• Aamulenkit on ihan parhaita, jos vaan saa itsensä ylös sängystä. En ole siinä aina onnistunutkaan, mutta yleensä kylläkin jos laitan juoksuvaatteet sängyn viereen ja hyppään niihin heti kun kello soi. Vielä muutamia viikkoja sitten unien ollessa hukassa se ei ollut mikään ongelma, kun heräsin jo viideltä enkä saanut enään unen päästä kiinni. Tällä viikolla onkin trendi ollut toinen ja joka aamu en ole matkaan päässyt. Mutta hei, sehän on vain positiivista jos unta onkin riittänyt!

    Paras hetki päivästä on aikainen aamu jolloin harva on vielä herännyt ja ympäristössä leijuu levollinen hiljaisuus. Uusi vuorokausi on alullaan eikä sitä ole ehtinyt pilata kiire ja stressi. Valot kajastavat harvoista ikkunoista. Vain minä ja muutama aamuvuorolainen liikenteessä. Näissä pimeissä aamuissa on niin paljon kaunista.

    image

    Viimeiset kolme päivää ovat olleet aika kiireisiä, mutta antoisia. Olen auttanut ystävääni hänen työssään, saanut kulkea toimistovaatteissa ja puhunut pitkästä aikaa englantia. Aivan mahtavaa ja niin erilaista kun oma työni. Tulin siihen tulokseen, että olen niin väärällä alalla. Ja minun on ihan oikeasti mietittävä, mikä olisi se oikeampi suunta.

    Tämän viikon työkeikasta kertyy rahapussiin extraa sen verran, että uskaltaa suunnitella tyttöjen viikonloppua marraskuulle. Hotelliyö, hyvää ruokaa ja seuraa – voisiko enempää toivoa, kun ett pääsee hellan äärestä vapaalle? En malttaisi odottaa!

    Tällä viikolla tuli vihdoin myös hierontapenkki. Nyt pitäisi sitten löytää vapaaehtoisia hierottavia ja voin kertoa ettei se ole ollut ongelma. Viikonloppuna pitää ahkeroida kunnolla, että saan ”kotiläksyt” tehtyä.

    image

     

     

  • Viikko mennyt ilman yhtään lenkkiä. Eihän tässä muuten mitään hätää olisikaan, mutta kun olen hankkinut starttilapun toukokuulle 31km kisaan.

    Ei paniikkia. Tilanne haltuun. Huomenna uuteen nousuun. Kello herättämään kuudelta, juoksuvermeet valmiiksi sängyn viereen ja matkatavoitteeksi sen verran kun jaksaa. Kävin joogassa ja tankkasin iltapalalla kevyttä rahkaa banaanilla ja tuoreilla vadelmilla. Kroppa pitäisi olla vetreä aamutuimaan. Vielä inspiroivaa iltalukemista niin on aamulla ollaan taas ruodussa!

    image

     

  • Viime päivien kevyempi linja innoitti ottamaan esille raakamehulingon. Mahtava kapitus, mutta kömpelön oloinen tilanviejä, joka on joututunut jurottamaan alakaapin perukoilla. Viime keväänä mehuja lingottiin ja puristettiin kaikesta mahdollisesta kasviksesta ja hedelmästä. Kesällä innostus hiipui, mutta nyt on taas tarvetta. Suosittelen, jos terveelliset kotimehut kiinnostaa. Kaveriksi mixeri jolla saa pienellä vaivalla smoothiet.

    image

    Tämän viikon drinkki koostuu vihreistä vihanneksista ja hedelmistä ja sisältää monia hyviä mineraaleja vitamiinien lisäksi.

    image

    1 omena

    1/3 tuorekurkku

    2 cm parsakaalin vartta

    1 sellerin varsi

    1/2-1 cm tuoretta inkivääriä riippuen paksuudesta

    puolikas kuorittu lime

    reilu kourallinen tuoretta pinaattia

    lasiin jääpala

    image

    Jos haluaa lisätä protskupitoisuutta, niin mehun sekaan kannattaa mixerin avulla sekoittaa avokaado. Katso ylempi kuva.

    Ihanan terveelistä ja raikasta! Gin gin!

     

     

  • Ihana on loma. Viikoksi unohtui arkiset murheet ja velvollisuudet. Vain hyvää ruokaa, 100%sta yhdessäoloa ja auringon lämpöä 8 päivää. Kännykkä lepäsi päivät kassakaapissa, illalla tsekkasin jos joku oli kaivannut. Se oli itseasiassa neljäs paras asia lomassa, somettomassa sellaisessa. Lapsetkaan eivät maininneet kertaakaan josko sais vaikka pelata tai katsoa telkkua. Siis todellakin onnistunut loma.

    image

    Tuliaisina lomalta on all inclusive lisäkilot joista tässä nyt yritetään vimmatusti ravistella pois. Olen heikkona hyvään ruokaan, ja kun lomalla ollaan en osaa sanoa ei. Hotellimme ravintolan pöydät notkuivat teemaherkuista, sushista latinoruokaan. Jälkiruokapöytä oli vertaansa vailla.

    Matkalaukut olivat lähtöpainossaan kotimatkan kynnyksellä, mutta elopainoa oli tullut melkein kaksi kiloa lisää. Maaanantaina alkoikin arkeenpalautus ns uusi elämä kevyemmällä ruokavaliolla. Viikon verran panostan vain kaurapuuroon, salaattiin, hedelmiin, rahkaan ja raakamehuihin. Pariin viikkoon ei karkkia eikä muitakaan makupaloja. Voin kertoo ettei ole ihan helppoa, mutta pinnistelen. Toivoa on, puolessa vuorokaudessa on hävinnyt puolisen kiloa. Jaksaa jaksaa!

