• Miten katseet porautuu ihmisen kehoon, mutten minäkään syytä osaa kertoo. Kaulaliinaan piiloudun kun kävelen, vähin äänin paikalta hälvenen. Ruskan värisiä lehtiä jotka ympäröivät asfalttia, mieli ja sydän jakaa mu[…]

  • Maailma tarjoo nyt lauseita #rakasta sun kehoo. Mutta miten rakastaa, ku tuntuu ettei siihen tyhjyyteen löydy palasta. Ku ei kasvoihin löydy valoo, muiden kommentteja henkeni uhalla varon. Kerään ympärille tava[…]

  • Luulin pelkääväni mitä muut ajattelevat minusta, mutta ne äänet päässäni joita kammosin, olivatkin omia mielipiteitäni. Kritisoin jokaista virhettä ihollani, vaikka ne virheet kertoivat elämästäni. Nyt vasta näe[…]

  • Katson edessäni olevaa tiskikasaa, se on kuin elämäni tällä hetkellä. Mikään ei ole järjestyksessä, kaikkea peittää lika ja kaaos. Ajatuksenkulku pysähtyy kun pää ylikuumenee, ajatuksista jotka saavat mut mie[…]

  • Voiko surun saada katoamaan yhdellä lauseella, voiko vuotavat kyyneleet täyttää sisällä kasvavan tyhjiön?

    Mitä vanhemmaksi kasvan sitä enemmän näen laatikon ulkopuolelle. Näen sen kauneuden jota ennen en huomannut, pienen lapsen ilo on jotain aitoa. Mutta niin kuin sanotaan tieto lisää tuskaa, niin myös ymmärryksellä on kääntöpuolensa. Liian moni noudattaa ajatusmallia joka ei ymmärrä toisen ihmisen näkökulmaa. Joskus on  parempi kun ei mieti, mutta miksi me näemme kaiken niin kuin haluamme. Teemme virheen ja tunnemme syyllisyyttä, mutta emme koskaan mieti mikä oli se pakottava tunne. Mikä saa meidät heittäytymään, valehtelemmeko ja piilotamme oikeat tunteemme. Kun on tarpeeksi sekaisin ei pysty piilottamaan sitä pahaa joka sisällämme asuu. Vaikka olisin erilainen, vaikka en ajattelisi  niin kuin muut, silti jokin on pielessä. Olen väsynyt uskomaan että tämä muuttuisi, olen uupunut pitämään tätä kaikkea kasassa. Mutta tämä on minun taisteluni, maailma vastaan minä. En ikinä kuvitellutkaan että must tulis mitää. Mut tää vääryys mitä näen joka päivä elämässäni, saa mut laulamaan, saa mut haluamaan muutosta. Valehdellaan,  peitellään, petetään, eikä rakasteta. Pieni epävarmuus isäni äänessä kun hän viimeinen kertoo syyn, pettäminen en vieläkään tiedä miksi sitä tehdään. Halutaan jotain jännitävää uutta, muutta uusikin vanhenee. Jollain tapaa tiedän tunteet, mutta olen huomannut etten ajattele enää niin lapsellisesti. En sorru turhan mustasukkaiseksi, opin että itseään voi opettaa.Eikä kaikkea tarvitse hyväksyä, vaikka rakastaisi toista yli kaiken se ei ole syy pelätä joka päivä. Pelätä mitä taas tein väärin, se hajottaa vahvemmankin ihmisen. En edes ollut vahva, kaikki sanoivat et oon erilainen, mut väärällä tavalla. Kun muut puhuivat pojista, mä puhuin vain yhdestä. Mä en ikinä ymmärtänyt miten voi tykätä monesta yhtä aikaa. Sellaista ei ikinä käynyt mulle, mä olin niin kiinni mun unelmissa. Mä tunsin liikaa, siksi mä oon ainut joka on rikki. Pyydän anteeksi ihmisiltä jotka joutuivat näkemään mut niin pohjalla. Olin niin  varma et mä sekoaisin, tai ehkä mä sekosinkin. Mut nyt mä oon tässä miettimässä miten mä voisin tehdä tästä mulle sopivan paikan. Mä kiitän teitä siitä et te ootte olemassa, auttakaa mua tekemään muutos.

