• PikkukuvaOlen törmännyt mielenkiintoiseen ilmiöön netin ihmeellisessä maailmassa. Tietyissä piireissä ei ole epätavallista, että muiden etnisyyksien omaavat saavat dissata vaaleaihoisia ihmisiä niin paljon kuin sielu[…]

  • Me ihmiset olemme lajina kulkeneen evoluution mittakaavassa hyvin pitkän matkan hyvin lyhyessä ajassa. Olemme keksineet tavan jakaa näennäisesti näkymättömästi rajoittamattoman määrän tietoa ympäri maailmaa. Olemme selättäneet monet tappavat kulkutaudit ja sairaudet. Olemme jopa saaneet muutaman lajimme edustajan maapallon ulkopuolelle. Olemme saavuttaneet niin monta uskomattomalta kuulostavaa asiaa, mutta siitäkin huolimatta emme ole onnistuneet päästämään irti yhdestä vanhasta tiukkaan istuvasta asiasta. Nimittäin uskonnosta. Ja ennen kuin kukaan lukija alkaa repiä pelihousujaan, antakaas kun selitän.
    Kuten ketä tahansa keskivertoperheestä tulevaa suomalaislasta, myös minua vietiin pienestä asti kirkkoon. Ei säännöllisesti joka sunnuntai, vaan enemmänkin erilaisten kirkonkerhojen, uskonnollisten juhlien ja tapahtumien yhteydessä. Lapsena siihen ei kiinnittänyt niinkään huomiota, ainoastaan ärsytti, kun joutui taas menemään tylsistymään. Opetettuja ajatuksia ei ajatellut sen syvemmin, mutta ei niitä kyseenalaistanutkaan. Sitten saapui teini-ikä.
    Yhtäkkiä vaatteet, joita halusin pukea ylleni, eivät olleetkaan sopivia kirkkoon vietäväksi. Tämä herätti nuoressa itsessäni ärsyyntymistä. Koko ikäni minulle oli kerrottu, että Jumala rakastaa ja hyväksyy kaikki ihmiset sellaisina kuin he ovat. Miksi en siis olisi voinut mennä itsenäni kirkkoon? Opin hyvin pian, että Jumalan rakkauteen sisältyy ehtoja. Tosin tästäkin ovat Jumalan seuraajat keskenään eri mieltä. Säännöt eivät ole kiveen hakattuja, vaan vaihtelevat uskovaisesta toiseen (toki ihmisiltä itseltä kysyttäessä juuri heidän sääntönsä ovat ne oikeat).

    Rippikoulu tuli ja meni eikä suurta uskoon valaistumista tullut. Kuitenkin vasta parikymppiseksi tultuani aloin aktiivisesti perehtyä uskontoon aiheena, mutta hyvin kriittiseltä kannalta. Prosessi on johtanut minut hylkäämään uskonnon, jota kerran pidin kasuaalisti totuutena. Luonnollisesti muutos on vaikuttanut siihen, millainen ihminen minusta on tullut, ja kuinka näen maailman ympärilläni. Monet asiat, jotka rajoittuvat uskonnon nimessä, ovat alkaneet ärsyttämään enemmän. Ymmärrän kuitenkin, että uskonto täällä Suomessa on onneksi hyvin maltillista ja usein mielletään yksityisasiaksi. Ainakin teoriassa.
    Niin kauan, kuin uskonnon nimissä ketään ei vahingoiteta tai muiden elämää rajoiteta, minulle on ihan sama mihin kukakin uskoo. Harmi kyllä, edes täällä Suomessa emme ole saavuttaneet sellaista tilannetta.

  • Jep, ei saa luovuttaa. Meitä on paljon samassa jamassa.

  • PikkukuvaSynnyin kohtalonani kasvaa pitkäksi. Heti alusta saakka olen hiponut neuvolan kasvukäyrien huippuja, ja ohittanut ikäisteni keskipituuden vähintään pään mitalla. Ala-asteen liikuntatuntien pituusjonoissa minun oli[…]

  • Annabella muutti profiilikuvansa 4 vuotta, 4 kuukautta sitten

  • Annabella muutti profiilikuvansa 4 vuotta, 4 kuukautta sitten

  • PikkukuvaAikuisuus on yksi suuri huijaus, josta lapsille viljellään harhakuvia heti alusta asti. Luulin aina pienenä, että jossakin vaiheessa varttumiseni varrella jotain suurta ja mullistavaa tapahtuisi. Toisin sanoen[…]

  • Annabella rekisteröityi sivustolle 4 vuotta, 4 kuukautta sitten