• Yli kolme kuukautta jo takana ja aika menee kyllä kuin siivillä. Liikennemerkit alkavat näyttää jo normaaleilta, kauppojen valikoima ja autot teillä niin ikään. Mutta aika montaa asiaa edelleen saa ihmetel[…]

  • No niin, kolmas viikko pian takana ja kokemuksia on tietenkin kertynyt paljon lisää. Yksi auton on saatu ostettua ja vuokrasopimus kirjoitettua. Ja tietenkin oma opiskelukin on käynnistynyt. Vahvasti edelleen pä[…]

  • Muutin Kaliforniaan. Aivan – vajaa viikko sitten toin perheeni ja elämäni tänne. Ei mitään erityisen dramaattista, komennettuna tänne 1,5 vuodeksi, uusia kokemuksia ja uutta näkökulmaa. Kokoan tähän ensimmäis[…]

  • Pääsin näkemään uuden Aku Louhimiehen ohjaaman Tuntemattoman sotilaan ennakkonäytöksenä. Kuten varmaan moni muukin suomalainen, niin myös minäkin olin etukäteen varautunut, kuinka jo kahteen kertaan kalutusta[…]

  • Otsikon mukaisen lauseen kuulin erään sukeltajan sanomana. Se on hieno lause ja pitää sisällään aikamoisen asenteen sukeltamista kohtaan. Minä hallitsen sukellusta eikä se minua. Vesi ei pysty minua nujertam[…]

  • Juha Sipilä on osoittanut todeksi monen todeksi jo tienneen: politiikan näytöksissä pärjää vain poliitikon uran valitsemalla. Se, että olet pätevöitynyt, menestynyt tai viisastunut muilla elämän alueilla, r[…]

  • Viime aikojen uutisoinnissa – sekä mediassa että näkemissäni some-feedeissä – on keskusteltu kirkon vihkioikeudesta ja erityisesti siitä, tekeekö joku pappi vastoin työnantajansa ohjeita vihkiessään samaa[…]

  • No ainakin sen pystyy jo lupaamaan. Kokonainen kuukausi tänään ilman alkoholia. Olen itse asiassa aika ylpeä siitä, vaikka eihän tuo nyt ajallisesti tosiaankaan mikään kummoinen juttu ole. Ehkä se ylpeys tulee[…]

  • Viikonloppuna oli varmaan ensimmäisen kerran sellainen tilanne ja hetki, että alkoi tehdä mieli olutta. Saunaa, paljua, kuuma, jano ja muut elementit. Siis jouduin varmaan ensimmäisen kerran ihan pidättäytymään.[…]

  • No eipä vieläkään tippaakaan. Tosin tänään aika rankan rupeaman jälkeen kävi oluen maku jo suussani. Siis teki itse asiassa mieleni sitä. Mutta se meni nopeasti ohi. Ja olen edelleen ylpeä tai ehkä vähän ylpeämpi[…]

  • Viidestoista päivä. Ja yökin pian. Aloin niitä laskemaan seitsemännen kohdalla kun tajusin että seitsemäs oli menossa. En ihan älyttömästi asiaa päivittäin mieti vieläkään, mutta kyllähän tuo kasvava numero[…]

  • Jaakko Tepon osuva lyriikka sopii aika hyvin kuvaukseksi. Nimittäin kun miettii mennyttä kesää. Enkä tarkoita nyt Tepon alkuperäistä sanomaa, mistä puute oli. Kyse on kesän keleistä ja lomailmoista. Eipä olisi[…]

  • Takinkääntö on nimitys, jolla tarkoitetaan henkilön – yleensä poliitikon – poliittisen mielipiteen tai toimintalinjan äkillistä tai muuten dramaattista muutosta, erityisesti periaatteellisessa kysymyksessä[…]

  • Katsoin mainion videon rajojen ylittämisestä, https://www.youtube.com/watch?v=0elycSPe0ew. Tuo hauskaksi esimerkiksi tarkoitettu pätkä pitää tietenkin sisällään suuren opetuksen. Usein asetamme rajoja[…]

  • En ole luonnostani varsinaisesti poliitikko, mutta pidän politiikan seuraamisesta. Tai sanotaanko niin, että haluan pysyä viivalla niistä keskeisistä yhteiskunnallisista asioista, joita politiikan kentällä[…]

  • En tiedä mikä tuossa Olavi Uusivirrassa viehättää. Ehkä se on hänen tapansa ärsyttää taatusti päätoimisia muusikoita tai näyttelijöitä tekemällä niitä molempia. Ja helpon näköisesti jopa. Tai ehkä se on hänen luonnonlapsimainen ja intensiivinen tapansa esiintyä, ainakin keikoilla. Tai sitten se on vaan ne jotkut biisit, jotka jäävät korvamadoiksi. En tiedä, mutta hänen uusi levynsä vaikuttaa varsin makealta. Itseironiaa tai arroganssia, mutta levy on nimetty yksinkertaisesti nimellä Olavi.

