OmaBlogi.fi

Pitääkö uskoa keijukaisiin, jotta voi nähdä niitä? Peter Panin kirjoittajan kerrotaan sanoneen, että joka kerta kun lapsi sanoo, ettei usko keijuihin, yksi keiju kuolee. Ainakin taiteessa keijukaiset ovat vanha ja paljon käsitelty aihe. Keijukaisia löytyy niin Shakespearen Kesäyön unelmasta kuin H.C. Anderssenin saduistakin, kuvataiteesta puhumattakaan. Nykyään keijukaisia pidetään usein lasten kulttuuriin kuuluvina söpöinä olentoina, mutta näin ei ole aina ollut. Keijukaisia taiteessa tutkineen Suvi Niinisalon mukaan esimerkiksi suomalaiset keijukaiset ovat alunalkaen olleet kuolemaan liittettyjä kalmanhajuisia ja pelottavia olentoja.

Itse pidän enemmän kukkien keijuista ja tekstiilitaidenukkeni, jotka seikkailevat valokuvissani, ovat velkaa Elsa Beskowin iki-ihanille kuvakirjoille ja Cicely Mary Barkerin kukkakeijuille. Teen keijukaisnukkeni lasten loppuunkuluneista villa-alusvaatteista ja silkeistä, jotka olivat edellisessä elämässään paitoja. Keijuillani on yleensä oma kotikasvi, jonka kanssa sen kuvaan. Joskus vuodenaika tai jokin luonnonilmiö saa minut näkemään keijukaisen.

[caption id="attachment_10" align="alignleft" width="288"] Koristeomenan keiju[/caption]

[caption id="attachment_16" align="alignright" width="256"] Kevätesikonkeijukainen[/caption]

[caption id="attachment_17" align="aligncenter" width="487"] Maahumala ja keijukainen[/caption]