Selaat arkistoa kohteelle ystävät.

Kesäloman merkitys

22.6.2016 Yleinen

Okei eli tänää mä kerron teille vähä mitä kesälomaan MUN mielestä kuuluu. Se on nii huvittavaa kun koulussa kysytään et mitä kuuluu kesään niin kaikki vastaa et jäätelö ja aurinko. No kyllähän neki siihen kuuluu, mut mun mielestä siihen kuuluu PAALJON muutakin. Kesään kuuluu myös yksin oleminen ja ajan antaminen itselleen. Sitä aikaa kun ei tahdo saada arjen keskellä millään. Kesään kuuluu myös ystävät. Mulla on yksi hyvin tärkeä ystävä, ja muut onki vaan hyvänpäivätuttuja. Kyllä mulla kavereita löytyy jos katsotaan instagramia tai facebookkia. Mutta ootteko koskaan miettiny että kuinka monen sieltä kaverilistoilta oikeesti tuntee? Kesällä pitää myös olla sellasia päiviä että tälläytyy ja lähtee kaupungille pitämää hauskaa. Se on parasta varsinki sillon jos törmää uuteen tyyppiin ja tutustuu siihen kunnolla. Sieltä löytyy myös jos totta puhutaan niin myös niitä känniääliöitä jotka haluaa tulla välillä vähän liiankin lähelle… Mut sitä varten on poliisit, joten niistä ei silleen usein oo haittaa :D Ja sitten se kova sana eli RUSKETUS! Mä rakastan rusketusta ja ruskettuneita ihmisiä, niinku ei mitää rajaa. Mä ite olen hieman ruskea että en oo mikää lakana, mutta onhan se ihanaa ottaa aurikoa ja ruskettua! Kesään kuuluu myös se niin sanotusti ”kesäheila” Mulla ei niin sanotusti oo kesäheilaa koska tutustuin yheen tyyppiin jo 2kk sitten joten en laske sitä kesäromanssiks. En kyl tiiä tuleeks siitä mitään mutta yritetään :) Ja hei kohta on Juhannus!! sekin kuuluu kesään! Me ollaan lähössä perheen kanssa jussiksi mökille, niinkun varmaan melkein jokainen.. Mut hei, pitäkää ikimuistoinen kesä rakkaittenne kanssa ja tehkää just niitä asioita jotka on teillä kesän bucket listassa. Eläkää kuin viimestä kesäpäivää terveisin LIDL mainos.. hehe Ja kertokaa toki mitä teidän mielestä kuuluu kesään :D

Kuullaan taas <3

-247kuplassa-

Pääsiäinen

28.3.2016 Yleinen

easterPääsiäinen on tuntunut menevän vauhdilla.

Perjantaina ystäväni auttoi minua trimmaamaan koirani, lauantaina toinen ystävä vei minut syömään ja leffaan ja eilen luonani vieraili ystävä, joka opiskelee toisessa kaupungissa. Tänään olen sitten vain loikoillut koira kainalossani kotona ja nauttinut auringonpaisteesta kävelyillä. Jotenkin lonkkanivelet ovat olleet todella kipeät ja joka askel on sattunut, joten kovin pitkiä kävelyitä en ole voinut tehdä. Paikallaan ollessa selkään särkee, joten hiukan on ollut tuskaiset oltavat. En ole pitkään aikaan päässyt salillekaan, ensin vaikeiden hetkien takia kun olin ihan uupunut ja nyt kipujen takia. En suostu kuitenkaan harmistumaan, vaan menen hetki kerrallaan eteenpäin.

Huomenna jatkuu työharjoittelu, joten lopun päivää lepäilen ja yritän venytellä kehoani toimivampaan kuntoon.

Kokemuksia

26.2.2016 Yleinen

Screenshot_2016-01-21-10-26-15_resizedOletteko koskaan kokeneet vastaavaa:

Teillä on ollut paha tunne, jota olette aina kantaneet mukananne. Epäilys.

Ja sitten jonain päivänä epäilyksenne vahvistuu. Pelkonne paljastuvat, valtaavat mielen. Maailmanne tuntuu romahtavan. Katsotte kaikkea uusin silmin.

Ja kuitenkin.

universumJa kuitenkin huomaatte, että jokin kannattelee.

Rakkaus.

Tunnette, että teidän sisällä on rakkautta. Rakkautta, mitä on teidän ympärillänne. Ja että te voitte luottaa siihen. Ja mitä enemmän luotatte siihen, sitä enemmän saatte ja sitä paremmin voitte tulla sen kannattelemiksi.

Screenshot_2016-02-03-22-54-37Se on upea tunne.

Ja juuri sen olen saanut viime viikkojen sisällä kokea. Todella vaikeita, kipeitä kokemuksia ja kohtaamisia. Paniikkikohtauksia ensi kertaa vuosikausiin. Pelottavia tilanteita ja muistoja, jotka nousevat pintaan.

