Selaat arkistoa kohteelle Ystävä.

Virtasen Elmeri palaa kotiin

17.12.2017 Alkoholiko hallitsee, Yleinen

 

 

Oli syksyinen ilta. Vettä oli satanut koko päivän. Ja lapsetkin olivat tulleet koulusta kotiin. Kerttu äiti oli vaan tuskainen. Tuskainen siksi kun Elmeri oli lähtenyt aamusta keräämään vanhalle tutulleen rankoja, eli polttopuita metsästä. Kello kävi jo kahdeksaa illalla ja oli pimeää. Kerttu kuitenkin tiesi, että ei siellä ole puita kerätty, vaan on taitanut tämä päivä mennä taas viinan kanssa leikkimiseksi. Enemmän häntä säälitti heidän hevonen. Hevonen oli jo vanha ja nytkin se joutuu seisomaan sateessa ulkona. Äijät kuitenkin istuvat sisällä viinaa juoden.

Kerttu ajatteli, että hän vielä odottelee yhdeksään asti, ja lähtee sitten hakemaan hevosen kotiin. Aikaa kului ja Kerttu kävi ikkunoista katselemassa ulos, jos hevonen tulisi pihaan. Ja sitten kuuluikin yskintää pihalla. Vaimo vetäisi takin niskaan ja lähti ulos katsomaan, onko se Elmeri jo kotiin tulossa. Hän raotti ulko-ovea ja kurkisti ulos. Vesipisarat hakkasivat seinään, ja siitä riitti pisaroita myöskin Kertun kasvoille. Elmeri torkkui kärryllä, aivan tiedottomassa tilassa. Hän ei tiennyt maailman menosta mitään. Ensin oli saatava isäntä sisälle ja sitten seuraavaksi vietävä hevonen talliin. Kerttu laittoi Elmerin käden kaulansa taakse ja alkoi viemään Elmeriä sisälle. Elmeri oli melkein jalaton mutta pystyi kuitenkin jonkin verran itseään kannattamaan. Vaikka sivuaskeleita he joutuivatkin ottamaan, päästin kuitenkin ovelle ja siitä sisälle. Kerttu jätti isännän keittiön lattialle makaamaan ja lähti ottamaan hevoselta valjaita pois.

Hevonen oli riisuttu valjaista ja laitettu ruokaa eteen. Samalla Kerttu kuivasi hevosta vanhalla pyyheliinalla, ettei se saa mitään tautia. Kerttu purskahti itkuun, kun hän jutteli vanhalle eläin ystävälle asioita, joita ei koskaan pystynyt miehensä kanssa puhumaan. Hevonen tuntui ymmärtävän paremmin asioita, kun talon isäntä. Ei isäntä koskaan vaivautunut kuuntelemaan, jos vaimolla sattui asioita olemaan. Hän joko istui tuvan tuolissa ja söi, tai luki lehteä tai meni ulos jotain tekemään, jos ilmat sen sallivat. Ja jos jossain piti käydä, tuli hän aina kännissä kotiin. Siksi monesti Kerttu jutteli asiansa hevoselle tai lapsille.

Hevonen oli kuivattu ja saanut ruokaa, Nyt piti lähteä isäntää riisumaan. Lapsetkin olivat jo isänsä tavanneet ja istuivat keittiön pöydän ympärillä katsellen hiljaa kännistä isäänsä. Vaimo napitti takin napit auki. Sai vedettyä kädet pois hihoista, ja seuraavaksi saappaat ja housut pois. Tyyny pään alle ja peitto päälle, nukkukoon siinä nyt niin kauan, kun herää. Kuitenkin hän jätti pienen lampun palamaan keittiöön, ettei isäntä vaan pelästy, kun herää.

Niin oli taas yksi päivä kulunut. Kerttu ohjasi lapset nukkumaan samalla kuin itsekin meni levolle. Kuitenkin hän päätti lukea vielä kirjaa pienen hetken, koska virkistyi hevosta talliin viedessä. Hän kuulosti välillä, kuuluuko keittiöstä mitään ääntä. Mutta hiljaista tuntui olevan ja hän sulki kirjan ja silmänsä ja alkoi myös nukkumaan.

Kerttu heräsi kuuluisan kukon kiekaisun aikaan. Vaatteet päälle saatuaan, hän lähti katsomaan, onko isäntä jo herännyt. Hän katsoi, että Elmeri oli ihan samassa asennossa, kun hän oli sen siihen illalla jättänyt. Arkaillen hän kokeili kaulalta valtimosta, sykkiikö sydän enää. Ei sykkinyt ja Elmeri oli jo aivan kylmä. Itku purskahti silmään Kertulla. Hänen itkustaan ei tahtonut tulla loppua kuin vasta sitten kun lapset tulivat yläkerrasta alas. Lapsilla silmät pyöristyivät, kun he näkivät isän makaamassa edelleen lattialla ja äitinsä itkevän. Lapset menivät äitinsä ympärille, ja halasivat häntä. Sitten alkoivat lapsetkin itkemään. Tiina ja Miia itkivät mutta Ilpo oli totinen, hän ei itkenyt, vaikka halasikin äitiään lujasti.