    Lomalla innostuin herättelemään henkiin yogaharrastusta, jota aloittelin kymmenisen vuotta sitten selkävaivojen takia. Takareidet ovat olleet pahasti jumissa viime aikoina ja lantion liikkuvuus todella kankeaa. Hotellissamme oli mahdollisuus osallistua Bodybalans tunnille aamutuimaan. Bodybalans on noin tunnin setti tai chiitä, joogaa ja pilatesta. Onnistuin kampeamaan itseni paikalle kolmena aamuna ja siitä se kipinä taas syttyi. Eilen kävin sitten kotisalin Hatha-joogassa ja mitkä energiat sieltä lähti mukaan.

    Juokseminen on jäänyt vähemmälle kahden viime viikon aikana. Jotenkin ollut tahmea meininki. Paikkoja kiristää ja raskas fiilis. Olenkin heittänyt väkipakolla muutamia 5 kilsan lenkkejä, että pysyis tuntuma yllä. Kun saadaan joogalla paikkoja auki niin kyllä se siitä.

    Loma loppuu ja arki alkaa. Vaikka aurinko ei lämmitä, niin takka ja villasukat kylläkin. Marraskuu, jos minulta kysytään on vuoden turhin ja ankein kuukausi. Nyt kun akut on ladattu ja sielu täynnä positiivista energiaa niin eiköhän sekin taas selätetä!

    image

     

     

     

  • Laukkujen pakkaus loppusuoralla ja huomenna viikon lomalle! Luvassa toivon mukaan hyvää ruokaa, treeniä, lukemista, yhdessäoloa – ja kortinpeluuta. Päätimme perheen kanssa jättää tabletit kotiin, kännyköilläkään ei saa pelata, twittrata tai fasettaa koko viikon aikana. Reppuun pakattiin sensijaan muuta ajanvietettä. Eiköhän näillä selvitä!

    image

    Palaan blogin pariin viikon päästä, kun someloma on ohitse. Aurinkoa sinunkin syksyysi!

  • Taas on mennyt kaksi viimeistä yötä harakoille unen suhteen. En ole nukahtanut ennen yhtätoista ja siitäkin huolimatta herännyt jo viideltä. Aamuyöstä ei sitten unta enää riitä, vaikka mahdollisuus olisi vielä nukkua pari tuntia. Olenkin sitten noussut toimittamaan erinäisiä asioita, kun sitä untakaan ei ole tullut.

    Viime viikkoina on ollut ongelmia unen kanssa työpäivää edeltävinä öinä ja luulen sen johtuvan viime keväisestä stressitilasta ja siitä ettei balanssiin olla vielä päästy. Nukahtamislääkkeetkin olisi kaapissa, mutta hannaan vastaan. En suostu, ongelmaan pitää löytää toinen ulos tie. Sitä paitsi tiedän, että aikalisällä ollaan menossa selkeästi parempaan suuntaan, joten eiköhän tähän uniongelmaankin jokin roti saada. Ajan kanssa.

    Muuten alkaa elämänilo palailla sekä jaksaminen töissä ja kotona. Pikkuhiljaa ollaan siirtymässä miinukselta plussalle ja tuntuu todella hyvältä. Huomenna puoli päivää töitä, hetki lepoa ja sitten lasten haku koulusta. Illalla ei mitään aktiviteettejä, joten tilaa vaikka sponttaanille iltapäivämetsäretkelle, jos sää sallii.

    Tässä muuten mielenkiintoinen uni-artikkeli Hesarista:

    ”Professori kertoo parhaan nukkumaan menoajan”/ Tuuli Vattulainen

    http://www.hs.fi/terveys/a1305882414511

    Kello 22.30 jätän kirjan lukemisen ja sammutan valon. Ehkä se unijuna kohta sieltä tulee…

    image

     

  • Sisustaminen on innostavaa, haastavaa ja palkitsevaa. Se on ainakin minulle myös pitkäaikainen prosessi eikä heti valmis ratkaisu. Tiedän mitä haluan, mutta hyvin usein vasta sitten kun se oikea huonekalu tai valaisin yhtäkkiä vain ilmestyy jostakin. Voi mennä vuosiakin ennenkuin löydän juuri sen mitä etsin. Olen samalla yrittänyt päästä eroon väliaikaisista ratkaisuista, kun niistä liian usein tulee pysyviä ja rahaa palaa vaikkei lopputulos oikeasti miellytä ikinä. Makuuhuoneemme oli esimerkiksi kolme vuotta ilman kattovalaisinta kun sitä sopivaa ei vain tahtonut löytyä. Lopulta se sitten ilmestyi erään sisustuslehden sivulla. Ja vielä kohtuu hintaan. Kannatti siis odottaa eikä hötkyillä.