Ja kuitenkin rakkaus. En ole yksin. Minulla on ympärilläni todella ihania, rakkaita ihmisiä. Yksi on ollut konkreettisesti mukana kaikissa vaikeissa tilanteissa tukihenkilönä, että en joudu olemaan yksin. Muut ovat soitelleet, laittaneet viestiä, järjestäneet yhteistä tekemistä, käyneet kylässä, kutsuneet kylään. Myös kaverit ovat yhtäkkiä olleet yhteydessä enemmän ja puolitutut, esimerkiksi koiranulkoilutus-tutut ovat olleet läsnä, osoittaneet iloa ja myötätuntoa minua kohtaan.

Helposti voisin ajatella, että kun en ole tekemisissä lapsuuden perheeni kanssa, enkä seurustele, että olisin yksin. Mutta en ole koskaan tuntenut olevani yhtä rakastettu. En odota rakkautta yhdestä osoitteesta, paitsi omastani ja kun kykenen sitä antamaan itselleni, uskallan odottaa sitä muiltakin. Ja muut antavat. Olen niin kiitollinen ja kun iltaisin meditoinnin jälkeen käyn kiitousrukouksessa läpi asioita, joista olen kiitollinen, lista vain pitenee ja hymyilen itsekseni. Kaiken tuskan keskellä olen kiitollinen niin monesta asiasta, henkilöstä ja ympärilläni olevasta, että tunnen olevani onnellinen. Kaiken myllerryksen keskellä olen onnellinen. Se ei onnellisuus ei tule elämäntapahtumista ja asioista, koska ne ovat päin mäntyä tällä hetkellä. Se tulee omasta asenteesta, omaan sisäiseen rakkauteen luottamisesta.

Screenshot_2016-01-31-21-41-07Olen rakkauden ympäröimä, saan rakkautta, kun uskallan pyytää ja luottaa siihen.
Rakkaus on silta minun ja kaiken muun välillä.

Sisäinen tila

13.2.2016 Yleinen

Screenshot_2016-02-01-21-44-46Ihana viikonloppu.

Eilen ystäväni vei minut pitkäaikaisen fanituksen kohteen, Iisan, keikalle. Hän oli vain ostanut meille liput sinne ystävänpäivälahjaksi yllättääkseen minut, koska tiesi ettei minulla olisi siihen nyt varaa. Käsittämättömän ihanaa, minulle annetaan ja annetaan rakkautta. Keikka oli aivan uskomaton, kaikki ne ihanat biisit, laulajan ihana ääni ja se tunnelma. Se oli suoraa rakkauden ilotulitusta kaikille aisteille, se todella teki hyvää ja antoi energiaa.

 Tänään minulla alkoi sitten viikonloppukurssi Sisäinen tila.

Sisäinen tila; vapaus ja helppous ovat arvokkaimpia lahjoja itsellemme ja rakkaillemme. Meditaatiota harjoittamalla emme enää anna elämän kiireiden, ongelmien ja pettymysten viedä mukanaan. Arvoikkain lahja, jonka voimme antaa rakkaillemme on oma tilamme – sisäinen ja ulkoinen tila. Harjoittamalla nykyhetkess olemista emme enää eksy todellisesta elämästä kiireen, ongelmien tai pettymysten vuoksi. Opimme ravistamaan pois itsestämme huolet ja elämään iloisesti. Tämä on taidetta, tietoisesti elämisen taidetta (the art of mindful living). Harjoitamme päästämään menemään asiat, jotka eivät tuo onnellisuutta. Kun pystymme päästämään irti, meillä on enemmän tilaa. ’’Hengittäen sisään, koen olevani avara tila. Hengittäen ulos, tunnen olevani vapaa’’. Ilo ja onnellisuus syntyy irtipäästämisestä.

puuKurssia pitää buddhalainen nunna, joka puhui kauniin rauhallisella äänellä.

Teimme tänään niin ohjattuja kuin itseohjattuja meditaatioita istualteen sekä kävelymeditaatioita. Viimeisen tunnin hän kertoi meille opetuksia ja esimerkkejä meditaatiosta.

Hän kertoi yhden esimerkin, mikä kosketti minua erityisesti ja jossa hän vertasi ihmistä puuhun:

Ihminen on kuin puu. Ihmisen mieli on puun latva ja keho puun runko ja juuret.
Kun myrsky lähestyy, ihmisen tulisi palata runkoon ja juuriin, eikä jäädä heikkoihin latvoihin pyörimään. Myrsky voi olla energiaa syövä, negatiivinen ihminen tai tilanne, joka herättää meissä ärtymystä.
Palaa siis runkoosi ja sano myrskyävälle ihmiselle ”Anteeksi, en ole parhaimmillani nyt, voidaanko palata tähän asiaan myöhemmin?” ja mielellään poistu tilanteesta rauhoittumaan.

