• Somehan sen kertoo. Facebook ja Instagram, joita itse tulee käytettyä, onneksi kertovat, kuinka paljon ystäväni kuntoilevat. Ja he, jotka eivät sinne urheilusuorituksiaan päivitä, eivät siis liiku ollenkaan…[…]

  • Nyt sohaisen muurahaispesää. Mutta sen riskin ajattelin kuitenkin ottaa…

    Lapsihan on syyllinen mm. kiireeseen? Väsymykseen? Aikapulaan? Siihen, ettei yhteistä aikaa ole enää puolison ja ystävien kanssa? Lapsihan pilaa koko elämän.
    Ei kerkiä siivota, ei tehdä ruokaa, ei edes hiuksia harjata, niin missä ihmeen välissä muka kerkiäisi urheilla?
    Ei, vauvaa ei voi jättää imetyksen vuoksi isällekään.
    Ei, ei silloin kun lapsi nukkuu päiväunia, koska juuri silloin täytyy siivota, tehdä ruokaa ja harjata ne hiukset.
    Ei, ei aamulla ennen kuin lapsi herää, hullunako pidät?
    Ei, ei illallakaan lapsen mennessä jo nukkumaan, hullunako pidät edelleen?

    Ensimmäiseksi haluaisin kysyä näin ajattelevalta ihmiseltä, että mitä ihmettä oikein sitten ajattelit sen elämän olevan, kun vauva syntyy taloon?
    Sitäkö, että vauva herää ensimmäiset kolme vuotta aamulla hymyillen, syö, nukkuu, syö, leikkii, nukkuu, syö ja taas nukkuu heräämättä koko yön? Sama meno jatkuu itsellä puolison ja ystävien kanssa ja harrastella voi päivästä toiseen, aamusta iltaan?

    Voin kertoa: sellaista lasta ei ole olemassakaan, mutta markkinoilla on mm. BabyBjörn-nukkeja, joita voi syöttää, vaihtaa vaippoja, opettaa potalle ja heittää sit sivuun, kun on parempaa tekemistä.. Sellaisella kannattaa aloitella, jos ei ole valmis uhraamaan elämästänsä hieman suurempaa siivua jollekin niin paljon tärkeämmälle, mitä edes se oma elämä itsessään on. Sait nimittäin synnytyslaitokselta tilalle jotain niin paljon suurempaa ja rakkaampaa, että kuinka kukaan edes kehtaa sanoa ääneen, että on harmittavaa, kun ei ole enää omaa aikaa niin paljoa itselle tai puolisolle?

    En myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka eivät imetä oman ulkonäkönsä vuoksi. Se sitoo liikaa ja tissitkin voi alkaa roikkumaan.
    En voi olla miettimättä, että kykenevätkö he laittamaan mitään muutakaan asiaa oman lapsensa edelle, jos ulkonäkökin on tärkeämpi?
    Ulkonäkö on tärkeä asia, sitä en kiellä. Todella tärkeä, koska oman itsetuntonsa kanssa joutuu elämään ja elämä on huomattavasti miellyttävämpää, kun on tyytyväinen itseensä. Mutta syyllistä elämän tai kropan pilaamiseen lapsesta ei kannata tehdä. Lapsi on lahja ja sitä tulee arvostaa! Se tuo elämääsi paljon enemmän kuin mitä ottaa.

    Raskausaikoina jo kuulee haukuttavan äitejä, jotka lihovat kymmeniä kiloja.
    Samaan aikaan haukutaan äitejä, jotka eivät liho kiloakaan.
    Se, että pyrkii siihen, että kiloja ei tule ja pystyy liikkumaan monipuolisesti koko raskauden ajan, on vain hyvä asia! Lapsi ei siitä kärsi, mikäli äiti elää terveellisesti ja harrastaa turvallista liikuntaa koko raskauden ajan, päinvastoin. Se kuitenkin jostain syystä aiheuttaa äitien kesken suurta katkeruutta. Syytä en tiedä.

