• Kylläpä minusta on tullut laiska kirjoittaja…

    No, eipä tässä kotielämässä juurikaan mitään ihmeellistä tapahdu. Päivät menee kotona siivoillessa ja ruokaa laittaessa. Tuntuu vaan aivan toivottomalta tämä savotta. Joka aamu kun heräät, niin kämppä on sen näköinen kuin edellisenä päivänä ei olisi mitään tehnytkään. Keittiön pöydät ovat aivan järkyttävän näköiset, kukaan ei osaa laittaa valmiiksi viikattuja pyykkejä kodinhoitohuoneen pöydältä omaan kaappiinsa jne.

    Viime viikonloppuna olimme taas mökillä. Ilmat olivat todella hyvät syyskuuksi. Aurinko paistoi ja lämmintä oli +18 astetta. Lapsista vain miehen nuorempi tyttö oli mukana ja hänelle otimme yhden luokkakaverin mukaan kaveriksi. Mustikoita sain poimittua 10 litraa. Ehkäpä ne nyt riittävät jonkin aikaa. Enemmänkin olisi ollut, muttei oikein ole tuota tilaa säilyttää. Kotona tein tuoreista mustikoista tietysti mustikkapiirakan.

    [caption id="attachment_214" align="aligncenter" width="165"]Mökillä Mökillä[/caption]

     

    Mies kävi nuoremman koiran kanssa metsälläkin muttei mitään näkynyt. Naapurikin lainasi yhtenä päivänä koiraa yhtä huonolla tuloksella. Itse en ole nyt metsälle lähtetnyt kun tuntuu kaikki niin raskaalta ja hengästyn todella nopeasti. Hirvenhän miehen hirviporukka sai jo viime viikolla, ja sekin on jo laitettu pakkaseen. Ensimmäistä kertaa jauhoin lihamyllyllä myös itse lihaa jauhelihaksi ja maksaa. Hirven maksasta teimme oikein maukkaita jauhemaksapihvejä. Itsehän en tosin saanut niitä syödä.

    [caption id="attachment_213" align="aligncenter" width="300"]Jauhemaksapihvit Jauhemaksapihvit[/caption]

    Kotiin tullessa tilanne oli sama kuin edellisen viikonlopun jäljiltä. Mitään ei oltu tehty. Ei edes sitä yksinkertaista asiaa, mitä pyydettiin. Nyt rupesi miehelläkin jo palamaan hermot tuohon teinien saamattomuuteen ja lonnimiseen. Kyllä saivat kuulla kunniansa jatkuvasta ei jaksa virrestä, kun sillon tällön heitä pyytää jotain tekemään. Onneksi se oli nyt mies joka ilmaisi tämän mielipiteensä, koska kyseessä kuitenkin ovat hänen lapsensa ettei minun tarvitse olla aina suuna päänä vaahtoamssa tekemättömistä asioista.

    Tässä kodin lähistöllä on kuitenkin lintuja näkynytkin, muttei ne tunne tänäkään vuonna pysyvän oikeen haukussa. Jospa sitten kun tämä ruska tästä hiukan laantuu ja lehdet tippuvat puista. Olisi kyllä nyt hyvä saada tuolle nuoremmalle koiralle se lintu, kun se on kohta jo kuitenkin kaksi vuotias. Karhun jätöksiä sen sijaan kuulemma on näkynyt nyt paljonkin, jopa ihan tuoreita, eikä kovin kaukanakaan asutuksesta. Onneksi ne pelkäävät kuitenkin ihmistä niin paljon ettei niistä jätöksiä enempää näy.

  • PikkukuvaKoulujen alkamisen jälkeen lapsilla ovat alkaneet myös harrastukset. Miehen nuorempi tyttö on tähän asti käynyt jääkiekossa ja lentopallossa. Nyt hän kuitenkin puhuu haluavansa lopettaa lentopallon. Minun ja[…]

  • Kärsin herkkäunisuudesta, mikä aiheuttaa unettomuutta. Nyt viimeiset pari viikkoa yöt ovat menneet torkkumalla sohvalla. Joskus kun lapset eivät ole meillä menen kyllä myös nukkumaan jonkun heistä sänkyyn yläkertaan. Tämä johtuu siitä että herkkäunisena herään montakin kertaa yössä ja kun yritän nukahtaa, niin en saa uudestaan unta, koska mieheni kuorsaa. Ei hän kylläkään kuorsaa kovaa, mutta juuri niin sopivasti etten saa nukkutua. Olen kokeillut korvatulppia, mutteivät ne auta, koska tuntuu että ne suodattavat pois kaikki muut äänet paitsi sen kuorsauksen. Hankin miehelleni myös kuorsauskiskot, mutta hän jaksoi käyttää niitä ehkä kuukauden, eikä niitä sen jälkeen ole käytössä näkynyt. Nyt tietysti vielä kun olen raskaana niin on muitakin asioita, jotka vaikeuttavat nukkumistani. Öisin jalkoja ja lonkkia kolottaa, niin paljon että niitä täytyy venytellä joka kerta kun herään, tai sitten täytyy popsia joka ilta särkylääkettä ennen nukkumaan menoa. Tietysti raskauden myötä herään noin 1.5-2 tunnin välein käymään vessassa. Viime yönä onneksi mies sanoi menevänsä yläkertaan nukkumaan, että saan nukkua omassa sängyssäni. Alkuyö meni samaa tahtia kuin aiemmatkin, mutta olihan se mukavaa että sai olla omassa sängyssä eikä sohvalla. Aamukuuden jälkeen, kun mieheni lähti töihin, sain sitten nukahdettua kunnolla sikeään uneen ja heräsin varttia vaille kahdeksan, kun kaikki kykiluuni tuntuivat olevan painuneet kasaan ja oli todella vaikea saada rintakehää auki. No tulipahan se puolitoista tuntia ainakin nukuttua erittäin sikeästi.

    Miehen lapset tulivatkin jo sunnuntaina. Tavallaan ihan kiva, että on talossa muitakin nyt kun olen kaikki päivät kotona. Tiistaina kävin neuvolalääkärillä tarkastuttamassa, että onko siellä mahassa elämää. Olihan siellä yksi kappale sikiöitä ja sydämensykekin oli säännöllinen. Nyt ehkä voi hiukan jo huokaista helpotuksesta. Raskaus kuitenkin näyttäisi olevan viikon pidemmällä kuin mitä alunperin oletettiin. Lapsille kerrottiin myös ja he tuntuvat olevan asiasta hyvillään. Kaikista innokkaimmilta vaikuttavat mieheni nuorin tyttö, joka on jo pitkään toivonut pikkusisarusta, sekä minun vanhempi poikani, joka kyselee todella paljon vauvasta. Mukavaa ettei kukaan ollut aivan inhon vallassa kuulleessaan uudesta sisaruksesta.