Viimein Ilpo kysyi, että meidän on lähdettävä kouluun. Kului hetki, kun äiti ilmoitti, että tänään ei tarvitse mennä kouluun, hän soittaa opettajalle. Samoin on soitettava myöskin lääkärille.

Opettajalle oli soitettu ja lääkäri kävi toteamassa, että Elmeri on kuollut. Seuraavaksi tuli hautajaisten järjestämiset. Onneksi Kertun sisko asui pienen matkan päässä, jonne hän myöskin soitti. Sisko tulikin Kertun luo juuri silloin kuin ruumisauto tuli hakemaan Elmeriä pois. Ja kun auto lähti, alkoi Kerttu taas itkemään. Sisko koitti lohdutella ja lupasi laittaa aamupalaa heille ja lapsille. Mutta vaikeaa oli mitään syödä, mutta yritettävä oli kuitenkin.

Päivät kuluivat ja Elmerikin pääsi haudan lepoon. Ei hautajaisissa väkeä paljon ollut, kun tämä pariskunta ei oikein missään liikkunut. Ja ei Kerttu oikein uskaltanut isäntää mihinkään naapuriin pyytää, kun tiesi, että kännin hän taas ottaa. Kerttua hävetti aina isännän juominen. Jos olisi ottanut, vaikka yhden tai kaksi lasia, mutta aina piti vetää koko pullo tyhjäksi.

 

Päivät kuluivat hiljalleen. Lapset kävivät koulua ja Kerttu syötteli hevosta ja muutenkin piti huolta tästä arvokkaasta eläin ystävästä. Mutta ei ollut mitään tekemistä. Asunto oli syrjässä, josta kirkonkylään oli kolmisen kilometriä. Maa pläntti oli pieni vajaan kahden hehtaarin suuruinen, sillä paikalla ei elä. Jotain oli keksittävä tai sitten lähdettävä hakemaan kunnalta avustusta. Kerttu istui pihalla olevan ison kiven päällä ja mietti asioita. Kun samalla sattui sisko pyöräilemään pihaan. ”Mitäs se sisko täällä kivellä istuu mietiskelemässä”. ” Kun ei tiedä mitä alkaisi tekemään, että saatais rahaa jostain”. ”Niin töitähän täällä ei ole mutta kuulin, että tuonne vanhalle nuorisoseurantalolle haetaan siivoojaa. Sinne tulee jonkun viikon kestävät myyntitapahtuma. Kunta koittaa saada ihmisiä asukkaiksi ja jos täällä on sellaisia ihmisiä jotka käsillään askartelevat jotain, niin voivat tulla myymään omia tuotteitaan. Kunta koittaa auttaa sellaisia ihmisiä eteenpäin, että jos vaikka jotain tuotteita löytyisi joita voisi laittaa, vaikka sarjatuotantoon. Mitäs sanot, soita sinne äkkiä, tai menee sekin ainut paikka sivu suun”. Lehdestä katsottiin ilmoitus ja Kerttu soitti numeroon viipymättä ja sisko jäi juomaan kahvia ulos. Kerttu tuli hetken päästä hymyilevänä ulos. Mä sain sen paikan. Oli kuulemma joku toinenkin soittanut. Mä kerroin hänelle, että isäntä kuoli juuri ja, että on kolme alaikäistä lasta. Niinpä se paikka on sitten minun. Kiva kun tulit ja kerroit tästä hommasta. Huomenna pitäis sinne aamusta mennä. Siellä on joku mieskin, joka hoitelee paikan päällä käytännön asioista.

Aamulla Kerttu lähti pyöräilemään nuorisoseurantalolle. Hänellä oli iloinen mutta kuitenkin jännittynyt olo. Hän ei ollut koskaan ollut töissä, jos ei lasketa sitä aikaa, kun lapsena oli ollut sokerijuurikkaita harventamassa. Mutta sitten tulikin Elmeri kuvioihin. Hänellä oli hevonen, ja valmis talo jonne melkeinpä heti muutin. Sitten tuli lapsia, että ei siitä oikein mihinkään päässyt töitä kyselemään. Elmeri teki pieniä auttamis- hommia josta sai pikkuisen rahaa. Mutta nyt minä poljen omaan työpaikkaan.

Kerttu saapui talon pihaan, jossa erän mies jo häntä odotteli. Mies tuli esittäytymään ja kertoi nimekseen Mattin. Ja sitten lähdettiin katsomaan taloa sisältä. Keittiö pitäisi luututa, kun täällä keitetään kahvia ja tehdään vähän leipiä, jos sattuu ihmisille tulemaan nälkä. Samoin tämä juhlasali, kun tänne tulee myyntipöytiä. Wc:t, ja eteiset sun muuta, että kyllä hommia löytyy. Sitten myyntityötä tehdään täällä näillä näkymin kuukauden ajan ja siivota täällä pitäisi joka päivä ja keitellä kahvia. ”Miltäs tää tuntuu” kyseli Matti. Kerttu oli onnellinen tästä työstä, kumpa saisi jotain muutakin työtä, kun tämä loppuu. ”Mennään nyt tää työ ensin loppuun. Kyllä kunnalla on muitakin suunnitelmia kuulemma tulossa”. Miltäs tuntuu, otatko tämän työn, niin tiedän kertoa pomolle asian”. ”Otan tietenkin, tää oli erittäin hyvä asia, että sain tämän työn”.” Huomen aamulla sitten tuut tänne ja tässä on sulle avain. Mä tulen tänne jossain vaiheessa ja tuon sulle kahvia, että voidaan sitä nautiskella työn välissä”.

