Selaat arkistoa kohteelle vanhemmuus.

Onnenkyyneleet <3

28.2.2016 Yleinen

Pitkästä aikaa ehdin istua rauhassa koneelle ja naputella kuulumisia. Meillä on lomailtu tämä viikko, ja huomenna on taas paluu arkeen. Paljon on tälläkin viikolla ehditty kotosalla puuhailemaan ja nyt koti näyttää jo ihan siltä, että tänne olisi jossain vaiheessa vauva muuttamassa. Sänky ja lipasto on kasattu meidän makuuhuoneeseen ja vaatteet on pesty ja viikattu laatikoihin odottamaan käyttäjäänsä. Vaunutkin odottelevat kyydin tarvitsijaa. Jotenkin on vielä melko epätodellinen olo kaikesta, vaikka nuo isoimmat jutut onkin jo paikallaan.

Pulla pitää välillä melkoisia juhlia mahassa. Harvemmin olen öisin heränny siihen, että mahassa riehuttaisiin mutta viikolla heräsin yksi yö siihen, että klo 2 mahassa kävi melkoinen elämä. Oli pakko nousta jalkeille ja varmaan reilun tunnin istuskelin keittiössä ja odottelin, että Pulla väsähtäisi ja pääsisin itsekin vielä nukkumaan. Taisi kello oli lähempänä neljää kun vääntäydyin takaisin sänkyyn ja nukuin vielä pari tuntia. Mutta edelleenkin hän ei suostu potkimaan kunnolla silloin jos puolisoni pitää kättään vatsani päällä. :D

Viikolla käytiin klinikalla ylimääräisessä ultrassa. Halusin tähän raskauteen edes yhden hyvän ultrakokemuksen ja tietenkin varmistuksen siitä, miten Pulla on kasvanu. Jäin niin ihmettelemään sitä äitipolin kasvunseurantaa joka tyssäsi heti yhteen kertaan. No, mutta parempi näin. Tuosta yksityisen käynnistä jäi niin hyvä mieli kaikinpuolin. Oli ihana lähteä sieltä kotiin, kun tiesi, että vauvalla on kaikki hyvin ja toinen on kasvanut kovasti tässä viimeisen kuukauden aikana. Painoarvio oli nyt 1330g. <3 Sukupuolta lääkäri koitti vielä varmistella, mutta eipä meidän Pulla halunnut olla kovinkaan yhteistyökykyinen, joten menemme sillä arviolla minkä saimme rakenneultrasta. :) Lääkärimme tsemppasi meitä ihan hirveästi. Sanoi mm, että kun olen pitkä ja minulla on hyvänmallinen lantio niin alakautta synnyttäminen onnistuu hyvin, vaikka vauva olisi perätilassakin. Jännä sitten nähdä minkä arvioin saan äitipolilta rv 36. Mutta kaikinpuolin siis loistava veto oli satsata tuohon ultrakäyntiin vähän rahaa ja lähteä sieltä onnenkyyneleet silmissä. <3

Viime viikolla oli myös perhevalmennuksen toinen kerta. Puhuimme imetyksestä ja vanhemmuudesta. Oli kyllä ihan kivaa, kun jotenkin koko ryhmä oli avoimempi puhumaan asioista. Paljon naurua ja huumoria mahtui tuohonkin kertaan. Ensi viikolla on sitten viimeinen kerta perhevalmennusta. Ohjelmassa vauvanhoitoa ja paikalle tulee joku tuore vauvaperhe kertomaan omista kokemuksistaan. Ensi viikolla olis taas neuvolassa käyntikin. Saapi nähdä mitä siellä tällä kertaa tapahtuu. :) Eniten jännitän kyllä siihen vaa´alle menoa, mutta jospa se viisari ei nyt paljoa heilahtaisi, vaikka vauva onkin kasvanu kuukaudessa sen reilut puoli kiloa.

Ensi viikolla raskausviikot alkavat jo numerolla 3 ja siitä sit lähdetäänkin laskemaan viikkoja loppua kohti. Tähän väliin mahtuu onneksi kaikkia kivoja juttuja mm. pääsiäinen jolloin minun vanhemmat tulevat meille kylään. Odottelen myös, josko veljen vaimoni tulisi lasten kanssa käymään.

