Selaat arkistoa kohteelle vauvan kasvu.

Kuulumisia ultrasta

28.1.2016 Yleinen

Ja tänään se sitten taas oli… käynti äitipolilla ultrassa. Heti aamusta alkoi ahdistamaan ja pelottamaan. Pelkoa herätti lähinnä se, mitä tuomio tänään olisi. Mitä siellä nyt keksitään? Ahdistusta taas aiheutti se, että päivälleen vuosi sitten olin menossa samaan paikkaan päättämään mitä raskauden kanssa tehdään, ja se päättyikin sitten samaisessa huoneessa päätökseen, että raskaus keskeytetään. Tänään olin iloinen siitä, että paikalla olisi sama lääkäri joka edellisellä kerralla. Mutta kappas, eipäs sitten kuitenkaan ollut. Oli taas uusi lääkäri. Meinasin kääntyä ovelta pois. Pettymys oli suuri. Ovien sisäpuolella sitten olikin melko outo fiilis. Itkua nieleskelin koko ajan. Käynti alkoi sillä, että lääkäri kyseli vointia. Kerroin näistä kivuista nivusissa ja jaloissa, että ne vaikeuttaa liikkumista kun niitä särkee. No, tähän ei sitten tullu mitään muuta kommenttia, kuin että onko sulla selkä kipeä? Seuraavaksi sain 10min luennon siitä kuinka täytyy pitää sokerit kurissa. Kerroin lääkärille että sokerit on ollu joka kerta kunnossa, mutta silti sain kuulla siitä miten kotimittauksista huolimatta voi joutua pistoshoidolle. En jaksanut enää ottaa asiaan kantaa. Tuli olo, että on aivan sama mitä sanon niin ei sillä ole väliä. Tämän kaiken lisäksi itselle jäi semmonen olo, ettei lääkäri ollu kattonu mun tietoja sen tarkempaan mitä edellisellä kerralla oli kirjattu. En sitten jaksanu alkaa avautumaan mistään, tuli itelle niin paha mieli. Kaikista huvittavinta oli vielä se, että ne labrat missä kävin viikko sitten niin en saanut niistä mitään tietoja. Joten ehkä ne sitten oli ok. Ite niitä jo oma-kanta palvelusta kattelin, ja selvittelin mitä mikäkin tarkoittaa, mutta jäi itteeni kyllä vähän vaivaamaan. (enkä ite siinä tunne tilassa muistanu niistä edes kysyä)

Itse ultra sitten meni ihan ok. Samassa suhteessa on Pulla kasvanu mitä aiemminkin, ja nyt sitten ei olekaan mitään huolta eikä tarvitse enää kontrolloida kasvua. Seuraava ultra on vasta rv 36. Mutta mä en tajua miks mulle aina käy näin. :( Vaikka Pullalla oli kaikki hyvin niin oma olo oli aivan lyttyyn lyöty. Olisin todellakin kaivannut näihin päiviin positiivisia sanoja, enkä vaan pelkkää kritiikkiä. Mua alkaa jo nyt pelottaa koko synnytykseen meno. Haluisin edes joskus lähteä tuolta sairaalasta hyvillä mielin, enkä itkien tai sydän huolta täynnä.

Jotain positiivista tähän päivään tuli kuitenkin postin merkeissä… Neuvolasta tuli kutsu perhevalmennukseen. Aika jännää. Se alkaa helmikuun puolessa välissä. Ja toinen positiivinen asia oli, kun posti toi paketin missä oli Pullalle oma pesä sekä makuupussi. <3 En oikein jaksais oottaa, että saan laittaa Pullan siihen pieneen pesään nukkumaan. Niin ja tietty Pulla on piristäny mun mieltä. Ei noista potkuista voi tulla muuta kuin iloiseksi ja onnelliseksi. <3 Ens viikolla sitten raporttia pelkopolikäynnistä.