    [caption id="attachment_202" align="aligncenter" width="165"]Varhaisultrakuva Varhaisultrakuva[/caption]

  • Sinne meni ne viimeiset kuusi työpäivää. Nyt on ollut muutama päivä aikaa sopeutua kotona olemiseen. Vielä on ollut helppoa, koska televisiosta on tullut yleisurheilun MM-kisoja, joten ei ole tarvinnut hirveästi pohtia, mitä tekisi. Toisaalta on myös mukavaa kun on aikaa imuroida ja pyyhkiä pölyjä hiukan useammin. Kolme sisäkissaa kun aiheuttaa välillä sellaisen karvakaaoksen ettei paremmasta väliä. Kanalintujen metsästysaikakin alkaa 10.9., joten senkin suhteen työttömyys sattui sopivaan aikaan, koska ei tarvitse järjestellä vapaita metsälle pääsyä varten. Luultavasti myös miehen nuorempi tyttö on mielissään, kun joku on aina kotona hänen tullessaan koulusta.

    Työttömyydessä on tietysti se huono puoli, että tulotaso tipahtaa melkoisesti. Olen kyllä yrittänyt saada menot pienennettyä, mutta tuntuu että se on täysin mahdotonta. Vaikka kuinka karsisin, niin tulojen tipahtaminen alle puoleen töiden aikaisesta, aiheuttaa isoja ongelmia. Laskuja puskee jatkuvana virtana postilaatikosta, mutta rahat eivät riitä alkuunkaan. Jotekin täytyisi vaan vielä saada kiristettyä vyötä. Autosta on tosiaan jo luovuttu, mutta siitä jäi siltikin vielä velkaa. Muitakaan lainoja ei saa pyyhittyä pois, vaikka kuinka yrittäisi. Oikeastaan ainoat asiat, joista vielä voisi säästää ovat omat harrastukset ja tarpeet. Niitä ei kyllä ole juurikaan ollut tähänkään asti, mutta nyt niitä ei sitten ole enää senkään vertaa. Kaikesta huolimatta olen kuitenkin hyvin optimistinen. Nyt mennään tiukalla budjetilla ja koitetaan selvitä päivä kerrallaan. Jossain vaiheessa tämän on pakko muuttua paremmaksi. Onhan ne muutkin selvinneet, jopa miljoona veloista yms, niin miksen minäkin selviäisi.

    Minun piti viikonlopuksi lähteä kaverin kanssa mökille, mutta se peruuntui, koska hänen isänsä sairastui vakavasti. Mieheni puolestaan lähti kavereidensa kanssa jälleen kalalle koko viikonlopuksi. Sain siis viettää rauhallisen kotiviikonlopun, mikä onkin hyvä, koska miehen lapset tulevat maanantaina taas kolmeksi viikoksi, joten rauhaa ei taas hetkeen ole tiedossa.

  • PikkukuvaIhanaa tämä viikko on kyllä pitkälti paikannut koko kesän kurjat säät. Maanantaina pyöräilin jälleen töihin. Työpaikalle päästyäni huomasin että minulla onkin vapaapäivä! Hetken siinä sitten hengähdin ja lähdin[…]

  • Viime viikonloppu minulla meni töissä, vielä kun niitä on. Joka päivä poljin pyörällä töihin ja takaisin. Matkaa yhteen suuntaan ei ole kuin 11 kilometriä, joten sinänsä ei kovin hankalaa, mutta muutama mäki[…]

  • Maanantai aamuna hyppäsin auton rattiin ja lähdin ajelemaan kohti Etelä-Suomea. Matkalla pysähdyin vain kaksi kertaa ja perillä Helsingissä olin 13h myöhemmin. Kyllä taas tiesi ajaneensa ja istuneensa. Majoituin[…]

  • Miele kirjoitti uuden julkaisun, Tenolla, sivulla Ihanan kamala arki 2 vuotta, 11 kuukautta sitten

    Viikonloppu vierähti Tenolla. Säät ei kylläkään olleet kovin hyvät. Miehet perhosti tyhjää koko viikonlopun tai no tuli sieltä pari tosi pientä, mitkä laskettiin takaisin. Sateesta huolimatta reissu oli oikein mukava. Ensin menimme Karigasniemelle, josta miehet hankkivat luvat. Tämän jälkeen ylitimme Tenon Norjan puolelle. Ajoimme Karigasniemestä muutaman kilometrin Inarinjoen vartta, johon laitoimme leirin pystyyn. Leiripaikka oli hyvä. Ei juurikaan hyttysiä, tai ainakaan niitä ei ollut haitaksi asti jos käytti hyttyskarkoitetta, ja paikalta oli näkymä joelle. Siskoni kanssa yritimme pitää nuotiossa tulia sateesta huolimatta, mikä johti siihen että olimme itse aivan läpimärkiä, mutta tuli sentään paloi koko ajan, joten saimme kyllä kuivatettua vaatteemme. Miehet olivat käytännössä koko ajan joella. En tietenkään pystynyt pitämään siskoltani plussa uutista salassa, koska hän yritti kaikki keinot saada minua ottamaan lasillisen punaviiniä. Minun oli siis lopulta pakko kertoa hänelle plussa uutisesta ettei hän enää yrittäisi saada minua juomaan viiniä.

    [caption id="attachment_179" align="aligncenter" width="300"]Teno Teno[/caption]

    Seuraavana päivänä keräsimme leirin kasaan. Ensin kävimme Karigasniemellä syömässä ja miehet ostivat vielä toisen luvan. Seuraavaksi jatkoimme matkaa Utsjoen kautta takaisin Norjan puolelle Alakönkäälle. Tämän kertainen leiripaikka ei ollut yhtä hyvä kuin edellinen. Telttapaikka oli hiukan pusikkoinen eikä siitä näkynyt jokea laisinkaan, jos siitä jotain hyvää haluaa sanoa, niin kävimmepä ainakin siskoni kanssa katselemassa miesten perhostelua joen varressa. Tosin meillä siskon kanssa meinasi aika käydä pitkäksi, koska sade sen kuin yltyi edellispäivästä. Enää emme edes yrittäneet pitää nuotiossa tulta vaan suosiolla kökötimme teltassa. Seuraavana päivänä oli jo parempi ilma, mutta nyt oli kotiin lähdön aika. Miehet kalastivat vielä kolmeen asti, jonka jälkeen lähdimme ajamaan kotia kohti. Ajoimme maisemareittiä jäämeren rantaa Pykeijän ja Neidenin kautta Suomen puolelle. Kaikin puolin, säästä huolimatta, reissu oli oikein mukava. Ensi vuodelle kyllä päätimme ottaa mökin, niin ei sitten niin kovasti haittaa vaikka tulisikin vettä. Ajattelin myös ensi vuonna itsekin hiukan heitellä perhoa, niin on vähän enemmän tekemistä, kun ei se puolisolupakaan kovin kallis ole.

