Selaat arkistoa kohteelle Vastuu.

Kiitos ja anteeksi

28.2.2017 Yleinen

Kuvitellaan tilanne, jossa ollaan keskellä väittelyä. Väittely äityy tiukkasanaiseksi, ja lopulta kaikki sen osapuolet huutavat kiivaasti päällekkäin. Tuloksena on päänsärky, joka pakottaa metelin tuoksinnassa karjaisemaan kaiken päälle jotakin sellaista, mikä aikaansaa hetken hiljaisuuden. Lyhytkestoinen, hämmentynyt hiljaisuus mahdollistaa syntytavastaan huolimatta muutaman selkeälle ajattelulle omistetun sekunnin.

Edellä kuvattu tilanne ei ole niin harvinainen. Minun elämässäni väittelyn osapuolet jakautuvat kahteen joukkueeseen: omaiset ja Anoreksia. Läheisteni puolustama kanta kajahtaa ilmoille konkreettisesti, ja Anoreksia pitää puoliaan pääni sisällä. En karjaise ääneen mitään suoraan sairaudelleni osoitettua, koska sitä ei kiinnosta kuinka kovaa huudan. Se on päässäni turvassa äänenpaineelta. Sen sijaan yritän hiljentää sekä ulko- että sisäpuolelta huutavat äänet tiuskimalla läheisilleni. Tarvitsen rauhaa ajatella, mutta sen hankkiminen tapahtuu liian usein läheisteni kustannuksella. Vasta tiuskaisujen jälkeen saan ajatella järkevästi ja todeta, että hiljaisuus saavutettiin keinoilla, joita järkevä ajattelu ei olisi sallinut.

Toisinaan kutsun Anoreksiaa mieleni sisäiseksi autocorrectiksi. Monesti syljen ulos sanoja ennen kuin ehdin tarkistaa puuttuiko sairauteni niihin. Joskus minusta tuntuu, että en ole lainkaan mukana omien asioideni käsittelyssä. Vanhempani puhuvat suoraan Anoreksialle, ja se puhuu suoraan takaisin. Se tuntuu pahalta, koska sisällöstä huolimatta kirkkaasti väärässä olevan osapuolen sanat tulevat minun suustani. Joskus minun on itsekin vaikeaa ymmärtää sitä, miten minun suussani, mielessäni, ja joka puolella vartaloani asuu joku sinne kuulumaton.

2.11.2012 Perjantai klo 20:20
”En jaksa näitä ainaisia ruokatappeluita. Ymmärrän että he ovat huolissaan, mutta yritän parhaani… Todella yritän. Samaan aikaan kun riitelen äidin kanssa murolautasesta, riitelen itseni kanssa siitä samasta lautasesta sekä siitä että joudun riitelemään. Olen väsynyt koko paskaan.”

20.12.2016, Tiistai klo 12:46
”Eilen illalla hermostuin täysin. Se on niin outoa kun viha ja suuttumus ovat olleet monta vuotta haudattuna tyhjyyteen, ja sitten kun ne välillä nostavat päätään, en osaa hallita niitä yhtään. Se tilanne oli sellainen että olin syönyt enemmän kuin pitkään aikaan. Olin vaihtanut toisen välipalankin banaanin sijasta yhteen leipään. Minulla oli paha olo siitä kaikesta… Mieleni oli äänekkäässä solmussa saavuttanut kivuliaan umpikujan. Samassa äiti ja Fiia tenttasivat mitä olin syönyt ja toinen sanoi jotain siitä, että en tarpeeksi. Yhtäkkiä, minulle itsellenikin täydellisenä yllätyksenä, minut valtasi viha. Taisin jopa huutaa heille… En osannut pysäyttää sitä. Kai se johtui siitä, miten paljon olin jo tapellut sinä päivänä itseni kanssa. Minulla ei enää ollut kaiken tappelemisen jälkeen voimia alkaa todistelemaan miten reippaasti olin syönyt, kun se fakta tuntui muutenkin pahalta. Sitten vaan huusin kuin mikäkin hullu.”

”Minä en ole mikään vihainen ihminen, senkin takia se tuntui pahalta. Se viha ei oikeasti kohdistunut perheeseeni mutta se tuli ulos suustani heihin päin ampuen. Ehkä se oli myös turhautumisen purkaus. Väsymys kaikkeen ja etenkin siihen, että minulta toivotaan niin paljon nopeaa käännettä parempaan, mutta jokaisen läheisteni kanssa käydyn ruokakeskustelun jälkeen minun on todettava etten pysty siihen niin nopeasti. Ja minun pitäisi jaksaa muistuttaa heitä siitä. Ja itseäni. Silloin se kaikki muuttuu vain turhautumiseksi, väsymykseksi, pettymykseksi itseeni ja –ilmeisesti- myös vihaksi.”

”Olin niin loppu. Menin yläkertaan ja voin huonosti… Onneksi Fiia tuli sinne. Ensin ajattelin että haluan vain olla yksin, mutta sitten ilta päättyikin siihen että oltiin koko perhe yläkerrassa siinä samassa sängyssä. Silloin ajattelin, että tällainen on perhe. Sairauteni saa minut huutamaan heille, mutta parin tunnin päästä me ollaan kaikki samassa sängyssä naureskelemassa toisillemme. Sen on oltava rakkautta.”