Kerttu lähti polkemaan pyörällään kotiin, mutta päätti käydä siskonsa kautta kertomassa työstä. Ja sitten kotiin, koska lapset tulevat kohta koulusta.

Niin päivät kuluivat ja taloa siivottiin oikein juuriharjan kanssa. Mattikin huomasi, että talo oli saanut jo juhlavan olon. Kahvia keitettiin välillä ja syötiin eväitä. Talosta ei kukaan ollut pitänyt huolta aikoihin. Molemmat kertoivat omista kotioloistaan. Tuli selväksi, että Matin vaimo oli ottanut eron, Kerttu ihmettelikin asiaa, mutta ei kehdannut kysyä syytä. Tehtiin töitä ja joskus Mattikin jäi auttamaan, kun Kerttu pesi ikkunat. Ikkunat olivat tarttuneet kiinni, kun niitä ei oltu aukaistu pitkään aikaan.

 

Pikkuhiljaa Kerttu ja Matti ystävystyivät ja enemmän, puhuttiin jo henkilökohtaisimmista asioista. Ja jo ensimmäisen tilin saatuaan, Matti pyysi Kerttua heille juomaan kahvit. Mutta ei Kerttu vielä tohtinut lähteä Matin kotiin. Vaan hän lähti kotiin, kun lapset olivat tulossa koulusta. Taas kului muutama päivä, kun sattui Kertun pyörän kumi puhkeamaan. Matti auliisti lupasi viedä Kertun kotiin ja paikkaa kumin samalla. Näin sovittiin ja Matti kyyditsi Kertun kotiin. Kerttu laittoi kahvit valumaan ja laittoi oikein pullaa pöytään. Matti korjasi pyörän kumin ja sitten odoteltiin lapsia koulusta. Näin pääsi Matti jo hiukan lähemmäksi Kertun maailmaa.

Aamulla jo töissä yritti Matti saada Kertun huomiota osakseen. Hän jo kyseli, että olisiko mitenkään mahdollista, että voisin muuttaa Kertun luo. Kerttu hiukan hämmästeli moista asiaa, kun ei Elmerikään ole ollut haudassa, kun vajaa kolme kuukautta. ”Ehkä ei nyt kuitenkaan vielä”, kertoi Kerttu. ”Mutta kun omistaja vaatii taloa omaan käyttöön, niin mun pitäisi muuttaa sieltä pois”. Nyt tuntuivat asiat menevän solmuun. Matti koitti saada Kertun suostumista kaikenlaisilla verukkeilla. ”Ajatteleppa, että mulla olisi auto, niin pääsisit sinäkin liikkumaan lasten kanssa paremmin. Ja mä osaisin tehdä remonttiakin, kun Teillä näkyy olevat aika paljon laittamista sisällä ja ulkopuolella. Kyllä talo kaipaa aina miestäkin tekemään ne rouvimmat työt. Kerttu tuntui olevan vaikean päätöksen edessä.

Seuraava yö meni miettiessä, kuinka hän saisi uskottavasti Matille sanottua asian, että hän uskoisi kerralla. Sitten kun Kerttu oli jo luovuttamassa ajattelut, syntyi jonkinlainen salaman isku hänen päässään. Meillähän on saunan yhteydessä aika suuri saunakammari. Sitä pitäisi tietenkin laittaa, kun sille ei ole mitään koskaan tehty. Se on ollut sellainen varasto, jossa on varmasti aivan turhaa tavaraa. Nyt oli Kerttu saanut jonkinlaisen päätöksen asiaan. Aamulla hän kertoo Matille ehdotuksensa.

Aamulla nuorisoseurantalolla jälleen tavattiin. Aamupäivällä keitettiin kahvit ja Matti tietenkin otti  taas asian esille. Kerttu kuitenkin toppuutteli Mattia, että saako hän kertoa tämän asian ensin. Kerttu kertoi saunakammarista, että jos se laitetaan yhdessä kuntoon, niin pääsisit sinne asumaan ns. vuokralle. Jos näin tehtäisiin, niin eivätpä pääse ainakaan kyläläiset tämän asian kimppuun, jos asuisit täällä talossa. Kai mä kuitenkin saisin nukkua siellä sun vieressä. Et tosiaan, sen takiahan se saunakammarikin kuntoon laitetaan. Vielä se Matti koitti jurnutella vastaan, mutta Kerttu nosti sormensa pystyyn, ja sanoi, ”Tämä asia on nyt sitten näin päätetty”. Niin oli asia päätetty ja Matti lupas ottaa peräkärryn mukaan ja työkalut sinne.

