• Pikkukuva(suomi / …English)
    Meistä on hauskaa esitellä uusia taidelasijuttujamme ensimmäisenä oman studiomme galleriassa, jolloin omat paikalliset asiakkaamme näkevät heti, mitä olemme saaneet aikaiseksi. Nyt meillä[…]

  • PikkukuvaHämeenlinnan Yrittäjäuutiset pyysi meitä mukaan uuteen juttusarjaansa, jossa kurkistetaan vuorollaan erilaisten yrittäjien elämään. Niinpä pidimme viikon verran kirjaa tekemisistämme ja nappailimme selfieitä. :)[…]

  • Nyt on mahtava meininki! 2000 kiloa lasinugettia eli raaka-ainetta lasin tekemiseen saapui Makasiinille eilen. Alkaa olla lähellä se hetki, kun päästään uudella lasistudiollamme puhaltamaan lasia. Uuni saapuu Italiasta muutaman viikon kuluttua ja trummeliuuni on jo matkalla. Vielä ei uskalla huokaista helpotuksesta, mutta hyvät on kyllä fiilikset!

    Pari kuukautta ollaan nyt ehditty viihtyä Hämeenlinnassa myymälän ja gallerian kanssa. Ollaan supertyytyväisiä Makasiiniin, jossa on kauniita holvikaaria ja kolmimetriset ikkunat syvennyksineen. Kun helmikuussa tilaan päästiin, oli paljon tehtävää ja mietittävää, mutta pian kaikki loksahti paikoilleen. Kyllä sisustajat Vilpas & Numminen ovat olleet fiiliksissä… Ja Makasiini on siis Aleksanteri II:n aikainen 1860-luvulla rakennettu massiivinen kivirakennus. Rakennus on alkujaan rakennettu Venäjän armeijan ammus- ja varusvarastoksi. Ollaan naurettu asiakkaiden kanssa, että kyllä 1800-luvulla ajateltiin varaston rakentaminen vähän eri tavalla kuin nykyään! Joku osasi sanoa, että tuolloin palkka tuli tiilien lukumäärän mukaan. No selittääkin holvikaaret ym. tiilikuvioinnit!

    [caption id="attachment_283" align="alignnone" width="800"] Makasiini ulkoapäin. Aulangontie 1 Hämeenlinna.[/caption]

    [caption id="attachment_278" align="alignnone" width="710"]MAKASIINILLA Holvikaaria ja kattoparruja uusissa tiloissamme.[/caption]

    [caption id="attachment_280" align="alignnone" width="700"]Keikarit ikkunalaudalla. Keikarit ikkunalaudalla.[/caption]

    [caption id="attachment_281" align="alignnone" width="737"]Ainon Pullonhenkiä ja Harald Christoph Doblingerin Woodographeja. Ainon Pullonhenkiä ja Harald Christoph Doblingerin Woodographeja.[/caption]

    Se tunne, kun on niin täpinöissään, ettei meinaa pysyä nahoissaan on kyllä tullut tutuksi. Ei millään malta odottaa, että pääsee tositoimiin. Vaikka kyllähän se aika on nopeasti kulunut. Ja niin ihania kommentteja ja palautetta ollaan saatu! <3 Välillä lasinpuhaltajat tihrustavat itkua, kun tulee asiakkaiden sanoista niin hyvä mieli! Koska juuri sen vuoksi me tätä tehdään, että saataisiin luotua iloa itsellemme ja ympärillemme. Lasinpuhaltaminen loppuu osaltani juuri siihen kohtaan, jos joskus huomaan, että luomamme esineet eivät enää täytä sitä tehtävää, jonka Ainon kanssa olemme niille määränneet. Tässä hullussa maailmassa on niin paljon pahaa, ja jokainen ihminen joutuu kohtaamaan ikäviä asioita elämässään. Me haluamme Soda Shopissa luoda ilostuttavaa ja hyvää mieltä tuovaa designia vastapainoksi ankeille asioille. Paras palkintomme on, kun ihminen katsoo esineitämme ja alkaa hymyillä. Itsekin ekonomin paperit opiskelleena voin takuuvarmasti sanoa, että kauppatieteellisissä työtehtävissä tienaisin varmasti helpommalla ja varmemmin hyvän kuukausipalkan kuin lasialan yrittäjänä. Mutta tämä elämä Soda Shopin kanssa kyllä tuo jokaiseen päivään aimo annoksen asioita, joita en säännöllisempään elämään vaihtaisi.