Ai niin, ja sen verran minun on paljastettava jo, että ristiäispäivä on sovittu papin kanssa. Tämä johtuu ihan siitä, että haluamme tietyn papin kastamaan vauvan ja koska ristiäiset tulee kesälle niin on parempi olla ajoissa liikenteessä. Samoin tämä helpottaa myös minun sukuni suunnitelmia, kun he joutuvat hankkimaan majoituksen sekä varailemaan mahdollisesti lentolippuja ja vapaapäiviä juhlien takia. Mutta nyt on taas yksi asia vähemmän stressattavana vauvan syntymän jälkeen. Voidaan sitten syntymän jälkeen keskittyä enemmän vauvaan, perheeseen ja tietenkin siihen tulevaan adoptioon.

Mutta täällä ollaan siis oikein iloisissa tunnelmissa. <3

2.kirjoitus

10.2.2016 Yleinen

Tyttö on ollut kohta viikon poissa kotoota. Enää ei tule itku ihan niin herkästi, ihan varmasti saa vielä vetistellä.

Pistettiin tytön huoneen ovi kiinni, koska niin se on aina kun tyttö on kotona. Sunnuntaina käytiin osastolla ja haettiin tyttö vähän ulkoilemaan, tai käytiin kirppareilla ja ikeassa hodareilla ja pehmiksellä. Aika oli hiljaista, ei kauheasti puhuttu, hiukan niitä näitä mutta ei voi mitenkään kovin rennoksi ilmapiiriä kehua.

Viestittelyä on ollut jonkin verran, aika yksipuolista. Minä kyseisen tai muuten koitan kehittää jutun juurta, vastaukset on yhden tai kahden sanan mittaisia josta sitten  kysynkin haluaako edes viestejä. Ekan kerran sään tytöltä kunnon vastauksen. Kovin on väsynyt ja ahdistus kohtaukset väsyttää entisestään. Ymmärtää hän tuon, hirvittävästi tapahtunut viime päivinä ja koko arki mennyt täysin uusiksi. Lupasin olla kyselemättä ja mennä enempi tytön aloitteiden mukaan.

Vaimoni kysyi minulta ”Miks viestittelet, itsenikö takia” jäin miettimään ja pakko se oli myöntää että näin se todennäköisestikin on. Ihminen tuntuu tekevän kaikenlaista tiedostamatta.

Tiistaina soittelin osastolle kun sisään korjauksessa oli niin paljon kaikkea häsää ettei huomannut eikä osannut kaikkea tiedustella. Mukavan oloista henkilökuntaa, kiitoksia siitä heille.

Sain hirvittävän energia Boostin kun piti koulusta hakea tytön kirjat jotta voi osastolla aloittaa koulunkäynnin.

Kirjat vietiin illalla ja se siitä boostista. Vierailu jäi alle puolituntiseksi. Tyttöä ei tuntunut yhtään kiinnostavan että tultiin, ylimielinen käytös joka saa sapen kiehumaan johti siihen että päätettiin lähteä.

Tytön käytös ärsytti suunnattomasti. Kiukustuinkin, joka jälkeenpäin alkoi harmittamaan, minunhan tässä pitäisi olla aikuinen ja osata käyttäytyä.

Laitoin illalla hyvän yön toivotuksen, siihen ei vastausta tullut. En ala vetämään tästä mitään omia johtopäätöksiä, eiköhän sieltä tule viestiä jossain vaiheessa.

Eka kirjoitus

8.2.2016 Yleinen

Se avuttomuuden tunne joka vanhemmalle tulee kun lapsella ei ole kaikki hyvin. Ensin kiellät itseltäsi totuuden, vähättelet asiaa, tämä on vain murrosikään liittyvää jne jne.

Reilu puoli vuotta on mennyt ensimmäisestä havainnosta ja nyt tyttö on psykiatrisella hoito-osastolla. Tätä ennen on ollut koulukuraattoria,koululääkäriä ja psykologia. Ollaan palaveerattu, saatu kotiin useita erilaisia ohjeita ja vinkkejä miten tyttöä voidaan auttaa. Mistään ei ole ollut apua koska tyttö itse ei ole jaksanut/pystynyt/halunnut tehdä asioiden eteen mitään. Masennus syvenee ja ahdistuskohtauksia alkaa tulla päivittäin ja rajumpina, alkaa itsensä vahingoittaminen m.m. viiltely. Lopulta ollaan tilanteessa jossa ehkä raskain päätökseni ikinä on myöntää itselleni etten enää jaksa ja pysty ja tyttö on saatava hoitoon ennen kuin tapahtuu mitään peruuttamatonta.

