Selaat arkistoa kohteelle yhteys.

Onko yhteys katkennut aiheisiin?

8.1.2018 Yleinen

 

 

Niin se sitten alkoi. Istuin koneeni viereen ja koitin hahmotella seuraavaa juttuani. Nyt se tuntui olevan kyllä vaikeaa. Aivot olivat aivan jumissa. Monena päivänä olin jo tuskaillut, että mistä minä oikein kirjoittaisin. Ei vaan mitään aihetta tuntunut tulevan mieleen. Johtuukohan se siitä, kun olen kuitenkin jo viisi vuotta näitä juttujani kirjoitellut. Ja vauhtikin on ollut välillä, juttu viikossa. Olisiko kaikki jutut jo loppuneet. Ei, ei se varmasti ole syy tähän. Syy on vain siinä, että vanhat aivot eivät tuo enää aiheita niin nopeasti esille kuin ennen. Yksi konsti tietenkin olisi vielä käytössä. ”Jos ottaisin hiukan viinaa”. Se ei kuitenkaan ole aivan oikein. Jokainen muistaa aikaa taaksepäin, kun Suomessa oli paljon kirjailijoita, jotka joivat, kun kirjoittivat. Ja niin kävi, että kynä lopetti kokonaan kirjoittamisen. Ja ei se viina enää oikein maista. Yhden tai kaksi lasia pystyy korkeintaan ottamaan. Mutta se määrä ei oikein vielä kirvoita kieltä. Kolme lasia, kun ottaa, niin menee muisti. Kyllä elämä on sitten joskus hankalaa.

Koitin kuitenkin sitä viinaa, jos se vaikka antaisi jotain vauhtia tähän, vanhaan olioon. Ja ehkä se antaa pientä piristystä meidän kahden elämään muutenkin. Onhan kuitenkin jo melkein 50 vuotta oltu yhdessä. Luulen, että siinä ajassa on kyllä kaikki elämän ongelmat jo käsitelty ja puhuttu selväksi. Toisaalta kuitenkin, ei se emäntä oikein tästä viinan juonnista tykkää. Ehkä minun on  vaan hengitettävä sisäänpäin.

Ensimmäinen lasi on juotu, ei vaan mitään aihetta vielä löydy. Join toisen ja kolmannenkin. Ei tapahtunut mitään.

Menin koneelle ja siirryin You Tubeen. Ajattelin ettei kännit mene aivan hukkaan. Avasin nimellä Joel Hallikainen. Sieltä löytyi laulu, Pieni Enkeli. Mietin vähän aikaa, että olenko minä tämän kappaleen kuullut aiemmin. Kappale tuntui sellaiselta, että se oli pakko kuunnella. Varsin kaunis ja herkkä. Sitten se yhteys taas tuli aiheeseen. Kaikki tuntui taas helpolta, mulla oli aihe, josta voisin alkaa kehitellä jotain uutta juttua.

Seuraavan jutun nimi on ”Enkeli pieni”. Juttu ilmestyy muutaman päivän jälkeen.

 

piki

Seurakunnan merkityksestä

9.11.2017 Raamatusta

Näin unta jossa tapasin tuntemiani Jumalan miehiä ja naisia vuosien takaa. Uni oli erittäin latautunut. Yksi kohta sulatti sydämeni. Minulle on luonnollista halata ihmisiä, erityisesti uskon veljiä ja sisaria. Kun unessa halasin rakasta ihmistä, seuraavana vuorossa oli jo eläkkeellä oleva oikein sydämellinen uskon veljeni Veikko, joka elää tiettävästi Kokkolassa. Sekä minun että hänen kasvonsa ilahtuivat suuresti, kun tapasimme toisemme, ja halasimme pitkään. Olen saanut tavata tätä rakasta uskon veljeäni viimeksi noin seitsemän vuotta sitten, ennen kuin muutin tänne Seinäjoelle Kokkolasta.

Mitä seurakuntaan sisältyy, miksi se on niin tärkeä ja rakas paikka minulle? Ihmiset, jotka eivät käy aktiivisesti seurakunnan keskellä eivät ehkä ymmärrä miksi seurakunta on niin tärkeä juttu. Kun mietin suhdettani Veikkoon, juttelimme monia kertoja hänen kanssaan, kun istuin hänen takanaan monesti ennen tilaisuuden alkua. Hänen sydämellään oli vähäosaiset ihmiset, joita hän kohtasi palvellessaan yhdessä seurakunnan työmuodossa. Hänen rakkautensa kosketti ihmisiä. Kun mietin uskoon tuloa ja sen vaikutusta ihmisen elämässä, mieleen tulee ajatus siitä, että sisäinen päätös muuttuu käytökseksi.