Viha ja sen purkaukset eivät sairastamisaikanani ole olleet ainoita luoteja jotka lentävät läheisiäni kohti. Pahimpina aikoina he joutuivat pitkään ottamaan minun suunnastani vastaan myös epäluuloa ja epäkunnioitusta heiltä saamaani apua kohtaan. Kuuntelin sairauttani niin sokeasti, että asetin perheeni vihollisen asemaan. Liittouduin Anoreksian kanssa ja aloin sen kehotuksesta etsimään merkkejä, jotka osoittaisivat vanhempieni halun toimia minua vastaan. Muistan kerran löytäneeni jääkaapista ruiskun, joka todellisuudessa sisälsi koiramme lääkkeen. Sairauteni maalasi sen hetkessä uuteen valoon. Se vakuutti minut täydellisesti siitä, että ruisku sisälsi rasvaa jota ruiskutettaisiin ruokaani minun selkäni takana. Se uskotteli minulle, että elin sen kanssa ’me vastaan muut’ –asetelmassa. Kaikki ulkopuolinen oli salaliittoa meidän pientä operaatiotamme vastaan. Tosielämässä se ’salaliitto’ sisälsi ihmiset joita ilman en nyt olisi hengissä.

Olen oppinut joissain määrin elämään sairauteni kanssa, mutta en koe lainkaan hallitsevani sen vaikutuksia ulkopuolellani. Mitä enemmän toivun, sitä selkeämmin näen kuinka se koskettaa koko perhettämme. Toivoisin oppivani rajaamaan sairauteni vain minuun, mutta en tiedä onko se mahdollista. Anoreksia ylettyy kaikkeen. Kaikki mitä ympäriltäni aistin, on liitutaulua jota se raapii pitkillä kynsillään. Siksi sen puuttuminen minun ja lähesteni kommunikaatioon on tuhoisaa.

18.2.2017, Lauantai klo 13:45
”Kun kerroin Fiialle painon noususta, minun oli oikein pakko selittää että ne siellä sanoivat että se oli noussut liian vähän. Selitin sitä koska pelkäsin että Fiia olisi sanonut esim: ’Vau, noin paljon!’ …Se olisi ollut kamalaa. Mutta nyt hän sanoi: ’No niin oiski pitäny nousta enemmän.” …Ja sekin tuntui kurjalta. Mikään ei tunnu hyvältä. Koitan ennenkaikkea hokea itselleni nyt sitä, että kai tajuan, että en voi pyytää omaisiltasi oikeanlaista reaktiota koska sellaista ei ole olemassa. En halua missään tiltanteessa ajautua siihen, että syytän heitä jostain mitä he sanoivat tai eivät sanoneet. Kaikki tämä on minussa, ja kaikki tämä lähtee minusta. Heidän sanansa tulevat heidän suustaan vilpittöminä ja 100% minun puoltani pitävinä. Jos ne saapuvat perille tuntuen minusta erilaisilta, se ei ole heidän vikansa.”

 Kuten olen jo todennut; Kenenkään ei pitäisi tuntea syyllisyyttä sairaudesta. Etenkin sairauteni pahimpien vaiheiden harhat olivat asioita, joihin en olisi pystynyt enää edes järjellä vaikuttamaan. En osaa kuitenkaan täysin pestä itsestäni pois perheelleni tiuskimiseen kohdistuvaa syyllisyyttä. Koen, että minun pitäisi jo pystyä taistelemaan sairauttani vastaan edes silloin, kuin sen vaikutukset kohdistuvat välittömästi henkilöihin, jotka pitävät minut pystyssä. En voi, enkä halua laittaa heihin kohdistuvia purkauksia täysin sairauteni piikkiin. Haluan mieluummin ottaa vastuun teoistani. Syyllisyys on sen aiheellisuudesta tai aiheettomuudesta huolimatta kuitenkin negatiivinen voima joka painaa -ja on aina painanut minua alas. Siksi koitan opetella ottamaan vastuun kääntämällä syyllisyyden parantavaan muotoon. Sen sijaan että ruoskin itseäni kilpaa sairauteni kanssa, opettelen sanomaan ääneen kaksi merkityksellisintä sanaa: kiitos ja anteeksi.

 

Lemmikit

8.1.2017 Yleinen

Eläimistä pitää ottaa vastuu kun sellaisen ostaa esim koira kun sen täytyy käydä joka ikinen päivä lenkillä aamulla päivällä ja illalla. Siinä sitä työtä vasta riittääkin kun on kova pakkanen ja koirallasi on kova hätä päästä ulos. Minäkin vain käperryin mielummin peittoon kuin menisin ulos lenkittämään Pimua äitini kanssa. Välillä ihmettelenkin miten äitin pystyy tekemään reilun tunnin lenkkejä ulkona yli -20*C pakkasessa.

Uutena vuotena jotkut lemmikit saattavat pelätä raketteja ja hirveää pauketta mikä niistä tulee, koirat saattavat sännätä karkuun, jäädä auton alle paniikissa jostessaan tai eksyä, jotkut lemmikit saattavat jopa vapista, kuolata taikka käyttäytyä arvaamattomasti esim purra omistajaansa. Siksi olisikin hyvä että rakettien ampujat lopettaisivat oikeaan aikaan, että koirien ulkoiluttajat saisivat ulkoiluttaa koiransa rauhassa. Vaan meidän lemmikkimme eivä t ole siitä moksiskaan koira on aivan tavallinen ja kissat vain ihmettelevät rakettien valoja.