    Ihan parasta, kun asiakas tulee lasihankinnan tehtyään myöhemmin poikkeamaan uudelleen, ja antaa palautetta. Eräs nainen osti Ainon Love Muffinin saatuaan päätettyä värin useamman harkintakierroksen jälkeen. Hän halusi ostaa itselleen jotain mukavaa ja ilostuttavaa. Parin viikon jälkeen hän tuli uudelleen studiollemme ja kertoi, että muffinssi on hänellä yöpöydällä herätyskellon vieressä. Joka aamu kun hän herää kellon soittoon, hän näkee ensimmäisenä värikkään muffinssin. Ja se saa hänelle hymynkareen huulille heti aamusta lähtien! Hän oli todella tyytyväinen ostokseensa. Tuli tunne, että lasinen muffinssi oli muuttunut pelkästä esineestä paljon tärkeämmäksi.

    Love Muffin aino vilpas soda shop design

    Toinen naishenkilö osti punakahvaisen mittakannun.

    Mittakannu soda shop design lasinpuhallustaOstos ei ollut suunniteltu, vaan esine vain tarttui matkaan ihastuksen myötä. Jonkin ajan kuluttua tämäkin nainen tuli uudelleen studiollemme ja kertoi, että nyt on tapahtunut ihme! Hän syö kaurapuuroa nykyään joka aamu! Se oli ihme, koska hän oli jo vuosia ajatellut, että hän haluaisi syödä puuroa aamuisin, koska se on terveellistä ja saa aamun eri tavalla käyntiin. Mutta ikinä puuron keitto ei tullut tavaksi. Ei muka ollut aikaa, ja asia vain jäi aina. Mutta nyt mittakannun oston myötä oli ihme tapahtunut! Joka aamu kaurapuuroa! Uudella iloisella mittakannulla mitattuna aineet sujahtivat kattilaan. :D Joskus pienikin inspiraation lähde luo uutta motivaatiota. Monta pientä onnen hetkeä peräkkäin on onnellisuutta. Näitä tarinoita arjen suurista ja pienistä iloista meille on kerrottu monia. Ja se on IHANAA!!! <3

    Olkaa iloisia ja onnellisia! Ehkä uusi ihme on aivan nurkan takana!

    -M

    [caption id="attachment_282" align="alignnone" width="700"]Vanha makasiinirakennus luo mahtavat puitteet myymälä-gallerialle, jossa jatkossa pidetään erilaisia elämystapahtumia. Iloa ja väriä kerrassaan! Vanha makasiinirakennus luo mahtavat puitteet myymälä-gallerialle, jossa jatkossa pidetään myös erilaisia elämystapahtumia.[/caption]

     

     

     

     

     

     

     

  • PikkukuvaIloista ja onnekasta uutta vuotta!!

    Toivotukset tulevat hieman myöhässä, koska lasinpuhaltajat ovat tallustaneet muuttokuorman kanssa paikasta toiseen vuoden vaihteen yli… :) Eli toisin sanoen, olemme sanoneet[…]

  • Kyllä minä niin mieleni pahoitin… siis se herra, ja ehkä minäkin -tai ainakin ajatuksia heräsi. Ammattiylpeyshän siinä taisi kolahtaa meillä kaikilla.

    Eilen puhalsimme liikelahjatilaustyönä punakorvaisia puolen litran mittakannuja hytissä. Sisään käveli tuttu reilu 80-vuotias herrasmies, joka itse on tehnyt elämäntyönsä Riihimäen Lasin puhaltajana. Mies jutteli niitä näitä ja päätti sitten istahtaa viereiseen puhalluspenkkiin seuraamaan työtämme. Siinä olimme puhelleet kaikennäköistä, kun sitten seurasi keskustelussa tauko. Sitten vieraamme tokaisi: ”Kyllä nyt kääntyy puhaltajaveljet haudassaan. Kaikki on mennyttä, kun jo naisetkin tätä tekee.”  Huomautus kuulosti murheelliselta huokaisulta lähinnä.

    [caption id="attachment_240" align="aligncenter" width="1000"]Mittakannut 2 reunuksella  musta pienennetty Soda Shop Design -mittakannut. Saatavana erivärisillä kahvoilla ja sydän- tai kukka-kuviolla[/caption]

    Voitte kuvitella, että sekä minun että Ainon hämmennys oli melkoinen. Kesti hetken ennen kuin sopivaa sanottavaa tuli ulos. Ensinnäkin meinasi pinna kyllä palaa. Sain pidäteltyä kielen kantani, koska ajattelin, etten ala tapella asiasta kyseisen herran kanssa. Kun sain ensimmäisen kiukun nieltyä, alkoi naurattaa. Ehkä tässä nyt oli sitten rikottu jotain pyhää. Mieskin meni hiukan hämilleen, ja alkoi takellellen selitellä asiaansa, ja sanoi myös ettei millään pahalla tarkoittanut. Kuulemma perhanan hieno kannu tuli, kahvakin ihan kohdallansa.