Niin alkoi saunakammarin rakentaminen kuntoon. Jopa Kerttukin oli iloisella mielellä, kun nyt hänelläkin oli jotain tekemistä. Oli mies, joka käsillään sai aikaan kaunista jälkeä. Kammari valmistui ja Kerttu oli saanut itseensä naurun takaisin. Jopa lapset olivat auttamassa rakennustöissä. Nyt oli saunakammari kunnossa, ja sitä piti juhlia. Sauna laitettiin lämpiämään ja Matti haki autostaan korillisen kaljaa. Kerttu hiukan ihmeissään katsoi sitä kaljakoria. Hän oli saanut kaiken näköisistä kaljoista ja viinoista tarpeekseen edellisen miehensä aikana. Oli hän katsellut aina iltaisin, kun Matti oli lähtenyt kotiinsa, useampia kaljapulloja saunan parven vieressä. Mutta ei silloin siihen vielä osannut puuttua.  Nyt kun Matti kantoi korillisen hänen silmiensä edestä saunaan, se tuntui hänestä niin vasten mieliseltä. Hänen oli pakko siitä sanoa Matille. ”Minä en sitten tykkään tuosta juomisesta. Niin paljon harmia viinakset on meidän talouteen tehneet, että en tykkään siitä yhtään. Hänen aikana et ainakaan sitä juo, ja pidä se mielessä”. Matti koitti vielä sanoa, että ”ei nyt yksi kalja mitään tee, ja voisithan sinäkin ottaa hänen seurakseen, vaikka yhden pullon”. ”Tästä nyt ei sitten enää puhuta”.

Saunaan mentiin, Kerttu meni tyttöjen kanssa ja Ilpo meni yksin. Koitti Matti tulla Ilpon kanssa, mutta Ilpo ei aukaissut ovea. Matti odotteli ulkona niin kauan kuin Ilpo tuli saunasta. Sen jälkeen oli Matin vuoro mennä yksin saunaan. Ei Matti oikein tajunnut Kertun kiukkua. Oletteli vain, että mitä tuommoisesta kaljasta pitää alkaa ärhentelemään.

Seuraavana päivänä mentiin töihin. Se oli hiljainen automatka. Kerttu oli hiljaa, vaikka Matti koittikin jotain puhua, ei Kerttu vastannut.

Nuorisoseurantalolla alkoivat tänään myyjäiset. Kerttu huolehti keittiön antimista apulaisensa kanssa. Matin tehtävänä oli auttaa näytteille panijoiden tarpeista, mitä kaikkea sähköjohtoja kukakin tarvitsi. Väkeä tuntui tulevan, ei ainoastaan omasta kylästä, vaan myöskin naapurikylistä. Kunnan merkkihenkilöt katselivat myyjäistein tuotteita ja kävivät jokaista haastattelemassa. Kunnan puolesta se oli tärkeää, sillä jos jostain löytyisi sellainen itse tehty tuote jota pystyttäisiin hiukan koneellisesti auttamaan, olisi kunnalla tarjolla sellaisen tuotteen tekemiseen tiloja. Ja jos vielä saisimme työntekijöitä lisättyä näitä tuotteita tekemään.

Kerttua lähestyi eräs mies, joka oli kunnalla töissä. Hän siinä alkoi kyselemään, että ”Onkos Matti saanut Teiltä vuokra-asunnon. Se on hyvä, kun joutuu lähtemään siitä entisestä asunnosta pois”. Kerttu hiukan höristeli korviaan, ja kyseli, että miksi joutuu lähtemään.” No mikä mä nyt sitä olen sen paremmin kertomaan, mutta ei kai pystynyt vuokria maksamaan. Kai se kaljoittelu kulutti rahat niin tarkkaan”. Vai kaljoittelu, tuumi Kerttu ja jatkoi keittiössä kiireellistä työntekoaan.