Älä roiku latvassa, joka voi katketa, vaan palaa runkoon ja kun olet rauhallinen, voit pohtia miksi asia ärsytti sinua. Toinen ihminen ei ole yksin vastuussa myrskystä, vaan jokin siinä sai sinut ärsyyntymään. Mikä oma haavasi aiheutti reaktiosi? Kun näet sen ja kohtaat siihen liittyvän kivun, etkä toimi siitä käsin, haava voi parantua. Silloin et enää reagoi niin voimakkaasti, vaan pystyt oleilemaan rungossasi.

Meillä kaikilla ihmisillä on kaikki samat tunteet, joista päällimmäinen hallitsee meitä. Kaikilla on sama potentiaali onneen, mutta mitkä tunteet ovat aktiivisena päällimmäisenä? Jos mieli jatkuvasti vaeltaa ja päällimmäisenä tunteena on pelko, on onnen saavuttaminen vaikeaa. Meditoimalla voi saada rauhan päällimmäiseksi tunteeksi, aina palaamalla tietoiseen hengittämiseen.

Tietoinen hengittäminen, eli sisään- ja uloshengittämisen tarkkailu tietoisesti, johtaa kiitollisuuteen, mikä johtaa onnellisuuteen. Tietoinen hengittäminen on ankkuri tähän hetkeen, pois levottomasta mielestä, mikä johtaa vain stressiin ja onnettomuuteen.

Itse käytin kurssillakin omaa ankkuriani eli omaa mantraa, jota toistan hengittäessäni tietoisesti

Hengitän sisään, olen kotona.
Hengitän ulos, olen perillä.

Hengitän sisään – hengitän sisään, olen kotona – pidätän hengitystä.
Hengitän ulos – hengitän ulos, olen perillä – pidätän hengitystä ennen kuin aloitan taas uudestaan saman toiston.

smileIhanaa tämän nunnan opetuksessa oli myös hymyily.

Hän hymyili todella paljon ja sen kuuli jopa hänen äänestään. Hänen opettamassa meditaatioperinteessä hymyillään meditaatiota harjoittaessa. Hymy rentouttaa kasvojen lihakset ja aiheuttaa ilon tunnetta, joten se tuo mielen tyyneyden lisäksä iloa meditaatioon. Huomasin, että itse olen tottunut vain rentouttamaan kasvot ja hymyily olikin aika hankalaa samalla, joten se toi hyvää lisähaastetta omaan meditoimiseen.

Nunna puhui myös tunteiden jakaantumisesta positiiviseen ja negatiiviseen. Usein ihmiset ajattelevat, että jotkut tunteet ovat neutraaleja, mutta neutraalit tunteet ovat oikeastaan positiviisia. Kehoa kuulostellessa neutraali tunne, että esimerkiksi ei tunnu miltään, onkin negatiivisuuden poissaoloa. Ei tunnu miltään, mutta ainakaan sen tilalla ei ole esimerkiksi kipua ja kivun puuttuminenhan on positiivista. Ihmiset eivät osaa aina arvostaa tyhjyyttä, mutta nunna kertoi itse, että jos joku kysyy häneltä ”Tapahtuiko tänään jotain onnellista?” niin hän saattaa vastata ”Tapahtui paljon onnellista, ei tapahtunut yhtään mitään!”. Tämä ajatusmalli jotenkin hymyilytti minua.

Hän muistutti myös että harmonia on meille kaikille mahdollista.

Tarkkaile enemmän. Kuuntele enemmän. Tunne enemmän. Puhu vähemmän.
Meille ihmisille on annettu kaksi silmää, kaksi korvaa, paljon ihoa jolla tuntea, mutta vain yksi suu.
Mieti tätä viisautta. Puhu vähemmän ja puhu tietoisemmin, ole tietoisempi milloin ja miten puhut. Minun vietnamilaisessa kulttuurissa tavataan sanoa, että onnettomuus tulee suusta. Se tarkoittaa, että puheilla voi saada paljon aikaan, eikä vain hyvää. On parempi pohtia mitä haluaa sanoa ja milloin, olla tietoinen ja tarkkailla enemmän. Silloin voi saada elämäänsä hyvän harmonian.”

Screenshot_2016-01-31-15-44-36Kuulimme tänään myös opetusta tapaenergiasta.

Tapaenergia on jotain, mihin on tottunut ja mitä tekee helposti huomaamattaan. Sen voi kuitenkin huomata, tiedostaa ja toimia toisella tapaa tietoisesti.

