Selaat arkistoa kohteelle viikko jäljellä.

rouva elämää takana jo 2 viikkoa

27.2.2015 Yleinen

Kyllä tämä aika vaan rientää vaikka kuinka yrittää hidastella. Häistä tulee huomenna jo kaksi viikkoa. Kyllä oli muuten ikimuistoinen päivä. En tiedä mitä muut ajattelivat tai tykkäsivät, mutta se oli meidän näköinen päivä se. Saatiin onneksi paljon kuvia päivästä vaikka video materiaalille kävikin vähän huonommin. Kampaus oli aivan ihana, meikki ei ihan niin hyvä kun odotin siihen hintaan saavan. Kaulassa hirmuset rajat ja ripsivärit olivat jo kuvausten jälkeen poskilla. Ja itse meikin teossa meni huomattavasti enemmän aika mitä piti. Jonka seurauksena älytön kiire pukea mekko päälle niin että sukkahousut ratkesivat takapuolesta ym. Enkä ehtinyt edes rakennekynsiä laittaa. Onneksi en ole niin tarkka noista asioista eikä päivä sen takia mennyt pilalle vaikka monelle se olisi voinut olla maailmanloppu. Eikä ollut kyllä kurjaa olla yhtään edes selvänä. Onneksi joukossa oli muutama raskaana oleva mamma myös joiden kanssa kolisteltiin pillimehuja. Seuraavana aamunakaan ei tarvinnut krapulaa kärsiä. Juhla paikka oli ihan ok. ISO miinus siitä kun joku idiootti oli käynyt aamulla repimässä johdot jääkaapista irti ja sinne menivät kakut ym. ruuat mitä jäi. Talonmies ei tunnusta ensin syytti pitopalvelua koko jutusta. Sattumalta yksi pitopalvelun työntekijä on kaveri joten tiesin ihan tarkkaan että he hakevat tavarat vasta myöhään iltapäivällä. Eivätkä ole käyneet mitään johtoja repimässä. Ja toiseksi pyörätuoli ramppi oli nostettu seinustalle kauemmaksi joten sen täytyy olla talkkari. Ei vaan uskaltanut tunnustaa kun sen verran äkäisiä oltiin ja syystäkin.

No nyt on arki lähtenyt rullaamaan ihan normaalisti rutiinilla. Sara kiukkuaa ja uhmaa samaan tapaan kuin ennenkin. Potalle ei istu sitten mistään hinnasta vaikka suklaallakin yrittää houkutella. Pihalla ja kaupassa hän on sentään innostunut kävelemään. Se oli tuossa pari kk sitten hirveän hankalaa ja vaikeaa. Pihalla ei halunnut kävellä yhtään. Huusi vaan kurkkusuorana jos yritti pakottaa ja jalat hävisivät alta. Onneksi kevät ja kesä on tulossa. Jaksaa tämäkin mamma ulkoilla hieman ahkerammin ja pääsee puistoon. Veera neiti rupesi sitten häiden jälkeen ihan tosissaan kävelemään. Ei juuri konttaa ellei ole tosi kiire,ahdas paikka tai kynnyksiä ym. tavaraa lattialla. Yö maidosta yritetään myös eroon päästä. Ensimmäisenä yönä huudettiin 2,5 tuntia putkeen kunnes väsy korjasi matin matkaan. Itse valitsin vielä huonon yön tuohon maidottomuuteen kun mies meni yövuoroon. Sain ravata myös Saran huoneessa kun häntäkin jostain syystä harmitti useasti. Seuraavan yön mies olikin Veeran kanssa ja neiti oli vaan kerran herännyt ja tutilla tilanne hallintaan. Itse taas nukuin Saran kanssa joka huuti taas kivasti. Ilmeisesti nukkui liian pitkät päikkä kun ei olisi vielä puolenyön aikaa halunnut nukkumaan vaan sohvalle. Itse olin ihan väsy edellisestä yöstä niin kuin nytkin. En olisi millään jaksanut valvoa. Etenkin kun aamulla piti olla labrassa jo 7,20 sokerirasituksessa. Saas nähdä mitä arvot ovat kun oli niin huonot yöt takana ja sitten vielä raha asiat painaa mieltä. Mutta nyt painun vällyjen alle odottamaan että paljon  ja miten usein nyt huudetaan. Mies  meinaan taas yön töissä *huoh*

Viikko jäljellä

6.2.2015 Yleinen

Kyllä tämä aika vaan rientää. Vastahan me miehen kanssa sovittiin hääpäivästä ja silloin tuntui että sinne on aikaa vaikka kuinka paljon. Nyt enään viikko jäljellä ja tuntuu olevan vielä vaikka mitä touhua jäljellä. Mies lähti sovittamaan pukua Tampereelle jossa hänen veli asuu. Ei tiennyt mitään että häntä odottaa sen jälkeen polttarit. Pakkasin hänelle tavarat kassiin ja vein peräkonttiin hänen tietämättä. Mies oli jo heittänyt pyyhkeen kehään koko  polttareiden suhteen. Ajatteli ettei niitä ole. Ihanaa kun kerrankin päästiin hänet yllättämään.

Vihdoin saapui myös postiin hääkenkäni ja tyttöjen mekot. Toivottavasti kengät mahtuvat ja mekotkin ovat sopivat. Muuten iskee vielä kiire niiden kanssa. Tänään en jaksanut lähteä sitä pakettia hakemaan vaan pidettiin tyttöjen kanssa kotipäivä. Kylvettiin ja syötiin herkkuja. Ja tietenkin kaikkea muuta mukavaa tyttöjen kesken. Maalailin meidän pöytäkoristeita eli käpyjä hopeaksi. Miehen piti tehdä se jo ajat sitten mutta laita mies asialle ja mene itse perässä. Vielä olisi tuikkujen viimeistelyä ja pöytäkoristeiden valmistusta. Tyttöjen kanssa yhdessä ei voi oikein mitään touhuta. Pikkukädet ja kuumaliima ei hyvä yhdistelmä. Ja tietenkin se on aina tehtävä ja oltava siellä missä äitikin. No onneksi en ota näistä häistä juuri stressiä. Jos koristeet ei ehdi mennään sitten ilman. Puku on ehkä ainut joka eniten ahdistaa. Se on tilattu netistä eikä siis sovitettu ennen ostoa. Ei istu ihan niin hyvin mitä olin kuvitellut. Ja se valkoinen väri ei vaan ole mun juttu. Mustaa sen olla pitää. Mutta ei mustaa hääpukua kumminkaan. Oli tarkoitus myös häissä olla hieman pienemmässä kunnossa kuin nyt, mutta laihdutus vaihtui mahan kasvatukseen joulukuussa. No näillä mennään. Eiköhän siitä ikimuistoinen päivä silti synny.