    [caption id="attachment_180" align="aligncenter" width="300"]Jäämeren kalankasvatuslaitos Pykeijän satama[/caption]

     

     

  • Miele kirjoitti uuden julkaisun, Plussaa!, sivulla Ihanan kamala arki 2 vuotta, 11 kuukautta sitten

    Nyt on ollut kyllä melkoinen alkuviikko. Kuukautisten pitäisi alkaa vasta tämän viikon sunnuntaina, mutta oli jo maanataina sellainen olo etteivät ne ehkä alakaan. Ajattelin kuitenkin tehdä raskaustestin, vaikkei se luultavasti vielä näyttäisikään yhtään mitään. Testiin kuitenkin ilmestyi hyvin haalea plussaviiva. Mietin että voiko tämä olla tottakaan. Toki tiedän että raskaus on mahdollinen, kun elää parisuhteessa, jossa on seksiä. Aikaisemmin kuitenkaan ei ole ikinä tullut plussaa ennen kuin samana päivänä jolloin menkkojen olisi pitänyt alkaa. Kerroin kyllä miehelle heti, mutta hän oli hyvin epäuskoinen. Nyt olen tehnyt testin, joka aamu ja kyllä se viiva on vain pikku hiljaa vahvistunut, ja eilen mieskin jo alkoi uskoa. Meille on siis tulossa iltatähti. Keskenmenon riski näin alussa on vielä melko suuri, joten olenkin sanonut ettei lapsille tästä puhuta ainakaan vielä. Ehkä sitten ensimmäisen neuvolan jälkeen.

    Tässä on nyt menty melkoista tunteiden vuoristorataa. Välillä olen niin onnellinen ja välillä valtaa hirveä ahdistus ja paniikki. Tulee stressattua omasta iästä ja sen mukanaan tuomista riskeitä, siitä mitä lapset ja perhe sanoo sekä tulevasta pitkästä synnytysmatkasta. Ehkäpä nämä tunteet tästä tasoittuvat kunhan selviää tästä ensi shokista. Melkoinen myllerryshän tämä tulee olemaan lapsillekin. Nyt on kolmen vuoden aikana saatu omat paikat ja kuviot selville uusien sisaruspuolten kanssa ja sitten tuleekin kaikkia yhdistävä pikkusisko tai -veli. Toisaalta ehkäpä se yhteinen sisarus sitten hitsaa tämän porukan vielä tiiviimmin yhteen.

    Tänään siskoni ja hänen miehensä tulevat meille kylään. Tarkoitus olisi lähteä Tenolle. Saas nähdä selviänkö viikonlopusta paljastumatta…

    Avoin yliopistokin palautti yhden opintojakson tehtävän arvosanalla 4. Vielä kaksi arvosanaa perusopinnoista puuttuu, mutta kyllä minun pitäisi saada oikeus jatko-opintoihin. Näin ollen aineopinnot kutsuvat jossain vaiheessa.

  • Perjantaina meillä oli yhdet eläkkeelle lähtö juhlat. Käytiin syömässä ja ottamassa parit terassilla. Oli mukavaa käydä, koska näki taas eri ihmisiä kuin edellisenä viikonloppuna.

    Lauantaina koitti kauan odotettu mökkiyö kaverin kanssa. Tosin se meinasi hiukan kärsiä, kun kaverin miehellä oli vesicrossit 200km:n päässä ja minun mies lähti ensin sukeltamaan ja sitten vielä hoitamaan yhtä työasiaa. Emme kuitenkaan antaneet tämän häiritä, vaan pakkasimme kaverina neljä lasta, hänen koiransa, mieheni nuoremman tyttären ja minun koirani mukaan ja suuntasimme mökille. Lapset ryntäsivät heti uimaan, joten päätimme laittaa saunan lämpeämään samantien. Kaiken kaikkiaan lapset vuoronperään saunoivat ja uivat lähemmäs kuusi tuntia. Välillä aina paistettiin makkaraa ja tehtiin leipiä. Me kaverin kanssa päästiin myös käymään saunassa. Seitsemän aikaan mieheni tuli käymään saunassa ja hakemaan lapset.

    Nyt vihdoin pääsimme nauttimaan rauhassa tyttöjen mökkireissusta. Saimme vielä tehtäväksi polttaa kaikkea turhaa puuta nuotiossa että säästyy polttopuita. Hyvin suoriuduimme tehtävästä, kun välillä oli niin kuuma ettei pientä sadetta tuntenut ollenkaan. Koirat aiheuttivat meille kyllä hieman päänvaivaa, koska ottivat välillä väähn turhankin rajusti yhteen. Soittimme sitten kaverin miehelle, että käy kotimatkalla hakemassa heidän koiransa pois. Iltaan kuului tietysti myös patteriradion kuuntelua nuotiolla. Loppujen lopuksi meillä oli oikein mukava ilta emmekä valvoneetkaan aivan tajuttoman myöhään vaan menimme nukkumaan jo yhden aikaan.

    [caption id="attachment_170" align="aligncenter" width="300"]Notskilla Notskilla[/caption]

    Aamulla sitten nousimme pirteinä ylös, söimme aamupalaa ja siinä pähkäillessämme totesimme että soitetaan miehille ja sanotaan niille että tulevat mökille lasten kanssa, niin tehdään ruokaa ja lapset saa uida. Kaverin mies oli heti että joo, mutta minun mieheni alkoi nihkeilemään kun täytyy kuulemma siivota. Suostui hän sit kuitenkin tulemaan, kun sanoin että siivota ehtii myöhemminkin ja siivotaan sitten yhdessä kun päästään kotiin. Niinpä sitten laitoimme nuotiolle ja saunaan tulet. Päivä meni joten kuten samalla lailla kuin edellinenkin. Myöhemmin kun pääsimme kotiin, niin siivosimme koko talon porukalla: miehen pojat veivät matot ulos ja tamppasivat ne, miehen tyttö pyyhki pölyt, mies imuroi ja minä pesin vessan ja moppasin lattiat. Kerrankin oli mukava siivota, kun jokainen teki vähän jotakin, eikä kaikki jäänyt yksin minun harteille. Samassa rytäkässä tuli vaihdettua myös olohuoneen järjestys. Minä tosin en sitä vaihtanut, koska minä tykkään kun tavarat on omilla paikoillaan, mutta mies innostui siirtelemään huonekaluja.

