OmaBlogi.fi

Huomasin juuri itsestäni, että kaiken pitäisi tapahtua nopeasti, heti, tässä ja nyt. Pitkiä artikkeleita en jaksa lukea ja mielellään kahlaan läpi vain tärkeimmät otsikot ja syvennyn vain todella mielenkiintoisiin[…]

Eilen oli viisuraportoinnissa välipäivä. Eikä se johtunut facebook -sivuillani julkaistuista Jägermeisterpulloista – ne olivat edellisen janoisen ryhmän jäljiltä :) Syy oli hyvinkin yksinkertainen, sillä olin liian[…]

Toinen semifinaali on nyt harjoiteltu. Tämä onkin vaikeampi ennustettava kuin ensimmäinen, sillä mukana on monia hyviä kappaleita. Osa sellaisia, jotka itseäni sykähdyttävät, mutta eivät varmaankaan äänestäjiä.[…]

”Näin karvas viisukarsinta eteni!”.
Näin otsikoi Iltalehti eilen käytyjä Euroviisujen semifinaaleja ja niiden lopputulosta. Mietin mielessäni toimittajan sanavalintaa: miksi se oli karvas? Varmaankin siksi, että Suomi ei nyt tänä vuonna mennyt finaaliin, vaikka ennakko-odotukset joidenkin kohdalla olivat korkealla. Monelle se oli pettymys, monelle odotettu  ja muutamalle jopa ilon aihe.

UMK ja YLE rummuttivat suomalaisten äänten avustuksella tämän vuoden Euroviisuihin kappaleen, joka ei ollut riittävän tasokas muiden 16 kappaleen joukossa. ”Asenne ratkaisee” on monesti kuulunut kannattajien suusta. Asennetta PKN:llä oli, mutta se ei nyt yksinkertaisesti näissä kisoissa vaan riitä. Kappaleen tulee olla hyvä, sellainen joka vakuuttaa kuuntelijoita tv-ruutujen äärellä tuon sallitun kolmen minuutin ajan. Ai niin, eihän ”Aina mun pitää” kestänyt kuin 1,29 minuuttia. Revi sitten suomekielisestä punk-pläjäyksestä pisteitä. Kappale oli ohi ennen kuin huomasikaan.
Otetaan tähän päivään pieni ajatusleikki.
Mitäpä jos Suomen jääkiekkomaajoukkueeseen valittaisiin pelaajat asenteen ja suvaitsevaisuuden mittareilla? Pelitaidoilla ei niinkään olisi merkitystä, kunhan pelaaja herättäisi keskustelua ja antaisi suvaitsemattomalle maailmalle merkit, että kyllä meillä Suomessa suvaitaan.
Maalivahdiksi laitettaisiin somalialaista alkuperää oleva kaveri, jolle jääkiekkorinki on tuttu vain tv-ruudusta. Puolustuksen hoitaisivat sateenkaariryhmän edustajat, joille kisapaidan sininen sävy ei olisi hyvä -”Enemmän pinkkiä pliiiis!”. Hyökkäyspuolesta huolehtisivat romaanikerjäläiset, joille elämä Sokoksen kulmalla pahvimuki kädessä on päivästä toiseen yhtä taistelua. Asenne ratkaisee, pelillä ei niin väliä – ja kyllä me suomalaiset osataan näyttää muulle maailmalle!

Iltapäivälehdet hehkuttaisivat Suomen maajoukkuetta, Yleisradio ja Jääkiekkoliitto seisoisivat yhtenä tiiviinä rintamana joukkueen takana. Kisaviikon aikana pelaajat toisivat esille asioita, joihin omassa elämässään haluaisivat parannusta: maalivahdille suvaitsevaisuutta kotimaassaan, LGBT-puolustajille tasa-arvoisuuta yhteiskunnassa ja romaaneille lämpimämpiä talvipäiviä ulkotöihin. Media hehkuttaa: ”Suomi on rohkea!” ”Tämä muuttaa koko jääkiekkomaailman!”

Ennen kisoja, vannoutuneet kiekkofanit yrittävät vakuuttaa, ettei pelkkä asenne riitä, kuinka peli ei suju ja taitoakin tarvitaan. Nämä soraäänet ristiinnaulitaan rasistisina kisahallin seinään, tai ainakin Facebook-seinään, alan kaikkitietävien ”ammattilaisten” johdolla. Nämä ”ammattilaiset” seuraavat tapahtumia mutu-tuntumalla, tuskin edes pelaamista nähneenä. Pettymys muuta maailmaa kohtaan on suuri, kun tuleekin tappio ja häviö. ”Ei meissä mitään vikaa ole, onhan pelaajilla asenne kohdillaan!” Innokkaimmat fanit rullaavat Suomen lippuja, solvaavat muun maailman rasistiseksi ja suvaitsemattomaksi.

