• Marita kirjoitti uuden kommentin toimintaan 2 vuotta, 7 kuukautta sitten

    Vastauksena viestiin:Marita kirjoitti uuden julkaisun, Marita kiipesi sukupuuhun, sivulla Lönnrotin tyttöjä ja poikia   Henrich Erickinpoika pso Maria Jacobintytär     Talollinen Jacob ja Lisbeta Henrikinpojan tr Näytä

    Kiitos kommentista. Moni genealogi pitää Henrikkiä ja Mariaa Ericin vanhempina. Olen kiitollinen, jos saan asiaan oikaisun ja sille myös perusteet.

  • Karoliina Kristiina, os. Tolpo, 1839-1923. Hän on sukua Eliaksen ja Adolfin isoisän vaimon puolelta, Gabriel ja Karolina Sofia Tolpon tytär.kristiina tolpo

     

     

     

    törnström

     

     

    Karoliina avioitui Sven Israel Törnströmin, 1836-1906 kanssa.

     

     

    Heidän sukunimensä muutettiin vuonna 1906 Hiidenheimoksi.

     

    Moni Tolpo muutti Amerikkaan, tässä heistä yksi heistä, kuvanveistäjä Carl Tolpo:
    Admiration for Abraham Lincoln
    Carl Tolpo, a patriotic man, admired exemplary virtues of Abraham Lincoln and devoted muchcarl tolpo of his career to creating Lincoln likenesses. He was friend to Gutzan Borglum, sculptor of Mount Rushmore National Memorial, South Dakota – some of Borglum’s tools were passed on to Carl Tolpo.  His research and studies of Lincoln for approximately twenty years resulted in several sculptures with a final heroic 42” head completed in the 1950’s carved in plaster. The Lincoln statues were created and completed in Illinois studios. He also enjoyed Lincoln’s humor and would refer to such quotes as often as fittingly possible in everyday life and in his essays and speeches. Speeches by, Carl Tolpo, were given at Ford’s Theatre, Washington, D.C., Illinois State Senate and Clubs.  He believed that art must have a morality to it, “a wholesome, constructive purpose.”
    Some goals he stated were:
    “…To help preserve the best in art…With Lincoln’s integrity, courage, sense of humor and physical strength, Lincoln is a great subject and a great challenge for the artist…We both had the advantage of being born in poverty; he rose to the heights and I hope I can do the same…Great art and great substance are inseparable…We cannot all fly to the moon. But we can all strive to create and enjoy the beautiful.”
     The Abraham Lincoln Presidential Library include Carl Tolpo collection art and archives.

     

  • reklaami
    Kun oikein reklaami kehottaa, niin  katsotaanpa millaisilla leluilla esiserkkuni Elina, Maria, Ida, Thekla ja Elias Junior Lönnrot kavereineen leikkivät.
    lönnrotien leikkimökki
    Elias Lönnrotin tyttärien rakennuttama leikkimökki Lammilla.
    aikalaislapsia
    Onnellisia aikalaislapsia leikkikaluineen. Astiasto on tuontitavaraa. Ainakin hevonen pöydällä saattaa olla kotimaista tuotantoa. ”Surkuteltavaa kyllä on, että meidän on täytynyt wuosittain kymmenillä tuhansilla ostaa ulkomailta wähäpätöiset lastemme leikkilelutkin, kun emme ole älynneet niitäkään itse ruweta walmistamaan, puhumatta muista.” Satakunta 15.4.1876


     lelutIII
    Ajattomia malleja. Tällaisia kalusteita tapaa vieläkin nukketaloissa. Nukkekoteilua olen harrastanut itsekin vähän, sen verran mitä kehtaa tässä iässä paljastaa.
    lelutII
    Paljon tehtiin itse materiaaleista, mitä saatiin. Eipä se epäterveellistä olisi nykyisellekään kaikki-mulle-tähän-heti -sukupolvelle.
     lelutI
    Lisää sieviä kalusteita. Hermostuin kerran niin paljon tästä harrastuksesta koituvaan rojuun nurkissa, että annoin kaikki pois, mutta taidanpa jossain vaiheessa renesanssoida nukkekotiharrastukseni uuteen kukoistukseen.
    lelutIV
    Tekisipä mieli istua noissa kesteissä maistelemassa mamsellien baakelsseja.
    lelutV
    1800-luvun kaunottaren pää taitaa olla paperimassaa.
    lelut VI
    Ja sotaleikkejä, tottakai. Sotaan värvätään näköjään mamsellejakin.
    lelutVII
    Poikain vauhdikkaita leikkejä. Minä pidin lapsena enemmän tällaisista leikeistä, vaikka tytölle sopivampaa olisi ollut pistellä ristipistoja ja maalata akvarelleja.
     lelut VIII
    Ja vesselien ratsu. Hevosia oli lapsilla jo 1700-luvulla.
    lelut IX
    Carl Larssonin soma maalaus leikkivistä 1800-luvun lapsista. Käpylehmiä karsinoissaan.
      lelutX
    Tämä ehkäpä aito Steiff-nalleherra ei aivan kuulu edellisten wanhojen leikkikalujen kategoriaan, sillä se on minun ikiomani, mummolta saatu noin vuonna 1957. Tiedän että tällä saattaisi olla rahallista arvoa, mutta nukkunalleani en myy.
    Ruutupaita on minun ompelemani. Teinkö tuhmasti, kun menin itse korjaamaan olemattomaksi hiutunutta kuonoa?
     

     

     

    lenin nukketLenin nukkekaappi oli esillä Suomen Kansallismuseossa 12.11.2010-2.9.2012.

    Sen on omistanut Leni Lönnroth (s. 1894), joka oli saanut sen lahjaksi vuonna 1907. Kaapin on tehnyt Sigrid Jansson, o.s. Becker, joka oli hankkinut siihen esineitä matkoillaan Saksassa ja Ranskassa. Taulujen kehykset ja punaisen salongin maton on tehnyt kotiopettaja Marie Cury.

    [caption id="attachment_120" align="alignright" width="203"]sigrid Sigrid Aurora Jansson 1866-1900[/caption]


    Talossa on kolme kerrosta, kaikkiaan kuusi huonetta: yläkerrassa herrainhuone ja salonki, toisessa kerroksessa makuuhuone ja ruokasali, alakerrassa kylpyhuone ja keittiö.


    Nukkekaapin sisustuksesta näkyy että esineistö on hankittu pikku hiljaa useammassa erässä. Esimerkiksi huonekalut edustavat eri aikakausia ja tyylisuuntia.


