• Alkupalat
    Naps. Sakset leikkasivat 5mm * 5mm -kokoisen mustan lapun diagonaalisesti kahtia.
    ”Siinä on. Laitat tän kielen alle ja imeskelet sitä seuraavan tunnin. Älä niele sitä, koska muuten happo imeytyy[…]

  • Pidän paljon kauhuelokuvista, vaikka niiden vaikutus psyykelleni on vähintäänkin kyseenalainen. En voi kieltää, ettenkö uskoisi yliluonnolliseen jollain tasolla, vaikka en ole kokenut mitään paranormaalia.
    Miksi pidämme meille vieraita, käsityskykymme tuolla puolen olevia asioita pelottavina? Ovatko ne välitön uhka meille? Elokuvat ainakin antavat sellaisen käsityksen. Yliluonnollinen on aina hyökkäävää ja aggressiivista sorttia. Suurin osa peloistamme on pelkkää mielikuvitusta. Miksi me kidutamme psyykeämme?
    Mikä tässä maailmassa lopulta sitten on yliluonnollista ja mikä ei? Jos yliluonnollinen onkin jotain tähän maailmaan kuuluvaa, eikö se silloin ole luonnollista? Haluan uskoa, että maailmassa on jotain mystistä, mutta usein ihmisen mieli on liian vajavainen ymmärtämään sen kaikkia puolia. Kaavoihin kangistuneina emme huomaa edes arkipäivän ihmeellisyyksiä. Selittääkö mikään sattuma tai todennäköisyyslaskenta sitä, että minulla on joskus varma olo epämääräisistä asioista etukäteen ja että ne sitten vielä tuppaavat toteutumaan. Onko se vain minun mieleni, joka yrittää epätoivoisesti löytää satunnaisista tapahtumista jotain säännönmukaisuutta? Miksi en pidä tätä asiaa pelottavana, mutta ajatus hengistä ja kummituksista pelottaa sitäkin enemmän. Siksikö, etten pysty käsittämään kummituksia järjellä?
    Oikeastaan se, mikä eniten kummituksissa pelottaa on se, että kuvittelen niiden haluavan satuttaa minua. Harmittoman kummitusten kohtaaminen ja siitä seuraava kummituksen olemuksen pohtiminen ja olemassaolon selittäminen järjellä olisi oikeastaan tervetullut haaste. Maailma on muutenkin jo niin ihmeellinen paikka, että toisaalta kummitusten läsnäolo ei tunnu  mahdottomalta ajatukselta.
    Meidän pitää enemminkin pelätä todellista uhkaa: toisiamme. Ihminen pystyy sellaisiin hirmutekoihin, jotka järkyttävät mielen pois raiteiltaan. Joskus ehkä toivoisimme, että pelkäämämme asia olisi hyväntahtoinen kummitus eikä mielipuolinen hullu kirveen kanssa metrossa.

  • Yhdeksän vuotta sitä kesti. Lähes päivittäistä henkistä väkivaltaa ja verbaalista ruuvipenkkiä. Pelkäsin mennä kouluun. En koskaan sopinut mihinkään joukkoon. Elin pitkään siinä uskossa, että kiusaajani ovat oikeassa, minä olen luuseri ja erilainen, joten minua pitääkin kiusata. Oikeastaan, kun asioita miettii varttuneemmilla silmillä, olemukseni suorastaan kerjäsi kiusatuksi tulemista. Lapset ovat julmia toisilleen.

    Mennyt on kuitenkin mennyttä enkä enää ole katkera, vaikka joskus asiaa ajatellessa pintaan nousee kiukku ja halu kostaa. Voisipa vielä jokin päivä survaista rystyset täydellä voimalla minua kiusanneen tyypin kallosta läpi. Mutta sekään ei poistaisi niitä arpia, jotka peruskoulun käytävät ja pihat minuun kaiversivat.

    Aikuisiällä kiusattu historia näkyy sitten surrealistisena sosiaalisten tilanteiden pelkona, jotka tulee parhaitan kuvailluksi luetton avulla.