Esimerkiksi nunna kertoi välillä huomaavansa, että tiskatessaan ajattelee vihaavansa sitä hommaa ja alkaa kiirehtimään. Heti kun hän huomaa tämän vanhan tapaenergian, hän hymyilee sille ja palaa tietoisempaan ajatteluun. Tietoisena tiskatessaan hänen ajatukset kääntyvät kiitollisuuteen, esimerkiksi kuinka onnekasta onkaan kun vesi tulee suoraan hanasta eikä sitä tarvitse hakea kaivosta ja kiitollisuus johtaa onnellisuuden tunteeseen.

Tapaenergia liittyy myös tavasta puhua itselleen. Kun emme ole tietoisia, vaan ajatuksemme vaeltelee ja elämme pelosta käsin, saattaa tapaenergiasta käsin sisäinen puheemmekin muuttua negatiiviseksi. Saatamme istua bussissa, joka on myöhässä ja tapaenergia saa meidät puhumaan itsellemme pään sisällä ”olet aina myöhässä, miten voit epäonnistua näin, nyt muut joutuvat odottamaan takiasi ja kaikki on pilalla”. Jos huomaamme tapaenergian nousevan voimme keskittyä tietoiseen hengittämiseen ja samalla sanoa itsellemme ”joskus näin käy, en kuitenkaan voi muuttaa tilannetta, vaan voin vaan odottaa ja toivoa ettei tästä koidu isoa harmia, rauhoitun ja kaikki on ihan hyvin”. Positiivinen puhe luo positiivista energiaa, milloin vedät puoleesi positiivisa asioita. Tietoinen hengitys voi toimia ankkurina tähän hetkeen, jotta et ajaudu tapaenergian vuoksi muualle, vaan voit luoda positiivista puhetta, olla kiitollisempi ja onnellisempi.

Jokainen tälläinen hetki, kun valitset ankkuroitua tietoisella hengityksellä tähän hetkeen, lisää kiitollisuutta ja onnellisuutta. Jokainen pienikin hetki on kuin mini-meditaatio, josta voi olla kiitollinen. Aina ei tarvitse pitää vaikka puolen tunnin meditaatiohetkeä, kun pyrkii käyttämään pienetkin mahdollisuudet tietoiseen hengitykseen.

Screenshot_2016-01-26-22-32-44_resizedNämä asiat – ankkurointi tietoisella hetkellä tähän hetkeen – luovat rauhaa ja tilaa sisällemme, kun pelko poistuu sisältämme.

Tila sisällämme on tila rakkaudelle.

Tila sisällämme on todellinen kotimme, missä rakkaus asuu.

Tila sisällämme on koti todelliselle olemuksellemme, rakkaudelle ja valolle.

”Hengitän sisään, olen kotona.
Hengitän ulos, olen perillä.”

Voimme näin harjoittaa rakkautta niin kauan kunnes muistamme olevamme rakkautta.

Screenshot_2016-01-22-13-44-02_resizedOlen niin kiitollinen tästä kurssista ja mahdollisuudesta harjoittaa rakkauttani ihanan opettajan johdolla.

Saa nähdä mitä huomenna opimme lisää!

Pohdintoja erilaisista ystävyyssuhteista ja ystävyydestä yleensä

11.2.2016 Yleinen

Ystävänpäivä lähestyy. Joillekin se on vain yksi päivä muiden joukossa, toisille se on tekosyy katsoa Netflixiä koko vihuliaisen päivän ja syödä jäätelöä suoraan paketista, kolmannelle se tarkoittaa erityisen hauskaa päivää ystävien kanssa, tai neljännelle päivää täynnä romanttisia huomionosoituksia.

Monet teistä muistavat varmaan ensimmäisen parhaan ystävänne. Muistatko vielä teidän päättömät päähänpistonne, ikimuistoisimmat inside-läppänne ja tolkuttomimmat riitanne, jotka kuitenkin sovittiin viiden minuutin päästä ja leikit jatkuivat kuin mistään ei olisi koskaan riideltykään? Jotkut ystävyyssuhteemme ovat tulleet tiensä päähän, kun olemme esimerkiksi muuttaneet toiselle paikkakunnalle, vaihtaneet koulua, tai sitten olemme vain oppineet tunnistamaan oikeat ystävämme.

Olen huomannut ”uuden” ystävyyssuhteen päättymis-/kehittymättömyysilmiön. Ystävälle ei ole aikaa. Joillekin ystävät saattavat tarkoittaa ihmisiä, joita tapaa töissä tai koulussa. Omat lapset ja aviomies ovat parhaita ystäviä. Vanhukselle paras ystävä saattaa olla Punaisen Ristin ystäväpalvelun suorittanut, häntä kerran viikossa ilahduttava vapaaehtoinen. Jotkut ystävyyssuhteet eivät vain yksinkertaisesti ota kehittyäkseen, kun juoksemme kieli ulkona kiireen ja suorittamisen oravanpyörässä.

