Selaat arkistoa kohteelle vapaapäivä.

Kun elämänilo asuu ulkomailla

17.2.2017 Yleinen

Elämänilo on ehkä merkittävimpiä asioita joihin Anoreksia vaikuttaa. Elämänilo on elintärkeää. Olen elänyt hetkiä, joina kadotin kosketuspinnan elämiseen. On hassua sanoa että elin ne hetket, koska se tuntui enemmänkin välitilalta, jossa odotin elämisen alkamista. Niinä aikoina sairauteni eristi minut jälleen elämääni kuuluvista ihmisistä, ja aloin etsimään elämää ja elämäniloa uusilla tavoilla. Etsin niiden lisäksi irtautumista sairaudestani. Hetkellistä irtiottoa, joka antaisi minulle voimaa jatkaa. Jälkeenpäin ajateltuna taisin vain löytää uusia keinoja juosta karkuun sairauttani.

10.9.2016, Lauantai klo 11:05
”En osaa sanoa tukevatko nämä tällaiset extemporeseikkailut vain yksinäisyyden tunnetta? Normaalit ihmiset tekevät niitä kaiketi parhaimpien ystäviensä kanssa tai ainakin kertovat niistä heti parhaimmille ystävilleen. Minä hankkiudun salaa itsekseni jos jonkinmoisiin tilanteisiin vain tunteakseni itseni eläväksi. En juuri puhu niistä muille… Olenhan niissä tilanteissa sosiaalinen, mutta silti tavallaan yksin. Sitä on hankala selittää. Tunsin itseni eläväksi, mutta samalla vähän surulliseksi. Sellaiset oudot hetket kuuluisi tavallaan jakaa jonkun kanssa, eikä se ole sama asia kun ne jakaa ihmisten kanssa joita ei tunne. Ihmisten, joille ei merkitse mitään. Miksi sitten lähdin sen marokkolaisen juhliin? Käytännössä mitä tahansa pahaa olisi voinut tapahtua. Hän käyttää huumeita, tarjosi minulle… En ottanut. Järki sanoi että jää kotiin, oletko hullu? Mutta samalla oli se ’ihan sama mitä tapahtuu’ –tunne. Vaikka se olisi jotain pahaakin… Ihan sama, minulla ei ole mitään menetettävää. Haluan vain vilauksen elämisen tunteesta.”

 Elämänilo ei löytynyt outoihin ja vaarallisiin tilanteisiin juoksemalla ja niitä elämällä. Ne olivat minulle hetkellisiä kokeiluja, jotka päättyivät lyhyeen. Niiden kautta en myöskään päässyt irti sairaudestani, vaan tunsin syvempää yksinäisyyttä. Välillä tuntui kuin olisin seikkailujeni ja uusien ihmisten keskellä ollut kuitenkin eristettynä muista. Ahtaassa huoneessa kahdestaan sairauteni kanssa.
Yksinäiset seikkailut olivat sairas vaihtoehto elämälle. En nauttinut niistä. Nyt kun aikaa on taas kulunut, koen olevani onnekas selvittyäni kokemuksista joihin itseni ajoin. Vaikka en silloin pelännytkään pahinta, se olisi silti voinut tapahtua.

Mikä sitten on terve ja toimiva vaihtoehto sairaudesta irtautumiseen ja elämisen- sekä elämänilon saavuttamiseen? Onko sellaista edes olemassa? Itse olen epätoivoisinakin hetkinä tavoittanut sen ulkomailta. Myönnän, että matkustelu ja Anoreksia kuulostavat yhdistelmältä, joka luo potentiaalisia kauhuskenaarioita. Syömättömyys kaukana, vieraassa paikassa, ei kuulosta turvalliselta. Olen kuitenkin matkustellut silloin tällöin sairauteni kanssa, ja huomannut, että kauas kotoa lähteminen leikkaa Anoreksian joissain määrin kahtia. Toinen puolikas jää aina kotimaahani.

 6.7.2016 klo 18:10
”Rooma on ihmeellinen. Ollaan nähty niin paljon… Ja kävelty yli 23 kilometriä joka päivä! Syöminen on sujunut ehkä osaksi myös juuri siksi, ja tuntuu hassulta pitää lomaa sairaudesta. Niin outoa syödä asioita joita en ole syönyt niin pitkään aikaan että en oikein edes muista miltä tuntuu pureskella niitä. Pelottaa lähteä kotiin.. Voisinpa ottaa junan Venetsiaan tai Milanoon ja pitkittää kaikkea, nähdä enemmän.”