    Joillekin toki tulee ihan itsestäänkin pieni maha, joillekin iso. Se on nimittäin myös rakenteesta kiinni.
    MUTTA, tiedoksi niille haukkujille, että aina kaikki ei mene ihan niin kuin suunnitellaan. Harvalla äidillä oikeasti se raskausaika on sitä elämän ihaninta aikaa. Itsekin maannut puolet raskausajoista sairaalassa ja painoa tullut aina rutkasti. Kolmesti saanut siis pudotella parikymmentä kiloa synnytyksen jälkeen.  Tuo valinta ei ollut minun. Ja millään muulla ei edes ollut merkitystä kuin vauvan hyvinvoinnilla. Ihan sama miltä itse näytti, kilot kerkiää karistaa myöhemminkin, kunhan vaan saa vauvan turvallisesti rinnalleen..

    Jos lähtökohta on tuo, niin miten voi kukaan luulla, että turvallisesti, imetystehoa ja –turvallisuutta vaarantamatta olisit kuukaudessa timminä? Ja miksi ihmeessä pitäisikään olla? Se on hienoa, jos raskausaika on mennyt hyvin ja kiloja ei ole tullut, jonka jälkeen on nopeasti omissa mitoissaankin, mutta kaikilla se nyt ei vaan mene niin. Haukkumisen tilalta voisi siis kannustaa!

    Niin, miten sitten harrastaa sitä tärkeää, jaksamiseenkin vaikuttavaa liikuntaa, kun se vauva pilasi elämän?
    Nämä on taas usein näitä valintakysymyksiä. Haluatko vauvan päiväunien ajan katsoa nauhalta Salkkareita popsien samalla sipsejä ja limsaa, vai nukkuisikohan se vauva kivasti siellä vaunuissa piiiitkän lenkin ajan? Tai pitäisikö jumpata sillä aikaa, kun vauva tuhisee sängyssään? Polkupyörään on lastenistuimia, rattaita ja vaunuja on kaikkiin olosuhteisiin, patikointiin on selkäreppuja ja kuntosaleillakin lapsiparkkeja, on vauvajumppia. Nähnytpä vauvoja salilla kaukaloissakin äitien mukana.

    Lapsen kasvaessa tulee koko ajan uusia mahdollisuuksia harrastaa sitä hyöty- ja arkiliikuntaa tai jopa jumpata, käydä salilla tai vaikka mitä.. Seuraavan kerran kun mietit, ettei voi mitään harrastaa lapsen takia, niin avarrapas vähän maailmaasi ja mieti, että mikähän se laji olisi, mitä voisit juuri nyt tässä elämäntilanteessa harrastaa. Se on vain omasta asenteesta kiinni.  Jos ei yksinkertaisesti kiinnosta lenkkeily, niin silloin voit vain syyttää itseäsi ja jäädä sinne sohvan pohjalle miettimään, että mitä tulikaan tehtyä silloin yhtenä yönä siellä peittojen alla puolison kanssa. Välillä se lenkkeily ja kotijumppa nyt vaan voivat olla ainut liikuntamuoto, mitä harrastaa lapsen ollessa pieni.

    Ja tiedän tiedän, välillä se vauva vaan itkee ja itkee ja yöt menee valvoessa ja sitä rataa, sekin ihan tuttua juttua, mutta silloin ne vauvan mahdolliset päiväunet voisikin koittaa käyttää vaikka itsekin lepäämiseen tai uskokaa pois, se lenkki raikkaassa ulkoilmassa saa univelatkin katoamaan. Vauva-arki on sitä, että elää päivä kerrallaan. Keho tarvitsee lepoa, liikuntaa ja terveellistä ravintoa, että jaksaa. Päivät mennään lapsen ja oman jaksamisen ehdoilla, ei kai sentään oman ulkonäön?

