Selaat arkistoa kohteelle ystävyys.

Ystävyys Jumalan kanssa

28.9.2017 Raamatusta

1 Mooseksen kirja 2:7, 22-25

Sitten Herra Jumala muovasi ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen. Näin ihmisestä tuli elävä sielu. Ja Herra Jumala rakensi naisen siitä kylkiluusta, jonka oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. Mies sanoi: ”Tämä on nyt luu minun luustani ja liha minun lihastani. Tätä on kutsuttava naiseksi, sillä miehestä hänet on otettu.” Siksi mies jättäköön isänsä ja äitinsä ja yhtyköön vaimoonsa, ja heistä tulee yksi liha. He olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää.

Tarviiko Jumala ihmistä? Ei. Mutta hän tahtoi luoda hänet hallitsemaan maailmaa ja olemaan hänen yhteydessään, niin minä ajattelen. Aivan kuten hän loi miehen, hän loi myös naisen omaksi kuvakseen, hän on sijoittanut jotain itsestään ihmiseen ja koska hän on antanut meille kyvyn olla yhteydessä häneen, voimme oppia tuntemaan hänet. Huomaatko, kuinka ihana harmonia vallitsi alussa, ennen syntiinlankeemusta? Niin Jumala tarkoitti, jotta myös ihmissuhteet olisivat harmoniassa, samoin suhteemme häneen. Syntiinlankeemus toi mukanaan häpeän ja erotti luonnollisen yhteyden Jumalan ja ihmisen välillä. Ilman tuota yhteyttä Luojaan ihminen ei ole kokonainen, siksi emme löydä pysyvää rauhaa muuten kuin yhteydessä häneen.

1 Mooseksen kirja 12:1-4

Herra sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinua ja teen nimesi suureksi, ja sinä tulet olemaan siunauksena. Minä siunaan ne, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, joka kiroaa sinua, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maailman sukukunnat.” Abram lähti, niin kuin Herra oli hänelle puhunut, ja Loot meni hänen kanssaan. Abram oli Haaranista lähtiessään seitsemänkymmenenviiden vuoden ikäinen.

Miltä sinusta ja minusta mahtaisi tuntua, kun Jumala, josta ei ole aiemmin kuullutkaan, sanoisi, että lähde nyt pois kotoasi, vieläpä meille korkeassa iässä? Alkaisimmeko järkeillä, ettei tässä ole mitään järkeä! En minä voi lähteä ja keksisimme tekosyitä, ettei ajatus pääsisi voitolle mielessämme. Raamattu ei kerro, kutsuiko Jumala häntä useita kertoja kunnes Abram päätti lähteä. Luulen, ettei lähtö ollut helppo, koska noilla main perhekulttuuri on vahva. Miltä kuulostaisi, että Jumala jota Abram ei tuntenut entuudestaan, kutsuu häntä lähtemään pois ja kun hän kertoo lähtöaikeistaan perheelleen, millaisen leiman hän saisi tästä, jos hän todella päättäisi lähteä? Olen ymmärtänyt, että alue jossa Abramin perhe asui oli jossain mittakaavassa tunnettu epäjumalien palvonnastaan. Ehkä tämäkin seikka vaikeutti lähtöä, koska epäjumalat eivät puhu, nyt oli kyseessä aivan eritason Jumala. Ilmeisesti Jumalan kutsun täytyi olla voimakas, koska Abram totteli.

Jos katsomme yllä olevia jakeita tarkemmin, Jumalan kutsusta selviää, että hän tahtoo viedä Abramin ja Saarain pois heidän mukavuusvyöhykkeeltään, lupaa siunata hänen kauttaan Israelin tulevaa valtiota. Sen lisäksi Jumala lupaa, että hän tulee siunaamaan niitä, jotka siunaavat Abramia ja juutalaisia, mutta myös kiroaa ne, jotka kiroavat heitä. Tämän lisäksi Jumala siunaa kaikkia ihmisiä Abramin kautta! Huomaatko, kuinka voimakas lataus näissä muutamassa jakeessa on? Ikään kuin Jumala pistäisi kaiken arvovaltansa sanojensa taakse ja Abram päätti luottaa häneen.

1 Mooseksen kirja 12:8-9

Siellä Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan.” Niin Abram rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli ilmestynyt hänelle. Sieltä hän siirtyi vuoristoon, joka on Beetelistä itään, ja pystytti telttansa niin, että Beetel oli länsipuolella ja Ai itäpuolella. Hän rakensi sinne alttarin Herralle ja huusi avuksi Herran nimeä.

Huomaamme, että Abramin ystävyys Jumalan kanssa ilmeni alttarien pystyttämisinä. Se kertoo paljon tämän uskonsankarin nöyryydestä. Hän tiedosti, ettei voinut muuta kuin etsiä Jumalaa, joka oli luvannut pitää huolta hänen perheestään ja siunata hänen kauttaan muita. Alttari kuvaa minulle antautumista, se kuvaa fyysistä kohdetta, jossa on luovuttanut oikeudesta hallita omaa elämää ja antaa kaikki elämän osa-alueet Jumalan käsiin.

Jokaisen Jumalan lapsen on eräänä päivänä täytynyt tehdä päätös olla kuuliainen Jumalan kutsulle ja antaa elämämme hänelle. Silloin meistä tuli vanhurskautettuja, toisin sanoen, Jeesuksen syyttömyys luettiin meidän eduksemme, ilman ansiota, puhtaasta armosta. Maksaako ystävyys Jumalan kanssa? Kyllä. Jos katsomme Abrahamin tarinaa, hänen täytyi luopua omista suunnitelmistaan ja antautua luottamussuhteeseen Jumalan kanssa. Sama laki on edelleen voimassa meidän kohdallamme. Meidänkin tulee olla valmiita tottelemaan silloinkin, kun se tuntuu kalliilta, koska Jumala tahtoo saada meidät näkemään ja kokemaan, että hän todella on uskollinen. Eikä uskollisuutta voi mitata muuta kuin testaamalla, eikö totta? Abraham ei voinut tietää varmuudella toteutuisiko Jumalan juhlalliset lupaukset käytännössä, mutta silti hän päätti totella. Se vaatii siis uskoa. Siksi häntä kutsutaankin uskon esikuvaksi.

Miksi sitten kannattaa antautua syvään ystävyyssuhteeseen Jumalan kanssa? Koska Raamattu todistaa jatkuvasti, kuinka hän on aina pitänyt lupauksensa! Profeetat ennustivat jo kauan ennen Jeesuksen syntymää hänen tulostaan ja kärsimyksestään ja niin todella tapahtui. Ystävyys Jumalan kanssa myös eheyttää meitä. Hän täyttää sellaiset tarpeemme, joita kukaan muu ei ikinä voi täyttää. Kun opettelemme antautumaan hänen edessään päivittäin, luovumme omasta lihallisesta halusta tehdä omin päin päätöksiä ja annamme hänen johtaa elämämme kaikkia osa-alueita, koemme hänen hyvyytensä.

Juuri tästä syystä on ihanaa tulla hänen läsnäoloonsa, sekä yksityisesti että seurakunnan keskellä, jolloin janoamme kokea sitä lisää. Maailma ei ikinä voi tarjota mitään vastaavaa, ja kun hyväksymme sen, alamme rakastumaan syvemmin häneen. Mitä siitä seuraa? Se, että alamme näkemään lähimmäisemme hänen silmillään, rakastamaan niitäkin, jotka eivät maailman mielestä sitä ansaitse. Alamme osoittamaan kaikille lähimmäisillemme Jumalan rakkautta, jota saamme jatkuvasti lisää kun jaamme sitä eteenpäin. Tuo rakkaus saa muurit murtumaan omassa elämässämme ja voimme olla vapauttamassa myös muita, joilla on särkynyt minäkuva (eikö meillä kaikilla ole?). Siksi haastan itseäni ja sinua antautumaan Abrahamin tavoin kokosydämisesti Jumalalle ja saamme tehdä historiaa maailman keskellä, joka on usein täynnä toivottomuutta. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Hyvää ystävänpäivää!