Gracecard elokuva on tästä erittäin hyvä esimerkki. Kun mies tuli uskoon, hän tahtoi heti tavata poikansa, jota hän oli loukannut usein. Hän ei selitellyt, vaan pojan sairasvuoteen äärellä meni suoraan asiaan ja pyysi anteeksi sydämestään ja pyysi, että myös poika antaisi hänelle anteeksi. Kyynelten tippuessa poika antoi anteeksi. Kun uskovat tulevat yhteen seurakuntana, siellä on armahdettuja syntisiä. Kukaan ei väitä, että meistä tulee päätöksen myötä pyhimyksiä, jotka ovat immuuneja vihalle tai loukkauksille, mutta sydämemme on saanut muuttua oikeaan asentoon suhteessa Luojaamme, joka loi meidät yhteyteensä.

Kun seurakunta sitten alkaa palvomaan Jumalaa, joka on ostanut meidät omikseen Jeesuksen kalliilla verellä, ja saamme ilmestyksen siitä, miten suuri armo on ollut meidän itsemme kohdalla, syntyy aitoa iloa ja rauhaa. Tuon rauhan ja ilon pitäisi näkyä jokaisen uskovan arjessakin. Meidät on pelastettu, jotta mekin kertoisimme kukin omalla tyylillämme Jumalan rakkaudesta niille, jotka eivät vielä ole sisällä siinä. Meidän ei tarvitse ketään väkisin pelastaa, mutta voimme olla läsnä, kuunnella ja olla rehellisiä.

Kun mietin omaa työtäni, kohtaan paljon eri ammattiryhmissä olevia ihmisiä. Kun olen luonut asiakassuhteen, useamman tapaamisen jälkeen syntyy jo sellaisia keskusteluja, mitä ihmettelen jälkikäteen. Eikä siihen aina tarvita monia. Joku saattaa olla valmis jo ekalla kerralla puhumaan pahasta olostaan ja minun tehtäväni on kuunnella. Toinen kysyy miten olemukseni on muuttunut viime kerrasta ja kerron lyhyesti laihduttaneeni melkein 20kg vajaassa vuodessa. Sitten hän kertoo oman elämän tuskasta ja lopuksi minä voin rohkaista häntä, antaa toivoa, että sinä pystyt siihen.

Sitten autolle kävellessä ihmettelen, miten Herra on antanut minulle tällaisen duunin, jossa voin tavata ihmisiä ja herkkyyteni onkin voimavara eikä rajoite. Kun ala-asteella minua yllytettiin tappelemaan, vihasin sitä. Minua se ei kiinnostanut. Ihmettelin mistä se johtuu. Vuosien saatossa olen hyväksynyt sen, että minä toisinaan itken ja olen herkkä. Nyt kun palvelen rukouspalvelussa, ymmärrän, että se onkin ominaisuus, jota Herra käyttää minussa. Kun kohtaan ihmisiä, ehkä hekin kokevat sen.

Jumalan seurakunnan pitäisi siis vaikuttaa paikallisseurakunnissa sitä, että jokainen on aidosti tervetullut. Tarkoitan, että olemme aidosti iloisia siitä, kun uusia ihmisiä tulee seurakunnan keskelle. Ja meidän tulisi pyytää läheisiämme mukaan. Milloin viimeksi olemme kutsuneet ystävän tai työkaverin, joka ei oo uskossa seurakunnan tilaisuuteen? Ihmiset kaipaavat, että heistä ollaan aidosti kiinnostuneita! Eikä tarvii pelätä, että mitä jos hän sanoo ei. Silloin hän ei ole vielä valmis. Voimme rukoilla hänen puolestaan ja kysyä uudestaan vaikka puolen vuoden päästä.

Miksi sitten seurakuntayhteys on niin arvokas? Oletko huomannut, että elämässä tulee aika ajoin vastaan myrskyjä, jotka koettelevat uskomme perustusta?

Roomalaiskirje 8:16-18

Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä ja perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme. Päättelen siis, etteivät tämän nykyisen ajan kärsimykset ole verrattavissa siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.