Asennehypessä kukaan ei kuitenkaan näe metsää puilta. Kyseessähän on kilpailu, johon tarvitaan kaikki mahdollinen satsaus: hyvää taidokasta peliä, tuota kuuluisaa asennetta ja ennen kaikkea täydellinen kokonaisuus. Sillä päästään maaliin saakka ja sitten se poika vasta saunoo!

Eilisessä semifinaalissa oli 16 kappaletta, joista 15 oli mielestäni parempia kuin Suomen tämän vuotinen edustuskappale. Toki yllätyksiäkin oli äänestystuloksessa. Olisin mielelläni suonut finaalipaikan Tanskan iloiselle hygge-hygge ilottelulle ja Unkarin unettavan jollotuksen laittanut kohti pustaa. Mutta Euroviisuissa kaikki on mahdollista ja hyvä niin, ettei kaikki ole kiveen hakattuna.

Eilen iloitsin kovin Viron kappaleen jatkoon pääsemistä. Esitys on lavalla hieno, mutta upeampi tarina kerrotaan kuitenkin tv-ruutujen ääressä. Uskomattoman kaunista tulkintaa ja kemiaa näiltä Viron artisteilta. Voi jopa olla, että ensi vuonna ”jääkiekkojoukkueemme” matkaa lautalla Tallinnaan viisukarkeloiden merkeissä :) Mutta vielä on monta hienoa kappaletta äänestettävänä, ennen kuin voittaja kruunataan. Tänään illalla pääsee seuraamaan uusia maita ja kappaleita toisen semifinaalin merkeissä. Lisää tarinointia luvassa siis huomenna.

Jos edellisessä kirjoituksessani kritisoin muutamia järjestelyihin liittyviä asioita, niin tämä vuodatus puolestaan tulee olemaan pelkkää suitsutusta. (Saattaa sisältää juonipaljastuksia)

Eilen päästiin[…]

Viisuviikko on nyt sitten virallisesti pyöräytetty käyntiin. Eilen illalla Raatihuoneen 200 metriä pitkää mattoa pitkin astelivat juhlavasti kaikki tämän vuoden viisuehdokkaat. Fanien odotukset olivat suuret saavuttaessa paikalle, josko omasta suosikistaan näkisi edes vilauksen. Turhaan. Punainen matto oli levitetty niin, ettei faneilla juurikaan ollut mahdollisuutta nähdä artisteja livenä, vain muutamien suurten screenien kautta. Maton reuna-alueet oli varattu pressille ja pikaisen silmäyksen mukaan pressiä oli joko kourallinen tai sitten tilaa oli liikaa. Muu yleisö saikin seisoskella tyhjän panttina ja keskenään hauskaa pitäen ja ihmetellen.
Yleisön viihdykkeeksi oli Kaupungintalon eteen rakennetulle lavalle saatu monipäinen orkesteri, joka soitti tuttuja Euroviisuja vuosikymmenien varrelta. Herran pieksut sentään, jos tiedetään jo etukäteen, että tilaisuus kestää useita tunteja, niin olisihan orkesteri voinut opetella soittamaan muitakin kappaleita kuin Rise Like a Phoenix, Waterloo ja Insieme (+muutama muu). Näitä siitten sai yleisö kuunnella tehotoistolla ihmetellessään kuka matolla seuraavksi saapastelee.

Pikkuriikkisen vilauksen artisteista näki, kun he nousivat lavalle ja tervehtivät yleisöä. Muutama jäi mieleenkin. Conchita kävi kohtentelemassa lavalla olevan näköisnukkensa kuontaloa, Israelin edustaja tervehti väkeä iloisesti ja reippaasti sekä Suomen PKN sai taas mikkifiksaation ja nappasi juontajaneidon mikin ja höpötteli omiaan. Tämän jälkeen artistit siirtyivät virallisiiin avajaisiin sisätiloihin. Oma suosikkini Viro teki mielestäni tylysti, eikä edes viitsinyt tervehtiä yleisöjoukkoa, vaan ylpeästi marssi sisätiloihin. That’s it. Ihan turha keikka mielestäni ja enemmän avajaisista olisi saanut irti, kun olisi katsonut kotona nettilähetystä.