12.2.2016 Yleinen

Sunnuntaina vietettävää ystävänpäivää silmällä pitäen eskarilaiset tekivät viikon mittaan erilaisia harjoituksia ja leikkejä ystävä-teeman ympärillä. Ystävä- ja kaveritaidot olivat monissa toiminnallisissa tehtävissä keskeisessä roolissa. Samalla tutustuimme myös hyvin teemaan sopivasti Y-kirjaimeen sekä harjoittelimme erilaisia kädentaitoja ystävyyteen ja kaveruuteen liittyen.

1.päivä: Y niin kuin ystävä

Ensimmäisenä päivänä tutustuimme Y-kirjaimeen ystävä-teeman kautta. Luimme aluksi Maukan ja Väykän ”Pieni kirja ystävyydestä” sisältää ajatuksia ystävyydestä. Timo Parvelan ja Virpi Talvitien luomat kissa- ja koirahahmot pohtivat kaveruutta. Kirja sisältää lyhyitä mietelauseita, joiden avulla keskustelimme lasten kanssa niiden merkityksestä ja sanomasta sekä ystävyydestä yleensä.

maukan-ja-vaykan-pieni-kirja-ystavyydesta

Maukan ja Väykän viisauksien jälkeen loruilimme kaikumenetelmän ja nopanheiton avulla ystävyysloruja.

”Ystävyys on kuin pikkuinen ukko, jolla on kädessä pikkuinen lukko. Sillä se sitoo ystävät yhteen, niin kuin maamies pellolla lyhteen.”

”Nalle karvatassu, vallaton ja hassu, löysi pienen sydämen, punaisen ja lämpöisen. Luokse hyvän ystävän sydämen mä lähetän, päätti pikkunalle ja kömpi peiton alle.”

”Ystävyys on kuin perhosen lento, niin hauras, kaunis, hento. Vaan hoivaapa sitä ja huolta kanna, sen suurempaa lahjaa ei elämä anna.”

”Niin monta pientä lintua kuin pääsi päällä lentää, niin monta sul on ystävää, vaan muista mua sentään.”

”Ystävät ovat kuin tähtiä. Vaikka et aina näe heitä, tiedät heidän olevan tuolla jossakin.”

”En tarvitse mitään niin paljon kuin hunajaa… – sanoi Puh katsoessaan Ristoa ja Nasua – paitsi ystäviä…”

Leikit

Salainen ystävä-leikissä jokainen nosti itselleen ystävän nimen sisältäneen lapun salaisuuspussista. Tehtävänä oli huomioida salaista ystävää mahdollisimman paljon koko viikon ajan kertomatta ystävälle tai kenellekään muulle ystävän nimeä. Leikissä saattoi myös yrittää hämätäolemalla ystävällinen kaikille…

Lapset arvasivat kirjan luettuaan melko pian, että tänään tutustumme Y-kirjaimeen. Niinpä leikimmekin Ystävyys-hippaa, jossa ensin valitaan hippa. Tämän kosketuksesta jää kiinni Y-kirjaimen muotoon ja hokemaan Y-äännettä (lyhyt tai pitkä). Pelastaa saattoi halaamalla.

image

Leikimme myös muutamia erilaisia ystävyyteen liittyviä leikkejä. Noppapelissä tarvittiin kaksi noppaa, jotka heitettiin yhtäaikaa. Toisessa nopassa oli ryhmän lasten nimet ja toisessa kysymyksiä, esim. lempiruoka, mieluisin harrastus, lempilaulu jne. Nopanheiton mukaan vastasimme kysymyksiin.

image

Läpsyssä leikkijät asettuivat piiriin – läpsy keskelle. Piirissä olevat huutavat jonkun leikkijän nimen ja tämän on mahdollisimman nopeasti sanottava jonkun toisen leikissä mukana olevan nimi. Läpsyn tehtävänä on läpsäistä vaahtomuovi- tai sanomalehtitötteröllä huudettua leikkijää polveen. Jos läpsy onnistuu tässä ennen kuin leikkijä keksii toisen mukana olevan nimen, läpsy vaihtuu.

image

Paikanvaihtoleikissä yksi leikkijöistä meni pois huoneesta muiden seisoessa piirissä. Tällä välin kaksi lasta vaihtoi paikkaa ja oven ulkopuolelle mennyt kutsuttiin takaisin. Tämän tehtävänä oli huomata paikkaa vaihtaneet lapset.

Pysäkkitehtävät

Jatkoimme Y-kirjaimeen tutustumista tehtäväpysäkeillä. Lapset saivat kiertää tekemässä tehtäviä haluamassaan järjestyksessä. Seuraavalle pysäkille sai mennä, mikäli vain tilaa oli.

Molla ABC pelillä harjoittelimme taas uuden kirjaimen muotoa ja oikeaa piirtämissuuntaan. Y-kirjaimen lisäksi kertauksena teimme myös M-kirjaimia, molempia viisi kertaa. Y-kirjaimen muotoa teimme myös kolmeen eri kokoon liiduilla voimapaperirullalle. Jokaisen tehtävä oli piirtää viisi isoa Y-kirjainta, viisi keskikokoista Y-kirjainta ja viisi hieman pienempää Y-kirjainta.

Kirjoittamista, äänteitä ja tavuja harjoittelimme erilaisin pelein. Ystävyys-aiheisen lauseen sanoja kirjoittelimme noppapelissä, jossa piti aina kirjoittaa nopanheiton osoittama sana.

image

image

Lautapelissä kertasimme tuttuja äänteitä ja kirjaimia. Pelasimme pareittain, joilloin toinen heitti noppaa ja eteni pelilaudalla sanoen pelinappulansa kohdalle osuneet äänteet. Toinen pelaaja laski etenemistä luvuilla nopan silmäluvun verran. Mikäli ei osannut tai muistanut äännettä, niin piti pysähtyä kyseiseen kohtaan pelilaudalla.

Ystävänpäiväajelulle lähdimme kultaisella Rolls-Roycella. Eteen tulleet äänteet, tavut sanat yritettiin lukea open avustuksella.

image

Logicot-peleissä oli tarjolla kolmea eria tasoista tehtävä, josta sai valita itselleen sopivan.

Vihkotyöskentely

Lopuksi teimme vihkoon Y-kirjainsivun, jossa harjoittelimme Y-kirjaimen muotoa eri kokoon ja teimme ystävyyteen liittyvän kuvan. Halutessaan sai myös kirjoittaa Y-kirjaimella alkavia sanoja. Viimeiselle sivulle liimasimme Maukka ja Väykkä: ”pieni kirja ystävyydestä” teoksen kansikuvan.

image image image image

2. ja 3. päivä: ystävätaitoja

Luimme viikon aikana jatkokertomuksena Timo Parvelan ja Virpi Talvitien toista ystävyysaiheista kirjaa, nimittäin ”Keinulauta” -tarinaa, jossa pieni Pii karhu etsii keinukaveria itselleen. Kirjassa Pii tekee muistikirjaansa muistiinpanoja, jotka ovat oivia havaintoja ystävyydestä. Aika ajoin pysähdyimmekin keskustelemaan Piin merkinnöistä ja ystävyydestä lasten kanssa.

keinulauta

Leikit

Leikimme ja teimme yhdessä useita harjoitteita ystävä-teemaan liittyen. Leikit sisälsivät ripauksen yhteistyötä, hyppysellisen tutustumista ja isomman annoksen ystävä- ja kaveritaitoja. Lämmittelynä toimivat hyvin hieman liikkumista sisätävät leikit, joihin liittyi hieman tutustumista ja yhteistyötä.

