Selaat arkistoa kohteelle viini.

Miten lämpösummaa voi lisätä viiniköynnöksillä?

26.10.2014 Omavaraisuus

Mietimme viininviljelijän kanssa jos köynnöksien lämpösummaa pyrkisi nostamaan laittamalla taimien juurelle myyräsuojaksi pinkan käytettyjä autonrenkaita. Nämä kun ovat loppumaton luonnonvara ja nykyisellään lähinnä ongelmajätettä. Talveksi pinkka täytetään suojaturpeella, keväällä tyhjennetään. Pensas leikataan renkaan yli ulottuvaksi, eli tällöin saadaan pakkassuojattua hieman suurempi perusrunko.
Köynnösten taakse ideoitiin kestopuun varaan vanhoja ikkunalaseja, siis puolikkaaksi kasvihuoneeksi, talveksi avoimen etuseinän ja avoimen ikkunan suojaksi nostettaisiin valkoinen kangas vähentämään kuivumista ja antamaan säteilysuojaa. Tällöin raaka-aineet olisivat vanhat kerrostalon ikunat, käytetyt sähköpylväät, vaijeri ja metallinen tienlaitakaide ikkunoita tukevan vaijerin pystytolpiksi sekä käytettyjä autonrenkaita. Raaka-aineet valikoituivat käytettävissä olevien perusteella. Näistä ainoastaan vaijeria puuttuu, sekä suojakangas jonka painoksi soveltunee metsänlaidan riuku.

Voiko toiminnallisuutta tästä parantaa, entä materiaaleja edullistuttaa?

Tarkoituksena viljellä viiniä suomessa, Keski-Suomen korkeudella. Tai siis parantaa jo istutetun tarhan olosuhteita. Tätä konseptia testattaneen. Todennäköisesti myös omalla pellolla.

Täydellistä lomailua

18.10.2014 Treeniblogi, Yleinen

Heippa kaikki!

 

On ollut ihana huomata että aika moni on jo vierraillut blogissani, yhteesä 272 ! wohoo kiitos siitä kaikille. Odotan vielä että ihmiset uskallatte rohkeasti kommentoida tekstejäni ! ;)

Mutta palataas taas asiaan eli nykyhetkeen minun 7 viikko. L O M A tarviseeko edes enempää sanoja siihen kuinka nautin olostani, ei tarvitse siivota, vahtia lapsia. tehdä ruokaa, saan vain olla minä, saan nauttia hyvästä seurasta ja viettää omaa aikaa, eikä minun tarvitse olla sosiallinen jos en sitä halua. Kuten aikasemmin jo mainitsin niin olen siis talon vahtina aivan ihanassa luksus talossa, olo kuin olisin hotellissa. Seuranani aivan mahtava koira joka suojelee ja vahtii, mihinkään en voi mennä silleen etteikö koira käy tarkistamassa että siellä on turvallista. Yöt koira nukkuu sängyn vieressä oven edessä ja vahtii. Olo kuin kuningattarella. Nautin poreammeesta ja viinistä, herkuttelin suklaalla ja hyvällä ruoalla, päivittäin pääsin käymään koiran kanssa ulkona parin tunnin ajan. Olen nauttinut viikosta siis täysin siemauksin. Parasta on ollut Oma aika eli lepo ja olen saanut annettua aikaa myös ystäville ja perheelle , skype siis on soinut paljon iltaisin, koska välillä olo tuntui hieman yksinäiseltä. Ajatukseni ovat pyörineet paljon unelmassani, sen suunnittelussa ja blogin kirjoittamisessa. Huomenna olisikin paluu host perheen luokse, ikävöin perhettä jo kovasti ja maanantaina alkaakin sitten taas arki, ihanaa! Lomailu on kivaa mutta liian pitkäksi aikaa se ei sovi minulle, huomasin nimittäin että olen siivonnut täällä tuttavani talossa, järjestellyt lasten lelukorit uusiks yms. joka ei todellakaan ole tapaistani. Ehkä olen jo niin tottunut tiettyyn arki rytmiin niin siitä on vaikea päästä eroon.