    Ei kaikkia kiinnosta, eivätkä edes voi palata salille heti muutama viikko synnytyksestä. Eivät kaikki jaksa olla edes kiinnostuneita, miltä näyttävät synnytyksen jälkeen ja se on jokaisen oma asia, ihan yhtä oma, kuin heidän, jotka sinne salille heti suuntaavat. Puhumattakaan siitä, jos lapsella onkin jokin sairaus. Se on asia ihan erikseen ja tuo omat haasteensa elämään ja arjesta selviytymiseen.

    Mutta terveys ja hyvinvointi ovat kuitenkin sellaisia juttuja, mistä jokaisen kannattaa kantaa huolta, myös siitä omasta eikä vain lapsen. Voin vakuuttaa, että jaksat paljon paremmin myös vanhempana, mikäli harrastat monipuolisesti liikuntaa ja syöt terveellisesti.

    Aina ei huvita, aina ei jaksa, mutta liikkumisen tai terveellisen ruokavalion esteenä ei lapsi kuitenkaan ole.
    Tekosyynä sitä siis on ihan turha käyttää.

  • ”Olen käynyt joka aamu kolaamassa naapurin vanhan pariskunnan pihan, kun on satanut lunta”
    ”Miksi?”
    ”Mitä miksi? Haluan auttaa, siitä tulee hyvä mieli!”
    ”No varmasti, mutta eivätkö kykene siihen itse?”
    ”Kyllä[…]

  • JES! Edes jostain voidaan syyttää jotain muutakin kuin itseä!

    Perimä.

    Se, miksi en jaksa luonnostaan juosta nopeasti ja miksi minulla on mahassa ylimääräistä, on mun vanhempien syytä! Täähän pelasti päivän! Kyllä mä muuten juoksisin ja laihtuisin, mutta minkäs teet… Perimä, perimä, perimäääää!!  :-p

    Jotkut ihmiset ovat jo luonnostaan sopivampia kestävyyslajeihin kuin toiset, jotkut voimalajeihin ja joillekin nyt vaan sopii monipuolisesti eri lajit.. Itsehän kuuluu tietysti siihen ryhmään, mille ei sovi mikään, mutta jos nyt unohdetaan kuitenkin se edellisen blogikirjoitukseni katkeruus ja mietitään, mitä se kunto oikeastaan edes on?  Hyvässä kunnossa nimittäin tarvitaan sekä kestävyyttä, voimaa, että taidollisiakin ominaisuuksia, ne kaikki täydentävät toisiaan. Joten eikö se olisi riittävää, jos hallittais kaikkia osa-alueita edes vähän, kuin vain yhtä hyvin ja muita ei ollenkaan? Vaikka olisi erittäin voimakas, ei välttämättä jaksa juosta kilometriä enempää ja taas maratonin juoksija ei välttämättä saa tehtyä ainuttakaan punnerrusta. Hieman kärjistetyt esimerkit, mutta tavoitteeksi kannattaa ottaa ensin kokonaisvaltainen hyvä kunto, kuin että keskittyä vain yhteen osa-alueeseen. Myöhemmin joku laji voikin olla ylitse muiden. Hyvä peruskunto on kuitenkin kaiken perusta.

    Kävin tänään työterveystarkastuksessa, jossa kysyttiin kysymys:
    ”Onko suvussasi kuinka sairauksia, lähinnä siis kansansairauksia tarkoitan?”

    Olin hetken hiljaa miettien, että alanko luettelemaan, mutta vastasin että juu, kaikki mahdolliset saat sinne merkitä mitä vaan on. Terveydenhoitaja kuitenkin vielä luetteli joitain, kuten; diabetes, sydänsairauksia, verenpainesairauksia, syöpää…?  Joo joo! Kaikkia! Ja ihan niinkin lähellä, että vanhemmilla ja isovanhemmilla.. Tästä päästiinkin painooni ja elintapoihini, jotka kuitenkin saivat runsaasti kiitosta. Paremmin en kuulemma voisi tällä hetkellä elää näiden sairauksien elintapasuosituksiin nähden. :-)
    Se oli ehkä tähänastisen elämäni parhain motivaation annos, minkä sain. Se tyytyväisyyden tunne, kun th kehui ja oli ylpeä siitä, kuinka tärkeänä terveysliikuntaa ja terveellisiä elämäntapoja pidän, stressaamatta niistä kuitenkaan. Elän siis juuri niin, mikä tavoitteeni on ollutkin, eli terveellisesti!

