Selaat arkistoa kohteelle vapaus.

Pahuus ja hyvyys, vapaus

30.11.2017 uskonnot ja ideologiat

Paha, hyvä, vapaus, kristinusko, muut

Pahalle ihmiselle vapautta on vapaus tehdä pahaa, hyvälle taas vapautta on , ettei tarvitse tehdä pahaa, vaan saa tehdä hyvää. Esim. toisille vapautta on saada käyttää alkoholia, tupakoida, ylensyödä, huorata, homoilla, pahoittaa toisten mieli jne. Toisille vapautta on, ettei tarvitse juoda alkoholia, tupakoida, ylensyödä, huorata, homoilla, pahoittaa toisten mieltä jne.

Kristinuskon suurin ero muihin uskontoihin ja ismeihin on voiman ja halun saaminen lähimmäisen rakastamiseen eli opin toteuttamiseen. Kun tässä asiassa edistyy, tulee aina enemmän ja enemmän täyttäneeksi lain automaattisesti. Ei tarvittaisi direktiivejä toisensa perään niinkuin nyt, jos kristinuskon vaikutus olisi kasvanut tarpeeksi, eikä jatkuvasti vähentynyt meillä ja muualla ”sivistyneessä” maailmassa.

Kristinuskosta, Raamatun Jumalasta ja Hänen olemassaolostaan on turha kiistellä, koska jokainen voi kysyä asiaa itse Häneltä itseltään.

Jatkuvasti mediassa Yle ym. toimittajat puhuvat kuinka ennen ajat oli ahdistavia, kun ei saanut vapaasti irstailla kenen kanssa halusi, käyttää alkoholia vapaasti (varsinkaan naiset) jne. Useimmissa Suomi 100 kirjoissa (100 kpl) oli esillä erityisesti naisten vapautumusen käsittely ja kirjoista keskultaessa kehuttiin miten ne aikoinaan herättivät pahennusta, mutta miten nyt ”vapauduttuamme” nämä ovat arkipäivää.

Pahalle” kristinusko on helvetillä pelottelua, mutta uskovalle taivaalla ”pelottelua”.

Vapaus

16.11.2017 Raamatusta

Jeesuksen tehtävä maan päällä oli vapauttaa synnin ja paholaisen orjat. Annammeko hänen tehdä sen vai yritämmekö omin neuvoin ja oman viisauden kautta päästä irti maailman asettamista kahleista ja synnistä, vaikka nöyrtymällä hänen edessään voisimme eheytyä ja kokea vapauden joka kuuluu laillisesti jokaiselle Jumalan lapselle?

Millaisista kahleista nyt puhutaan? Monen on vielä helppo hyväksyä, että Jeesus tuli puhdistamaan syntivelasta, mutta kun aletaan puhumaan siitä, että ahdistus, stressi ja masennuskin on kannettu ristille, sitä on jo vaikeampi niellä. Miksi? Emmekö näe, että Jumalan tahto on opettaa lapsilleen, mitä todellinen vapaus hänessä merkitsee? Kun Aadam ja Eeva olivat paratiisissa (ennnen lankeemusta), oliko siellä masennusta, stressiä, syntiä? Ei ollut. Voimme kyllä kohdata stressiä, masennusta ja houkutusta langeta syntiin, mutta Jumalan lapsina meidät on kutsuttu vapauteen niistäkin. Me voimme kokea vapauden, koska Jeesus on itse käynyt ihmisen tien ja tietää mitä kohtaamme joka päivä. Vapaus kuuluu meille.

Jos alamme uskoa paholaisen valheita siitä, ettei vapaus kuulu itsellemme, emme luota silloin Jumalan Sanan lupauksiin. Voimme kokea masennusta, mutta masennuksella ei ole valtaa yli Jeesuksen. Hän hallitsee aivan kaikkea. Kun Jeesus sanoo, että hän tuli vapauttamaan meidät, otammeko sen tosissamme myös omalle kohdallemme? Katsotaanpa Jeesuksen toiminnan alkua ja messiaanista ohjelmajulistustusta.

Luukas 4:1-4

Täynnä Pyhää Henkeä Jeesus palasi Jordanilta. Henki kuljetti häntä autiolla seudulla neljäkymmentä päivää, ja Paholainen kiusasi häntä. Hän ei syönyt mitään niinä päivinä, mutta niiden päätyttyä hänen tuli nälkä. Silloin Paholainen sanoi hänelle: ”Jos sinä olet Jumalan Poika, niin sano tälle kivelle, että se muuttuu leiväksi.” Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: Ei ihminen elä ainoastaan leivästä.”

Jos tutkimme Raamattua rauhassa, tätä ”kohtausta” edelsi Jeesuksen kaste ja sen jälkeen tapahtui tää: ”…Pyhä Henki laskeutui hänen päälleen ruumiillisessa muodossa, kuin kyyhkynen. Ja taivaasta kuului ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt” (3:22). Meidän kannattaa huomata, että sielunvihollinen hyökkäsi heti Jeesuksen identiteettiä vastaan. Ilman, että Jeesuksella olisi ollut vahva identiteetti syvän suhteen ansiosta Isäänsä, hän olisi saattanut langeta paholaisen valheeseen, alkaen todistelemaan jumaluuttaan muuttamalla kiven leiväksi.

