• KiCa kirjoitti uuden julkaisun, Hopottajat, sivulla Naisen kasvu 3 vuotta, 1 kuukausi sitten

    Oletko koskaan kuullut Hopottajista?

     

    Suosittelijamedia Hopottajat suosittelijoiksi liittyneet henkilöt testaavat kampanjatuotteita tai -palveluita ja jakavat niistä omin sanoin tuotearvioita ja su[…]

  • KiCa kirjoitti uuden kommentin toimintaan 4 vuotta, 3 kuukautta sitten

    Vastauksena viestiin: Kukkaistytön höpinöitä kirjoitti uuden julkaisun, Se tunne ku sanot et kaikki on hyvin mut tiiät ite et meinaat romahtaa, sivulla Höpinöitäni elämästäni Tää kesä on ollut mulle tosi jännää aikaa, mulle ei oo kosk […] Näytä

    Moi!
    Minulla 5 ja 2 vuotiaat tytöt ja vuosi sitten erottiin ex-miehen kanssa. Omillamme olemme asuneet nyt 6kk ja 5kk ajan olen tapaillut uutta miestä. 4kk tapailtiin vain kun minulle oli omaa vapaata, elin noin joka toinen vkonloppu. Aika harvoin. Lapset kuulivat jossain vaiheessa miehestä / äidin uudesta kaverista.Nyt kesällä vihdoin lapse…[Lue lisää]

  • KiCa kirjoitti uuden kommentin toimintaan 4 vuotta, 3 kuukautta sitten

    Vastauksena viestiin: Janne kirjoitti uuden julkaisun, Banaani, sivulla Jannen plöki En ole taas hetkeen kirjoittanut. Syy on melko selvä, en ole vain kyennyt siihen. Olen viime aikoina jälleen miettinyt, ketä plökini kiinnostaa. Kyse […] Näytä

    Etsi yksi asia/tekeminen/harrastus, joka saa sinut tuntemaan olosi hyväksi. Toisille se voi olla liikunta, toisille käsityöt, kokkaus, näyttelyissä käyminen. Mitä tahansa. Aloitan yhdestä asiasta. Itselleni myös hyvää oloa on tuonut se, kun löysin urheilulajin, josta pidin. Siinä pääsi purkamaan sekä fyysistä että henkistä puolta. Ja huomaam…[Lue lisää]

  •  

    Tällä matkallani, jolla olen tutkinut itseäni – etsinyt itseäni, olen kovasti pyrkinyt vastaamaan itselleni kysymykseen ”kuka minä olen?”. Uskon, että jokainen äiti – varmasti myös isä – miettii jossain[…]

  • KiCa kirjoitti uuden julkaisun, Niputusta yhteen, sivulla Naisen kasvu 4 vuotta, 4 kuukautta sitten

    Melkein vuosi sitten kirjoitin ensimmäisen tekstin. Loin itselleni projektin oppia tuntemaan itseäni, kuka minä olen. Vuoden aikana on tapahtunut paljon.

    Luin äsken muutamia ensimmäisiä tekstejäni, nähdäkseni,[…]

  • Nettideittailuni on edennyt. Opettaja-miestä en ole tavannut. Jotenkin jäi vaivaamaan olo, että siitä suhteesta puuttuisi jotain. Ja jos minua häiritsee niinkin pinnallinen asia kuin että hänellä ei ole ajokorttia,[…]

  • KiCa kirjoitti uuden julkaisun, Nettideittailu, sivulla Naisen kasvu 4 vuotta, 9 kuukautta sitten

    Kohta 2 viikkoa olen asunut uudessa omassa vuokra-asunnossani lasten kanssa. Arki on alkanut hyvin. Itse muutto meni rivakasti, kiitos upeiden käsiparien ja tehokkaan muuttofirman. Viiden päivän päästä muutosta[…]

  • KiCa kirjoitti uuden julkaisun, Iloa ja riemua!, sivulla Naisen kasvu 4 vuotta, 10 kuukautta sitten

    Paljon on tapahtunut marraskuun postauksen jälkeen.