 

Olen minä tehnyt muutakin kuin vain löhöilly, kävin Tiistaina zürichissä. Ensin kiertelimme katselemassa kaunista kaupunkia, erilaisia nähtävyyksiä, söimme eväät piknikillä laiva satamassa ja pitkän kävelyn jälkeen hemmottelimme itseämme kylpylässä. Kylpylä oli aivan ihana thermal baths & spa, mutta paljon pienempi mitä kuvissa näkyy. Spa:n katolla oli iso poreallas josta kauniisti näki kaupungin, katselimme sieltä auringon laskua ja nautimme olosta. Kuitenkin meillä oli vain päivän junalippu joten jouduimme jo 7 aikaan illalla lähtemään kohti kotia. Kiva päivän reissu ja selvittiin noin 100fr. junalippuineen päivineen. Normaalisti junalippu nyoniysta-zürichiin maksaa 80fr. suunta, mutta Sveitsissä kommuuni taloista saa päivän junalipun 42 fr. ja sillä voit matkustaa minne vaan yhden päivän aikana. Mutta tämä lippu pitää hankkia tarpeeksi ajoissa, koska niitä on vain tietyn verran aina päivää kohden, eikä niitä voi ostamisen jälkeen vaihtaa tai muuttaa. Suosittelen jokaiselle Sveitsin matkaajalle että kä zürichissä, se on kaunis kaupunki ja meillä sattu hyvä tuuri kun oli vielä aivan mainio aurinkoinen sää. Poistuin minä keskiviikkonakin talosta, kun kävin ranskan tunnilla ahkerasti taas opiskelemassa ;)

Korviini on kantautunut tässä lähi viikkojen aikana ihania uutisia kavereilta. Moni on menossa naimisiin, ostelee taloja, saa lapsia, alkaa seurustelemaan ja menee kihloihin, olen onnellinen kavereideni puolesta, mutta minulle itselle alkaa tulla paniikki. En ole tajunnut vielä että olemme jo siinä iässä että pitäisi alkaa perhettä miettimään.. En kyllä itse ole vielä valmis asettumaan aloilleni, kyllä minä kerkiän sitten joskus!

 

10700556_10204453322589191_2740456369930516075_o-210662110_10204465072522932_3976627504031857508_o

(zürichin nähtävyyksiä, myös suomalaisten perustama sauna, joka on järven päällä. Ei päästy nyt siellä käymään, mutta joku kerta aion senkin käydä kokemassa, näytti hienolta)

 

10659027_10204465071682911_3510638093021655890_o

 

 

10714077_10204465070802889_540449600766635891_o10628900_10204465070162873_2339375791376748755_o

 

(piknik hyvässä seurassa, kauniissa maisemissa kera hyvän viinin)

 

10387118_10204465069082846_2226089839680042330_o 10661794_10204465056282526_1404503814801678763_o

( pieni pala zürichin kaduilta ja rautatie asema )

 

10633396_10204465055322502_672416398829436151_o  10496123_10204465053522457_1979572659355123203_o

 

( Freitag:in liike, rakennettu konteista, kallispaikka, mutta katolta hienot näkymät)

10668788_10204465054562483_8401284731184304960_o10679956_10204465052682436_7172980043745808421_o

 

Lähellä freitagia oli myös klubi nimeltä Helsinki, ei ole tietoa onko tällä jotain tekemistä suomalaisuuden kanssa vai ei, koska pääsimme katsomaan vain ulkopuolelta. ja taas katto näkymää freitagilta.)

10603703_10204465051322402_8913737399583980157_n

 

(välillä myös kaunistauduin itse )

Mutta onnea kaikille jotka ovat saaneet ihania uutisia ja minä kiitän lukioitani! puss*

Innostunut, kolmas viikko.