Sisällämme on siis todistus siitä, että olemme Jumalan lapsia, jotka kerran tulevat perimään Taivaallisen Isämme yhdessä Jeesuksen kanssa. Kun kohtaamme myrskyjä, Pyhä Henki muistuttaa meitä tulevasta perinnöstä ja identiteetistämme Kristuksessa. Sen kautta on helpompi kiinnittää mieli Jeesuksen voittoon, ja voimme säilyttää hankalissakin olosuhteissa oikean asenteen.

Voimme kokea syvää rauhaa, jota ei voi selittää, koska ihminen, joka ei ole tullut uskoon, ei näe mitään syytä pysyä rauhallisena vaikeissa olosuhteissa, vaan alkaa hermostumaan, kun ei voi itse hallita tilannetta. Jumalan lapsina meidät on kutsuttu luottamaan kokosydämisesti Jumalaan, nojaamaan häntä vasten ja sanomaan: ”minä päätän luottaa sinuun Herra, vaikka tunteet sanovat ettei siinä ole yhtään järkeä.” Silloin alistamme tunteet Jumalan sanan auktoriteetin alaisuuteen ja voimme kokea läpimurron.

Seurakuntaperheessä voimme kertoa rakkaille veljillemme ja sisarillemme mitä meille oikeasti kuuluu, saada rohkaisua ja esirukousta. Vaikkei uskovan elämä todella ole aina ruusuilla tanssimista, on se helpompaa, kun voi kertoa sydämensä tuntemukset ystäville ja Herralle. Aivan kuten Paavali opetti galatalaisia (Gal. 6:2): Kantakaa toistenne kuormia, niin täytätte Kristuksen lain. Sinäkin voit olla rohkaisuksi monelle! Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

ILTA Weekend

14.5.2017 juhlat, Raamatusta

Olen sanattoman kiitollinen jokaisesta nuoresta, nuoresta aikuisesta ja vanhemmistakin, jotka palvelivat ja osallistuivat tapahtumaan perjantaina ja eilen. Kun kohtuullisen raskaan työviikon jälkeen tulin perjantai iltana rakkaaseen kotiseurakuntaani ja ILTA cafeeseen, mietin, että kuinka paljon moni nuori on jo nähnyt vaivaa tapahtuman eteen? Päivän selvää on, että rakkaat lavatiimin jäsenet, tekniikka tiimi, somistus tiimi, kahvila tiimi ja monet muutkin olivat jo tehneet arvokasta työtä, ennen kuin etkot ennen Northwind Collectiven levyjulkkari keikkaa olivat alkaneet.

Sen lisäksi moni seurakuntalainen oli rukoillut läpimurtoa tapahtuman ylle, jotta mahdollisimman moni saisi kokea taivaan Isän rakkauden ja sen kautta alkaa eheytymään ja vapautumaan. Aistin Jumalan voimakkaan läsnäolon alusta lähtien kun astuin pääsaliin. Kun rukoilimme yhdessä Northwindin jäsenten ja tiimiläisten kanssa yhdessä, koin kuinka Herra puhdisti kaikesta turhasta itseäni, ehkä muitakin. Kaikki mitä kulunut viikko olikin sisältänyt pyyhittiin pois ja saimme lähestyä rakastavaa taivaan Isää luottamuksella.

Koko ylistyskonsertin fokus oli rakastavassa taivaan Isässä, joka tahtoo hoitaa lapsiaan. Saimme mahdollisuuden siunata halukkaita konsertin jälkeen. Sama teema tuntui jatkuvan myös lauantaina. Oli suuri ilo palvella yhdessä seurakuntamme kokeneempien rukouspalvelijoiden kanssa iltapäivä tilaisuuksien päätteeksi ja huomata, kuinka moni tahtoi tulla siunattavaksi. Myös illan tilaisuudessa saimme palvella. Olen niin sanoinkuvaamattoman kiitollinen näistä rakkaista rukouspalvelijoista, jotka ovat niin sitoutuneet palvelemaan täydestä sydämestään Herraa ja ihmisiä, käyttämään rohkeasti armolahjojaan ja rohkaisemaan! En voisi olla ylpeämpi näistä rakkaista sisarista ja veljistä, joiden sydän palaa täysillä Herralle!