    Asunnon suhteen suunnitelmat muuttuivat. En saanut lopulta asuntoon tarvittavaa lainaa. Lopulta myös itse päädyin tulokseen, että olisin joutunut hyvin[…]

  • KiCa kirjoitti uuden kommentin toimintaan 4 vuotta, 10 kuukautta sitten

    Vastauksena viestiin: KiCa kirjoitti uuden julkaisun, Asunnon arviointi edessä, sivulla Naisen kasvu Olen hyvin ahdistunut tällä hetkellä. Eroprosessia takana nyt 1,5kk. Aika menee jälkikäteen ajatellen nopeasti, mutta on tässä eropros […] Näytä

    Moikka!
    Edellisestä postauksesta onkin melkein huomaamatta kulunut jo liian pitkä tovi!
    Kiitos kun kyselet perään :)
    Yritän tänään illalla saada aikaiseksi kirjoituksen tämän hetken tilanteesta ja kuulumisistamme. Kaikenlaista on tapahtunut!

  • Olen hyvin ahdistunut tällä hetkellä. Eroprosessia takana nyt 1,5kk. Aika menee jälkikäteen ajatellen nopeasti, mutta on tässä eroprosessissa paljon sellaista, jota en olisi todellakaan odottanut kohtaavani.[…]

  • KiCa kirjoitti uuden julkaisun, Paha tunne sisällä, sivulla Naisen kasvu 5 vuotta sitten

    Edellisestä kirjoituksesta on jo aikaa. Jotenkin päivät menevät vauhdilla ja ero kulkee vuoristorataa. Kirjoitettavaa on kasaantunut paljon.

    Asioiden hoidossa olen pisteessä, että kierrän pankkeja läpi ja selvittelen, mistä saan lainaa ja parhaimman diilin. Oma pankki ei myönnä. He määrittelevät menoni oman taulukkonsa mukaan, on ihan sama mitkä todelliset menoni ovat. Uudet pankit vaikuttavat paremmilta, he myös haluavat saada uuden asiakkaan. Ja ymmärtävät tilanteeni inhimillisyyden: lapset saisivat asua omassa kodissaan, kotimme ympärillä on tukiverkkomme sekä päivähoitopaikat ja itselläni työmatka vain 30-40min julkisilla. Taloudellinen tilanteeni tulee olemaan hyvä. Vähemmän rahaa menee omaan asuntoon, jos lainaa saan. Vuokrakulut ovat todella korkeat.

    Mies on ollut hyvin etäinen. Sulkeutuu makuuhuoneeseen, istuu tietokoneella tai on pois kotoa. Asioita on nostettu taas pöydälle ja hänellä on tunteet kasvaneet ihastusta kohtaan. Hän ei jaksaisi odottaa 5kk mitä eroomme on vielä aikaa. Hän haluaisi seurustella tämän toisen kanssa, mutta ei ole asiasta vielä kohteen kanssa jutellut – ajatteleeko toinen samoin? Sen minäkin haluaisin teitää. Mitään muuta heidän välillään ei ole tapahtunut. Ensisuudelmaakaan ei ole vielä vaihdettu. Seksiä ei kuulemma harrasteta ennen eroamme ja hyvä niin. Ilmoitin, että mikäli jotain tapahtuu, siihen loppuu minun kärsivällisyyteni asua saman katon alla. Sitten mies saa lähteä vuokralle ja saa rahat asunnosta kun omat asuntokuvioni ovat selvät. Mutta mies ei tiedä kuinka kauan jaksaa jarrutella. Hän ei uskalla päästää toista menemään, koska saattaisi katua sitä. Mutta ei halua minuakaan loukata. Eikä hän tiedä jaksaako toinen odottaa 5kk. Sanoin kyllä, että jos toinen todella haluaa olla toisen kanssa, pitkässä juoksussa 5kk on lyhyt aika. MUTTA ihastuksen kohde on nuori, päälle parikymppinen ”tyttö” (6 vuotta miestä nuorempi!) ja mies on sanonut, että ei voi luvata kenellekään että haluaa koskaan lisää lapsia. Kerroin miehelle, että tästä heidän pitää myös jutella. Onko tämä nuori nainen valmis hyväksymään sen, että mieheni ei välttämättä halua hänen kanssaan koskaan lapsia? Epäilen. Mutta osaako tämä nuori nainen ajatella sellaista vielä tässä vaiheessa? Naisella on sama koulutus kuin minulla ja hän muistuttaa minua hyvin paljon, kun olin samanikäinen, vastavalmistunut. Tuntuu hieman hassulta, että mies alkaisi seurustelemaan niin nuoren kanssa – mitä sekin tietää elämästä? En itse päälle parikymppisenä tiennyt melkein mitään, kun nyt katson elämää taaksepäin. Asuu vielä vanhempiensakin luona. Hänestä lapsilleni äitipuoli? Persoonassa ja tyypissä ei sinäänsä mitään vikaa. Mutta hei, oikeesti?!?