    Eilen siis saimme muistutuksen siitä, kuinka vähän aikaa naiset ovat vasta puhaltaneet lasia Suomessa. Perinteisesti 1700-luvulta asti, jolloin lasihyttejä Suomeen alkoi putkahdella, ovat puhaltajat olleet miehiä. Ammatti periytyi isältä pojalle. Ammattiylpeys on aina ollut alalla suurta. Oli kunniakasta olla taidokas lasinpuhaltaja. Esimerkiksi Riihimäen Lasissa 1900-luvulla, aina 70-luvulle asti, lasinpuhaltajat hioivat taitojaan ja kilpailivat toistensa kanssa parhaasta lasin hallinnasta. Lasinpuhaltajat olivat ennen kaikkea muotoilijoiden työvälineitä: Puhaltajamestarit pitivät huolta siitä, että tekniikka oli hallussa, ja että he pystyivät toteuttamaan muotoilijoiden ja taiteilijoiden visiot mahdollisimman hyvin. Se on tehdasmaailmaa. Naiset saattoivat olla työssä hytissä ainoastaan esineiden uuniin kantajina.

    [caption id="attachment_235" align="aligncenter" width="510"]Aino ja Nuutajärvi 50-luku pienennetty Aino Nuutajärven lasitehtaalla 50-luvulla[/caption]

    1990-luvulla lasialan koulutus saapui Suomeen. Ensimmäistä kertaa oli mahdollisuus opiskella lasinpuhaltajaksi tehtaan ulkopuolella (tätä ennen opiskella pystyi esim. Iittalan lasitehtaalla oppisopimuksella). Lasialan koulutus vetää puoleensa ihmisiä, jotka tahtovat sekä suunnitella että toteuttaa itse omat lasiesineensä. Tehdasmaailmassa suunnittelu ja toteutus oli aina tapahtunut eri henkilöiden toimesta. Minä ja Aino menimme Nuutajärven lasikouluun 2007, opiskelimme siellä kolme vuotta ja sitten vielä Ruotsin Orreforsissa opiskelimme vuoden. Alusta asti tiesimme, että haluamme sekä suunnitella oman mallistomme että toteuttaa sen itse. Tiesimme, että yrittäjyys on ainoa tie tähän. Kunnioitamme suuresti pitkän uran lasitehtaissa tehneitä miehiä, heidän osaamisensa omalla alueellaan on ylivertainen. Mutta tiedämme myös itse olevamme hyviä omien esineidemme suunnittelemisessa ja valmistamisessa. Näkemystä meillä on kiitettävästi ja taitoa riittävästi. Kokemustahan lisää saa vaan tekemällä, sukupuolella en usko lasinpuhaltamisen taidon kanssa olevan mitään tekemistä, toisin kuin motivaatiolla, kunnianhimolla, uutteruudella, hulluudella ja kokeilunhalulla. Suututtaa jos ajatellaan, että pojanklopeille taito laskeutuu kuin itsestään, mutta tytönheitukoiden ei kannattaisi edes kokeilla. Potuttaa! Ja edelleenkin naurattaa, että tällaisesta todella provosoiduin… Höh, ei ole puhaltajaa ryntäisiin katsominen!

    [caption id="attachment_239" align="aligncenter" width="225"]Maiju trummelilla pienennetty Tasa-arvo se siinä puhaltelee…[/caption]

    Maiju ja Aino puhaltaa pienennetty Maiju uunilla pienennetty

    Se mikä tässä on suurin pointti mielestäni, on se että maailma on muuttunut 50 vuodessa melkoisesti! Tuskimpa olisimme edes vielä 80-luvullakaan ryhtyneet puhaltamaan omaa lasiamme, tai sitten se olisi varmaankin tapahtunut aivan eri reittejä kuin nyt. Mutta ihan kiva, että voimme tehdä tätä mistä nautimme nyt, hauskaa että miehetkin ryhtyvät vaikka lähihoitajiksi. Ja hauskaa, että vanhemmat ja elämää nähneet ihmiset kertovat asioista oman näkemyksensä ja saavat meidät ajattelemaan asioita oman näkökenttämme ulkopuolelle. Olen ylpeä, että saan olla tämän hienon ammatin perinteen vaalijana!