”Tämä kaikki on kuin iso kupla historiaa, jonka keskelle on ripoteltu nykypäivän ihmisiä. Turistirysät on kurjia mutta täällä on sitä jotain. Tunnelmaa, joka kertoo että ollaan kaukana kotoa ja kaukana siellä olevista murheista. Fontana di Trevi on niin kaunis… Toivoin että tulen terveeksi.”

”Täällä on harmoninen olo. Kunpa arki ei koskaan tulisi ja asiat tuntuisivat aina tällaiselta… Suurelta ja uudelta seikkailulta jossa murheet ovat olemassa, mutta ne eivät pääse minuun käsiksi. Minulle tämä ei ole vain matkustamista ja kokemista; tämä on valtava turvapaikka joka pitää minut hetkellisesti erossa kaikesta minkä kanssa kamppailen. En osaa selittää sitä. Mutta voisinpa lähteä kiertämään maailmaa ja jättää kaiken! Tekisin sen jos se toimisi niin. Takaisi minulle ettei siihen pahaan tarvitse palata enää koskaan.”

 Matkoilla Anoreksia jättää minut osittain rauhaan. En tiedä mistä se johtuu, mutta niin kauan kun se toimii, minun ei tarvitse tietää. En osaa kuvailla rakkauttani matkustamista kohtaan. Minulla on suuri halu nähdä maailmaa, mutta tieto siitä, että Anoreksia ei lähde kokonaisena mukaani niille seikkailuille, tekee niistä entistäkin houkuttelevampia. Kuten olen kirjoittanut, on matkustamiseen liittyvä pitkien matkojen käveleminen mieluista sairaudelleni, mikä tietysti selittää osaksi sen, ettei se kiusaa minua ulkomailla. Seikkailuilla kuitenkin on usein kohde jota kohti kävellään, mikä taas riitelee Anoreksian luomien hyötyliikuntaan liittyvien sääntöjen kanssa. Haluan siis ajatella, että ulkomailla en ainoastaan saa lupaa maistaa normaalia ravintolaruokaa, vaan saan myös maistaa terveyttä.

Kotimaasta pois matkustamiseen liittyy myös suuri terveyttä tukeva motivaatio. Suuressa mittakaavassa New York on minulle juuri sellainen, ja pienemmässä mittakaavassa lyhyemmät reissut ajavat samaa asiaa: Tiedän, että minun on syötävä jotta jaksan matkustaa, nähdä, ja kokea. Samalla huomaan elämäniloni palautuvan jo reissua suunnitellessani ja sitä odottaessani.

 29.1.2017, Sunnuntai klo 16:30
”MEILLÄ ON LIPUT! LENTOLIPUT! Minulla on niin jännittynyt, onnellinen, vapautunut ja hieman pelokas fiilis. Lähen taas maailmalle. Tämän voimalla syön… Syön itseni seikkailulle.”

 31.1.2017, Tiistai klo 23:20
”Minun tekisi mieli sanoa, että kunpa se matka olisi jo aikaisemmin kuin kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Samalla kuitenkin tiedän että tarvitsen tämän kaiken ajan kuntoutuakseni, jotta olen tarpeeksi vahva lähtemään. En edes tiedä onko sairaslomani loppu kesäkuuhun mennessä, mutta uhmaan kaikkia ja kaikkea ja lähden silloin maailmalle ulkoiluttamaan ongelmiani.”

Sairauteni on mestari takaiskuissa. Matkustelu antaa minulle vapaapäiviä pahimmasta, mutta sekään ei ole ihan niin yksinkertaista. Osa Anoreksiasta jää kotimaahani, mutta ajan myötä minunkin on palattava kotiin, eikä jälleennäkeminen ole suloinen. Ulkomailta palatessani iskee sairauteni lujaa kiinni heittäen mieleeni takaumat kaikesta siitä, mitä olen matkani aikana sen mielestä tehnyt väärin. Se pystyy helposti pilaamaan seikkailuni palauttaman elämänilon, mutta kokemuksen myötä olen oppinut tiukentamaan lääkitystä juuri takaisin tuloni aikoihin. Tiedän miten sairauteni toimii, ja jälleen on kyse oikeanlaisen strategian luomisesta, sekä oikeanlaisten apuvälineiden käyttämisestä.

