• Niukin naukin tulin valituksi neuvostoon, kiitän nöyränä kaikkia äänestäjiäni!

    Mielenkiinnolla ja innostuneena odotan tätä luottamustehtävää.

     

    Kaikenkaikkiaan äänestysprosentti oli harmittavan alhainen.[…]

  • Kun aika ei nyt riitä kirjoittamaan itse julkaisukelpoista tekstiä, lainaan taas toiselta koska olen samaa mieltä hänen kanssaan.

    PAITSI minun mielestäni ei olisi hullumpi juttu että kirkolliskokous olisi pappien käsissä eikä maallikoiden. Ainakin kaikki tuntemani papit Joensuussa ovat paitsi todella hienoja ja suvaitsevaisia ihmisiä, myös sivistyneitä ja koulutettuja ja ymmärtävät isoja linjoja varmasti paremmin kuin moni maallikko. Heillä on kyky tehdä ratkaisuja sovinnollisesti ja he osaavat antautua Pyhän Hengen välikappaleiksi. Kuinka moni maallikko pystyy siihen?

    Ei kai niitä ”vanhan ajan” tuomitsevia ja vaikeasti lähestyttäviä ylhäältä alaspäin katsovia pappeja enää ole olemassakaan?

    Ja kirkko ei siis ole yhtä kuin Päivi Räsänen. Hän on vain yksi kirkon jäsen, kuten Sinäkin!

     

    http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/178900-seurakuntavaalit-on-kirkollisvaalit-kirkon-suunta-paatetaan-nyt

     

    Suomalaisille tuottaa vaikeuksia erottaa toisistaan kotiseurakunta, evankelis-luterilainen kirkko ja Päivi Räsänen. Kun sisäministeri sanoo oikeastaan mitään, nousee eroakirkosta.fi -sivuston kävijämäärä taas kattoon. Monesti syytetään isoa ja mystistä kirkkoa jostain, mutta ei sitten osata kertoa, että kuka tai mikä siellä kirkon asioista oikein päättää. Koska meillä ei ole paavia eikä Lutherin teesejä, niin mistäpä nämä toisistaan erottaisi. Mistä siis kirkon suunnan voisi mitenkään tietää? No, tämän syksyn äänestystuloksestapa hyvinkin.

    Aloitan tekstini lyhyellä pläjäyksellä suomennosta ja rautalankaa. Oheinen kuva auttanee. Kestä kanssani, niin ymmärrät paremmin miksi kirkon tulevaisuus ratkaistaan Pihtiputaan ja Posion seurakunnissa.

     

    Mitä ovat seurakunnat, seurakuntayhtymät ja niiden päättävät elimet?
    Mitä ovat seurakunnat, seurakuntayhtymät ja niiden päättävät elimet?

     

    Suomalaisille tuottaa vaikeuksia erottaa toisistaan kotiseurakunta, evankelis-luterilainen kirkko ja Päivi Räsänen. Kun sisäministeri sanoo oikeastaan mitään, nousee eroakirkosta.fi -sivuston kävijämäärä taas kattoon. Monesti syytetään isoa ja mystistä kirkkoa jostain, mutta ei sitten osata kertoa, että kuka tai mikä siellä kirkon asioista oikein päättää. Koska meillä ei ole paavia eikä Lutherin teesejä, niin mistäpä nämä toisistaan erottaisi. Mistä siis kirkon suunnan voisi mitenkään tietää? No, tämän syksyn äänestystuloksestapa hyvinkin.

    Aloitan tekstini lyhyellä pläjäyksellä suomennosta ja rautalankaa. Oheinen kuva auttanee. Kestä kanssani, niin ymmärrät paremmin miksi kirkon tulevaisuus ratkaistaan Pihtiputaan ja Posion seurakunnissa.

    Suomen evankelis-luterilainen kirkko muodostuu seurakunnista. Seurakunnat ovat toiminnallisesti, taloudellisesti ja hallinnollisesti itsenäisiä toimijoita. Eli jos kirkko olisi valtio, olisivat seurakunnat kuntia. Seurakuntasikin määräytyy postinumerosi mukaan – eli sen mukaan, missä kunnassa olet virallisesti kirjoilla. Nyt käydään seurakuntavaalit:

    Eli seurakuntalaiset (1) valitsevat äänestämällä edustajansa yksittäisten seurakuntien (2) kirkkovaltuustoihin (3) ja seurakuntayhtymien (4) jäsenseurakuntien (5) omiin seurakuntaneuvostoihin (6) ja yhteiseen kirkkovaltuustoon (7). Äänivaltaa saa käyttää kaikki yli 16-vuotiaat kirkon jäsenet eli seurakuntalaiset. Viimeksi vaaliuurnille eksyi huikeat 17% kirkon jäsenistä, huh.

