• Talouden mylly määrittelee perustavan laatuisen ongelman.
    Meidän, ihmisten yhdessä aikaansaama talous on muuttunut Taloudeksi, olioksi johon ei juuri uskalleta puuttua. Talous on liian arvaamaton ja liian suuri voimaltaan. Sen on siis parempi olla ja yritetään sopeutua osaamme. Juoksemaan yhä lujempaa omassa pyörässämme.

    Entä jos ei.
    Joku taannoin väitti, että kansantaloudellinen tulos, bkt, voidaan toteuttaa alle puolen tunnin per päivä, tehtäessä tehokkaasti. Suomen bkt on 47 kE/hlö. Jaettuna per päivä, tuo tekee 128 E/pv/hlö.
    Äkkiseltään tuo summa vaikuttaa suuruusluokaltaan samalta kuin isännöitsijäntodistuksen laatiminen, työmaan valvontakäynti, putkimiehen kääntymiskeikka, yksityisen lääkäriaseman terveyskäynti tai jokin muu ns. ammattiryhmän suorittama työsuoritus.

    Väittäisin että isännöitsijä, työmaan valvoja, putkimies, yksityisen puolen terveydenhoitaja ovat ns. keskituloisia ammatti-ihmisiä. Joten laskelma on ehkä oikean suuntainen. Miksi sitten käytämme töissä aikaa sen 7,5h + matkat? Mihin se tehty työ katoaa?
    – – –
    Suomessa on poikkeuksellisen hyvä tietous talouden liikkeistä ja verotuksen taustoista, väitän. Koska siihen on panostettu.

    Suomessa on poikkeuksellisen hyvä tietous terveyden muodostumisesta ja sairauksien hoidosta, väitän. Koska tähän on panostettu systemaattisesti vuosikymmeniä. Yksilöimättömiä terveystietojamme käytetään yhteiseen hyvään.

    Suomessa on poikkeuksellisen hyvä tietous ympäristöasioista, väitän. Koska nämä ovat kiinnostaneet ihmisiä laajalle jakautuneen maan omistuspohjan ja vapaa-ajan mahdollistamina.
    – – –

    Jos koostamme yhteiskuntamme toiminnan käsiteltävään muotoon. Pystymme ohjaamaan kaikkia osa-alueita ylhältä päin, mutta myös käytännön tasolta.

    Meidän on pakko. Katainen oli selkä seinää vasten talouden heittäessä rodeovaihteen päälle 2009.
    Nyt on vastaava tilanne tai paljon paljon pahempi Venäjällä.

    Talous on jäsentymättömänä liian suuri voima, se tarvitsee rinnalleen ymmärrystä ja suitset. Talous ei ole kuitenkaan muuta kuin ihmisten ajatusten rakentama immateriaalinen laite. Oikeasti talous koskettaa vain ihmisten ja ympäristön välityksellä meihin. Joten mekin voimme koskettaa taloutta ihmisten ja ympäristön kautta.

     

    Me emme ymmärrä emmekä hallitse tai edes ohjaa. Olisiko syytä?

  • Lomalla rakentaessani himmeliä, sattui siitä syntymään tasapainoton. Helpoimmin tasapainon saa korjattua lisäpainolla, joka oikaisee rakenteen. Himmelini kuvastaa yhteiskuntaamme. Siitä on nyt vain tullut tuollainen, tasapainoton. Vaikka himmelin tulee olla siro ja hienostunut, on se nyt paikoin paksukortinen ja hieman homeessa. Sekava. Ja vieläpä roikkuu vinossa, no eiköhän se kuitenkin juhannukseen kestä. Himmelithän poltetaan juhannuksena, ainakin ennen poltettiin. Vanhat himmelit ovat sekavia, rikkinäisiä ja homehtuvat helposti, ellei niitä hoideta erityisen hyvin. Nykyisin on kuitenkin tapana säilyttää ja virittää himmeleitä vuodesta toiseen, vuosikymmeniä.