    Huoneiden pienikuvioiset tapetit sopivat talon mittakaavaan. Keittiössä on myös keittäjän makuutila. Kahdessa huoneessa roikkuu kynttiläkruunu, muissa huoneissa on sähkövalo.

    En ole valitettavasti löytänyt mitään tietoa Leni Lönnrothista. Hyppäisinpä riemusta kattoon, jos joku tietäisi tämän pikkuneidin sukuyhteyksistä ja kertoisi minulle! Sigrid Jansson olisi linkki lisätietoihin, mutta löysin hänestä vain genealogiatietoja.

    Lönnrot(h)in sukuja on Suomessa tietääkseni kaksi, eikä niillä ole sukuyhteyksiä keskenään. Muistaakseni olen jostain lukenut, että toiset Lönnrothit olisivat vaurasta sotilassukua. Arveluni mukaan Leni Lönnroth kuuluu heihin. Olisi hauskaa tietää heistäkin enemmän! Joku ei Eliaksen sukua oleva Lönnroth oli Eliaksen oppilaana Turussa. Sukututkijat hohoi, yhteyttä minuun saapi ottaa!

  • Elias 1850-1852

    Esikoispoika Elias oli oppivainen ja eläväinen. Hän oppi ulkoa isänsä Eliaksen seinätaulujen henkilöiden nimet. Oli kiinnostunut luonnosta ja erityisesti linnuista, joiden nimet hän oppi nopeasti.

     

    maria l

    Maria Ulrika (1852-1874)

    Kouluaine Jyväskylän seminaarissa 18.10.1872

    ”Lapsuuteni koti

    Syntymäpaikastani, pohjoisesta Kajaanista, ei ole minulla mitään varmaa muistoa. Ihan kuin unelma on tuo kaunis Ämmän putous ja sen rannoilla oleva synkkä metsä mielessäni. Jo minun 2 vuoden vanhana ollessani vanhempani muuttivat etelä-Suomeen. Täällä he oleskelivat talven Helsingissä ja suven Sammatin kappelissa, eräässä talonpojan talossa. Helsingissä olo oli minusta aina varsin ikävä. Täällä olin kuin lintu häkissä; en saanut enää juoksennella vapaasti ympäri mailmaa kuin tänne muutimme syksyllä. Ei mikään täällä käynyt vertaaminen Sammattiin, joka oli mielestäni se ihanin paikka maan päällä, jossa ihminen ainoastaan saatti elää onnellisena. Suuri oli sentähden iloni, kuin viimein kevä tuli ja me taas muutimme pois täältä. Jo matkalla oli paljon ihaisteltavaa. Kuin viimein, tavallisesti kauniina kevä-iltana pääsimme perille, niin onneani en saata sanoilla selittää. Ensimmäinen toimeni oli leikki-toverieni tervehtäminen. Yhdessä me sitten menimme leikki-paikoillemme, järven rantaan, santakuoppaan, j.n.e. – Luonto Sammatin kappelissa oli kaunis, vaikka monessa paikassa hyvinkin jylhä. Korkeat vuoret, suuret synkät metsät, joissa muutama virsta toisistansa aina tavataan pieniä kauniita järviä kauneilla jyrkillä rannoilla, siinä on Sammatin synkkä-mielinen kauneus.”

    Suloinen luonnonlapsi Maria kuoli 21-vuotiaana keuhkotautiin. Ystävä Loimaan kirkkoherra Antero Varelius sai isä Elkalta kirjeen:

    ”Minua kohtasi pari viikkoa sitten se kova tapahus, että vanhin tyttäreni Maria täällä Helsingissä kuoli rintatautiin loppiaispäivän aamuna suureksi suruksi ja kaipaukseksi itselleni ja kolmelle nuoremmalle sisarellensa. Häntä kävimme viime viikolla lepokammioonsa äitinsä viereen Sammatissa saattamassa. Siellä on hän nyt tallella, siihen lohdutukseen ja Herran tahtoon saan tyytyä.”

    bulevardi 15 ennen

    1800-luvun Bulevardi 15. Täältä ”lintuhäkistä” Maria Lönnrot kaipasi luonnonkauniin Sammatin vapaisiin tuuliin juoksentelemaan.

     

     

     

    bulevardi byt

    Bulevardi 15 tänään (valkoinen talo keskellä). Otin kuvan 19.11.2012 harvinaisen aurinkoisena ja lämpimänä myöhäissyksyn päivänä.

    Minä muutin Helsinkiin vuonna 1994, ja olen viihtynyt hyvin. Tuo Bulevardin näkymä on hieman muuttunut.

     

     

    Ida Karoliina 1855-1915 ida lönnrot

    Jos kaikki ruusut kuihtuikin
    ja lehdet lensi tuulihin,
    jos vaikka sammuis päivä pois
    ja yksinäinen tieni ois,
    mä tyydyn hiljaa vaieten:
    sä Herra varmaan tahdoit sen.
    Ida Lönnrot

    Perheystävä ja Idan serkku Liina Holm luonnehti Idaa: Hän oli lievimmin sanoen omituinen luonne: oikullinen ja ihmisarka, vaatimaton, hyvä köyhille ja eläimille. Viimeisen sisarensa Theklan kuoltua Ida kirjoitti Liinan sisarelle Marialle: ”Nyt ovat isän kaikki hyvät, herttaiset lapset tuonelan tuvilla. He olivat valmiit, minun yksin täytyi jäädä tänne koulutettavaksi.” Hänen luonteensa pohjasävel oli kuitenkin kaikessa ilo. Kukaan muu ei nauranut niin hopeankirkasta naurua kuin Ida.
    Ida oli musikaalinen, kirjoitti sieviä hengellisiä runoja, piirusti aika sirosti ja teki kauniita käsitöitä, mutta hänellä ei ollut energiaa opiskella mitään perinpohjin.
    Tällä sielukkaan kauniilla, kielitaitoisella ja lahjakkaalla tytöllä oli ystäviä, kansainvälisiäkin; Liinan mainitsema ihmisarkuus tarkoitti minusta sitä, ettei hän viihtynyt isoissa ihmisjoukoissa.