Katkelmia pakomatkasta kiireeseen

25.10.2016 Yleinen

30.6.2012, Lauantai klo 01:05
”Poissaoloja korvaavan kesätyön kolmas essee valmis. Olen kuollut sisäisesti ja kun katson peiliin, minusta tuntuu että sama alkaa tapahtua myös ulkoisesti.”

 30.7.2012, Maanantai klo 15:00
”Minulla on ollut liian hauskaa pari päivää. Hauskempaa kuin pitkiinpitkiin aikoihin… Niin hauskaa, että olin unohtanut loput esseet jotka piti tehdä nyt kesällä. Eilen se kostautui ja yhtäkkiä kaikki kaatui niskaan. Minulla oli ollut pari päivää lomaa töistä ja tajusin, etten tehnyt mitään järkevää. Miten saatoin? Olisi pitänyt tietää että siitä tulee ahdistus. Joskus tuntuu että minun oma mieleni on kamalin paikka maailmassa. Kukaan ei voi koskaan satuttaa minua niin kuin itse satutan.”

 31.7.2012, Tiistai klo 16:41
”Huomenna menen töihin, oli sairaslomaa tai ei. En jaksa enää maata tekemättä mitään muuta järkevää paitsi esseitä, joita niitäkin vaan sen aikaa että alkaa taas päänsärky ja pitää siirtyä makaamaan aikaansaamattomuuden syliin. Inhoan sitä. Tulen hulluksi siitä. Osaisimpa vain sulkea silmät ja unelmoida niin kuin joskus. Nyt tekemättömät esseet ja aikaansaamattomuuden neula puhkaisevat haavekuvat niin kuin ilmapallon. Poks.”

 1.9.2013, Sunnuntai klo 21:42
”Haluaisin vaan elää… Kun ei tätä voi siksi kutsua. Stressaan ja mietin kaikkea koko aika ja elämäni juoksee ohitseni. Kirjoitusten jälkeen stressi ehkä helpottuu… Pitää nukkua hyvin ennen kokeita eikä saa stressata niin paljoa että stressaa stressaamista koska sitten ei ainakaan nuku. Keskittyminen on niin hankalaa… Täytän kohta 18 ja asiat eivät ole yhtään hyvin. Haluan irrottaa otteen joka pitää minua ajatusten kehässä, ja lähteä tanssimaan ja unohtaa.”

6.10.2013, Sunnuntai klo 18:03
”Mikä minussa voisi mahdollisesti viehättää? Olen rättiväsynyt tyttö joka säälittävästi kerää ohjelmaa jotta ei tarvitsisi istua alas ja ajatella. Teen sen jo kahdesti viikossa psykoterapiassa. Se riittää.”

 6.2.2014, Torstai klo 21:54
”Olen koittanut olla miettimättä stressiä jaksamisesta, stressiä pärjäämisestä, stressiä nukkumisesta ja stressiä stressaamisesta. Jaksamaan auttaa ’tämä vielä’ –ajattelutapa eli niin sanottu itsensä tehokkaasti huijaaminen. Ei ole vaikea huijata kun huijattavalla ei ole paljoa muita vaihtoehtoja kuin tulla huijatuksi.”

 5.3.2014, Keskiviiko klo 14:57
”Väsymys ja sairastelu alkaa väsyttää. ’Lepoa tarvitaan paljon ja turha stressi tulee karsia pois välittömästi’ blaa blaa ja silti tulin taas kipeäksi vaikka olen katsonut viikon sisällä enemmän telkkaria kuin kolmeen vuoteen. Aivot narikkaan niin sanotusti. Mutta eihän se minulla toimi niin. Eihän minulla mikään toimi niin kuin pitäisi. Ainakaan pään sisällä.”