    Tarvitsin siis myllynkiven, jauhinpinnan joka tuottaa hyvää. Myllynkivessä tulee olla keskellä reikä jyville jotta se toimii. Kivimiehen taitoni ovat hieman alkeelliset, mutta reiän sain, ja kivenkin, aikaiseksi. Toki kivi piti liimata kolmesta kappaleesta, reiän ollesssa hieman hankala.
    Suurimmasta reunakappaleesta syntyi jalusta ja kaappiin unohtuneista väreistä kappaleiden takapinnoille erottuvat värit. Ihan jotta olisi selkeämpi.

    Kestävä yhteiskunta
    A
    jattelin että kiven tulee seisoa talouden, sinisen osan varassa. Mutta jalusta olikin yhtä kiveä vihreältä, ympäristölliseltä osaltaan myllynkiven kanssa. Sosiaalinen, keltainen sivu kivestä on hioutunut lähes kirveen kaltaiseksi.

    Talous vaikuttaa olevan ainoa arvo joka merkitsee yhteiskuntamme päätöksissä. Muut asiat jäävät sivuun. Tämä johtuu vian ja ainoastaan siitä, että olemme vuosikymmeniä opetelleet mittaamaan taloutta valtavin ponnistuksin. Tämä ei mitenkään poista pakottavia kestävyyden reunaehtoja, sosiaalista tasapainoa ja ympäristöllistä kantokykyä.

    kosketuspinnat
    K
    un käänsin kiven jauhinpinnalleen pöydälle, huomasin ettei sininen talouden osa kosketa maata ollenkaan, muualta kuin ympäristön rajapinnasta. Talous koskettaakin maata vain siirtämällä kuorman sosiaalisen sektorin kautta, ihmisten kautta. Talous siis onkin ihmisten ja ympäristön varaista. Onko niin ettei talous toimi jos ihmiset ja ympäristö menevät rikki?
    Osaan laskea taseen, mutta miten mitataan onko ihmiset rikki tai ympäristö lopussa?

    En käyttänyt kiven liimaamiseen hunajaa, vaikka jälki siltä hieman näyttääkjin.
    Juoksevaa kultaa vaikuttaa tulevan kiven saumoista, etenkin ympäristön kohdatessa ihmiset ja markkinavoimat. Uskon että menestystä löytyy henkilökohtaisesti sieltä missä olet onnellisimmillasi ja yrityksellesi missä uusi kohtaa tarpeen. Ihmisten ja yritystoiminnan kohdatessa syntyy virtaviivaista saumaa. Jos saamme ihmiset sitoutumaan yrittämiseen tulee hyvää ja jopa edullista jälkeä?

    Meidän talous ei ole harmaata graniittia, kirjavaa kovaa massaa, vaan alistuu kestävyyden vaatimukselle. Jotta yhteiskuntamme toimii tehokkaimmin, tulee jauhinpinnan olla lähes tasainen ja kosketuksissa alustaansa. Toki kuplassa saa enemmän rahaa vähemällä työllä, mutta mikä on tarpeeksi – ei mikään. Siksi kun ymmärrämme kupla tulee alas.

    Kun hyväksymme että yhteiskuntamme ainoa vaatimus on kestävyys.
    Riittävät taloudelliset liikkumavarat, sosiaalinen rauhallinen yhteisö ja ympäristö joka on olemassa myös seuraaville sukupolville, niin pääsemme kiinni oikeisiin asioihin.

    Pyrin keskittymään niihin oikeisiin asioihin. Mutta reunaehdot tulee ymmärtää.

     

     

  • Sattuipa niin, että tarvitsin lääkärin määräämää lääkettä.
    Lääkkeitähän saa apteekista, paitsi ettei pienellä paikkakunnalla nyt ihan joka sorttia voi aina ja heti olla. Tilaamalla toki.

