Selaat arkistoa kohteelle viisuvimmaa.

”Tulen Euroopasta, pohjolasta päin…”

3.5.2015 Euroviisut, Wien, Yleinen

Se olisi taas SE aika vuodesta… Euroviisut! Laitoin tällä kertaa vain yhden huutomerkin, joka kertoo siitä, että tänä vuonna en aikakaan vielä ole päässyt suureen viisuhurmokseen. Toisin kuin aikaisempina vuosia, on ollut jännitävää seurata eri maiden karsintoja ja miettiä, miten Suomi menestyy. Ei nyt…:(

IMG_1700UMK tänä vuonna vaikutti aluksi mielenkiintoiselta. Uusia artisteja, mielenkiintoisia kappaleita ja pienen pieni askel parempaan showtyyliseen kansanjuhlaan. Innokas odotus kuitenkin laski viikkojen kuluessa, kun alkoi vahvasti näyttää siltä, että voittaja oli kiveen hakattu, ennen ensimmäistäkään semifinaalia. Tästä kiitos järjestävälle taholle, jolle minäkin tahtomattani maksan 0,68% veroa ansiotuloistani.

On käsittämätöntä kuinka YLE buffasi yhtä ja ainoaa osallistujaa mainonnassaan ja ohjelmavalinnoissaan koko UMK -kisan ajan. Yksikään muu artisti ei saanut YLE:n mainonnassa niin paljon näkyvyyttä kuin lopulta ”yllättäen” Pertti Kurikan Nimipäivät. No, nyt joku voi miettiä, että ”kansa” äänesti näin…Niin se kansa, jonka mielestä ”Suomi häviää aina”, ”Euroviisut eivät ole laulukilpailu”, ”Eikä musiikilla ole Euroviisuissa mitää merkitystä”. Tässä tapauksessa kansa oli oikeassa – tänä vuonna musiikilla ei ollut mitään tekemistä – ainakaan Suomen edustajaa valittaessa.

Kaiken tietävä euroviisukansamme näpytteli finaali-iltana kännykkäänsä ”suvaitsevaisuus” ja ”asenne” edellä ja lähetti PKN:n ja viisuhistorian lyhyimmän kappaleen isolle lavalle Wieniin. Ne, jotka rohkenivat olla erimieltä kappaleen laadukkuudesta, leimattiin somessa suvaitsemattomiksi ja jopa rasisimikorttia vilauteltiin. Höpö höpö sanon minä! Ei ole mikään este nousta Euroviisulavalle kehitysvammaisena tai muutenkaan valtaväestöstä poikkeavana. Este minun mielestäni on onneton kappale. Minulle muuten on kenenkään turha tulla suvaitsemattomuuskorttia heiluttelemaan, jollet tunne taustojani riittävän hyvin.

Ettei PKN saisi tässäkin blogissa turhaa palstatilaa, lopetan kirjoittamisen PKN:sta tähän. Mainittakoon vielä se, että tänä vuonna Suomen liput eivät heilu aikanaan minun kädessäni ja ainakin ensimmäisessä semifinaalissa on yksi hyvä 1,5  minuutin vessa- / jääkaappitauko.

 

Viro on minun yksi suosikeistani!

Viro on minun yksi suosikeistani!

Kuten alussa mainitsin, yhdellä huutomerkillä lähdetään kohti tämän vuoden viisuja. Jossain vaiheessa, jopa alkoi harmittamaan, että edes lunastin liput tämän vuoden mittelöihin. Viime kevään blogeissa kirjoitinkin viisuviikon ”raskaudesta” seisomisineen ja jonottamisineen. Tänä vuonna mukana on runsaasti hidastempoisia kappaleita. Vauhdikkaammat rallit ovat saaneet aikaan hieman liikehdintää ja paikat vetreytyneet katsomossa. Tänä vuonna varsinaisia ”bilebiisejä” ei ole montaa tarjolla ja onkin mielenkiintoista nähdä miten semifinaalit ja itse finaali näyttävät kokonaisuutena ja kuinka mielenkiinto saadaan pysymään yllä koko shown ajan.