Miksi on niin tärkeää, että ennen julkisen toimintansa selkeää alkua Jeesuksen täytyi kohdata paholaisen hyökkäykset? Koska silloin hän voisi samaistua ihmisiin, joita hän tulisi palvelemaan. Hän ymmärtäisi mitä me kohtaamme elämässämme. Vaikka Jeesus ei kokenut masennusta, hän koki tilanteita, joissa moni masentuu. Siksi hän voi auttaa meitä! Yllä olevissa jakeissa Jeesus vastasi hyökkäyksiin Jumalan Sanalla. Siksi on niin tärkeää ymmärtää ja soveltaa sitä elämässä. Meidän omissa sanoissa ei ole voimaa, mutta Jumalan sanassa on voima, jonka edessä paholainenkin nöyrtyy myöntämään tappionsa.

Luukas 4:16-19

Jeesus tuli Nasaretiin, jossa hän oli kasvanut, ja meni sapatinpäivänä tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Avattuaan kirjakäärön hän löysi kohdan, johon oli kirjoitettu: ”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille. Hän on lähettänyt minut julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran suosion vuotta.”

Ensimmäiseksi on todella tärkeää, että Jeesus sai kokea Pyhän Hengen täyteyden kastehetkessä. Sen jälkeen hän ymmärsi ja koki mitä me käymme läpi elämässä säännöllisen epäsäännöllisesti: koemme vastustusta, kiusauksia, voimme kokea ahdistusta, mutta niistäkin Jumala antaa voiman nousta. Jeesus lausuu Jesajan profetian täyttyneen hänessä. Hän on luvattu Messias, jonka tehtävä on julistaa ilosanoma. Huomaa, että Pyhän Hengen kasteen kautta hänet valmistettiin tähän palvelutehtävään, kärsiväksi Messiaaksi. Ja ainoastaan Pyhän Hengen voimassa Jeesus julistaa ilosanomaa, jota seuraa vapautuminen.

Vapaus koskettaa niitä jotka kokevat olevansa tarpeeksi nöyriä vastaanottamaan sen. Kaikki, jotka kokevat olevansa synnin, henkisen tai fyysisen sairauden orjuuttama, heille kuuluu nyt vapaus. Juutalaiset olivat odottaneet tätä Messiasta kauan. Mutta vain osa tunnisti hänet siksi, koska he kaipasivat poliittista Messiasta, joka vapauttaa Rooman vallan alta. Sen sijaan Jeesus oli tuomassa aivan uudenlaisen vapauden synnistä, joka esti yhteyden Jumalaan.

Luukas 4:38-40

Jeesus lähti synagogasta ja meni Simonin kotiin. Simonin anoppi oli kovassa kuumeessa, ja Jeesusta pyydettiin auttamaan häntä. Jeesus kumartui hänen ylleen ja nuhteli kuumetta, ja se lähti hänestä. Nainen nousi heti ja palveli heitä. Auringon laskiessa kaikki erilaisten tautien vaivaamat sairaat tuotiin Jeesuksen luo. Hän pani kätensä jokaisen päälle ja paransi heidät.

Tiedätkö mikä tässä on Luukkaan kuvauksessa on todella ihanaa? Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän tahtoo parantaa ja vapauttaa edelleenkin. Hän käyttää nyt jokaista Jumalan lasta välikappaleenaan tämän ajan keskellä parantamaan sairaita ja vapauttamaan vangittuja! Seurakunnan on aika nousta ja olla rohkea. Kun laskemme kätemme kärsivien ihmisten päälle, voimme nähdä, kuinka Jeesus parantaa ja vapauttaa edelleenkin. Huomaa, että jakeessa 40 Jeesus laski kätensä jokaisen päälle, hän ei tyytynyt siis siihen, että olisi julistanut yleisesti vapautta, kuin suuri hengellinen johtaja, vaan hän kohtasi jokaisen. Kosketuksessa on voimaa. Jeesuksella ei ollut kiire mihinkään, vaan hän osoitti vilpitöntä Isän rakkautta jokaiselle, joka apua tarvitsi! Mieti miten hyvältä näistä ihmisistä tuntui, kun Jeesus kohtasi heidät yksilöllisesti ja he saivat vapauden? Luulisi, että tuo tilanne syöpyi heidän verkkokalvoilleen ja sai heidät muistamaan, kuka rakastaa heitä todella.

Oli elämäntilanteesi mikä tahansa, rakas lukijani, ole turvallisella mielellä: Jumala rakastaa sinua. Hän tahtoo sinun parastasi, hän on sinun puolellasi, eikä sinua vastaan! Voit rohkeasti anoa, että saat kokea vapauden fyysisestä tai henkisestä kivusta tai sairaudesta, johon Jeesus on jokaisen lapsensa kutsunut tai voit pyytää jotakin ystävääsi rukoilemaan puolestasi. Kaikki on mahdollista Jumalalle. Hän tahtoo koskettaa sinua ja olla yhteydessä kanssasi. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Vapaudesta ja rajoista

2.11.2017 Raamatusta

Joku luulee, että vapaus on sitä, että antautuu himojen vietäväksi. Toinen ei osaa asettaa rajoja lähimmäistensä käytökselle, ja antaa rikkoa rajojaan vapaasti. Toinen ei osaa asettaa rajoja itselleen, lähimmäisilleen eikä opi kantamaan vastuuta. Joku kantaa syyllisyyttä, arvottomuutta ja häpeää siitä, ettei ole kolmikymppisenä löytänyt elämänkumppania, hankkinut lapsia eikä omaa osaketta, saati hyvää työpaikkaa ja hienoja ulkomaanmatkoja, josta kehua toisille. Kuka määrittelee meidät? Me itse. Kuka vastaa siitä, että olemme onnellisia? Me itse. Kuka voi auttaa asettamaan rajoja, jos emme ole osanneet niitä itse luoda, suojellaksemme itseämme vääriltä asioita? Jumala.