Lentävä matto

20.12.2016 Yleinen

Toistuvat ylä- ja alamäet ovat ehkä vaikeimpia, mutta kuitenkin taudinkuvaa parhaiten vastaavia ilmiöitä. On vaikeaa käsitellä sitä, miten parempien kausien jälkeen tulee taas huonoja jaksoja. Mitä pienimmätkin vastoinkäymiset voivat laukaista jyrkkiä alamäkiä, ja niiden seurauksena on poikkeuksetta vielä itse alamäkeäkin pahempi romahdus. Se romahdus tulee tunteesta joka syttyy kun huomaan, että suunta on jälleen kääntynyt. Jokaisen paremman jakson aikana uskon sinisilmäisesti siihen, että pahuus on ohi ja suunta on vain ylöspäin. Siksi sen pahuuden paluu on jotakin sellaista, johon en koskaan näytä tottuvan. Tuntuu kuin Anoreksia leikittelisi tunteillani. Se kutoo minulle kauniin maton ja houkuttelee minut astumaan siihen. Sitten se nauraa ilkeästi ja vetää sen maton altani.

Huonot jaksot saavat minut joka kerta ajattelemaan kulunutta aikaa. Sitä, miten vuosien jälkeenkin tuntuu kuin mikään ei olisi muuttunut. Totuus kuitenkin on, että asiat ovat kuin ovatkin muuttuneet: Olen näiden vuosien varrella oppinut paljon elämästä. Opitut asiat ehkä antavat kaikelle tapahtuneelle merkitystä, mutta sitä on vaikeaa ajatella alamäkien aikana. Edes suurempi merkitys ei tuo minulle uskoa siihen, että jonain päivänä tämä kaikki on ohi.

2.9.2012, Sunnuntai klo 20:16
”Kun lähdin kävelemään poispäin työpaikalta, kyyneleet alkoivat valumaan poskiltani ja minusta tuntui taas että olin rikki. Hajosin käsiin… Omiin käsiini. Taas.”

6.10.2013, Sunnuntai klo 10:03
”En osaa päättää onko turhauttavaa, kamalaa, surullista vai typerää, että olen pyörittänyt samoja pirun ajatuksia mielessäni jo monta vuotta, eikä loppua silti näy? Onkohan sitä koskaan tulossa…”

3.2.2014, Maanantai klo 19:50
”Turhauduin taas siihen samaan lauseeseen. ’Sä olet sairas’. Eniten turhauduin sairauteen. Pian se turhautumisen itku kääntyi pääni sisälle ja kaikki ajatukset jotka ovat jo ainakin vuoden pysyneet taka-alalla huusivat päässäni eri asioita ja se sattui. Ne käskivät satuttaa, olla ottamatta lääkkeitä, huutaa täysillä apua ja samalla pysyäkin hiljaa lukkojen takana. Pieni valkoinen yläkerran vessa oli kuin suoraan painajaisistani. Tällä kertaa olin kuitenkin hereillä. En tiennyt että näin voisi enää tapahtua. Näin monen vuoden jälkeen… Voiko olla että mitä kauemmas pääsen sairaudesta, sitä harvemmin, mutta tiukemmin se kiristää otettaan päässäni? Sisälläni on edelleen jotain hullua, täysin hullua, mikä ei kuulu sinne. Pelkään itseäni taas.”

 18.4.2014, Perjantai klo 10:59
”En voinut tietää vuosi sitten että tilanne ei ole vieläkään parantunut. En ikinä ajatellut että tämä kestäisi näin kauan. Halusin uskoa että se menee pian ohi ja sitten taas jaksan. Sana ’sairas’ sattuu niin paljon… ’Sä olet sairas.’ Sairas. Kaiken tämän jälkeenkin… Olen yhä sairas.”