 20.8.2014, Keskiviikko klo 21:57
”Sekavaa kyllä… Kun niin paljon meneillään eikä langat oikein pysy käsissä. Inhoan sitä tunnetta kun langat eivät pysy käsissä. Hitto, että se on inhottava olo. Mutta taas mennään muka asia kerrallaan… Uusinnat, kemia, mantsa, treenit, keikka, ylppärit, koeviikko, musadiplomi, kuorot…”

 13.3.2016, Sunnuntai klo 21:00
”Tänään oli yritelmä vapaapäivästä. Koulusta siis oli vapaata, mutta olen jotenkin hukuttautunut koulutöihin ihan aamusta iltaan vaikka olisin kotona, koska se auttaa. Saan muuta ajateltavaa ja olen samalla aikaansaava. Kirjat ja leffat eivät oikein riitä pitämään ajatuksia poissa.”

 

Päivä 114, ex tempore kampaajalla käynti

29.12.2015 Yleinen

lohisalaatti_spagetteria29122015Mieheni piti tänään vapaapäivän. Se tarkoitti aamupalan ja koiralenkin lisäksi sitä, että lueskelin ja nautiskelin oleskelusta. Jos mies olisi mennyt töihin, olisin käyttänyt päivän siivoamiseen :D

Suuntasimme lounaalle Kaareen. Sain päähäni käydä kampaajalla, jos pääsen sinne samantien. Pääsinpäs ja hiuksia lyhennettiin :) Päässä pyörii tuhat ideaa, minkä värin valitsisin seuraavaksi, jne.

Lounaan söimme Kaaren Spagetteriassa. Itse valitin lohisalaatin. Hyvää oli :)

Ateriat

  • klo 7.00 Omenaa 110g, 57 kcal
  • klo 10.30 Cappuccinopirtelö, 138 kcal
  • klo 13.20 Lohisalaatti, 308 kcal
  • klo 15.20 Omenaa 200g, 104 kcal
  • klo 16.30 Chocolate Velvet, 153 kcal
  • klo 18.50 Ruispala ja kalkkunanakkia 80g, 153 kcal
  • klo 20.45 Cashewpähkinöitä 10g, 58 kcal

Vapaat lusittu

26.5.2015 Yleinen

Osa-aikaisen työn ainoa hyvä puoli on, että ehtii kotonakin tekemään jotain. Vapaapäivät meni hienosti kouluhommien parissa, siivotessa ja leipoessa. Nyrkkeilytreeneissäkin ehdin tietysti sunnuntaina käymään ja pakkasessa odottaa lakkiaisia kaksi kakkupohjaa ja juustokakkua. Tänään olisi ollut iltarastitkin, mutten vielä kuitenkaan rohjennut mennä. Jospa sitä sitten alottaisin tämän vuoden suunnistuskauden, kun palailen lomamatkalta, kesäkuun puolessa välissä. Ehkäpä ne lumetkin on siihen mennessä sulanut metsästäkin kokonaan. Miehen vanhin lapsi kävi eilen penkomassa keittiöremontista jääneitä astioita, kun on muuttamassa Tampereelle heti ylioppilasjuhliensa jälkee. Niin se olis sitten ensimmäinen lapsi lentänyt pois pesästä, vaikka eipä hän meillä juurikaan ole käynyt enää vuoteen muuten kuin kääntymässä.

Nyt olis vielä kolme työpäivää ennen kesäloman alkua. Ennen kaikkea, lasken päiviä, että näen pojat! Enää muutama päivä, niin he ovat viisi viikkoa kanssani. Kyllä nämä ajat ilman heitä tuntuvat pitkiltä. En kuitenkaan näe mitään järkeä siinä, että he matkustaisivat tuhat kilometriä, vain yhden kokonaisen päivän takia joka toinen viikonloppu. Ennenmin sitten pidemmät välit ja useampi päivä yhdessä, niin ei kärsi poikien koulukaan siitä. Ikävä on tietysti aina kova.

Kesärenkaiden vaihto

Kesärenkaiden vaihto

Aikani odottelin, josko mieheni vaihtaisi minulle kesärenkaat autoon. No eipä tuo tunnu ehtivän, eikä enää oikein täälläkään mene talvirenkaat poliiseille läpi, joten otinpa sitten härkää sarvista ja reippaana vaihdoin ne ihan ite. Ei oo pelkoa, että tuntisin itseni prinsessaksi. Aurinko on paistanut koko päivän oikein lämpimästi, niin mikäs siinä pihassa puuhaillessa. Huomenna täytyisi töiden jälkeen uhrata aikaa pakkaamiselle, jos meinaan matkalle jotain mukaan ottaa, koska torstai ja perjantai on jo täyteen buukattu ohjelmaa.

