Selaat arkistoa kohteelle ylpeys.

Kuka saa hallita meitä

24.8.2017 Raamatusta

Roomalaiskirje 6:12-14

Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi. Kun nyt kerran olette siirtyneet kuolemasta elämään, antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi. Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia.

Eikö olekin lohduttavaa, ettemme enää ole lain vaan Jumalan armon alla? Se antaa mahdollisuuden siihen, että voimme sanoa ei synnilliselle luonnollemme sekä paholaisen valheille, ja tahdomme elää Jumalaa kunnioittaen. Saamme itse päättää, antaudummeko lihamme mielihaluihin ja annamme paholaisen tulla sotkemaan ja rikkomaan elämäämme vai omaksummeko uuden Jumalan lapsen identiteetin pikku hiljaa elämäämme, jolloin annamme hänen hallita elämämme jokaista osa-aluetta. Silloin voimme kasvaa ja vahvistua Jumalan armossa.

Kumman puolen valitsemme: Annammeko ruumiin jäsenemme Jumalan käyttöön, toteuttamaan hänen hyvää tahtoaan ja kokemaan iloa, rauhaa itsellemme ja lähimmäisillemme vai annammeko ruumiimme tietoisesti paholaisen käyttöön, jolloin puhumme negatiivisesti, antaudumme himoillemme ja toimimme ihmisten tavoin, jotka eivät tunne Jumalaa?

Jumalan lapset tulisi tuntea siitä, että he tahtovat vilpittömästi tehdä Herransa ja ystävänsä tahdon. Ystävyyden tasosta kertoo se, kuinka rehellisiä olemme suhteessamme häneen. Vaikka hän on kaikkitietävä, hän iloitsee siitä, että kerromme rehellisesti mitä meille kuuluu. Itse asiassa me tarvitsemme paljon enemmän sitä, että olemme yhteydessä häneen ja läpinäkyviä, koska se vapauttaa meitä elämään hänen tahdossaan. Jos piilottelemme sydämemme motiivejamme, luullen, ettei Jumala näe niitä, petämme vain itseämme.

Miksi meidän pitäisi pyrkiä aktiivisesti pääsemään eroon riippuvuuksista? Koska Jumala rakastaa meitä. Riippuvuus kertoo pohjimmiltaan siitä, että tahdomme olla riippumattomia hänestä ja annamme jonkun asian tulla elämämme määrääväksi tekijäksi. Jos koemme Jumalan läheisellä tavalla, tulemme vapautumaan riippuvuuksista, koska hänen rakkautensa ympäröi meidät. Maailma ei voi tarjota mitään, mihin sitä voisi verrata. Se on monen uskovan ongelma, että luulemme, että ”sunnuntaikristillisyys” riittää. Ei riitä, jos opimme tuntemaan hänet todella! Se on uskonnollisuutta, jos teemme ihan mitä mielemme ja lihallinen luontomme haluaa muina päivinä, ja ”pyhitymme”, kun tulemme sunnuntaisin kirkkoon.

1 Korinttolaiskirje 8:3

Mutta jos joku rakastaa Jumalaa, hänet Jumala tuntee.

Pieni jae, jossa on syvyyttä enemmän kuin uskommekaan! Jos katsomme asiayhteyttä, siinä Paavali puhuu korinttolaisille epäjumalille uhratun lihan syömisestä, siis siitä, että meidän ei pitäisi antautua tietoiseen synnin tekemiseen. Myös sen tähden, ettei joku heikompi näe meidän tekevän niin ja sen takia päättelee, että hänenkin pitäisi.

Jumala tuntee sydämemme läpikotaisin. Hän tahtoo opettaa meitä tuntemaan hänet syvällisellä tavalla, ja kun opimme hyväksymään hänen armonsa ja rakkautensa, hän alkaa opettamaan meitä kuinka elää vapaana Jumalan lapsena. Silloin alamme oppia kuinka rakastava hän todella on ja hän pistää merkille, että meistä kasvaa sydämeltämme hänen mielensä mukaisia.

Heprealaiskirje 12:1-2

Koska meillä on ympärillämme näin suuri todistajien pilvi, pankaamme mekin pois kaikki, mikä painaa, ja synti, joka niin helposti kietoo. Juoskaamme kestävinä kilpailussa, joka on edessämme, katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen, joka edessään olevan ilon vuoksi kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istuu nyt Jumalan valtaistuimen oikealla puolella.

Keihin heprealaiskirjeen kirjoittaja viittaa todistajien pilvellä? Luvussa 11 hän kertoi uskon sankareista, eli heihin jotka ovat jo päässeet perille Jumalan luo. Meidän tulisi siis katsoa eteenpäin kohti voittopalkintoa, iankaikkista elämää Jumalan ja ystävien luona! Kun keskitymme Jumalaan ja hänen tahtonsa toteuttamiseen, silloin synti ei saa meistä enää otetta yhtä helposti, eikä se saa meitä pysähtymään raskaan omantunnon takia. Niin kauan kun keskitymme omiin synteihimme ja puutteisiimme, emme pääse eteenpäin, mutta kun keskitymme Jeesukseen ja hänen täydelliseen työhönsä saamme toivoa! Jeesuksen ei tarvitse enää toista kertaa tulla sovittamaan ihmiskunnan syntivelkaa, koska hänen uhrinsa oli täydellinen. Hän hallitsee tänä päivänä ja hänen luokseen saamme jättää kaiken mikä meitä painaa. Silloin oikea identiteettimme Jumalan lapsina vahvistuu ja synnin voima heikkenee elämässämme.