  • Rakennan sydämeeni ihmisen, ulkokuoren ja sisuksen. Laitan sanat joita kaipaan, piirteet kasvoihin jotka muistan. Äänen jonka kuulen päässäni, hetken tunnen eläväni. Tunteettomuus kesti jonkin aikaa, nyt[…]

  • Kaikki on todella ristiriitaista, tekoni eivät vastaa periaatteitani. Koitin liikaa muuttaa itseäni, en halunnut olla se jota vedetään naruista. Mutta aina tulee suurempi seinä vastaan, aina löytyy parannettavaa.[…]

  • jvivjvjviiv

     

    Nyt kun tuli eilen ajateltuu tunteita joita joskus tunsin. Kun halusin kuolla, en voinut ajatella muuta. Se oli ensimmäisenä mielessä kun heräsin, koita siinä sitten hymyillä ja pitää ryhtiä yllä.  Se oli mielessä vielä illallakin. Nyt täytyy muistella tarkasti ennen kuin voin tuntea sen iholla. Se oli pakokauhua oli pakko päästä pois, mutta sekin oli liian vaikeaa mulle.En usko vieläkään että kukaan ymmärsi miltä se silloin tuntui, se ei ollut ääni pään sisällä…Se oli jotain pahempaa, se oli ainut vaihtoehto, se oli ainut päämäärä joka tuli saavuttaa. Vielä sen jälkeenkin kun olin käynyt melkein perillä, joku veti takaisin. Olin niin vihainen itselleni etten ollutkaan poissa. Vaikka pää sanoo ei, sä teet toisin. Viillät arvet vaikka sattuu, luulin ennen johtuvan siitä et rakastuu. Mut mikä sai mulle kuopan kaivettuu, oli maailman karuus. Miten ihmiset kykenivät julmiin, niin kylmiin tekoihin. Se sai mun omatunnon katoamaan olemattomiin, se sai mut huutamaan öisin. Halusin muuttaa kaiken, mutta mulle hoettiin susta ei tuu mitää, et sä mitää voi muuttaa. 2 vuotta meni ja nyt voin sanoa olevani iloinen, olevani kunnossa. Ei tarvitse syöttää valkoisia valheita toistensa perään. Tulevaisuudessa toivon voivani auttaa niitä jotka käyvät saman läpi, niille jotka eivät jaksa herätä eikä nukahtaa, niille jotka eivät tunne enää mitään, niille jotka eivät jaksa enää luottaa et maailmas ois paikka…Älä arvioi toisen tuntemuksia, oo se käsi joka nostaa ylös syvimmästäkin kuopasta. Maailma muuttuu, ja niin minäkin.

     

     

  • Pikkukuva

    Tää paine kasaa ihmisii, ikinä ei saa mennä tunteisiin. Tärkeintä on että sä rääkkäät itsesi parempiin suorituksiin. Ei riitä että on hyvä, täytyy olla paras.  Kukaan ei uskalla suutaan aukaista,  eikä[…]

  • Vastauksena viestiin: forgotten life with pain and secrets kirjoitti uuden julkaisun, Henkinen uupumus, sivulla a child who wanted to be a hero Haluaisin poistua hiljalleen sulkeutua niin kuin uneen, josta ei tarvitse aamun tullen […] Näytä

    Aina on mahdollista.

  • fifi

    Olisi pitänyt kirjoittaa tämä teksti kun sanat olivat selkeinä mielessäni. Ne olivat kauniisti asteltuina ja loivat tunteen. Mietin miten ihmiset tapaavat toisensa, löytävät sen ihmisen jota ovat etsineet. Olen tavannut paljon ihmisiä, mutta kukaan ei saa sydäntäni sykkimään, ei jätä lyöntiä välistä. Olen monimutkainen ihminen, mutta joskus saatan olla hyvinkin yksiselitteinen. Jokainen päivä opettaa jotain, ainakin niin sanotaan. Tämä päivä opetti  ettei kukaan tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Huomennna saatan olla erimieltä, mutta nyt etenen rauhallisesti päivä kerrallaan. Jos mulle se ”OIKEA” tai ”väärä” tai mikä lie ihminen tahtoo esiintyä, tehköön sen. Nyt on tärkeää keskittyä tekemään ne ihmiset jotka ovat ympärilläni onnellisiksi. Kumpa voisin näyttää kuinka mä hymyilen juuri nyt. Aina ei tarvitse unohtaa haavoja, kunhan muistaa hoitaa arpia:)