Zombi-leikissä seisoimme piirissä ja yksi meistä valittiin Zombiksi piirin keskelle. Zombin piti lähteä kädet edessä kulkemaan jotakuta leikkijää kohti. Tämän taas tuli mahdollisimman nopeasti huutaa jonkun toisen piirissä olevan leikkijän nimi. Mikäli Zombi ehti tätä ennen koskettamaan, vaihdettiin Zombia.

image

Toffee-leikissä olimme piirissä, käsikädessä lattialla makaamassa. Ope yrittii käydä irroittamassa otettamme jaloista vetämällä, mutta tiukasti kaverista kiinnnipitäen onnistuimme pystymään yhdessä.

Kivi-leikissä liikuttiin ensin tilassa eri liikkumistavoilla musiikin soidessa. Kun musiikki lakkasi, piti mennä kiveksi (kerälle) lattialle. Ope kävi tällä välin peittämässä yhden lapsen peitolla ja muiden tehtävä oli huomata tai arvata kuka lymyili viltin alla.

image

Kukahan täällä mahtaa lymyillä??

Leikimme myös tunnustuksia-leikkiä, jossa edelleen liikuttiin musiikin tahdissa erilaisin liikkumistavoin, kunnes musiikki lakkasi. Tällöin etsimme parin (joka kerta eri) ja vastasimme parille open esittämään kysymykseen. Kysymykset liittyivät vahvuuksiin ja ystävyyteen:

  • Mitä harrastat?
  • Missä olet hyvä?
  • Paras puolesi kaverina?
  • Kehu pariasi

Arvaa kuka on ystäväni-leikissä yksi lapsista meni huoneen ulkopuolelle ja muut päättivät joukostaan tällä ystävän. Tämän jälkeen oven taaksen mennyt leikkijä kutsuttiin takaisin ja tämän piti kyllä ja ei-kysymyksin selvittää se, kuka oli hänen ystävänsä.

Oletko ystäväni -leikissä puolet ryhmästä meni oven ulkopuolle ja puolet valitsi tästä joukosta itselleen ystävän. Sitten kävimme kysymässä vuorotelle huoneessa olevilta ”Oletko ystäväni?” Mikäli vastaus oli myönteinen ”Olen ystäväsi”, jäätiin istumaan ystävän luo, mikäli taas kielteinen ”Vettä kengässä”, kinkkasimme takaisin oven taakse. Joku saattaa tuntea tämän leikin myös nimellä ”Vettä kengässä”.

image

Kaverin etsintä -harjoituksessa valitsimme ensin kaksi lasta, jotka menivät hetkeksi käytävään. He saivat ohjeekseen kysyä tai etsiä itselleen ystävän iltapäivän leikkeihin palatessaan takaisin luokkaan. Sillä välin muut ottivat itselleen kaverin tai ystäväporukan ja alkoivat leikkiä. Tehtävänä oli olla huomioimatta kaveripyyntöjä, joita käytävässä olevat lapset heille hetken kuluttua esittäisivät. Muutaman minuutin jälkeen ope pysäytti harjoituksen ja lapset saivat kertoa tuntemuksiaan ja ajatuksiaan ulkopuolelle jättämisestä. Toisessa vaiheessa harjoitus toistettiin siten, että luokassa olevien piti olla mahdollsimman hyviä ystäviä kaverin kyselijöille.

Tehtäviä

Teimme pieniä harjoituksia, jotka hieman myös vaativat ystävätaitoja. Pareittain valmistimme ystävärannekkeet kahdesta villalangasta kierittämällä. Tämä vaati tarkkuutta, yhetistyötaitoja ja vuorovaikutusta. Ihan hienot nauhat saimmekin aikaan…

image

Ystävänpäiväkortit teimme arvotulle kaverille. Nostimme taas nimet salaisuuspussista ja tehtävänä oli siis taiteilla kortti kyseiselle kaverille.

image image

Teimme ystävästä myös muotokuvan. Kaveri istui mallina mahdollisimman paikallaan ja tehtävänä oli piirtää tarkka kasvokuva hänestä. Tässä muutama taideteos:

image image image image image

Eskarin ystävyys-viikko sujui mukavissa merkeissä. Tällä kertaa saimme yhdessä aikaan tällaisen kokonaisuuden… Tästä on hyvä lähteä ystävänpäivän viettoon. Siis OIKEIN HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE!

Back to eskari

8.1.2016 Yleinen

Eskari alkoi kevätlukukauden 2016 osalta lyhyellä kahden päivän viikolla. Käytimme nämä päivät kuitenkin hyväksemme vaihtamalla lomakuulumisen, muistelemalla mennyttä joululomaa, tekemällä pieniä YYA-harjoituksia (ystävyyttä, yhteistyötä ja avunantoa) sekä tietenkin leikkimällä joulupukin tuomilla leluilla.

Lomakuulumiset

Paikanvaihtoleikki

Istuimme piirissä tuoleilla ja leikin ohjaaja esitti väittämiä siitä, mitä olimme saattaneet tehdä lomalla, esim. ”Kävin joululomalla luistelemassa.” Mikäli oli tehnyt kyseistä asiaa lomalla, piti vaihtaa paikkaa.

Lomahaastattelu

Lomahaastattelua varten ryhmä jaettiin pareiksi, joille annettiin muutama minuutti aikaa vaihtaa lomakuulumiset. Tärkeää oli painaa mieleen, mitä toinen kertoi. Lopuksi kuulumiset vaihdettiin yhteisesti siten, että jokainen sai kertoa sen, mitä pari oli tehnyt loman aikana.

image

Joululomabingo

Jokaiselle lapselle jaettiin bingoalusta, johon oli tavoitteena kerätä mahdollisimman monta nimikirjoitusta eri kavereilta. Bingoalustan kanssa käytiin siis kiertämässä ryhmäläisten luona ja kyselemässä mitä oli tehnyt lomalla. Jos oli esim. nähnyt ilotulituksen lomalla, kirjoitti nimensä sen kuvan kohdalle.

image

Uuden vuoden selfiet

Tehtävänämme oli ottaa itsestämme leikki-selfiet eli omakuvat valmiille älypuhelinmonisteelle. Tämä tapahtui tietenkin piirtämällä. Halutessaan saattoi lisätä kuvansa taustalle ilotulituksen tai päähänsä hauskan hatun.

image image image

Snapshotit joululomasta

Piirsimme joululomastamme myös snapshotteja eli tilannekuvia. Näin pääsimme samalla muistelemaan sitä, mitä olimme eri kohdissa lomaa tehneet. Muisteltavana oli mm. 1. lomapäivän ja jouluaaton tapahtumat sekä mieluisin lahja. Näistä mielikuvista lasten tuli kehitellä yhteen kuvaan sopiva snapshot…

image image

YYA-harjoituksia

Ystävällisyys, yhteistyö ja avunanto -teemaa aloittelimme myös näin heti loman jälkeen. Näillä kokoontumiskerroilla yhdistelemme materiaali hieman eri lähteistä. Mukana on harjoituksia MLL:n ”Muumien malliin” -paketista, jossa harjoitellaan sosiaalisia taitoja. ”Muumit löydät halutessasi täältä: http://www.mll.fi/kasvattajille/tapakasvatus/ Lisäksi tehtäviä ja leikkejä on sovellettu ”Häyjyherneitä ja lempeyslientä” kirjasta, jossa on erilaisia ideoita lasten ristiriitatilanteiden ehkäisyyn. Mukana on myös Serilaisia draamaleikkejä ja -harjoituksia. Tässä ensimmäisellä harjoituskerralla käsiteltyjä aiheita ja leikkejä.

lempeys

Tutustuminen

Aloitimme leikkimällä nimi- ja tutustumisleikkejä. Ensin pelasimme kopittelua, jossa pallon kiinnisaanut pelaaja sanoi aina oman nimensä. Vaativampana versiona lisäsimme leikkiin ”vuorosanat” tähän tapaan. ”Olen _______ ja heitän pallon sinulle ______.” ”Kiitos ______ pallosta. Olen ________ ja heitän pallon sinulle _______ .” Lisäksi teimme piirissä nimi ja liike -harjoitusta, jossa piti sanoa oma nimi ja liittää siihen jokin liike. Näin jatkoimme muutaman kierroksen. Paikanvaihtoleikistä leikimme versiota, jossa piti vaihtaa paikkaa, esim. lauseen: ”Haluan tutustua ihmisiin, jotka pitävät kissoita” perusteella. Eli jos halusi tutustua tälläiseen ihmiseen, tuli etsiä uusi paikka.