    P.S. Meitin luokalla oli 8 tyttöä ja 1 poika. Opettajakin oli nainen. Go girls!!

    -Maiju

    [caption id="attachment_236" align="aligncenter" width="238"]Harjoittelijatyttö pienennetty Harjoittelijatyttö – tulevaisuuden toivo?[/caption]

  • Lauantaina vietettiin lasistudiollamme Syystapahtumaa ja Syystulien iltaa. Arvelimme, että tokihan sitä nyt kaksi tapahtumaa per päivä kevyesti järjestää… Oli lasisia tarjouksia, arpajaisia, ongintaa ja muita kisailuja. Oli kunnon markkinameininkii ja grilli kuumana. Kahvit ja munkit tekivät myös kauppansa. Ja koko päivän oli lasinpuhallusnäytöksiä ja pääsipäs vieraat itsekin kokeilemaan lasinpuhallusta. Illalla oli haitarimusiikkia tunnelmaa tuomassa hattu-kilpailulle.

    Mutta tapahtumaa ennen alkoi lasinpuhaltajia jännittämään. Mitä jos ihmiset eivät tulekaan? Kääk! Kaikki vaivannäkö menisi hukkaan. Maiju laskeskeli, että talkoolaisina oli henkilökuntaa yhteensä 13 henkeä. No, kunhan tulisi enemmän vierailijoita kuin on henkilökuntaa, Maiju veisteli.

    Ja tulihan niitä ihmisiä! Aivan mahtava päivä oli. Vieraita tuli paikalle runsain joukoin pitkin päivää. Ja hurjan moni uskaltautui itsekin puhaltamaan.

    Tässä sitä ongitaan kaloja! Pikkukaloista sai lakua palkinnoksi ja isoista kaloista sai lasipalkinnon. Kalaonneaan kokeilemassa kävi paljon!

    ongintaa

     

     

    Maiju näyttää pallonpuhalluksen mallia. Pienestäkin määrästä lasia voi puhaltaa ison pallon. Pitää vain olla ripeä; lasi ei ole kuumaa ja puhalluslämpöistä kauaa. Toisaalta ei saa liikaa kiirehtiä; lasi voi lörähtää lattialle.

    Maiju puhaltaa palloa

     

    Syystapahtumapäivän aikana sai tulla kokeilemaan pallon puhaltamista tai puhaltaa jopa oman taide-esineen: karahvin, kulhon tai maljakon. Tässä nuori puhaltajakokelas omalla vuorollaan. Hieno namikulho tuli! Ja iso!

    Joona puhaltaaMaiju ja Joonan hattu

     

    Ja pitihän sitä myyntiin saada syksyn tuulahdustakin. Iloisen väriset isot ja pienet kurpitsat tekivät kauppansa!

    Kurpitsoja

    Syystulien iltaa vietettiin klo 17 lähtien ja pihamaata väritti lukuisat roihut. Tasatunnein pääsi lasinpuhallushyttiin seuraamaan työnäytöstä. Tehtiin iso lautanen, nypittiin lasilintuja ja puhallettiin kurpitsa. Yleisöryntäyksen aiheutti popcornien valmistaminen kuumassa juuri puhalletussa lasikulhossa! Se oli hauskaa se!  Tosin harjoituksissa aiheutimme melkoiset tuoksut ja aikamoiset savut! :) Viimeisenä illalla syystulet siirtyivät lasihyttiin, ja lasinpuhallukseen yhdistyi tulella leikkiminen tunnelmallisen musiikin soidessa. Yleisön arvion mukaan lasinpuhaltaminen näytti upealta pimeässä. Oranssina hehkuva lasimassa pääsi oikeuksiinsa.

    Lautanen Pimeää puhallusta

    Syystulien iltaan olimme pyytäneet yleisöä varustautumaan päähinein. Hattukilpailuun otettiinkin runsaslukuisesti osaa. Oli reggae-hattuja ja huopahattuja, kukkaseppelein somistettuja hattuja ja cowboy-stetsoneita. Tässä on voittajakolmikko. Huopa ja Pieni talo preerialla tyyli puri äänestävään yleisöön parhaiten.

    Hattukilpailijat

     

    Seuraavaksi alammekin sitten suunnitella joulunajan tapahtumia. Iloista ja värikästä syksyä sitä ennen!