    Tällä hetkellä yritän ruokita sisustamisen nälkää halvoilla ja yksinkertaisilla ratkaisuilla. Tässä viime kesältä yksi projekti joka oli ainakin omasta mielestäni onnistunut.

    image

    Sain tuttavan avulla hankittua suurtalouskeittiöstä suuria metallisia punajuurisäilykepurkkeja.

    image

    Pesin purkit ja ruiskutin useamman kerroksen valkoista spraymaalia pohjaksi.

    image

    Maalin kuivuttua sivelin askartelulakkaa purkin kylkeen ja liimasin lakan avulla ohuen servetin siihen kiinni. Lakan kuivuttua lisäsin päälle varovasti uuden ohuen lakkakerroksen. Ensimmäisen kerran kokeilin kyseistä tekniikkaa ja lopputulos ei ollut aivan täydellinen, mutta oli olin silti lopputulokseen tyytyväinen.

    Halpaa ja helppoa uudiskäyttöä!

    image

     

     

     

     

     

  • Tänään oli vapaapäivä ja päätin vierailla entisellä työpaikallani. Vietyäni lapset kouluun palasin takaisin ja puin juoksuvermeet päälle. Tarkoitus oli vain pistäytyä hetki entisten työkavereiden kanssa poristen suunnatakseni pikimmiten lenkkipolulle. Ajoitin tuloni kahvitauolle, silloin olisi suurin todennäköisyys ehtiä moikkaamaan mahdollisimman montaa tuttua kasvoa.

    Kun kävelin ovesta sisään ja matkan henkilökunnan taukohuoneeseen, tunsin kuin olisin tullut kotiin. Vastassa minua oli kahvin tuoksun lisäksi joukko iloisia tuttuja kasvoja. Halauksien määrällä ei ollut loppua! Kuinka olen kaivannutkaan näitä ihania positiivisiä työtovereita. Kolme vuotta sitten tiemme erosivat yhdeksän yhteisen vuoden jälkeen. Pitkä työmatka kävi ylitsepääsemättömän pitkäksi ja raskaaksi, niinpä päätin vaihtaa lähemmäksi kotia. Kyynelsilmin ja suru sydämessä jätin mahtavan työyhteisön tuolloin, mutta säännöllisin väliajoin palaan hetkeksi, kahvitauon mittaiseksi, takaisin.

    Puolituntinen venähti kaksituntiseksi. Minua ei päästetty lähtemään ja miksi minulla olisi kiire pois ollutkaan. Paljon naurua ja aitoa välittämistä mahtui noihin pariin tuntiin eikä harmittanut, että juoksutreeni jäi lyhyemmäksi kuin tarkoitus alunperin oli. Juosta ehtii huomennakin.

    Hain lapset koulusta ja suuntasimme paikalliseen leipomoon ostamaan tuoretta leipää. Aamuinen positiivinen mielen boostaus johti siihen, että ostimme kanelipullat huomisen kanelipullanpäivän kunniaksi. Moista ei yleensä pääse tapahtumaan. Lompakon nyörejä voidaan kiristää huomennakin.

    image

    Kirjastossa piti käväistä pikaisesti ennen kotimatkaa, mutta viivyimmekin tunnin kun lapset katselivat kirjoja ja lehtiä eivätkä malttaneet lähteä kotiin. Ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen istahdin minäkin hetkeksi lukusaliin lukemaan lehtiä. Ihan niinkuin isäni akoinaan, kun lapsuudessani vierailimme kirjastossa pimeinä syysiltoina. Miksi keskeyttäisin lasten uteliaisuuden ja innostuksen ja hoputtaisin kotiinlähtöön, siivota ehditään huomennakin.

    Tulimme kotiin, lämmitimme eilisen jämät ja söimme ihanaista tuoretta leipää. Kaikki silmen nähden tyytyväisinä. Mikä ihana kiireetön päivä, paljon positiivista energiaa ja hetkessä elämistä. Nyt lepoasento sohvalle ja Vain elämää päivän päätteeksi. Pyykkiä ehtii pestä huomennakin…

  • image

    Jostakin kumman syystä on kuivakaappiin kertynyt iso couscousvarasto. Tänään teenkin pikalounaan tästä helposta aineksesta.

    Keitän couscousksen paketissa olevan ohjeen mukaan lisäten pienen nokareen kasvisliemikuutiosta. Leipälaatikosta löytyneet ciabatan palat voitelen oliiviöljyllä ja murskatulla valkosipulilla ja pistän uuniin 200 asteeseen. Pilkon fetan jämät ja kuivattuja aprikooseja. Kun couscous on valmista, sekoitan sekaan tuoreita pinaatin lehtiä. Puristan yhden pienen sitruunan mehut mukaan ja lisään fetat sekä aprikoosit. Annan hetken hautua kannen alla miedossa lämmössä.

    Kyytipojaksi couscoukselle viipaloin avokadon. Makua antamaan ruokalusikallinen paprikarelissiä ja valkosipulilla maustettua turkkilaista jogurttia. Uunista vielä lämpimät valkosipulileivät ja valmista tuli, Ainoastaan 15 min.

    Vinkki! Seuraavalla kerralla vaihdan aprikoosit oliiveihin!

    image

  • image

    Kaapeista löytyivät nämä ainekset. Tehkäämme siis munakasta. 3 munaa, noin 1dl maitoa ja 30 g juustoraastetta vispasin kulhossa tasaiseksi seokseksi. Kaadan seoksen pannulle, jossa nokare voita on juuri sulanut.

    image

    Annan paistua noin 5 min keskikorkealla lämmöllä, kunnes paistos saavuttaa kiinteämmän muodon. Lisään päälle pinaatin ja jääkapista löytämän tomaatin siivut. Ripottelen vähän pippuria ja yrttisuolaa päälle.

    image

    Annan hautua hetken, kunnes taitan munakkaan kahtia keskeltä. Tästä riittää hyvin yhdelle isoon nälkään tai kahdelle pienempään. Lisukkeitakaan ei juuri tarvita kun kasvikset löytyvät täytteestä. Jos olisi ollut saatavilla niin fetajuustoa olisin vielä lisännyt.

    image

  • Viime yönä jäi unet vähiin, kun piti duunailla valmiiksi esitys tämänpäiväiseen seminaarin yliopistolla. Herääminen oli tahmeaa aamulla, mutta niin sitä vain ylös kammettiin itsemme. Aamupalaksi vispipuuroa, lapsille vaatteet päälle ja reput selässä kohti koulua. Onneksi oli ysin aamu niin ei ollut kiirusta.