    Nimittäin se omenavartalo. Ei muuten mikään leikin asia. Perimän huono puoli. Tässä kohtaa ei voi huudahtaa Jes! vaan tuumata, että tämän kanssa nyt vaan on elettävä ja se tulee elämäntavoissa ottaa huomioon. Vyötärölihavuus on vaarallisinta lihavuutta. Normaalipainon ylärajoillakin voi olla ihan tervettä ihmisen olla, kun ne kilot jakaantuvat ympäri kehoa. Silloin ei kiloilla ole välttämättä mitään terveydellisiä vaikutuksia. Mutta mitäs sitten, kun suuri osa liikarasvasta kertyy vatsaontelon sisään suolten ja sisäelinten väliin ja maksan sisälle? Ei kuulosta oikein kivalta?
    Vyötärölihavuuteen liittyvät juurikin nämä edellämainitut sairaudet ja meidän suku on kyllä hyvä esimerkki siitä, että vyötärölihavuutta ja täten sen aiheuttamia sairauksia on.

    Vyötärölihavuutta voi olla normaalipainoisellakin ihmisellä. Se mikä on hyvä asia, on että vyötärölihavuuteen auttaa liikunta. Tottakai myös ruokailutavat ja juurikin se laihdutus, mutta liikunta voi vähentää rasvaa sisäelinten ympärillä, vaikka paino ei tippuisikaan. Tämä on yhdenlainen taiteenlajinsa tämä kamppailu elämää suurempia asioita, kuten vakavia sairauksia vastaan.

    Mutta se mikä on varma, että vaikka sairauksia jossain vaiheessa elämää ilmestyisikin, niin en kuitenkaan halua harmitella silloin sitä, että en olisi terveyteni eteen mitään ymmärtänyt tehdä! Aina voi edes yrittää…

  • HIEMAN ITSETUNNOSTA…

    Tiedän, lähes mahdotonta, mutta kirjoitan seuraavan lauseen sen vuoksi, koska se kuulostaa hyvältä ja niin kuuluisi olla:

    OLE OMA ITSESI JA ÄLÄ VERTAA ITSEÄSI MUIHIN!

    Noniin,[…]

  • Tavoitteeksi Terveys! kirjoitti uuden kommentin toimintaan 4 vuotta, 7 kuukautta sitten

    Vastauksena viestiin: Tavoitteeksi Terveys! kirjoitti uuden julkaisun, Kallis terveellisyys…, sivulla Tavoitteeksi terveys! Ja heti alkuun, ennen kuin jatkat pidemmälle, niin haluan jälleen muistuttaa, että kun terveelliset el […] Näytä

    Kyllä ! Siinä on suuri ero, mistä ruokansa ostaa! Tarjouksia kannattaa hyödyntää. Juuri tällä viikolla miettinyt monen ihmisen kanssa sitä, että täälläkin pienellä paikkakunnalla kaupoissa hinnat on paljon suuremmat, kuin isoissa kaupungeissa, kuten Seinäjoella. Siellä mm.Prisma on paljon edullisempi, kuin mitä täällä S-market. Ainakin niiden tuot…[Lue lisää]

  • Ja heti alkuun, ennen kuin jatkat pidemmälle, niin haluan jälleen muistuttaa, että kun terveelliset elämäntavat ovat osa arkipäivää, niin tällöin herkuttelutkin saavat olla osa elämää. Vaikka voin kritisoida[…]

  • Tavoitteeksi Terveys! kirjoitti uuden kommentin toimintaan 4 vuotta, 7 kuukautta sitten

    Vastauksena viestiin: Tavoitteeksi Terveys! kirjoitti uuden julkaisun, Teemmekö lapsistammekin sohvaperunoita?, sivulla Tavoitteeksi terveys! Olimme juuri lomamatkalla perheeni kanssa. Matkustaminen on helppoa, kun lapset ovat niin […] Näytä