    Kirkkovaltuusto on yksittäisen seurakunnan ylin päättävä elin. Kuin kunnanvaltuusto. Kirkkoneuvosto (8) johtaa seurakunnan käytännön toimintaa ja hallintoa. Kirkkoneuvosto toimii kirkkovaltuuston valmistelu- ja täytäntöönpanoelimenä. Eli vähän kuin kaupunginhallitus. Seurakuntaneuvosto johtaa yksittäisen jäsenseurakunnan toimintaa. Seurakuntayhtymän ylintä valtaa käyttää yhteinen kirkkovaltuusto. Seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto (9) johtaa yhtymän toimintaa, taloutta ja hallintoa. Eli vastaavat, mutta vain isommalle joukolle seurakuntia.

    Lyhyesti ilmaistuna käydään siis seurakuntien kuntavaalit!

    Seurakuntavaalit on kuitenkin käytännössä myös kirkollisvaalit. Sillä ne päättäjät, keitä nyt sinne kirkkovaltuustoihin  ja seurakuntaneuvostoihin äänestetäänkään, pääsevät valitsemaan myös kirkolliskokousedustajat. Kirkolliskokous (10) on evankelis-luterilaisen kirkon ylin päättävä elin, kirkon ”eduskunta”. Kirkolliskokous päättää keskeisistä linjauksista, jotka koskevat oppia ja kirkon työtä.

    Eli nyt käydään myös kirkon eduskuntavaalien esivaalit!

    Seuraa kirjoituksen pihvi: Suomen evankelis-luterialisen kirkon jäsenet valitsevat tänä syksynä keskuudestaan omien seurakuntiensa päättäjät. Nämä päättäjät valitsevat kirkolliskokousedustajat monimutkaisilla vaaleilla. Kirkolliskokousedustajat puolestaan päättävät, mitä kirkko on mieltä homoista tai naispapeista.

    Eli se, millaisia seurakuntapäättäjiä Pihtiputaalla, Posiolla tai missä tahansa Suomessa valitaankaan, ratkaisevat loppukädessä kirkon suunnan. Maallikkot muodostavat 2/3 kirkolliskokouksesta, joten papit eivät siellä johda. Risut ja ruusut saa siis osoittaa ihan myös peruspulliaisten suuntaan.

    Kirkko ei mielestäni tuo tätä puolta tarpeeksi esille. Seurakuntavaalien vaalikoneessa toki kysytään, mitä mieltä ehdokkaat ovat vaikkapa naispapeista. Mutta syntyy mielikuva, että seurakunta voisi siitä päättää. Ei. Kirkkovaltuustoon valittu voi vain äänestää kirkolliskokoukseen edustajia arvojensa mukaan. Tai asettua itse ehdolle. Miksei vaalikoneessa kysytty kysymystä: Voisitko asettua ehdolle kirkolliskokousvaaleissa?

    Jos sinulla on ongelma yksittäisten seurakuntalaisten, kuten Päivi Räsänen (11) kanssa, niin älä kosta sitä koko kirkolle. Äänestä ennemmin sellaisia ihmisiä päättäviin elimiin, jotka ovat Räsäsen arvomaailmasta mahdollisimman kaukana. Näin muutat kirkon suuntaa: eronneilta kun ei kysytä.

    Kirjoittaja on pitkän linjan isonen, kirkkovaltuutettu ja ehdolla seurakuntavaaleissa Rovaniemellä. Lue myös Nyt-liiteen juttu

  • Lainaus M&M nettijulkaisusta. http://www.marmai.fi/blogit/vierasblogi/kirkko+tarvitsee+markkinointia+ja+yhteiskunta+tarvitsee+kirkkoa/a2273399

    Todella hyvää ja osuvaa kirjoitusta. Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa.

     

    Edelleen ajatellaan, että seurakunnan kaikissa tilaisuuksissa tuputetaan Jeesusta.”