    Lasten kouluun saattamisen jälkeen harkitsin hetken unien jatkamista, mutta vedin kuitenkin juoksuvermeet päälle ja solmin lenkkarit. Olo on ollut vähän flunssainen viime päivinä, joten tavoitteeksi asetin noin puolen tunnin lenkin. En viitsinyt viritellä runkeeperiä vaan menin fiiliksen pohjalta. 35 min lönkyttelin rauhallista vauhtia. Jälkeenpäin oli voimaantunut olo, onneksi tuli lähdettyä.

    [caption id="attachment_58" align="alignnone" width="224"]Aamuisella juoksulenkillä Aamuisella juoksulenkillä[/caption]

    Tänään on kulunut kolme kuukautta viimeisestä vaateostoksesta. Haastan itseni vuoden vaateostoksista pidättäytymiseen ja jäljellä on vain yhdeksän kuukautta. Yritän selvitä olemassa olevilla resursseilla ja kaiken järjen mukaan se pitäisi onnistua. Saan ainoastaan käyttää 50 euron lahjakortin erääseen vaateliikkeeseen kuluvana aikana.

    Päätinkin pitää inventoinnin vaatekaapissa ja löytää joka päivälle uuden outfitin todistaakseni itselleni, että minulla on itseasiassa paljonkin päällepantavaa. Jännää mitä kaikkea sieltä löytyykään.

    1. päivä – iltapäivä yliopistolla

    image

     

     

     

  • Aina, kun naiset kokoontuvat isommalla porukalla, joku tunnustaa aloittaneesta dieetin ja treenauksen. Ensimmäinen viikko takana ja tyyppi uhkuu intoa, hehkuttaa kun paino on tippunut monta kiloa ja salilla käydään vähintään joka toinen päivä. Annapa mennä pari viikkoa ja kaupassa tai lastenkutsuilla taas törmäillään. Into on laantunut, aikaa ei ole enää ollut ja onpa tainnut jo tulla joku kilo takaisinkin. Niin, ja sitten oli se Barcelonan viikonloppu eikä siellä voinut ruoansuhteen kursailla. Jäi tapaskuuri päälle ja tuliaisviinitkin on ihan liian hyviä kaapissa säilöttäviksi!

    Allekirjoittanut mukaan lukien on hyvän alun jälkeen kompastunut ja hyllyttänyt uuden paremman elämäntavan. No, ei se mitään seuraavalla viikolla on iltapäivälehdessä jo uudet ohjeet siitä miten elämä pistetään remonttiin! Aloitan sitten.

    Dieettejähän löytyykin tänä päivänä laidasta laitaan enkä totta puhuen enää tiedä mikä on niistä viimeisin. Itsekin olen muutamia kertoja haksahtanut ja syönyt milloin kaalikeittoa viikkokaupalla tai vetänyt pelkkää hedelmäsalaattia raejuustolla aamusta iltaan. Ovathan ne hetkellisesti tulosta tuoneet, lopunperin olen kuitenkin päätynyt takaisin lähtöruutuun.

    Itseasiassa olen onnistunut painonpudotuksessa kaksi kertaa elämäni aikana niin etten ole lyhyen ajan sisällä saanut takaisin kilojani. Ensimmäisen kerran painonvartijoiden avulla. Minulla oli niihin aikoihin vajaa kymmenen kiloa ylimääräistä. Ero pitkäaikaisesta poikaystävästä oli ajanut lohtusyömiskierteeseen. Ystäväni oli liittynyt vartioihin ja hänen kertomustensa avulla sain itsekin uuden tavan ajatella syömistäni ja sitä mitä päivän aikana suuhuni laitan. Lisäsin uuteen hiukan tiukempaan ruokavaliooni päivittäisen liki tunnin mittaisen kävelyn yliopistolle ja takaisin. Muutamassa kuukaudessa tippui 6 kiloa ja mikä parasta ne eivät tulleet takaisin, vaikka normalisoin ravinnon määrän. Opin tietoiseksi siitä mitä söin ja rajoitin makean, rasvaisen ja alkoholin käytön yhteen päivään viikossa.

    Paino pysyi samassa vuosikausia, kunnes tulin raskaaksi. Lähtöpainoni oli 56 kiloa ja kun viimeisen kerran kävin äitiysneuvolassa ennen synnytystä vaaka näytti 75 kiloa. Tässä kohtaa on syytä mainita pituudekseni 162 cm. Lapsi oli normaalipainoinen ja synnytyssairaalaan jäi vain noin 6 kiloa. Loput toin mukanani kotiin. Olin varma, että osa ylimääräisistä kiloista oli tullut jäädäkseen. En ajatellut syömisiä sen isommin vanhempainvapaani aikana en jaksanut. Kävelin pitkiä lenkkejä vaunun kanssa äänikirjoja kuunnellen ja syöminen oli säännöllistä. Kilot hävisivät, mutta toki lihaksetkin, kun en paljoa kuntoilemaan päässyt. Vuoden päästä vaaka näytti viittäneljää.