Tyttö on nyt ollut muutaman päivä poissa kotoota, ja kokoajan joudun itselleni hokemaan ja todistamaan että tämä on paras vaihtoehto. Tuo auki oleva ovi pimeään huoneeseen muistuttaa että joku täältä puuttuu. Onko tytöllä osastolla kaikki hyvin, mitä hän itse asiasta ajattelee, alkaako tyttö vihaamaan minua tämän päätöksen takia? Nämä ovat vain muutamia asioita jotka pyörii mielessä.

Onneksi rakas vaimoni ja oma äiti on vahvasti läsnä ja tukemassa näinä aikoina niin minua kuin tyttöäkin.

Lapsiperheen pulmapähkinät

22.1.2015 Aikakausi kaksi lasta

Tässä muutamia keskivaikeita pulmatehtäviä vanhempien ajankuluksi, esimerkiksi automatkan ratoksi. Jos tehtävät tuntuvat liian haasteellisilta, voit pyytää apua puolisoltasi, isovanhemmilta tai neuvolantädiltä.

1. Olet juuri saanut lapsesi puettua ulkovaatteisiin, eli villasukkiin, kauluriin, rukkasiin, haalariin, pipoon ja toppakenkiin viidentoista minuutin kissa ja hiiri – leikin ja Matomakkara-kisailun jälkeen. Olet pukemassa vaatteita itsellesi, kun lapsi ilmoittaa juuri kakanneen vaippaansa. Olette jo melkein myöhässä neuvolasta. Mitä teet?

a) Aloitat homman alusta, vaatteet päältä, puhdas vaippa ja kuteet takaisin niskaan. Kyllähän neuvolassa ymmärretään, että lapsiperheillä aina kestää ja luultavasti seuraava asiakas on myös myöhässä samaisesta syystä.

b) Annat olla, eihän matka neuvolaan kestä kuin korkeintaan puoli tuntia tai neljäkymmentä minuuttia. Vaihdetaan sitten siellä.

c) Heittäydyt matolle itkien ja huutaen. Tehokkaamman efektin aikaansaamiseksi huidot ja potkit myös ilmaan. Rauhoituttuasi soitat neuvolaan ja perut ajan. Pyydät kotikäyntiä.

2. Olet juuri tullut kauppareissulta kotiin. Vauvasi herää samalla sekunnilla, kun pääsette ovesta sisään ja aloittaa huutokonserton. Itselläsi on kauhea pissahätä ja nälkä. Ruokaostokset, joista suurin osa pakasteita odottavat rattaiden alla pakastimeen pääsyä. Imettäminen ei ole oikein lähtenyt sujumaan, joten osaat odottaa tissiraivareita, jonka jälkeen luultavasti kuitenkin lämmität korviketta. Oma olosi on jo tukala, oksettaa ja pyörryttää. Aamupalasta on liian kauan aikaa. Mitä teet ensiksi?

a) Ensiksi huomioidaan vauvan tarpeet. Niinhän vauvaoppaissakin neuvotaan. Viis omasta nälästä tai pahaksi menevistä ruokatarvikkeista.

b) Ruokit ensiksi itsesi ja käyt vessassa. Pystyt paremmin huolehtimaan jälkikasvustakin, kun itse olet toimintakykyinen.

c) Ensiksi ruokatarpeet pakkaseen ja korvatulpat korviin. Ilman niitä et selviäisi päivääkään. Lapsen tulee ymmärtää, ettei hän ole perheen pää ja ainoa nälkäinen.

d) Isket tissin vauvan suuhun keittiön lattialla ulkovaatteet päällä. Tunget pakastimen täyteen ja toisella kädellä yrität sohia suklaapatukkaa omaan suuhusi. Kyllä kaikki kerralla sujuu!

