Selaat arkistoa kohteelle väsyttää.

And again..

11.3.2017 Fiilikset matalalla

Tiedossa ei tänäänkään oo mitään järkevää ja selväjärkist tekstiä, random sanoja peräjälkeen.

Vaihteeks päivä, jona en jaksa tehä mitään. Jälleen mikään ei kiinnosta. Ei jaksais tehdä ruokaa eikä syödä. Ei jaksaisi edes avata koulukirjoja. Tavallaan haluaisin jutella jonkun kanssa, mutta tavallaan ei tippaakaan. Tavallaan toivoisin et joku olis luonani, mutta tavallaan haluaisin työntää kaikki ihmiset kilometrien päähän ja olla yksin.

Paha olo tuli jälleen luokseni. Ahdistus. Tuntuu kuin vähintäänkin taivas putoais niskaan.

Oikeestaan yks asia erityisesti painaa mun mieltäni tänään. Tää ongelma on ollu mulla jo suht kauan. Tuntuu kuin olisin vajonnut kaulaani myöden tyyliin mutaan ja ylös pääseminen tuntuu mahdottomalta. Asiaa kun tänään mietin (miten pystyisin purkamaan edes osan ajatuksistani tekstiksi) niin randomil keksin aika hyvän vertauksen. Musta tuntuu (kaiketi) samanlaiselta kuin ihmisest joka pettää puolisoaan (en tokikaan varmaks voi sanoa, mut näin kuvittelisin asian olevan). Haluaisi kertoa totuuden, mutta pelkää kamalasti seurauksia kuten luottamuksen ja rakastamansa ihmisen menettämistä. Mitä kauemmin kertomista pitkittää sitä vaikeammaksi se tulee, noidankehä on valmis. Tuntuu silt, et tää olis jatkunu jo liian pitkään, ettei enää vois perääntyä. Miettii ja toivoo, että löytyisi jokin keino päästä ulos, kuitenkin hyvin tietää ettei sellaista ole. Ainut tapa päästä taakasta on tunnustaa, särkeä peilityynen lammen pinta.

Tiedän hyvin tää asia vetää mua pohjaa kohti, mun mielenterveyteni kärsii ja itsetuntoni heikkenee. Mutta silti kaikesta huolimatta tuntuu mahdottomalta tehdä se siirto, ottaa seuraukset vastaan ja jatkaa elämää. Ja ei en puhu asiasta suoraan, en kenellekään, hyvä kuin just ja just ittelleni.

En saanutkaan kirjoitettua niin paljon kuin kuvittelin, luulin et tekstist olis tullu paljon pidempi, mut täl mennää

-Elina

Tahdon nukkua!!

20.5.2015 Nukkumatti

Mä haluan nukkua. Oon ihan väsynyt. Ärsyttää, suoraan sanottuna v*******!

 

Eilen toimin hyvin järkevästi. Eli en todellakaan. Toimin juurikin niin kuin epätoivoinen toimii. Halusin vain sammuttaa itseni tilaan jossa ei tarvitse tuntea mitään. En ’saanut’ tappaa itseäni, joten vedin ronskilla otteella unilääkkeitä naamaan. 4 x 25mg ketipinoria nelin kertaisen määrän kuin yleensä. Sammuin ennätys nopeasti 45 minuutissa. Krista ihmetteli tänään miten ihmeessä olin päässyt sängystä ylös ja liikkeelle. Totesin: ”Pakko oli.”   E.:lle nauroin lenkillä tietäväni nämä pilleri hommat.

Ei. En yritä vaikuttaa siltä että ylpeilisin ’aikaan saannoksellani’. Ei. Yritän vain osoittaa kuinka paljon epätoivoinen voi laittaa peliin halutessaan vain nukkua.

Olin tietenkin tänään koko päivän ihan tokkurassa, vaikken sitä kuulemma mitenkään ulospäin näyttänytkään.

Nyt kun olisi korkea aika nukahtaa: kappas kehveliä ei enää väsytä!! V****!! Mä oikeesti haluun nukkua. Voisin kokeilla ottaa puolikkaan.. Katotaan saanko nukuttua.

 

 

 

-Elina

Viikonloppu!!!!

14.3.2015 Yleinen

Voikii haukotteleva maaorava olla sulonen.

Rupee ihan miutakii väsyttämää ku katto ton videon. Voishan sitä hetkeks pitkäksee käyäkii.

 

Heikottaa

3.2.2015 Jotain sälää

Mua heikottaa. On ihan ”spagetti olo”, niin kuin mulla on tapana sanoa. Jokinen teistä lukijoista on varmasti joskus syönyt spagettia. Keitetty spagetti on vetelää eikä se pysy ollenkaan kasassa.  ”Spagetti ololla” tarkoitan, että minusta tuntuu kuin olisin keitetty spagetti. Aika kuvaavaa, eikö. Yleensä totean vain kuivasti kysymyksiin ”Millainen olo sinulla on?”, ”Ihan jees” / ”Kyl tää tästä”, harvemmin löydän tarpeeksi kuvaavia sanoja, voidakseni kertoa kysyjälle, millainen oloni oikeasti on.

Minua heikottaa ihan tavattomasti. Aamulla en meinannut päästä ylös sängystä, tapani mukaan revein itseni pakolla ylös. Valuin alakertaan keittiöön ja haluttomasti mutustin muroja ja maitoa+kaakaota. Huimaus ei lakannut moneen tuntiin. Kävellessäni pysäkiltä koululle tunsin kehoni aivan tyhjäksi, kropallani ei tuntunut olevan yhtään kulutettavaa energiaa. Käsivarsinani tuntuivat olevan vain luut jotka riippuivat ihoni varassa. Jalkani ja laukkuni tuntuivat painavan ainakin tonnin. Raahustin paljon tavallista hitaammin koululle. Tuntui oudolta tulla muutaman päivän jälkeen eloisaan ja äänekkääseen kouluun. ”En kuulu tänne ollenkaan”, ajattelin. Halusin vajota nurkkaan piiloon toisten katseilta. Löysinkin hiljaisemman käytävän pätkän äikän luokan edestä, jäin kuuntelemaan äidinkielen opettajan opetusta uutisista ja kirjoittamaan tätä postausta, ajatuksia ja tunteitani kelaillen.

Nyt on ruokailu, kai sinne voisi mennä toisten silmien alle. Sitten enkun kertaustunnille ja tukiopetukseen. Huomenna on koe. Huokaus.

 

 

-Elina

Lepotauko?

17.5.2014 Yleinen

Nyt on ruoka tehty ja syöty, kukat kasteltu, tekokukat aseteltu ja korvasieniä löydetty. Joko nyt sais palata sänkyy? Tunnin päästä talo täynnä vieraita… Vuhuu…

Moips!

17.5.2014 Yleinen

Aah… lauantai <3 Aurinko paistaa.. Vai  paistaako? En ole täältä sängyn pohjalta ehtinyt tarkistamaan asiaa. On se nimittäin ihanaa kun ei tarvitse herätä herätyskelloon ja saa heti herättyään jäädä sänkyyn. Eilinen vaan painaa mieltäni.