Pystymmekö luomaan aikuisenakin yhtä syviä ystävyyssuhteita kun lapsena? Ovatko ne lapsuuden hiekkalaatikkohetket vieläkin mahdollisia, kun tiesimme jo jonkun ensimmäisestä hymystä, että hänestä tulee minun paras ystäväni?

On olemassa erilaisia ystävätyyppejä. Someystäviä, tai itse sanoisin mieluummin tuttavia. Ihmisiä, joiden kuvia kommentoidaan ja joiden julkaisuista tykkäillään ihaillen, mutta joita ei ehkä ikinä tavata oikeasti fyysisesti. On olemassa myös ”Sovitaanko joku toinen päivä?” – ystäviä. Ystävät, joiden kanssa aikataulut eivät tunnu ikinä sointuvan yhteen, ja sopivan tapaamisajan suunnittelu on saattanut jatkua jo useita viikkoja. Johtuuko se ystävien erilaisista elämäntilanteista vai eikö kumpikaan pidä tapaamista niin tärkeänä, että jompikumpi tai molemmat voisi siinä joustaa?

Sitten on niin sanottuja ”viikonloppuystäviä”. Heidän kanssaan sinulla on todella hauskaa yökerhon tanssilattialla, mutta joiden kanssa puheenaiheiden keksiminen, kun törmäät heihin arkisessa ”lookissa” kadulla, ahdistaa. Ihminen ei ole oma itsensä alkoholin vaikutuksen alaisena. Ihmisiä, joiden ystävyysmiljöönä on baari, voisi kuvailla niin, että heidän ystävyydessään on vahvasti mukana kolmas pyörä, Kuningas Alkoholi. Jokainen meistä tuntee kolmas pyörä- termin. Kun kolmatta pyörää ei yhtäkkiä olekaan, joudumme vieraaseen tilanteeseen. On kuin Kuningas Alkoholi olisi aina antanut meille aiheen, josta keskustella. On kuin Kuningas Alkoholi olisi virittänyt soittimemme aina samaan vireeseen.

Emme tiedä, onko viikonloppuystävä oikea ystävämme, jos emme tutustu toisiimme ilman kolmatta pyörää.

Sanotaan myös, että ystävät kyllä ymmärtävät. Pitääkö ystävän ymmärtää se, että miksi emme enää näe toisiamme? Pitääkö ystävän ymmärtää, miksi hänen kanssaan ollaan yhtäkkiä vähemmän, kuin toisen ystävän kanssa? Pitääkö ystävän ymmärtää, miksi häneen otetaan yhteyttä vain silloin, kun muilla on vaikeaa? Onko hän silloin todellinen kultakimpale, kun ymmärtää kaiken tämän?

Ystävien pitää tulla meitä puolitiehen vastaan. Emme voi syventää ystävyyttä yksin, it takes two to tango. Ystävien ei tarvitse suodattaa ihan kaikkea, vaikka he aika mahtavia ovatkin! Arvostakaamme siis ystäviämme ja kohdelkaamme heitä ystävä-nimen arvon mukaisesti ❤.

11272137_977925855585042_125256928_n

Minä, Kaarina ja Satu, alias Kullanmurut <3

Rakkaudentäyteistä lähenevää ystävänpäivää, rakastakaa toisianne ?

11139612_675033769291131_67476499_n

Lotta ja minä, alias brasilialaiset siskokset.

Kiitos kaikesta vielä mun ihanille ystäville ?

Ystävänpäivää

7.2.2016 Yleinen

Screenshot_2016-02-03-22-57-18Ihana fiilis.

Viime päivät ovat olleet tosi rankkoja. Kaikki painaa päälle ja kroppa alkoi reagoimaan siihen, nostattamalla flunssaa. Tatuoinnin paranemisprosessin takia en ole päässyt myöskään salille eli olo on ollut aika tukala. Yksi ystävä sanoikin minulle, että ”tilanteesi kuulostaa siltä, että olet todella loman tarpeessa”.

No, lomaan ei ole rahaa eikä oikein aikaakaan. Onneksi on ystäviä, jotka mahdollistaa pieniä irtiottoja. Aivan yllättäen, monet ystäväni ovat aivan extempore tehneet ihania asioita minulle, vasta viikon päästä olevan ystävänpäivän nimissä! Yksi vei kahville, toinen elokuvaan ja syömään… Kolmas laittoi viestiä, että jos keksin mitään mitä haluan Virosta, hän tuo sen päiväreissultaan. Neljäs tuli tänään luokseni aamiaisbrunssille ja toi kassin ruokaa, vaikka sanoin hoitavani tarjoilut tänään. Hän kuitenkin toi kaikkia herkkuja – pähkinöitä, avokadoja, banaaneja, ruisleipää. luonnonjugurttia, tuoremehua ja leikkeleitä – sekä sydämen muotoisen rasian suklaata.