Euroviisuja on juhlittu jo ennen tätä erilaisin tilaisuuksin. Israelin Kibbutz Klubilla lauantai-iltana viisufanit tapasivat toisiaan ja meno aamun pikkutunteina kohosi kattoon. Sunnuntaina kaupungin ooppera tarjosi viisuelämyksen Pop Meets Opera tapahtumassa. Lippua en sisään saanut, mutta ulkona oli ihan mukavasti tilaa seurata oopperan ja popin kohtaamista. Mielestäni ohjelma oli monipuolinen ja suunnattu tavalliselle oopperakuluttajalle tuttuine aarioineen. Vuorotellen lavan ottivat haltuunsa,
joko ooppera-artistit itse tai vierailevat viisutähdet. Hyvä kokonaisuus, jota oli mukava seurata.

Avajaisseremoniaa en jaksanut edes loppuun asti väijyä, vaan siirryiin Euro Fan Cafe:seen. Kahvila on viisufanien tapaamispaikka, joka on auki päivällä ja illalla erilaisiille iltohjelmille. Kyllä tässä ei ole tilaisuuden sijaintia ajateltu ainakaan asiakkaiden kannalta. Raatihuoneelta ja Viisukylästä metrolla matka kahvilalle kestää noin 15-20 minuutta. Kahvila sijaitse keskellä paikallisasutusta. Jos sisäänpääsylippua ei ole tajunnut ostaa netistä etukäteen, ei sisään kannata edes pyrkiä. Viimeinen metro kahvilasta keskustaan lähtee 0:40, jolloin juhlat ovat parhaimmillaan. Jos haluat juhlia viisuissa merkeissä, varaudu taksimatkaan. Ja kun äänekäs viisukansa poistuu kahvilasta, naapuruston yörauha on varmasti mennyt.

Eilen useampin tuttava yritti saada lipun kahvilan avajaisjuhliin, mutta turhaan. Kahvila oli vielä puolen yön aikaan puoliksi tyhjä / täysi, joten aikankin tuolloin sekaan olisi hyvin vielä mahtunut. Illan aikana lavalle marssitettiin Itävallan viisuartisteja ja tietenkin paikalla oli itseoikeutetusti Conchitakin markkinoimassa uutta juuri julkaistua albumiaan.

Conchita on kyllä sydämellinen ja jotenkin hauras. Kovin kiireinen tuo parrakas daami on näinä päivinä: lauantaina oli mukana hyvätekeväisyystapahtumassa Life Ball:ssa, eilen avajaisrumbassa, tulevalla viikolla toimii Green roomin emäntäntä… Ja paljon paljon muuta… 

Kaiken kaikkiaan viisutapahtumat on onnistuttu hajauttamaan pitkin kaupunkia niin, että jo matkoihin kuluu aikaa ja rahaakin. Esitysten jälkeen, miettii kaksi kertaa, lähteekö raahautumaan kahvilaan keskustan toiselle laidalle. Onneksi sentään viisulipulla voi kulkea julkisissa kulkuvälineissä maksutta ennen ja jälkeen shown. Jos joku miettii, että Miksu nyt on vaan vähän kärkäs, voin kertoa, että nämä samat kommentit kuuluivat yhden jos toisenkin suusta eilen illalla.

Tänään maanantaina mennäänkin Isolle Lavalle seuraamaan ensimmäisen semifinaalin harjoituksia. Siitä lisää huomenna :)

Ps: Se perjantai-illan Boylesque-gaalan poikien ilta oli KUUMA!

Ensimmäiset 24 tuntia Wienissä takana ja paljon on jo kirjoitettavaa vuoden 2015 Euroviisujen isäntäkaupungista. Olen itse sitä mieltä, että ensimmäisen päivän aikana saa uudesta paikasta ensivaikutelman, joka[…]

Se olisi taas SE aika vuodesta… Euroviisut! Laitoin tällä kertaa vain yhden huutomerkin, joka kertoo siitä, että tänä vuonna en aikakaan vielä ole päässyt suureen viisuhurmokseen. Toisin kuin aikaisempina vuosia,[…]

Vielä yksi päivä ”homorummutusta” jäljellä… Viimeaikaiset somepostaukseni ovat pääsääntöisesti käsitelleet tasa-arvoista avioliittolakia ja kenellekään tuskin on jäänyt epäselväksi, että ehdottomasti #tahdon2013. Kun eilisessä työpaikkapalaverissakin todettiin, olen anarkisti-euroviisu-hörhö. Hormoonihuuma -kirjoituksia en ole julkaisut, joten tässä on ensimmäinen ja samalla viimeinen kirjoitus.  Tämän blogisivuston sekä vastaavien Facebook-sivujen nimi muuttuu pelkästään Viisuvimmaksi, jossa käsittelen jatkossa vain Euroviisuihin liittyviä asioita.