Onko meillä vapaus ajatella omilla aivoilla, tehdä päätöksiä, joita lähimmäisemme eivät aina ymmärrä ja/tai hyväksy? Kuka saa määritellä mistä minä alan ja mihin lopun? Kunnioittavatko lähimmäisemme rajojamme, jotka olemme asettaneet? Vai pelkäämmekö, ettei meitä enää hyväksytä, jos sanon joskus ”ei”, sen sijaan, että sanon aina ”joo” ja alistun toisen tahdon alle? Hyväksymmekö manipuloinnin, syyllistämisen ja toisten hyväksikäytön, koska kristityn täytyy rakastaa aina ja joka tilanteessa lähimmäistään? Ovatko rajat todella tarpeelliset? Näitä olen miettinyt ja näitä kysymyksiä minulle on esittänyt erittäin hyvä kirja nimeltä Rajat. Sen ovat kirjoittaneet Henry Cloud ja John Townsend. Olen alkanut löytämään itseäni lukiessani tuota kirjaa ja oppimaan, miten minun tulee toimia erilaisissa tilanteissa.

1 Korinttolaiskirje 10:23

Kaikki on luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi. Kaikki on luvallista, mutta ei kaikki rakenna.

Kristityn vapaus on melko laaja käsite, jollekin toinen asia on normaalia, toiselle se ei ole. Alkoholin käyttö ja tupakointi esimerkiksi. Joku, joka ei ole koskaan juonut humalahakuisesti, voi silloin tällöin nauttia viiniä lasillisen verran. Mutta toinen, jolla on samanlainen tausta kokee, ettei tahdo sitäkään vähää ottaa, aivan eri asia on sitten mies tai nainen, jolla on ollut alkoholiongelma ennen uskoontuloaan. Joku kokee vapautta polttaa tupakkaa, eikä se hankaloita hänen Jumalasuhdettaan. Toinen ei tahdo polttaa, ettei näyttäisi esimerkkiä muille. Terveyssyyt ovat sitten asia erikseen.

Paavali neuvoi miettimään omia rajojaan tuossa jakeessa, mikä rakentaa meitä, ja mikä ei. Millaiset sisäiset rajat asetamme itsellemme? Voiko satunnainen viinin juonti johtaa riippuvuuteen omalla kohdallani? Jos se voi johtaa siihen, minä lopettaisin heti, ennen kuin se johtaa ongelmiin. Toinen asia on se, miten päätöksemme vaikuttavat muihin. Vapautemme kristittyinä ei saisi johtaa heikomman veljen tai sisaren taakse jääneen riippuvuuden uudelleen puhkeamiseen. Silloin emme ole toimineet Jeesuksen esimerkin, rakkauden lain mukaisesti.

Roomalaiskirje 6:15-19

Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain vaan armon alaisia? Emme tietenkään! Ettekö tiedä, että ketä palvelemaan ja tottelemaan te antaudutte, sen orjia te olette: joko synnin kuolemaksi tai kuuliaisuuden vanhurskaudeksi? Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin orjia, olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opetuksen muodolle, jonka johtoon teidät on annettu, ja että synnistä vapautettuina teistä on tullut vanhurskauden palvelijoita. Puhun inhimillisellä tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Samoin kuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden orjiksi laittomuuteen, antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.

Väärä tapa ajatella on, että minä saan Jumalan armosta tehdä ihan mitä vaan ja Jeesuksen veri puhdistaa minua jatkuvasti. Ei. Sen sijaan Jumalan armo ja rakkaus saa meidät ymmärtämään, että emme ansaitse sitä koskaan omilla ansioilla ja se maksoi hänelle aivan kaiken. Sen tähden tahdomme tehdä hänen tahtonsa ja käyttää vapauttamme oikein. Synti vie syvemmälle pimeyteen, sen sijaan, jos tuomme syntimme Jeesuksen eteen rukouksessa ja kadumme niitä aidosti, koemme armon voiman!

Silloin opimme jotain todella arvokasta: Tahdomme miellyttää Jumalaa, emmekä tahdo tietoisesti elää synnissä tehden Pyhän Hengen murheelliseksi. Vanhurskauden palvelijoina me saamme kertoa lähimmäisillemme, miten armo on muuttanut elämämme: olemme löytäneet ihanan vapauden ja rauhan suhteessa rakastavaan Isäämme. Sen voimasta tahdomme kertoa kaikille ja käyttäytyä sen mukaisesti, etteivät sanamme ja käytöksemme olisi ristiriidassa.

Miten voimme antaa jäsenemme sitten vanhurskauden aseiksi? Antautumalla päivittäin tekemään Isämme hyvän tahdon: puhumaan elämää ja rohkaista ihmisiä joita kohtaamme, halata ihmisiä, hymyillä kaupan kassalle ja sanoa kiitos ja anteeksi. Voimme pysähtyä kuuntelemaan ihmisten mietteitä, koska todella harvat aidosti tahtovat kuunnella, mitä toisella on sydämellä. Silloin meistä voidaan sanoa, että loistamme. Pyhitys on kertakaikkinen siltä osin, että Jeesuksen uhri riittää. Pyhitys tarkoittaa yhtälailla myös jatkuvaa prosessia, joka loppuu, kun saavumme voittajina maaliin, toisaalta ilman pyhitysprosessissa kasvamista emme pääse maaliin. Voimme siis päivittäin kasvaa siinä ja pyytää, että elämme todistaisi pysyvästä muutoksesta, jota lähimmäisemme voivat lukea. Se tuo kunniaa Jumalalle.