3. Olette ravintolassa syömässä. Esikoisesi on kiukkuisella tuulella, eikä halua istua paikallaan. Leikkinurkkauksessa pyörii piirretyt, jotka tosin ovat täysin kasvatusideologiaasi vastaan. Tarjoilija tuo lapselle kulhollisen karkkia. Mitä teet?

a) Istutat esikoisesi syömään pöytään oikeaa ruokaa. Jos hänelle ei opeta, miten ravintolassa toimitaan, miten hän voi koskaan oppiakaan pöytätapoja? Viis siitä, että muut asiakkaat katselevat huutavaa ja muiden päälle ruokaa viskelevää lastasi paheksuen.

b) Viet lapsen leikkinurkkaukseen yhdessä karkkien kanssa. Vilkuilet häntä välillä ja nautit omasta annoksestasi.

c) Et syö ravintolassa, sillä tiedät, ettet kuitenkaan pysty nauttimaan ateriaasi kuumana.

4. Kaksi lastasi ovat kuin taikaiskusta kerrankin nukahtaneet samaan aikaan päiväunille. Kokemuksesta tiedät, että armonaika voi olla mitä tahansa kahdesta minuutista kolmeen tuntiin. Mitä teet?

a) Siivoat keittiön. Edelliskerrasta on aikaa, kun kaikki aika menee kahden pienen paimentamiseen.

b) Alat valmistaa itsellesi lounasta. Jos hyvin käy, pääset sipulin pilkkomiseen asti.

c) Soitat vanhalle hyvälle ystävällesi. Aika ei oikein enää riitä sosiaalisten suhteiden ylläpitoon.

d) Yrität muistella, mistä pidit tai mitä harrastit silloin kuin sinulla ei vielä ollut lapsia. Taisit pitää lukemisesta ja käsitöistä. Olisiko nyt aikaa kaivaa kudin esiin?

e) Heittäydyt itsekin sängylle ja toivot päiväunikeijun saavan sinutkin tainnoksiin pikavauhtia.

f) Tilanne kuulostaa niin absurdille, ettet osaa nähdä sille mitään toteutumismahdollisuuksia.

5. Vanhempi lapsesi on päiväunilla. Olet juuri saanut raivattua olohuoneen, pöräytettyä soseen vauvalle ja desinfioitua tutit. Olet aikeissa alkaa leikkiä vauvasi kanssa kerrankin kahdestaan. Esikoisesi herää. Hän vaatii päästä syliin, koska on nähnyt pahaa unta. Hän kaipaa myös apua kakalla käynnissä sekä kirjan lukemisessa. Vauva alkaa itkeä, koska kaipaa seuraasi, jota et hänelle päivän mittaan pysty niin kovin paljona esikoiselta ja kotitöiltä antamaan. Mitä teet?

a) Istut sohvalla kaksi lasta sylissäsi. Toisella kädellä syötät vauvalle pullosta maitoa ja pomputat jalallasi, isommalle yrität kääntää kirjan sivuja ja lukea ääneen kirjaa. Kukaan ei toisin ääntäsi kuule, vauva huutaa sen verran äänekkäästi.

b) Nyt on nuorimmaisen vuoro. Isompi lapsi sai jo hetkensä ennen päiväunia.

c) Otat isomman hoteisiisi ja yrität nukuttaa pienempää parvekkeelle. Käyt laittamassa hänelle tutin suuhun 30 sekunnin välein.

d) Jätät lapset olohuoneeseen keskenään ja heittäydyt omalle sängyllesi silmät sulkien. Kuka näitä lapsia aina jaksaa, nyt on äidin oman ajan vuoro, juurihan tein kasan kotitöitä!

6. Ulkona on todella kurja sää ja ruokakauppa aukeaa vasta tunnin kuluttua. Jääkaappi ammottaa tyhjyyttään. Löydät komerosta yhden lasten valmisruokapurkin sekä lihapiirakan. Lämmität ne molemmat ja tarjoat lapsellesi valmisruokaa. Hän kuitenkin kieltäytyy siitä, sylkee puolet päälleen ja toisen puolikkaan heittää lattialle. Sen sijaan hän vaatii sinun lihapiirakkaasi itselleen. Miten toimit?

a) Annat lihapiirakan lapsellesi. Viis siitä, että sinulla on diabetes ja saatat alkaa voida melko huonosti jos et syö säännöllisesti.

b) Jaat lihapiirakan kahtia. Koska jäät itse vielä nälkäiseksi kaavit sosetta lattialta lautasellesi. Ei kai kukaan naapuri nähnyt ikkunasta?

c) Jos ei lapselle tarjoamasi ruoka kelpaa, ei voi mitään. Oppiipahan jatkossa olemaan nirsoilematta!