Kaikki otetaan mukaan

Johdatteluna aiheeseen katsoimme ”Muumien malliin” -materiaalipaketin ensimmäisen videopätkän, jossa käsitellään leikkiä, eritoten leikkiin mukaan ottamista. Voit katsoa kaikki ”Muumien malliin” videoklipit täältä:

Tämän jälkeen keskustelimme ensin yhteisesti siitä, mitä Muumivideolla tapahtui. Kuka oli reilu ja kuka epäreilu? Pohdimme miksi muumipeikon käytös tuntui reilulta ja Haisulin epäreilulta. Mietimme myös leikkiin mukaan ottamista omasta näkökulmasta – oliko joku joskus ollut Haisuli? Miltä tuntuu jäädä leikin ulkopuolelle? Jatkoimme tysökentelyä pienryhmissä, joissa pohdimme keinoja saada kaikki halukkaan mukaan leikkiin ja keksimme kaikielle sopivia leikkejä. Lopuksi keräsimme ryhmien aikaansaannokset taululle.

Jatkoimme teeman käsittelyä muutamalla leikinomaisella harjoituksella. Ensin leikimme ”Tulva Muumilaaksossa” -leikkiä, jossa piti aina tulvan tullessa yhteistyöllä saada koko ryhmä mahtumaan lautalla. Lauttaa pienennettiin aina vähitellen, jolloin tehtävä vaikeutui. Pienien neuvotteluiden ja open palautteen jälkeen leikki onnistuikin kerta kerralta paremmin.

image

Toisena leikkinä aloitimme valmistautumisen ”Salainen ystävä” tehtävään. Jokainen kirjoitti oman nimensä lapulle, joka taitettiin ja laitettiin salaisuuspussiin. Lisäksi juttelimme siitä, mitä ”salainen” ja ”ystävä” sanat tarkoittavat..

image

Hirttoköydestä

16.9.2015 itsemurha, Niklas, Tarina, ystävyys

Eilen oli Nicon synttärit ja Niklas kävi syömässä ja pelailemassa hänen luonaan. Nico oli täyttänyt vihdoin 14. Eipä sillä mitään merkitystä ollut. Nicon kuuluisi olla onnellinen, kun hän sai viettää edes yhdet mukavat synttärit, mutta jokin häntä edelleen vaivasi. Vaikka oli suunnitellut tätä kauan.

Nico istu risti-istunnassa ullakon lattialla. Edessään hänellä oli veitsi ja köysi. Hänen aivonsa raksuttivat täysillä. Hän erotti jokaisen punoksen köydessä ja jokaisen uran veitsessä. Köysi oli autotallista ja haisi bensalle. Veitsi taa oli ukin metsästys salkusta.

Hän päätti valita köyden. Nico otti köydestä kiinni, niin että se oli kaksin kerroin hänen kädessään. Hän teki köydellä solmun kaksinkertaisen narunpätkän ympäri, että siihen tulisi silmukka. Nico venytti silmukkaa suuremmaksi ja käveli ikkunalle. Hän katsoi alas ja näki kissan jahtaavan lintuja pellolla. Ensin se vaani ja sitten se loikkasi ilmaan, joka ikistä lihastaan käyttäen. Kukaan ihminen ei pystyisi samaan.

Samalla kun hän veti raskasta pöytää ikkunalle, niin hän kuuli kuinka hänen sydämensä jyskytti. Hän istui ikkunalaudalle ja heilautti jalkansa ulkopuolelle. Nico vilkaisi ala. Pudotus ei ehkä tappaisi häntä. Hänen olisi sidottava naru pöytään, ettei pudotus tappaisi. Sidottuaan narun hän istui ikkunalaudalle. Varmuuden vuoksi varmisti vielä köyden.

Nico sulki silmänsä ja nosti kädet ilmaan. Köysi painoi hänen kurkkuaan, mutta hän ei pudonnut. Joku aikoi kuristaa hänet hengiltä. Nicon olisi sama vain antaa hyökkääjän tappaa hänet,  mutta jostain kumman syystä hän silti tarrasi hyökkääjän kädestä ja heitti tämän niskansa yli. Hän ei ehtinyt nähdä hyökkääjää hämärällä ullakolla ennen kuin tämä pyörähti jalat maata viistäen potkaisten Nicon jalat ilmaan. Nico kolautti päänsä pahasti pöydän kulmaan.

Hyökkääjä painoi polvellaan Nicon palleaan ja hankaloitti hengittämistä. Ikkuna oli lämähtänyt kiinni tuulen voimasta ja nyt auringon valo valaisi aavemaisesti, pölyisen ikkunan läpi, hyökkääjän kasvot. Ne olivat kulmikkaat, varsinkin vankka leuka, niin nuorelle. Ruskeat silmät heijastivat suurta pelkoa. Pelkoa jota Nico ei ollut koskaan kokenut.

”Niklas?” Nico henkäisi. ”Niklas, mitä mörön pillua sinä täällä teet?” Nico ei kuitenkaan saanut vastausta kysymykseensä. Niklas vain tuijotti pelokkaan näköisenä Nicoa. Meni hetken ennen kuin hän tajusi. Nico käänsi päänsä häpeissään sivulle. ”Kiitos, voit poistua.”

”Älä käännä katsettasi pois! Älä jumalauta vieköön tee sitä! Mitä sinä oikein kuvittelit istuessasi ikkunalaudalla, köysi kaulalle sidottuna?” Niklas huusi, tarrasi Nicoa rinnuksista ja ravisteli tätä niin, että hänen päänsä kolisi lattiaan. ”Mikä muka sinulla on niin saatanan huonosti, että pitää kaverin nähden hirttää itsensä?”
Nico muisti vasta nyt että oli sopinut tapaavansa Niklaksen tänään. Heidän oli tarkoitus syödä eilisen tähteitä ja koota armeijaa Phantom Painissa. Oliko hän tehnyt sen tarkoituksella vai oikeasti unohtanut koko tapaamisen.

”Anteeksi… En muistanut…”, Nico sopersi edelleen Niklaksen polven alla.

”No et vittu näköjään!” Niklas karjui ja melkein itki, samalla hän väänsi Nicon vatsaa kipeästi ja sai hänet parkaisemaan. Äkkiä Niklas loikkasi pois tämän päältä ja kiepautti hirttoköyden solmun näppärästi Nicon kaulalta. ”Anteeksi kamalasti! Ei ollut tarkoitus satuttaa!” Nico yritti työntää tätä kädellä pois, mutta veti hänet sittenkin lähelleen, niin että hänen huulensa hipaisivat Niklaksen korvanipukkaa.

”Älä kerro kellekään ole niin kiltti”, Nico rukoili. Niklas ei vastannut.