Rukoilen, että oppisimme asettamaan rajoja itsellemme ja myös lähimmäisillemme, niin ettemme väsyttäisi itseämme antaen aina periksi, kun meitä pyydetään johonkin. Mutta osoittaisimme kasvaneemme Jumalan lapsina niin, että sisäiset rajamme voisivat auttaa meitä sanomaan ei tilanteissa joissa ennen, vanhasta tottumuksesta, annoimme periksi synnille, syyllisyydelle ja häpeälle, sen sijaan, että vastaanottaisimme Jumalan armoa, rakkautta ja rauhaa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Liikuntapäivä 2017, luistelu

16.3.2017 jotain positiivista

Olipa hyvä, että nousin tänään sängystä, nimittäin koulussa oli tänään liikuntapäivä. Jokainen sai valita 1-2 aktiviteettia, joita olivat mm. luistelu ja/tai pilkkiminen läheisessä järvellä, sähly, frisbeegolf, ulkopelit, tanssi ja opettajien yllätys. Ei taida olla vaikea arvata, että menin luistelemaan, viime kerrastakin on vierähtänyt yli vuosi.. Vähän arvelutti missä kunnossa jää oli, kun on ollut useana päivänä plussaa ja satanutkin, mutta ei mitään jää oli ainoastaan enempi vähempi epätasainen, et ihan luistelukunnos. Tuli luisteltua useampi kilometri. Aluksi jalat kipeytyivät aika pahasti, joten päädyin pitämään kaksi suht pitkääkin taukoa, kun oli pakko ottaa luistimet jalasta ja lepuuttaa jalkoja.

Oli ihan huikee keli luistella, aurinko paistoi täysin pilvettömältä taivaalta. Tuuli tosin oli aika voimakas, mutta onneks vain toiseen suuntaan, joten takaisin päin tulin aika vauhdilla. ?

Tässä päivän mietteitä: Täs on jotain samaa kuin tunturissa ollessa (maisemat vaan eivät ole yhtään niin upeat), mahtava vapauden tunne. Ei oo kiire minnekään. Mikään ei oo niin tärkeää kuin tämä hetki. Mistään ei tarvitse huolehtia. Voi vaan olla ja unohtaa kaikki murheet. Ei kuulu liikenteen melu (ellei laske muutamia pilkkijöiden autoja) vain tuulen laulu säestettynä luistelun äänellä. ❤

Lippukunnalta sain kiitokseks adventtikalentereiden ahkerasta myynnistä super lämpimät sukat, ei muuten varpaat palelleet tällä kertaa!

 

 

Miksikö ylös nouseminen oli tänään niin erityisen hyvä saavutus? Koska eilinen ehtoo oli suoraan sanottuna aika kamala. Stressi matikan kirjoituksista + väsymys + ilta + koko päivän oli ollu fyysisestikin kurja olo, eikä iltaa kohden parantunu vaan ruokahalukin otti hatkat = ahdistus iskee helposti.

 

 

Nyt oon koko ehtoon vaan odotellut, et vois mennä maate, kun oon niin kuitti. Kun tulin iltapäiväl kotiin melkein heti lähdin viel koirien kans lenkil joten tuli liikuntaa saatua ja kroppaa kulutettua.

 

 

-Elina

Jumalan läsnäolossa

21.6.2015 Raamatusta

Zau :) Vietin juhannusta Keuruulla Juhannuskonferenssin 70 vuotisjuhlilla. Lauantai aamuna kun ajelin kohti aluetta, yhdyin ylistykseen Petri Kosonen & Undivided Heartsin kanssa. Biisi joka mursi minut matkalla oli Apa Ali-Löytyn sanoittama Sun läsnäolossas. Sanat menevät näin:

”Sun läsnäolossas mun sydän huokaisee: ei kaltaistas oo, ei kaltaistas oo! Ja arkuus pelko vaihtuu Sun täyteytees, ei kaltaistas oo, ei kaltaistas oo! Kohtaa mua taas Jumalani, Sun rakkautes on voimani, kohtaa mua taas Jumalani, Sun rakkautes on voimani!” 

Palvoaessani Herraa, sydämeni alkoi murehtia, koska tiedostin Herran puhuvan henkeeni etteivät kaikki tule ylistävällä, palvovalla mielellä juhille, vaan toiset tulevat riitojen keskeltä, sydän rikki ja ajatukset sekaisin. Siinä tapauksessa on hankala keskittyä hengelliseen antiin. Herra tahtoisi antaa meille niin paljon enemmän, jos vain me olisimme vastaanottavaisia. Ei ne rajoitteet oo koskaan olleet Jumalan puolella, vaan meissä ittessämme. Jostain syystä liian helposti annamme Jumalan Hengelle vain tietyn alueen elämässämme jossa hän saa toimia, ja sitten sanomme stop. Nyt on aika uudistua ja täyttyä Hengellä, antaa koko elämämme hänen hallintavaltansa alle ja virrata arkemme keskellä Jumalan rakkautta. 

