• ”Ensi maanantaina meen salille”
    Monetkohan kerrat oon käyttänyt tota samaa lausetta ja aina yhtä hyvällä menestyksellä?
    Nyt olen askeleen lähempänä ja ollut ”aktiivinen” saliharrastaja jo muutaman kuukaude[…]

  • Voiko oma näkemys asioista joita ennen on pitänyt tavallisena, muuttua omien kokemusten myötä? Siis toki voi, mutta mietin että onko syy enemmän omassa moraalissa vai puolisolta opituissa tavoissa? Voiko toise[…]

  • OutiKaarina kirjoitti uuden julkaisun, Tytöt ja Pojat, sivulla Erilainen Avioliitto 3 vuotta sitten

    Aikaa sitten viime kirjoituksesta onkin hetken kulunut, onneksi en ole luvannut kirjoittaa päivittäin tai välttämättä edes viikoittain.

    Nyt aiheekseni nousi tytöt ja pojat.. Koska Tämä aihe on paljon ollut ta[…]

  • ”Käsi kädessä kuljemme taloon autioon ja se minua niin ravistaa…”

    Tämä alkaa aina jostain syystä soimaan mun päässä kun näen ulkona käsi kädessä kulkevia pareja. Onnellisia ihmisiä on kiva katsella!

    Tänään[…]

  • Ensimmäinen teksti on aina se jännittävin!

    Ladon tähän nyt siis ajatusta ajatuksen perään ja Katson minne asti pääsen.. Olkaa armollisia!

    Minkä takia aloitin tämän?

    Koska olen täysin kyllästynyt lukemaan joka tuutista tulevia artikkeleita siitä millainen on täydellinen suhde, mitä miehen/naisen tulee tai ei tule tehdä, miten riitelette oikein jne.. En koskaan löydä itseäni tai omaa avioliittoani noista, jonka takia haluan tuoda tietoon myös sen että suhde voi toimia vaikka se olisi erilainen. Eikä sitä onnellisuutta voi määrittää kuin sinä ja puolisosi.

    Haluan käsitellä myös asioita joista olemme selvinneet ja joita käymme läpi yhdessä : monikulttuurinen perhe ja muutto molemmille uuteen maahan.

    Ensin vähän pohjustusta.. Olemme ”Nuori” pariskunta, yhteistä aviotaivalta tulee täyteen 7v juuri kohta ja olemme saaneet myös kaksi ihanaa lasta. Mieheni on ulkomaalainen (kotoisin Tunisiasta), minä ihan suomalainen ja asumme tällä hetkellä Irlannissa.

    Aloitetaan ihan alusta siis..

    Tapasimme v. 2009 Tunisiassa, vietimme pari viikkoa yhdessä kunnes yltiöromanttinen mieheni tokaisi että ”Mennään nyt naimisiin niin saadaan paperiasiat kuntoon” (Tulette huomaamaan, että romanttisuus ei ole meidän perheen arkea, meistä kumpikaan ei oikein osaa sitä)

    Kuitenkaan en tuolla matkalla ollut varautunut menemään naimisiin joten tietenkään mitään virallisia papereita ei ollut eikä aikaakaan olisi ollut niitä hoitaa. Lähdin takaisin Suomeen ja ajattelin että se olisi Tässä, ihan jo välimatkan takia.

    Kotona parin kkn päästä odotti iloinen yllätys kun huomasin olevani raskaana.. yhteinen toteamus oli että mennään siis naimisiin, hoidetaan mies Suomeen ja katsotaan mitä tästä tulee..

    Vaatimattomat häät, todistajina muutama perheenjäsen ja nimet papereihin. Oliko sellaiset häät mitä Olin sina lapsena haaveillut? Ei ollut, mutta olin juuri niin onnellinen kuin mitä olin aina kuvitellutkin sillä hetkellä olevani.

    Sain kuulla paljon kritiikkiä valinnastaan ja silloin päätin että näytän kaikille että se voi toimia jos oikein haluaa!

    En sen enempää jauha menneistä, mutta tässä tiivistyä jotta vastaisuudessa tiedätte mistä on kyse ja mitkä ob olleet lähtökohdat.

    Kaksi parikymppistä eri maista ja eri kulttuureista, yhteinen kieli on sekoitus neljää eri kieltä ja kumpikaan ei oikein tuntenut toista. Mutta olimme varmoja, että valinta on oikea.

    Mieheni sanoin: ”Kun se valinta on kerran tehty, sen kanssa eletään loppuun asti.”

    Toki Tässä blogissa Otan esille myös menneitä tapauksia, aina silloinkuin ne aiheeseen sopivat.

    Ja tyrmään heti kaikki ne asiat joita sanotaan onnellisessa liitossa olevan :

    Emme tee yhdessä juuri mitään mikä ei ole pakollista
    Emme käytä hellittelynimiä
    Rehellisyys on tärkeä mutta pikkuasioista voi kertoa valkoisia valheita jos sillä vältetään riidat
    Mieheni ei tee mitään kotitöitä ja olen sen kanssa ihan ok
    Emme vietä hääpäivänä tai muita merkkipäivä (mieheni edes tiedä hääpäiväämme saati minun syntymäpäiväänsä sen kummemmin kuin omaansakaan)
    Emme selvitä riitoja..kun se on ohi niin siitä ei puhuta enään vaikka asia jäisi jommallekummalle epäselväksi

    Näillä eväillä pääsemme lähemmäksi seuraavaa julkaisua. Toki voin myös tehdä julkaisuja aiheista joita toivotaan, kuitenkin aina meidän näkökulmasta.

    Tähän on hyvä lopettaa ja kammeta itsensä tuonne parvelle jörrikän viereen..

  • OutiKaarina rekisteröityi sivustolle 3 vuotta, 1 kuukausi sitten