    Välillä minulla on tunne että ihan sama mitä mies tekee. Hyvä että hänellä on joku, joka saa kestää häntä. Tehköön elämällään mitä vaan. Minä aion käsitellä eron kunnolla enkä ryntää heti uuteen suhteeseen. Panostan lapsiin ja siihen, että arkemme toimii. Ja jopa toivon, että seurustelisivat ja suhde menisi mönkään. Onko se sellainen suhde, että heidän tulee seurustella jossain vaiheessa, jotta näkevät mitä se on? Toimisi tai ei?

    Välillä taas tunnen syvää pahaa oloa. Mihellä on ihastuksen kohde ja ihastuminenhan on aivan ihanaa! Minä pyöritän arkea kotona, kun mies viestittelee naisen kanssa ja vaikeroi pattitilanteessaan. Hänellä on jotain, mikä vielä elämää selvästi toiseen suuntaan. Jotain ”omaa”. Ei ”vain” lapset. Jotain, joka kuuluu aikuisuuteen ja eräänlaiseen vapauteen. Eron jälkeen hän voi flirttailla ja treffailla samaan aikaan kun minä pyöritän omaa arkeani ja hoidan lapsiamme. Löydänkö itse ketään? Uskon että lyödän, mutta koska? Ja mistä? Olen joko töissä tai kotona lasten kanssa. Satunnaisesti vkonloppuvapaa, kun lapset ovat isällään. Lähdenkö yksin jonnekin? En. Harva ystävä on sinkku, joka jaksaisi alkaa minun kanssani sellaista illanviettoelämää baareissa tai muualla.

    Rohkaisin miestäni puhumaan ihastuksensa kanssa asiasta. Ovatko samalla linjalla. Mitä toinen tuntee ja ajattelee, onko valmis odottamaan? MIes mietti, miten hän pystyy jarruttelemaan tunteitaan ettei mitään tapahtuisi. No haloo: onko pakko koko ajan viestitellä tai pitäisikö vähentää näkemisiä, tai nähdä niin että mukana on vähintään yksi muukin ihminen? Ilmaisin sanonnan: ”toiselle kumarrat, toiselle pyllistät”. Mutta kun ketään hän ei haluaisi satuttaa. Sellaista tilannetta tuskin tapahtuu.

    Toivoisin kyllä, että mies muuttaisi pian pois, mutta ei aio lähteä vuokralle tässä välissä. Hieman ahdistaa tämä tilanne. Tähän asti aamuisin mies on saattanut tulla minun peittoni alle lämmittelemään tai on käärinyt kätensä ympärilleni. Kaivannut läheisyyttä (mitäköhän ihastuksen kohde tästä tuumaisi?). Mutta tänä aamuna kun itse yritin tehdä saman ja kysyin sopiiko tämä, sain hyvin vaikean hymähdyksen. Kun käänsin selkäni, oli toinen ”anteeksi, tule vain”. No arvatkaa käännyinkö takaisin? EN! Viime yönä mies kuskasi naisen kotiin kun tämä palasi reissusta. En tiedä kauanko oli pois kotona tai juttelivatko silloin. Mitään ei ole minulle kertonut. Mutta ensimmäistä kertaa hän oli aamulla aika kylmä.

    Tuntisinko näin myös, vaikka emme asuisi enää yhdessä? Silloin en näkisi miehen touhuja. Nyt näen mitä hän tekee. Ja minua vaivaa, että hän ostelee nyt kalliita vaatteita ja suihkii hajusteita paljon (yök, astmaatikkona meinaan saada kohtauksen!), pitäähän uutta leidiä liehitellä. Mutta entäs kun ruokatili alkaa näyttää nollaa ja laskujakin maksamatta. Eikö ensin pitäisi hoitaa nämä ja vasta sitten törsätä? Missä se vastuullisuus? Ai niin, sehän häntä ahdistaakin. No näköjään joo.

    Miten minun pitäisi suhtautua tähän tilanteeseen? En rakasta toista, mutta silti tuntuu pahalta koko ajan.

    Ja olihan hei mahtava isänpäivän: esikoinen antoi kortin päivällä ja herätimme isän pitkiltä unilta, söimme välipalaa isänpäivän kunniaksi kaikki yhdessä ja mies lähti omille iltamenoilleen. Aika ”huikee” isänpäivä meidän lapsilla! Oikein ”laatuaikaa ehkä 20minuuttia isän kanssa……

  • KiCa kirjoitti uuden julkaisun, MIllainen äiti?, sivulla Naisen kasvu 5 vuotta sitten

    Millainen äiti olen?