Tasa-arvoinen avioliitto on minulle arvokysymys ja suhtaudun asiasta käytävään keskusteluun suurella järkiperäiselllä tunnelatauksella. Olen ikävuosia kartuttaessani oppinut hillitsemään tunteenpaloani uusiin asioihin. Kaikki uusi ja tuntematon saattaa tuntua pelottavalta, mutta hankkimalla lisää tietoa mielipiteen muodostaminen perustuu järkisyihin eikä tunteeseen. Toki innostun, ihastun ja vihastun yhtä nopeasti kuin aiemminkin, mutta pidempiaikaiset asenteet syntyvät pidemmän kokemuksen kautta. Ei siis suurta draamaa ensi sekunnilta. Sama koskee myös ihmissuhteita. Joku vie ensisilmäyksellä jalat alta ja yhteinen kemia löytyy heti, toinen taas herättää suurta vastenmielisyyttä. Samoin kokemuksen kautta ja ajan myötä tästä ”ensi-ihastuksesta” saattaakin paljastua asioita, jotka sotivat omaa elämänasennetta ja arvoja vastaan, toisaalta inhokista saattaakin löytyä hurmaavia piirteitä, jotka johtavat uudenlaisiin asenteisiin. On ollut ilo lukea uutisia, jossa politiikko, joko oman elämäntilanteensa tai pohdiskelunsa myötä, on vaihtanut aikaisempaa vastustavaa kantaansa tasa-arvoisesta avioliitosta.

Some-keskustelu käy kuumana. Itsekin olen siihen osallistunut ja niille, jotka ovat jo kyllästyneet minun ”homorummutukseen”, malttakaa vielä hetki. Huomenna iltapäivällä se päättyy – olipa eduskunnan äänestyksen tulos mikä tahansa. Sen jälkeen alkaakin kevääseen kestävä Euroviisu-postailu :) Olen erityisesti kiinnittänyt huomiota vastustajien argumentteihin ja tuttavallisesti käytän tähän termiä ”vitutuksen maksimointi”. Jos oikein ottaa pattiin ja väsyttää, silloin kannattaa lukaista muutama lakia vastustava kommentti. Tuolloin nousee sellainen tatti otsaan, josta saarioisten äidit valmistaisivat sienimuhennosta useamman vuoden tarpeisiin.

”Lasten puolesta” -kommenteissa korostuvat, että jokaisella lapsella tulee olla isä ja äiti, turvallinen perhe, ja pelätään kiusaamisen mahdollisuutta. Noh, tässähän heti sysätään syrjään yksinhuoltajat, unohdetaan esim. ne lapset, jotka tälläkin hetkellä kärsivät heteroperheväkivallasta ja koulukiusaamisesta. Mielestäni nämä kommentoijat voisivat käyttää tuon innokkaan energiansa puolustaakseen ja tukeakseen niitä lapsia, jotka tälläkin hetkellä tarvitsevat apua – ihan niissä nykyisissä ”normaaleissa” perheissä. Kuinka monta lapsisurmaa, pitkäaikaista pahoinpitelyä tai koulukiusaamisen uhria on uutisoitu homovanhempien perheistä? NONE! Ja lopuksi, heterovanhemmat – kasvattakaa lapsenne niin, että koulukiusaaminen ja perheväkivalta poistuisi kokonaan yhteiskunnastamme!