    Esikoiseni ollessa reilu vuosikas tulin uudelleen raskaaksi. Vaaka näytti pitkälti yli seitsemääkymmentä taas loppumetreillä. Samat kuviot kuin ensimmäisellä kerralla ja kotiin palattiin tuhdissa kunnossa. Tällä kertaa ei lihaksia nimeksikään, pelkkää höllyvää koko nainen. Molempien raskauksien aikana passivoiduin täysin, vaikka olen ollut aina ikiliikkuja ja liikunnan suurkuluttaja. Vaunukävelyt eivät olleet yhtä pitkiä kakkosen kanssa, mutta kahden pienen kanssa oleminen piti aktiivisena. Syönti oli tälläkin kertaa säännöllistä ja paino tippui ilman mitään dieettejä tai poppaskonsteja. En vain yksinkertaisesti ehtinyt leipomaan pullaa tai sitä ostamaan. Imetin molempia lapsia 6-8 kuukauteen saakka.

    Lasten syntymisen myötä syömiset ja ruokailutottumukset ovat menneet parempaan suuntaan ja se on ollut avainasemassa painonhallinnassani. Luomuruoan suosiminen ja valmiseinesten korvaaminen itse tehdyllä kotiruualla on ollut minulle tärkeää. Arkena normiruokaa, viikonloppuna herkkuja. Joskus saa retkahtaa eikä siitä tarvitse potea huonoa omaa tuntoa. Myös hyötyliikunta ja tietoiset valinnat arjessa esim portaat hissin sijasta ovat olleet ratkaiseva tekijä, jotta paino pysyy kurissa.

    Aikalisäaikani on uusi haaste painonhallinnan kannalta, kun vietän enemmän aikaa kotona yksin. Lounaalla en pääsekään nauttimaan työpaikan mahtavasta salaattipöydästä ja hyvistä kasvisruoista, eikä tiukempi taloudellinen tilanne salli haettavan valmissalaatteja lähikaupasta. Mutta hyvällä suunnittelulla vältytään toivon mukaan jugurttikuopasta. Ehkä vähn huonompikin suunnittelu ei vielä johda kadotukseen. Olen toki karvaasti huomannut, että terveellisesti ja monipuolisesti syöminen ei ole se halvin vaihtoehto. Raakamehujen kotona pyöräyttäminen ei ole todellakaan ilmaista varsinkiin jos mielii luomua. Tingitään sitten kahviloissa käymisistä ja takeaway-illoista.

    Omalta osaltani painonhallintaan vaikuttaa se, että suvussamme on diabetesta ja sydän- ja verisuonisairauksia. Kysymys ei ole siis ulkonäöllisistä seikoista vaan hyvästä olosta ja siitä että terveyttä riittää. Kun on nähnyt oman äidin ja mummon kamppailevan ylipainon kanssa ja kärsivän niistä seuraavista terveydellisistä haitoista, niin oma tulevaisuus mietityttää ja siksi on hyvä olla tietoinen.

    Painonpudottaminen on vaikeaa, uuden saavutetun painon pitäminen sitäkin vaikempaa. Taemppiä kaikille heille jotka taistelevat päivästä toiseen. Haluaisinkin kannustaa kaikkia painoaanpudottavia pitkäjänteiseen ajatteluun ja satsaamaan puhtaaseen, terveelliseen ei valmiseen einesruokaan. Pienilläkin valinnoilla voi tehdä isoja muutoksia. Tässä lopuksi muutama pieni vinkki joista on ollut minulle apua kun usko meinaa loppua. Huomautettakoon, etteivät ne ole tieteellisesti oikeiksi todistettuja vaan omakohtaisesti hyväksi havaittuja :)

    * pese hampaat aikaisin illalla niin ei tee mieli syödä mitään.

    * kromitabletteja säännöllisesti makeanhimon taltuttamiseen.

    * pidä huoli siitä, että saatavilla on jatkuvasti hedelmiä, jos makean nälkä yllättää.

    * jätä pois juusto ja rasvalevitteet, korvaa ne tuorejuustolla ja kasviksilla.

    * puolet lautasesta täytetään kasviksilla.

    * laske ruokailuvälineet kädestäsi joka suupalan jälkeen.

    * syö makeaa ja herkkuja vain kerran viikossa ja silloin ilman rajoituksia. Huomaat kuinka kylläiseksi tulet lopulta pienistäkin määristä.

    * muista nauttia silloin tällöin hyvästä ruuasta ystävien seurassa. Kun seurustelee ruokailun yhteydessä niin syömisestä ei tulekaan pääasia ja välttyy ylensyönniltä :)

     

    rapu

     

     

     

  • Kodin kuvalehdessä ilmestyi jokin aikaa sitten osuva juttu työuupumuksesta. Olen itsekin miettinyt kummasta on omalla kohdallani kysymys. Viimeksi tänään kun töissä ahdisti enkä tuntenut minkäänlaista motivaatiota.