  • Taas meni viikko. Vihdoin ja viimein sain sentään lähes kaikki alakerran ikkunat pestyä. Yläkerta saa vielä odottaa muutaman päivän että pidemmät vapaat alkavat. Tiistaina käytiin miehen ja hänen nuoremman tyttärensä kanssa veneellä järvellä. Mies halusi lähteä uistelemaan ja minut aivan välttämättä mukaan, vaikka olen sata kertaa sanonut etten pidä isolla veneellä uistelusta. No niinhän siinä kävi kuten aina ennenkin, että tuli riita, koska hän pyysi minua tekemään jotain mitä en ollut aiemmin tehnyt ja sitten kun sanoin että tule itse tekemään, niin minä voin ohjata sen aikaa, niin ei vaan voi tulla vaan sieltä yrittää neuvoa ja kun en todellakaan ymmärtänyt mitä pitää tehdä. Sanoinkin sitten jälkikäteen, jälleen kerran, että miksi et voi opettaa noita ennen kuin lähdetään uistelemaan ja antaa minun harjoitella niitä jo kotona, että osaisin ne sitten järvellä ja ettei sen takia mene sitten siimat solmuun ja uistimet pohjaan, kun yritän siinä uistellessa opetella käyttämään kelaa jollaista en ole koskaan ennen käyttänyt. Uistelun jälkeen pysähdyimme vielä saareen sen verran että tyttö pääsi uimaan. Uistelemalla ei tullut kalaa, mutta rannalta heittämällä tuli taas yksi hauki. Koska olemme huomanneet hauen olevan parasta savustettuna, niin hauki tietysti savustettiin.

    Täällä kyllä on ainakin ollut todella kurja kesä. Laitoin jo kesäkuun alussa parvekelaatikkoihin kasvamaan ruukkutomaattia, -hernettä ja -papua, mutta mikään niistä ei ole vielä edes kukkinut. Taitaapa olla ettei tänä vuonna tule ollenkaan satoa, kun on ollut niin kylmää, pilvistä ja sateista koko ajan. Nurmikko kyllä kasvaa sitten senkin edestä, mutta sitä taas sitten ei pysty leikkaamaan tarpeeksi usein, koska se on koko ajan märkää. Miehen pojat kuitenkin tällä viikolla leikkasivat sen kahdestaan. Mieskin sai nyt vihdoin ja viimein vaihdettua öljyt minun autoon. Eihän sillä paljon ole ajettu, mutta pakko vaihtaa öljyt kerran vuodessa, että takuu pysyy voimassa. Nyt varsinkin kun joudun siitä luopumaan työttömyyden takia.

    Edelleen odottelen arvosanoja lopuista oppimistöistä. Nyt niiden pitäisi kyllä pikkuhiljaa alkaa tulemaan, kun opettajat palaavat kesälomilta. Lähinnä jännittää saanko tarpeeksi hyvät arvosanat, jotta voin jatkaa aineopintoihin, vai joudunko vielä korottamaan yksittäisiä kursseja. Eiköhän sieltä jo tämän viikon aikana rupea jotain kuulumaan…

     

     

  • Olipahan viikonloppu. Onneksi näitä ei ole kuin kerran vuodessa, eikä kyllä aina silloinkaan. Viime vuonnakaan en ottanut osaa koko tapahtumaan. Perjantaina päivällä kävin katsomassa miehen nuoremman tyttären[…]

  • Viime viikonloppuna mies meni muutaman lapsuudenkaverinsa kanssa kalalle koko viikonlopuksi ja minä olin töissä. Täytyy noita töitä tehdä, kun niitä kerta vielä on. Maanantaina sitten meillä alkoi taas lapsellinen arki. Nyt vielä kun lapset on kesälomalla, niin päivät menee suhteellisen helposti, mutta kun koulu alkaa, niin sitten niitä saa olla kuskaamassa taas joka ilta harrastuksiin. Tai siis mies saa olla kuskaamassa. Minä joudun luopumaan omasta autostani töiden loppumisen myötä. Ei meidän ole mitään järkeä pitää enää kahta autoa, vaikkei täällä julkisia yhteyksiä olekaan. Kuljen sitten pyörällä tai lainaan miehen autoa. Nyt jo olen pyrkinyt kulkemaan työmatkat pyöräillen. Matkaa ei ole kuin yksitoista kilometriä suuntaansa, joten sen voi aivan hyvin pyöräilläkin. Sitäpaitsi kun pyöräilee niin tulee huomioitua ympäristöäänkin aivan erilailla.

    Tällä viikolla on tullut harrastettua myös aimo annos kulttuuria. Olen käynyt kesäteatterissa, elokuvissa ja vielä huomenna olisi piknic-konsertti. Myöskin miehen nuorempi tyttö on ollut tanssikurssilla, jonka loppuesitystä aion mennä huomenna katsomaan. Elokuvissa kävin miehen nuorimman tytön ja hänen kolmen kaverinsa kanssa katsomassa Kätyrit. Ihan katsottava ja hauska elokuva. En ole kovin usein käynyt katsomassa elokuvia, joissa on niin lapsivoittoinen yleisö, mutta kyllä kannatti. Lasten reaktiot elokuvan tapahtumiin olivat niin aitoja eivätkä he peitelleet niitä. Kesäteatteriin minun piti mennä jo sunnuntaina, mutta näytös oli peruttu sateen vuoksi. Se siirrettiin sitten keskiviikkoon, jolloin kävin sen katsomassa. Näytelmän nimi oli Kartalta karisseet. Varsin hauska sekin. Erityisesti eräs näyttelijäsuoritus jäi mieleen. Hän esitti hyvin uskottavasti hieman jälkeen jäänyttä peräkammarin poikaa. Tarkoitus oli siitä jatkaa vielä stan up-esitykseen, mutta sen liput oli loppuunmyyty, joten jäimme ystäväni kanssa sitten vain istumaan iltaa.

    Nyt täytyisi vielä saada viimeisen opintojakson oppimistyön viimeiset sivut kirjoitettua, niin sitten olisi Jyväskylän avoimen yliopiston biologian perusopinnot suoritettu. Sen jälkeen jään odottamaan jännityksellä arvosanoja, jotta saan tietää olenko ansainnut jatko-opinto-oikeuden aineopintoihin. Tuntuu vaan niin vaikealta tuo kirjoittamisen aloittaminen, vaikka tehtävä on mukava ja helppo. Toisaalta minulla kyllä on vielä ensi viikko aikaa kirjoittaa ne valmiiksi… Onneksi internetin pätkiminen saa aikaan kummallisen energiapuuskan ja nyt on viimeinenkin oppimistyö tehty ja palautettu.