    Siis, miltä sosiaalinen angsti tuntuu:

    Joskus pelkkä tervehtiminen tuntuu ylivoimaiselta, voinnin kysely tuntuu kuulustelulta ja small talk vankilatuomiolta.
    Jos itsevarmatkin ihmiset saavat perhosia vatsaan ison ihmisjoukon edessä puhuessaan, minulla hermostuminen ei lopu edes tapahtuman jälkeen. Koko päivä saattaa mennä murehtiessa, missä kaikissa asioissa tein virheitä ja mitä mieltä muut olivat. Ei siis ihme, etten esiinny kuin ihan pakon edessä.
    Yksin ollessa voin olla rento ja ajatukset kulkevat vapaasti. Heti, kun tilaan tulee ihmisiä, ahdistun. Ajatus häiriintyy ja mietin, miten voisin olla mahdollisimman näkymätön.
    En jaksa väitellä asioista siinäkään tapauksessa, että vastapuoli on umpiväärässä. Eihän minun mielipiteellä ole kuitenkaan mitää väliä eikä minua kuunnella.
    Minulla on erittäin herkkä sosiaalinen tutka. Aistin kireän ilmapiirin hyvin pienistä sanattomista viesteistä ja tunnelma tarttuu minuun kulovalkean lailla.
    Ylitulkitsen ihmisten sanatonta ruumiinkieltä, sanavalintoja ja äänenpainoa. Minun on oltava koko ajan varpaillani, koska perusoletuksena on, että kaikki ihmiset haluavat minulle pahaa.
    Minulla on käsitys, että ihmissuhteet ovat pohjimmiltaan henkistä väkivaltaa ja että ihmisten perimmäinen tarkoitus on vain selvittää sosiaalinen nokkimisjärjestys.
    En oikeastaan uskalla sanoa mitään ennen kuin olen punninnut asiaa monelta kannalta. Pysyn usein myös hiljaa, jos minulla ei ole mitään järkevää sanottavaa. Muilla on varmasti paremmat mielipiteet ja vahvempi näkemys asioista.
    Ja jos uskallan olla avoimempi, kadun sitä kuitenkin jossain vaiheessa. Miksi menin paljastamaan itsestäni liikaa? Nyt kaikkea sanomaani voidaan käyttää hyväksi.
    Passiivis-aggressivinen käytös. Hankalissa tilanteissa hymyilen ja yritän olla mahdollisimman ystävällinen, mutta sisälläni kiehuu ja haluan vain repiä joko oman pääni tai toisten päät irti.
    Minun on vaikea olla rehellinen ja ennen kaikkea minun on vaikea kieltäytyä mistään, joten usein olen mukana vain miellyttääkseni, vaikka oikeasti haluan vain pois omaan rauhaani.

    Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mietipä siis seuraavalla kerralla kaksisataa kertaa ennen kuin tahallasi mollaat toista. Toisen itsevarmuuden riistämisen pitäisi olla rangaistava rikos.

  • Voika olla olemassa puhdasta ja turmeltumatonta kommunikaatiota? Siis sellainen versio jostain ideasta selitettynä niin monimuotoisesti, että ympäristön kaikki tietoiset olennot saavat siitä oikean käsityksen. Sama[…]

