• Huh Huh, koulussa riittää hommaa ja paljon on menoja, mutta nyt iski inspiraatio kirjoittaa vähän syvällisempää asiaa.

    Mitenköhän sen aloittaisin?

    Tätä blogia aloittaessani ajattelin, että tuo[…]

  • Illat pimenee ja ainakin minä huomaan sen omassa kropassani. Välillä tuntuu, että aamulla on vaikea nousta sängystä, kun aurinko ei vielä paistakaan ja monesti iltapäivisin tuntuu, että olisi jo aika mennä nukkumaan…

    Mutta elämä jatkuu siitä huolimatta, enää olisi kolme päivää ennen ”syyslomaa” eli opetuksetonta viikkoa ja pientä lomaa pohjanmaalla perheen, kavereiden ja autojen parissa. Jos sieltä saisi taas haettua lisää energiaa pimeneviiin syysiltoihin.

    Lisäenergiaan liittyen tarkoitus olisi myös siirtyä gluteenittomaan ja hiilihydraattitietoiseen ”hybridi” ruokavalioon entisen pelkästään hiilihydraattitietoisen ruokavalion sijaan. Tarkoituksena olisi mahdollisesti saada vatsan elämää tasapainoisemmaksi ja saada omaa hereillä pysymistä ja vireystilaa paremmaksi yleisen hyvinvoinnin kautta.

    Toivottavasti saisin vireystilan pidettyä vähintään nykyisellä tasolla tai parempana, talven aikana olisi varmasti koulun puolesta kaikenlaista tärkeää. Esimäisen vuoden AMK-opiskelijana on minullakin paljon teoria-aineita, jotka antavat pohjaa myöhempiin opintoihin.

  • Santtu kirjoitti uuden julkaisun, Aika rientää, sivulla Narkoleptikon elämää 3 vuotta sitten

    Tänään kalenteria selatessa huomasin taas kuinka aika rientää. Kohta on jo lokakuu, ilmat on viilentynyt melkoisesti elokuun lopusta ja päiväkin on taas paljon lyhyempi. Myös syysloma häämöttää parin viikon päässä.[…]

  • Ja taudit jylläävät jonkin aikaa sitten alkaneissa kouluissa. Itselläni sairastaminen ja muu tekeminen on aiheutanut noin kahden viikon katkoksen bloggaamiseen.

    Puolitoista viikkoa sitten tuli käytyä kotopuolessa Pohjois-Pohjanmaan eteläisimmässä kolkassa, Kalajoella. Oli mukava nähdä taas omaa perhettä ja kavereita, jotka eivät Tampereella asu.

    Mutta sen jälkeen rupesi taudit rymyämään omassa kropassa; nenä valskasi kuin viimeistä päivää, kurkkuun kertyi limaa ja oksennettuakin tuli. Viime viikonloppuun mennessä aloin kuitenkin olemaan voiton puolella, eikä oireista ollut jäljellä kuin yskähdys silloin tällöin ja vähän vuotava nenä.

    Tänään kuitenkin huono olo palasi… Oksentanut en ole, mutta ei tämä hyvältä tunnu. Päätä jomottaa, eikä ruokahalu ole ainakaan parhaimmasta päästä tällä hetkellä. Mielenkiintoisena asianhaarana on se, että minulla yön kylässä ollut kaveri alkoi valittamaan huonoa oloaan jo aamulla ennen kuin lähdin kouluun ja hän kotiin. Oma huono olo palasi vasta jonkin aikaa koulussa oltuani. Mikälie nyt sitten taas iskenyt.

    Tarkoitus olisi kuitenkin päästä mahdollisimman nopeasti kuntoon, sillä viikonloppuna olis tarkoitus lähteä Peurunkaan Narkolepsia yhdistyksen järjestämään kuntoviikonloppuun. Onneksi jo pienet päiväunet tuntui helpottavan jonkin verran. Ja eikös siitä ole sanonta, että uni paras lääke on? Toisaalta, ei se kyllä ainakaan narkolepsiaan passaa.