     

  • Miele kirjoitti uuden julkaisun, Veljen häät vol. 2, sivulla Ihanan kamala arki 3 vuotta sitten

    Veljen häiden toinen päivä lähti käyntiin itkun sekaisena. Lapseni lähtivät taas aamusta isänsä matkaan ja seuraavan kerran näemme vasta lokakuussa. Ei tämä varmaan koskaan muutu helpommaksi, ei vaikka lapset kasvavat. Ainoastaan muistamalla aikanaan tehneensä päätöksen lasten parhaaksi jaksaa eteen päin. Vaikkakin nykytiedoilla olisin kyllä valinnut toisin. Etä-äiti ei voi kuin purra hammasta yhteen ja jatkaa elämäänsä, vaikka kuinka sattuisi ja ikävä sekä huoli kalvaisivat sisintä. Jos kuitenkin koko ajan vain murehtii ja voivottelee osaansa, niin se satuttaa eniten juurikin niitä lapsia. Kun menee eteen päin, nauttii niistä pienistä hetkistä yhdessä ja tekee muusta ajastaan itselleen parasta mahdollista, niin kaikilla on paljon parempi olla.

    Ennen veljen häiden toisen osan alkua kävimme mieheni kanssa vielä Hämeenlinnan keskustassa ostoksilla. Mukaan tarttui jälleen miehelle uusi paita ja kaksi solmiota. Nyt pitäisi hänen juhlavaatetuksen olla kunnossa myös ensi kesän juhliin. Paluumatkalla serkulle mieheni ehdotti käyntiä terassilla. Suostuinkin siihen, mutta sanoin että Reskalle emme jää, vaan menemme sitten vaikka Vaakunan terassille, koska voin lyödä vaikka pääni pantiksi siitä että isäni on jollain Reskan terasseista kaljalla. Eipä mennyt arvioni kauhean vipuun. Isäni käveli vastaan, enkä kehdannut vaan mennä ohi. Pysähdyin vaihtamaan hänen kanssaan muutaman sanan vaikken ole pitänyt häneen mitään yhteyttä yli neljään vuoteen. Kuten arvelinkin niin hän oli menossa kaljalle, vaikka sanamuoto olikin, että täytyy keksiä jotain tekemistä ettei menisi kaljalle. Alkoholisti on alkoholisti ja kaljaa on saatava. Serkkuni oli tehnyt meille ihanan aterian ja kattanut sen terassille. En ole ennen syönyt jokirapupastaa, mutta voin taata että teen sitä myös kotona.

     

    [caption id="attachment_154" align="aligncenter" width="291"]Jokirapupasta Jokirapupasta[/caption]

    Taas saimme aikaiseksi hirveän hopun kun olimme luvanneet siskolleni olevamme veljeni luona kahden aikaan. Nopeasti kamat kuntoon ja menoksi. Onneksi matkaa oli vain vajaa kilometri ja se taittui kävellen. Veljelläni hyppäsimme siskoni autoon ja suuntasimme kohti Hattulan Pyhän ristin kirkkoa, jossa veljeni avioliiton siunaus tapahtui. Kirkko on vanha ja erittäin kaunis. Erityisesti vanhat seinämaalaukset ovat hienoja ja hyvin säilyneitä. Tämän päivän juhlaan oli kutsuttu vain perhe ja ystäviä ja juhla oli ilmoitettu lapsettomaksi. Kirkossa pappi puhui kauniisti ja oli hienosti ottanut veljeni ja hänen vaimonsa tarinat mukaan. Yllätyksekseni ainoan virren aikana ihmiset myös lauloivat niin lujaa ettei kanttorin ääni ollut ainoa mikä kuului. Seremonia oli lyhyt ja hauska. Siunaustilaisuuden jälkeen siirryimme juhlapaikalle. Juhlat jatkuivatkin sitten aamuneljään asti ja meillä oli todella mukavaa. Mukana oli myöskin muutama koomikko ja saimme nauttia stand up -esityksestä.

    [caption id="attachment_152" align="aligncenter" width="300"]Hattulan Pyhän ristin kirkko Hattulan Pyhän ristin kirkko[/caption]

    Seuraavana aamuna herätys oli jo aamu kahdeksalta ja juna lähti kohti Tikkurilaa yhdeksän aikaan. Tikkurilassa junan vaihto ja kohti lentokenttää. Vielä loppumatka lentäen ja autolla. Kotiin saavuimme hiukan kuuden jälkeen illalla. Viikonloppu oli mukava. Sain viettää aikaa lasteni, sisarusteni, äitini ja mieheni kanssa. Ainoa mitä olisin ehkä muuttanut, niin olisin valinnut hiukan väljemmän matkustusaikataulun. Valitettavasti se ei aina kuitenkaan ole mahdollista, koska töissäkin on käytävä.

     

     

  • Miele kirjoitti uuden julkaisun, Veljen häät vol. 1, sivulla Ihanan kamala arki 3 vuotta sitten

    Kauas on pitkä matka, sanotaan. Tämän sain taas todeta kun kävimme veljeni häissä. Torstaina laittelin kotona paikkoja kuntoon ja odottelin, koska mieheni soittaa, että saan lähteä häntä hakemaan. Lopulta kahden aikaan hyppäsin autoon ja lähdin ajamaan kohti mieheni työpaikkaa, jossa vaihdoimme hänen autoonsa ja lähdimme ajamaan kohti ensimmäisen etapin määränpäätä. Saavuimme perille mieheni veljen luokse noin seitsemän aikaan illalla. Miehen nuorin tyttö oli myös yökylässä serkuillaan kun menimme sinne. Vietimme iltaa jutustellen ja loppujen lopuksi pääsin nukkumaan vasta kahdentoista aikaan. Nukkuminen oli taas hiukan hankalaa kun ei ollut oma koti ja oma sänky. Kyllä sitä aina välillä toivoisi ettei olisi näin onneton nukkuja. Toisaalta herkkäunisuudesta on hyötyäkin: jos täytyy herätä aamulla aikaisin, niin se ei luultavasti ole mikään ongelma.

    Seuraavana aamuna herätys oli neljän aikaan, koska lento lähti jo ennen aamu kuutta kohti Helsinkiä. Minä tosin olin hereillä jo aamu kolmesta eteen päin. Yritimme lähteä mahdollisimman hiljaa ettemme herätä muita. Ilmeisesti siinä melko hyvin onnistuimmekin. Lento Finnairin siivin sujui jälleen kerran ilman suurempia ongelmia. Helsinki-Vantaalle saavuimme noin seitsemän aikaan. Helsinki-Vantaan rautatieasema avattiin samana päivänä, joten pääsimme ensimmäisten joukossa kokeilemaan sitä. Terminaalin käynti tosin ei vielä ollut käytössä, joten ensin täytyi ottaa ilmainen yhteysbussi terminaalista asemalle. Tietotien uloskäynniltä oli vielä melko pitkä matka itse asemalaiturille. Monta kerrosta alas maan alle ja vielä edelleen pitkin käytävää. Junia kuitenkin kulkee ihan mukavasti kymmenen minuutin välein. En tiedä miten matkanteko sujuu keskustaan asti, koska jäimme pois Tikkurilassa, jossa vaihdoimme junaa. Tikkurilaan asti matka meni junalla joutuisasti, koska välillä ei ollut kuin kaksi pysähdystä. Tosin tällä hetkellä, ennen suoraa käyntiä terminaalista, siirtyminen terminaalista rautatieasemalle on aikaa vievää hommaa.