Kelaa uudestaan noita sanoja, mitkä Apa Pyhässä Hengessä on kirjoittanut. Siis aivan timantti biisi! Siinä on palanen Herran läsnäolon kirkkautta, jota on vaikea pukea sanoiksi. Kun me tulemme poteroistamme ulos ja annamme Pyhän Hengen tehdä työtään meidän sisällämme, alamme eheytymään, parantantumaan ja vapautumaan. Se mitä tämä maailma tarjoaa on täysin päinvastaista: Huolia, murheita ja ahdistusta niin paljon kuin vain vastaanotat. Kumman valitset: Rauhan vai ahdistuksen? Olemmeko menettäneet yksilöinä ja seurakuntina janomme päästä syvälle Jumalan läsnäoloon? Herra tahtoo uudistaa meidät. Avaammeko sydämemme hänelle? Osoita janoa olosuhteiteistasi riippumatta. Ole periksiantamaton – Herra palkitsee sellaiset aina. 

2. Kor. 3:17-18

Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki. 

Näissä raamatunjakeissa on sanottu paljon. Tahdommeko tulla Herran läsnäoloon kasvot peittämättöminä? Onko meillä jotain pois laitettavaa, ennen kuin lähestymme häntä ja kohtaamme hänet kasvoista kasvoihin? Jeesuksen kallis sovintoveri puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä kun tunnustamme ja hylkäämme ne. Saamme lähestyä häntä rohkeasti, koska hän on lunastanut meidät omikseen ja hänen kauttaan meillä on rohkea luottamus lähestyä Kuningastamme. Kun lähestyt Jumalaa rukoillen, palvoen, laulaen, tanssien – miten tahansa itsesi ilmaisetkin, alat elämään, koska tulet hänen vaikutusalaansa jossa on todellinen, pysyvä vapaus. Mikä valtava totuus ystäväni! Ja tuossa pyhässä kohtaamisessa me aina muutumme hänen kaltaisekseen vähän kerrallaan. 

Kun huomaat kuinka rakastava ja hyvä Isä sinulla on, nautit tulla hänen lähelleen päivittäin, eikä se tunnu vastenmieliseltä ollenkaan. Kyse on rakkaussuhteesta Isääsi, joka nauttii siitä, että saa viettää aikaa juuri sinun kanssasi. Hän iloitsee sydämestään sinusta, kun alat näkemään hänen valtavan rakkautensa omalle kohdallesi.  Se saa sinut palvelemaan ja antamaan koko elämäsi hänelle uhrina. Hänen rakkautensa suuruus ei riipu meidän hyvistä teoistamme, vaan koska hän yksinkertaisesti on hyvä. Mutta ne, jotka todella tahtovat palvella häntä kokosydämisesti, niille hän tahtoo tulla läheiseksi ystäväksi ja ilmaista salaisuuksiaan. Niitä ei paljasteta muuta kuin läheisille ystäville joihin luotetaan, Jumala toimii itsekin siis tämän periaatteen mukaisesti. 

Pelkäätkö kohdata taivaallisen Isäsi? Traumamme voivat tulla esteeksi läheiselle suhteelle Jumalamme kanssa ellemme anna hänelle oikeutta parantaa meitä. ”Miksi hän salli sen ja sen asian tapahtua mulle, jos hän muka rakastaa?” Jokaiseen miksi-kysymykseen emme saa vastausta täällä elämämme aikana, mutta voimme luottaa Jumalamme hyvyyteen silti. Jeesus ymmärtää meitä täydellisesti, koska hän eli ihmisen elämän aivan niinkuin mekin, sisältäen kaikki mahdolliset tunteet ja koetukset joiden läpi kuljemme. Siksi hän voi auttaa meitä, koska voi samaistua meihin täysin. Eikö tämän pitäisi saada meitä rohkaistumaan, että hän on aina kanssamme, rukoilee puolestamme ja asuu meissä Pyhän Henkensä kautta?

Uskommeko tunteitamme ja kokemuksiamme enemmän kuin Jumalan Sanaa? Toisin sanoen, meneekö omat vaikuttimemme yli Jumalan arvovallan? Sallimmeko sen, että meidän omat vaikuttimet määrittelee identiteettimme vai tahdommeko omaksua sen identiteetin, joka meillä on Jeesuksessa? Näitä on toisinaan hyvä pohtia ja pyytää Pyhää Henkeä valaisemaan, jos identiteettimme rakentuu väärälle perustalle. Silloin kasvamme terveeseen uskoon ja kasvamme vahvoiksi Jumalan miehiksi ja naisiksi, joita mitkään olosuhteet eivät voi horjuttaa, koska luottamuksemme kaikkivaltiaaseen, rakastavaan Isäämme on saanut määritellä keitä me todella olemme. Ole siunauttu Jeesuksen nimessä :)

Irtipäästäminen

27.5.2015 Yleinen

Tänään olen tullut siihen pisteeseen, että oli hyvä päästää irti eräästä tietystä toimintamallista ja ajattelutavasta. Ajatuksissani tein siis jo päätöksen, että päästän irti ja tietoisesti muutan käyttäytymistäni. Mulla ei ikinä tämmöset oikeen mee läpi sydämen tasoalla, jos vaan päätän, niin sitten se muka olis siinä. JOTENKA tein näin:

Kävelin työpaikan pihalle ja nousin kallion päälle. Kyykistyin puun juurelle istumaan kasvot kohti aurinkoa. Suljin silmäni ja mietin sisälläni vellovaa ahdistuksen tunnetta ja ajatusta, joka johtaa tähän tunteeseen. Rinnassa tuntui puristus, ahdisti, harmitti, ärsytti. Sitten hengitin syvään ja kuvittelin itseni tilanteessa, jossa olen vapaa ja olen pystynyt päästämään irti. Levisi rauha, levollisuus ja ilo. Fyysinen puristus loppui. Hymyilytti. Otin uudelleen tuon inhottavan tunteen käsittelyyn ja puristin sen nyrkkieni sisään. Hengittelin taas syvään, kunnes olin valmis avaamaan nyrkit ja luopumaan. Mieleen nousi kuva omista käsistäni, joista tuo ikävä tunne lensi paperisilppuna tuulen mukana pois. Taas se rauha, levollisuus ja ilo alkoi vallata. Hymy palasi kasvoille. Jännittävää tässä oli huomata, että kun vapautunut tunne valtasi minut, niin aurinko alkoi lämmittämään käsivarsia aivan eri tavalla. Jopa polttamaan kuumasti.