17.10.2014 Yleinen

Tää on ihan mahdotonta, nyt kun on päässy kirjotuksen ja muistelemisen makuun, niin ei sitä voi lopettaa…

 

 

10626881_10204456159020100_6563101319266779011_n

(poikain kanssa ulkona <3)

 

1932638_10204456167100302_5276966757290375886_o

( tuli ostettua kaupasta söpöjä mukeja ja päätin aloittaa terveellisen elämän joten light cola <3)

poikien mummo lähti keskiviikkona, huh helpotusta kun päästiin takaisin normi arkeen… Tai no helpotus ja helpotus… Lasten kanssa ei sinäänsä mitään ihmeellistä tapahtunut, kunhan vaan välillä jäjestivät pieni muotoisia välikohtauksia. Osittain siis todella raskas viikko ja olin perjantaina aivan puhki, vaikka olisinkin halunnut ulos tyttöjen kanssa. Jotenkin kaikki tuntui olevan kyllä perjantaina todella väsyneitä. Keskiviikkona alkoi ranskan tunnit ja hmmm…. En ymmärtänyt sanaakaan mitä opettaja puhui. Opettaja ei puhu sanallakaan englantia niin melkeinpä täytyi elekielestä päätellä mitä hän sanoi. Tunti oli todella raskas koska jouduin käyttämään aivoja niiiin paljon joka ei todellakaan ole normaalia minulle. Kurssilla onneks oli muitakin aupaireja, tuttuja Linkin tapaamisista. Päähän koski ja olin ihan sekasin, raskas päivä kotona ja raskas päivä oppitunnilla. Innoissani minä kyllä tunnille menin mutta pyörryksissä olin kun pois pääsin. Onneks muillakin oli ollu raskas päivä ja ajattelimme mennä oluelle lähellä sijaitsevaan pubiin, ja kyllä se oli sen arvoista.

10648948_10204456161100152_7614751291160732872_o 10293549_10204456260022625_1319728427752821720_o

(at work)

 

10687116_708626305853391_6312232219268102362_n

(after work )

10700528_10204456159580114_5307802341236625491_o

(lähdössä viihteelle lauantaina, voin sanoo etten ollut lähellekkään saman näkönen sunnuntaina…)

Lauantaina päätimme lähteä tyttöjen kanssa taas piknikille nyonin satamaan. Iltamme meinasi kuitenkin loppua lyhzyeen kun kulkuyhteydet kotiin yöllä on vähän mitä on, mutta onneksi sain puhuttua tytöt ympäri että he jäisivät pitempään ja lähdettäisiin jatkamaan vielä pubiin ja ehkä klubille. Biletys moodi oli siis mulla päällä. Kävimme eka muutamilla läheisessä pubissa jossa jotkut miehet melkein hyökkäsi kimppuumme… Ei ollut niinkään mukavaa. Sitten olikin vuorossa klubin etsintä kiersimme muutamia paikkoja mutta kaikkialla oli jotenkin todella laimea meno. Yleensä saatiin tanssia siis aivan keskenämme tanssilattioilla. Ehkä kukaan ei vain uskaltanut tulla kun me valloitimme Scandinavian kauneudella lattian.  Minulta oli mennyt viimeinen bussi aikaa sitten ja tyttöjen oli lähdettävä kotiin ettei viimeinen juna ehtisi mennä. Joten menin itsekseni takaisin baariin ja jatkoin tanssimista. Tutustuin siellä myös mukvaan porukkaan ja lähdin heidän mukaan Lausanneen jossa myöskin yövyin.

 