Päivä kääntyi iltaa ja myyjäiset päättyivät. Huomenna jatketaan ja periaatteessa koko viikon vielä. Kerttu ja Matti ajelivat autolla kotiin. Päivä oli ollut Kertulle raskas. Koko päivä jalkojensa päällä väsyttivät koko kehoa. Ja vielä erään miehen kertomuksen Matin juomisesta, eivät tehneet mieleenkään mitään kivaa oloa. Hiljainen oli auto, ei siellä kuulunut puheen sorinaa. Matti tietenkin yritti, koska eihän hän ollut tehnyt mitään. Kaljan juontihan on ihan normaalia miesten juontia. Mutta ei Kerttu vastaillut muuta, kuin aja vain kotiin, että pääsen huilailemaan. Ja niin päästiin perille omaan kotiin. Kerttu säntäsi nopeasti sisälle, sulkien ovet perässään. Matti aikaili pihassa, mutta rohkaisi mielensä ja meni myös perässä sisälle. ”Miksi olet noin vihainen”. ”En tiedä viitsinkö edes kertoa. Minä olisin toivonut, että kun tänne tulet asumaan, kertoisit edes totta. Valehtelusta en tykkää, sen tulet huomaamaan”. ”Mitä minä olen sulle valehdellut, nyt en tajuu”. ”Minkäs takia sinä jouduit siitä asunnosta luopumaan. Oliko se kalja tai jokin muu, kun et pystynyt vuokraa maksamaan”. ” No niin, sitä tuntuu ihmisillä olevan aikaa juoruta toisten asioita ympäri kylää”. Ja niin Matti vihapäissään lähti ulos. Häntä loukkasi asia, joka koski kaljan juontia. Vai en pystynyt vuokraa maksamaan, tuumaili mies, astellessaan pihalla.Viikko mentiin mykkäkoulua. Kumpikaan ei puhunut kuin aivan tarpeellisen asian, mikä välttämättä oli pakko sanoa. Mutta kun viikko oli kulunut, katseli Matti, ettivät lapset olleet aivan lähellä. Otti hän Kertun kädestä kiinni ja pyysi anteeksi. Kertun silmät puhkesivat kyyneliin. Kerttu ei voinut peitellä muulla kuin esiliinan helmalla silmiään. Antoihan hän Matille anteeksi. Matti jatkoi vielä, ”en ole kaljaa ostanut enää viikkoon ja koitan pitää siitä kiinni. Se vaan oli mulle niin vaikea paikka, kun emäntä otti eron ja muutti pois”. Niin muuttui elämä täysin. Myyjäisissä käytiin tekemässä työtä ja sekin tuntui olevan menestys. Jopa jälkeenpäin löytyi myyntilistoilta pari tuotetta, joita pienellä kehitystyöllä saatiin menestys tuote. Kunta luovutti kahdelle eri tuotteelle omat hallit, jossa tuotetta kehiteltiin ja uusia tuotteita keksittiin. Muutama henkilö sai vielä vakinaisen paikan, josta kunta oli mielissään. Ja jatkoakin seurasi. Kunta laittoi lehteen uusien tuotteiden kehittelyn ja valmistuksen. Ja asukkaat alkoivat oikein miettimään, mitä voisi alkaa tekemään.

Aika kului ja tuli vuosi täyteen siitä, kun Elmeri oli haudattu. Matti pääsi tulemaan saunakammarista jo tuvan puolelle asumaan ja nukkumaan. Moni asia tuli muuttumaan. Kerttu pääsi siivoojaksi kunnantalolle ja Matti jatkoi ””yleismies Jantusena” myöskin kunnan palkkalistoilla. Kertun pienen tontin valtasivat nyt vihannekset ja juurikkaat. Niitä koko perheen voimilla hoideltiin. Kaikilla oli töitä ja sadosta nautittiin syksyllä, ja mikä tärkeää, koko talven.

 

Mitä pidit, anna kommenttia

 

piki

Pohdintoja erilaisista ystävyyssuhteista ja ystävyydestä yleensä

11.2.2016 Yleinen

Ystävänpäivä lähestyy. Joillekin se on vain yksi päivä muiden joukossa, toisille se on tekosyy katsoa Netflixiä koko vihuliaisen päivän ja syödä jäätelöä suoraan paketista, kolmannelle se tarkoittaa erityisen hauskaa päivää ystävien kanssa, tai neljännelle päivää täynnä romanttisia huomionosoituksia.

Monet teistä muistavat varmaan ensimmäisen parhaan ystävänne. Muistatko vielä teidän päättömät päähänpistonne, ikimuistoisimmat inside-läppänne ja tolkuttomimmat riitanne, jotka kuitenkin sovittiin viiden minuutin päästä ja leikit jatkuivat kuin mistään ei olisi koskaan riideltykään? Jotkut ystävyyssuhteemme ovat tulleet tiensä päähän, kun olemme esimerkiksi muuttaneet toiselle paikkakunnalle, vaihtaneet koulua, tai sitten olemme vain oppineet tunnistamaan oikeat ystävämme.

Olen huomannut ”uuden” ystävyyssuhteen päättymis-/kehittymättömyysilmiön. Ystävälle ei ole aikaa. Joillekin ystävät saattavat tarkoittaa ihmisiä, joita tapaa töissä tai koulussa. Omat lapset ja aviomies ovat parhaita ystäviä. Vanhukselle paras ystävä saattaa olla Punaisen Ristin ystäväpalvelun suorittanut, häntä kerran viikossa ilahduttava vapaaehtoinen. Jotkut ystävyyssuhteet eivät vain yksinkertaisesti ota kehittyäkseen, kun juoksemme kieli ulkona kiireen ja suorittamisen oravanpyörässä.

Pystymmekö luomaan aikuisenakin yhtä syviä ystävyyssuhteita kun lapsena? Ovatko ne lapsuuden hiekkalaatikkohetket vieläkin mahdollisia, kun tiesimme jo jonkun ensimmäisestä hymystä, että hänestä tulee minun paras ystäväni?