Vasta kun Nico päästi irti, niin Niklas onnistui nousemaan. ”Tule haetaan sipsiä alakerrasta.” Niklas meni omia matkojaan ja vasta kun Nico kuuli portaiden töminän, niin hän uskalsi nousta ylös. Niklas oli heittänyt köyden nurkkaan ja napannut veitsen mukaansa. Hirttäytymisessäkään ei ollut enää mitään mieltä. Hän tuhahti vihaisena ja suuntasi alakertaan.

 

14.7.2015 Yleinen

Moikkelis!

Ei ole taas kuulunut mitään pitkään aikaan, mutta olen ollut lomailemassa. Täällä olen jälleen uusia ideioita ja ajatuksia mukanani. Ihan hirvittävästi tapahtunut kaikkia asioita ja ajatukisa kulkenut jos mihinkänkin suuntaan. Samalla ne ovat tuulettunneet ja olen valmis kohtaamaan uusia haasteita ja seikkailuja.

Mutta nyt tämän hetkisen ajatuksen syövereihin.
Mennäänpä ensin hieman asian vierestä…
Havahduin yhtenä hetkenä siihen, että kun jotain tulee elämässä eteen niin se saattaa olla hetkessä ohi tai sitten se on tullut tänne jäädäkseen.
Useimmiten ainakin itselle tulee tunne, että hetkinen, onko tämä oikeasti todellista vai näenkö vain unta. Etenkin ”pahojen” asioiden kohdalla toivomme, että se olisi vain unta, joka loppuu aikanaan. Saattaahan se loppuakin, kaikki loppuu aikanaan. Sekä hyvä, että paha. Toiset asiat jää mieleen ja sisimpäämme paremmin ja isomman jäljen jättäen.
Ne saattavat myös tuntua pahemmilta. Riippuen tietysti asiasta.
Ja nyt varsinaiseen asiaan….

Kaikista pahimmalta tuntuu, kun joku, joka on luvannut kuunnella aina kaikki huolesi ja pysyä rinnallasi, vaikka mitä kävisi. En tarkoita nyt poika- tai tyttöystäviä, vaan  yksinkertaistettuna hyvää ystävää. Ystävää, joka on omalta taholtaan vain lähtenyt pois, ilman, että hän ei ehkä itse sitä vielä tiedosta.  Päivittäiset keskustelut, joilla ei ehkä ole suurta potenttiaalista syvällistä merkitystä, vaan puheenaiheina on voinut olla ihan turhanpäiväiset asiat, joista puhuminen ei muuta maailmaa tai muuta sellaista, mutta silti niiden merkitys voi olla suuri.
Kun kadottaa sen jonkun, joka on ollut ennen täällä antaen ymmärrystä ja sydämen, joka kuuntelee, kadottaa samalla myös itsensä… Ehkä syvällekin, ehkä pohjalle, kuka tietää..
Mutta silti kaikki muuttuu, eikä asiat ole ennallaan…

Tällaista tänään…
Hieman synkissäkin tunnelmissa toivotan kaikille hyvää tiistaita ja mukavaa viikon jatkoa!
Näkyillään taas (:

Hyvä ystävä: H- ja Y-kirjaimet

10.5.2015 Yleinen

Aloitus

imageimage

H- ja Y-kirjaimiin tutustuttiin Sateenkaaressa Hyvä Ystävä -teemalla. Salaisesen maan sadut toimivat alkusykäyksenä päivän toimintaan. ”Hirmuinen vahinko” -sadussa Hirviö ja Kisu Pikkukuu leikkivät yhdessä kirjaimilla. Tarinassa sivutaan myös ystävyyttä ja yksinäisyyttä. ”Yllätyssyli” kertomuksen pääsanoma on nimenomaan läheisyyden ja ystävyyden merkitys. Tämän jälkeen leikimme, lauloimme ja loruilimme ystävä-teemalla. Teimme ystäväpiirin, jossa nostimme kätemme ylös (Y-kirjaimen muoto). Kehonkirjaimia muodostimme yhdessä ystävän kanssa. Ystävän sydämestä löytyy -leikissä keräsimme taululle H-kirjaimella alkavia sanoja. Lisäksi lapset miettivät vastauksia kysymykseen, mikä hyvä ystävä tekee? Vastaukset kirjoitettiin lapuille, joita tarvittiin myöhemmin toimintapysäkeillä.

Ystävän hymy

”Ympärillä ystävät.

Yllätysten aika.

Yksin ei jää yksikään,

jos luottaa hymyn taikaan.”

liinalaulu

Yhteisen aloituksen jälkeen lähdimme pysäkkityöskentelyn pariin:

1. Kädentaidot

Lapset saivat valita joko pikku h-kirjainaskartelun eli hevosen tai Y-ystävän. Y-ystävistä tuli joko pari tai kokonainen piiri (rivi) ystäviä. Y- ja H-kirjaimet leikattiin kartongista ja viimeisteltiin joko liiduilla tai puuväreillä. Upeita töitä lapset saivat taas aikaan:

imageimagetoukokuun alku 001toukokuun alku 002toukokuun alku 004toukokuun alku 005

2. Kirjoittaminen

Kirjoittaminen-pysäkillä tutustuttiin ensin H- ja Y-kirjainten sekä aiemmin opittujenkin aakkosten muotoon. Kirjaimia muovailtiin muovailuvahasta ja rakenneltiin multilinkeistä. Tämän jälkeen kirjainmuotoja harjoiteltiin monistetehtävässä.

imageimageimageimage

3. Lukeminen ja saduttaminen

H-kirjaimesta lapset tekivät pienen ”kirjan”, jonka kanteen tuli suurikokoinen H-kirjain. Hyvän ystävän sydämeen kerättyjä H-sanoja ”luettiin” ja kirjoitettiin kirjan sisäsivuille. Lisäksi ”Mitä hyvä ystävä tekee?” -lappujen sanoja kirjoitettiin kirjasen seuraavalle sivulle. Laput oli ripoteltu ympäri huonetta ja lasten pitä läydä aina ”lukemassa” lappu.

Tarinanopilla lapset saivat yhdessä ystävän kanssa keksiä ja saduttaa oman kertomuksensa. Kertomus aloitettiin aina ”Olipa kerran…” ja sitten vaan mielikuvitusta peliin ja miettimään nopan osoittaman kuvan mukaista tarinaa.

imageimageimageimage

4. Eskarikirjan tehtävät

Kisu Pikkukuun eskarikirjan tehtävistä tehtiin taas H- ja Y-kirjaimeen liittyviä tehtäviä. Molemmilta aukeamilta lapset saivat valita kaksi tehtävää.

image

Jumala etsii sinua läheiseen yhteyteensä

19.4.2015 Raamatusta

Morjensta :) Kiireitä on ollut, joten pienen tauon jälkeen täällä taas. Pyydän, lue ajatuksen kanssa nämä jakeet ja ajatukset, jospa niistä olisi matkaevästä matkallesi kohti taivasta :)

Efesolaiskirje 3:16-20

Rukoilen, että hänen Henkensä kautta, suuren kirkkautensa mukaisesti, antaisi teidän sisäisen ihmisenne vahvistua voimassa, niin että Kristus asuisi uskon kautta teidän sydämissänne. Rukoilen, että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittää, mitä on leveys, pituus, korkeus ja syvyys, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikea tietoa ylempänä. Näin te tulette täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä. Hänelle, joka voi tehdä monin verroin enemmän kuin kaikki mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa. 