Koitti sunnuntai, Heräsin päivällä aika myöhään ja julkiset kulkee todella huonosti. Lähdin etsimään Lausannesta juna asemaa, en ollut koskaan käynyt Lausannessa en tiennyt että se on niin suuri kaupunki! meni muutama tunti ennenkuin olin edes lähelläkään asemaa ja kappas viimeinen juna kerkesi lähteä… Ilmoitin host- äidille että minulla menee myöhään koska joudun kävelemään kotiin Ja Lausannesta Begninsiin on joku 40 km… Host-äiti soitti minulle että he voivat tulla minut hakemaan ja juuri kun olin selittämässä että missä olen niin puhelimesta loppui akku. Kappas yleensä minulla on laturi mukanani, mutta juuri nyt sitä ei tietenkään ole. Ei auta muu kuin lähteä kävelemään… Alkoi sataa vettä ja ukkostaa, pelkään ukkosta, minulla oli tennarit jalassa, paleli, väsy, pieni krapula, kastuin ja matkaa oli pakko jatkaa ettei ehtisi tulla kovin pimeä koska sitten en näkisi eteeni. Olin kävellyt 10 km jee aurinko alkoi paistaa ja vesisade lakkasi, vaatteeni kuivuvat on ihanan lämmin. Nautin kauniista maisemista ja kiroan kun minulla on tennarit jalassa koska jalkoihini sattuu. Vaatteet ehti kuivua, minulla ei hajuakaan missä olen, ihmisiä ei missään matkalla vaan pieniä kyliä joissa liikkeet ovat suljettuja sunnuntaisin. Välillä kävelen suuria mäkiä ylös ja kohta taas tulen kovaa vauhtia alamäkeen. Epätoivo valtaa minut. Yllätyksenä kaikille taas alkaa sataa vettä. Minä itken koska olen niin epätoivoinen minuun sattuu, sattuu enemmän kuin koskaan, vaatteeni kastuu, alkaa hämärtää ja jonkun mielestä minun kenkäni eivät olleet kai tarpeeksimärät kun astuin vielä vesilätäkköön. Seurasin vain Rollen kylttejä koska sieltä minä löytäisin kotiin. Alkaa pimetä on jo niin pimeää etten nää mitä edessäni on, missään ei ole katuvaloja, sillon tällön autot ajaa ohi, olen lätkimärkä, minua pelottaa ja se polte jaloissa. En voinut pysähtyä koska halusin vain kotiin. Alkoi joissain välin olla nälkä, olin syönyt viimeksi piknikillä jotain pieniä snäksejä ja kello alkoi olla jo lähelle kahdeksaa. Olin todella uupunut ja eksyksissä, en uskaltanut liftata koska olin yksin, vaikka sanotaankin että täällä se olisi turvallista. Sitten näin moottoritien kyltin, ajattelin että minun on pakko mennä kävelemään sinne koska en näe enää eteeni, en todellakaan tiedä missä olen, olen kävellyt nyt ehkä sen seitsemäntuntia pysähtymättä, mitä tässä on enää menetettävää. Lähdin kävelemään moottoritien reunaa pitkin, se oli todella pelottavaa, koska autot ajoi ohitseni 120km/h, pelkäsin suunnattomasti. 10km kerkesin moottoritietä kävellä kunne siniset valot välähtivät takanani. Sydämeni pomppasi kurkkuun, poliisit nyt mä olen pulassa ajattelin. Meillä oli pieni kieli muuri poliisien kanssa kun yrittivät kysellä minulta kaikkea, mutta he tarjoutuivat viemään minut kotiin. Silloin rakastin poliiseja, he olivat hyvin hauskoja kun juttelimme jotain pientä ja nauroivat kun kerroin että olin kävellyt Lausannesta asti. Pääsin taas kerran turvallisesti kotiin ja poliisi tokaisi minulle kun nousin autosta että en tiedä  ehkä suomessa on normaalia kävellä moottoritien vartta, mutta täällä se on kiellettyä joten elä enää tee sitä ja pidä huoli itsestäsi. Kiitin heitä ja laahustin raskain askelin kotiin nukkumaan.

Seuraavana päivänä juttelimme paremmin host äidin kanssa ja hän kysyi minulta että miksi en ottanut junaa nyoniin koska sinne niitä kulkee useasti ja sieltä on vain tunnin kävelymatka.. Joo’o enhän minä tuollaisia ole tajunnut. Jalkani oli todella kipeät muutamia päiviä, tai joka ikinä lihas ja luu ja nivel oli kipeinä muutaman päivän. Sen opin tuosta reissusta että en lähde enää mihinkään kauas juomaan niin että mulla ei ole lenkkarit jalassa… Ihan vaan siltä varalta että joudun kävelemään. En ole muuten tennareita käyttänyt tuon reissun jälkeen. Ja maisemat oli nätit siihen asti kun niitä näki että se on plussaa.

Tästä reissusta sainkin sitten idean jonka aioin toteuttaa kesällä 2016, mutta siitä lisää myöhemmin ja se saa aivan oman postauksen. Nyt joutaa jo nukkumaan, Hyvää yötä!