    [caption id="attachment_113" align="alignnone" width="336"]idan kirje Idan kirje Kära pappalle[/caption]

    Isänsä jälkeen hän sai periä huomattavan määrän rahaa ja arvopapereita sekä tukevan elinkoron kuukausittain nostettavaksi. Kielitaitoaan kartuttaakseen hän vuonna 1886 isänsä viimeiset toivomukset täytettyään lähti kiertämään eri maita aloittaen Pietarista. Hartaana uskovana hänen määränpäänsä oli päästä Pyhälle Maalle. Dresdenissä hän vietti jonkin aikaa nauttien sen taideaarteista. Hän piti eniten taulusta ”Kristus herättää Jairuksen tyttären.” Sitä katsellessa hän pohti, miksi Jeesus hänet herätti.
    Joillakin matkoilla hänellä oli matkaseurana englantilaisia ystäviään. Ei tainnut tuohon aikaan olla kovinkaan tavallista, että perheetön nainen matkusteli. Mutta Ida oli voimakastahtoinen, siitä kertoo sekin, että hän puutarhaa Sammatin Nikun talolle suunnitellessaan jopa siirrätti pihalta tallin saadakseen haluamansa näkymän. Ihailijoita ja merkittäviäkin kosijoita hänellä kerrotaan olleen, mutta hän oli vapaa sielu, joka ei halunnut sitoutua avioliiton kultaisiin kahleisiin.
    Dardanelleilla hän vuokrasi englantilaisten ystäviensä kanssa talon, josta johtivat marmoriportaat suoraan mereen. Mikä aamupesu nousevan auringon kilossa! Ehkä Idan kieltenopettajan aikeet huuhtoutuivat Aigeianmeren kimalteleviin laineisiin. Myös Pyhän Maan matka jäi saavuttamatta, koska hän päätyi lopulta Italian Sienaan, jossa hän ostamassaan talossa eli elämänsä loppuun. Hänen loppuvuotensa olivat hyvin traagiset; hän vain istui aamusta iltaan monet vuodet sänkynsä laidalla, sokeana reumaatikkona vieraalla maalla.
    ”Näin sanoo Herra: minä korjaan sinut isiesi luo.
    Silloin sinä vaivasi unohdat ja muistelet niitä
    niinkuin ohitse juossutta vettä.”

    Idan vaiheista kiinnostuneet voivat lukea hänestä enemmän teoksista Elias Lönnrot – elämä ja toiminta (Aarne Anttila, SKS), Kiehtovia naiskohtaloita Suomen historiasta (Caius Kajanti, Karisto) sekä Suurmiesten sukulaisia (Liina Holm). Kaikkia saa kirjastoista.
    Hyvin vähän hyviä geenejä on riittänyt hänestä minulle asti, olen saamaton, epäsosiaalinen, kielitaidoton, haaveksiva erakko, mutta jotakin sentään hänestä tunnistan itsessäni. Pidän puutarhoista ja niissä visertävistä linnuista. Välttelen kaikenlaista sitovuutta. Rakastan matkustelua. Pidän kirjallisuudesta. Rakastan Jumalaa. Pitäisin myös huolettomasta elämästä, mutta olen syntynyt köyhien tähtien alla. En silti valita kohtaloani, vaan osaan riipaista elämäniloa siitä mitä minulla on. Idasta olen hyvin onnellinen; on onni omistaa Idan kaltainen esiserkku.

    idan talo
    Idan talo Italian Sienassa. Kuvat on saatu Elias Lönnrot -seuran ystävällisilta jäseniltä.

     

    lammin talo piir
    Ida Lönnrotin piirros Lammin talosta. Minäkin olen käynyt tuolla pihalla katselemassa.

     

     

     

     

    lammin talo valokuva
    Idan piirros on ihan hienosti Lammin talon näköinen.

     

     

     

     

    idan hauta
    Idan hauta  Sienan Laterano-hautausmaalla (cimitero Laterino).

     

     

     

     
    elina lönnrotElina Sofia 1858-1876
    Elina oli sisaruksistaan tervein, reippain, vahvin ja käytännöllisin. Hän hääri emäntänä jo nukkeleikeissään ja myöhemmin muun muassa oikeiden vieraiden kahvituksissa. Vaikka hän piti kotiaskareista, hänellä oli musikaalisiakin lahjoja, ja hän opiskeli Helsingissä.
    Vahvasta terveydestä huolimatta kurkkumätä nujersi 18-vuotiaan Elinan 3.12.1876.

     

     

     

     
    Thekla Natalia 1860-1879
    thekla

    Herttainen kaunotar Thekla varasti isänsä sydämen pitkien silmäripsiensä kehystämillä kahvinruskeilla silmillään. Hän oli isän kultamuru. Hauskinta oli, että siskopiirissä häntä ei milloinkaan kadehdittu. Äidin kuoltua lähetettiin aina Tekla isältä rahaa pyytämään. Hän seisoi ovensuussa, kunnes isä kysyi: ”Mitä nyt tarvitaan?” Mitä milloinkin tarvitsi ostaa. Kerrankin Thekla sanoi:

    – Isä, siskot tarvitsevat paljon rahaa. Salin ikkunaverhot ovat ihan rikki, he ostaisivat uudet.

    – Ostakaa lankoja ja kutokaa, isä pitää enemmän kotikutoisista kuin ostetuista ulkomaisista.

    – Eivät he osaa kutoa.

    – Voi raukkoja, äiti olisi kyllä osannut, sanoi isä Elias ja antoi rahaa. Isä ei Theklalta mitään kieltänyt.


    Thekla harrasti pianonsoittoa ja oli hyvä koulussa. Siis täydellinen, kaunis olento! Hänetkin keuhkotauti valitettavasti vei 22.3.1879. Liina Holmin sisar Maria kysyi taudin ollessa toisessa asteessaan Theklalta: 

    – Miltä tuntuu ajatella kuolemaa niin nuorena ja kaikkien rakastamana?

    – Iloiselta vain! Äiti ja sisaret ovat jo edeltäkäsin menneet Isän kotiin ja pian olemme siellä kaikki.

    Kun Maria viimeisen kerran hyvästeli Theklan, sanoi tämä:

    – Minulla ei muuta muistoa ole antaa sinulle kuin vain sukkanauhat, mutta ne ovatkin kauniit. Maria jätti ne Elinalle, Elina minulle ja nyt sinä ne saat.


    Thekla jätti tämän maailman käsi isänsä kädessä. Kyynelten valuessa poskille isä Elias sulkeutui huoneeseensa pitkäksi ajaksi. Sitten hän tuli muiden luokse ja sanoi:

    – Lauletaan virsi 68.


    ”Jeesus elää, mihin sun, 

    kuolema, nyt hirmus jääpi – – -”

     

    Nämä neljä esiserkkuani, Eliaksen lapset Thekla, Maria, Elina ja Elias jättivät tämän maailman lapsina ja nuorina. Suren heitä kuin he olisivat omia omaisiani, niin läheisiksi he näiden tutkimusten kautta ovat tulleet. Erityisesti 2,5-vuotiaana kuollut pikku Elias saa kyynelet silmiini. Minusta on hyvä ajatella, että näen heidät kerran Jumalan taivaassa, jossa he hoitavat taivaallista puutarhaa ja soittavat enkelien soittimia. Elina ehkä tarjoilee taivaallisen pöydän herkkuja ja pikku Elias luettelee minulle kaikki lintulajit ulkomuistista. Ehkä me kaikki saamme siellä matkustella enkelivaunuilla planeetalta toiselle tähtien kirjomissa avaruuksissa.