”Elämiin sekaantujat” puolestaan uskovat, että kohta vaadittaisiin lakia eläimiin sekaantumisen puolesta. Nythän laki jo oikeastaan sallii senkin. Kuinka moni vaimo ajattelee oikeasti olevansa naimisissa sian kanssa? Tai kuinka moni aviomies pitää naistaan narttuna tai lehmänä (saatikka työpaikan sihteerikköä kuumana mirrinä)? Joten, eipä tästä hölmöilystä sen enempää…

”Raamatussa sanotaan” on perusta monelle kommentille. Tuo 2000 -vuotinen teos innoittanut väkeä mitä uskomattomampiin suorituksiin olemassaolonsa aikana. Erityisesti Soinin edustama katolinen kirkko on ansioitunut ihmisoikeuksien ja avuttomien sortamisessa olemassaolonsa aikana. Ristiretket, inkvisitio, nykypäivien pedofilia muutamia mainitakseni. Putsataanpa Timo ensin oma pesä ja heitetään sitten vasta kivi! En halua kenenkään uskoa asettaa kyseenalaiseksi, olipa se sitten kristinusko, islamilaisuus, hindulaisuus tai mikä tahansa. Kaikissa on kuitenkin taustalla loistava ajatus: tee elämässässi hyvää,  niin kuin sinulle haluat tehtävän. Miksi on niin vaikea elää tuon elämänohjeen mukaisesti?  En myöskään ymmärrä, miksi ihmeessä jotkut tukeutuvat tiettyihin vanhoihin teksteihin perustellessaan kantaansa, eivätkä päivitä kirjoituksia ajatuksissaan tähän päivään. Esimerkiksi ”nainen vaietkoon seurakunnassa” on jo naispappeuden myötä hienosti päivitetty. Painakaa nyt ihmeessä sitä ”Update Bibel2014”- nappia!

Vuosien saatossa olen yhä enemmän ja enemmän alkanut epäillä suomalaisen yhteiskunnan toimivuutta ja läpinäkyvyyttä. Nuorena poikana toimin aktiivisesti nuorisopolitiikassa ja ihastuin ajatukseen, että jokaisella meillä on mahdollisuus vaikuttaa paremman ja tasa-arvoisemman yhteiskunnan kehittämiseen. Huomasin kuitenkin, että politiikka oli paljon muutakin kuin yhteisen ideaalin puolesta työskentelyä. Se on myös itsekästä peliä, jossa oman edun tavoittelu menee ihanteiden ohi. Pienissä piireissä lobbamista, etukäteen suunniteltuja päätöksiä ja äänten kaupankäyntiä: rapsuta mun selkää, niin minä rapsutan sinun. Mielikuvat vaikuttavat äänestäjiin enemmän kuin teot. Soinin tavallista väkeä kosiskelevat mitäänsanomattomat aivopierut juoksuttavat väkeä vaaliuurnille. Stubbin shortsit ja twiitit saavat ylenpalttista mediahuomiota. Miespuolinen kansanedustaja puheenvuorossaan perustelee vastustavansa tasa-arvoista avioliittolakia sillä, että hänen nänneistään ei tule maitoa. Tätä kaikkea vartenko meillä on eduskunta? Panem et circenses – politiikka toimii siis Suomessakin. Leipää ja sirkushuveja kansalle, jolloin varsinainen kansanedustajan työ jää vähemmälle huomiolle.

Eduskunnan tehtävä on säätää lakeja. Jopa minä, tavallinen kansalainen, osaan googlettaa Suomen perustuslain. Ei tarvita paljonkaan lukutaitoa ja ymmärrystä perustuslain toisen luvun kuudennen pykälän tulkinnassa: ”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä”. Piste. Jos joku, joka tuntee kansanedustajan tai jopa toimii kansanedustajana, lukee tämän niin kysynkin, olisiko aika tehdä jotain? Siitähän se palkka Arkadianmäelläkin maksetaan, että työ tulee tehtyä. Lakeja on muutettu aikaisemminkin, ja viiteten Raamatun päivittämiseen, olisiko aika päivittää myös lakia. Enää lain mukaan lapsiavioliitotkaan eivät ole sallittuja tai mies perheen pää, joten miksi kansanedustuslaitos vielä vuonna 2014 sallii kansalaistensa eriarvoisen aseman lain edessä.