     

     

     

  • Historialliset ajat ovat käsillä, sillä kolme vuotta sitten kaksi innokasta ja uhkarohkeaa lasinpuhaltajaa olivat unelmiensa toteuttamisen kynnyksellä. Minä ja Maiju muutimme Orreforsista Ruotsista takaisin Suomeen, Hämeenlinnaan. Meillä oli kansiot täynnä uunituoreita suunnitelmia toteuttamista vailla, mutta ei ollut vielä paikkaa tehdä lasia. Hankimme heti lasihelmien tekoon tarvittavat laitteet ja pystytimme lasihelmistudion Maijun vanhempien autotalliin. Siitä se kaikki alkoi! Me teimme aamusta iltaan lasihelmiä ja kiersimme koko kesän erilaisilla messuilla ja tapahtumilla myymässä korujamme ja markkinoimassa yritystämme.

    Yksi ensimmäisistä korusarjoistamme, joka syntyi on nuo iloiset, värikkäät sirkuttavat fantasialinnut BIRDIET!  Kaikkihan alkoi yhdestä väristä, valkokeltaisista Birdie -korviksista. Messuilla kiertäessä saimme Birdieille lämpimän vastaanoton ja yleisön pyynnöstä aloimme valmistaa niitä kaikissa mahdollisissa väreissä! Näitä lintuja saa siis minkä värisenä tahansa ja myös kaulakoruina.

    Kaikkien lintujen äidit, joista Birdien tarina alkoi:

    Vielä metallitikun päässä odottamassa irroittamista ja putsaamista eristysaineesta:

    Lintuparvi sateenkaaren väreissä:

    Varis-perhe:

    Talitintti-perhe:

    Mustarastas-perhe:

     

    Tipi lumisateessa kesäkuussa Verstakon pihalla:

     

     

     

  • PikkukuvaSuomen lasimuseon avajaisissa vierailivat myös Suomen Indonesian suurlähettiläs Mr. Elias Ginting ja hänen vaimonsa Mrs. Agnes Ginting seurueineen. He olivat oikein kiinnostuneita myös uudesta lasitaiteesta ja[…]

  • PikkukuvaSoda Shop – Lasia Raikkaudella! -näyttely Suomen Lasimuseolla on pystyssä ja korkattu suurelle yleisölle onnellisesti ja onnistuneesti!

    Parvelle kannettiin hassunnäköisiä muovikuplaan kapaloituja yli metrin[…]

  • PikkukuvaSoda Shopin tytöt ovat taas olleet kiireisiä ja ahkeria! Kevät tuli rytisten, samoin pääsiäinen, joka toi tullessaan munat ja kanat liikkeemme hyllyille hirveällä tohinalla. Järjestimme lasistudiollamme Verstakossa[…]

  • PikkukuvaViime viikolla ulkona oli niin harmaata ja ankeeta, mutta meilläpä Soda Shopissa ei! Meillä oli värikästä ja aurinkoista. Uunituoreet oranssit sisustuspallot ja oranssit kukkapaperipainot valloittivat liikkeen. Ne[…]

  • PikkukuvaKyllä se on kevät nyt tullut! Matkalla Hämeenlinnasta Riihimäelle Verstakkoon näkyi jo aivan lumesta paljaita peltoja ja tien varsia, ihan jossain satunnaisesti näkyi pieniä kasoja lunta. Maiju haistoi kevättä[…]

  • PikkukuvaOn se kumma, miten vähän lasinpuhallusta ja muuta lasin tekemistä tähän ammattiin oikeastaan sisältyy. Tietenkään emme voi olla joka päivä muutenkaan puhaltamassa, jaamme hyttiajan (lasinpuhallustilaa kutsutaan[…]

  • PikkukuvaHeipä hei!

    Eilinen päivä olikin hiukan poikkeuksellinen. Emme olleet hytissä puhaltamassa, emmekä hiomassa. Emme myöskään olleet liikkeessä hommissa, muttei ollut vapaapäiväkään. Olimme tekemässä taas aivan[…]

  • PikkukuvaTervehdys!

    Ja tervetuloa kurkistamaan lasinpuhaltajien arkeen ja juhlaan, työhön ja kuinka työ kello viiden jälkeen muuttuu harrastukseksi. Ammattilaisten omiin ajatuksiin kyseisestä alasta, lasin tekemisestä ja[…]

  • sodashop muutti profiilikuvansa 5 vuotta, 2 kuukautta sitten

  • sodashop rekisteröityi sivustolle 5 vuotta, 2 kuukautta sitten