Paavali rukoilee tässä todella tärkeitä rukouksia seurakuntalaisten puolesta. Ja voimme uskoa, että se on Jumalan tahto myös meidän kohdallamme jotka elämme tämän päivän maailmassa, koska se on tallennettu Raamattuun. Lähtökohta kaikelle on, että olemme yhteydessä Pyhään Henkeen, joka asuu jokaisessa Jumalan lapsessa, jossa pääsemme Jumalan kirkkauden läsnäoloon. Se on valtava totuus, että olemme Pyhän Hengen temppeleitä Kristuksen tähden. Apostoli rukoilee, että sisäinen uudestisyntynyt henkemme, sisäinen ihmisemme, voisi kasvaa vahvaksi. Se on todella tärkeä pointti, koska ilman kasvua näivetymme uskonnollisiin muotomenoihin, joissa ei ole mitään voimaa. 

Paavali rukoilee myös, että uskomme perustuisi rakkauteen, jonka Jumala vaikuttaa, jotta sen kautta ymmärtäisimme asemamme, avautuisimme Jumalan valtakunnalle ja alkaisimme ymmärtämään Jeesuksen rakkauden suuruuden, joka sai hänet menemään ristille meidän edestämme. Kun täytymme Jumalan rakkaudella ja asemamme vahvistuu hänessä, tulemme hänen kanssaan läheisiksi, usko alkaa näkymään elämästämme ja alamme heijastamaan Jumalaa. Kun alamme olemaan avoimempia Jumalan vaikutukselle elämässämme, Jumala tulee yllättämään meidät totaalisesti, kuinka rajaton hän on! Hän ei asetu mihinkään ihmisen asettamiin rajoihin, vaan osoittaa jatkuvasti elämässämme tilanteita, johdatusta ja ihmeitä, joita emme pysty kertakaikkiaan selittämään :). 

Varmasti itse kunkin elämässä on tilanteita joissa Herra on osoittanut hyvyyttään ja uskollisuuttaan. Meidän on hyvä muistella sellaisia hetkiä ja kiittää Herraa niistä, silloin usko virvoittaa henkeämme ja alamme näkemään elämäntilanteemme Jumalan näkökulmasta käsin. Kun alamme kiittäämään, avaamme kanavan Herran ylistykselle, ja keskitymme häneen, emmekä itseemme ja ongelmiimme. Kun viivymme Jumalaa lähellä, hän pääsee muuttamaan meitä Sanansa, uskovien yhteyden, palvelemisen ja rukouksen kautta. Herra tahtoisi meidän ymmärtävän sen, että jokainen ihminen on äärettömän arvokas, sen tähden mitä Jeesus teki. Itsetunto alkaa paranemaan kun mietiskelemme Jumalan sanaa ja sovellamme sitä elämässämme. 

Tiedätkö millaisia ihmisiä Jumala etsii?

Hän etsii omiaan, jotka ovat kokonaan antautuneet. Jotka eivät välitä siitä, mitä ihmiset ajattelevat ja puhuvat heistä, vaan tahtovat aina tehdä sen, mihin Herra on kutsunut. He eivät etsi ihmiskunniaa vaan tahtovat tuottaa ylistystä, kiitosta ja kunniaa ainoalle jolle kaikki tämä kuuluu! Vaikka heidän uskoaan koetellaan monissa ahdistuksissa, he eivät koskaan luovuta, sillä he tuntevat valtuuttajansa. Entistä enemmän he koetuksissa etsivät Jumalaa, turvaavat hänen sanaansa ja kulkevat niiden läpi voittoihin. 

He pelkäävät enemmän Jumalaa, kuin ihmisiä. He vahvistuvat jatkuvasti kutsumuksessaan (2. Piet 1:10) ja rohkaisevat vaikutusalallaan olevia sisaria ja veljiä olemaan tottelevaisia Herralle, koska palkkamme on suuri taivaassa, katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen, joka on esikuvamme (Hepr. 12:2).

Nämä Jumalan miehet ja naiset ovat liian hyviä tälle maailmalle: Heidät ymmärretään monesti väärin, heitä pilkataan ja kirotaan, mutta he eivät koskaan luovuta, sillä he tietävät kuka on heidän tukenaan joka hetki: Kolmiyhteinen Jumala. He saavat kuulla Jumalan salaisuuksia ja Pyhä Henki lohduttaa, rohkaisee, kehottaa heitä. He ovat niin läheisiä hänen kanssaan, että he ovat sydänystäviä sanan varsinaisessa merkityksessä. 

Kukaan ei voi riistää Jumalan omia hänen yhteydestään (Room. 8:39): He tuntevat identiteettinsä Kristuksessa, se pitää heidät perustuneina häneen, kalliolle, siksi talo ei sorru koskaan. Tunteet ja olosuhteet voivat vaihdella, mutta sana kestää. Tee päätös satsata elämässäsi asioihin jotka kestävät. Jumalan Sana kestää ikuisesti, mikset avautuisi tuolle Jumalan aarreaitalle, josta virtaa elämä välillä voimattomaankin ruumiiseesi? Ole siunauttu :)

Kamu, ystävä, soulmate…

31.3.2015 Yleinen

Mietin tässä päivänä eräänä ystävyyttä. Minulla on ollut onni, että olen saanut monia hyviä ystäviä aikuisiällä ja jokusen vieläpä ihan viimeisten vuosien aikana. Totta kai sosiaalisen median yleistyminen on räjäyttänyt ystävien määrän useimmilla ihan uudelle tasolle. Näitä somen ystäviähän ovat nykyään myös sukulaiset – joita et juurikaan näe koskaan, tarha- ja ala-asteaikojen kaverit sekä samassa työpaikassa työskentelevät kollegat. Miten tässä näin pääsi käymään? Eipä silti – onhan se hyvä, että ainakin nyt tätä kautta voi kokea olevansa ystävyyssuhteessa, jos muuten ei sellaisia ole ollut. Ystävyys ja ystävyyssuhteet ovat kuitenkin erilaisia ja ystävyyden sisältö vaihtelee sen syvyydestä ja laadusta riippuen. Eikä se sukulaisuussuhdekaan mikään erityisoikeus ole. Ihan samalla tavalla nekin voi luokitella, jos nyt puoliso, lapset ja vanhemmat ehkä lasketaan siitä pois. Koetetaanpa ystävyysluokittelua in the spirit of Devilsusi.

Tuttavat. Tähän ryhmään taitaa kuulua ainakin omista facebook-kavereistani suurin osa, varmaankin noin kaksi kolmasosaa. Siis sellaiset henkilöt, joiden kanssa olen valmis jakamaan elämästäni samat asiat, kuin kenelle hyvänsä vastaantulijalle. On ihan kivaa, että he ovat tuttaviani, onhan meillä joku yhteinen side. Tämän tuttavuuden menettäminen ei todennäköisesti kirpaisisi minua kovinkaan paljon, koska yhteydenpito rajoittuu pääosin someen. Tavattaessa tämän ryhmän ystäviä, ollaan yleensä kohteliaan korrekteja ja hyväntuulisia. Suuria salaisuuksia tai henkilökohtaisuuksia ei jaeta juurikaan. Somessa ystävä – real elämässä tuttu tai ”hyvä tyyppi”.

Kaverit. Kaverit ovat ainakin minulle sellaisia ihmisiä, joiden kanssa on ollut yhteisiä hienoja kokemuksia kerran tai useamminkin, mutta välttämättä nykyinen yhteydenpito on vähäisempää. Siihen liittyy kuitenkin tietoisuus, että milloin hyvänsä tilaisuuden tullen on hyviä hetkiä edessä, jos tilaisuus tulee. Kaverit tietävät sinusta jo jotain sellaista, minkä jakaminen ei ole enää jokaiselle vastaantulijalle mahdollista. Kaveruudet todennäköisesti kehittyisivät seuraavalle tasolle, mikäli yhteudenpito olisi tiiviimpää – mitä se jostain syystä ei kuitenkaan nyt ole.