    Juuri näin! Tärkeintä omien elämäntapojen muuttamisessa onkin se asenne. Aloittaa voi pienistä asioista ja pian huomaa olevansa tilanteessa missä teilläkin! :-)

  • Olimme juuri lomamatkalla perheeni kanssa. Matkustaminen on helppoa, kun lapset ovat niin isoja, -04, 07 ja -09, että mm. nuorinkaan ei enää tarvitse rattaita ja jaksavat kävellä pitkiäkin matkoja pitkin päivää, eikös vaan? En nimittäin voinut olla hämmästelemättä, kun yhtenä aamuna eräs perhe tuli kysymään, että missähän täällä mahtaa olla ne hiekkadyynit? Puolisoni yritti opastaa selkeän reitin ja kertoi, että matkaa on n. 1,5km, maksimissaan 2km. Tähän tämä perheen äiti tuumasi ”niin pitkä matka! Täytyy siis ottaa taksi, ei lapset kyllä niin pitkää matkaa jaksa kävellä”. Mieheni yritti vielä tämänkin jälkeen hämmästykseltään kertoa, että kyllä mekin ollaan jo kahdesti kävelty sinne ja nuorimmainen on 5v, mutta äiti lähti pois harmitellen pitkää matkaa…

    Heillä oli kaksi lasta ja kummatkin olivat jo koululaisia ala-asteella. Toki taustalla voi aina olla jotain, mitä ei ulkopuolinen voi tietää, mutta ulkoisesti lapset olivat terveen oloisia, juoksivat ja leikkivät leikkipuistossa, uivat ja en vaan voi ymmärtää, kuinka sen ikäinen ei voisi jaksaa kävellä 2km eli yhteensä 4km ellei taustalla jotain pätevää syytä ole? Tai jaksaahan ne, se on selvä. Vanhemmat vaan helposti luulevat etteivät jaksa, tai sitten lapset on oppineet siihen, että kun heti ekan sadan metrin jälkeen tuumataan, ettei jaksa kävellä koska ei huvita, niin paikalle soitetaan taksi.

    Tätä seuraavana päivänä menimme tapaamaan opastamme, varatakseni  tulivuorelle patikoinnin minulle ja 10v pojalleni. Matka olisi 9km. Kuuntelin samaan aikaan vierestä, kun aikuinen kahdestaan matkustava pariskunta kyseli paikallisten linja-autojen aikatauluja ja taksien hintoja, koska haluaisivat käydä satamassa. Satamassa, minne oli matkaa 3km per sivu ja olimme juuri kävelleet sen oman perheeni kanssa edellisenä päivänä, kiertäen vielä keskustan kautta. Hyvin jaksoivat lapset, myös juosta matkalla aaltojen kanssa kilpaa.. Ja aina meillä aikuisilla on tarvittaessa reppuselässä tilaa pikkuisille, jolloin voi levätä ja taukoja saa pitää ihanissa pikkuravintoloissa tilaten vaikka ihanat vastapuristetut hedelmämehut!

    Tottakai lomalla saa käyttää taksia, jos ei huvita kävellä, ehkä se on silloin sallittua.. Vaikka en kylläkään ymmärrä että miksi, kun maisemia ja ihanaa aurinkoista päivää voi käveleskellen samalla ihastella. Taustalla voi olla tosiaan myös vaikka sairauksiakin, enkä täten halua alkaa kenenkään valintoja moittimaan, kun en tunne.. Lähinnä pointtini on se, että terveysliikunta pitää sisällään myös kaiken mahdollisen hyötyliikunnan. Sen, että jos hissin sijaan käyttäisikin portaita? Ei ajaisikaan sillä autolla ihan työpaikan oven eteen vaan kävelisi parkkipaikan taaimmaisesta nurkasta? Kävisikin vaikka kirjastossa potkukelkalla auton sijaan? Pikkujuttuja, mutta niin tärkeitä.