     

     

    Ps. Edelleen kuntoutusrahapäätöstä odotellessa. Jotain tuntuu olevan nyt Kelan suunnalta pielessä, kun hakemuksen arvioitu käsittely aika* on umpeutunut jo melkein kaksi viikkoa sitten, ja melkein viikko sitten hakemus laitettiin kiireelliseksi kun soitin Kelaan. Sen lisäksi olen kuullut viime päivinä ihan liian monesta tapauksesta, joissa kuntoutusraha on jäänyt saamatta. En tiedä miten tämä on mahdollista, onko Kelan kriteerit k.o. tuelle kasvanut vai onko hakemuksissa itsessään ollut puutteita.

     

    *Kuntoutusrahahakemuksen arvioitu käsittelyaika on n. 2viikkoa.

     

     

    Edit. Näin illaksi olo on muuten parantunut kummasti, en tiedä mikä mikrobi kropassa nyt jylläsi, mutta ainakin lopetti suhteellisen nopeasti :)

  • Taas on yksi päivä uudessa kaupungissa vaihtunut illaksi. Tänään koulu alkoi vasta yhdeltätoista joten aamu meni muun muassa tiskejä tiskatessa ja pitkään aamupalasta ja kahvista nauttiessa. Tykkään tämän[…]

  • Huh huh! Olipa taas koettelemus… Ennen koetilaan kutsumista huomasin, että olin unohtanut laskimen koulureppuun. Ajattelin, että ei voi mitään ja kysyin opettajalta jos olisi mahdollista saada jotain varalaskinta käyttöön kun oma unohtui. Kokeen alussa oli kuitenkin päässälasku osuus, johon laskinta ei saanut käyttää, joten en vielä sitä saanut.

    Erinäisten yhtälöiden ja muiden päässä pyörittely onnistui sitten oikein erinomaisesti. Jo ensimmäisessä tehtävässä huomasin, että unen ja valveen raja lähestyy, eikä kontrolli ole enää omissa käsissä. Automaattisesti kuitenkin jatkoin tehtävien ratkomista väkisin ja välillä kävin jopa sen verran tajuissani, että tajusin ettei tehtävien tekemisestä ole mitään muistikuvaa eikä käsialaani kuvannut ainakaan sana selvä. Lopulta sain itseni takaisin tähän maailmaan, minkä jälkeen siistein tehtävät edes suurin piirtein siisteiksi, jotta opettajat voisivat ymmärtää niistä edes jotain.

    Pienen puurtamisen jälkeen sain palautettua ensimmäisen tehtävänipun, ja kysyin opettajalta laskimen lainaan seuraavaa varten. Opettaja antoi minulle oman laskimensa lainaan. Eihän siinä muuten olisi ollut ongelmaa, mutta kyseinen laskin oli Texas Instrumentsin symbolilaskin. Aikoinaan vielä lukion ensimmäisillä pitkän matikan kursseilla graafiset laskimet tuntuivat monimutkaisilta, mutta symbolilaskimet olivat jo jotain omaa luokkaansa. Onneksi suurin osa tehtävistä meni ilman sin-cos-tan näppäimiä ja sain muut tehtävät keploteltua ilman mitään kummalisempia laskutoimituksia. Viimeiseen tehtävään päästessäni tajuan kuitenkin, että olisin tarvinnut sin -kertoimen, jota en mistään napista löytänyt. Enkä löytänyt mistää muualtakaan. Ehkä meille vielä opetetaan kyseisten laskinten käyttöä seuraavan neljän vuoden aikana?