    Diakonialla on 380.000 asiakaskontaktia vuodessa, perheneuvonnalla 85.000 ja perhekerhoihin osallistuu vuosittain 1.100.000 ihmistä.

    Musiikkileikkikoululaisia on kymmeniä tuhansia – ilmaisessa musiikinopetuksessa, ilman että lapset laitetaan veisaamaan virsiä.

    Kadulla sanotaan, että kristinusko on paha, koska sen nimissä on aikojen saatossa tapettu niin ja niin monta ihmistä.

    Edelleen ajatellaan, että seurakunnan kaikissa tilaisuuksissa tuputetaan jeesusta, edelleen kymmeniä tuhansia ihmisiä saattaa erota kirkosta, vain koska kristillisdemokraattisen puolueen edustaja sanoo vastustavansa homoliittoja.

    Miksi me teemme markkinointia kirkolle? Mitä on mainonta, mitä on markkinointi, mitä on brändi? Semantiikkaa.

    Kirkko tarvitsee vahvuuksistaan viestimistä erottuvalla ja koskettavalla tavalla, jotta ihmiset tietäisivät, mitä kirkko tekee ja miten.

    Eletään vuotta 2014 ja väkivaltainen lähetystyö on varsinkin Suomen näkövinkkelistä mennyttä aikaa – emmehän arvostele jatkuvasti tämän päivän saksalaisiakaan siitä, mitä joskus on tapahtunut.

    Ilmaiseen muskariin ilmoittautuessa ei kysytä, onko seurakunnan maksava jäsen. Päivi Räsänen ei ole töissä kirkolla, eikä kovinkaan vaikutusvaltainen kirkkopäättäjä.

    Siksi kirkko tarvitsee markkinointia. Jotta ihmiset tietäisivät, mitä kirkko tekee ja mitä ei. Mitä kirkko ajattelee asioista ja mitä ei. Ja ennen kaikkea siksi, että kirkko ei ole etäinen instituutti, josta edes voidaan sanoa ”miten kirkko ajattelee”, koska kirkko koostuu seurakuntalaisista. Kaikista niistä suomalaisista, jotka kuuluvat kirkkoon. Eli valtaosasta väestöämme.

    Kirkko tarvitsee markkinointia myös siksi, että yhteiskuntamme tarvitsee kirkkoa.

    Kirkko tukee vahvasti rakenteitamme. Ei vain hautauspalveluita, vaan kaikkia niitä palveluita, joita kukaan muu ei tuota. Vanhuksilta, velallisilta, lapsilta ja nuorilta lähtisi paljon päivittäistä apua ja yhteyksiä pois, jos kirkko ei olisi tuottamassa palveluitaan. Satojatuhansia kontakteja vuosittain.

    Mitä tekisimme, jos kaikki suomalaiset lopettaisivat kirkollisveron maksamisen – tai edes puolet? Kirkon tuottamat palvelut lakkautettaisiin, tai ne jäisivät kunnille tai valtiolle hoidettavaksi.

    Mistä lisärahat löytyisivät? Itse en usko, että säästetyt sataset laitettaisiin tehokkaasti tuotettuun yhteiskuntaamme vahvistavaan palvelutoimintaan. Ei, ne ohjattaisiin niille, jotka markkinoivat. Luultavimmin McDonald’s saisi osansa, varmaan myös H&M.

    Yhteiskuntatieteen tohtori Brené Brown puhuu yhdessä historian katsotuimmassa TED-puheessa yhteyden merkityksellisyydestä. Siitä kuinka tärkeää meidän on löytää yhteys, yhteys toisiimme, yhteys kaikkeen.

    Voiko se olla yksi elämän tarkoituksista? Yhteyden kasvattaminen. Silloin meidän tulisi vahvistaa niitä hetkiä ja kohtaamisia, joissa yhteyksiä luodaan, eikä vähentää niitä.

    PS. Onko se huono asia, että kirkko tuottaa edellä mainittuja palveluita? Miksi vastustetaan organisaatiota, joka koostuu suurimmasta osasta meitä. Organisaatiota, jonka mukaan jokaisella ihmisellä on arvo.

    Kirjoittaja Pauli Waroma on markkinointitoimisto Sherpan toimitusjohtaja. Sherpa on suunnitellut 2014 seurakuntavaalien markkinointikampanjan.

  • Hei

    olen tavattavissa ainakin alla mainituissa tilaisuuksissa, tervetuloa tutustumaan!