Lähdinpä siitä sitten naureskellen sisälle päin ja jännä juttu oli vielä se, että jätin työpaikan avaimen vahingossa sinne maahan. Olikohan minun tarkoitus edes mennä takaisin sisälle? Sitä en tiedä, eikä sillä edes ole väliä. Päästin irti. Kirjaimellisesti irti.

Itsevalmennus siis onnistui tänään loistavasti. Kiitos minä! Olen välilillä sitä mieltä, että monet ihmiset kokevat että olisi hyvä tehdä mielikuvaharjoituksia ja uskovat että ne saattavat toimia, mutta eivät silti niitä tee. Syystä tai toisesta.. On kuitenkin eri asia ajatella tekevänsä jotain kuin oikeasti fyysisesti tehdä. Noh, käytän itse ja suosittelen <3

Tässä kuva ennen..

WP_20150527_09_54_10_Pro[1]

Ja sitten jälkeen..

WP_20150527_09_55_54_Pro[1]

Välissä muuttui ainoastaan ajatus ja tunne. Olen niin kiitollinen Valmentamosta saamistani valmennusopeista, jotka hioutuvat päivä päivältä minulle sopiviksi!
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin <3

 

Vapaus

29.3.2015 Yleinen

Kyllä eli siskon kanssa oli rankan juhlimisen jälkeen aika mennä moikkamaan minun toista Sveitsin perhettäni tuonne ylemässä vuoristoon St-Georgeen. Ihanaa kävelemistä ympäriinsä, kauniit maisemat ja mahtava seura auttoi siskoani selättämään krapulansa. :D Hän nautti, minä nautin ja aina kun lähtee luontoon kävelemään niin on se vaaan niin vapauttavaa. Reissusta kertoo parhaiten alla oleva video johon on koottu reissun kuvat ja selviää esim miten siskoni käy kun hän kokee aivan uuden makuelämyksen. ;) Mikähän ihme se mahtaa olla? Katso video ja nauti!

-Emmi

-Emmi

Valinnan- ja sananvapaus

6.3.2015 Politiikka ja yhteiskunta

Valinnanvapaus ja väärä valinta
Useat meistä suomalaisista olemme valinneet mm. alkoholin, tupakan, seksin ja ylensyönnin. Ne maksavat meille haittavaikutuksineen niin paljon, että rahaa ei jää lapsiin (perhehoito, päivähoito, koulut …), vanhuksiin (kotihoito, omaishoitajat, vuodehoito…), poliisiin jne. Kun valitamme teidemme, lastemme ja vanhustemme huonoa hoitoa ym. ja vaadimme niihin rahaa kunnilta ja valtiolta, vaadimme tosiasiassa itsellemme veronkorotuksia. Siis on täysin turhaa valittaa mistään kunnan tai valtion tekemättä jättämisistä. Mehän olemme kunta ja valtio, me ihmiset itse. Näin ollen demokratiassa tämä ei tule korjautumaan ikinä, koska äänestämme kaltaisiamme ”pahoja” ihmisiä, jotka antavat meidän kansalaisten edelleen tehdä vääriä, ”pahoja” valintoja. (Siis kaljaa edelleen ruokakauppoihin jne.) Eli toivo paremmasta tai edes nykyisen tasoisesta elämästä on viimeistään nyt mennyt. Vääryys on sekin, että hyviä valintoja tehneet joutuvat osallistumaan huonoja valintoja tehneiden aiheuttamien haittojen korvaamiseen ja korjaamiseen.
Valinnanvapaus
Valintoja: viina, tupakka, ylensyönti, huumeet, yksityisautoilu, verosuunnittelu; vaihtoehtona: ei näitä.
Näissä ja useissa muissa vapaus asioissa on valittavana hyvä tai huono (paha) vaihtoehto. Esimerkiksi yksityisautoilu on valittu niin yleisesti ja infrastruktuuria on suunniteltu sen ehdoilla, että valinta, ei yksityisautoa, on monin paikoin mahdoton toteuttaa. Siis toisten vapaus/valinta vie toisilta vapauden/valinnan mahdollisuuden ko. asiassa. Kun ihminen on paha, hän haluaa pahaa toisille ja käyttää vapauttaan omaksi ja toisten harmiksi. Huumeet ovat tosin kiellettyjä. Kuitenkin niiden käyttö ”sallitaan” varsinkin taiteilijoille, viihteentekijöille jne.
Sananvapaus
Kirjailija Salman Rushdie: Uskonnot, kuten muutkin ajatukset, ansaitsevat arvostelua, satiiria, ja kyllä, pelotonta epäkunnioitusta.
Yle: Charlie Hebdo on julkaissut lukuisia pilapiirroksia profeetta Muhammedista ja pilkannut katolista kirkkoa, ääri-islamisteja ja kaikenlaista ääriajattelua. ??Ranskan kulttuuriministeri lupasi lehdelle miljoonan euron avustuksen.??
Jussi Lankinen/STT: Charlie Hebdolla on voimakas sananvapauslähtökohta. Kaikkea saa ja pitää myös pilkata. Lehden satiiri taiteilee hyvän maun rajoilla ja myös ylittää sen säännöllisesti. Erityisesti sen hampaissa ovat olleet kaikenlaiset tabut ja kaikenlainen uskonnollinen ajattelu. Vuonna 2011 Charlie Hebdo julkaisi teemanumeron, jossa rienattiin muslimifundamentalisteja.
Pentti Tuovinen: Kuinkahan paljon onnellisemmaksi maailma on nyt tullut, kun Jyllands-Postenin ja Chrlie Hebdonin pilapiirtäjät tarpeeksi kauan ja kerrassaan ihailtavalla sinnikkyydellä ovat räävineet profeetta Muhammedia. Lienenkö ainoa, jota piirrokset eivät naurattaneet lainkaan, ne olivat lähinnä vastenmielisiä, typeriä töherryksiä.
J.Kuronen: Siis sananvapautta käytetään uskontojen, uskovien, aatteiden ym. pilkkaamiseen. Kun tätä eivät kaikki hyväksy, niin vedotaan taiteeseen. Taiteen nimissä saa halveerata mitä vain mitenkä törkeästi vain. Vastuusta ja velvollisuuksista ei saa puhua, sehän on syyllistämistä. Eikö yllä oleva Salman Rushdien ja Charlie Hebbon edustama sananvapaus ole äärifundamentalista, vieläpä nimen omaan negatiivisen äären ylittävääkin? Tällä on saatu lisättyä mm. äärimuslimien hyökkäyksiä juutalaisia ja kristittyjä vastaan. Onko tämä ollut tarkoituskin, kysyn tosi huolestuneena?
Juho Romakkoniemi: Lännen maallistuminen ja moraalittomuus vaikuttaa enemmän kuin eri uskonto ääriainesten hyökkäyksiin.
Prof. Päivi Korpisaari: Meillä rikoslain jumalanpilkka pykälän uskonrauhalla ei suojata vain uskonnollisia tunteita. Monissa maissa sillä pyritään myös yhteiskuntarauhan turvaamiseen.