On olemassa erilaisia ystävätyyppejä. Someystäviä, tai itse sanoisin mieluummin tuttavia. Ihmisiä, joiden kuvia kommentoidaan ja joiden julkaisuista tykkäillään ihaillen, mutta joita ei ehkä ikinä tavata oikeasti fyysisesti. On olemassa myös ”Sovitaanko joku toinen päivä?” – ystäviä. Ystävät, joiden kanssa aikataulut eivät tunnu ikinä sointuvan yhteen, ja sopivan tapaamisajan suunnittelu on saattanut jatkua jo useita viikkoja. Johtuuko se ystävien erilaisista elämäntilanteista vai eikö kumpikaan pidä tapaamista niin tärkeänä, että jompikumpi tai molemmat voisi siinä joustaa?

Sitten on niin sanottuja ”viikonloppuystäviä”. Heidän kanssaan sinulla on todella hauskaa yökerhon tanssilattialla, mutta joiden kanssa puheenaiheiden keksiminen, kun törmäät heihin arkisessa ”lookissa” kadulla, ahdistaa. Ihminen ei ole oma itsensä alkoholin vaikutuksen alaisena. Ihmisiä, joiden ystävyysmiljöönä on baari, voisi kuvailla niin, että heidän ystävyydessään on vahvasti mukana kolmas pyörä, Kuningas Alkoholi. Jokainen meistä tuntee kolmas pyörä- termin. Kun kolmatta pyörää ei yhtäkkiä olekaan, joudumme vieraaseen tilanteeseen. On kuin Kuningas Alkoholi olisi aina antanut meille aiheen, josta keskustella. On kuin Kuningas Alkoholi olisi virittänyt soittimemme aina samaan vireeseen.

Emme tiedä, onko viikonloppuystävä oikea ystävämme, jos emme tutustu toisiimme ilman kolmatta pyörää.

Sanotaan myös, että ystävät kyllä ymmärtävät. Pitääkö ystävän ymmärtää se, että miksi emme enää näe toisiamme? Pitääkö ystävän ymmärtää, miksi hänen kanssaan ollaan yhtäkkiä vähemmän, kuin toisen ystävän kanssa? Pitääkö ystävän ymmärtää, miksi häneen otetaan yhteyttä vain silloin, kun muilla on vaikeaa? Onko hän silloin todellinen kultakimpale, kun ymmärtää kaiken tämän?

Ystävien pitää tulla meitä puolitiehen vastaan. Emme voi syventää ystävyyttä yksin, it takes two to tango. Ystävien ei tarvitse suodattaa ihan kaikkea, vaikka he aika mahtavia ovatkin! Arvostakaamme siis ystäviämme ja kohdelkaamme heitä ystävä-nimen arvon mukaisesti ❤.

11272137_977925855585042_125256928_n

Minä, Kaarina ja Satu, alias Kullanmurut <3

Rakkaudentäyteistä lähenevää ystävänpäivää, rakastakaa toisianne ?

11139612_675033769291131_67476499_n

Lotta ja minä, alias brasilialaiset siskokset.

Kiitos kaikesta vielä mun ihanille ystäville ?

Päivä 113, kahvittelua ja liikuntaa

28.12.2015 Yleinen

20151224_191844-1Heräsin tänään jo ennen seitsemää ja siitä syystä sain paljon aikaiseksi. Koiralenkin jälkeen kävin juoksemassa, mutta tuo pakkanen tekee sen, että henkeä alkaa helposti ahdistamaan. Kiva, kun lunta on, mutta pakkasesta en niin välitä.

Näin ystävääni kahvien merkeissä. Tosin minä söin salaatin ja hän joi teetä :D Cafe Johto on kiva paikka ruokailla. Heidän salaattinsa on edullinen ja ruokaisa. 2 täytteen salaatti maksaa 8,50 ja täytteet vaihtelevat päivittäin.

Aikaa hurahti huomaamatta nelisen tuntia. Sen jälkeen suuntasinkin Lidliin täydentämään kivennäisvesivarastoja ja Prismaan täydentämään ruokavarastoja.

Ateriat

  • klo 8.30 Cappuccinopirtelö, 138 kcal
  • klo 9.50 Kahvi ja mallaslimppua, 122 kcal
  • klo 12.30 Salaatti limekanalla ja fetalla, 130 kcal
  • klo 17.15 Ruispala, joulukinkkua 50g, 120 kcal
  • klo 18.00 Chocolate Velvet, 153 kcal
  • klo 19.00 Cashewpähkinöitä 30g, 174 kcal
  • klo 21.00 Suklaaminttupirtelö, 145 kcal

Cambridgeltä vastattiin jo eilen Facebooksivuilla. Tänään sain vahvistuksen, ettei osoitetta löytynyt kalenterin postituslistalta, mutta että kalenteri on nyt postitettu. Mahtavaa!

Päivä 107, ripsihuolto ja ystävän kanssa kaupungilla

22.12.2015 Yleinen

Tuomaan markkinat 22.12.2015

Aamulla suuntasin ripsihuoltoon Detailed Beauty Salon:in. Siellä minulle tehtiin ripsipidennykseen huolto uusilla, HD-ripsillä. Ripsipidennyksistä kirjoitan enemmän jossain vaiheessa. Olen vihdoin löytänyt sen oman, ammattitaitoisen ripsiteknikon <3

Kannelmäestä suuntasin sitten keskustaan, jossa treffasin ystäväni. Kävimme lounaalla ja Tuomaan markkinoilla sekä muutenkin seikkailimme keskustassa. Täytyy sanoa, että tuo ystävä on aarre. Hänen läsnäolonsa lataa positiivisia energioita niin paljon <3 Meillä olikin tänään ystävyyden vuosipäivä, 4 vuotta sitten tapasimme ensimmäisen kerran.