     

     

  • Marita muutti profiilikuvansa 2 vuotta, 8 kuukautta sitten

  • frans ja sofia

    Frans Fredrikin vanhemmat olivat sekä pitäjänräätälinä että siltavoutina toiminut Henrik Johan Lönnrot ja hänen vaimonsa Kristina Björklund. Hän menetti vanhempansa hyvin nuorena, mutta jo kuuluisuuteen noussut ja erittäin hyväsydäminen Elias otti veljenpoikansa huostaansa. Nuorukainen kävi Kuopion yläalkeiskoulua päästen ylioppilaaksi Helsingissä kesällä 1850. Savonmaalle Frans Fredrik oli päätynyt juuri setänsä mukana, sillä tämä toimi tuohon aikaan piirilääkärinä Kajaanissa. Seuraavana keväänä Lönnrotista tuli Pohjalaisen osakunnan jäsen, kun hän aloitti opiskelunsa teologisessa tiedekunnassa. Pappisvihkimyksen Frans Fredrik sai jo joulukuussa 1853, jonka jälkeen hän työskenteli pappina Kiimingissä, Kemijärvellä, Karungissa ja Paltamossa.
    Viimeksi mainitusta pitäjästä Frans Fredrik muutti perheineen Ristijärvelle vuonna 1860. Hän oli 1857 nainut Tervolan kappalaisen tyttären, Sofia Amanda Snellmanin. Perheen ainoa lapsi, poika Eljas oli syntynyt keväällä 1858 Alakiimingissä.
    Myös Eljas oli oppinut mies kuuluisan setänsä tavoin. Hän valmistui filosofian maisteriksi 1886, sai pappisvihkimyksen 1887 ja työskenteli mm. Kiimingin kirkkoherrana vuosina 1896-1902. Tämän jälkeen hänet nimitettiin samaan virkaan Alatornioon ja 1906 edelleen Ouluun ja 1914 Sotkamoon. Oulun aikaan hän sai tuomiorovastin arvon. Eljas Lönnrot toimi myös säätynsä valtiopäivämiehenä Venäjän vallan aikaan. Hän kuoli Sotkamossa vuonna 1933. Lönnrot oli kolme kertaa naimisissa; 1) 1888 Aina Kristiina Sahlgren, k. 1907; 2) 1907 Hanna Maria Forsell (o.s. Nordlund), k. 1920; 3) 1925 Siiri Elisabet Hurme (o.s. Snellman).
    Muutaman vuoden ajan eli 1888-1891 asuivat sekä isä Frans Fredrik että poika Eljas vaimoineen Ristijärven Tololassa eli kappalaisen virkatalossa. Tämän jälkeen Eljas, jonka nimen isä Frans Fredrik kirjoitti erittäin kauniilla käsialallaan rippikirjaan muodossa Eljas, muutti Leppävirran seurakuntaan.
    Sofia Amanda Snellmanin isänisä oli Hyrynsalmen kirkkoherra Johan Snellman, jonka isänisä taasen oli hänen kaimansa, Oulun tullitarkastaja Johan Snellman (k. 1759). Tämän samaisen virkamiehen pojanpojan pojanpoika oli senaattori ja professori Johan Vilhelm Snellman. Frans Fredrikin sedän eli Elias Lönnrothin vaimon, Maria Piponiuksen äidinisän isänisä oli sitten taas tuo samainen tullitarkastaja. Olisi mukava tietää, olivatko Elias, Frans Fredrik sekä heidän puolisonsa tietoisia näistä vaimojen yhteisistä sukujuurista. Luultavaa on, että kulttuuria ja kansanperinnettä rakastaneina ihmisinä nämä suvut ovat tienneet näistä yhteyksistä.
    Frans Fredrik Lönnrot palveli seurakuntaansa lähes 50 vuoden ajan ennen kuolemaansa elokuussa 1908. Leski Sofia Amanda oli miestään noin kahdeksan vuotta nuorempi. Hän poistui tästä maailmasta Juhannuksen alla vuonna 1912. Eläessään Frans Fredrik ehti saada rovastin arvon, vaikka työskentelikin ”vain” kappalaisena”.
    Hieman muokaten tietolähteestä: Juhan suku-uutiset.

  • hauta

     

    Vanhin veli Henric Johan s.16.9.1793 Kiikala Sammatti Junnin talon torppa. k. 6.12.1838 Sammatti

    Sammatin kirkkomaalla on vaatimaton hautakivi, jonka alla lepää Henrik Johanin ja vaimo Stina Lisan lisäksi lukuisa joukko edellä mainittujan henkilöitä.

     

     

    Tuki veljensä Eliaksen opintoja Tammisaaren pedagogiossa 1814 – 1815 ja Turun katedraalikoulussa 1816 – 1818.

    Henrik Johan oli isänsä Fredrikin tavoin räätäli. Hänen kerrotaan kiertäneen työnsä perässä Sammatin lisäksi Nummella, Lohjalla ja Kiskossa. Hänellä oli peräti kaksi kisälliä ja kaksi oppipoikaa. Jossain välissä Henrik Johan ehti Viipuriin saakka satuloita tekemään.

    [caption id="attachment_53" align="alignright" width="292"]Miina lönnrot Miina Lönnrot[/caption]

    Hän meni naimisiin loppusyksyllä 1819 tenholalaisen Stina Lisa Björklundin kanssa. Tästä avioliitosta syntyi seitsemän lasta, joista kahdella oli omaa perhettä. Lapsista varmasti tunnetuin on Miina, ristimänimiltään Sophia Vilhelmina. Hän oli se nainen, joka huolehti Elias Lönnrotista tämän vanhoilla päivillään. Paikkarin torpan läheisyyteen rakennettu pieni punainen tupa kantaa Miinan mökin nimeä. Elli Lounela lahjoitti mökin Sammattiseuralle. Miina itse ehti olla lukuisissa sammattilaisissa taloissa piikana elämänsä aikana. Hän kuoli lähes 90 vuoden iässä syksyllä 1915.

    Miinan sisaruksista lapsina tai nuorukaisina kuolivat Kaarle Juhana, Lovisa ja Gabriel Martin. Perheen esikoinen, tytär Amalia Charlotta pysyi naimattomana koko ikänsä ja vanhuuden päivät hän vietti Miinan mökissä sisarensa luona. Veli Frans Fredrik ja sisko Sophia Christina menivät molemmat tahollaan naimisiin. Frans Fredrikin puoliso oli Tervolassa syntynyt Sofia Snellman. Frans oli kappalaisen virassa mm. Hyrynsalmella ja Ristijärvellä.