    ”Kun työuupumus määritellään masennukseksi, työpaikan ongelmat sälytetään työn tekijälle, sanoo tutkija Sanna Rikala”  (Vahvakin voi uupua työssä, Kodin kuvalehti 27/8 2014). Niin totta! Tässä asiassa on paljon tekemistä, että tilanne tulisi paremmaksi. Valitettavan usein kyseessä on kuuri naisvaltaisten alojen ongelma. Onko meidän naisten vaikeampi sanoa ei liialle työmäärälle?

    Kannattaa käydä lukaisemassa http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/ilmiot/suorat_sanat/vahvakin_voi_uupua_tyossa

  • Viikonloppu meni puolukan merkeissä. 15 kiloa punaista metsien kultaa on säilötty eri muodoissa. Lapseni ovat puolukkahillon suurkuluttajia ja lemppari aamupala on vispipuuro. Nyt toivottavasti pärjätään omavaraisesti jouluun asti.

    [caption id="attachment_33" align="alignnone" width="225"]Sopivasti kirpakkaa herkkua talven varalle :) Sopivasti kirpakkaa herkkua talven varalle :)[/caption]

    Viikkojen vauhti tuntuu samalta kuin ennenkin. Päivät täyttyvät tekemisistä vaikkei joka päivä töissä kävisikään. Oleellista on kuitenkin se etten tunne samaa stressin tunnetta kuin keväällä ja nukkuminen sujuu jo paremmin. Se onkin tähän asti suurin voitto.

    Eniten kuitenkin nautin aamuisista kouluunviemisistä ja iltapäivän hakemisista. Kiireetön hetki halaten ja hyvät päivät toivottaen ilman, että työasiat vellovat mielessä on parasta boostia päivälle. Tai hetki ihastellen lasten päivän aikaansaannoksia ja kävely metsän läpi kotiin syysauringon lämmittäessä.
    Itselleni nämä eivät ole aina olleet itsestään selvyyksiä. Olenkin vasta nyt tajunnut miten poissaoleva olen ollut viimeisen vuoden aikana. Koskaan ei ole liian myöhäistä katkaista kierrettä.

     

    [caption id="attachment_37" align="alignnone" width="225"]Aamusumussa koulumatkalla Aamusumussa koulumatkalla[/caption]

    Keskusteltiin viikonloppuna ystävien kanssa treenauksesta ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä. Omakohtaisesti olen miettinyt paljon sitä miten paljon ihmiset ovat rahallisesti valmiita satsaamaan optimaaliseen kunnon kohotukseen. Jokaisella on face- tai instagramystävä jonka joka toinen päivitys liittyy treenaukseen. Runkeeperin mukaan on juostu tänäänkin pitkä lenkki tai selfiessä esitellään uusia kalliita juoksutrikoita.

    Olen allerginen kaikelle kaupallisuudelle ja lieveilmiöihin jotka liittyvät urheiluun. Itse olen harrastanut liikuntaa intohimosta lapsesta saakka. Tottakai varusteilla on merkityksensä, mutta ne eivät ikinä ole olleet pääosassa. En ole ollut koskaan välineurheilja. Tokihan se on osaksi johtunut siitä ettei perheelläni lapsuudessani ollut aina vara hankkia niitä hienoimpia lenkkareita tai verkkapukua. Mutta se ei minua koskaan pysäyttänyt tai estänyt harrastamasta sitä mitä halusin.

    [caption id="attachment_34" align="alignnone" width="184"]Käytettynä saatu juoksupaita, juoksutrikoot vuodelta 2005, liki kymmenen vuotta vanha pulssikello ja siskolta saadut lenkkarit. 10 km meni, että napsahti  näilläkin vermeillä :) Käytettynä saatu juoksupaita, juoksutrikoot vuodelta 2005, liki kymmenen vuotta vanha pulssikello ja siskolta saadut lenkkarit. 10 km meni, että napsahti näilläkin vermeillä :)[/caption]

    Luonnollisesti olen taas samassa tilassa kuin silloinkin. Kun tässä kuussa maksan laskuni niin ei tilille jää rahaa muuhun kuin ruokaan. Uusia juoksutrikoita ei ole siis hankinnassa lähitulevaisuudessa. Aion kuitenkin todistaa, että juokseminen onnistuu niissä vanhoissa jotka ostin vuonna 2005. Se mikä säästöön jää tänä talvena sijoitetaan keväällä uusin lenkkareihin. Nykyiset sainkin lahjoituksena siskolta.

    Silmiini sattui yksi kerta blogikirjoitus naisesta joka oli päättänyt olla ostamatta yhtäkään vaatetta vuoteen. Itse voisin heittää saman lupauksen kehiin. Viimeisin vaateostokseni tapahtui kesäkuussa, joten olen jo selvinnyt kolme kuukautta. Jäljellä olevat yhdeksän ei pitäisi olla mikään ongelma. Vaatteitahan on minulla niinkuin muillakin keskivertonaisilla kaapit pullollaan. Mitä oivallisin tapa miettiä tätäkin ylenpalttista kulutuskäyttäytymistä.

  • Syksy tulee ja lasteni syntymäpäivät lähestyvät sen myötä. Ketä kutsutaan? Minkälainen kakku? Tilataanko kotiin taikuri tai tulennielijä? Ulkoistetaanko koko spektaakkeli ja buukataan kahden tunnin riehumissessio lähimmässä sisäleikkipuistossa?

    Jälkimmäiseen kysymykseen on helppo vastata. Ei, juhlat on pidettävä kustannussyistä kotona. Nykyhetken tuloilla ei muu onnistu. Valitettavasti syntymäpäivistä on tullut eräänlaista kilpavarustelua ja kotisynttärit eivät ole enää standardi niinkuin omassa lapsuudessani. Koko instituutio on mielestäni levinnyt käsistä. Enkä usko olevani ainut angstia poteva vanhempi lasten syntymäpäivien kynnyksellä.