Kotiuduttuani kävimme vielä viime hetken ruokaostokset kaupasta. Onneksi kävimme sunnuntaina jo hakemassa lähes kaiken. Ihmisiä oli niin paljon liikkeellä.

Ateriat

  • klo 7.10 Cappuccinopirtelö, 138 kcal
  • klo 10.30 Rasvaton latte, 94 kcal
  • klo 12.10 Salaatti kanalla ja artisokalla, 174 kcal
  • klo 13.40 Punaviiniglögi, 115 kcal
  • klo 16.00 Chocolate Velvet, 153 kcal
  • klo 18.15 Ruispala ja kalkkunanakkia 80g, 153 kcal
  • klo 21.00 Suklaaminttupirtelö, 145 kcal
  • klo 21.55 Omenaa 80g, 45 kcal

Päivä 101, palaveria ja leipomuksia

16.12.2015 Yleinen

joulutortut_lihapasteijat16122015Aamulla palaveerasin ja kävin lounaalla ystäväni kanssa. Olen ollut jotenkin todella väsynyt, mutta tämä ystävä on sellainen, jolta saan ammennettua aina positiivisia energioita. Vaikka keskustelemme niin iloista kuin suruista <3

Lounaan jälkeen aloitin perinteiset leipomukset. Olin eilen tehnyt valmiiksi rahkavoitaikinan ja jauhelihatäytteen. Leipomuksista suurinosa menee isoveljelleni sekä vanhemmilleni, sillä itse en aio nyt herkutella ;) Olipas rentouttavaa leipoa. Pyöräytin siis joulutorttuja, jauhelihapasteijoita sekä mallaslimppua.

Ateriat

  • klo 7.15 Chocolate Velvet, 153 kcal
  • klo 12.50 Lohisalaatti paikallisessa, 215 kcal
  • klo 16.15 Cappuccinopirtelö, 138 kcal
  • klo 18.30 Omenaa 100g, 52 kcal
  • klo 19.50 Suklaaminttupirtelö, 145 kcal

Päivä 81, ystävän kanssa kaupungilla

26.11.2015 Yleinen

joulukuutiotTänään aamusta ihana ystäväni noukki minut kotoa. Menimme yhteen tilaisuuteen ja siitä käymään parilla hänen asiakkaallaan. Tämä päivä oli aivan ihana. Tuo ystävä on kultaa. Hän ulkoilutti minua, koska muuten olisin varmaan taas märehtinyt kotona :/

Mies haki meidän ja äitini kukkavihon työmatkalla. Tuolla ne parvekkeella odottavat huomista :(

Ateriat

  • klo 8.20 Cappuccinopirtelö, 138 kcal
  • klo 12.00 Salaattia, broileria, herkkusieniä ja rasvaton latte, 232 kcal
  • klo 17.00 Chocolate Velvet, 153 kcal
  • klo 19.30 Ruispala, 3x kalkkunanakki (80g), Cappuccinopirtelö, 291 kcal

Päivä 79, palaveria ja väsymystä

24.11.2015 Yleinen

enkelinalleAamusella tapasin hyvän ystäväni yhden projektipalaverin tiimoilta. Hänen kanssaan on niin hyvä jutella, osaa olla tarpeeksi empaattinen, mutta myös positiivinen. Kävimme myös lounaalla.

Muuten päivä meni hieman väsyneenä ja mieli maassa. Johtunee ehkä siitä, että askartelin tänään kukkavihkoon kortin :'( Värssyt saavat aina kyyneleet silmiin…

Ateriat

  • klo 9.15 Suklaaminttupirtelö, 145 kcal
  • klo 14.00 Lounasannos Kaskessa (Lohta, vihersalaatti ja kasviksia), noin 300 kcal
  • klo 18.30 Chocolate Velvet, 153 kcal
  • klo 21.15 Cappuccinopirtelö, ruispala, kalkkunaleikkelettä, tomaattia, 235 kcal

Päivä 78, kukkakaupassa käyntiä ja joululahjojen paketointia

23.11.2015 Yleinen

photostudio_1448027577179Tänään kävin äitini kanssa tilaamassa kukkavihon. Äiti on ottanut Tuomaksen kuoleman raskaasti, ehkä raskaammin kuin minä. Olihan Tuomas ainoa lapsenlapsi ja äidin päivien piristys. Kuitenkin siis äiti ei olisi saanut surultaan aikaiseksi kukkavihon tilaamista. Kiertelimme samalla kauppoja, muttei tehnyt mieli ostella mitään. Löysin kuitenkin kummitytölleni ja hänen veljelleen lahjat.