Ystävät. Ystäviin kuuluvat minulle ne ihmiset, joiden kanssa olen säännöllisesti yhteydessä muillakin tavoilla kuin sosiaalisessa mediassa. Ihmisiä, joiden seurassa viihtyy vapaa-aikana. Yhteisiä harrastuksia, mieltymyksiä ja tapahtumia, joista jää hyviä muistoja. Ystävien kanssa riitaudutaan harvoin ja jos riitaudutaankin, niin ainakin miesten kesken asiat aaadaan sovittua nopeasti ja kaunoja jää harvoin jos koskaan. Ystävältä voi lainata rahaa, pyytää palveluksia ja tsempata hädän hetkellä. Ystäville uskaltaa olla jo aika roisi omissa kommenteissaan somessa ja myös ihan livenä. Ystävät ajattelevat aika lailla samoin kuin itse ajattelet. Jotkut ystävät ovat myös niitä, joihin on voinut yhteys olla pitkäänkin poikki, mutta aikanaan hyvin syvänkin ystävyyden ansiosta nämä ovat edelleenkin ikään kuin ”hyvässä ystäväkurssissa”. Koska molemmat tietävät, että sen ystävyyden voi elvyttää helpostikin, jos vaan aikaa ja paikkaa löytyisi.

Tosiystävät. Soulmatet. Näitä on vähän. Ystäviä, jotka omaavat kaikkien edellisten kategorioiden lisäksi muutaman harvan erikoispiirteen. He saavat sanoa minulle käytännössä mitä ajattelevat. Itsestään, minusta ja toimistani. Se on heidän etuoikeus. Tosiystävyyteen kuuluu myös sellainen erityispiirre, että se on aina vastavuoroista. Molemmat tuntevat sen ystävyyden muodon samoin. Saat myös itse sanoa hänestä mitä vaan ja itseasiassa se on enemmänkin velvollisuus kuin oikeus. Sitä odotetaan tosiystävältä. Usein tähän liittyy myös ajattomuus. Saa mennä vaikka vuosi, mutta se ei muutu silti. Tosiystävä tai soulmate ei aina miellytä sinua. Itse asiassa hän on järkyttänyt sinua kerran tai useammin. Ja sinä häntä. Siitä on syntynyt jotain ainutlaatuista. Ne henkilöt, joille haluat heti perheen jälkeen – tai jopa ennen heitä – kertoa elämäsi merkittävimmät tapahtumat. Tosiystävät ovat niitä luottopakkeja, joille voin soittaa olevani hädässä ja tiedän heidän myös auttavan minua omistaan tinkien. Koska he tietävät minun tekevän tarvittaessa samoin. On mahtavaa huomata, että sellaisiakin ystäviä on.

Kaikki varmaan ovat huomanneet, että mitä vanhemmaksi elää, sitä vaikeampi on ystävystyä uusien ihmisten kanssa. Puhumattakaan, että uudet tuttavuudet nousisivat ”Ystävä-” tai ”Tosiystävä” -luokkaan. Mutta niinkin on käynyt ja se on hienoa. On mahtavaa huomata niin tapahtuvan, se ikään kuin antaa uutta virtaa ja voimaa moneen juttuun. Joskus ajanpuute tai joku elämäntilanteen vaikeus puolin tai toisin ei mahdollista ystävyyden ylläpitämistä siten, kuin itse haluaisit. Olen alkanut ajattelemaan yhä enemmän niin, että ystävyyksiä on vaalittava. Etenkin niitä tärkeimpiä. Molemminpuolisia hyötyjä ulosmitataan taatusti, mitä vanhemmaksi elää ja erilaisia vastoinkäymisiä alkaa ilmaantumaan. Silloin on enää vaikea ”korottaa” tuttuja ja kavereita ystäviksi.

Ihminen on lääke toiselle

11.12.2014 Yleinen

Kuulin ostikon mukaisen lauseen televisiosta, mutta en tiennyt missä asiayhteydessä asia tuli esille. Kyse saattoi olla jostain bakteerikannan vaihtumisesta ja sen merkityksestä vastustuskykyyn. Aloin kuitenkin miettimään varsinaisen kliinisen vaikutuksen lisäksi ihmistä lääkkeenä toisen ihmisen mielenterveyteen ja hyvinvointiin. Hyvässä ja pahassa.

Varsinaisen mielenterveyden ja siihen liittyvän lääketieteen käsittely ei minulta onnistu. Kunnioitan tutkimusta, tiedettä ja osaamista ja jätän suosiolla sen pohdinnan alan ammattilaisille. Sitä vastoin sellaista ihmisen hyvää tai pahaa oloa, jonka jokainen kokee arkipäivässään, on helppo käsitellä. Elämme ja koemme jokainen jollain tavalla. Se tekee meistä ajattelevan ja kokevan individuaalin.

Väitän, että huonosti voivat ihmiset ovat useammassa tapauksessa myös yksinäisiä kuin että heillä olisi ystävyyksiä tai yleensäkään ihmisiä, joiden kanssa he ovat läheisessä suhteessa säännöllisesti. Ja päinvastoin – hyvinvoivilla ihmisillä uskon olevan useammin laadukkaita ihmiskontakteja kuin että he olisivat yksinäisiä. Korrelaatio ei tietenkään ole aivan aukoton, mutta pääperiaatteessa näin uskon olevan.

Mietin itseäni tilanteessa, jossa olen iloinen, avulias ja hyväntuulinen. Ottamatta kantaa toisen ihmisen pahan olon laatuun, olen varma että kykyni vaikuttaa positiivisesti häneen on todennäköisempi, kuin ollessani huonolla tuulella. Silloin puolestaan olen kuin huono lääke tai jopa tarttuva tauti. Silloin vaikutan tahtomattani (tai tarkoituksella) negatiivisesti ympärilleni eikä mikään kommunikointi oikein kiinnostakaan kunnolla. Vertaisvaikutus omalla ololla on merkittävä. Ollessani huonolla tuulella, on hoidoista parhaita läheisen ihmisen tekemä tsemppaaminen ja kannustus. Mieltä painavan asian valaiseminen toisesta näkökulmasta tai ajatuksen vieminen ihan toisaalle. Olon parantamista, lääkettä.

On myös niin että oikein huonotuulinen ja negatiivisella päällä oleva ihminen on kuin virus. Pystyy affektoimaan hyvin nopeasti ja kerralla jopa suuren määrän ihmisiä. Hyväntuulisistakin tulee huonotuulisia. Tiedätte tyypin, tekee viininkin vedeksi hetkessä. Joissain tapauksissa lääkettä ei vaan ole ollenkaan tai ei ainakaan sillä hetkellä.

Uskon myös siihen, että useimmiten ihmiset haluavat olla lääke läheisilleen. Vilpittömin toisen arvostamisen muoto on auttamisen halu. Siis huomatessaan että toinen tarvitsee lääkettä, tarjoaa sitä. Haluaa vaikuttaa ja uhraa siihen itseään. Se on välittämistä ja lääkitsemistä. Ja toisaalta huomatessaan saavan sellaista apua, sitä myös arvostaa. Hyvän kierre parhaimmillaan.

Ihminen lääkkeenä toiselle on siinäkin mielessä hyvä lääkinnän muoto, että se on riippumatonta lainsäädännöstä tai mistään muustakaan yhteiskunnallisesta säätelystä. Se on ilmaista ja siihen pystyy ihan jokainen. Varjopuolena tässä ilmaisessa lääkkeessä on tietenkin se, että ihminen voi joko tahtomattaan tai tahallaan kääntää vaikutuksensa aivan päinvastaiseksi. Ehkä tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, millainen voimavara meillä on käytössämme. Sitä voi myös hyödyntää taatusti huomattavasti enemmän kuin mitä nyt teemme.

