomaa eron, miten erilaisia lenkkareita on ja miten tuet vaikuttaa. Heti tunsin, että nyt on ”tutun oloset” kengät jalassa, kun näitä sovitin. Värillähän ei ollut osuutta asiaan mitenkään. En minä sentään mikään välineurheilija ole.. ;) Siis toki eihän sillä mitään väliä ole, mitä päällään on urheillessa, kunhan nyt jotain sentään on, mutta onhan se välillä saada pientä piristystä :) Ja, että se on pinkkiä.

    Portaista suoraan sitten vielä salille ja uskokaa tai älkää, pystyin taas tekemään haboja! Tämähän alkaa vaikuttaa suorastaan loistavalle! Ei se kyynärpää toki kunnossa ole, mutta kestää jo jonkin verran nökkääntymättä. Varovasti olen yrittänyt nyt pienemmillä painoilla, mutta lisäämällä toistoja, tuntuu aika mukavasti tämäkin, siis ihan siellä missä pitääkin.

    Mutta oletteko muuten koskaan huomanneet, miten hankala joistakin urheilurintsikoista on päästä ulos? Sopivasti kun hikoilet, ni pitää tosiaan olla akrobaatti saadakseen ne pois päältä.. Lähden nyt nauttimaan ulos aurinkoon olostani, sikäli jos pääsen eroon reenivaatteistani ja pääsen käymään suihkussa.. Moro! :)

     

  • Kyynärpääni siis. EHKÄ. Reiluun kahteen kk:n eka kerta, tai ok, toinen kerta, ku ees kokeilin mitään hauiskääntöjä ja tällä kertaa kyynärpää jopa anto tehdä niitä!! Wuhuu! Johan tässä vähän aikaa sit niitä[…]

  • Nyt se vissiin tosiaankin alkaa sitten.. Torstaina kävin taas uudella fysioterapeutilla, joka kyllä mielestäni oli aika huuhaa-käynti. Katottiinhan siellä ajoasento (ajan työkseni paljon) ja valivaliurputiurputi,[…]

  • Lataa lisää