• Vaihto-oppilasvuoden jälkeen vähemmälle jäänyt pikaluistelu alkoi kiinnostaa kuntoilumuotona yli 25- vuoden tauon jälkeen. Ajatusta tuki muutama vaihtelevaluminen talvi Helsingissä ja Oulunkylän liikuntapuiston tekojäradan läheisyys. Daamimme muodostelmaluistelu on vienyt meitä halleille kuulemaan terän narsketta ja nauttimaan nopeista, hallituista, liikkeistä liukkaalla jäällä.

    Löysin kotimme liikunta-arkistosta, sulkapallomailan ja jäähakun vierestä, alakerran rappusten alta , kiinteäteräisten Viking-pikaluistimien olinpaikan. Samasta laatikosta löytyi tarpeellinen teroitusteline ja muut tarvikkeet. Emmin hetken, mutta jääpinnan liukkauden kaipuu edesauttoi teroituksen hienouksien muisteluun. Hetken päästä käsissä oli terävät luistimet – enkä saanut terien profiiliakaan munattua. Luistinhuollon jälkeen alkoikin hauskempi show, kun löysin kaapin pohjalta kahdet vanhat luistelutrikoot. Toiset olivat jokseenkin päälle sujautettavat, mutta toiset taas auttamattomasti edustivat ”Miami Vice” TV-sarjaa sekä Jane Fondaa. Daamit saivat taas kerran iloista naurun aihetta – ”Isä – voi ei”- taisi olla välitön kommentti pitkän naurunremahduksen jälkeen.

    Aluksi luistelu oli aikamoista piinaa, mutta raikas ulkoilu edesauttoi harrastuksen jatkamista. Myös Kiitäjien myöhäiset jäävuorot mahdollistivat työssäkäynnin jälkeen harjoitukset. Työmatkat ja talviflunssat toki aiheuttivat luonnolisia katkoksia jäälle menoon.

    Myönteinen yllätys Ogelissa oli se positiivinen tunnelma, joka vallitsee rataa kiertävien kesken. Pitkää nenää ei näytetä vaikka kurvista ei lennä yli 60 km tunnissa elittitason tapaan. Kaikki tekevät harjoitusohjelmansa halunsa ja kykyjensä mukaan. Kavereilta saa vinkkejä, jos niitä uskaltaa kysyä, seuramme järjestää myös aikuisluistelukursseja retki- ja pikaluistelijoille. Junioreiden hienosti ohjattuja, vilkkaita, harjoituksia seuratessa tulee väistämättä hyvälle tuulelle.

    Parin vuoden luistelun palauttelun jälkeen kävi muiden kiertäjien juttuja kuullessa mieli päästä kokeilemaan, millaista on luistella täysimittaisessa 400 metrin luisteluhallissa. Seuran luistelijat ovat käyneet harjoittelemassa ja kisaamassa eurooppalaisissa halleissa ja seuran blogisivuille on kertynyt hyviä käytännön vinkkejä eri kentille pääsystä. Vanhat kiinteäteräiset luistimet sain innostuksen jatkuessa myytyä ja hankittua tilalle käytetyt klaps-luistimet sekä niihin uudet sprinttiterät.

    Ajatus halliluistelusta iti aikansa päässäni ja sain ilmoille ehdotuksen syyslomasta Berliinissä, missä halli sijaitsee kuhisevan metropolin tuntumassa.

    Muistoja Berliinistä

    Berliini on tuttu kahdeksankymmentäluvun loppupuolelta, jolloin olin turbiinitehtaalla kesätöissä. Silloin tuo stadi oli muurilla jaettu, neljän voittajavaltion miehittämä, aivan kreisi paikka, joka eli täysillä 24/7. Kaupunki erosi silmiinpistävästi muista pikkuporvarillisista Länsi-Saksan kaupungeista, joissa olin ollut aiemmin harjoittelemassa tai pääsyt käymään. Isäni työkaverilta järjestynyt kämppä sijaitsi Schönebergin kaupungiosassa, aivan läheltä Kreuzbergiä. Tehtaalta kotiin kävellessä liehuivat vallatuista, purkuvaiheessa olevista, taloista sateenkaariliput ja makea tuoksu tunki sieraimiin kahviloita ohittaessa. Sunnuntaisin turkkilaiset pitivät omia laittomia markkinoitaan tyhjillä tonteilla. Hankin sieltä muistaakseni hylsysarjan edullisesti. Jotenkin sakalainen kuri ja järjestys olivat läsnä. Taloyhtiössämme suurikokoinen sotaveteraani-talonmies piti minua alituiseen silmällä. Joka kerta portista sisäpihalle sijaitsevaan ”Hinterhaussiin” kävellessäni kysyi hän Suomen kommunistisesta menosta ja tenttasi alituiseen, milloin lähden kotiin. Vastaukseksi hän sai aina -hymyn kanssa – että elokuun lopussa. Siis tämän kesän elokuussa.

    Aurinkoinen kesä päättyi ja oli aika palata opintojen pariin. Parin vuoden päästä olin taas harjoittelemassa Länsi-Saksassa ja pääsin mukaan muurin murtumisen tunnelmiin ja keskusteluihin, miltä uusi yhdistynyt Saksa tulee näyttämään. Työkavereiden joukosta tutustuin naapurikämpän toiseen vuokralaiseen, joka oli ollut Itä-Saksassa ydinlaitosten ilmastointijärjestelmäsuunnittelijana. Hänen mukanaan pääsin takaisin viikonloppumatkalla tutustumaan yhdistyneeseen Berliniin ja näkemään, kuinka kekseliäitä ihmiset ovat historiallisissa muutostilanteissa. Insinööri-opettajan perhe oli laajentanut asuntoaan Prezlauer Bergin kaupunginosassa omin luvin vintille ja sai näin kaksi uutta makuuhuonetta lapsilleen. Kaveri mietti kovasti, jääkö suunnitteluinsinööriksi vai aloittaako oman putkiasennusliikkeen. En tiedä miten kävi. Mutta mukava viikonloppu ystävällisessä itä-Berliinissä on jäänyt aina mieleen. Itä-Saksalaiseen tapaan, heillä oli myös datsha kaupungin ulkopuolella mäntymetsän keskellä. Muistan myös uintiretken hiekkapohjaiselle pienelle järvelle.20131016-140555.jpg

  • Kiitäen rekisteröityi sivustolle 4 vuotta, 7 kuukautta sitten