Muutama viiko sitten #tahdon2013 -kampanja avasi sivustot, joilla yhteisöt ja yritykset sekä julkisuuden henkilöt pystyivät antamaan tukensa tasa-arvoiselle avioliitolle. Itse lähetin kutsun kaikille entisille ja nykyiselle työnantajilleni lähteä mukaan ja ilokseni lähes kaikki ovat tulleetkin. Kiitos Aurinkomatkat, Vuokraturva ja ravintola Oiva. Ymmärrän toki, että pelko asiakkaiden menetyksestä voi olla kova. Esimerkiksi Finnmatkat on joutunut kovaan some-ryöpytykseen luvatessaan häämatkan ensimmäiselle gay-avioparille. Moni on käynyt ilmoittamassa paheksuntansa ja boikotoivansa Finnmatkoja tuen vuoksi. Jos tämän vuoksi joku langettaa henkilökohtaisia boikottisanktioita, tuolloin elämästä tulee kovin vaikeaa. Boikottiin tällä johdonmukaisella periaatteella menisivät kaikki teleoperaattorit, useimmat ammattiliitot, urheilujärjestöt, sekä ihan omassa lähipiirissä olevat ihmiset; työkaverit, ystävät jopa sukulaiset. Joten boikotoikaa vaan, mutta olette tervetulleita takaisin. Minun silmissäni kaikki yritykset ja yhteisöt ovat kiillottaneet kilpeään ja mielelläni suosin ja suosittelen näitä rohkeita ja ajantasalla olevia yrityksiä!

Olen ollut onnekas työskennellessäni sekä ulkomailla, että Suomessa hyvissä työympäristöissä, joissa kaikkien kukkien on annettu kukkia. Se, kuka leikkii kenenkin pissavehkeillä, ei ole aiheuttanut pahennusta. Ehkä hieman leikkimielistä juoruilua kahvipöydässä tai tupakkapaikalla, mutta se on ollut tasapuolista ja hyväntahtoista kaikkien peiton heilutusta käsittelevää. Minulle huominen äänestystulos ei itse avioliiton kannalta ratkaiseva, edelleenkin nautin sinkkuuden suomista vapauksista. Erittäin tärkeää minulle on se, että jokainen saa rakastaa ja elää lain puitteissa kuten haluaa. Presidentinvaalit antoivat jo toivonkipinän suvaitsevasta Suomesta, huomenna selviää jatketaanko samalla tiellä. #toivon2014

Nyt ollaan palattu kotiin, viisuvoittaja on selvillä ja jotenkin pitäisi päästä kiinni arkitoimintoihin. Jotkut varmaan huomasivatkin, että seurasin finaalin, huolimatta kaikista suunnitelmista, Kööpenhaminan[…]

This is the night! Vuoden 2014 Eurovisionin laulukilpailun finaali. Koko viisujen kulminaatiopiste, joka antaa potkun seuraavan vuoden viisumatkan suunnitteluun. Se missä ensivuonna viisuillaan on jo joidenkin[…]

Näin taputeltiin Softenginen pojat finaaliin lauantaina. Se on jo hieno suoritus ja ansaitsee syvän kumarruksen. Kun tuloksia alettiin julkistaa, noiden muutaman minuutin aikana ehdin jo käydä läpi tunneskaalat[…]

Keskiviikkoaamu alkoi Kööpenhaminassa sateisena ja se antoikin luvan hengähtää hetkeksi – jalat kohti kattoa ja reipasta nettisurffailua.

Iltapäivällä kävin taasen katsastamassa Euroviisukylän tapahtumat. Satuin[…]

Nyt on viisut virallisesti saatu käyntiin ja ensimmäisen semifinaalin jälkipuinti on käynnissä.
Eurooppalaisten ja tuomaristojen antamat pisteet semifinaalien osalta julkaistaan vasta finaalin jälkeen ja tuolloin[…]

Eilen jo vähän kerroinkin viisukaupungista ja iltapäivällä tutustuin kaupunkiin vielä lisää. Tutustuin jopa niin paljon, että puolen yön aikaan tuntui kuin jalkoihin olisi kiinnitetty 10 kilon[…]

Täälläpä ollaan viisukulmilla. Edellinen yö jäi kumman lyhyeksi; koko ajan oli jotakin pientä säädettävää ennen kotioven sulkeutumista. Ajattelin ottaa itsestäni lentokenttäselfien, mutta huomasin onneksi, että[…]

Nyt se on pian edessä…se odotettu Viisumatka! Enää olisi se työläin osuus edessä eli matkalaukun pakkaus sallituissa rajoissa. Kuinka saada mahtumaan pariinkymmeneen kiloon koko viikon viisuvarustukset. Siinäpä[…]

Kevään flunssa iski minuunkin ja millaisella voimalla tauti riehuikaan. Kevään ensimmäiset lämpimät on saanut nauttia ikkunan takaa tai pikaisilla kauppareissuilla…

Neljän seinän sisällä potiessa onkin ollut[…]