Kaikki ovat myös toimineet kuuntelijoina ja antaneet neuvoja, tsempanneet. Olen saanut haleja ja kauniita sanoja, rakkautta.

Screenshot_2016-02-02-13-21-14

Vaikka en saanutkaan lomaa, niin olen saanut juuri sitä mitä tarvitsin – hetkiä, jolloin olen saanut jotain kevyempää ajateltavaa ja olla muiden huolehdittavana. Rakkautta.

Mitä enemmän keskittyy näkemään rakkauden ympärillään, sitä enemmän sitä saa. Ja mitä enemmän keskittyy tuntemaan rakkauden, sitä paremmin voi. Nämä muutama päivää ovat todella auttaneet, saaneet oloni niin paljon paremmaksi. Vaikka vielä ei olekaan ystävänpäivä, nautin siitä jo täysin rinnoin.

(Ja huomenna uskallan ehkä jo mennä salille, jippii! Se on sitä rakkauden osoittamista omaa kehoaan kohtaan.)

Pakahtuminen

24.1.2016 Yleinen

pallotOlen niin pakahtumaisillani rakkauteen.

Minulla on niin upeita ystäviä ympärillä, jotka oikeasti välittävät minusta ja joiden kanssa on keskinäinen luottamussuhde. Koen olevani rakastettu ja olen onnellinen.

Olen saanut tänä viikonloppuna viettää erityisen paljon aikaa erään rakkaan ystävän kanssa ja saanut olla osallisena hänen elämänsä tärkeissä hetkissä. Kävimme perjantai-iltana pitkästä aikaa tanssimassa ja meillä oli todella hauska ilta. Lauantaina kävimme häämessuilla ja syömässä, sain olla mukana valitsemassa häihin liittyviä kaikkia härpäkkeitä. Paljon rakkautta ympärillä, niin on hyvä olla.

Kun muuten on vaikeaa ja raskaita asioita elämässä, on ihanaa, kun on ihmisiä, jotka muistuttavat rakkaudesta ja saavat päivät valoisimmiksi.

Sairaalareissu

13.1.2016 Yleinen

cryingOli jälleen aika käydä sairaalassa tutkimassa gynekologisia ongelmia.

Lähdin ajoissa, mutta bussi oli myöhässä ja ajoi huonon sään vuoksi todella hitaasti. Olin 10 minuuttia myöhässä. Lääkäri haukkui minut heti alkuun ”Miten kehtaat tulla myöhässä? Etkö ymmärrä kuinka tärkeää työtä teemme ja että meillä on täällä minuuttiaikataulu? Hoitajat ovat joutuneet soittamaan perääsi eikä puhelimeesi saada yhteyttä!” Pyysin anteeksi ja yritin selittää tilannetta, mutta lääkäri ei kuunnellut ja keskeytti.

Sitten lääkäri alkoi vaatia minulta vuotopäiväkirjaa, jota kukaan ei ole koskaan minua pyytänyt pitämään. Olen kuitenkin pitänyt kalenterissa omaa seurantaa, joten yritin sieltä katsoa. Lääkäri valitti, että miten epäselvästi ne olivat ja itsekin aloin mennä jo sekaisin kun hirveässä paineessa etsin niitä. Lääkäri oikein kiehui tässä vaiheessa.

Tutkittuaan tietoja, päätti lääkäri ottaa taas uuden näytteen kohdusta. Hoitaja antoi puudutuksen ja ihmettelin, miten en aiemmin ole saanut. Molemmat olivat ihmeissään, että aiemmin koepala on otettu ilman puudutusta, vaikka sen laittaminen on normaalikäytänne ja vie vain sekunnin. Puudutuksesta huolimatta koepalan otto oli kivulias.

Koepalan ottamisen jälkeen lääkäri kertoi ottaneensa koepalan sen vuoksi, että oli huomannut jo yli vuosi sitten otetussa koepalan patologin lausunnossa olevan merkintöjä, joihin kukaan myöhempi sairaalalääkäri ei ole puuttunut. Kohdustani otetusta koepalasta oli lyötynyt sekä tulehtuneita että tuhoutuneita soluja. En kuitenkaan ole saanut hoitoa tähän, joten nyt pitää tutkia löytyykö niitä vielä. Voi olla, että olen kärsinyt yli vuoden kohtutulehduksesta… Saan tietää 3 viikon päästä ja sitten mahdollisesti joudun syömään vahvat antibioottikuurit.