    Sophia Christinan puoliso oli torppari ja suutari Karl August Westerholm Sammatista. Karl August oli syntynyt Niemenkylän Oinoon talossa. Hän rakensi edellä mainitun Miinan mökin ennen kuin muutti perheineen Helsinkiin vuonna 1875.

     

    Adolf Fredrik s. 23.4.1796 Kiikala Sammatti, k. 15.8.1853 Vihti. Minun isoisoisoisoisoisäni. Hän nai Pohjan pitäjästä kotoisin olleen Kristinan ja vietti melko kiertelevää elämää. Parikymppisenä hän muutti Karjalohjan Lohjantaipaleen kylään, sieltä Nummella ja edelleen Vihtiin. Vihdistä hän lähti Kajaaniin ja Paltamoon palaten Uudellemaalle, Nurmijärvelle 1840-luvun alussa. Sieltä tie vei Vihtiin, jossa myös kuoli.

    Tässä taulukossa väki nuorenee vasemmalta oikealle lukiessa. Jos huomaat, että tässä on yhteistä sukuamme, olen hyvin kiitollinen yhteydenotostasi.

    Adolf Fredrik Lönnrot 26.4.1796-15.8.1853, pso Stina Erikintytär 11.10.1793-7.12.1868

    Gabriel s 06.03.1820, pso Maja Stina Henrikintytär s 16.5.1820

    Gabriel Vilhelm s 26.10.1846

    Carl Mauritz s 23.3.1851

    Gustaph Adolph 22.07.1822-2.5.1868, pso Agatha Sofia Juhontytär 30.10.1823-18.3.1886

    Maria Vilhelmiina s 21.5.1844, pso Adolf Lemberg s 17.6.1839

    Edla Sofia s 1.3.1846

    Juho Kustaa 19.6.1849-11.4.1917, pso Edla Vilh.Sundberg 24.6.1852-23.6.1885, pso Ida Marg.Wall 26.9.1862-6.11.1931

    I avioliitto:

    Johan Bernhard 18.4.1879-29.6.1902

    Karl Emil s 5.8.1880

    Sofia Vilhelmina s 23.1.1882

    Johan Gustaf s 22.5.1906

    Helmi Elina s 4.5.1909, pso Johan Valter Vinberg, ero 17.10.1934

    Erkki Emil s 12.5.1917

    II avioliitto:

    Idan lapsi ennen avioliittoa Gustav Verner Wall s 13.2.1883

    Emil Vilhelm s 8.9.1887, pso Amanda Hilma os Roth s 4.10.1885

    Kerttu Elina s 20.1.1909

    Severi Emil s 20.10.1910

    Kaino Eliisa s 16.8.1915

    Katri Kyllikki s 1.3.1919

    Aina Alina s 20.2.1889

    Aili Elina s 5.11.1909

    Aune Alina s 10.2.1912

    Valter Richard s 28.2.1891

    Ida Elina 6.2.1893-2.5.1893

    Einar Alfred 26.2.1894-8.10.1933, pso Elsa Aleksandra os Salo 2.5.1896-17.7.1978

    Pauli Sakari s 24.2.1922

    Ivar Edvin 2.4.1896-15.3.1925, pso Lempi Johanna os Tilander s 13.8.1902

    Aino Annikki s 6.3.1924, pso Unto Kalervo Lamminluoto 17.5.1917-12.5.1976

    Lempin lapsi ennen avioliittoa Viljo Aleksanteri s 26.12.1919

    Ida Erika s 30.7.1898

    Edith Elina 4.2.1901-2.10.1907

    Elis Johan 14.3.1903-10.5.1962, pso Helmi Johanna os Kallioinen, ent Berg 22.1.1903-12.10.1981

    Albert Arvid s 23.5.1905, pso Elsa os Juntunen

    Edit Maria 8.10.1907-4.8.1952, pso Esaias Iisakki Paloniemi 24.3.1901-29.12.1971

    Editin lapsi ennen avioliittoa Anja Tellervo s 28.6.1929

    Jouko Kalervo 5.5.1941, pso Ritva Tellervo os Haapakangas k 18.7.1972

    Veli Jalmari s 17.11.1947

    Carl Victor 7.6.1851-19.10.1852

    Amanda Gustava 1.4.1853-11.3.1854

    Karl Fredrik 26.6.1855-18.7.1855

    Karl Fredrik 3.6.1856-1.2.1857

    Karl August 26.2.1858-9.3.1858

    Karl Viktor s 30.7.1859, pso Ida Maria os Nyman s 21.3.1852

    Idan lapsi ennen avioliittoa Karl Emil s 6.5.1877

    Idan lapsi ennen avioliittoa Johan August s 11.4.1879

    Klas August s 23.12.1861

    Ida Sofia s 14.5.1865

    Johanna 23.6.1825-27.9.1859, pso Gustaf Fast 22.1.1823-5.5.1893

    Johannan lapsi ennen avioliittoa Gustaf Evert s 10.9.1843-                     27.12.1915, pso Eeva Elisabeth Isakintr 22.11.1846-24.5.1920

    Eevan tytär ennen avioliittoa Emelia Maria 21.3.1868-8.9.1893

    Helmi Maria 20.7.1893-8.8.1893

    Wilhelmiina s 24.12.1871

    Josefiina s 29.1.1874, pso Juho Erland Nord s 24.7.1871

    Hilma Maria s 12.8.1896

    Matilda Kustaava 24.3.1876-14.4.1968, pso August Gylling                   8.6.1860-28.11.1917, pso Kaarlo Lieto 20.1.1882-11.4.1938

    Heillä lapsia, joista ei tässä tietoa.

    Kustaa Aleksander s 16.3.1878, pso Hilda Josefina os Sajalin s 12.10.1873

    Heillä lapsia, joista ei tässä tietoa.