Sydämeni palaa jatkuvasti enemmän Herralle, kun näen, kuinka vilpittömästi nuoret tahtovat uudistua uskossaan ja juurtua Herraan! On suuri etuoikeus palvella ihmisiä tässä palvelutyössä. Kun mietin jokaisen vapaaehtoisen panosta ja sen vaikutusta tapahtumaan, uskon vilpittömästi, ettei taivaan Isä jätä huomiotta, millä sydämen palolla jokainen on palvellut häntä!

Koko sen ajan (kohta kuusi vuotta) minkä olen saanut asua Seinäjoella ja palvella Seinäjoen Helluntaiseurakunnassa ja erityisesti nuorten työssä, olen pistänyt merkille kuinka monet nuoret vilpittömästi kaipaavat päästä lähelle Jumalaa, palvoen ja ylistäen häntä täysillä. Se saa oman sydämeni palaamaan Herraa kohtaan ja rohkaisemaan muitakin kasvamaan lähemmäs häntä jatkuvasti! Itse ajattelen, että se on tunnusomaista Seinäjoen illalle ollut nämä vuodet.

Aina löytyy uusia sitoutuneita nuoria ja nuoria aikuisia, jotka tahtovat tehdä mitä tahansa, jotta Jeesus saa kaiken ylistyksen ja palvonnan. Eikä ole kyse siitä, että kaikki tiimit joissa voi palvella olisivat näkyviä, vaan moni palvelee Herraa ikään kuin taustalla. Silti jokaisen työpanos on yhtä arvokas! Ei ole yhtään Jumalan seurakunnan jäsentä, jonka työpanos olisi suhteessa näkyvämpiin töihin vähemmän arvokasta.

Mikä on erityisesti Seinäjoen illan salaisuus? Mielestäni se on yhteys. Kun aloin käymään nuorten illoissa, tutustuin nuoriin, jotka rakastavat Jumalaa koko sydämestään. Minkä merkityksen Raamattu antaa yhteydelle?

1 Johanneksen kirje 3:23-24

Tämä on hänen käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toisiamme, niin kuin hän on meille käskyn antanut. Joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Siitä me tiedämme hänen pysyvän meissä, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.

Ennen kuin voi olla yhteyttä, täytyy olla jotain yhteistä. Meillä on usko, jonka Jumala on armossaan lahjoittanut ja lahjoittaa jokaiselle, joka nöyrtyy mielenmuutokseen hänen edessään. Huomaa, että Johannes yhdistää uskon Jeesukseen ja keskinäisen rakkauden. Aivan kuten Herra on rakastanut meitä, meidänkin tulee rakastaa! Ja kun päätämme olla kuuliaisia Herrallemme, silloin kasvamme uskossa ja Pyhä Henki iloitsee, kun rakastamme Jumalan rakkaudella kaikkia ihmisiä.

1 Johanneksen kirje 4:9-10

Siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meille, että Jumala lähetti ainutsyntyisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttaan. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Kun mietimme sitä hintaa, jonka Jeesus maksoi synneistämme, meille ei pitäisi tuottaa mitään ongelmia rakastaa sekä lunastajaamme Jeesusta, että kaikkia ihmisiä, jotka ovat hänelle niin rakkaita! Jos me täytymme Jumalan rakkaudella, tahdomme jatkuvasti muuttua Jeesuksen kaltaiseksi.

1 Johanneksen kirje 4:11

Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, mekin olemme velvollisia rakastamaan toisiamme.

Kun mietin näitä vuosia Seinäjoen Helluntaiseurakunnan keskellä, tapaan siellä rakkaita siskoja ja veljiä, jotka aidosti rakastavat lähimmäisiään. Kun mietin nuoria, jotka tulevat viikko toisensa jälkeen yhteen palvomaan Jumalaa, kuulemaan Jumalan sanan opetusta, näen sukupolven, joka tahtoo vilpittömästi olla Jumalan työtovereita, eikä vain palvelijoita, vaan ystäviä, jotka tuntevat läheisellä tavalla Herransa ja valitsevat kuuliaisuuden.