    Tein netissä kodinkuvalehden leikkimielisen testin ”millainen äiti olet?”.  Tulos oli seuraava: ”Olet kotona viihtyvä äiti. Halusit ison perheen ja monta lasta jo nuorena tyttönä. Äitiys on[…]

  • KiCa kirjoitti uuden julkaisun, Ottaa pannuun, sivulla Naisen kasvu 5 vuotta, 1 kuukausi sitten

    Kun eropäätös tehtiin, viikko meni superhyvin. Kotona mie pesy pyykkiä ja iltatöistä tullessani kotona ei odottanut kaaos. Leluja oli jo siivottu yhdessä lasten kanssa ja keittiössä pyöritetty astianpesukone pariin[…]

  • KiCa kirjoitti uuden julkaisun, Isoäidin meili, sivulla Naisen kasvu 5 vuotta, 1 kuukausi sitten

    Maanantaina se lähti. Avioerohakemus käräjäoikeuteen postitse. Nyt odotellaan sieltä paluukirjettä ja laskua. Tästä se alkaa! Kotona kovasti surffailen eri sivuja ja olen käynyt Kelan tukilaskureita läpi, mitä[…]

  • KiCa kirjoitti uuden julkaisun, Odotuksen tuskaa, sivulla Naisen kasvu 5 vuotta, 1 kuukausi sitten

    Tietokonepöydällä lomake. Avioerohakemus. Kertaalleen se jo allekirjoitettiin, mutta esitäytin koneella ja epähuomioissani tein yhden rastituksen väärin. Toinen kappale tulostettu. Miehen allekirjoitusta vielä vailla. Sitten se lähtee postiin. Se tarkoittaa, että sitten asiat alkavat oikeasti etenemään.

    Samaan ajankohtaan kävin verkkopankissa katsomassa tiliäni. Kuun kolmantena päivänä tilin saldo +6e. Loistavaa! Tällä on hyvä jatkaa loppukuuhun. Onneksi säästötilillä on pari sataa, ja keikkapalkkoja tulee kuun puolessa välissä. Mutta silti…hellurei, ihanaa olla kotiäiti! Ja pian elää vain minun talouttani…

    Jotenkin sitä toivoisi voivansa hypätä tämän harkinta-ajan yli. Voisi päästä suoraan siihen vaiheeseen, jossa voi elää täysin itsenäistä elämää. Vaikka se kyllä hieman pelottaa. Miten jaksa hoitaa lapset aivan yksin? Ei ole edes pienintä mahdollisuutta, että toinen vastaisi välillä lasten kysymyksiin tai kävisi auttamassa, kun apua huudellaan. Kukaan aikuinen ei odota minua kotona tai tule minun luokseni kotiin. Kukaan aikuinen, kumppani, ei odota minulta viestiä tai soita minulle. Vaikka monia parisuhteelle merkittäviä henkisiä asioita on suhteestamme puuttunut jo pitkään, on siinä vierellä silti ollut joku. Harvoin kun nukumme erilaisten työrytmien vuoksi yhdessä, on joskus voinut käpertyä toiseen kiinni. Tulevaisuudessa ei ole sitä mahdollisuutta.

    Nyt erovaiheessa, olemmekin miehen kanssa sovitusti hakeneet läheisyyttä. Halaamme ja olemme nukkuneet toistemme kainalossa. Olemme kuitenkin toisillemme tärkeitä ja varmasti lasten kasvatuksessa tulee tilanteita, jolloin tuemme toisiamme. Ja toivon, että voimme jatkossakin halata ja tukea toisiamme kun sitä tarvitsemme. Olemme kuitenkin niin tuttuja ja tiedämme toisistamme asioita, joita ei ole aina helppo jakaa uuden ihmisen, mahdollisen kumppanin kanssa ennen pidempää tuttavuutta.

    Olen positiviisella mielellä tulevaa kohti. Tämä tuo elämääni jotain aivan ihanaa – uuden mahdollisuuden aloittaa alusta. Mutta silti tuleva pelottaa ja jännittää…olenko oikeasti niin vahva kuin oletan ja odotan?

  • KiCa kirjoitti uuden kommentin toimintaan 5 vuotta, 1 kuukausi sitten

    Vastauksena viestiin: KiCa kirjoitti uuden julkaisun, ns. Naula arkun päälle, sivulla Naisen kasvu Avioero. Lopullinen tuomio. Siltä se nyt näyttäisi. Tähän asti olen itse ollut toiveikas: vuodessa saamme suhteen kuntoon. Kumpik […] Näytä

    Kiitos!