    Johan (Juho) Vihtori s 3.5.1880

    Edla Sofia s 9.12.1882, pso Oskar Nylund 9.7.1876

    Katri Sofia s 9.5.1906

    Toivo Oskari s 25.1.1908

    Armas Aleksanteri s 2.3.1910

    Paavo Ensio s 22.2.1912

    Edvard s 14.2.1885

    Oskar 28.6.1887-16.7.1893

    Alma Agatha s 2.7.1889, pso Reinhold Lindstedt s 26.8.1862

    Alman poika ennen avioliittoa Armas Johannes 5.4.1909-                       24.2.1992, pso Elsa Painilainen 14.2.1911-24.2.1963

    Soili Orvokki 10.1.1935, pso Olli Juhani Johansson                                 20.5.1933-11.3.1988

    Marita eli minä s 21.5.1953

    Taimi Inkeri 28.3.1911-29.5.1911

    Elli Elisabeth s 15.5.1913

    Johannan lapsi ennen avioliittoa Johan Adolf s 4.5.1848

    Edla Johanna 3.7.1854-12.7.1934, pso Johan Gabriel Gyllström 31.3.1835-29.5.1897

    Edlan lapsi ennen avioliittoa Edla Aleksandra 11.12.1877-6.2.1961, pso Frans Henrik Hellman 21.1.1874-10.10.1936

    Toivo Henrik s 14.5.1900

    Väinö Voldemar s 25.11.1901

    Fanny Aleksandra s 28.2.1904, pso Yrjö Vihtori Riekkinen s 2.2.1901

    Liisa Soilikki s 3.9.1928

    Martta Elisabeth s 26.3.1906

    Alli Maria 6.7.1908-24.7.1908

    Paavo Johannes s 15.2.1910

    Lauri Olavi 7.8.1913-10.9.1987,pso  Kaarin Alma Kyllikki os Färm 27.1.1918-20.6.2005

    Edlan lapsi ennen avioliittoa Bertha Augusta 4.2.1887-18.8.1895

    Karl Fredrik Emil s 09.11.1829.

    Sofia Karolina s 15.05.1831-1901.

    Anders Kristian s 10.11.1835, pso Eeva Sofia os Sundström s 13.1.1834

    Gustava 17.10.1840-28.07.1897, pso Karl Gustaf Thomasson 15.10.1824-14.9.1868

    Karl August 26.4.1863

    Frans Fredrik 11.8.1865-4.2.1866

    Frans Gabriel 31.12.1866-18.1.1871

     

    Gustaf Edvard s. 6.6.1799 Sammatti k.1836 Sammatti

    Kolmas lapsi sai nimen Gustaf Edvard ja hän teki myös räätälintöitä. Rippikirjojen mukaan Gustaf oli juoppo ja tappelija. Hän kuoli naimattomana keuhkotautiin.

     

    Elias s. 9.4.1802, k.19.3.1884. Hänestä on runsaasti dokumenttia lukemattomissa lähteissä, siksi niitä ei ole syytä kopioida tähän blokiin.

     

    Gabriel Martin s. 26.1.1805 k. helmik. 1876

    Gabriel Martin työskenteli renkinä Sammatissa, kunnes muutti Kajaaniin kesällä 1834. Sieltä hän viitisen vuotta myöhemmin siirtyi Sotkamon rautatehtaalle töihin ja edelleen Liperiin rokottajaksi. Jostain syystä hänet kuitenkin erotettiin tästä virasta. Gabriel Martin pysyi toisen isoveljensä tavoin naimattomana.

     

    Johanna s. 20.6.1810 k. 1869

    Johanna Lönnrot meni naimisiin laivapuuseppä Gustaf Eklundin kanssa ja sai tämän kanssa yhden pojan Helsingissä vuonna 1839. Gustafin kuoltua joutui Johanna taloudellisiin vaikeuksiin ja isoveli Elias riensi avuksi. Johannan sanotaan viettäneen ”huonoa elämää” Helsingissä. Hänen väitetään saaneen kolme aviotonta tytärtä, mutta näistä ei ole tarkempaa tutkittua tietoa.

     

    Henriika, kuoli lapsena.

     

     

     

     

  •  

    marian sukutaulu
    Klikkaa suuremmaksi.
     

    maria lönnrot
    Eliaksen sukua ei ole voitu jäljittää yhtä kauas kuin vaimo Marian. Marialla ei ole mitään hävettävää sukujuurissaan, hän oli mm. Johan Wilhelm Snellmanin serkku. Suvusta löytyy myös Ståhlbergeja. Tietääkseni Ståhlberg on suojattu nimi, mutta en tiedä, oliko hänen aikansa Ståhlbergit tulevan presidentin sukua.
    Maria oli vaalea, pitkä ja solakka, hyvin vahvaluonteinen ja tulisieluinen nainen, joka kunnialla luotsasi perhettään niin kauan kuin Luoja hänelle elinvuosia soi. Valitettavasti keuhkotauti vei hänet hänen ollessaan vain 45-vuotias.
    Huomasin, että Marian elämään vaikutti neljä Elias-nimistä, isä, veli, aviomies ja pienenä kuollut poika.
     

    marian käsityö

    Marian keskeneräiseksi jäänyt käsityö. Elämänlanka loppui ennen aikojaan.

     

    Realistista faktaa Lönnrotien perheystävän ja sukulaisen kertomana.

    Tästä olen saanut monen monituista kuvaa ja kertomusta blogiin.

    Sisäkannessa on aiheellinen ohje lainaajille, ajankohtainen vielä tänäänkin!

     

    liina holmin kirja

     

    Kirjailija on Marian serkku Liina Holm.

    liina holm

    Liina oli Lönnrotien perheen sukulainen ja ystävä, joka eli heidän kanssaan monia vaiheita.

    Kirjan nimi: Suurmiesten sukulaisia: vanhoja sukumuistoja Pohjanmaalta.

     

    liina holmin perhe

    Kirjailija Liina Holmin perhe: Vasemmalta Anna Carolina (Liina), äiti Jakobina (Biina) Holm, Maria ja Petter Gustaf.

    Kuva on Oulun ensimmäisen valokuvaajan ottama daguerrotypia.

     

    gustaf selin

    Nuorukainen Gustaf Selin, Marian sisarenpoika, jonka Lönnrot otti holhokikseen ja kasvatikseen 1852 Gustafin jäätyä täysorvoksi. Gustaf oli hienosieluinen ja antelias ihminen, josta pidettiin perheessä kovasti. Hän kirjoitteli runoja ja soitti hyvin viulua ja pianoa.

    Tämän kuvan ympärille sopisi musta surureunus. Gustaf oli onnettomasti rakastunut Eliaksen perheen suloiseen lastenhoitajaan. Eräältä ulkomaanmatkalta palattuaan hänelle kerrottiin, että rakastettu oli kuulutettu toisen kanssa. Hääpäivänä Gustaf ampui kuulan sydämeensä.

    Kuolema koski kovasti Lönnroteihin ja Gustafin serkkuihin.

    Gustaf löytyy tämän blogin Maria Piponiuksen sukutaulusta.

     

    katarina kristinan käsityö

    Catharina Christinan käsityö. Marian serkku löytyy hänkin Maria Piponiuksen sukutaulusta ylimmässä kuvassa.