7. Olet juuri lähdössä töihin. Sinun pitäisi saada vielä evääsi tehtyä ja pakattua, käytävä muistiinpanosi ja tavarasi läpi, käytävä suihkussa ja oiottava hiuksesi, kun lapsesi kaipaa syliäsi flunssaisena. Mitä teet?

a) Otat hänet syliin, pitäähän lapsen saada tuntea läheisyyttä. Nyt tosin käy niin, että lapsi niistää ainoille puhtaille työvaatteillesi, mutta kyllähän kollegasi varmasti ymmärtävät, että olet ennen kaikkea äiti.

b) Lapsi saa luvan odottaa. Nyt on sinun vuorosi. Lupaat hänelle paljon haleja ja ylimääräisen iltasadun, jos hän nyt on kunnolla. Laitat videon pyörimään, jotta saat keskittyä rauhassa.

c) Otat lapsen syliin ja yrität samalla pestä omia hampaitasi ja sutia ripsiväriä silmiin. Kyllähän tämä hyvin sujuu. Ainakin puolet tavaroista tuli mukaan ja ainahan voit syödä suklaapatukan matkalla.

8. Ystäväsi soittaa sinulle juuri kun olet nukuttamassa vanhempaa lastasi ja olisi aika syöttää nuorimmaisen iltapuuro. Tiedät että ystävälläsi on elämässään juuri nyt vähän hankalaa ja hän olisi juttukaverin tarpeessa. Olet hänen lähes ainoa ystävänsä ja tiedät, että puhelusta tulee pitkä. Mitä teet?

a) Lapset ensin. Pitäähän sinkkuystäväsi ymmärtää, että sinulla on nyt prioriteetit toiset kuin ennen. Sosiaaliset suhteesi rajoittuvat muihin äiteihin leikkipuistossa, jossa päivittelette kurarukkasten hankalaa kiinnitysmekanismia. Soitat ystävällesi ehkä ensikuussa, kunhan yöheräily on helpottanut.

b) Vastaat puheluun, mutta lopetat sen lyhyeen toteamalla, että sinulla on nyt hieman huono hetki. Tekstaat hänelle yön hiljaisina tunteina tsemppaus-viestin.

c) Päätät, että lapset saavat mennä tänään nukkumaan hieman normaalia myöhemmin. Istutat toisen sitteriin ja toisen telkkarin ääreen. Otat hyvän asennon sohvalla ja painat vihreää luuria. Ystävyyssuhteita pitää vaalia, ja huonoja päiviä vartenhan luottoystävät ovat olemassa.

9. Olet järjestellyt miehellesi yllätysjuhlia kuukausia. Sopinut lastenvahdin kanssa, soitellut ystävät läpi ja saanut buukattua kaikille sopivan päivän. Olet käynyt vaateostoksilla kahden kitisevän tenavan kanssa ja selannut keittokirjasi läpi sopivan illallisen toivossa. Päivää ennen juhlia lapsesi sairastuvat vatsatautiin. Hoitotäti on kuitenkin valmis ottamaan heidät hoitoon. Mitä teet?

a) Viet lapset hoitoon. Kyllähän aikuisillakin pitää olla joskus oikeus omaan hetkeen ja pitäähän parisuhdettakin hoitaa.

b) Viet lapset hoitoon, mutta vain muutamaksi tunniksi. Tarkkailet jatkuvasti kelloa ja juot vain puolilasia viiniä. Pitäähän sinun olla skarppina, jos pilteille sattuisi jotain.

c) Perut juhlat, eihän kipeitä lapsia voi hoitoon viedä! Kerkeättehän te juhliakin myöhemmin… vaikka sitten neljän vuoden päästä kesälomalla.