    Opetammeko me lapsistammekin sohvaperunoita, vaikka me vanhemmat olemme se suurin esimerkki, mistä lapsi oppii? Kuskaammeko kouluun tai harrastuksiin, jos lapsi voisi mahdollisesti itsekin kävellä? Ostammeko joka kauppareissulta karkkia ja sipsejä korvaamaan vaan aikaa oman vanhemman kanssa?
    Hyvin usein näin talvisin, kun lapseni menevät ulos leikkimään lounaan jälkeen, siellä voi pulkkamäessä kulua useita tunteja. En malta niin mahtavaa ja hyödyllistä harrastusta keskeyttää sillä, että täytyisi tulla kesken kaiken sisälle ja riisua kaikki ulkovaatteet, vaan kuskaan välipalan ulos. Siellä voi syödä ja juoda ja pulkkailu jatkuu.
    Kannustetaan lapsiamme liikkumaan, syömään terveellisesti ja täten voimaan hyvin jo pienestä asti! Ylipaino ja huono kunto alkaa olla valitettavasti jo pienilläkin lapsilla suuri ongelma.
    Ja pieni vinkki: jos vaan oma fyysinen kunto kestää, niin ottakaa aikuiset tavallinen perusliukuri  ja laskekaa sillä! Kehittää hurjasti keskivartalon lihaksia, kun joutuu tasapainoilemaan ja jännittämään vatsalihaksia koko laskun ajan ja takapuoli saa kyytiä, kun kiipeää mäen takaisin ylös uudestaan ja uudestaan. Pulkkamäessä yhdistyy koko perheen yhdessäolo, laatuaika, ulkoilu ja liikunta..

    Tähän loppuun vielä mieheni hyvä kommentti lapsillemme, kun he kysyivät, että miksi me ei kuljeta taksilla, jos ne toisetkin lapset kulkevat.. Vastaus oli riittävä, eikä aiheuttanut lisäkysymyksiä:

    ”Koska meillä jokaisella on vielä kaksi tervettä jalkaa, millä voimme kävellä”

  • SYÖMINEN, ah mikä ihana nautinto, sitä LISÄÄ!

    ”Mä en käsitä, mistä se voi johtua, kun olen näin lihava, vaikka syön yleensä vain kerran päivässä”

    Sanat tulivat kovasti ylipainoisen sukulaiseni suusta. Siinä vaiheessa jouduin miettimään, kuinka asian ilmaisisin, ettei hyvin napakka rouvashenkilö loukkaantuisi..
    Vastaukseni oli kuitenkin lyhyt ja ytimekäs ”No juuri siitä”.
    Nainen katsoi minua ihmetellen ja pyysi perusteita. Selitin hänelle aineenvaihdunnasta ja sokerien heittelyistä ja toki kehoitin kuitenkin ottamaan huomioon jokusen muunkin mahdollisuuden, mm. kilpirauhasen vajaatoiminnan.
    Satun myös tietämään, että kyseisen ihmisen viikonloput koostuvat kaljasta ja elokuvista. Arjet töistä ja todellakin kerran päivässä isosta ruoka-annoksesta.

    ”Mieluummin kuolen muutaman vuoden aikaisemmin syömällä läskisoossia, kuin elän pidempään pupun ruualla”

    Näin tuumasi eräs toinen sukulaiseni, jonka jääkaapista löysin käristemakkarapaketin, lihapiirakoita, olutta, mehua, juustoa ja meetwurstia, enkä pystynyt olemaan mainitsematta asiasta. Sanoin, että omapahan on asiasi, mutta kylläpä tietää, mistä saa syyttää tulevia sydän- ja verisuonisairauksiasi ja mahdollista diabetesta. Pyh ja pah, niitä riittää ku syö pari kertaa päivässä ja asiasta ei enää keskusteltu. Valitettavasti tällä sukulaisellani (vain 50+) on tällä hetkellä käytössä sydänlääkkeet, verenpainelääkkeet ja diabeteslääkkeet pillerimuodossa. Onpa lanssikin vienyt jo pari kertaa sydämen vuoksi. Kuitenkin niin vakavista asioista on kyse, että olisi ollut kohtuutonta sanoa ”mitä mä sanoin”. Hieman muutoksia kuitenkin havaittavissa pikkuhiljaa ruokavalioissa ja liikkumisessa. Koskaan ei ole myöhäistä yrittää saada lisävuosia itselleen. Kuitenkin kun sairauksia jo on, liikunnan kanssa tulee aloitella hyvin varovasti.