    Harmi, että kuva on epäselvä, yritin parhaani mukaan parannella sitä kuvankäsittelyllä. Mutta löytyy tästä silti aiheita mahdolliselle perinneliinojen kirjojalle.

     

    Johan Wilhelm Christian Snellman 1806-1881, Marian serkku. 

    johan snellman

  • laihiander

    Heikki Juhonpoika Laihianders, 1.1.1683-3.6.1753 Eura, Sorkkinen, Björni.

    Puoliso Ulriikka Beata Tolpo, s. 3.3.1737 Turku. Kyseessä on puoliso ikäerosta huolimatta.

    Heikin ensimmäinen vaimo oli nimeltään Maria Rungius, 1682-1736. Heidät vihittiin 26.07.1706 Loimaalla.

    Heikin vanhemmat olivat Riitta Antintytär ja Juho Laihander.

    Ulriikan vanhemmat olivat Henrik Tolpo ja Maria Sundell.

     

  • PikkukuvaMatti Ericinpoika Lönnrot 1740-1821

    Eliaksen isä, pitäjänräätäli, torppari
    Isä: Eric Henrichinpoika Losten, äiti: Greta Gabrielintytär Lohilampi.

    Matti sai hiustensa ja ihonsa takia lempinimen[…]

  • silmä
    Näin harvinaisen kauniin väriset silmät oli esisedälläni Elias Lönnrotilla. Vaaleanruskeat silmät, joissa vihertävät reunukset iriksen kehällä. Äidilläni on täsmälleen samanväriset kauniit silmät.
    Elkan esi-isistä kerrotaan monella olleen ruskeat silmät ja tumman ihon, erityisesti hänen isoisällään ”Mustapää-Matilla”. Elkallakin oli tavallista suomalaista tummempi iho. On jopa tutkittu, olisiko suvussa romaniverta, mutta sellaiseen ei ole löydetty viitteitä. Jos olisi, minusta se olisi eksoottista ja hienoa! Saattaisimme silloin olla Raamatullistakin sukua, sillä on olemassa olettamus, että nykyajankin romanit olisivat Israelista kadonneen Efraimin, alun alkaen Joosefin heimoa.
    Noilla silmillä myös näki hyvin. Elkka luki paljon kuolemaansa, 82-vuotiaaksi, asti ilman silmälaseja.

  • 300px-Lonnrot3
    Isoisoisoisoiso-setäni Elias Lönnrot 9. huhtikuuta 1802 Sammatti19. maaliskuuta 1884 Sammatti joutui saattamaan hautaan yhtä lukuunottamatta koko perheensä, vaimonsa, pienen Elias-pojan ja kolme tytärtä. Vain Ida-tytär jäi eloon vielä Eliaksen jälkeen. Kaikki tyttäret kuolivat lapsettomina. Lönnrotin suku ei siten jatku suoraan Eliaksesta.

    Ensin kuoli esikoinen 2,5-vuotias Elias aivokalvontulehdukseen ja sen jälkeen vaimo Maria keuhkotautiin. Keuhkotauti vei sitten Maria-tyttärenkin, ja seuraavana kuoli tytär Elina kurkkumätään. Elinan kuoleman jälkeen vanha isä istui yksin huoneessaan kannelta soittaen kyynelten vieriessä soittimen päälle. Tuskansa hän kantoi yksin virkkamatta sanaakaan kenellekään. Tuskaa tuskan päälle oli tiedossa vieläkin, nuorin Thekla jätti tämän maailman ollessaan 18-vuotias. Theklan kuoleman jälkeen Elias ei enää koskaan ollut entisensä, tuijotteli usein kaukaisuuteen, vaikka yrittikin hukuttaa surunsa työhön. Tätä ei ole helppo kirjoittaa, myös minun kyyneleeni valuvat näppäimistölle kuvitellessani Eliaksen surua ja ikävää.


    Elias itse kuoli 81-vuotiaana 1884. ”Tiedän, ettei minulla ole ketään vihollista lepytettävänä, ja toivon luottavasti, että Jumala on minulle armollinen. Uskoni on tosin heikko, mutta Vapahtajani niin paljon vahvempi. Sen vuoksi en pelkää kuolemaa.

    Minäkin sain elämältäni rankan iskun, kun ainoa lapseni kuoli vuonna 1987 ollessaan 16-vuotias. Kuolemaa edelsi raju teini-ikä ja kapina, ja sitten hän oli poissa. Näen hänestä vieläkin unia enkä ole toipunut siitä milloinkaan.
    Elias uskoi jälleennäkemiseen taivaassa, kuten minäkin. Usko Jumalaan on kantanut sekä häntä että minua. Vaikkakin surun varjo seuraa aina mukana, sen olemus on muuttunut jollain tavalla osaksi itseä, lopulta voisi sanoa että ihan ystäväksi. Se on muokannut ja muuttanut sielua ja sydäntä, ja on vaikea sanoa, haluaisiko surusta edes eroon, jos se olisi mahdollista.

  •  
    Henrich Erickinpoika
    pso Maria Jacobintytär
     

     
    Talollinen
    Jacob ja Lisbeta Henrikinpojan tr
     

     
    s.1675, k.1746
    s.1680, k.1743
     

     
     
     
     
     
     

     
    Eric Henrichinpoika Losten
    pso Greta Gabrielintytär Lohilampi
     

     
    myöh. Lönnrot, rakuuna
    Gabriel ja Maria Niilonpojan tr
     

     
    s.24.1.1717, k.1762
    s.1716, k.6.10.1790
     

     
     
     
     
     
     

     
    Matti Ericinpoika Lönnrot
    pso Anna Lena Tolpo
     

     
    Pitäjänräätäli, torppari ”Mustapää-Matti”
    Pellavankutoja Mårten Tolpon tr
     

     
    s.1.2.1740, k.26.10.1821
    s. 1747, k.24.6.1831
     

     
     
     
     
     
     

     
    Fredrik Juhana Matinpoika Lönnrot
    pso Ulrika Andersintytär Wahlberg
     

     
    Pitäjänräätäli
    Anders ja Maria Wahlbergin tr
     

     
    s.9.12.1765, k.18.10.1851
    s.2.5.1773, k.21.3.1859
     

    Fredrikin ja Ulrikan 6 lasta:
     
     
     
     
     

    Henric Johan L
    Adolf Fredrik L
    Gustaf Edvard L
    Elias L
    Gabriel Martin L
    Johanna L

    s.16.9.1793
    s.23.4.1796, k.15.8.1853
    s.6.6.1799 k.1836
    s.9.4.1802, k.19.3.1884
    s.26.1.1805, k.helmik,1876
    s.20.6.1810, k.1869