 14.12.2014, Sunnuntai klo 23:13
”Tuntuu kuin kaikki olisi palaamassa ennalleen. Sillä väärällä tavalla: Ei siihen mitä oli ennen kuin kaikki alkoi, vaan juuri siihen mistä kaikki alkoi. Aivan kuin saisin toisen mahdollisuuden valita nyt sen toisen tien mitä en valinnut viimeksi… Sen ’oikean tien’. Mutta miksi se on yhä niin hankalaa? Tiedän täsmälleen, liiankin tarkasti, mihin se väärä johtaa… Tiedän sen ja tiedostan sen kaikella mahdollisella tavalla, ja silti se kuulostaa ihanteellisen houkuttelevalta päässäni. Se ei ole sitä, tiedän sen! Silti en suostu tietämään sitä 100% ja kun ajattelen tätä tietämisen ja tiedostamattoman tietämättömyyden välistä sekavaa massaa, en saa selvää enää mistään.
Tuntuu kuin olisin kirjoittanut sen kaiken jo kertaalleen. Kaiken sen miltä nyt tuntuu… Hallinnan tunteesta, syömättömyydestä, ja siitä miten pystyn kyllä syömään mutta en vaan halua. Siitä että on paha olla ja missään ei ole hyvä, ja että näkee mielikuvia juustoraastimesta repimässä ihoa koska sen aiheuttama jälki voisi uskottavasti olla peräisin kompastumisesta asfaltilla.
Ainoa ero on haamu tämän kaiken yllä. Se haamu on menneisyys, joka häilyvästi muistuttaa että olen kokenut tämän jo. Mutta en tiedä kenen puolella se haamu on. En halua ottaa lääkettä, se ei johda mihinkään. Haluan olla normaali… Enkä halua että äiti ja muut alkaa taas vahtia että syön ja pysyn ehjänä. Sekään ei johda mihinkään. Tämä on minun taisteluni nyt enemmän kuin koskaan. Vanhenen päivä päivältä, ja joka päivä minulla on enemmän vastuuta päätöksistäni.
Taina sanoo että minulla on tahdonvoimaa enemmän kuin monella muulla, ja että nyt se täytyy vaan kääntää oikeaan asiaan. ’Sä tiedät mitä sun pitää tehdä.’ Ja minä tiedän. Mutta en tajua miksi se on niin vaikeaa… Minulla ei ole enää hyvä olla kotona. haluan vaan pois, ja kun lähden, en tiedä minne menisin. Olen yksin mielessäni ja nyt kun se yksinäisyys taas konkretisoituu, se tunkee myös elämään pääni ulkopuolella. Joskus oikeasti mietin että ottaisin viinapullon, ostaisin röökiä ja unohtuisin niihin huoneeni ikkunalaudalla. Heittäisin kaikki ajatukset ikkunasta. Mutta sekään ei johda mihinkään. En tiedä mikä johtaa. Reitti ulos tästä kaikesta… Ennen kuin putoan taas syvemmälle, sinne missä olen jo ollut ja minne olen taas matkalla. Suunnittelen teräviä juttuja kunnes havahdun ja tiedän että se katkeaa lääkkeellä, jonka jälkeen unikin tulee vaikka se onkin painajainen, mutta en halua ottaa sitä lääkettä. Koska kuten sanottu; se ei johda mihinkään.”

 25.12.2014, Torstai klo 22:05
”Joulu, ja se että syö vaan pysyäkseen pystyssä, on huono yhdistelmä. Olen pettynyt itseeni. En vain mennyt omaan kuplaani, vaan myös itkin vessassa. ’Kasvaisit jo yli tästä’ –ajattelin.”

 23.1.2015, Perjantai klo 11:23
”Tänään olin lääkärissä vaikka näiden käyntien piti jo loppua… Ajattelin että tämä on vain tsekkaus ja kaikki on hyvin, vaikka jokaisen sellaisen ajatuksen takana oli selkeä kuva siitä mitä tulisi tapahtumaan, ja mitä tapahtui. Paino oli laskenut monta kiloa ja seuranta on aloitettava heti, vaikka vielä varmistin useaan kertaan onko se tarpeellista… En halua takaisin sinne! Sinne mistä lähdettiin. Vaikka siellähän minä jo olen. Nyt näyttää siltä että ainoa ero entiseen ja tähän päivään on totuuden ja valheen ero. Jos en pysty syömään, en enää valehtele vaan vastaan jos kysytään. Se on oikeasti ainoa oikea suunta, ja vaikka en nyt pystykään olemaan iloinen siitä askeleesta jonka otin eteenpäin mennessäni lääkäriin, niin tiedän että sen myötä tulleet 10 askelta taaskepäin eivät jää sinne. Taistelen ne takaisin kaksinkertaisesti koska haluan elää. Oikeasti haluan, vaikka olen kuoleman väsynyt tähän kaikkeen.”

 14.6.2016, Tiistai klo 16:40
”Viimeinen nuorten puolen psykiatrikäynti. Hän kyseli enemmän kuin koskaan vaikka olisin vaan halunnut saada ne paperit ja päästä ulos sieltä. Eikö hän nähnyt kuinka vaikeaa se minulle oli? Vai kyselikö hän juuri sen takia että hän huomasi sen? Itkuani hän ei ainakaan huomannut; kyyneleet valuivat vasta kun käänsin selkäni. Tuntui että kaikki sanat sattuivat. Omani ja sen lääkärin. Sen kertominen että lääkevähennyssuunnitelmat ei tule onnistumaan ja kaikki on huonosti taas. Kysymyksiin vastaaminen… Ja ne kommentit: ’Sähän olet kohta jo 21’ ja ’Kyllä mä huomaan että sä olet vielä ihan eksyksissä’. Siinä tilanteessa ne sattuivat ja tuntuivat kuin joku kertoisi ne ensimmäistä kertaa vaikka niin ei todellakaan ole. Jälkeenpäin haluaisin vain huutaa että ’Mä tiedän, okei? Sun ei tarvitse sanoa sitä, mä tiedän sen.’ Se tuntui niin pahalta koska se on niin totta. Täytän 21 ja tilanne pääni sisällä on edelleen se, että en tiedä mitä tekisin tämän kaiken kanssa. Olen eksyksissä. Sekin on totta. Minun ei vaan tarvitse kuulla sitä koko ajan. Kuulen sen kun koitan selvittää ajatuksiani, näen sen kun katson kuntosalin jälkeen peiliin ja muutos on epätodellinen, kiroan sitä joka kerta kun arvon vaihtoehtojen välillä ja kaikki tuntuvat huonoilta.”

 30.11.2016, Keskiviikko klo 14:07
”En halua sairaalaan. Mitä tämä on? Olen jo elänyt tämän ajan yli. Odotan vain että herään painajaisesta, niin kuin joka aamu ja monia kertoja yössä. Pahoin pelkään, että tämä kaikki on kuitenkin totta.”