    Tikkurilasta jatkoimme junalla kohti Hämeenlinna, jonne saavuimme yhdeksän aikaan aamulla. Koko ajan matkustaessa oli tunne, että jotain puuttuu, koska saimme matkustaa kahdestaan, eikä koko ajan tarvinnut vahtia ovatko kaikki mukana. Hämeenlinnan rautatieasemalta kävelimme serkkuni luokse, jonne tarkoituksemme oli majoittua viikonlopuksi. Seuraavaksi mieheni lähti ostamaan itselleen juhlavaatteita ja minä jäin odottamaan poikiani, jotka äitini sitten puoli kahden aikaan serkulleni toikin. Nyt olikin sitten viiteen asti aikaa saada itsensä ja lapsensa juhlakuntoon. Onneksi poika lapset ovat suhteellisen helppoja, kun laittaa suorat housut, kauluspaidan ja siistit kengät, niin on valmista. Mieskin oli löytänyt itselleen kaupungilta uuden paidan ja housut.

    [caption id="attachment_145" align="aligncenter" width="300"]Hämeen linna Hämeen linna[/caption]

    [caption id="attachment_146" align="aligncenter" width="300"]Linnan piha Linnan piha[/caption]

    Ensimmäisen päivän juhlallisuudet pidettiin Hämeen linnassa linnantuvassa. Itse vihkiminen oli tapahtunut jo aiemmin päivällä vain vanhempien läsnä ollessa maistraatissa. Kutsuttuina olivat perheet ja lähisukulaisia lapsineen. Ohjelmassa oli alkumaljat, häävalssi, ruoka, puheet ja kuvat. Ruoka oli kasvisruokaa, koska morsian on kasvissyöjä. Tarjolla oli kuitenkin myös kalaa ettei aivan pelkkää kasvista kuitenkaan. Virallisen osuuden jälkeen otimme vielä myös suuren määrän perhekuvia. Oli oikein mukavaa nähdä sisarusten sukulaisia, joita en ollut nähnyt moneen vuoteen, ja tietysti myös viettää aikaa komeiden omien poikieni kanssa. Täytyy kyllä olla todella onnellinen, että he edes tähän minun suvun perhejuhlaan pääsivät osallistumaan, koska yleensä heidän osallistumismahdollisuutensa ovat olleet erittäin nihkeät heidän isänsä vaikutuksesta.  Juhlallisuudet olivat ohi puoli kymmenen aikaa ja siirryimme sitten serkulleni, jossa vielä hetken aikaa valvoimme ja yhdentoista-kahdentoista maissa menimme nukkumaan. Ei kauheasti tarvinnut unta houkutella, kun oli edellisenä yönä nukkunut vain kolme tuntia…

  • Miele kirjoitti uuden julkaisun, (ei otsikkoa), sivulla Ihanan kamala arki 3 vuotta sitten

    Poikieni lähdettyä takaisin isälleen suuntasimme ystäväpariskunnan mökille. Todella hieno paikka: vanha hirsitalo ja savusauna, jossa piti tietysti saunoa. Taimentakin oli tullut verkolla, joten savustimme sitä illalla. Heidän lastensa kanssa pelasimme Haaste-peliä. Peli sopii erinomaisesti pelattavaksi, kun mukana on sekä aikuisia että lapsia. Pelin tehtäviä pystyvät molemmat suorittamaan, koska niistä on olemassa alle 12-vuotiaille lapsille helpompi versio.

    [caption id="attachment_139" align="aligncenter" width="165"]Punaisen hiekan ranta Punaisen hiekan ranta[/caption]

    Seuraavana päivänä lähdimme käymään veneretkellä. Kauniita pitkiä hiekkarantoja, joista olisi ollut mukava nauttia, mutta Suomen kesä päätti toisin. Lämpötila hädin tuskin yli kymmenen astetta, kova tuuli ja vesikuuroja. Mutta eipä anneta sen haitata. Saatiinhan me muutama kalakin sillä reissulla. Melkein joka heitolla oli miehelläni hauki kiinni. Viimeinen iso hauki katkaisi siiman, mutta oli ehtinyt saada jo sen verran kovan iskun, ettei päässyt enää karkuun. Heittelyt jätettiin aika vähiin ja neljä haukea otettiin ylös, mutta tuli testattua mustan keltapäisen jigin toimivan hauelle. Ystäväpariskunnan miehelläkin oli heti ensimmäisellä heitolla hauki kiinni, mutta sepä katkaisi siiman ja vei vielä uuden lipankin. Mökille päästyämme tietysti hauet täytyi perata ja tutkia ovatko ne mahdollisesti syöneet jotain. Kolme näytti olleen melko pienellä ravinnolla, mutta yhdeltä löytyi kaksi pikkusiikaa vatsasta.

    [caption id="attachment_140" align="aligncenter" width="300"]Kalasaalis Kalasaalis[/caption]

    Sunnuntaina palasimme kotiin. Hauista veimme neljä filettä miehen äidille ja neljä pidimme itse. Kolme filettä leikattiin suikaleiksi, laitettiin marinoitumaan öljyn, suolan, sitruunapippurin ja tillin sekaan, paistettiin seuraavana päivänä ja kadettiin vielä kermaa niiden päälle. Perunamuussin kanssa aivan älyttömän hyvää. Yksi fileistä laitettiin yön yli suolaan ja savustettiin seuraavana päivänä. Enpä ole ikinä ennen syönyt savuhaukea, mutta taatusti syön vielä uudestaankin. Mieheni sanoja lainatakseni, se on jopa parempaa kuin savustettu harri. Miehen äitikin toi vielä tekemiään kalapihvejä maistiaisiksi, joten viikon ruoka oli hyvin haukipainoitteista. Minulla oli pari päivää töitä ja sitten alkoikin valmistautuminen veljeni häihin.