Kysymyksiä erityisesti naisille
Miten voitte väittää meidän hyvinvointivaltioiden asukkaiden olevan sivistyneitä? Ebolaan on kuollut noin 9000 ihmistä ja sen torjuntaan on löytynyt riittävästi rahaa, koska se voisi levitä meille. Tuberkuloosin uhreja oli vuonna 2012 noin 1,3 miljoonaa ja malarian lähes 1 miljoona, ei mitään hätää, ei hälyä, kun ei ole vaaraa niiden leviämisestä Länteen. Kulutamme 3-kertaisesti maapallon kestokykyyn verrattuna. Sekö on sivistystä, että tapamme helposti hoidettavien tautien ja olosuhteiden (epäpuhdas vesi), kauppapolitiikkamme ja ilmastonmuutoksen (+ huumekaupan) avulla kehitysmaiden ihmisiä epäsuorasti, emmekä suoraan niin kuin jotkut muut?
Onko tasa-arvoista kun meillä kasvatus tapahtuu naisten toimesta ja heidän ehdoillaan? Miehiähän ei juuri näy lastentarhoissa, esikoulussa ja alakoulussa. Ihmisen kehityksen kannalta ensimmäiset vuodet merkitsevät eniten. Siis tärkeimmässä asiassa tasa-arvoa ei edes pyritä toteuttamaan. Eikö tämä osoita naisten jonkin asteista häikäilemättömyyttä asiassa ja välinpitämättömyyttä lapsia kohtaan, sekä miesten nahjusmaisuuden? (Toivottavasti asiaan saadaan pian muutos.)

Uusi viikko, uusi elämä

2.12.2014 Huumori, remontointi, remontti, remonttiblogi, Uudet blogit

Renovating Bad

Renovating Bad

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Maanantaiaamu. En herännyt kellon soittoon. Vajaan vuoden ikäinen nassikka jokeltelee sängyssään ja odottaa kädet ojossa, että joku ottaisi hänet syliin. Näinpä teenkin ja menemme olohuoneeseen heräilemään sohvalle. Nassikka makailee sylissä, tutkii minun päästä löytyviä ihmeellisyyksiä ”korva…miksi se on olemassa?Jos yritän repiä isin suuta auki, mitähän siellä sisällä on” ja välillä painaa väsyneenä pään rintaa vasten sekä hekottelee, kun hieman kutitetaan. ”Hei, miksi sinä et lähde töihin?” kysyy tämä pieni mies ja koputtelee kädessä olevaa rannekelloaan. Vastaan, että nyt minun ei tarvitse mennä, kun olemme äidin kanssa suunnitelleet, että aiomme tehdä niitä asioita, joista olemme haaveilleet ja tämä on yksi niistä. Nautimme vapaasta elämästä hetkisen (huomenna voi olla liian myöhäistä), remonttia tehden ja tulevaisuudesta ei murehdita. Pikkujätkä nyökkää ymmärtämisen merkiksi ja heittää ylävitosen.