Hellyyttävä Joulu. 14 päivä Joulukuuta

14.12.2014 Onnellisuus valtasi mielet, Yleinen

Aamulla kun Muljakan väki heräsi, oli äänettömän monella kaunis hymy kasvoillaan. Muljakan kylän oli pyyhkäissyt rakkauuden henkäys. Rakkauuden henkeyteen ja ihan vain siihen, että Muljakan kylän yhteisten asioiden ja auttamisen siivellä oli herännyt uudelleen tuo sanomaton tunne jota jopa vanhemmatkin vielä harrastavat. Vauhti ei ole enään sellaista kun nuoremmilla mutta aikaa vanhemmat käyttävät tähän ilon tunteeseen paljon kauemmin kuin nuoret. Nuorilla kun on aina kiire niin tähänkin tekemiseen se kiire sekoitetaan. Ensin sitä yhteistä yhdessäoloa odotetaan ja odotetaan, monet sitä vonkaamiseksi lausuvat. Ja sitten kun paikka luvalle tulee ja avautuu se pieni paikka ihmisessä jolla tämä ihanuus hoidetaan, hupsis se onkin sitten jo ohi.

Mutta kun Irene ja Taavetti heräsivät, tuli molemmilta hymyä kuin Kelloggs- mainoksessa. Vaikka ei silloin aikaisin aamulla kerittykkään paljon sängyssä loikoilemaan ja pienia suukkoja antamaan kun suurisuiset rouvat jo navetassa odottelivat utareiden tyhjentäjiä. Mutta muistivat nämä ihmiset kuitenkin mitä edellisenä iltana olivat saunan jälkeen tehneet. Irene varsinkin odotti kiinnostuneena merkkejä jos vaikka olisi onnellinen perhetapahtuma tulossa. Mutta sitä tietenkin piti vielä jonkin aikaa odotella ennen kuin se selviää. Kuitenkin he olivat olleet jo kymmenen vuotta naimisissa ja yrittäneet saada lasta. Kokeissa oli käyty ja anomukset adoptio lapsen saamiseksi oli sisällä. Lasta ei vaan tuntunut löytyvän.

soittava enkeli

Tänään oli vapaapäivä rakentamisessa. Tämä aika vankistettiin omaa perheelämää. Tehtiin yhdessä niitä kaikkia asioita jotka ennen olivat jäänneet vain toisen tehtäväksi. Molemmat olivat tekemässä yhteisesti ruokaa. Ja taas välillä käytiin siivoamassa kellaria ja kaikkia muitakin yhteisiä asioita laitettiin kuntoon. Yhdessä mentiin siihen tyhjään huoneeseen johon oli tarkoitus syntyä uusi pieni lapsi kun he olivat avioon menneet, Irene halusi niin kovasti tyttöä, että huoneen väritkin tapailivat vaaleanpunaista. Tänne huoneeseen oli aina yhtä vaikeaa tulla. Jotenkin se vain aina riipaisi rinnasta kun ovenkahvaan tarttui. Tähän apua ei hän itse mistään kyläläisten auttamishalustakaan saannut. Sitä oli vain käsiteltävä itse miehensä kanssa.

Himmelin Liisan luota heräsi Hokkasen Vilho. Heillä tuo rakkauuden kyyhkynen oli istunut sängyn reunalla pitkään. Heillä ei ollut kiirettä, heillä oli aikaa rakastella kauan ja hartaasti. Illallakin vielä kaiken hyvän jälkeen oli supatettu hiljaa rakastavaisten juttuja. Ja aamulla kun raukeasta unesta he heräsivät oli jumalattoman hieno olo. Sängyssä haluttiin vielä loikoilla ja viettää ensimmäistä yhteistä  aikaa. Mutta nyt sentään sieltä oli pois päästy ja istutiin kahvipöydän vieressä nauttien kahvista ja hiivaleivästä. Heillä tuntui tämä yhteinen taival alkaa hyvinkin mieluisasti.