     
    Adolf Fredrikin pso
     
     
     
     

     
    Stina Erikintr
     
     
     
     

     
    s.11.10.1793
     
     
     
     

     
    k.7.12.1868
     
     
     
     

     
    |
     
     
     
     

     
    Johanna Adolfsdr
    pso Gustaf Fast
     
     
     

     
    Lönnrot, Fast
     
     
     
     

     
    s.23.6.1825
    s.22.1.1823
     
     
     

     
    k.27.9.1859
    k.5.5.1893
     
     
     

     
    |
     
     
     
     

     
    Gustaf Evert L
    pso Eeva Elisabet
     
     
     

     
     
    Isakintr
     
     
     

     
    s.10.9.1843
    s.22.11.1846
     
     
     

     
    k.27.12.1915
    k.24.5.1920
     
     
     

     
    |
     
     
     
     

     
    Alma Agatha L
    pso Reinhard Lindstedt
     
     
     

     
    s.2.7.1889
    s.26.8.1862
     
     
     

     
    k.1985
    k.?
     
     
     

     
    |
     
     
     
     

     
    Armas Johannes L
    pso Elsa os. Painilainen
     
     
     

     
    s.5.4.1909
    s.14.2.1911
     
     
     

     
    k.?
    k.24.2.1963
     
     
     

     
    |
     
     
     
     

     
    Soili Orvokki L
    pso Olli Juhani Johansson
     
     
     

     
    s.10.1.1935
    s.20.5.1933
     
     
     

     
     
    k.11.3.1988
     
     
     

     
    |
     
     
     
     

     
    Marita Birgitta
     
     
     
     

     
    os. Johansson
     
     
     
     

     
    Lönnrot
     
     
     
     

     
    s.21.5.1953
     
     
     
     

    Olin kuullut vihjauksia, että saatamme olla sukua Elias  Lönnrotin jollekin veljelle. Kun jäin työelämästä ilmeisesti pysyvästi, aloin tutkia asiaa. Tulin siihen ihastuttavaan tulokseen, että olen Eliaksen veljen, Adolf Fredrikin, ”Aatolpin” suora jälkeläinen. Aatolppi oli naimisissa Stina Erikintyttären kanssa ja sai 7 lasta, Gabrielin, Gustafin, Johannan, Karlin, Sofian, Andersin ja Gustavan, joista Johanna on isoisoisoisoäitini. Suvustani löytyy lisäksi yhteyksiä Tolpon kirkonrakentajasukuun. Eliaksen vaimo Maria, o.s. Piponius oli J.V. Snellmanin serkku. Eliaksen vanhimman veljen poika pappi Frans avioitui J.V. Snellmanin sukuun. Eräs sukututkija huomasi, että Elias Lönnrotilla ja Tarja Halosella on yhteinen esi-isä. Kuka vain voi olla sukua kenelle vain näillä Kalevalan kankahilla.

    Innostuttuani fakkiuduin hommaan siinä määrin, että laadin laajan tutkimuksen ja tallensin löytöni hienoon sukututkimussivustoon:
    http://www.myheritage.com/site-169891142/lonnrot?lang=FI
    Tutkimuksessa oli jännittäviä vaiheita, ja kun Lönnrotien puuttuva lenkki vihdoin löytyi eräästä kirkonkirjasta, riemuni oli suorastaan rajaton. Sukututkimus on nykyään paljon helpompaa kuin ennen, koska verkossa on loputtomasti tutkijoiden genealogeja. Tutkimusaineistoa löytyy myös mm. HisKi:stä ja Suomen Sukututkimusseuran sivuilta, joissa on skannattuna alkuperäisiä kirkonkirjoja.

    Ennen niissä ei sanoja säästelty, vaan hyvin suorasukaisesti julkituotiin ihmisten ominaisuuksia ja vaiheita, esimerkiksi: ”hirtti itsensä”, ”vietti huonoa elämää Helsingissä”, ”juoppo ja pahansisuinen tappelija”, ”sen ja sen äpärä”, ”kävi kolme vuotta rippikoulua” jne. Nykyinen intimiteettisuojalaki kieltää kaikenlaiset leimaavat kommentit.
    Sukuyhteyteni selvisi vasta lähes 60-vuotiaana. Jos olisin tiennyt aikaisemmin, olisin elänyt arvokkaasti sukuni edellyttämällä tavalla. Olisin hankkinut jonkin kunnianarvoisan ammatin, harjoittanut kirjallisuutta ja kulttuuria jne. Elämäni hukkaantui tavalliseen naisten loukkuun, sain lapsen 18-vuotiaana, jaksoin kolme vuotta leikkiä kotia teiniavioliitossa ja kävin tehtaassa työssä. Eron jälkeen sain kuitenkin etäopiskeltua itselleni edes jonkinlaisen tutkinnon, ja myöhemmin ylioppilastutkinnon iltalukiossa. Se mahdollisti sen, että pääsin työpaikoissa ”siistiin sisätyöhön” ja jossain välissä jopa kiinteistönvälittäjäksi! 1970-luvulla ei yhteiskunnan puolelta juuri satsattu yksinhuoltajan elämänlaatuun, joten varattoman yksinhuoltajan vaihtoehdot olivat vähissä. Olisin tietysti voinut avioitua järkevästi, mutta tilaisuudet tulivat ja menivät, mitkä enemmän, mitkä vähemmän itseni aiheuttamina.
    Minun sukuhaarani osoittaa todeksi sen, että meitä rasittaa tietyt lainalaisuudet, jotka toistavat samaa kaavaa polvesta polveen. Muutama esiäitini on tullut raskaaksi naimattomana piikana ollessaan, ja potkaistu sitten taloista lapsineen. Entisaikaan tuo kohtalo oli varattomalle naiselle katastrofi. Toimeentulo oli itsellekin niukkaa, ja lapsen huoltoasioissa jouduttiin tekemään rankkoja päätöksiä. Minun aikanani on sentään ollut kaikkia kansalaisia koskeva Suomen lain suoja, josta eivät rakkaat esiäitini ole saaneet nauttia. Tunnen heitä ja heidän lapsiaan kohtaan syvää surua ja myötätuntoa.
    Tähän blogiin en aio kopioida sukuluetteloja enkä elämäkertoja, jotka löytyvät helposti muista lähteistä. Haluan merkitä muistiin harvemmin kuultuja juttuja Lönnroteista  sekä omia hajamietteitäni elämänmenosta.

  • Marita rekisteröityi sivustolle 2 vuotta, 8 kuukautta sitten