    Joka tapauksessa täytyy toivoa, että näihin AMKin tentteihin tottuu…

    …Meinaan nimittäin, että tämä oli vasta valmentava matikan kurssi…

  • Kelan kuntoutusrahapäätös olisi tällä hetkellä erityisen odotettu asia…

    Kun opiskelee narkoleptikkona, on mahdollisuus opiskella opintotuen sijaan ammatillisen kuntoutuksen ja kuntoutusrahan tuella. Eihän se ole mikään onni autuus, mutta sen verran pitäisi tulla enemmän tukea, että olisi varaa omiin lääkkeisiin ja hoitoihin. Etenkin kun työ koulun ohessa olisi omille voimavaroille aivan liikaa. (Erimieltä voi tietenkin olla, mutta voin kertoa; siinä vain kärsisi koulunkäynti, oma psyyke ja fyysinen kunto aivan liikaa.)

    Ensimmäiset viikot Tampereella on mennyt Kelan päätöksiä odotellessa. Ammatillisen kuntoutuspäätöksen sain jo puolitoista viikkoa sitten, mutta se on vasta välietappi ennen varsinaisten tukien myöntämistä. Ammatillinen kuntoutuspäätös nimittäin antaa vasta oikeuden hakea kuntoutusrahaa ja mahdollisesti myös ylläpitotukea.

    Kun näistä hakemuksista on viimein tullut päätös, voi Kela viimein tehdä päätöksen yleisestä asumistuesta. Tämä siksi, että Kela tarvitsee tiedot tuloista, jotta voi päättää tuen määrän.

    Että semmoista paperisotaa. Liitteitä on tullut lähetettyä: Opiskelutodistus, lääkärin B-todistus, vuokrasopimuksen kopio ja vähän muuta.

    Tällä kertaa tämä projekti ei kuitenkaan ole ollut niin vaikea kuin ennen; harjoitus tekee mestarin, myös tukia haettaessa. Kun ensimmäisiä kertoja piti kotona täyttää samantapaisia lappuja oli se melkoinen urakka. Monet hakemuksen kysymykset ovat vaikeasti ymmärrettäviä ja vielä vaikeampia vastata, jos ei ole kokemusta siitä, mihin kysytty tieto vaikuttaa.

    Ennen riesana oli myös niin kova väsymys, ettei hakemusten täyttämisestä tullut mitään unen tullessa jo ensimmäisten lauseiden jälkeen. Nyt viimeinkin olen pystynyt tekemään hakemukseni itse, mikä on melkoinen saavutus entiseen verrattaessa.

  • Uusi kotikaupunki, uusi osoite, uusi koulu ja nyt vielä uusi blogi. Tämän pienen ihmisen elämä on mullistunut viime viikkojen aikana hurjasti. Paikkakunnan vaihto Pohjois-Pohjanmaalta Kalajoelta Tampereelle on nimittäin melkoinen muutos ja tuo mukanaan myös paljon muuta uutta. Uudessa koulussani omalla linjallani on enemmän väkeä kuin käymässäni lukiossa. Autot ja välimatkat vaihtuvat hybridi polkupyörään ja kaupunkipyöräilyyn.

    Tulevissa postauksissa tulette todennäköisesti lukemaan pohdintaa ruokavalioista, elämäntavoista yms. narkoleptikon arkeen liittyvistä asioista, sekä asiaa myös monesta muusta ajankohtaisesta asiasta.

  • PikkukuvaPolon koneen purkamisen jälkeen on ollut pieni hiljaisempi jakso Polon värkkäyksen ja blogi-kirjoitteluni osalta, sillä hitsasin joitain päiviä wanhaa kunnon Taunusta ja hoitelin muita juoksevia asioita. Olen[…]

  • avaraaTuli taas upotettua kädet Polon konetilaan… Alku sujui hyvin; halutut osat lähtivät irti ja homma eteni. Purkamista helpotti etenkin edellisen illan lukemiset, kun suomensin Haynesin VW Polon korjausoppaasta moottorin irroitusta käsittelevän kappaleen. Moottorin nesteet lähtivät pihalle ja syyläri, letkut sekä johdot irtosivat helposti.