  • Saimme olla omien lasteni kanssa viimeisen viikon ennen heidän paluutaan isänsä luokse ihan kolmistaan. Miehen nuorempi tyttö tosin oli meillä vielä maanantaipäivän, mutta hänkin lähti sitten äidilleen. Minun vanhempi poika tosin halusi vielä mennä mieheni ex:lle yökylään viettäämään aikaa miehen poikien kanssa. Suostuin siihen sillä ehdolla että miehen ex on kotona etteivät ole aivan keskenään siellä. Sain siis yhden illan viettää aikaa nuoremman poikani kanssa aivan kahdestaan ja hän halusikin myös nukkua vieressäni. Viimeisten kolmen päivän ruokalista oli lasten valitsema ja sisälsi, pitsaa, muchos nachos ja tortilloja. Mies söi Kyproksella italialaisessa ravintolassa Rucola-Prosciutto pitsaa ja kehui sitä, joten päätin kokeilla samaa ja kyllä oli todella hyvää.

    [caption id="attachment_131" align="aligncenter" width="300"]Rucola-Prosciutto pitza Rucola-Prosciutto pitza[/caption]

    Ennen Tenolle lähtöään mies ehti asentaa meidän paljuun vielä poreet. Tämä oli ollut tavoite jo viime syksystä jolloin palju ja erillinen porejärjestelmä hankittiin, mutta lykkäsimme sen asentamista talven yli. Ajattelimme poreiden asentamisen olevan paljon hankalampi homma kuin mitä se sitten loppujen lopuksi olikaan, joten nyt meillä on porepalju. Aivan mahtavaa! Jokivesi on niin kylmää etten suostu siihen menemään uimaan. Paljuun kun vielä yhdistää pihasaunan, joka lämmitetään puilla, niin hyvä tulee. Pyysin kaksi kaveriani testamaan poreita. Oli mukavaa höpötellä, vaihtaa kuulumisia ja lillua lämpimässä vedessä omalla terassilla.

    [caption id="attachment_132" align="aligncenter" width="300"]porepalju porepalju[/caption]

    Mieskin palasi Tenolta loppu viikosta ja toi tullessaan yhden puolentoista kilon lohen. Ei kuulemma ollut Tenossa lohta. Viimeinen ilta poikien kanssa, tavaroiden pakkausta, telkkarin katsomista yhdessä yms. Aamulla herätys ja poikia viemään lentoasemalle. Tähän asti olen onnistunut pidättämään itkut siihen asti kunnes lapset ovat lähteneet, ettei heidän ole tarvinnut pahoittaa mieltään. Nyt kuitenkin itku tuli poikia halatessa ja heipat sanoessa. Etä-äidin osa on ankea! Onneksi ensi viikolla veljeni häissä kuitenkin nähdään. Sitten meneekin taas useampi kuukausi ennen seuraavaa tapaamista. Olisihan se niin paljon helpompaa asua lähempänä lapsia ja nähdä useammin, mutta pojat itse ainakin ovat sanoneet etteivät tahotisi minun muuttavan, koska viihtyvät täällä käydessään niin hyvin.

  • Miele kirjoitti uuden julkaisun, (ei otsikkoa), sivulla Ihanan kamala arki 3 vuotta sitten

    Niin meni juhannus ja miehen lapset lähtivät taas kolmeksi viikoksi äidilleen. Minun lapset jäivät kuitenkin vielä kahdeksi viikoksi. Parasta kesässä on, kun saa pitää lapset luonaan viisi viikkoa, niin että he[…]

  • Miele kirjoitti uuden julkaisun, Juhannus, sivulla Ihanan kamala arki 3 vuotta sitten

    Kaveripariskunta kävi ennen juhannusta meillä kylässä neljän lapsensa kanssa. Siinä riitti taas vilskettä hetken aikaa, kun yhdeksän lasta oli yhtä aikaa talossa. Sopivasti oltiin lämmittämässä ulkosaunaa, joten pyydettiin heidätkin jäämään saunomaan. Tietysti täytyi koko porukalle paistaa makkaraa kiukaalla, lapsille tarjota saunamehut ja aikuisille omat saunajuomat. Mukavaa viettää aikaa ystävien kanssa, kun koko oma perhe on niin kaukana ettei näe kuin ehkä kerran tai kaksi vuodessa.

    Juhannukseksi mentiin mökille. Vene tosin täytyi saada vesille ennen sitä ja minun yksi opintojakso valmiiksi. Alunperin oli tarkoitus lähteä vasta perjantaina. Mies ilmoitti kuitenkin torstaiaamuna hänellä olevan perjatain vapaa, joten päätimmekin lähteä jo torstaina, kun hän tulee töistä. Minulle siitä aiheutui turhaan kiirettä, kun olin olettanut, minulla olevan koko torstaipäivä ja perjantaiaamu aikaa tehdä oppimistyötä. Ei muuta kuin hihat heilumaan ja hommiin. Sain joten kuten väännettyä oppimistyön loppuun, mutten kyllä ole yhtään ylpeä lopputuloksesta, niin hätäisesti sen viimeisen osan siitä kyhäsin kasaan. Seuraavaksi täytyi käydä huushollin kimppuun, että se jää jotakuinkin siedettävään kuntoon, tehdä ruoka koko pataljoonalle ja käydä vielä kaupasta hakemassa mökkieväät. Koiratkin tietysti otettaisiin mukaan, vaikka niiden täytyykin olla koko ajan kiinni tähän aikaan vuodesta.

    Juuri kun ollaan saatu kamat kasaan ja lähdössä, niin miehen vanhempi poika ilmoittaa ettei lähde mukaan, vaan jää meille serkkunsa kanssa. Jätin miehen selvittämään asiaa ja poistuin paikalta. Itse en olisi suostunut siihen, että poikani jäisivät kotiin kun ollaan lähdössä juhannukseksi mökille. Onneksi ei ole tarvinnut vielä edes keskustella moisesta, koska he ovat aina mielellään lähteneet mukaan. Mökkireissu siis alkoi neljän lapsen kanssa. Mökille päästyämme huomasimme hiirten mellastaneen mökissä ja jyrsineen petivaatteita. Ne siis täytyi ottaa mukaan kotiin, pestä kunnolla ja risat heittää pois. Kamojen purkamisen jälkeen, laitettiin kalavehkeet kuntoon ja lapset lähtivät heti heittelemään. Koko juhannuksen kalansaalis jäi kyllä ankean pieneksi: yksi taimen ja yksi harjus.