    Olavi Uusivirta tuo varttuuneemmille harrastajille väistämättä mieleen takavuosien idolin Olavi Virran. On sattumaa, että tämän uuden Olavin nimi on häneen viittaava, mutta miehen nimi oikeasti tosiaan on Olavi Uusivirta. Ehkä nimi on antaa energiaa ja itseluottamusta ja se näkyy tuotannossa. Viime aikojen mieliinpainuvimpia OUV-kokemuksiani on ilman muuta Suomi Love -sarjan tulkinta Baddingin Valot biisistä. Aivan hengästyttävä versio, missä mies tulkitsee tuottaja-kitaristinsa Timo Kämäräisen säestämänä todella todella hienosti kauniin kappaleen. Esitys on eräs ko. sarjan upeimpia vetoja eikä myöskään jätä epäselväksi monilahjakkuus Kämäräisen vaikutusta itse artistiin.

    Mutta se uusi levy. Minulle nuo biisit tuovat lämpimällä tavalla mieleeni nuoruuteni suomirockin suuruudet. Biiseissä on vivahteita ainakin Hassisen Koneesta, Eppu Normaalista, Sir Elwoodin Hiljaisista Väreistä ja Siberiasta. Jo pelkästään tämä piirre aikaansaa lämpimiä muistoja ja sävyttää biisejä siis entisestään. Mutta onhan siellä hittiaineksia; Tanssit vaikka et osaa on tarttuva renkutus, joka on jo radioissa soinutkin. Tahdonko kuitenkin sut takaisin ja Olet elossa ovat tarinoita, jotka kulke hienosti ja lyriikatkin ovat aika onnistuneita. Levyn helmi on mielestäni nopeasti kuunneltuani kuitenkin Kolumbus. Enkä osaa sitä selittää, mutta kuulostaa vaan hienolta.

    Kaiken kaikkiaan ihan kuuntelemisen arvoinen laatta. Eikä sen arvoa suinkaan vähennä artistin tapa kuvailla levyään seuraavasti :”Älä elämää pelkää, vaan kuuntele uusi albumini. Se osaa levitoida ja sanoa oujee. Voit kutsua sitä Olaviksi.”.

    edit: muutaman kuuntelukerran jälkeen kuulen sieltä myös Pelle Miljoonaa. Ja tuo Toton Africa on aika nerokas; se mukailee kulultaan ja kompiltaan ihan alkuperäistä esikuvaansa!

     

     

  • Kaikki, jotka ovat työskennelleet esimiehenä edes jossakin mittakaavassa, ovat kohdanneet esimiestyön liittyvää koulutusta, valmennusta tai vähintään lukeneet kirjoituksia siitä millainen on hyvä esimies. Puhutaan[…]

  • Olin vajaan kahden vuorokauden mittaisessa treenissä. Olo on jossain määrin sen mukainen. Toipuminen kestää vuosi vuodelta yhä pidempään, jos kohta toipuu takaisin alkuperäiseen kuntoon enää ollenkaan. Erityisen[…]

  • On tämän kirjoituksen heti alkuun todettava että en – en ole taatusti yhtään sen parempi kuin ne suomalaiset, joita tässä seuraavassa kuvaan. Tästä on tullut palautetta ja en tosiaan ole mikään vetten päällä kävelijä tässäkään.

    Asia mitä ihmettelen tänään(kin) on se, kuinka meille suomalaisille ei oikein mikään käy. Nyt ajattelen tässä ihan ensimmäisenä demokraattisin vaalein valittua hallitustamme. Äänestystulos oli aika selvä ja sen myötä ihan hirveän yllätyksellistä ei pitäisi olla nykyisen hallituksen suunnitelma ja johtaminen. Mutta olemme ottaneet oikeuseksemme sekä tavaksemme suorastaan vihata noita hallituksen ajatuksia, suunnitelmia, toimenpiteitä ja jopa henkilöitä.

    Medialla on toki tässä keskeinen rooli, koska valtaosa kansalaisista ei taatusti ole vaivautunut edes avaamaan hallitusohjelman kansia tai sitä nettisivua, mistä se ihan kaikkien luettavissa on. Media huolehtii useimpien kansalaisten tilanneymrryksestä hallituksen toimiin liittyen. Eikä tiedonvälitys ole tosiaankaan objektiivista ja neutraalia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Yleisesti ottaen vaikuttaa olevan kollektiivinen hauska harrastus kritisoida ja inhota hallitusta ja sen jäseniä. Toki on asioita, jotka ansaitsevat kritiikkiä mutta isossa kuvassa vaikutamme ihan ruikuttajilta. Pelottavinta on jopa se, että uhataan henkiä ja käydään käsiksi ihmisiin.