    Okei, palataan kysymykseen ketä juhliin kutsutaan. Teimme esikoisen kanssa listaa kutsuttavista ja oletin, että hän haluaisi kutsua ainoastaan luokan pojat. Ilokseni myös tyttöjen nimiä ilmestyi listalle, joka oli jo aikaa sitten ylittänyt kymmenen kutsuttavan rajan. Mutta millä perustein kaikki pojat kutsutaan muttei jokaista tyttöä? Hetken harkinnan jälkeen ehdotin, jos kutsuttaisiinkin tämän kerran koko luokka. Olisihan se reilua kaikkia kohtaan eikä kellekään tulisi paha mieli. Sitä paitsi harvoin koko luokka tapaakaan yhdessä koulun seinien ulkopuolella. Esikoiseni innostui ja nyt oli myöhäistä perääntyä. Niinpä kutsut kirjoitettiin lopulta 25:lle.

    Seuraavaksi iski paniikki siitä, jos kaikki tulisivatkin. Pystyisimmekö pitämään sokerihumalaisen lapsilauman aisoissa kahden tunnin ajan? Päättyisikö juhlat kaaokseen ja mielipahaan? Apua! Oliko tässä nyt järkeä ollenkaan?

    Cool down, hyvin suunniteltu on puoleksi tehty. Juhliin pitäisi saada pienellä budjetilla mukavaa tekemistä, hyvää syömistä ja kiva fiilis. Palaveerattiin taas esikoiseni kanssa juhlien tiimoilta. Ystävältäni lainaamasta kakkukirjasta löytyi shakkitäytekakku, joka olisi lapseni mielestä jotain ainutlaatuista ja ennennäkemätöntä. Päätimme satsata siihen.

    Illan teemaksi muutoin valittiin disco. Kaivoimme  naftaliinista discopallon, joka saisi roikkua olohuoneeseen luotavan tanssilattian katossa. Yläkertaan järjestettäisiin legoverstas, jossa olisi vähän rauhallisempaa tekemistä sitä kaipaaville. Autotalliin tehtäisiin tilaa lainatulle pingispöydälle. Jokaiselle jotakin periaattella suunnitelimme juhlia. Kakun lisäksi tarjoiltaisiin limua, karkkia, sipsejä ja popcornia. Edullista ja simppeliä. Let´s keep it that way!

    Päivää ennen h-hetkeä varmistui, että vieraita olisi tulossa 17. Lähdimme esikoiseni kanssa paikalliseen ostoskeskukseen hankkimaan tarvittava tilpehööri ja rekvisiitta. Juhliin ja naamiaisiin erikoistuneesta liikkeestä löytyivät kultaiset servetit, konfetit, serpentiinit ja katosta roikkuvat koristukset. Leikkikalukaupasta matkaamme lähti miniflipperit, pyyhekumit ja suklaarahat vieraille tarkoitettuihin lahjapusseihin. Sieltä lähti mukaan myös yhteisellä päätöksellä halvin discovalo. Askarteluliikkeestä törmäsimme Rainbow Loomin kuminauhakorujen valmistussettiin. Saimme spontaanin idean hankkia kaksi settiä, joilla halukkaat saisivat tehdä erilaisia käsikoruja juhlien aikana. Poikani innostui itse heti tekemään useamman samana iltana. Se lupasi hyvää ja olisihan seteille käyttöä nähtävästi juhlien jälkeenkin :)

    [caption id="attachment_23" align="alignnone" width="300"]image Rainbow Loom[/caption]

    Seuraava vuorokausi meni leipomiseen ja järjestelyihin kotona. Kello 18 perjantai-iltana seisoimme valmiina kahden tunnin intensiiviseen koitokseen. Olimme lähettäneet avoimen kutsun myös kaikille vanhemmille, että he ovat myös tervetulleita iltakahville. Viimeisten vieraiden saavuttua kymmenen vanhempaa jäi istumaan iltaa ja rupattelemaan mukavia.

    Juhlat kestivät kaksi tuntia ja aika vierähti tosi nopeasti. Vaikka desibelitaso olikin välillä korkea niin kaikki meni hyvin. Kakku maistui, tanssilattialla oli vilskettä, koruja tehtailivat niin tytöt kuin pojatkin eikä pingispöytäkään yksin jäänyt. Illan päätteksi puutarhaan piilotetusta hopea-arkusta löyty jokaiselle pieni lahjapussi. Vieraat olivat poistuessaan silmin nähden tyytyväisiä.

    Niin mekin. Alle 100 euron budjetilla olimme pystyneet kutsumaan koko luokan ketään pois unohtamatta sekä järjestämään mukavat juhlat. Yksi vierasta sanoinkin poistuessaan, että ”Nämä olivat parhaat synttärit ikinä”. Esikoisenikin huokui tyytyväisyyttä – ja mikä sen palkitsevampaa kaiken tämän jälkeen.

    [caption id="attachment_24" align="alignnone" width="300"]image Led ilmapalloja[/caption]

     

  • Aurinkoista alkavaa viikkoa!