Kuten päiväkirjani kertoo, se Anoreksian kutoma matto on lähtenyt altani joka vuosi. Vuodet vaihtuvat, mutta alamäkien aikana kirjoittamani tekstit pysyvät yhtä yllättyneinä, väsyneinä ja epäuskoisina. Nyt kun luen niitä, minun ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla lainkaan yllättynyt siitä, miten matto on lähtenyt altani tänäkin vuonna. Järki on kuitenkin se yksi asia, mitä tässä kaikessa ei ole. Olen jälleen yllättynyt. Mietin, miten kaikki elämääni palannut hyvä on voinut taas haihtua hitaasti pois? Suurin järkytys on se, miten syvälle olen pudonnut tällä kertaa. Luulin että näin syvälle ei voisi enää mennä. Luulin että sellaista ei voisi enää tapahtua.

Kaikki romahtaa kun pahuus iskee pitkän hyvän jakson jälkeen. Se tuntuu joka kerta lopulliselta. Siltä, kuin mitään ei saisi enää korjattua. Romahduksiin kai kuuluu se, että unohdan miten kaikki tulee ajan myötä taas olemaan paremmin. Jos muistaisin sen, ei alamäki olisi koskaan niin vaarallinen mitä se pahimmillaan on. Minun on hankalaa hyväksyä sitä, että vuosi vuodelta huomaan edelleen olevani sairas. Se on kuitenkin fakta, että alamäkiä tulee aina olemaan. Ne kuuluvat paitsi tähän sairauteen, myös elämään yleisesti ottaen. Ehkä taas seuraavien kuuden vuoden päästä olen oppinut olemaan yllättymättä mistään negatiivisesta. Ehkä silloin olen liimannut jalkani siihen mattoon ja kun joku koettaa vetää sen altani, minä lähden mukana. Siinäpä saa Anoreksia heitellä minua ja mattoa, koska minua ei enää haittaa. Se tekee minulle vain lentävän maton jonka kyyti on töyssyistä huolimatta elämää parhaimmillaan.

 

Raamatun varoituksia

1.9.2016 Uskonelämä, Yleinen

Raamatun varoituksia

Mammona (Raha)

Matt. 6:24. ”Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.

1. Tim. 6:10. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä.

Hebr. 13:5. Älkää juosko rahan perässä, vaan tyytykää siihen, mitä teillä on. Jumala on itse sanonut: – Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää.

Jaak. 5:1. Kuulkaa, te rikkaat! Itkekää ja valittakaa kurjuutta, joka tulee osaksenne. 2. Teidän rikkautenne on lahonnut ja teidän vaatteenne ovat koin syömiä. 3. Teidän kultanne ja hopeanne on ruosteessa. Niiden ruoste on todistava teitä vastaan, ja se syö lihaanne kuin tuli. Te olette koonneet rikkauksia näinä lopun aikoina. 4. Te olette riistäneet palkan työmiehiltä, jotka ovat leikanneet teidän peltonne. Kuulkaa: se palkka huutaa, ja korjuuväen valitukset ovat tulleet Herran Sebaotin korviin. 1.Joh.3:17. Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä? 18. Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.

Saarn. 5:9. Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kyllin, eikä se, joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen. Tämäkin on turhuutta. 10. Kun omaisuus karttuu, karttuvat sen syöjätkin. Mitä iloa siitä on omistajalleen, paitsi että saa nähdä sen kuluvan? 11. Uurastavan uni on makea, söipä hän vähän tai paljon, mutta rikkaalta kylläisyys vie unen.

Rikas mies ja Lasarus Luuk. 16:19. ”Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. 20. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. 21. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan. 22. ”Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. 23. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. 24. Silloin hän huusi: ’Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.’ 25. Mutta Abraham sanoi: ’Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. 26. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.’ 27. Rikas mies sanoi: ’Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. 28. Minulla on viisi veljeä – hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.’ 29. Abraham vastasi: ’Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.’ 30. ’Ei, isä Abraham’, mies sanoi, ’mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.’ 31. Mutta Abraham sanoi: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.'”

Ef. 5:5. Tehän tiedätte hyvin, ettei kenelläkään siveettömällä eikä saastaisella ole osaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnasta, ei myöskään ahneella, sillä hän on epäjumalanpalvelija.

Room. 12:16. Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itsemielestänne viisaita.

1. Tim. 6:8. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä.

Viimeinen tuomio

Matt. 25:34. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.35. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. 36. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’ 37. ”Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? 38. Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? 39. Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ 40. Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’ 41. ”Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. 42. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. 43. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’ 44. ”Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ 45. Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’ 46. ”Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”

Matt. 7:20. Hedelmistä te siis tunnette heidät. 21. ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. 22. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’ 23. Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’

Luuk. 13:26. Silloin te alatte selittää: ’Mehän söimme ja joimme sinun kanssasi, ja sinä opetit meidän kaduillamme.’ 27. Mutta hän sanoo: ’Keitä te olette? En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, kaikki te vääryydentekijät.’

Hes. 16:49. Sinun sisaresi Sodoman synti oli julkea itsekkyys. Hän vietti tyttärineen yltäkylläistä ja huoletonta elämää, mutta kurjalle ja köyhälle hän ei avannut kättään. 50. He kävivät yhä julkeammiksi ja ryhtyivät minua uhmaten yhä uusiin iljettävyyksiin, ja silloin minä pyyhkäisin heidät pois, kuten olet nähnyt.