 

Tekstiä, osa 1

8.12.2014 Jatkokertomus, Kirjoittaminen

”Hei! Voimmeko istua tähän, kun muualla on täyttä?” eräs tyttö kysyi takaatani pirteästi. Käännyin ympäri ja katsoin hämmentyneenä kuka puhui. Hänen mukanaan oli toinenkin tyttö, ja tunnistin molemmat tytöt muutamilta kursseiltani. En vain millään saanut heidän nimiään päähäni. Nyökkäsin arasti ja toinen tytöistä hymyili minulle kaunista sekä rohkaisevaa hymyä.
”Hei. Olen Emma ja tämä on ystäväni Elizabeth”, hän esittäytyi. Elizabeth näytti aivan enkeliltä, joka oli pudonnut alas taivaasta kaikessa loistossaan. Ääni jolla hän puhui, oli erittäin hento ja sointuva. Hänellä oli pitkät, kastanjan ruskeat hiukset, jotka olivat laineilla. Katson hänen kasvojaan ja hänen kasvon piirteetkin olivat sirot. Elizabethin koko olemus huokui hentoutta, ja hänen vartalonsa oli hoikka ja kurvikas. Tyttö näytti hauraalta ja kun hän käveli viereeni ja istuutui näytti kuin hän olisi tanssinut tai jopa lentänyt. Juuri tuollainen ulkonäkö oli jokaisen nuoren tytön unelma. Ymmärsin jääneeni tuijottamaan häntä ja katsoin nopeasti toista tyttöä, Emmaa. Emma taas oli hieman kookkaampi ja pyöreämpi, mutta se sopi hänelle ja hän oli silti kaunis. Hänellä oli punertavan ruskeat polkkahiukset, jotka yltivät silti hieman yli leuan linjan. Panin merkille heti myös sen, että molemmat käyttivät vain vähän meikkiä. Sen takia he näyttivät luonnollisilta verrattuna joihinkin tyttöihin koulussa. Lisäksi huomasin että Emmalla oli hammasraudat ylähampaissa. Hänellä oli mukava ja lempeän kuuloinen ääni, eikä hän liikkunut läheskään yhtä sirosti kuin Elizabeth. Minä en itse ollut läheskään yhtä kaunis kuin he. Olin laiha ja kurvikas, mutta siihen ne hyvät asiat sitten jäivätkin. Minulla oli luonnostaan pikimustat, suorat ja kiiltävät hiukset, joita vihasin. Niitä ei saanut kiharalle, vaikka halusin. Ne vain roikkuivat suorana selässäni, ellen ollut nostanut niitä ylös. Joidenkin mielestä ne olivat kauniit, mutten pitänyt niistä. Lisäksi näytin vanhemmalta kuin olin. Olin urheilullinen ja olin myös aika hyvässä kunnossa. Harrastin näet surffausta ja uintia. Minä rakastin vedessä olemista, ja kävinkin lähes päivittäin uimassa ja surffaamassa. Kävin aina uimassa meressä, ellei sitten ollut joku hirmumyrsky.
”Hei, olen Elise”, sanoin hieman arkana, sillä olin ujo vieraiden seurassa. Olin normaalisti reipas ja iloinen, mutta kun piti puhua ihmisille joita en tunne, se ei vain onnistunut.
”Hetkinen”, Emma sanoi, ”olemmeko olleet joskus ystäviä? Tai siis, kun sinulla on tutut kasvon piirteet”, hän jatkoi ja mietti enemmänkin itsekseen. Katsoin heitä epäluuloisina, mitä tämä nyt oli? Muutin tänne vasta viikko sitten toiselta puolelta maata. Vähitellen Emman kasvot kirkastuivat hymyyn.
”Oletko sukua Eathan Wiggintonille?” Nalea kysyi innoissaan.
”Hän on serkkuni. Minä olen Elise Wigginton”, vastasin hieman pelästyneenä sekä hämilläni. Ennen olin viettänyt vain viikonloppuja Eathanin luona täällä tai hän oli tullut meille. Nykyään tapaisin häntä useammin, sillä asuimme samassa kaupungissa. Emma hymyilee edelleen leveästi.
”Arvasin. Teillä on samanmuotoiset silmät ja kasvonpiirteissänne on myös jotain samaa”, hän sanoi ylpeänä oivalluksestaan. Olimme istumassa ruokalassa yhdessä lasiseinän viereisistä pöydistä. Meidän ruokala oli aivan tavallinen ruokala täälläpäin maatamme. Ruokalan suurin seinä oli lasia josta näkee ulos merelle. Ruokatiskit olivat heti ovien vieressä, jonka jälkeen avautui kaunis näkymä. Noin sata yksinkertaista pyöreää lasipöytää metalli jaloilla, sekä kuusi tuolia jokaisen pöydän ympärillä. Ja niiden taustalla levittäytyi kaunis maisema kaupungin yli aina merelle asti. Totta kai tämä oli hieman hienompi kuin minun vanhan kouluni ruokala, koska olimmehan nyt pääkaupungissa. Katsoin ympärilleni ja vierestämme meni punainen nauha joka erotti suosittujen alueen muusta ruokalasta. Suosittujen alue koostui pöydistä jotka olivat ruokalassa parhailla paikoilla, en ymmärrä miksi meidät täytyy nyt jo erotella niin vahvasti, se ei ole reilua eikä toteuta tasa-arvoa. Laskin katseeni lattiaan peittääkseni hämmästymiseni, siitä kuinka Emma tunsi Eathanin. Huomasin lattiassa naarmuja, kun tuoleja oli vedelty ajan myötä. Hymyilin itsekseni kun pohdin miten monia muitakin koululaisia tälläkin tuolilla oli kaikkiaan istunut.
”Me olemme olleet yhdessä jo puoli vuotta. Eikä hän ole maininnut koskaan ketään serkkua”, Emma sanoi tyynesti ja aloittaa syömisen. Kuin ei olisi sanonut mitään sen kummempaa kuin kommentoinut päivän säätä. Hämmennykseni muuttui kerta heitolla järkytykseksi ja nostin katseeni epäuskoisena häneen.
”Me olemme todella läheisiä, mutta hän ei ole sanonut mitään vaikka näemme toisiamme tosi usein”, sanoin ja epäusko kuulsi myös äänestäni. Rykäisin kerran ja jatkoin, ” Lisäksi hän on ainoa ystäväni täällä.”
”Hei jos Eathan on hyvä ystäväsi, niin sinun täytyy olla hyvä tyyppi. Hänhän on hieman valikoiva ystäviensä suhteen. Ja etkö olekin uusi täällä? Voit muuten kutsua minua Liziksi” Liz kysyi ja odotti minulta vastausta. Nyökkäsin ujosti ja katsoin häntä odottaen että hän jatkaisi.
”Voit istua meidän kanssamme täällä ruoalla ja voit olla meidän kanssa. Voimme esitellä sinulle kaupunkia joku päivä koulun jälkeen. Vaikutat mukavalta, vaikkakin hiljaiselta. Tai sitten olet vain erittäin ujo”, Emma sanoi iloisena, Lizin katsoessa minua rohkaisevasti. Käänsin katseeni häneen ja hymyilin ensimmäistä kertaa muuttoni jälkeen aitoa ja energistä hymyä.

Eli nyt löytyi vähän lisää tekstiä jota yritän laitella tänne aina kun pystyn lisää :D Nimeä/Otsikkoa tälle tekstille ei ole että vapaasti saatte ehdotella jos tulee ideoita :D Lisäksi pahoittelut ettei eilen tullut mitään uutta, mutta päiväni meni pitkälti ilman konetta matkustaen :) Lisäksi koulussani on jälleen tullut kova essee suma vielä ennen lomaa joten en pysty lupaamaan enää päivittäisiä juttuja. Tästä tulee lisää tietoa huomenissa :) Toivottavasti nautitte tästä :D