    Kesä kääntyi syksyksi ja tässä pikkuhiljaa opetellaan uuteen arkeen. Laakereilla ei olla ehditty lepäämään toistaiseksi, mutta ei se ollut ihan tarkoituskaan. Uudet kuviot ovat tuoneet vaihtelua, mutta stressin tunne ei ole vielä kokonaan poistunut. Fiilis on kuitenkin rauhallinen ja keväinen päätös töiden vähentämisestä tuntuu juuri oikealta.

    Ensimmäinen viikko meni asioita hoidellen. Töissä kävin kolme ja puoli tuntia kolmena päivänä. Juuri sopivasti, että ehdin hengähtää ja hoitaa kaikkia juoksevat asiat. Näin koulujen alettua pitää ehtiä hankkia kaikki tarpeellinen pikku koululaisille ja ravata vanhempainilloissa. Harrastukset käynnistyvät tottakai samaan syssyyn. Lasten synttärit osuvat myös syyskauteen ja niitäkin on järkättävä. Tekemistä on siis riittänyt kotirintamallakin ihan tarpeeksi :)

    Toinen viikko vierähti koulunpenkillä. Päätin kesällä kouluttautua hierontaterapeutiksi, ettei syksy menisi vain kotona laahustaen. Itseasiassa pitkäaikainen haave, jonka toteuttaminen sopisi juuri tähän kohtaan. Ilmoittautuduin Axelson gymnastiska institutet:in etäkoulutukseen ja viikon opiskelujen jälkeen aivan mahtava fiilis. Anatomiaa ja hierontaa on opeteltu viikon verran ja nyt pitäisi sitten harjoitella itsenäisesti muutama viikko. Kummasti riittää vapaa-ehtoisia hierottavia :)

    Juoksutreenaus on ottanut takapakkia :( pientä flunssaa on podettu viimeiset kaksi viikkoa enkä ole uskaltanut lenkkipoluille. Eilen sitten pitkästä aika solmin kengännauhat ja pistin pulssikellon käteen. Olin henkisesti valmistautunut, että tulisi lyhyt lenkki, mutta meni ihan jees, 7 km 45:een minuuttiin pulssilla 140-150. Kyllä se tästä :)

    Kolmas viikko tässä alkamassa ja maanantai aamupäivä on mennyt pankki- ja talousasioita läpikäyden. Kun työssä käy vain 30%:sesti niin tulotkin ovat aika olemattomat. Perheemme rahankäyttö tuleekin radikaalisti muuttumaan syksyn aikana. Joka penni on mietittävä tarkkaan ja lasten kanssa joudutaan käymään monta keskustelua siitä mihin rahaa oikeasti on. Monessa mielessä todella tervettä koko meidän perheelle, ettei rahaa ole niinkuin ennen ja mikä johtaa priorisointiin mitä ennen ei ehkä ole tarvinnut tehdä. Sitä paitsi uskon, että vähemmälläkin pärjää.

    Nyt vähän lounasta napaan ja iltapäiväksi yliopistolle mielenkiintoiselle luennolle!

    Lounastauko syysauringossa

  • image

    Olen äiti, vaimo ja opiskelija/palkansaaja. Lähestyn neljääkymmentä ja elämä on niin sanotusti puolessa välissä. On aika miettiä mihin suuntaan elämä on menossa ja mitä minä siltä vielä haluaisin. Terveyttä, iloa ja läheisten rakkautta, ei niinkään rahaa, omaisuutta ja uramenestystä.

    Kun et pysty öisin nukkumaan, unohtelet asioita joiden muistaminen ennen oli itsestään selvää, et jaksa hoitaa työtehtäviäsi ja et innostu lasten touhuista niin kuin ennen, tiedät ettei elämä ei ole sitä mitä pitäisi. Olet tilanteessa, jossa joudut valinnan eteen. Vaihtoehtonasi on jatkaa kaasu pohjassa tai hidastaa vauhtia.

    Jos valitset ensimmäiseksi mainitun voi sinua vastassa olla itseäsi vahvempi seinä, johon vauhtisi varmasti pysähtyy. Being there, done that. Sairaslomaa ja pillereitä niin rysähdyksestä selvitään -ehkä. Jos taas löydät jarrupolkimen, voit selvitä helpommalla ja ehkä ehdit kääntää suunnan.

    Itse jarrutin, ajoissa tällä kertaa, ja päätin tosissani pysähtyä hetkeksi miettimään ja tuntemaan millaisen elämän itse oikeasti haluan. Todella raskaan talven jälkeen nostin käteni ylös ja pyysin työnantajaltani aikalisää. Pyysin lupaa pysähtyä, että löytäisin uudelleen motivaation, iloisuuden ja tarmon, jotka minussa oikeasti asuvat.

    Lääkärini kirjoitti minulle keväällä reseptiin unilääkkeisiin. En käyttänyt sitä vaan kirjoitin itselleni oman reseptin. Se pitää sisällään neljä ”lääkettä”:

    1. Juoksuharrastuksen aloittaminen

    2. Töiden vähentäminen

    3. Tietoisen läsnäolon lisääminen

    4. Elämäarvojen uudelleen järjestäminen

    Tämän blogin kautta haluan kertoa oman tarinani ja jakaa kokemuksiani siitä miten elämän voi pistää remonttiin, kun sen suunta ei tunnu hyvältä. Se, että onnistunko ei ole varmaa, mutta haluan yrittää omalla tavallani :)

    ”This is your life and it´s ending one minute at the time” (Fight Club).

     

  • ninni rekisteröityi sivustolle 5 vuotta, 3 kuukautta sitten