Kaikilla Muljakan kylällä oli vapaapäivä. Tai ei aivan kaikilla kuitenkaan. Tohmosen Karri oli hälyytetty sairaalaan kun leikkaus oli alkamassa. Illalla nuorison kaahailut autolla ja koivunrunkoon törmäilyt olivat saanneet apumiehen paikalla istuneen ja ulos lentäneen pojan elämän menemään kriittiseen tilaan. Leikkaus piti suorittaa välittömästi ja Karrin piti tämä loukkaantunut poika nukuttaa. Kuljettajalle ei käynnyt oikein kuinkaan kun hän käytti turvavyötä. Mutta tällä toisella pojalla ei vyö ollut kiinni ja niinpä hän lensikin tuulilasista ulos. Pahtosen Irmeli tietenkin jäi kotiin suunnittelemaan seuraavaa tapaamista äänestäjien kanssa. Eri yhteisöt halusivat eduskuntaehdokkaalta kysellä tarkemmin asioista ja hänen mielipiteistä. Ensi viikko onkin aika kiireinen kun eri kauppujen pihoilla pitää käydä äänestäjiä tapaamassa.

lunta sataa

Alma ja Jaska olivat myöskin heränneet. Heillä ei rakkauden kyyhkysen siipi edes hipaissut kuin tietenkin Jaskaa. Mutta niin huonosti tämä kyyhkynen oli lentänyt, että sen siipi ei ollut koskettanut Almaan lainkaan. Näin sai Jaska pyytää ja olla ilman. Mutta ylös sängystä kuitenkin noustiin ja sitä kahvia juotiin täälläkin. Ei aivan yhtä iloisia kasvoja täällä tietenkään ollut kuin noissa edellisissa paikoissa mutta ei Jaskakaan mitään kaunaa kantanut vaikka ei saannutkaa rakkauden tunteissa pyöriä.

Almalla kun ovat ne jalat kipeänä. Säryt tekevät liikkumisen välillä kovinkin vaikeaksi. Hän oli jo käynyt lääkärissä linja-autolla ja oli kokeitakin tehty. Nyt hän odotti vain tietoa sairaalasta koska hän pääsisi leikkaukseen. Hän oikein toivoi, ettei sinne tarvitse lähteä ennen Joulua kun pojan perhe tulee useammaksi päiväksi kylään. Olisi sääli makailla sairaalassa kun pienetkin lapset ovat heillä.

Sankka lymipyry saapui Muljakan kylän päälle illalla. Lunta säätiedoitus oli luvannut kaksikymmentä senttiä. Alma oli mielissään, että miehet saivat jätekaivon kuntoon ja kannen päälle. Nyt ei tarvitse enään mennä tekemään pihatöitä. Lunta satoi koko ilta ja vasta seuraavan päivän iltapäivällä piti sateen loppua.

Monessa perheessä jo paistettiin jouluisia pikkuleipiä. Hyvät tuoksut levisivät huoneistoissa aina viimeisintä nurkkaa myöden. Äidit lastensa kanssa leipoivat ja tekivät joulun odotuksesta jännittävän. Nyt alkoi joulun odotus oikein kunnolla. Lapset kirjoittivat joulupukille kirjeitä lahjatoivomuksista. Kirjeet suljettiin ja laitettiin näkyvälle paikalle josta tontut sitten ne hakivat. Yleensä aina seuraavana aamuna oli lasten kirjeet kadonneet. Se oli sellainen mystinen tapahtuma johonka ei kukaan osannut oikein kunnollista vastausta antaa. Tontut kun vaan ovat sellaisia, että voivat päästä sisälle ja noutaa ne lasten kirjeet. Vai tulevatko tontut sisälle jo edellisenä päivänä kun ovet ovat vielä auki. Ja sitten ne ovat huoneissa piilossa odottaen lasten kirjeitä. Ja kun kirjeet on kirjoitettu nappaavat tontut kirjeet mukaansa ja poistuvat ovesta ulos.

Joulu siis lähenee joka päivä. Sitä odottavat tietenkin lapset jo kovinkin malttamattomina. Mutta löytyy niitä joulunodottajia aikuisistakin. Jouluhan on kuitenkin kaikkein suurin juhlapyhä. Ja aikuisista löytyy niitäkin jotka odottavat vain joulupukin tuloa, mutta se onkin taas ihan toinen juttu.

Jatkuu huomenna.

piki