 

kunnioitus vanhemmuudelle!

26.10.2014 Yleinen

olet sitte nuori,vahna, äiti, isä, yksinhuoltaja tai jonkun kanssa niin kaikki kunnioitus teille ketkä olette vanhempia. Aupairina ollessa sitä tajuaa miten vaikeaa vanhemmuus on. On hoidettava lapset, tehtävä ruoka, hoidettava asunto,huolehdittava itsestä, omasta työstä, hyvinvoinnista sekä elämästä, huomioitava noin miljoona ja yksi asiaa päivässä jotta lapset olisi turvassa, annettava lapsille kasvatusta ja olla heille hyvä esimerkki päivittäin. Sydämmessä huoli lapsen voinnista ja kova ikävä kun ei ole läsnä. Mihin kaikkeen sitä pystykään isänä tai äitinä ja tähän kun ei ole mitään koulua jossa opetellaan vanhemmuutta. Vanhemmuudenkoulu olisi mielestäni turha koska ei ole yhtä oikeaa tapaa olla isä tai äiti ei ole yhtä oikeaa tapaa kasvattaa lasta. olen huomannut että minusta ei ole vielä äidiksi vaikka rakastan lapsia ja haluaisin olla äiti mutta miksi kiirehtiä jos ei ole mielestään vielä valmis? Kun tulet töistä kotiin lapsilla hirveä ikävä, haluavat syliin ja huomiosi. Olisi varmasti ihana hetki edes 5min hengähtää rauhassa kun pääsee töistä kotiin ja sitten kuunnella kaikki lasten päivästä, koska et malta olla kuulematta.

olen miettinyt miksi nuori äiti tuomitaan suomessa yleisimmin?

jos näet kadulla nuoren tytön lapsen tai lasten kanssa mikä on reaktosi? Yleensä kauhistellaan että voi kun on nuori äiti (teiniäiti) mitenhän se pärjää. Ruetaan heti ajattelemaan että lapset ovat varmaankin vahinko. Mitä se ketään haittaa jos lasta ei ollut suunniteltu, hän kuitenkin on päättänyt pitää lapsen. Entä jos tämä kadulla vastaan tuleva nuori tyttö olikin suunnitellut lapsen tai lapset? Ennen kuin annat sääliviä tai tuomitsevia katseita mieti minkä ikäinen itse olit kun sait lapsesi, entä jos tytöllä onkin rakastava poikaystävä, lastenisä kotona tai entä jos tämä tyttö onkin ollut rohkea ja ottanut harppauksen aikuisuuteen mihi moni ei niin nuorena pysty? Kannattaa myös miettiä kaipaisitko itse sääliviä ja tuomitsevia katseita jos olisit samassa tilanteessa? Miksi et mielummin tervehtisi ja hymyilisi iloisesti tytölle ja onko mahdoton ajatus olla onnellinen hänen puolestaan kun hän on saattanut mailmaan pieniä ihmeitä? Jokainen vanhempi varmasti tietää miten haastavaa ja raskasta tämä taival voi olla.

Entä sitten jos vastaan tulee nuori poika lapsen tai lasten kanssa, mikä on Reaktosi? Monesti kuulee ompa siinä hyvä isä, tomera miehen alku ja niin on suloiset lapset. Pojalle hymyillään ja ollaan onellisia hänen puolestaan kun on lapsia.  Miksi näillä reaktioilla on näin suuri ero?