Viisuviikkoon liittyy paljon muutakin kuin nuo Ison Lavan -tapahtumat. Wien on itselleni vieras kaupunki, joten innokkaana lähden tutustumaan kaupungin tarjontaan. Jos luoja suo, saan lipun Kansallisopperan ”Pop meets Opera” esitykseen ja pääsen kuuntelemaan Conchita Wurstin ja Plácido Domingon esitystä jonakin iltana. Kaupunkiin tulvii väkeä ympäri maailman ja innolla odotan viisuystävien tapaamista; joidenkin kanssa jopa 10 vuoden takaa. Myös lähikaupunki Bratislava kutsuu päiväretkelle. Ja toki aina yön pieninä tunteina pyrin kirjoittamaan blogia viisuviikon tapahtumista niinkuin ne itse näen ja koen.

Euroviisut juhlivat tänä vuonna 60-vuotisjuhlia, joten paineet loistavan shown järjestämiselle ovat kovat. ORF onkin ahkerasti päivittänyt somea viisulavan rakentamisen etenemisestä sekä muun viisumainonnan leviämistä katukuvaan. Mukana mittelössä tänä vuonna on myös Australia, jossa on vahvat viisuperinteet ja juhlavuoden kunniaksi saivat kertaluontoisen kutsun tulla mukaan viisuihin. Jos Australia voittaisi viisut, ei Euroviisuja kuitenkaan järjestetä ensi vuonna pallon toisella laidalla, vaan ilmeisesti joku suurista maksajamaista (Saksa, Ranska, Englanti, Italia tai Espanja) saa kisat järjestettäväksi. Jos et vielä ole ehtinyt perehtyä tämän vuoden viisuihin, Youtubessa on soittolistani, jossa kaikki 2015 ehdokkaat ovat esiintymisjärjestyksessä.

60-vuotisjuhlallisuuksia vietettiin BBC:n toimesta Lontoossa maaliskuun lopussa. Itse pidin tuosta juhlalähtyksestä, vaikka myöhemmin ”hard core” brittifanit löysivät showsta runsaasti moitteen sijaa. Onneksi Euroviisut ovat loppujen lopuksi suvaitsevainen ja melko vapautunut tapahtuma, eikä kenenkään tarvitse seurata laulukilpailua veren maku suussa – ainakaan koko aikaa.

Se, mikä itseäni hieman kaksijakoisestikin mietityttää, on jälleen kerran Venäjän artistin vastaanotto. Viime vuonna Kööpenhaminassa Venäjän sisarukset toivettiin lavalle buuauksin, Lontoossa viisuvoittaja Dima Bilan sai niin raivoisan vastaanoton, että BBC joutui leikkaamaan buuaukset pois ohjelmasta. Tänä vuonna Venäjää edustaa Polina Gagarina kappaleella ”A Million Voices”. Venäjän nykytilanteen huomioiden on kappale vähän korni laulavine lapsikuoroineen ja ”Praying for peace and healing” -teemoineen. Eikä vähemmistöjen asemakaan ole ottanut askelia parempaan suuntaan. Onko sitten oikein buuata ja osoittaa mieltään artistille? Jos Suomi voi lähettää suvaitsevaisuusviestiä omalla kappaleellaan, miksei yleisö voi näyttää omaa asennettaan artistille, joka kuitenkin edustaa omaa maataan? Minun mielipiteeni on, että pidetään laulukilpailu suvaitsevana laulukilpailuna ja nautitaan musiikista – kukin omalla tavallaan.

11 päivää ennenkuin jälleen suunnistetaan tällä kertaa Viron ja Israelin liput tanassa kohti Sacherkakkulandiaa ja tuolloin voidaan jo laulaa vuoden 1991 euroviisusanoin: ”Oon mä juonut viinii Wienissä…”