Siksi en ole yhtään huolestunut Seinäjoen ja koko Suomen tulevaisuudesta, koska ILTA Weekendissä moni antautui Jumalan tahtoon, omistautui hänelle ja teki päätöksen panostaa Jumalasuhteeseen entistä enemmän. Kun näen nuoria, jotka saavat vastuuta jo varhain, he oppivat hengellisen elämän lainalaisuudet ja näkevät, miten kasvetaan Jumalaa lähellä, hekin juurtuvat syvälle Raamatun arvoihin ja seurakuntaruumiiseen. Kun heillä on terveitä esikuvia elämässään, he ymmärtävät, että Jeesuksen seuraaminen maksaa, mutta heillä on tukiverkosto lähellä, joka siunaa heitä. Jokainen oppii silloin ymmärtämään yhteyden arvon aivan uudessa valossa.

Sydäntäni liikutti paljon lyhyt kohtaaminen ILTA cafessa lauantaina, kun arvioni mukaan noin viisitoista vuotias nuori mies, jonka muistan nähneeni viimeksi ILTA Conferencessa viime lokakuussa, tuli juttelemaan ihan yllättäen. Kysyin kuulumiset ja aistin hänessä syvän janon Jumalan puoleen. Kun siunasimme rukouspalvelijoina lauantai iltana nuoria, näin hänet edessä ja sain siunata häntä. Tiedän, että tällaisista nuorista Jumala varustaa sellaisen armeijan, joka palaa hänelle. He eivät väisty haasteiden edessä, vaan kasvavat Jumalan armon kautta ja oppivat vetoamaan Jumalan lupauksiin ja tulevat voittamaan! Rukoukseni on, että olitpa minkä ikäinen tahansa, rakas lukijani, voisit vihkiytyä tänään vilpittömästi taivaalliselle Isällesi ja antaa hänen johdattaa sinne, minne hän tahtoo viedä. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Yhteydestä Jumalaan ja lähimmäisiin

19.6.2016 Raamatusta

Olin eilen todella hienoissa häissä, kun ystäväni Sakari avioitui Kristiinan kanssa. Muistan elävästi, kuinka monta vuotta (noin 22 vuotta sitten) aloin käymään Haapaveden helluntaiseurakunnan nuorten illoissa. Muistan, kuinka timantteja iltoja meillä oli porukassa, jossa ikähaarukka oli melko laaja. En osaa arvioida tarkalleen, minkä ikäisiä vanhimmat olivat, mutta juhlimme silloin Sakarin kolmikymppisiä jossain kohtaa :) Se, että kokoonnuimme yhteen Jeesuksen nimessä, rukoilimme, keskustelimme ja saimme kuulla Jumalan sanan opetusta, yhdisti. Vieläpä monet käyttivät armolahjoja voimallisesti ja opin silloin arvostamaan uskovien yhteyttä, jossa Pyhä Henki toivotettiin tervetulleeksi. Olen vakuuttunut siitä, että ellen olisi nuorena saanut kokea Hengen yhteyttä ystävien kanssa, vaikken itse puhunut kielillä vielä moneen vuoteen, en olisi oppinut arvostamaan sitä niin paljon. Myös se, että meitä oli monen ikäisiä oli merkittävää. Opin arvostamaan itseäni kokeneempia ja Jeesusta pitempään seuranneiden hengellistä kypsyyttä. Säilynyt ystävyys Sakarin kanssa vuosien ajan kertoo minulle tänään siitä, mitä Jeesus rukoili.

Johannes 17:20-23

Mutta minä en rukoile ainoastaan heidän puolestaan vaan myös niiden puolesta, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Rukoilen, että hekin olisivat yhtä meissä, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, minä olen antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä – minä heissä ja sinä minussa – jotta he olisivat täydellisesti yhtä ja maailma tietäisi, että sinä olet lähettänyt minut ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet rakastanut minua.

Jotta maailman ihmiset vakuuttuisivat evankeliumin sanoman todenperäisyydestä, Jumala on tarkoittanut meidät elämään yhteydessä itsensä ja toisten Jumalan lasten kanssa. Kärjistäen sanottuna: Jos uskovat riitelevät ja osoittavat epäkunnioitusta toisiaan kohtaan, kuka silloin haluaa tulla Jumalan lapseksi? Ei kukaan. Jos krisityt tunnettaisiin siitä, että he ovat lämminhenkisiä, ystävällisiä, nöyriä ja palvelualttiita ja he kohtelevat toisia uskovia ja muita ihmisiä hienotunteisesti, uskallan väittää, että seurakuntamme olisivat täynnä syntisiä, jotka tahtovat tulla uskoon heti paikalla.