    Seuraavana päivänä mies lähti lasten kanssa uistelemaan ja samalla hakemaan vanhemman poikansa mökille. Kun he pääsivät takaisin, niin heti alkoi tämä vanhempi poika marista, ettei ole mitään tekemistä ja ei olisi halunnut tulla. Minulla paloi heti käämit ja ärähdinkin sitten, että on se kumma, kun koskaan ei mikään oo hyvin. No kohta ei sitten ollut minullakaan kaikki hyvin. Naapuri tuli veneellään käymään ja siinä aikansa mieheni kanssa höpöttivät, kunnes sitten minulle vain ilmoitettiin, että me lähdetään tuonne kaverin mökille. Miehet hyppäsivät veneeseen ja minä jäin kantamaan saunaan vesiä ja lämmittämään sitä. Kyllä suututti! Onneksi pojat täyttivät kuitenkin yhden saavin kimpassa. Ei ole reilua, että kun ollaan perheen kanssa viettämässä juhannusta, niin sitten häivytään omille teilleen ja jätetään toinen yksin lasten kanssa saareen, niin ettei ole mitään mahdollisuutta edes lähteä mihinkään. Ehdittiin siinä sitten käydä kaikki muut saunassa, eikä miehiä vieläkään näy. Jonkin ajan päästä he sitten tulivat ja heti huomasi, että on otettu muutakin kuin vettä. Riitahan siitä tuli kun asiasta huomautin.

    Illaksi kyhättiin vielä rantaan kokko kaikesta turhasta rojusta, mitä mökiltä löytyi. Ilman tapaturmia ei mökkireissusta selvitty, kun miehen nuorempi tyttö tipahti ensin puoliksi laiturilta ja noustessaan siitä takaisin laiturille sai jotenkin jalkansa lipsahtamaan laiturilautojen väliin, johon se jäi jumiin. Tyttö tietysti säikähti, meni paniikkiin ja itki. Ensin täytyi hänet rauhoittaa ja kun oli tutkittu, se minkä pystyi, ettei jalka ole murtunut tai ettei siinä ole isoa haavaa, keksiä miten jalka saadaan lautojen välistä pois. Onneksi laudat antoivat sen verran periksi, kun niitä kirveellä kampesi, että jalka saatiin vedettyä pois niiden välistä. Jalkaankaan ei jäänyt muuta kuin mustelma.

    Seuraavan päivän aamuna miehen vanhempi poika jatkoi marinaansa. Hän halusi lähteä kotiin. Totesin, että eiköhän lähdetä kaikki. Olin itsekin, ensimmäistä kertaa ikinä, tosi tympiintynyt olemaan mökillä. Mies puhui aiemmin, että olisimme voineet mennä ystäväpariskunnan mökille paljuilemaan, mutta ilmoittikin sitten aamulla ettei veneessä ole tarpeeksi bensaa. Niinpä niin… Joskus kyllä ajattelen että miksi minä jaksan tätä, kun niistä asioista, joista minä pidän, voi aina luopua ja tehdään vain mitä itse halutaan. Siispä lähdimme kotiin, kunhan ensin mies ja isot pojat olivat käyneet uistelemassa ja minä, miehen nuorempi tyttö ja minun nuorempi poika siivonneet mökin ja pakanneet kamat.

  • Miele kirjoitti uuden julkaisun, Paluu arkeen, sivulla Ihanan kamala arki 3 vuotta sitten

    Reissusta kotiuduttiin puolen päivän aikoihin, joten ehdittiin hyvin käydä kaupassa täydentämässä jääkaappia yms. Järkyttävää, mitkä määrät menee ruokaa tämän porukan kanssa, kun kaikki ovat paikalla. Kolme puolentoista litran maitopurkkia riittää hädin tuskin vuorokaudeksi. Kaikki neljä poikaa on siinä iässä, että syövät kuin hevoset. Huoneet saatiin hetkessä räjäytetyn näköisiksi ja heti oltiin menossa kaverille tai miehen ex:n luokse yöksi kavereiden kanssa, kun siellä ei ole ketään paikalla. Minä kielsin omaa poikaani, joka on 13-vuotias sinne lähtemästä, koska minun mielestäni 13-vuotias ei ole vielä tarpeeksi vanha hillumaan kylillä, lomasta huolimatta, keskellä yötä, eikä pelaamaan pelejä koko yötä. Ei varsinkaan, jos ketään aikuisia ei ole valvomassa, mitä siellä tapahtuu. Ymmärrän kyllä miehen vanhemman pojan ja hänen kaverinsa sinne menon, koska he ovat kuitenkin jo 15-vuotiaita, ja ansaitsevat jo hiukan enemmän vapautta ja luottoa, mutten ymmärrä että hän antoi myös minun poikani ikäisen poikansa lähteä sinne. Tietysti minun poikani pahoitti mielensä, mutta minkäs teet. Ei minustakaan ole mukavaa olla natsiäiti. Kyllä me poikani kanssa keskustelimme asiasta ja hän lopulta ymmärsi, etten voi antaa hänen tehdä asioita, jotka minun mielestäni ovat väärin, vain sen takia, että joku muu antaa lastensa tehdä niin. Sanoin myös, että toki hän saa sinne mennä yöksi sitten kun miehieni ex on kotona.

    Vastaavan tyyppinen tilanne tapahtui mieheni veljenpojan ollessa meillä yötä. Mieheni vanhempi poika oli lähdössä kylille kaverinsa kanssa puoli yhdentoista aikaan illalla, ja he olivat ottamassa tätä veljenpoikaa mukaan mopon kyydissä. Siinä vaiheessa minun oli pakko puuttua asiaan, koska tämä poika on vasta menossa seiskalle eli siis 12-13-vuotias. Kysyin sitten, onko tämä poika kysynyt äidiltään luvan, että saa lähteä niin myöhään kylille ja mennä mopon kyytiin, koska en minä voi antaa lupaa ilman että tiedän sen olevan hänen äidilleen ok. Siinä vaiheessa onneksi miehenikin puuttui asiaan ja kysyi tältä pojalta, onko hän kysynyt äidiltään. Poika sitten itse ilmoitti ettei hän olekaan lähdössä kylille, vaan jää meille minun poikani ja mieheni nuoremman pojan kanssa. Myöhemmin keskustelin tästä pojan äidin kanssa ja hän oli todella kiitollinen etten ollut päästänyt poikaa.

    Miehen lapset olivat reissun jälkeen vielä viikon meillä, ja yksi asia on edelleen minulle mysteeri, miksi joka kerta täytyy ottaa uusi kylpypyyhe. Olen yrittänyt piilottaa ylimääräiset pyyhkeet, mutta silti matkalta paluun jälkeen viikon aikana olen pessyt neljä koneellista pelkästään pyyhkeitä, joita kukaan ei tunnusta omakseen. Miksi on niin vaikeaa laittaa käyttämänsä pyyhe kuivumaan ja käyttää sitä seuraavalla kerralla uudestaan, koska ei se yhdestä käyttökerrasta, niin paljon likaannu??? Tämä on varmaan ikuisuusongelma tässä taloudessa. Toivottavasti sitten oppivat, kun joutuvat itse pesemään pyykkinsä.

     

  • Lataa lisää