    Kaasuttimen irroittamisen jälkeen tuli vähän mittailtua. Sylinterinkannen imusarja oli sopivan avara, mutta imusarja näytti olevan melkoinen pullon kaula. Tietenkin parempi kaasarikin olisi mukava asentaa Pierburgin 2e3:sen tilalle. Ehkä Strömbergin kaksoiskaasari? Tulikin haettua varastosta löytyneet kappaleet mitottaviksi. Ehkä? Miksipä ei? VaikkaWP_20150327_17_25_09_Pro onhan siinä työtä, kun joutuu tekemään imusarjan uusiksi.

    Pian tuli kuitenkin ongelmia. Vetareiden irroitus osoittautui vaikeaksi tehtäväksi. Edellisen irroittajan työn jäljet olivat selvät; vetareiden laippojen pulttien päät oli runnottu melkoisen huonoon kuntoon. Taas yksi syy olla ostamatta autoa, joka on koottu amispatenteilla…

    yöunien jälkeen vetarit saivat kyytiä; ensin kaikki mahdolliset pultit irti normaalisti, ja loput rälläkällä poikki. Sen jälkeen vielä alatukivarsi&Co, sekä renkaat takaisin paikalleen. Moottori jäi vielä paikoilleen, mutta jos saisin ensi kerralla nostettua koneen ylös.

     

  • Viime viikon keskiviikkona vietettiin minun (Santerin) 20-vuotispäivää. Tai vietettiin ja vietettiin – lähinnä kärsittiin. Vyöruusun kanssa päivystyksessä istuskellessa keväiset pajatouhut näyttivät jäävän joksikin aikaa. Kuitenkin onneksi jo tänään pääsin taas autojen pariin. Vilin uusi Volvo sai tänään etukelkan paikoilleen, ja lahonneesta koneenluovuttajasta aloimme purkamaan keulan osia, jotta saamme mahdollisimman pian renkaat paikoilleen uuteen projektiin. Sen jälkeen rullaavan korin voikin siirtää katon alle.

  • Olipa kerran turbodiesel citikka, joka sattui saamaan bensaa tankkiinsa. Joillain tenavilla oli ilmeisesti eräänä iltana liian vähän kotitöitä, kun olivat vaihdelleet hämärällä tankkausasemalla pistokkeita väärille paikoille. Citikan tankki oli tankatessa jo melkein tyhjä, joten se pamautti mustat sauhut kotimatkalla, kun loputkin dieselit loppuivat polttoainejärjestelmästä ja kone imaisi bensaa.

    Kävimme transporterilla vetäisemässä kyseisen tuomiopäivän laitoksen Vilin kotipihaan, jossa pohdimme syytä matkan nopealle loppumiselle. Vielä silloin ei tosin tullut selville, miksi moottori ei enää käynyt. Mutta kyllähän se syy selviää kun haistaa bensan tutkiessa autoa tarkemmin.

    Sitten ei muutakuin valoisaan aikaan polttoainejärjestelmä tyhjäksi, ja putkia irroitellessa elämäänsä kyllästynyt polttoainesuodattimenkansi kuntoon 2komponentti liimalla. Suurin homma olikin siten takana.

    Käynnistys onnistui helposti – ei tarvittu kuin apuvirtaa toisesta autosta, ja jonkin aikaa puristella ilmauspumppua. Aluksi pakoputki syöksi jokseenkin sankkaa utua, mutta melko nopeasti rupesi näyttämään siltä, ettei väärästä polttoaineesta tullut ainakaan suurempia vahinkoja.

    Sinänsä outoa, että yleensä saimme Citikan vielä henkiin. Kovia kokenut ranskalainen oli jo alkujaan heikossa kunnossa, ja bensa saattaisi pilata paremmankin diesel-koneen korvauskelvottomaksi.

    citikka

    Niin, ja muistakaahan kaikki ihmiset tarkistaa, että otatte oikean pistoolin tankatessanne; silloin tällöin joku luulee pistoolin paikkojen vaihtamisen olevan hauska vitsi. Sitä se ei kuitenkaan ole.

  • Santtu rekisteröityi sivustolle 3 vuotta, 7 kuukautta sitten