Aam. 3:15. Minä lyön hajalle niin talviasunnot kuin kesäasunnotkin. Norsunluutalot luhistuvat, ja asuntojen paljoudesta tulee loppu, sanoo Herra. (Suomessa eniten kakkos-asuntoja maailmassa.)

Aam.5:23. Vie pois minun luotani virsiesi pauhu! En halua kuulla sinun harppujesi helinää. 24. Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro.

Room. 12:2. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

Lopunajan ihmiset

2.Tim. 3:1. Sinun on tiedettävä, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat. 2. Silloin ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa, he ovat rehenteleviä ja pöyhkeitä, he herjaavat ja ovat vanhemmilleen tottelemattomia. He ovat kiittämättömiä, jumalattomia, 3. rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelevia, väkivaltaisia ja raakoja, kaiken hyvän vihollisia, 4. petollisia, häikäilemättömiä ja järjettömiä. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa, 5. he ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman. Karta sellaisia!

Mark. 7:21. Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, 22. aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli. 23. Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet.

Jer. 5:25. Teidän rikoksenne ovat sekoittaneet vuoden kulun, syntinne ovat riistäneet teiltä kaiken hyvän.

Jer. 6:16. Näin sanoo Herra: – Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan. Näin sanoin, mutta te vastasitte: ”Emme kulje!”

Jer. 23:10. Maa on täynnä avionrikkojia, täynnä niitä, jotka ovat luopuneet Herrasta! Maa on kirottu, se riutuu, arojen laitumet kuivuvat. Ihmiset rientävät pahasta pahaan, vääryydessä he näyttävät voimansa.

Kylväjävertausten selitykset ohdakkeitten sekaan joutuneista siemenistä

Matt. 13:22. Kylvö ohdakkeisiin tarkoittaa ihmistä, joka kuulee sanan mutta jossa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden viettelys tukahduttavat sen.

Mark. 4:19. mutta joissa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden petolliset houkutukset ja muut mielihalut saavat heissä sijan ja tukahduttavat sanan.

Luuk. 8:14. Ohdakkeisiin pudonnut osa tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta sitten tukahtuvat elämän huoliin, rikkauteen ja nautintoihin. He eivät tuota kypsää satoa.

Vastuu ym tammik15

16.4.2015 Ihmisoikeudet ja ihmisarvo

Vastuu ym. pientä
Onko vastuullista, että me hyvinvointivaltioiden asukkaat vietämme kulutusjuhlaa, jonka seurauksena on saastumista, ilmaston lämpenemistä ja riistoa? Siis aiheutamme nälkää, puhtaan veden puutetta, alipalkkaisuutta jne. Kuitenkin kansa vaatii Perussuomalaiset etunenässä kehitysavun ja muiden ulkomaille menevien avustusten lopettamista tai ainakin leikkaamista. Toisaalta esim. Kreikan pitäisi hoitaa aiheuttamansa velkakriisi. Me taas emme olisi velvollisia auttamaan kehitysmaita aiheuttamiemme vahinkojen korjaamisessa. Köyhät vain kyykkyyn, jopa hengiltä. Suurimmassa vastuussa olevat henkilöt: poliitikot ja ammattiyhdistysjohtajat ajavat omia etujaan meidän äänestäjien suosiollisella avustuksella. Länsimainen demokratia on siirtänyt rahat köyhimmiltä ihmisiltä ja valtioilta sekä yleensäkin valtioilta ja kunnilta hyvinvoiville ihmisille, pankeille, osakkeenomistajille, jne. niin että valtiot ja kunnat ovat velkaantuneet ja yhä vain velkaantuvat lisää. Monet huutavat vain lisää talouskasvua, lisää palkkaa, joka tarkoittaa lisää saasteita, työttömiä, syrjäytyneitä, työpaineita ym. Ei väliä mitä terveydellemme, luonnolle ja tuleville sukupolville käy. Ettekö te päättäjät pysty ajattelemaan mitään muuta kuin seuraavia vaaleja ja omaisuutenne kartuttamista? Ukrainassa kansa pisti presidentin viralta epädemokraattisesti hänen ja lähipiirin valtion rahojen kähmimisen takia. Meillä rahansiirto köyhimmiltä päättäjille ja rikkaimmille järjestetään paljon kierommin säätämällä lait sellaisiksi, että homma hoituu laillisesti. Eikö teillä ole omaatuntoa tai edes pelkoa vastuuseen joutumisesta? (Media näyttää olevan juonessa mukana erityisesti moraalittomuutta tukemalla ja edistämällä.)

Taiteilija pysyköön lestissään
Ruotsissa asuva suomalainen naiskuvataiteilija, jonka teokset Helsinki viikoille tms. hylättiin, kehui tekevänsä haluamansa laista taidetta. Hän ilmoitti Yleradio1:ssä: ”Tiede on todistanut, ettei jumalaa ole olemassa.” Miksi tällaisia valheellisia mielipiteitä ”julkaistaan”, eikä niitä oikaista edes jälkikäteen?