    Määräys on aamuisin 2[…]

  • Tapio Karhu muutti profiilikuvansa 3 vuotta, 8 kuukautta sitten

  • Tapio Karhu rekisteröityi sivustolle 3 vuotta, 8 kuukautta sitten

  • Tuttavani kysyi onko olemassa vaihtoehtoja ydinvoimalle, jos haluamme pelastaa maapallomme. Sai mokoma kirjoittamaan. Entä jos vain lakkaisimme tuhlaamasta, pinta-alaa.

    Lyhyt googlailu paljastaa, että Suomessa on:

    Suurjännitelinjoja on raivattuna metsämaahan 30 000 hehtaaria. Lisäksi on keskijännitelinjoja 67 000 hehtaaria vastaavasti tuottamattomassa linja-aukeassa.
    Nämä alat pidetään puuttomina. Siis täysin tuottamattomina, raivataan kuitenkin.

    Metsä kasvaa taimikkovaiheessa jonkin verran, mutta paju paremmin. Testissä 9,8 kiintom3/ha vuodessa. Se on paljon.

    Jos pajun kasvua arvioi energianhinnan kautta. Verrataanpa lämmitysöljyyn.
    Tuolta laskien (Öljy-ja kaasualan kuluttajahintaseuranta 2/12 112,9€/MWh)
    50MWhx 112,9 €=5645€. 1254 €/ha/a – korjuu 300 €/ha/a. Sanoisin asialliseksi vuosituotoksi.

    Paras arvio pienpuun korjuukustannuksesta metsästä käyttöpaikalle 28-34 €/m3.
    Systemaattisella korjuulla pääsee vielä tätä edullisempaan kuluun.

    Paljonkohan tuolla sitten olisi merkitystä.
    Mitä tämä siis tekisi Suomen mittakaavassa, jos 20% voimalinjan alusista otettaisiin hyötykäyttöön.
    Se tekisi vuodessa 58 800 kiintokuutiota energiapuuta. Tai 66 666 MWh/vuodessa.
    Mitä tuo on ydinvoimalaan verrattuna?
    Öh, Loviisan yhden yksikön tuotto on luokkaa 4 TWh/a, eli tuolla tempauksella saisi loviisan yhden yksikön tuotannosta 1,5 %.a vastaavan määrän energiaa. Kaikilla turhanpäiväisillä linjan alusilla (joka on mahdotonta) saisi katettua 22 % tuon yksikön tuottamasta energiasta.

    Entä jos lannoittaisi 2 % Suomen metsistä (hakkuu aukeista) energiapajuksi? Joka siis olisi 2% x 26,3 miljoonaa ha = 526 000 ha.
    Tuolla pääsisi jo 5,8 TWh. Tietenkään tuo ala ei kasvaisi puuta vaan pajua, joten tulos tippuu kolmanneksella palttiarallaa 3,8 TWh.n.

    Väitän että olisi mahdollista tuottaa ydinvoimayksikköä vastaava energia biolla. Vielä on siis kiviä kääntämättä. Isojakin.
    Okei, tuo on lämpöä jossain takahikiällä ja loviisa lämmittää merta, mutta silti.
    Saa sitä energiaa siirrettyäkin. Joko hiilenä tai öljytisleenä.

    bioljylaitos001Laitos pitää vain tehdä kunta- tai yhteisökokoiseksi ja ruveta monistamaan. Kysyn vain montako kunnallistason hakekattilaa on suomessa. Entä jos ne kaikki tuottaisivat sähkön ja lämmön lisäksi bioöljyä tai biohiilibrikettejä. Hiilibrikettejä kannattaa kuljettaa jo kauemmaksikin.

    Haastan muutkin laskemaan montako kunnallistason tuotantoketjua olkiluoto 3:n hinnalla saa pystyyn? Tai vuotuisella tuulituella. Eka on pilotti, kolmaskymmenes alkaa jo sujua… Nyt saa joku muukin pyöritellä lukuja. Googlesta niitä löytää.
    Tietoa on, ihan liikaakin – sitä tarvitsee vain yhdistellä ja soveltaa.