Keitän kahvia…paljon, koska siskokin tulee kohta tähän ja minun ei tosiaankaan tarvitse lähteä töihin! Olenhan muutama viikko sitten irtisanonut itseni vakituisesta työpaikasta, joka oli itse asiassa juuri se ammatti, josta olin haaveillut. Pidin työstä, työpaikasta, työkavereista ja pärjäsinkin siinä olosuhteisiin nähden ihan hyvin. Viimeinen työpäivä oli aika ristiriitainen, kun odotin tätä pitkään suunniteltua taukoa, mutta samalla jouduin myös luopumaan siitä mistä olin aiemmin haaveillut ja jonka eteen olin myös joutunut ottamaan riskejä. Silloinkin irtisanoin itseni vakituisesta, hyväpalkkaisesta työstä ja hyppäsin tyhjän päälle, kannatti. Ehkä se on totta, että onni suosii rohkeaa…näin olemme ainakin Sallan kanssa uskotelleet itsellemme, kun olemme päätöksiä tehneet.

11 kuukauden ikäinen poikamme menee avaamaan oven Wilmalle ja ojentaa hänelle kahvikupin. Istumme porukalla hetkisen ja sitten lähden touhuamaan kaksion lattiasta tasoitetta pois, varustautuneena sillä uskomuksella että siinä on asbestia. Kirjoitan vastauksen tähän blogiin kolmenkymmenen vuoden päästä, jos oireita on tullut…en kyllä usko, koska syömme paljon sitruunaa ja juomme pakurikäävästä tehtyä juomaa ja niissä on paljon syöpää ehkäiseviä vaikutuksia.

/Jarkko

Mätänevä maailmamme!

20.5.2014 Yleinen

Voin tunnustaa etten ymmärrä politiikast yhtää mitää enkä mistää muustakaa.

Tiedän vaan että mulla on mun mielipiteet eikä niit pysty kumoomaa joku päättäjä suljettujen ovien takana. Ne kusee meijän silmää ja me vaa tyytyväisenä kyselemättä auktoriteetteja kumarretaa niitä! Miks vitussa?! Koska me ollaa nii idioottei ettei osata ajatella omilla aivoilla. Helpompaa antaa päätösvalta niille isoille herroille jotka sen muka ansaitsevat. Missä on vittu ihmisten mielipiteet! Ne on tukahdutettu herrojen aivopesulla!

Faktaahan on se että harva uskaltaa ajatella näin. Me tyytyväisenä kumarrellaa päättäjiä ja väitetää niitten mukana välittävän meistä! Paskat ne mitää meist yksilöist välitä, raha on niille tärkeintä! Me vittu maksetaa niitten palkat! Eikö niitten kuuluis olla meijän palvelijoita koska palkanha ne saa meijän rahapussista! Mut ei.. Maailma on yksinkertaisesti helvetin mätä!!

Jos ymmärrät mistä puhun, ota herranjumala jotain kantaa tähä asiaa ni mun ei tartte elää tiedos et täs maailmas ei oo ihmistä joka uskaltais mielipiteensä kertoa.

Me jotka ajatellaan näin, meidät leimataan. Me ajatellaa omilla aivoilla ja meillä on mielipiteet. Sen takia isot herrat päättää että just me ollaa sitä paskasakkii joka kuuluis lakasta maton alle, koska ne pelkää meitä! Ne pelkää et niitte aivopesu ei auta meihin ja me ryhdyttäis kyseenalaistaa niitten menetelmiä. Mutta me ollaa iha hyvä tahtosia ihmisiä jotka vaa on kyllästyneet tähä systeemii. Emmä ainakaa kellekkää haluu mitää pahaa! Rakastan ihmisiä, luontoa, eläimia ja kaikkia eläviä olentoja, enkä haluu suututtaa ketää. En haluu riidellä, maailmas on tarpeeks vihaa ettei sitä tarvittais enää yhtää. Kerron oman mielipiteeni ja jos jotakuta ei miellytä lähettäkää valkotakkiset hakee. Niihä tääl asiat hoidetaan.

Mä voin tunnustaa et poltan pilvee, moni muukin, mut se saa mut pitää ajatukset kasassa tääl ”hyvinvointivaltiossa”. Joo moni on savui vastaa ja jauhaa että se on ’vaarallista’ jnejne. Mut mitä sit jos joku polttelee sitä et saa mielenrauhan? Fakta on ettei se sovi kaikille. Sitä ei kuulu käyttää et sais pään sekasi, vaan siihe et sais pään taas kasaa ku päättäjät yrittää aivopestä meitä. Meitä syrjitää sillä et väitetää meijän olevan niit pahiksii jotka hajottaa maailmaa, mut tässäki päädytää siihe et ne isot herrat mukamas meijän kaikkien yläpuolelle suoltaa tota paskaa jota te uskotte!

Emmä tuu koskaa muuttaa maailmaa koska yksilö ei merkkaa enää mitää, mut yritän parhaani. Opetelkaa ajattelee ite, älkää perkele nöyristelkö päättäjien edessä, sillä me ollaa niitten herroja eikä alaisia joita voi kohdella miten vaan! Kukaan ei uskalla kyseenalaistaa sananvapautta koska se joka uhmaa niitä päättäjiä, pyyhitään pois tai hiljennetään. Lahjonta, kiristys ja sopimus. Niistä on tää paska systeemi tehty!

Kiitos ei mulla muuta. Tää on niiiiiiiiiiin laaja skaala etten jaksa mitää romaanii tähä kirjottaa mut kerron toki lisää jos jotakuta kiinnostaa mutta kukapa tääl uskaltaa omii ajatuksia kertoa ku ne leimataa heti.

Olen erilainen ja ylpeä siitä! Olkaa tekin! Mielipiteet on iha helvetin jees mutta ne ei merkkaa mitää jos niitä ei kerro ääneen!! Eipä täs muuta, kiitos ja kumarrus.