Pankkisalaisuus
Helsingin raastuvanoikeus tuomitsi 5.10.1959 Karin Sauramon 5 v. kuritushuoneeseen yli 30. miljoonan markan kavaltamisesta Mannerheimin Lastensuojelu Liitolta. Silloin huhuiltiin hänen tallettaneen rahat Sveitsin pankkiin. Niitä kai ei saatu takaisin. Savon Sanomat 26.3.14 Britannia riippuvainen venäläisten oligarkkien rahoista. Missä Ukrainan entisen presidentin ja hänen klaaninsa kansalta kähmimät rahat ovat, Venäjälläkö?
Pankkisalaisuuteen ei ole puututtu, vaikka poliittisilla päättäjillä asia on ollut tiedossaan ainakin yli 50 vuotta. Onko oma lehmä ojassa?

Traumat
Vapaa kasvatus perustui siihen, että ei saa kieltää lapsia mistään, etteivät he saa komplekseja.
Nyt lapsille ei saa antaa edes luunappia, muuten he saavat traumoja. Viime sota aiheutti muka traumoja useimmille miehille. Vaikka niin olisikin useimmat ovat selvinneet elämästä hengissä luonnolliseen kuolemaansa saakka.
Kuunnellessani viime aikoina radiosta sotaveteraanien haastatteluja niissä haastattelija aina kysyy traumaattisista kokemuksista ja ihmettelee, kun heillä ei ole niitä. Samoin isänsä menettäneiden lasten kohdalla kysytään kasvatti-isistä samaan sävyyn ja vastaukseksi tuli heidän olleen oikein mukavia. Sota-ajan tytöltä kysyttäessä sotakokemuksista hän vastasi, ettei sotaa huomannut ollenkaan.
Kun sodassa korsukaveri kuoli, niin ”trauma” kesti keskimäärin 8 tuntia, sitten meno jatkui entisellään.
Miksi tämä ennakkoasenne on kaikilla toimittajanaisilla? Ajattelevatko he feministiseen tapaan kaiken pahan johtuvan miesten väkivaltakulttuurista ja viime sodasta? (ks. kasvatus jäljempänä)

Kotouttaminen
Maahanmuuttajien kotouttaminen on epäonnistunut erityisesti siksi, että heille ei kerrota kristinuskosta. Kuitenkin lähes kaikki lainsäädännöstämme ja kulttuuristamme perustuu juuri siihen.
Ollessani USA:ssa talven 1996–1997 opiskelemassa englanninkieltä vain opettajat olivat usalaisia. Koska suurin osa oppilaista opiskeli saadakseen USA:n kansalaisuuden, opiskelumateriaali sisälsi mm. historiaa, kristillisten ja muiden kansallisten juhlapäivien viettoa jopa rukousta myöten (kiitospäivä).

Kasvatus
Wilma Schlizewski YleRadio1 30.3.2014 klo 12.05- tähän tapaan: Monet miehet naisten kasvattamina ovat pieniä tyttöjä. Kyllä järkevät naisetkin ovat huomanneet nykykasvatuksen heikkoudet: kasvattajat enimmäkseen naisia ja kasvatustyyli paremmin tytöille sopiva.

”Siellä se nuoriso laahustaa kaljapussit kilisten pitkin puistoja ja kiroilee kuin viimeistä päivää.
Missä ovat vanhemmat? Minä olen antanut lapsilleni tukkapöllyä ja luunappia. Kumpikaan ei juopottele eikä kiroile.”
Eduskuntavaaliehdokas Frederik antaa kasvatusohjeita. Iltalehti 11.2.2015 (Savon Sanomat 15.2.15)

Ihmisoikeudet (suvivirsi)
Jos vasta nyt tupakka, alkoholi ja WC pyrkisivät markkinoille, ne eivät saisi myyntilupaa. Koska ne ovat olleet kauan käytössä, niitä ei saada pois markkinoilta. Ilmeisesti apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen mielestä suvivirren laulaminen on haitallisempaa kuin tupakan, alkoholin ja WC:n käyttö! Samoissa uutisissa on ollut puhetta Syyrian pakolaisten surkeista elinolosuhteista. Myöskin maailmassa on miljardi nälkää näkevää. Miksi heidän ihmisoikeuksistaan ei huolehdita? Olemmeko me ihmiset lakeja varten? Eikö kaiken inhimillisyyden nimissä lakien pitäisi olla ihmistä varten? Mielestäni tällaisten henkilöiden palkkaaminen verovaroilla on väärin. Ainakaan minä en haluaisi maksamiani veroja käytettävän tuollaiseen. Paljon tärkeämpää olisi mm. edes joskus päästä yläasteella niin pieniin ryhmäkokoihin kuin peruskoulu kokeiluissa aikoinaan havaittiin tarpeellisiksi tai hoitaa kunnolla vanhuksia. Tavoite vain menee kauemmaksi ja kauemmaksi, mutta mitäpä lapsista ja vanhuksista kunhan me aikuiset saadaan ryypätä rellestää, ylensyödä, tupakoida, huorata jne. Tuo suvivirsi sekä päivänavaus asia on taas sitä nykyajan helpon elämän turmelemien saivartelua, kun ei järki riitä erottamaan tärkeää ja oikeudenmukaista turhasta ja väärästä.