  • Enää emme puhu ”jos eroamme”. Pyynnöstäni olemme muuttaneet sen muotoon ”kun”.

    Lähipiirini alkaa hiljalleen tietämään asiasta. Isälleni en ole vielä kertonut, koska hänellä on omassa elämässään tällä hetkellä[…]

  • Avioero. Lopullinen tuomio. Siltä se nyt näyttäisi.

    Tähän asti olen itse ollut toiveikas: vuodessa saamme suhteen kuntoon. Kumpikin osapuoli haluaa sitä, kumpikin on sitoutunut. Olen kiinnittänyt huomiota[…]

  • KiCa kirjoitti uuden julkaisun, Here again!, sivulla Naisen kasvu 5 vuotta, 2 kuukautta sitten

    Hiljaiseloa on riittänyt. Arki on ollut kiireistä. Kirjoittamiselle ei ole jäänyt aikaa eikä energiaa. Toisaalta, joskus tekee myös hyvää ottaa asioihin etäisyyttä. Viime viikkoina on tullut huomattua, että kestän elämistä paineen alla ja pieni kiire tekee hyvää vaikka se uuvuttaakin. Ei tarvitse miettiä mitä tekisi, kun päivät ovat hyvin ohjelmoitua ja on aika tarkkaa milloin tekee mitäkin, jotta ehtii tekemään melkein kaiken tarvittavan. Opetan muskariryhmiä kaksi iltaa viikossa ja ryhmät ovat käynnistyneet erinomaisesti. Vielä on hakusessa aikataulusta aika, jolloin niitä rauhassa suunnittelisin. Nyt se tapahtuu vähän ohimennen. Mutta onneksi kymmenen vuoden työkokemus on tuonut varmuutta ja rutiinia. Pulaan en joudu.

    Sain juuri tiedon, että isäni yrittää hakeutua eläkkeelle. Ikää hänellä on 61, mutta erinnäisten vaivojen vuoksi ei kykene tekemään muusikon työtään kunnolla. Isäni puolesta ajattelen, että eläkkeelle pääseminen olisi hyvä juttu. Työ ei häntä motivoi enää eikä hän siihen kykene. Mutta hän on myös alkoholisti. Mitä tapahtuu, kun päivässä ei ole enää mitään pakollista? Mitä hän tekee päivisin? Löytyykö vastaus vain pullosta? Hän ei harrasta mitään eikä tunnu olevan oikein mistään kiinnostunutkaan. Ensin ajattelin, että saan hänestä paljon apua lastenhoitoon, kun eläkepäivät virallisesti sitten koittavat. Mutta voinko luottaa häneen ja hänen kuntoonsa hoitaa lapsiamme? Itse en halua, että lapseni kokevat aikuisten holtittomuuden alkoholin suhteen samalla lailla kuin itse olen kokenut. Lapsillani on oikeus tuntea olevansa turvassa.

    Odotan kovasti ensi viikkoa, jolloin on sovittu treffit erään kollegani kanssa. Hän on itse kokenut avioeron muutama vuosi sitten ja tietää mitä lapsiperheen arki on. Vaikka hän on minua kymmenen vuotta vanhempi, synkkaa meillä todella hyvin. Odotan, että pääsen hänen kanssaan myös juttelemaan oman perheeni ja parisuhteeni tilanteesta. Hän ei tunne miestäni ja on näin sopivalla etäisyydellä perheestämme. Mutta sellainen ihminen, johon luotan. Miehen kanssa ei suurempia muutoksia ole tapahtunut. Yhden illan vietimme viikko sitten kaupungilla ja avoimesti juttelimme, että parempaan suuntaan olemme menossa, vaikka vielä on tekemistä. Mutta mitä? Se jäi kyllä hieman jälkikäteen minua mietityttämään….onko se sellaista, mitä ei voi tekemällä tehdä/saada? Onko se Se jokin, joka meiltä ehkä voi jäädä aina puuttumaan?

     

    P.s. Diili-osioon on päivitetty uusia huippujuttuja, joita olen löytänyt. Kurkkaa siis sivun ylälaidasta linkkiä ”Kurkkaa diilit” ja tutustu, löytyisikö sinulle jotain kivaa :)

  • Pikkukuva 

    Earth We Are One -sivusto listasi 10 asiaa, joita tulet katumaan 10 vuoden päästä ellet muuta käyttäytymistäsi. Onko joku keksinyt kirjoittaa ne minusta? Erityisesti kohti kaksi kuvaa juuri sitä, miksi[…]

  • Lataa lisää