    …Juoksen yleistä lenkkiäni, ilma on lämmintä ja veri maistuu suussa. On kaunis kesäilta. Pysähdyn alikulun kohdalla ja katson ympärilleni. Vedän liian isoa kokoa olevat housuni taas kunnolla paikoilleen¨(älä kysy). Vesi lorisee rauhoittavasti viemäreissä, tekisi mieli poimia tien reunalla olevia kukkia, mutta muistan olevani lenkillä ja näyttäisi typerältä kun juoksisin kukkapuska kädessä pitkin teitä ja mantuja. Sydän jyskyttää ja alkaa hieman pyörryttää, pysähdyn ja tasaan hengitystä. Voivottelen kuinka huono kunto voi olla :D Kävelen loppu matkan kotiin-

     

  • ididii

    Muistan silti vielä miltä onni tuntui, siitä on jo yli vuoden päivät. Tämä ei ole tarina, tämä on totuus.Kuinka nyt koitan päästä jaloilleni ja etsimällä etsin onnea. Teen elämäntapa muutoksia, lenkkeilen, syön jotain uutta, mutta silti palaan aina muistoihin. Tämä kaikki on niin suunniteltua ja pakotettua. Kyllä nauran päivittäin ja olen iloinen, mutta en onnellinen, vaadinko liikaa? Roikuin käsieni varassa ja mietin kuolisinko jos päästäisin irti. Katsoin alas ja tiesin pudotuksen olevan tappava. Ponnistin itseni ylös kaiteelta ja tiesin olevani sekaisin. Mutta mistä, rakkaudesta. Käsitykseni rakkaudesta saattaa olla erilainen kuin sinun. Minulle rakkaus ei ole tähtiä, eikä taivasta. Se oli arkea jossa oli hyvä olla. Siitä ei puuttunut mitään muuta, kuin uskallus. Istuuduin mukavasti pianon eteen ja vedin henkeä, olin saanut hetkeni. Jolloin sain soittaa sydämeni kyllyydestä kaiken tuskan ulos. Soitin Fur Elisen sormet hypellen koskettimelta toiselle. Sitten lauloin yksin tyhjässä talossa, koska ketään ei ollut kotona. Mikään muu ei oloani ole helpottanut. Olen laiminlyönyt tunteeni, koitan ajatella järjellä jotten tekisi enempää virheitä. Kun katson joidenkin elämää, se näyttää siltä mitä mä elämästä haluaisin, mutta onko se kaikki vaa esitystä, ikinä ei voi olla varma. Ulkonäkö voi pettää, sen mä olen oppinut jo aikanaan. Totuus on karua, mutta tämä on todellisuus jossa elämme, ehkä joskus vanhoina nähdään ja jutellaan hyvistä menneistä. Kerrotaan perheistämme ja muista sen sellaisista..

    -Lupaus taitaa säilyy ja pysyy, vaik mun sydän joskus pysähtyy, en voi olla rakastamatta-