    Kansansairauksia voi tulla kenelle vain, mutta moniin niistä pystymme itse paljon vaikuttamaan. Tällä hetkellä kuitenkin suurin tappajamme on sydän- ja verisuonitaudit, joten ne kannattaisi ottaa tosissaan. Se pistää miettimään.. Varsinkin ”sairaasta suvusta” olevien kannattaa tosissaan panostaa sisäelinten ympärillä olevan rasvan määrään. Siitä omakin innostus aikoinaan terveellisyyteen lähti. Pienillä muutoksilla isoja asioita.

    Ensimmäinen asia, mistä jokaisen tulisi aloittaa, on opetella syömään. Lähes poikkeuksetta voi sanoa, että täytyy opetella syömään useammin, että elimistö voi paremmin. Tämä ahmiminen ja paljon syöminen pari kertaa päivässä liittyy hyvin paljon ensimmäisen blogikirjoitukseni alkuinnostukseen ja ahdistukseen. Aamulla aloitetaan laihdutus ja illalla jo ahmitaan. Täten ruokailukertojakin voi päivälle tulla vain pari. Nyt kuitenkin unohdetaan se laihdutus ja ensimmäisenä tulisi keskittyä syömään usein.

    Itselläni toimii viisi ruokailua päivässä. Ne kannattaa aikatauluttaa niin, että kellonaika muistuttaa, koska tulisi syödä, jos nälkä ei ole. Syödä nimittäin täytyy, vaikka nälkä ei olisikaan. Omaan aikatauluuni sopii n.klo 9.00, 12.00, 15.00, 18.00 ja 21.00. Puolen tunnin/tunnin heittoja voi olla menojen ym. vuoksi, mutta pääsääntöisesti yritän pitää kiinni mahdollisimman hyvin siitä, että ruokailujen välit  ovat 3-4h. Tällöin jää mieliteot pois ja maltti kasvaa, kun tietää, että kohta saa taas syödä. Tätä kannattaa jokaisen kokeilla, syödä viisi kertaa päivässä pienempi annos(laita vaikka puhelin muistuttamaan) ja huomata, kuinka se saa aineenvaihdunnan toimimaan ja vaikuttaa jopa mielialaan, koska hyvin usealla ihmisellä sokerien heitot tai nälkä tekee jopa kiukkuiseksi.

    Vettä olisi hyvä juoda runsaasti. Juon vettä vetenä n.2l päivässä ja enemmänkin, jos olen kunnolla urheillut. Lisäksi kahvia ja teetä. Minulla on käytössä puolen litran juomapullo, josta on helppo seurata, että se tulisi neljästi juotua päivässä. Kannattaa muistaa, että liika vedenjuontikaan ei ole hyväksi. Terve ihminen kestää sitä määrällisesti paljonkin, mutta jos taustalla on jokin vesihormonin eritystä lisäävä sairaus tai henkilö käyttää jotain tiettyä lääkitystä, kuten monet masennuslääkkeet, niin liiallinen vedenjuonti voi olla jopa hengenvaarallista.

    Nyt siis voi alkaa jo suunnittelemaan ruokailu-aikatauluja, millainen sopisi omaan elämänrytmiin ja nauttimaan vettä 2l päivässä, jonka voi aloittaa heti!
    Siitä se lähtee!

    P.s Mielenkiinnon vuoksi kannattaa käydä mittauttamassa veriarvojaan ja käydä kehonkoostumusmittauksessa ennen kuin päättää aloittaa terveellisemmät elämäntavat.  Saa sitten vertailla tuloksia myöhemmin..