Selaat arkistoa kohteelle veri.

Näin viime yönä unta viiltelystä

3.2.2015 Jotain sälää

Uneni ovat todella usein kauhean sekavia, enkä muista kuin pieniä pätkiä sieltä täältä, eivätkä nekään ole kovin tarkkoja. Viime yönäkin muistan nähneeni unta mm. partiosta, rankasta vesisateesta, kevättulvasta, huimauksesta ja otsikostani; viiltelystä. Muistan olleeni kotonani ja luonani oli ehkä viisi tuntemaani ihmistä. En muista miksi pyörryin, mutta pökräsin vissiin kolme kertaa. En muista mitä sitten tapahtui, mutta luulisin tuttujeni olleen lähdössä. Makasin puoli-istuvassa asennossa, kun yhtäkkiä tunsin viiltävää kipua oikeassa kädessäni. Katsahdin heti sitä ja näin kuinka keittiöveitsi painui ihoani vasten. En ymmärtänyt miten se oli mahdollista, mutta luulen, jonkun painaneen sitä tai nojasin käteni esim. lattiaan sellaisella voimalla, että veitsi painui helposti ihostani läpi. Tyypit olivat vieläkin meillä, ja he tulivat luokseni. Muistan vain Annin huutaneen yhdelle toiselle, että hän toisi pian paperia. Haavasta valui kauhean paljon verta, eikä se meinannut millään tyrehtyä.

Jos noin olisi oikeasti tapahtunut, olisin pökrännyt melko pian, sillä joverikokeita otettaessa, minua alkaa heikottaa todella herkästi. Samoin kuin partion kesäleirillä, kun viilsin puukolla peukalooni ja siitä vuoti varmaan puoli desiä verta: olin alta aikayksikön maassa selälläni jalat nostettuina puuta vasten. Muistan vain aikuisten miettineen pitäisikö minut viedä tikattavaksi, ei viety. Leiristä tulee kesällä kuluneeksi kolme vuotta ja vieläkin peukaloni sisäsivussa 0,5cm päässä kynnestä on reilun sentin mittainen hyvin näkyvä valkoinen arpi.

 

Tietääkö joku näistä unista ja niiden tulkitsemisesta jotakin? Olisihan mukavaa tietää mitä tuokin uni tarkoitti. Ja unessa näkemääni veistä ei meillä ole..

Toivottavasti ensi yönä en näkisi taas painajaisia. Hyvää yötä rakkaat lukijat! Piristäviä kommenttejanne odotellessa..  ZZZZzzzzzz…

 

 

-Elina

Sydän tahtoo lentää

14.3.2014 Terveys, Vakavasti otettava, Yleinen

Rintaan pakottaa, sydän tahtoo lentää” oli miltei totta, kun taas viime yönä heräsin miltei oksennus suussa. Rintaa poltti ja ahdisti, voin pahoin. Kyseessä ei ole mikään tunnepuolen rakkausahdistus, vain mitä ilmeisimmin jokin häiriö mun verensyöttömekanismissa. Noh, wessareissulla ja yhdellä nitrolla siitä selvittiin. Ja kun vielä otin yhden uninapin, nukuin jopa hieman normaalia pidempään.

Nyt aamupäivällä kaikki on taas kuin ei mitään, ”muisto vain jää”. Siis ei minusta, vaan siitä pahasta olosta.

Rinta ulos, nokka eteen, seikkailut odottaa! Yippee Myrskytuuli!