10712671_10204456160260131_2272158065830018466_o

(maisemia parvekkeelta)

1622495_10204456163700217_1808443891260346024_o

 

(veljen poika Niilo jota ikävöin todella kovasti, minun ensimmäinen tätitettävä <3 ja tietysti Niilon äiti <3)

 

Ensimmäinen viikko

16.10.2014 Yleinen

Nyt pitäs muistella ensimmäistä kokonaista viikkoa Sveitsissä….

 

10711086_10204453440792146_6710706050095713226_n

(meidän arkee, siivoomista, ruokaa, autoilua, eikkimistä, nukkumista, ulkoilua, kauniita maisemia, kouluun vientiä. Pääpiirteittään siinä se on)

Eli edellinen aupair oli lähtenyt jo takaisin Suomeen ja minun oli opiteltava olemaan yksin kahden pojan kanssa. Opetella heidän arki ja rytmi. Alkuun jännitti kamalasti, olinhan vastuussa vieraan ihmisen lapsista, mutta kun alku jännityksestä pääsi niin alkoi asiat rullata ja lapsetkin oppi minun tapoja viikon aikana. Sen muistan että viikkoon sisältyi paljon itkua, naurua hermojen menettämistä ja sekä paljon ihan normaaleja koti askareita. Minulle kun kuuluu myös asunnon siivous ja lapsille ruoan laitto. Ruoan laitto jännitti koska en ole mikään hyvä kokki enkä ole tottunut laittamaan ruokaa muille kuin itselleni, mutta onneksi lapset kuitenkin tykkäsi kokkauksistani vaikka ne ei aina näyttänyt oikein houkuttelevilta mutta maku oli mainio :). Oli hienoa huomata että pojat tykkää eksoottisista ruoista ja ovat valmiita maistelemaan kaikkea. Oliivit, herkkusienet, juustot, kasvikset ja vihannekset no problem laittaa näitä ruokiin. Ah ja minä itse tykkään juurikin näistä erittäin paljon. Arki siis sujui jo ihan kivasti koska vanhempi poika on aamupäivät koulussa niin on itselle helpompaa kun on vain toisen kanssa, mutta keskiviikkona on molemmat kokopäivän kotona ja joo se on aika hermoja raastavaa välillä kun niin paljon pitää touhuta ja en ollut oikein vielä tottunut sellaiseen, mutta keskiviikostakin selvisin hyvin! Raskaan illan päätteeksi saatoimme juoda lasillisen viiniä ja kyllä viini auttaa kaikkeen! Vaikka perhe on ihana ja nautin siitä että saan viettää iltaa host äidin kanssa, mutta kuitenkin kaipaan omaikäisiä kavereita ja kaipaan sitä että pääsee ulos ja pois ¨työpaikalta¨.Onneksi löysin facebookista Suomalaiset au pairit sveitsissä ryhmän, josta alkoikin verkostautuminen muihin aupaireihin. Juttelin muutaman minua lähellä asuvan aupairin kanssa ja sain kuulla että LINK AuPair järjestää piknikin nyonissa. Sovin yhden Aupairin kanssa että menisimme yhdessä sinne ja olin niin innoissani, vihdoinkin omanikäisiä ihmisiä! Piknikillä ol i monesta maasta ihmisiä ja meitä oli aika paljon ja peräti 6 suomalaista, WOW! Tutustuin paremmin kolmeen tyttöön joiden kanssa ajattelimme kiirehtiä kauppaan ostamaan viiniä ja perustaa oma piknikki nyonin satamaan.

