Selaat arkistoa kohteelle yksin.

Mut tottahan toi on… !!!!!

10.8.2015 Yleinen

The Lie We Live näinhän se menee!!!!

Katso ympärillesi ja herää nyky heteen mit on tapahtumassa tai on jo tapahtunut.

Mutta minkäs mie sille teen, jos sie et halua tehä mitään.

Myö ihmiset ollaan välillä kyllä … sanonko minkälaisia …

Yö eläin

5.7.2015 Yleinen

Taas kerran tuli todistetua että olen yö eläin nukun päivisin ja valvon öisin tekemässä koodia en tiedä mistä tämä on tullut mutta olen yli puolet elämästäni nukkunut päivisin ja valvonut öisin en vaan viihdy päiväs aikaa rakastan yötä sitä hiljaisuuta ja rauhallisuuta tykkään vietää aikaa yksin musiikkia kuunnellen ja pelailen vaikka minecraft servereitä Kyllä pelaan Mineä aika useasti mutta en normi servuilla :p pelaan lähinä roolipeli servuja ja yhtä servua olen nyt takonut kuukausi tolkulla  jos en kirjoita koodia öisin niin pelaan jos en pelaa tai kooda niin katson netflixistä leffoi toiminta ja rikos sarjat on niitä suositumpia minulla,

Yö alkaa aina minulla samalla tavalla eli ruokaa tehdessä tällä kerta päätin tehdä ranskalaisia ja pelata vähän aikaa eihän se väärin ole eihän ? :O

Noh Huomenna on maanantai kuka siitä päivästä muutenkaan pitää ? en ainakaan minä inhoan maanantaita koska se kuvastaa tulevaa surkeeta viikko kotona, en ylensä liikku ollenkaa ulkona jos ei ole pakko käydä kaupassa ostaa ruokaa tai tupakkaa viihdyn ihmellisen hyvin yksin kotona vaikka viikko tolkulla, kyllähän välillä kaverit käy ja yritää saada mukaan jonnekkin pihalle mutta ei päivisin liikkuminen ole mun juttu liikun mieluiten yöllä silloin lähden kavereiden kanssa mielusti pihalle jos ne tulee pyytämään.

Hiljaiselosta hiljempaa

4.6.2015 Yleinen

Kuukausi on kulunut. Terveys alkaa olla reilassa, mutta en uskalla sitä hehkutta. Pelkään, että hammas kipeytyy jos luotan siihen, että olen terve. Flunssa ei enää vaivaa, mutta kyllähän tässä ehtii vielä sekin tulla jos on tullakseen. Salilla olen käynyt YKSIN. Todella tylsää tai ei tylsää, mutta jotenkin siitä ei saa irti sitä mitä haluaisi. Rinta- ja käsipäivinä on aina tarvetta kaverille joka tulee nostamaan ja varmistamaan. En osaa treenata yksin. No olen saanut aina nakitettua jonkun jätkän salilta varmistamaan ja tekemään muutaman kegatiivisen loppuun. Se on ollu ihan jees, mutta jotenkin ei aina jaksais kysyä jotain random tyyppiä auttaan. Vaikka ihan mielellään ne näyttävät tulevan auttamaan, mutta silti välillä jää sellainen olo, että sori jos keskeytin… Ja voishan sitä vastata että en mä nyt ehdi… Niin saako salilla kysyä random tyypeiltä varmistus tai muuta jeesiä?

En ole ollut kuukauteen töissä joten olen päässyt päivisin treenailemaan ja usein käynytkin. Käyn 3-5kertaa viikossa salilla. Nytkin on maanantain jalkapäivästä jalat niin kipeät että istuminen on vähän tuskaisaa tai oikeastaan ylös nouseminen.

Olen saanut vihdoin myös raahattua yhden kaverin salille ja se on ollut kyllä ihan huippua. Aika salilla menee nopeammin ja saa parempia tuloksia aikaan ja uusia liikkeitäkin olen tuon kaverin ohjeistuksella kokeillut. Jotenkin siihen treenaukseen tulee joku järki kun sielä on joku mukana kenelle puhua…  Tajuaa olevansa elossa ja muut ihmiset oikeesti näkee mut. Mä olen yksin kuin haamu, joka vaan leijuu sielä salilla.