Kotona juttelin maratonpuhelun ihanan ystäväni kanssa. Hänen kanssaan koin pari vuotta sitten yhden yhteisen menehtymisen. Hänen kihlattunsa ja minun läheinen ystävä menehtyi keväällä 2013. On niin hyvä jutella ihmisen kanssa, joka tietää miltä tuntuu.

Muuten päivä tuntuu vain matelevan eteenpäin ja odotan vain, koska voin mennä nukkumaan.

Ateriat

  • klo 10.00 Key Lime Pie -pirtelö, 144 kcal
  • klo 11.35 Latte rasvattomaan maitoon, 94 kcal
  • klo 14.40 Karjalanpaisti ja punajuurta, 247 kcal
  • klo 18.00 Chocolate Velvet, 153 kcal
  • klo 20.30 Suklaaminttupirtelö, ruispala, tomaattia ja kalkkunaleike,  242 kcal

Päivä 61, palaveri ja messuilua

6.11.2015 Yleinen

20151106_132001-1Aamulla palaveerasin parin tuttavani kanssa tulevaisuudestani. Mielenkiinnolla odotan sitä :) Katsotaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan ammatillisesti. :) :) :)

Sitten suuntasin ystäväni kanssa Meidän Viikonloppu -messuille. Kiertelimme kolmisen tuntia messuja. Oli hieman pettymys. 4-5 vuotta sitten kävin viimeksi ja silloin tarjolla oli jotenkin enemmän kaikkea. Messukeskuksessa kävimme myös syömässä ja kahvilla. Mukavaa kuitenkin viettää aikaa hyvän ystävän kanssa. Niin ja tapasimmehan me Joulupukinkin, kuiskimme lahjatoiveet ja kerroimme olleemme kiltisti ;)

Ateriat

  • klo 8.50 Suklaaminttupirtelö, 145 kcal
  • klo 13.15 Salaatti messuilla, noin
  • klo 18. 20 Chocolate Velvet, 153 kcal
  • klo 21.20 Cappuccinopirtelö, 138 kcal

20151106_134847

Ylpeys – Kateus – Tipattomuus

31.10.2015 Yleinen

2015-10-29 08.32.06Olen huomannut tässä lähes kahden kuukauden aikana (huomenna tulee 8 viikkoa täyteen), että elämäntapamuutokseni aiheuttaa sekä hyvää, että huonoa. Koska itse pyrin nykyisin olemaan mahdollisimman positiivinen, aloitan niitä mukavista asioista.

Ylpeys – Ja tässä en tarkoita, että olen itse ylimielinen. Kuitenkin äitini ja kaksi ystävääni ovat molemmat ilmoittaneet minulle olevansa ylpeitä urakastani. Toinen näistä Ystävistäni on itsekin pudottanut Cambridgellä liiat kilonsa ja on siksi mahtava tsemppari. Se tuntuu hyvältä. Vaikkakin tämä on ollut minulle suht helppoa, ei ne kilot putoa ilman itsekuria ja vahvaa tahtoa. Mitä pidempään on tipattomalla, sen huonommalta ajatukselta edes sen yhden juominen tuntuu. Sen huomasin eilenkin.
Haluankin kiittää näitä Ystäviäni sekä äitiäni kannustuksesta. Tulen jakamaan heille tämän päivityksen erillisenä postina, jotta kiitos menee perille <3

Kateus – Ja sitä valitettavasti on. Vaikka jokainen halukas voisi tähän ryhtyä. Mitään ei saa ilmaiseksi eikä makaamalla sohvalla. Toki aina löytyy tekosyitä. En ehdi, jaksa, voi, kykene… Toinen Ystävistäni, joka on ilmoittanut olevansa ylpeä minusta, sanoikin hyvin: ”Kun kilot lähtee, lähtee myös muutama ”ystävä”. Tuntuu pitävän paikkaansa. Tässä on vielä jännä juttu se, että tosi harva tietää minun elämäntapamuutoksestani ja silti kateutta on ilmassa?

Tipattomuus – Tästä voisin pyöritellä päätäni. Ensimmäisen kerran eilen jouduin Facebookissa selitellä tipattomuutani, joka ei johdu esim. raskaudesta. Keskustelu lähti siitä, että jaoin FB:ssä tämän Iltasanomien artikkelin: Kuukausi ilman alkoholia – tämän se saa aikaan kehossasi! Käsittämätöntä, että tipattomuutta pitää selitellä. Eilen tuli taas selväksi se, että pikkujouluja voi juhlia ilman viinaakin. Höpöttelimme normaalisti, jammasimme hulluna ja pidimme hauskaa. Sillä erolla, ettemme kumpikaan ottaneet alkoholia.

Yhteenvetona, miksei voisi olla toisesta ylpeä ja iloinen hänen puolestaan? Kuitenkin kaikki lähtee omista valinnoista. Oli kyse sitten kampaajalla käynnistä, tipattomuudesta, asenteesta tai elämäntapamuutoksesta – Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja nauttia siitä hehkusta :)

Elämme täällä vain kerran ja jokaisen tulisi ottaa siitä ajasta irti haluamansa ja nauttia. Näihin mietteisiin.

Toivotan kaikille oikein rauhallista Pyhäinpäivää <3

20151029_163054