    Keskiviikkona 22.10. kello 14 –16
    Rantakylän seurakunnan vaalikahveilla Leppäsen leipomossa Rantakylän ostoskeskuksessa. Paikalla niin ehdokkaita kuin seurakunnan työntekijöitä. Tervetuloa vaalikahveille

    Torstaina 23.10 kello 16.30-17.30

    Gospel-lattarit Rantakylän kirkolla

    Perjantaina 24.10. kello 19 alkaen suuressa vaalikaraokessa ravintola Kammarissa Rantakylän ostoskeskuksen yhteydessä

     

    Sunnuntaina 26.10. kello 18

    Tuomasmessu Rantakylän kirkolla

     

    Torstaina 30.10. kello 16.30-17.30

    Ylistystanssia Rantakylän kirkolla

     

    Maanantaina 3.11. kello 12-17  ehkäisevän päihdetyön viikon Joensuun avajaisissa kauppakeskus Isossa Myyssä

     

    Torstaina 6.11. klo 16.30-17.30

    Gospel-lattarit Rantakylän kirkolla

     

  • Tässä kurssin sisältö ja kouluttajat:

    Tanssin ja liikkeen kautta voit kohdata Jumalaa!
    Rukoustanssissa tutkitaan kehollista rukousta, liikettä ja tanssia turvallisessa ympäristössä.

     Rukoustanssin ohjaamisen peruskurssilla tutustut omakohtaisesti ja käytännönläheisesti rukoustanssin ulottuvuuksiin ja saat välineitä rukoustanssiryhmän tai -työpajan ohjaamiseen sekä ryhmän aloittamiseen.Kurssin aikana käydään läpi tanssin raamatullisia perusteita sekä kehon merkitystä Jumalan luomistyössä. Koulutuksessa tutustutaan erilaisiin rukoustanssin mahdollisuuksiin sekä pohditaan ohjaamiseen liittyviä kysymyksiä. Kurssi sisältää teoriaa, käytännössä oppimista, omaa prosessia sekä yhteistä jakamistaKurssi on tarkoitettu niille, jotka haluavat tutustua rukoustanssin maailmaan ja miettivät rukoustanssiryhmän perustamista nyt tai myöhemmin tulevaisuudessa. Myös rukoustanssiohjaajana toimivat ovat tervetulleita saamaan uusia näkökulmia aiheeseen ja jakamaan kokemuksia.

    Kouluttajat:
    Hannele Tenhu on pastori ja Suomen Kristillisen tanssin yhdistyksen, Kristanssi ry:n puheenjohtaja. Hän on aloittanut Turussa rukoustanssitoiminnan vuonna 2008 ja järjestänyt monia rukoustanssipäiviä. Hannele on suorittanut myös tanssiterapiaopintoja
    Titta Hassila on psykologi ja täydennyskoulutuksena hänellä on psykofyysisiä opintoja. Titta on rukoustanssiohjaaja ja aktiivinen myös ylistystanssin alueella. Titta kuuluu myös Kristanssin hallitukseen ja perustajajäseniin.

    Viikonlopun koulutus vahvisti näkyäni ylistys- ja rukoustanssiohjaajana. Koen olevani oikealla tiellä yhdistäessäni elämäni tärkeitä ja rakkaita asioita, tanssia ja uskoa.
    Koskaan en ole kokenut niin voimakkaasti ja fyysisesti rukousta, kuin koin sen minulle tanssitun rukouksen kautta. Sanat eivät ole minulle niin helppoja, helpompaa on antaa kehon ja liikkeen puhua ja koskettaa. Olen nyt saanut jakaa tätä rukousta tanssimalla yksityisille henkilöille ja vaikutus on joka kerta hämmästyttänyt ja jopa hämmentänyt niin rukoiltavan kuin minutkin. Meidän ihmisten kehot ottavat vastaan liikkumalla ilmaissun rukouksen ilman suodattimia. Rukoustanssi tuntuu ja vaikuttaa. Sanat ovat silloin turhia.

    Jos Luoja suo, ensi vuoden puolella aloitan rukoustanssiryhmän. Siinä olisi ajatuksena tanssia/liikkua Raamatun lauseita ja rukouksia ja samalla avautua kanavaksi Jumalalle ja Pyhälle Hengelle.

  • Ilona Suojama rekisteröityi sivustolle 5 vuotta, 2 kuukautta sitten