Kysyin salihenkilökunnalta myös jos joku voisi katsoa vähän sitä mun saliohjelmaa ja tehdä mulle uudenlaista ohjelmaa käyttöön. Tilanne on todella vaikea. Olen ollut taas niin kauan työttömänä, että puhuminen ulkopuolisille on vaikeaa. Kun viettää kuukauden päivät puhuen vaan perheelleen niin siinä alkaa puhe tarttua kurkkuun kun pitäisi tuntemattomille puhua. Itse olen oikeasti avoin ja ulospäin suuntautunut ja liiankin puhelias yleensä, mutta nyt huomaan, että työttömänäolo syö itsetuntoa ihan hirveästi.

Toinen ongelma on se, että olen oikeasti todella lihava. Kaikki salilaitteet ei vain yksinkertaisesti käy mulle koska mulla on niin iso maha. Siitä on aika vaikea keskustella tuntemattoman ihmisen kanssa. No sain kuitenkin varattua sen miehen kanssa ajan itselleni ja mua jännittää ihan kamalasti. Siis ei edes jännitä vaan tää on sellaista pakokauhua jota en osaa selittää…

Treenarin kanssa asioista pystyi puhumaan suoraan, koska oltiin ystäviä mutta, että puhuisin niistä samoista asoista tuntemattomalle. Ja ystävällekin puhuminen tästä lihavuudesta on vaikeaa. Hyvä jos omalle murulle pystyy puhumaan. Se on nöyryyttävää, vaikeaa ja ahdistavaa.

No katsotaan kuinka käy…

Vaatii liikaa uskallusta mennä salille

15.4.2015 Yleinen

No niin. Kurkku on vieläkin kipeä, mutta pakko oli päästä salille tai kaikki hyvä valuu hukkaan. Kävin maanantaina tekemässä selkää ja rintaa salilla ja tuntui ihan hyvältä. Vinopenkissä tangolla pyysin yhtä jätkää varmistamaan, koska en todellakaan uskaltanut nostaa sitä painoa yksin. Siltä jätkältä oli ihan helppo pyytää apua kun olen nähnyt sen melkein joka kerta siellä salilla ja se vaikuttaa ihan mukavalta. Joskus joku sananen vaihdettukin. Mutta eilen… menin salille. En uskaltanut mennä sekasalin puolelle ja naisten puolella kaikki on niin tylsää… huonommat laitteet ja tilat. Tai ei ne kai ole, mutta ne on erilaiset kuin siellä sekasalin puolella missä olen tottunut treenaamaan. Yksi toinen ärsyttävä piirre siellä naisten puolella on, että naiset jää istumaan niihin laitteisiin kun ovat sarjan tehneet… eipä siinä kauheasti tee mieli istua toisen syliin jos haluaisi itse tehdä sarjaa.

Olo oli äärimmäisen tuskainen. Mä tarviin treenikaverin. Mä ehdottomasti tarviin sen tai tämä loppuu…

No tässä tuo eilinen treeni joka eroaa huimasti ”normaalista” treenistä

Jalkapäivä:

  • loitonnus 15×45, 15×55, 15×65
  • lähennys 15×45, 15×50, 15×55
  • koukistus istuen 10×30, 10×35, 10×40
  • pakarakone 10×40, 10×45 (tässä en tehnyt kolmatta sarjaa kun joku nainen meni hengaan sinne laitteeseen… argh)
  • jalkaprässi 10×80, 10×100, 10×120
  • taljassa jalka taaksepäin 15×15, 15×20, 15×25

Kyykkyjä olisin halunnut tehdä, mutta tuolla naistenpuolella ei ole siihen oikein mahdollisuutta ja sekasalin puolelle en uskaltanut mennä. Mä olen kuitenkin niin lihava, että kun kyykkään mun läski maha tulee kauheana reppuna tohon mun jalkojen väliin ja se on ihan hirveän näköinen. Ja tiedän ettei muut salilla olijat kattele, mutta kun kyllä ne nyt vaan katsoo. Niin minäkin katson. Yksin en kestä sitä painetta, mutta kun olen treenarin tai kaverin kanssa niin pystyn keskittymään liikkeeseen ja treenariin. Pystyn luottamaan siihen, että treenari katsoo että asento on oikea ja liike menee oikein. En vieläkään pysty salilla katsomaan itseäni peilistä ja silloin on vaikea kontrolloida liikettä.

Miten mä uskaltaisin katsoa itseäni peiliin?