Evankeliumin voiman ilmeneminen näyttää liittyvän oleellisesti siihen, miten uskovat kohtelevat ihmisiä. Jos me elämme läheisessä yhteydessä Jumalan kanssa, se heijaistuu väistämättä ihmissuhteisiimme. Se on Jumalan säätämä luonnonlaki, joka heijastaa hänen taivaallista rakkauttaan muillekin. Ihmiset jotka ovat jatkuvasti Jumalan rakkauden täyttämiä vetävät toisia ihmisiä puoleensa. Miksi? Koska mitään vastaavaa ei löydy maailmasta. ”Rukoilen, että hekin olisivat yhtä meissä, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.” Jeesus ei todellakaan anonut tätä epähuomiossa, vaan hän todella tiedosti, että ainoastaan yhteyden kautta ihmiset näkisivät seurakuntaperheen oikeasti Jumalan seurakunnaksi, johon kaikenlaiset ihmiset ovat tervetulleita! Jeesuksen ihmiseksi tuleminen on Jumalan valtavan rakkauden osoitus syntisiä kohtaan. Jumalan rakkaus saa ihmiset vakuuttumaan siitä, että he voivat saada kaikki syntinsä anteeksi.

1.Piet. 1:22-23

Puhdistakaa sielunne totuudelle kuuliaisina vilpittömään veljesrakkauteen ja rakastakaa toisianne kestävästi, puhtaasta sydämestä. Tehän olette uudestisyntyneet, ette katoavasta siemenestä vaaan katoamattomasta, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.

Näemme Pietarin sydämessä olevan sama ajatus kuin hänen Mestarillaan. Jos kristinuskosta otettaisiin pois rakkaus, se ei olisi enää sama millään muotoa. Kaikki perustuu Jumalan valtavaan rakkauteen hänen vihollisiaan, syntisiä kohtaan. Jos sanomme olevamme Jumalan lapsia, meidän velvollisuutemme on rakastaa kaikkia, riippumatta siitä, ovatko he kaikista asioista samaa mieltä kanssamme. Jotta voimme rakastaa, meidän täytyy jatkuvasti uudistua mielen uudistuksen kautta, kasvaa Hengen hedelmää, ja juuri rakkauteen kaikki muut Hengen hedelmät sisältyvätkin. Jos me koemme omassa elämässämme Jumalan puhdistavan ja uudistavan voiman vaikutuksen, emme tahdo pidättää sitä muiltakaan. Kuten Pietari jatkaa jakeessa 23, meidän elämämme todistaa, onko Jumalan sana saanut muuttaa sydämemme. Jos Jumala saa muuttaa meitä sanansa kautta, ajattelu-, toiminta- ja tahtomaailmamme muuttuu pikku hiljaa sellaiseksi kuin hän tahtoo.

Galatalaiskirje 2:20

Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Minkä nyt elän lihassa, sen elän uskossa Jumalan Poikaan, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä alttiiksi minun puolestani.

Miten Kristus voi tulla näkyviin elämässäni? Jakeen 19 loppuosa antaa avaimen: ”Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu.” Jos teemme vanhan luontomme tahtomalla tavalla, emme kykene rakastamaan, emmekä antautumaan kokosydämisesti Jumalalle. Siksi meidän tulee kuolla sille, naulita se päivittäin ristille ja pyytää nöyrästi, että Henki saa johtaa meidän elämäämme! Silloin voimme elää niin kuin Jeesus. Pyhä Henki antaa meille siis kyvyn ja voiman elää pyhää elämää, joka todistaa kaikille ihmisille Jumalan rakkaudesta. Jos Jeesus vapaaehtoisesti kerran antoi elämänsä uhrina meidän puolestamme, olemmeko mekin valmiita tekemään samoin? Teen ehdotuksen: Sitoudu elämään Jumalan rakkauden voimasta arjessasi ja saat nähdä, kuinka Jumala käyttää sinua voimallisesti työtoverinaan ja ystävänään! Siunausta ja tsemppiä!

Jumala, Pekka Perho ja ylivertainen suunnitelma

5.10.2014 Raamatusta, Yleinen

Sunnuntaina 5.10.14 tuli riemullinen uutinen rakkaassa kotiseurakunnassa, joka tuli aivan puun takaa. Siksi tämä kirjoitus, johon liittyy Jumalan suunnitelman toteutuminen omassa elämässäni, joka sivuaa rakasta kotiseurakuntaani myös..