  • Olen vakavasti masentunut epävakaalla persoonallisuudella varustettu ihminen, jonka aivot käyvät jatkuvasti ylikierroksilla. Luulisi, että olisin jo aika päivää sitten pyhittänyt blogin näille ominaisuuksille, jotta maailman tietoisuus tällaisista ihmisistä karttuisi, muuta juuri se yliajatteleminen ja masennus ovat estäneet minua. Nyt päätin, että antaa kritisoivien ja härnäävien äänien päässäni puhua ihan mitä roskaa hyvänsä, mutta minähän alan pitämään blogia fiiliksistä ja ajatuksista.
    Ajattelen koko ajan, liikaa. Se on joskus niin häiritsevää, että yöunta on turha odottaa. Siinä sitten pyörin sängyssä, kun ajatusten assosiaatioverkko ahdistaa aivot solmuun. Jopa arjen pienistä tapahtumista pääni kirjoittaa sekunneissa elokuvan tai televisiosarjan käsikirjoituksen, valitsee näyttelijäkaartin ja sitten seikkailen mieleni luomassa harhamaailmassa. Paossa todellisuutta, johon minulla ei ole mitään saumaa vaikuttaa.
    Olisiko minusta ehkä kirjailija-ainesta? Pöytälaatikko ja ulkoinen kovalevy ovat jo täynnä keskeneräisiä tarinoita. Alkuinnostuksen jälkeen se mielenkiinto vain jotenkin aina loppuu. Eihän sitä roskaa kukaan viitsi lukea. Ja tässä puhuu masennus. Tälläkin hetkellä mietin, miksi en vaan lopeta jo kirjoittamista, kun kaikkihan on lopulta turhaa. Mitä kaikkea mahdollisia ikäviä seurauksia blogin pitämisessä olisi? Mitä jos tästä tulee kuuluisa? En minä jaksa sitä mediahuomiota. Mitä jos joudun vain saaliinhimoisten nettitrollien kiusaamaksi? Noh, yritän olla ruokimatta peikkoja, mutta olen jo valmiiksi mielessäni perustanut kidutuskammion, jossa piinaan näitä netin hirvikärpäsiä mitä kivuliaimmin. Olen kyllä tietoinen mitä kaikkea syväverkon syövereistä löytyy.
    Vaikka minussakin on sympaattinen puoleni, tekstini eivät todellakaan aina ole mitään kovin mukavia, mutta eihä vakava masennuskaan ole mukavaa. Se on halua jäädä sänkyyn, vaikka pitäisi mennä töihin. Se on päivittäistä, jatkuvaa ajatusta siitä, että haluan päättää päiväni. Toivon, ettei mitään olisi koskaan ollutkaan. Ajatuksia siitä, milloin tulisi se ydintalvi, joka tuhoaisi lopullisesti kaiken elämän tasapuolisesti maapallolta. Big bang, koko universumi, oli pelkkä virhe, jumalien aivopieru. Se on sitä, että käyn ostamassa itselleni uuden puhelimen ja päässäni pyörii täysin irrationaalisia ajatuksia, jotka kuitenkin lähtivät puhelimen ostosta liikkeelle.
    Medisennus -sana syntyi hetken mielijohteesta. Sana ei tarkoita mediasta syntynyttä masennusta, vaan masennuksen ruotimista mediassa joskus räikeinkin keinoin. Periaatteessa siis, että pelottavatkin ja mielipuolisimmat ajatukset paljastetaan mitään häpeilemättä. Otetaan siis tähän loppuun esimerkkejä.
    ”Puhelimen GPS-jäljittimenhän minä laitan sitten heti pois päältä. En halua, että sijaintini on tiedossa koko ajan. Tästä on enää pieni askel siihen, että nämä sirut laitetaan ihmisten ihon alle. Ja jos tähän mennään ja sitten kun minä seison jonossa, jossa valtio pakkoasentaa siruja kansalaisiin, päädyn julkisuuteen tyyppinä, joka veti aseen esiin ja nosti sen ohimolleen huutaen: ’Mieluummin kuollut kuin orja!.’ ”
    Ja sitten:
    ”Tämän jälkeen siirryn jo puhkeamaisillaan olevaan kolmanteen maailmansotaan. Toimin rauhanedistäjien terroristiryhmässä ja korvaan hävittäjien ydinohjukset kukkakimpuilla. Sitten, kun viattomien veri on virrannut ja kukkakimput pudonneet vihollisen leiriin, kysyn: ”Did you receive my flowers?” Näkisin, miten diktaattori toisensa jälkeen heräisi kuin unesta ja näkisi miten sadistisen maailman olemme luoneet. Kuinka monen pitää sairastua masennukseen ennen kuin enenevässä määrin koveneva maailma ymmärtää, että maailma on vain yksi iso hullujenhuone, jossa hullut ovat saaneet vallan ja järki on puettu pakkopaitaan.”
    Kuinka kauan itse kestäisit ajatella näin? Milloin toivoisit, että kauppareissulla kioski ryöstettäisiin ja että anoisit ryöstäjältä, että hän päättäisi päiväsi? Ja kuitenkin tästä huolimatta, olen tässä ja kirjoitan.
    Medisennus tulee tästä lähin olemaan terapiaani ja jos jotenkin saan näillä kirjoituksillani valaistua vakavasti masentuneen, epävakaan ja silti grandioottisiinkin ajatuksiin taipuvaisen ihmisen ajatusmaailmaa, niin ehkäpä olen täyttänyt tarkoitukseni. Jos olet joskus ihmetellyt jonkun ihmisen outoja edesottamuksia tai käytöstä, mutta olet ollut liian arka kysyäksesi mitä ihmettä tuon ihmisen päässä mahtaa liikkua, toivon, että tämä blogi antaa jotain osviittaa.
    Ja heti kun tuli valmista, haluan vain deletoida koko roskan ja unohtaa blogin pitämisen. Tällä kertaa en anna tämän äänen voittaa…

  • Medisennus rekisteröityi sivustolle 3 vuotta, 1 kuukausi sitten