  • Miten voi kokea surua asioista joita ei ole tapahtunut, miten voi tietää miltä se tuntuu, jos ei ole sitä kokenut. Materialisuus on nykynpäivän onni, jos valitsin edes oikean sanan. Annetaan merkitys asialle joka sattuu ja painaa, mutta unohdetaan hyvät sattumat. Olen antanut anteeksi kaikille muille paitsi itselleni, kun minusta tehdään jälleen naurunalainen, tunnen suunnatonta häpeää. Umpikuja on kaikkialla, en löydä sanoja ja tunnen olevani ujo. En ole melkein koskaan jäänyt sanattomaksi, mutta tämä keskustelu ei olisi edennyt mihinkään jos olisin avannut suuni. Tyydyn häviööni, vaikka periaatteessa se oli voitto. Minun ei tarvitse olla paras, voin myöntää tekoni ja tappioni. En silti tahdo kuulla kuinka huono olen, ei olin lapsi. Tein lapsellisia tekoja, säälittäviä lauseita ja runoja. Nyt olen jotenkin käsittänyt paikkani, enkä ole mitään mitä en tahdo olla. En peittele enkä salaile turhia valheita, vaan lyön kaiken pöytään, olen enemmän täynnä varmuutta kuin pelkoa. Mutta kun kanssasi käyn keskustelua tunnen itseni taas siksi tietämätömäksi tyhmäksi pikku tytöksi, joka joutui naurunalaiseksi, mullatuksi. En syytä siitä, ja vikaa minussa olikin ja on vieläkin. Mutta olin epävarma enkä tietänyt mitä sa haluat, olinko tarpeeksi, en alkuunkaan. Olin kömpelö, enkä keskittynyt tarpeeksi kasvoihini, enkä järkeeni. Toimin tunteitteni vallassa, en koskaan ole tuntenut samallaista rakkautta, mutta en anna sen pysäyttää, mä meen aina eteenpäin. Ja vaikka katsahdan taakse näen vain hyvät muistot, en niitä lapsellisia mustasukkaisia tekoja.

  • Katseeni keskittyy yhteen pisteeseen, vaikken edes katso sitä. Mä mietin että tänään oli hyvä päivä. Mulla on yhtäkkiä uskomattoman paljon voimaa ja energiaa. Jaksaisin siivota, tehdä koulutöitä ja opetella jonkin[…]

  • Pikkukuva
    Siveltimellä voi saada luotua jotain kaunista ja uskomatonta, mutta vaikka kuinka yritän kehittyä syntyy suttua ympäri paperia. Sivellin on subjekti, tuotos on elämä ja paperi on taivas. Ehkä joillekin annetaan[…]

  • Mä en pysty pitää näitä tunteita mun sisällä enää, en voi sanoo et mul ei oo ketää. Mä rakastun suhun aina uudelleen ja uudelleen. Yhtäkkiä tuli tunne et en mä tarvi mitää muuta ku tän tuntee, vaikket sä voi[…]

  • llåp
    Kuuluisiko parisuhteessa aina olla valmistaunut siihen että se loppuu. Jotta pystyisi elämään yksin ilman surua. Tämä ajatus tuli yhtäkkiä mieleeni, mutta sehän tekisi kaikesta helpompaa. Eihän se ole oikein jos ei saa antaa itsensä rakastua kunnolla, vaikka se suojelisi ehkä jopa kuolemalta. Onko rakkaus sen kaiken arvoista, valuu pohjalle ja ei halua enää elää. Paikkaako se tunne kaikki ruhjeet, saako se uskomaan et kaikki muuttuu vielä. Kyllä kaikki muuttuu. En ole enää itsekkään varma, en halua enää kokea sitä.Liian monta kertaa tunteet on vienyt mua eteenpäin,  ja rakkaus on vienyt enemmän kuin antanut. Myönnän kerran se toi mulle niin suunnatonta onnellisuutta, ettei mikään vie niitä muistoja multa. Kukaan ei halua jo rikottua, koska rikottu ei tuu koskaan tuntemaan samanlaista sidettä kehenkään muuhun, se joka rikkoi sydämen omistaa ikuisesti sen. Voit kuvitella täydellistä ihmistä vierellesi, muttei se ole sun vierel ku öisin.Todellisuus kaappaa, mut joskus minunkin on pakko herätä. Voit tehdä mielessäsi monelaisia johtopäätöksiä spontaanisti, joten etkö voisi elää ilman häntä yhtä helposti. Onko tämä rakkauden salaisuus, älä anna kaikkea itsestäsi. Se kuulostaa karulta, mutta lopulta kysymys onko se oikein vai väärin?

  • Pikkukuva

    Sanomani mukaan ”pitää jaksaa enää tämä päivä ja huomenna tämäkin paha päivä on eilinen”. Sanoit että se on vain turha toivon lähde, jolla vakuuttaa että kaikki muuttuisi. Mutta kaikki muuttui huonompaan[…]

  • Lataa lisää