Savon Sanomat 15.2.2015: Tukholma, neekerikuningas-sana poistetaan Peppi-kirjoista jne. – Valitettavasti n-sana on sana, jota edelleen käytetään. Se loukkaa, emmekä yksinkertaisesti voi jättää sitä Peppi-kirjoihin, Nyman sanoi.
Karin Nyman on Astrid Lindgrenin, Peppi-kirjojen kirjoittajan, tytär.
(Pilapiirtäjät saavat loukata miten paljon haluavat seurauksista piittaamatta.)

Kristinuskosta
Kaikki nykyinen Raamatun vastaisuus ja uskovien suoranainen vainoaminen osoittavat Raamatun olevan totta ja kristinuskon ylivertaisen muihin uskontoihin nähden. Jos ne olisivat niin humpuukia, kuin jotkut väittävät eihän niitä vastaan kannattaisi taistella, koska jokainen näkisi ”petoksen” muutenkin. Erityisesti asian osoittaa se viha ja kiihko, jolla Raamattua ja uskovia vastaan hyökätään.

4.Day: Game Plan (kApinallisille)

25.11.2014 Yleinen

Klo 14.47

Nyt vasta pääsin jaloilleni…tosin hanuri siirretty sängystä penkkiin… hyvä juttu?

Alan toistamaan mun päiviä… jotka vaikuttaa tosi tylsiltä…

Mulla ei oo hilloo elää…

Oon jumittanut kotona varmaa kaks kuukautta…

odotellu vaan exää… et milloin se saapuu ja taas lähtee…

Kaikki on pyörinyt exän ympärillä.

Aina sitä varten.

Kerran kun sinulta puuttuu isä ja äitikin on sairas, niin minä annan sinulle turvan ja kodin. Paikan missä sinua rakastetaan ja ymmärretään.

Minä kestän kaiken.

JA niiin aivopesty pienest lähtien että oikea rakkaus kaiken kestää?

Mitä mä nyt muka teen väärin?

Noh. Ensinäkin…

Ei ihme ettei mulla oo pitkäaikaista poikafrendii kun mulla ei ole omaa elämää.

En rakasta itteeni näköjään tarpeeks kun annan ihmisten hyväkskäyttää mua ja kohdella mua miten niitä lystää…

Ja mä otan kaiken vastaan. Hymyillen.

En mä jaksa enää näytellä.

Nyt ois jo korkee aika ja ikä… olla vain oma ittensä.

Koska lopulta pelkästään se että on oma ittensä saa just ja just oikeet ja harvat ihmiset sun ympärille…

Ja esittämällä jotain muuta kun mitä on… mä en ees tykkää enää itestäni. Siitäkö se oma paha mieli johtuu?

Vai ihan siitä etten oo saanut tarpeeks aikaseX asioita mitä mun ois pitänyt jo saada… lykkään ja feidailen mun elämää ja ihmisiä pois…

Miksi jatkan tätä huonoa tapaani elää näin?

Lopputulos on sama kuin viimex kun muutin 17-vuotiaana pois kotoa.

Se etten oo oppinut luottamaan vanhempiini on kostautunut nykyisyyteen…

Ja ihmiset aistii sen ja ne luulee että mä olen se epäluotettava. Ehkä mä oonkin…

Tykkäisinkö itestäni? Seurustelisinko itteni kanssa? Olisinko se unelmien tyttöystävä? tai unelmien kaveri? paras pikkusisko? unelmien lapsi?

Oon vaan kylmästi deletoinut kaiken mun takaraivoon… kun tuo vaatimuslista vaikuttaa ihmisten mielistelyltä…vai miellyttämiseltä? Mikä niiden ero ees on?

Mutta siis se mitä teen nyt ja oon… onko tää vaan kapinaa? kokeilen rajoja ja haluan nähdä kuka silti pitää musta?!

Game plan:

1. Hoida raha-asiat kuntoon

2. Tee ja opiskele musiikkia lisää (oppiminen ja kehitys tärkeempiä kuin lopputulos)

3. Hanki alan koulutus tms. (jos haluat ammattilaiseksi – voittajaksi – parhaaksi – muistetuksi)

4. Hanki lisää ystäviä (et pärjää yksin)

5. Tee mikä tuntuu oikealta ja hyvältä (focus = oma elämä = viehätys)

6. Opettele rakastamaan itseäsi (miesmagneetti)

Hmm… lyhyesti vielä exästä… viimeksi juteltiin puhelimessa kun se soitti

klo 23.52. Oli bänditreeneis ja poikien kaa ”kehitys”drinksulla baarissa. Siitä sitten suoraan kotiin -ei mun luo….prkl…

On ollut aaltoilevia fiiliksiä…

En tiiä kaipaanko häntä oikeesti vai onko kaikki vaa stressin ja vastuun pakoilua?

Ehkä jälkimmäistä kun stressi vaan kasvaa… ahdistavaa… ja luovuttaminen ois liian helppoo…

Ja hän olisi se syy, minkä takia siirtää nakkilista taas seuraavaan päivään…

Läheisyys parantaa ja hyvä seura sitäkin enemmän…

Mutta onko hän se, joka välittää musta niin että haluaa mulle parasta…

Mikä meinaa sitä että kyselee miten mulla menee ja kattoo jos hän voi tehdä mun elämästä helpomman, ihanamman ja paremman :)

Mun pitää eka tehdä itestäni itelleni tykättävä ja ihana, että mä voin saada sen poikafrendin… :)

VDesperado -tuleva VDominado

(tää on parempi ku Diva, ehkä?)