    Toinen indikaatio tästä omituisesta mielenlaadustamme on ajankohtainen turvapaikanhakijoiden kohtelu ja koko ilmiöön suhtautuminen. Yleinen mielipide haluaa meidän olevan sivistysvaltio, joka voi ylpeillä monikulttuurisuudellaan ja avoimuudellaan. Mutta kun pakolaisia alkoi tulla moninkertainen määrä, ollaankin sitä mieltä että ei tämä käykään. Ottamatta nyt kantaa siihen, että toki lieveilmiöitäkin on ilmennyt, on yleisen vihamielisyyden ilmapiiri yllättänyt monet. Rajat kiinni ja muukalaiset pois, sanomme. Kun kerta satuin syntymään tälle rauhalliselle ja ympäristöltään sopivalle maalle, en hyväksy muiden tänne tulevan. Oma oikeuteni on kuitenkin käydä ja mennä minne haluan.

    Kolmas tällainen tyytymättömyyden aihe ovat virkamiehet ja valtion yhtiöt. Kilvan ollaan sitä mieltä, että virkamiehiä on liikaa ja valtion yhtiöissä ja virastoissa on liian paljon työntekijöitä. Sitten kun näitä virastoja trimmataan, kysellään että on se kumma kun potkitaan pois ihan kylmästi. Että mihinkään ei voi luottaa enää. In the spirit of Posti, sanon minä.

  • Kirjoitin tänään runon. Sitä ei ole tapahtunut yli vuoteen. Mutta se tuntui silti yllättäen ihan helpolta. Niin kuin joskus ennenkin. Hyvä merkki mielestäni. Katalyyttinä toimi niin kuin ennenkin musiikki, ja tällä kertaa se oli suomalainen Reginan kappale Tango merellä. Kaunis biisi ja kauniit merkitykselliset sanat. Olen aika varma että tuo biisi vaikuttaa lisäkseni muihinkin samalla tavalla kun sitä kuuntelee tarkkaan.

    Tuon runoni kautta aloin pohtimaan luovuutta ja ylipäätään sitä, miten luovat ihmiset saavat inspiraationsa. Jos se tuotos nyt siitä siis onkaan kiinni. Vai onko niin, että se laulu, sävelmä, runo tai kirjoitus vaan tulee ja mitään klassista inspiraatiota ei oikeastaan ole enää olemassakaan. J. Karjalainen on joskus sanonut oman tuotantonsa osalta, että ei hän mene jonnekin ja ala tuottamaan musiikkia. Lyriikkaa tai sävellyksiä. Hänelle ikään kuin kertyy niitä ajan mittaan päähän ja sitten ne jossain hetkessä vaan kootaan ja otetaan ulos. Ikäänkuin siirretään siis muistitikulta pois.

    Mutta miksi puhutaan yleensä juuri vain taiteilijoiden inspiraatiosta ja luovuuden purskeesta? Eikö ihan sama ilmiö ole ihan jokaisella ihmisellä ja työtä tekevällä. Joskus nappaa ja joskus ei. Joskus homma toimii ja joskus taas ei. Joinakin päivänä olen asiakasystävällinen ja joinakin taas en. Mutta eihän se ole hyväksyttävää? Vai olisiko?

    Huojuvalla aasinsillalla voisi tietenkin päätellä, että taiteilijalla on siis oikeus olla välillä vähemmänkin tuottava. Päinvastoin kuin ns ”normaalilla” duunarilla. Onko se sitten niin? Pohdiskelin varmaan monen muun tapaan Finlandia -voittaja Laura Lindstedtin kiitospuhetta voittonsa jälkeen. Oliko hänellä oikeus siihen arvosteluun kaiken sen jälkeen mitä hän on saanut? Siis kirjoitti omaa tuotostaan kahdeksan vuotta ”muiden rahoilla” ja sai sen jälkeen 30 000 eur verottomasti ja julkeaa silti arvostella järjestelmää. Noh tästä on minun mielestäni  oikein olla montaa mieltä. Ja harmikseni totean että varmaan kaikki myös ovat oikeassa. Tai en siitä itse asiassa ole harmissani. Oikeassa olemisen tarve vähenee kokemusten kautta. Kai useimmilla.

     

     

  • Lataa lisää