Ehdin jo huokaista, että pääsen vihdoin ulos, mutta ei. Lääkäri rupesi haukkumaan, että olenko aikonut tehdä lihavuudelleni jotain ja jos se vaikuttaa asiaan. Yritin selittää hänelle, että oireet ovat alkaneet jo ennen tätä viimeaikaista painonnousua, jolle yritän koko ajan tehdä jotain. Kerroin syöväni terveellisemmin ja liikkuvan paljon, mutta lääkäri olikin sillä aikaa huomannut lääkitykseni, eikä kuunnellut.

Siitähän lääkäri vasta innostui… Olen kuulemma liian nuori syömään Arcoxiaa ja ne ovat hänen mielestään tarpeettomia. Yritin selittää fibromyalgiasta ja kuinka en välillä ole päässyt ylös sängystä, saati kouluun, ilman lääkettä. Yritin myös kysyä, onko sitten jotain parempaa kipulääkettä, jos tämä on niin huono. Panadolin pitäisi kuulemma riittää.

kyynelKun vihdoin pääsin ulos huoneesta, aloin itkemään.

Istuin yksin sairaalan käytävällä ja itkin. En ole yleensä koskaan myöhässä lääkäristä, enkä nytkään olisi halunnut olla. Minulla oli niin paha mieli, kun olin tällä myöhästymisellä suututtanut lääkärin näin pahasti ja joutunut saamaan tälläistä kohtelua osakseni. En kokenut sitä oikeudenmukaiseksi.

Erityisesti minua loukkasi lihavuuteeni suhtautuminen. Ymmärrän, että lääkärin on hyvä keskustella myös ylipainon vaikutuksesta ja kehottaa välttämään sitä, mutta senkin voi tehdä monella eri tapaa. Tapa millä hän käsitteli sitä, oli kaikkea muuta kuin ammatillinen ja asiallinen. En itsekään pidä siitä, että minulle on tullut näin paljon painoa lisää, mutta rakastan itseäni ja yritän koko ajan hoitaa itseäni, pudottaa painoa, liikkua. Hän ei suostunut edes kuulemaan mitä yritin tästä sanoa.

Onneksi sentään hän otti asian tosissaan ja huomasi tämän mahdollisen tulehdusasian. Toivon silti ettei hän enää hoida minua.

Ärsyttää myös, että koepalan ottamisen takia vuodan niin paljon, etten voi mennä Bodybalanceen, minkä olin täksi illaksi varannut… Pitää keksiä jokin muu tapa purkaa tämä turhautuminen. Onneksi sain jo puhuttua muutamalle ystävälle, jotka halusivat tietää miten sairaalareissu oli mennyt.

Fireworks

31.12.2015 Yleinen

fireworksTänään on ilotulitusten vuoro, mutta ensin haluan kertoa henkisistä ilotulituksista, mitä olen saanut.

Olen käynyt nyt kolmesti Bodybalance-ryhmäliikuntatunneilla ja se aiheuttaa sellaista euforiaa, sisäistä henkistä ilotulitusta, etten tiedä mikä olisi tuonut sellaista tunnetta ennen! Melkein joka kerta olen meinannut alkaa itkemään ilosta ja sitä tunnetta mistä se johtuu, on vaikea kuvailla… Jäykkä rautakanki-kroppani, johon aina särkee ja sattuu ja aina väsyttää, yhtäkkiä toimii. Ei toki niin hienosti kuin voisi toivoa ja toki olen aivan rapakunnossa, mutta SE LIIKKUU, TOIMII JA pystyn liikuttamaan sitä monin eri tavoin. Taiji-verryttelyn aikana se liikkuu pehmeiden liikeratojen mukaisesti, lämpenee. Jooga-osuudessa kehoni venyy ja liikkuu, oikein tunnen kuinka vanhoja jännityksiä sulaa pois ja liikkeet muuttuvat sulavimmiksi. Pilates-lihaskunto-osuudessa hikipisarat tippuvat ja pukerran liikkeitä pää punaisena, mutta onnellisena. Miten ihana tunne onkaan, kun jalat, joilla en aina ole päässyt edes kävelemään, voivatkin tehdä lihaskuntoliikkeitä ja saan haastettua niitä tärinään asti! Ja kuinka hyvältä voikaan tuntua saada samat vatsalihakset töihin, jotka eivät aina saa minua edes sängystä nousemaan. Se tuntuu niin upealta… Kiitollisuus ja tunne kehon liikkuvuudesta saa minut joka kerta liikuttumaan melkein kyyneliin, saa aikaan sisäisen ilotulituksen.

Jopa kahden seuraavan päivän kipu ja jäykkyys saavat ilon läikkymään. Tiedän sen johtuvan siitä, että minä ja kehoni työskentelemme kohti parempaa tulevaisuutta ja terveyttä, eikä itse sairaudesta. Se vasta hienolta tuntuukin.