oletko kuullut tai itse joskus sanonut ”tuo nainen näyttää ihan yksinhuoltaja koti äidiltä”. Miltä oikeasti näyttää yksinhuoltaja kotiäiti? Minun mielestä ihan ihmiseltä. Yksinhuoltaja, lapsellinen, lapseton tai naimisissa oleva, jaksatko itse aina olla viimeisen päälle laittautuneena, minä en ainakaan. Kokeilin tässä muutama päivä sitten lähteä hoitolasteni kanssa kaupungille ja voi että kyllä lähdössä meni aikaa. bussin lähtöön oli tunti ja meiltä pysäkille kävelee 3minuuttia. En siis kiirehtinyt alkuu. Laitoin itselleni vähän meikkiä, harjasin hiukset ja laitoin vaatteet päälle vähän väliä täytyi katsoa alas onko vanhemmalla pojalla kaikki hyvin nuorempi vielä nukkui. Nuorempi heräsi, juuri olin saanut itseni laitettua jotenkin kuntoon. Sitten alkoikin lapsille vaatteitten metsästys, jotkin hienot vaatteet haluan heille päälle, bussin lähtöön 45 min. Ei siis vieläkään kiirettä. Vaipanvaihtoon pienemmän kanssa, ja pukemaan päälle kun toiselle se on leikkiä että kun yritän pukea hän juoksee karkuun ja mun täytyy yrittää ottaa kiinni. Sain pienelle vaatteet päälle ja eikun auttamaan isompaa pukemisessa. Puolituntia bussin lähtöön miten on aika hurahtanut nopeasti. Mietin mitä otan mukaan välipalaksi, otan omenat kummallekkin ja kaupasta käydään ostamassa leipää tai jotain, ongelma ratkaistu. Kengän laitto isommalle tennarit oli mennyt pieneksi joten croksieja ehtimään, pienemmällä oli jo kaikki vaatteet kaulaliinasta pipoon. Vaatteet päällä kummallakkin jes ollaan voiton puolella, mietin onkohan heillä nyt tarpeeksi päällä. Isompi on jo menossa ovesta ulos muistan ainiin ROSKAT pakko viedä roskat ettei jää haisemaan. Sit päästään ulos asunnosta oho 15 min bussin lähtöön, rappuset alas toisessa kädessä kaksi roskapussia ja toisessa kädessä lapsi. Laitat pienenmmän vaunuihin joka rimpuilee, sit eikun kiireellä kierrätys  pisteen kautta bussi pysäkille. MAtkalla kun vanhempi lapsi haluaisi tutkia vaikka mitä jännää, mutta nyt ei ehdi, juuri ja juuri kerkesimme bussiin huh. Eli kaikki kunnioitus teille naisille jotka jaksatte laittautua, laittaa lapset hienoiksi, lähteä heidän kanssa ylipäätään mihinkään julkisille paikoille ja varsinkin jos joudut menemään julkisilla. HUH! tiedämpähän nyt että aloitan valmistelut lähtöä varten pari tuntia ennen h hetkeä. Ja kyllä isienkin täytyy laittautua ennen julkisille paikoille lähtöä joten kunnioitus myös teille. Kodin huolehtiminen, työn teko ei näitä voi verrata kumpi vanhemmista tekee enemmän tai onko miehillä vai naisilla vaikeampaa, se riippuu aivan ihmisestä. Isä on lapselle yhtä tärkeä kuin äiti.

Yksinhuoltajat voin vain kuvitella miten paljon teette, kun uskon että pariskunnillakin riittää lasten kanssa touhuamista ja menee aikaa eikä jaksa, niin entä sitten sinä joka olet yksin lasten kanssa. Täytyy olla mahtava organisointi kyky. Ihailein oikeasti ihmisiä jotka jaksaavat ja pystyyvät. Ei ole huono äiti tai isä jos joskus ottaa omaa aikaa, rentoutuu itsekseen tai käy ystävien kanssa ulkona, se on mielestäni enemmän kuin sallittavaa. Kun saa itselleen aikaa jaksaa paremmin myös touhuta lasten kanssa. Varsinkin kun lapset osaa olla todella haastavia, niin paljon kysymyksiä, haluavat kokeilla kaikkea, sydän syrjällään saa pelätä että mitähän tänään keksii pelätä sitä että jos jotain pahaa sattuu ja kokoajan oltava skarppina. Ei sitä jaksa jos jokus ei käy tuulettumassa ja ole ilman lapsia. Edes yksipäivä.

Sveitsissä monet luulee että hoito lapseni on minun omia, mutta täällä ei tuomita että voikun on nuori äiti. Sen siaan täällä tervehditään ja hymyillään iloisesti toiselle ja ollaan onnellisia siitä että toisella on lapsia. Tämä on yksi syy miksi minä rakastan tätä maata, heti ei olla tuomitsemassa ja arvostelemassa. Kokeilkaa ihmiset tätä Suomessakin.

Toivotan kaikille vanhemmille onnea!

– Vanhemmuutta kunnioittava aupair