Pekka vauhdissa :)

Pekka vauhdissa :)

Herra laittoi kaipuun sydämeeni muuttaa Seinäjoelle, mahdollisti sen 31.6.2011, siunasi kodilla, joka on juuri sopiva solutyötä varten. Pastori Ville Pitkänen haastoi mukaan solutyöhön ja solujohtajaksi tavatessamme seurakunnassa ja kun sain kutsun äijäsoluun, innostuin. Pian sen jälkeen sain kutsun solujohtajaksi kyseiseen soluun yhdessä toisen veljen kanssa.

Vihollinen hyökkäsi Jumalan sunnitelmaa vastaan, ihastuin naiseen, joka oli juuri tullut uskoon ja eronnut poikaystävästään. Herätyskellot eivät soineet, vaan annoin tunteiden viedä. Seurakuntayhteys oli rinnalla, seurustelu ykkösenä. Vaikka kävimme seurakunnassa joskus yhdessä, homma ei skulannut. Onneksi solussa sain olla täysin avoin tästä suhteesta ja Jumala uudisti ja virvoitti. Toisinaan rukousillat ystävien kanssa rohkaisivat valtavasti, jossa Pyhän Hengen virvoittava vaikutus ja armolahjat saivat toimia. Samoin äijäsolussa armolahjat toimivat ja huomasin kuinka arvokkaita ystäviä Herra on johdattanut elämääni.

Kevät talvella parisuhde loppui ja juuri silloin, kun eniten tarvin rinnalla kulkijoita, Herra antoi ystävien olla tukemassa ja seurakunta eri työmuotojen mukanaan rohkaisi valtavasti. Tutustuin pikkuisen Koskenrannan Arttuun ja Lauraan ja Niemelän Niklakseen ja Tanjaan. Seinäjoen ILTA alkoi tuntua kodilta, kun pääsi paremmin tutustumaan ihmisiin.

Talvella alkoi myös solujohtajuuskoulutus ja sain rohkaistua ja kasvaa. Syksyllä 2012 sain aloittaa seurakunnan Raamattukoulun jossa ansiokkaasti Tuomo Läntelä, Jukka Rajala ja pastori Ville pääasiassa opettivat tärkeistä asioista. Solutyö edelleen tuli rakkaammaksi ja jossain kohtaa armolahjat alkoivat virittyä käyttöön myös omalla kohdallani. Raamattukoulun vaikutuksesta Jumalan sana sai kasvattaa syvempään Jumala suhteeseen. Aloin myös palvella Seinäjoen illan tykkitiimissä ja koin sen tärkeänä palvelupaikkana :) Huippuhetkenä oli ensimmäiset yhteistyöhetket pastori Pekka Perhon kanssa, kun hän julisti Unique Youth tapahtumassa marraskuussa ja sain kaivaa Raamatunpaikkoja skriinille hänen julistaessaan.

Jumalan siunaus solutyössä tuntui ja niitä piti lisätä. Jumala kasvatti melkoisesti, kun piti huolehtia laumasta :). Seurakunnan merkitys kasvoi jatkuvasti, aivan sama oliko keskiviikko vai lauantai ilta vai sunnuntai, niin kirkkolle piti päästä :) Keväällä 2013 huomasin väsyväni, kun palvelin monessa työmuodossa ja kesälomalla hyvien ystävieni kanssa keskustelun jälkeen päätin jäädä kahdesta hommasta sivuun. Helpotti valtavasti. Sain keskittyä nyt solutyöhön, rukouspalveluun sateet lähetä illoissa ja rukoustiimin vetoon nuorten keskellä. Näiden ohella saan edelleen jatkaa teologian opintoja Global University Finlandissa (etänä).

Syksyllä sain mahdollisuuden ensimmäistä kertaa matkustaa Israeliin upean ryhmän kanssa. Nuorten porukka (vissiin 25) tiivistyi matkan aikana ja saimme ilta hetkissä kokea mahtavia hetkiä Jumalan läsnäolossa. Lähes kaikki taisivat todistaa vuorollaan mitä Jumala oli tehnyt omassa elämässä. Ryhmästä tuli tiivis ja matkan jälkeenkin monta kertaa kokoonnuimme yhteen ja näistä sisarista ja veljistä on tullut erittäin rakkaita itselleni. Yhteys on pysynyt vahvana ja tulee pysymään, sehän on selvä :D

Helmikuussa 2014 nuorisopastorit Niklas Niemelä ja Johannes Saranpää veivät nuorten ryhmän Tukholmaan, jossa päätarkoituksena oli tutustua Hillsong Stockholmiin. Se opetti paljon. Sydämeen jäi palo nähdä saman toteutuvan Seinäjoen helluntaiseurakunnassa: Että kaiken ikäiset Jumalan lapset palvovat Jumalaa Pyhässä Hengenssä ja totuudessa. Näky siitä yhteydestä jota tuolla ilmeni oli sanoinkuvaamatonta.