11817184sayyesUlkona paukkuu jo ilotulitukset, minä olen yksin kotona oman ja hoitokoirani kanssa.

Minut oli kutsuttu naistenbileisiin ja yksiin illanistujaisiin, sekä uudenvuodentansseihin, mutta sanoin kaikelle ei. Kutsuja saadessa mietin mielessäni ”kamalat jonot joka paikkaan ja joka paikassa, kotiinpääsy hankalaa, jokapuolella humalaisia ihmisiä, rahaa menee paljon, joka paikka täynnä ihmisiä ja kaikilla on jokin pakko viettää kivaa, vaikka oikeasti ei olisi kivaa” enkä yhtään innostunut. Vanhan kaavan mukaan olisin kuitenkin helposti ajatellut, että uutenavuotena pitää tehdä jotain, mutta nyt vain tyynesti kuuntelin itseäni ja sanoin kutsuille ei.

Oma koirani pelkää raketteja, pauketta ja kovia ääniä, enkä tiennyt hoitokoirani reaktioista. Muutamat eri ystävät ehdottivat voivansa tulla seurakseni aattona, mutta huomasin stressaantuvani ajatuksesta, joten sanoin ei. Sanoin vain haluavani olla rauhassa stressaavien koirien kanssa ja että pidetään jokin hauska extempore-ilta ensi vuoden puolella.

Ein sanominen oli hieman hankalaa, mutta onnellisuuteni kannalta välttämätöntä tänä iltana. Ei sanominen ilman selittelyjä on yleensäkin välttämättömyys omalla onnellisuudelle. Tärkeintä on kuunnella itseään ja mikä olisi itselle eniten onnellisuutta tuottava päätös – ja tehdä se päätös, vaikka se tarkoittaisi ein sanomista joillekin. Eikä siitä pidä kantaa huonoa omatuntoa.

2016Tämän vuoden aikana olen joutunut tekemään vaikeita päätöksiä, silläkin uhalla, että suututan ihmisiä ja menetän välini heihin. Olen sanonut ei monille asioille ja ihmisille, olen sanoutunut irti asioista, jotka eivät enää palvele minua ja jatkuvaa pyrkimystäni kohti hyvää, pehmeämpää elämää. Tiedän tehneeni päätökset rakkaudesta, en vihasta, käsin. Ratkaisut ovat olleet rankkoja, mutta myös palkinneet tuomallaan keveydellä ja onnellisuudella, mikä on seurannut omalla puolella pysymisestä. Näillä eväillä aion jatkaa kohti uutta vuotta 2016 ja toivon lisää rakkautta, oikeudenmukaisuutta, sekä rohkeutta olla omalla puolella meille kaikille <3

Onnellista uutta vuotta 2016!

Facebookista ajatuksia..

29.12.2015 Yleinen

Olen tässä pohdiskellut jo pidempään ,  että  poistaisin profiilini facebookista. Ainoa asia ,  mikä minua siellä pitää , on ystävien kuulumiset. Minusta on ihana lukea juttuja, mitä ystävät kirjoittavat. Näin voin edes hitusen olla mukana heidän elämässään.

 

Toki tykkään myös seurata tapahtumia niissä ryhmissä ,  joihin olen liittynyt. Kiva katsella toisten tekemiä käsitöitä ja saada niistä itsekin inspiraatiota omiin projekteihin. Paljon kaunista ja hyvää sieltä löytyy. Mutta olen myös huomannut , että joka ryhmään mahtuu myös niitä ,  joiden mielestä maailmassa ei ole mitään hyvää.  Tappelua ja ryhmistä poistamisia saa seurata ihan päivittäin. Tätäkö minä haluan?

 

Tämä negatiivinen ajattelu ei ikävä kyllä rajoitu vain ryhmiin. Paljonhan on ollut esillä esimerkiksi keskustelut ärsyttävimmistä tilapäivityksistä. Toista ahdistaa , kun joku postaa vauvakuvia ,  toinen ärsyyntyy ,  kun joku on hyvällä tuulella , yksi suuttuu kaverin menestymisestä kertovasta postauksesta jne. Olen itse saanut palautetta liian positiivista postauksista ,  tai puolisoa kehuvasta postauksesta tai jos olen ollut liian ahkera ja kerron siitä sivullani.

 

Minulle oma face sivuni on toiminut kuin päiväkirjana. Kiva on kirjoittaa päivän tapahtumia ja nyt myös jälkikäteen niitä lukea. Ehkäpä siirrän päiväkirjani tänne blogiin ja hiljalleen suljen facebookista profiilini. Ehkäpä ne oikeat ystävät ,  jotka haluavat kuulla kuulimisiani ja olla osana elämääni ,  löytävät minut sekä blogista että tulevat ihan nenätysten kahvikupin äärelle tapaamaan.