Yksi alue on vielä sydämessäni. Mikä saa meidät lankeamaan syntiin? On yksi alue, jota sielunvihollinen on käyttänyt alusta alkaen ihmistä vastaan. Tämän takia hän itsekin lankesi syntiin ja joutui pois Jumalan edestä. Ylpeys. Se kietoutuu helposti elämäämme ja vaikuttaa helposti motiiveihimme, asenteisiimme, ajattelutapaamme ja niiden kautta puheeseemme ja käytökseemme. Moni meistä tietää, että, iso osa viestinnästä tapahtuu elekielellä ja pienempi osa sanoilla. Oikeastaan sanat alleviivaat sen, mitä elehdimme ja toisaalta, vaikka sanoisimme toista ja olemuksemme kertoisi muuta, sanaton viesti kertoo totuuden.

Siksi onkin niin tärkeää oppia muuttumaan mielen uudistuksen kautta kohti todellista identiteettiämme, että viestimme olisi selvä: Jeesus on todella minun elämäni Herra. Ylpeys on varmasti se alue, jossa Herran täytyy tehdä minussa työtä paljon edelleen, koska syntiinlankeemuksessa ylpeys oli yksi paholaisen keinoista saada ihminen saaliikseen: Jos Aadam ja Eeva olisivat valinneet nöyryyden ja Jumalan pelon, he olisivat vähintään tarkistaneet suoraan Jumalalta, pitivätkö käärmeen väittämät paikkansa. Mutta ihminen päätti olla riippumaton Luojastaan ja lankesi saman tien.

Sen jälkeen ylpeys on tahrannut maailmaamme, ja sitä vastaan Jeesus taisteli koko palvelutyönsä ajan: ihmiset jotka pitivät kiinni ylpeydestään, hylkäsivät Jumalan armon ja koska juutalaisten hengellinen johtajisto ei tahtonut nöyrtyä, riippumatta lukuisista todisteista, he olivat valmiit tappamaan ilosanoman tuojan, kärsivän Messiaan, koska heidän asenteensa esti heitä näkemästä Jumalaa hänessä.

Tänään meidän on hyvä rukoilla rakastavaa ja armollista Isää, että saamme muuttua jatkuvasti hänen kaltaisikseen, silloin synti, valhe, ylpeys ja riippuvuudet sulavat elämässämme. En sano, että se olisi todellakaan aina helppoa, mutta olen kokenut, että se on ainoa keino päästä nauttimaan todellisesta vapaudesta, jota koko maailmamme kaipaa! Meillä on vastaus, antaudutaan päivittäin tähän prosessiin ja mennään eteenpäin Jumalan armossa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Ylpeys – Kateus – Tipattomuus

31.10.2015 Yleinen

2015-10-29 08.32.06Olen huomannut tässä lähes kahden kuukauden aikana (huomenna tulee 8 viikkoa täyteen), että elämäntapamuutokseni aiheuttaa sekä hyvää, että huonoa. Koska itse pyrin nykyisin olemaan mahdollisimman positiivinen, aloitan niitä mukavista asioista.

Ylpeys – Ja tässä en tarkoita, että olen itse ylimielinen. Kuitenkin äitini ja kaksi ystävääni ovat molemmat ilmoittaneet minulle olevansa ylpeitä urakastani. Toinen näistä Ystävistäni on itsekin pudottanut Cambridgellä liiat kilonsa ja on siksi mahtava tsemppari. Se tuntuu hyvältä. Vaikkakin tämä on ollut minulle suht helppoa, ei ne kilot putoa ilman itsekuria ja vahvaa tahtoa. Mitä pidempään on tipattomalla, sen huonommalta ajatukselta edes sen yhden juominen tuntuu. Sen huomasin eilenkin.
Haluankin kiittää näitä Ystäviäni sekä äitiäni kannustuksesta. Tulen jakamaan heille tämän päivityksen erillisenä postina, jotta kiitos menee perille <3

Kateus – Ja sitä valitettavasti on. Vaikka jokainen halukas voisi tähän ryhtyä. Mitään ei saa ilmaiseksi eikä makaamalla sohvalla. Toki aina löytyy tekosyitä. En ehdi, jaksa, voi, kykene… Toinen Ystävistäni, joka on ilmoittanut olevansa ylpeä minusta, sanoikin hyvin: ”Kun kilot lähtee, lähtee myös muutama ”ystävä”. Tuntuu pitävän paikkaansa. Tässä on vielä jännä juttu se, että tosi harva tietää minun elämäntapamuutoksestani ja silti kateutta on ilmassa?

Tipattomuus – Tästä voisin pyöritellä päätäni. Ensimmäisen kerran eilen jouduin Facebookissa selitellä tipattomuutani, joka ei johdu esim. raskaudesta. Keskustelu lähti siitä, että jaoin FB:ssä tämän Iltasanomien artikkelin: Kuukausi ilman alkoholia – tämän se saa aikaan kehossasi! Käsittämätöntä, että tipattomuutta pitää selitellä. Eilen tuli taas selväksi se, että pikkujouluja voi juhlia ilman viinaakin. Höpöttelimme normaalisti, jammasimme hulluna ja pidimme hauskaa. Sillä erolla, ettemme kumpikaan ottaneet alkoholia.

Yhteenvetona, miksei voisi olla toisesta ylpeä ja iloinen hänen puolestaan? Kuitenkin kaikki lähtee omista valinnoista. Oli kyse sitten kampaajalla käynnistä, tipattomuudesta, asenteesta tai elämäntapamuutoksesta – Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja nauttia siitä hehkusta :)

Elämme täällä vain kerran ja jokaisen tulisi ottaa siitä ajasta irti haluamansa ja nauttia. Näihin mietteisiin.

Toivotan kaikille oikein rauhallista Pyhäinpäivää <3

20151029_163054