1900019_10204453441192156_7968787888753457492_n

(mun tyttöset, piknikillä, duckfaces <3)

10257353_10204453554074978_577560224182299713_o-3

(auto jolla pääsimme piknikiltä nyoniin)

Meille tuli pieni paniikki, koska bussi oli ehtinyt jo mennä rannalta, koska sillä olisimme ehtinyt kauppaan ja kävellen oli matkaa kuitenkin 5-8 km, joten tuli pieni epätoivo. Mutta sitten näimme kahden naisen menevän autoon ja ajattelimme kysyä heitä että kuinka pääsisimme nopeiten nyoniin ja kappas he sanoivatkin että voivat viedä meidät sinne. HUH mikä helpotus. Auto oli aivan mahtava, tuli mieleen joku safari auto, se oli vanha ,ei ilmastointia ja hiki valui, auto rämisi ja römisi, mutta meitä se ei haitannut. Olimme kaikki onnellisia ja siinä tuli sellainen olo että mitähän kaikkea tämän vuoden aikana tapahtuu kun nyt noin vain lähdetään tuntemattomien kyytiin. Kaupasta ostelimme snäksejä sekä viiniä ja lähdimme satamaan istumaan, se oli kaunista. Järven rannalla katselimme vuoria/ alppeja ja satamasta lähteviä sekä palaavia veneitä. Olin onnellinen. Illan hämärtyessä Ranskan valot näkyivät ja meillä tytöillä juttu luisti mahtavasti. Noh siinä sitten ilta vierähti ja seuraavana aamuna heräsin ranskasta herrasmiehen luota joka toi minut päivällä kotiin. Ikimuistoinen ilta ja tiesin että parempaa on vielä luvassa.

Sunnuntaina lähdin sitten st-georgeen tuttavien luokse, miten kaunis talo, ihanat lapset ja mitkä näkymät! Onhan st george varmaan kilometrin korkuudessa, mieli lepää ja lasillinen viiniä maistui taas erittäin maukkaalle

1796754_10204453435312009_662603465509543117_o10688166_10204453419151605_431348181165679875_o10679513_10204453420191631_4798806159475496553_o10583039_10204453422951700_8169329252485559097_o10626284_10204453433311959_3980837425752866035_o

 

(st- Georgen maisemat matkalta ja paikanpäältä )

 

 

 

 

 

10658636_10204453436712044_8545364601433411117_o1795991_10204453424831747_8921563572236591720_o1534876_10204453426711794_6318480054523852299_o10708752_10204453380070628_7697089355261842007_o

 

(lapsukaiset <3 huomatkaa viimeisessä kuvassa aupairin väsymyksen jäljet)

10708664_10204453394630992_1904725566713836193_o-210551630_10204453395511014_6002998897756317169_o10655268_10204453552674943_1537748030977576510_o

 

(Begninsistä, eli kotini luota, parvekkeelta näkyvä auringonlasku ja tietysti viini )

 

 

 

 

1504225_10204453406751295_1031727606766609654_o

 

(olin mukana myös huppari kansan puolella haasteessa, ja totta tosiaan minà olen hupparikansan puolella! tunnen itsekkin olevani vielä nuori ja niin olenkin!)

 

10342906_10204453511913924_3425635156810795238_n

 

(osallistuin myös SLL:n kutsumua kamppanjaan. Joo olen aina ollut huomaamaton ja minulle on aina sanottu että olet niin pieni ettei sinua edes huomaa. tai että se on vaan emmi, oelt niin pieni ja huomaamaton yms yms.. Ihmiset ei ehkä tarkoita sillä pahaa, mutta minua se on loukannut ja olen tullut siitä surulliseksi. Haluaisin siis että ihmiset huomaisi kuinka suuri kynnys ujolle, huomaamattomalle,pienelle ihmiselle on lähteä yksin toiselle puolelle maapalloa ja kauas kotoa. Kuinka paljon minä taistelen jokapäivä sen suhteen että ylitän itseni ja kuinka paljon minä loppujenlopuksi itseni ylitän päivittäin esim. astelemalla parvekkeelle joka on korkealla, sanomalla päivää vieraille ihmisille, asioimaan kaupassa tuntemattomille vieraalla kielellä, olemalla erossa tutusta ja turvallisesta ympäristöstä ja omasta perheestä sekä ystävistä. Haluaisin vaan siis että joku joskus kommentoisi/ sanoisi minulle: WOW Emmi sinä olet rohkea!)

Nonnii nyt aijon siirtyä muistelmien parista ulko ilmaan ja lähteä koiran kanssa lenkille. :)