Matkan jälkeen opin vielä enemmän arvostamaan kotiseurakunnan pastoreita, kaikkia työntekijöitä ja vanhimmistoa, jotka ovat antaneet koko elämänsä Jumalan käyttöön kysymättä palvelushintaa. Aloin siunaamaan aamuhetkissä pastoreita ja heidän perheitään, koska he ovat hengellisiä auktoriteettejani, jotka Isä viisaudessaan on asettanut. Toisaalta edelleen huomasin surevani sukupolvien välistä kuilua. Miten olisi mahdollista saada koko seurakunta kokoon yhdessä palvomaan ja palvelemaan Jumalaamme?

Sitten tapahtui se, että vanhimmisto ilmoitti, että pastori Markku Tuppurainen yhdessä vaimonsa Mirjan kanssa tulevat työyhteyteen Seinäjoelle 1.7. alkaen ja Markku aloittaa seurakunnan johtavan pastorin työt 1.1.2015. Se tieto rauhoitti syvästi. Oikeastaan kukaan ei voi korvata pastori Martin paikkaa, mutta Markku on Jumalan mies ja Isä kasvattaa häntä siihen tehtävään varmasti, jossa hän saa viedä seurakuntaa uusiin haasteisiin. Olen kokenut yhteistyön Markun kanssa luontevaksi ja voimaannuttavaksi, ei voi kuin kiittää Jumalaa hänestä :)

Syksy on ollut yllätyksiä täynnä, kun Arttu ja Laura Koskenranta muuttivat takaisin Kanadasta Thunder Bayn Saalemin työyhteydestä. Yllätys oli myös, kun rakkaat nuorisopastorit perustavat uuden seurakunnan. Tänään, seurakunnan ehtoolliskokouksessa, kirkon ollessa täynnä, tuli yllättävä tieto, että Pekka, Neea, Linnea ja Adeline Perho muuttavat Seinäjoelle keväällä 2015 ja Pekka aloittaa pastorin työt seurakunnassa. Nyt voi olla todella kiitollinen Jumalan suuresta suunnitelmasta ja aikataulusta!

Keskustelut Pekan kanssa ovat aina olleet valtavan rohkaisevia. Hän on todella Jumalan mies, hän elää läpinäkyvää elämää. En rehellisempää, aidompaa miestä voisi toivoa pastoritiimiimme, joka on vailla vertaa! TERVETULOA siis Pekka ja perhe!

Vuodet ovat vierineet, mutta Jumalan ainutlaatuinen suunnitelma on voimassa jokaisen uskovan kuin myös seurakunnan kohdalla! Tiedän, että jokaisen uskoa koetellaan, mutta kaikki vaikuttaa niiden parhaaksi jotka Jumalaa rakastavat. Kasvuahan ei oikeastaan voi tapahtua, ellei tule koskaan haasteita.

Roomalaiskirje 5:1-5

Koska siis olemme tulleet uskosta vanhurskaiksi, meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen kauttaan me olemme päässeet uskossa tähän armoon, jossa nyt olemme, ja me kerskaamme Jumalan kirkkauden toivosta. Emmekä ainoastaan siitä, vaan me kerskaamme myös ahdistuksista, tietäen, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, kärsivällisyys koetuksen kestämistä ja koetuksen kestäminen toivoa. Mutta toivo ei tuota pettymystä, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

Uskon koko sydämestäni, että sukupolvien välinen kuilu pienee ja poistuu ajan saatossa seurakunnastamme. Sen vuoksi notkistan polveni Isän edessä ja kiitän hänen valtavasta rakkaudestaan joka ei koskaan lopu. Olen varma, että Jumala tulee pitämään huolta omistaan kaikkina päivinä, tuli sitten minkälaisia haasteita tahansa vastaan, koska hän on niin luvannut Sanassaan. Ole siunattu!