Selaat arkistoa kohteelle vanha.

Ei siellä istu taivaan lintukaan

2.2.2018 Eläimistä on pidettävä huolta, Yleinen

 

   Haluan kertoa miehestä Taavi, Taavi Hälppänen, niin kuin hänen nimensä oikeasti oli. Takatukka Taaviksikin häntä on sanottu, mikä tietenkin oli varsin osuva nimitys hänestä. Hän ei halunnut koreilla ulkomuotinsa kanssa.  Parturi oli hänelle monesti aivan vieras asia. Ei hän siellä halunnut käydä ja siksi tukka kasvoikin takaa välillä varsin pitkäksi.

Sama oli vaatteiden kanssa. Työvaatteet olivat hänellä melkein aina päällä. Ehkä sen tähden, kun hän oli erittäin kova tekemään töitä. Sen oli huomannut myöskin työnantajakin. Ylitöitä oli useasti ja niiden tekemiseen ei tahtonut löytyä kuin Taavi. Hän oli aina valmis, kun töitä piti tehdä.

Oli Taavilla vaimokin, mutta ei samoja harrastuksia tahtonut löytyä molemmille. Taavi paiski töitä töissä ja kotona. Ja niinpä vaimo saikin istua kotonaan yksin. Ainoa viihde hänellä oli, kun sai katsoa televisiota ja kutoa villasukkia.

Näin päivät kuluivat vuodesta toiseen. Monesti yrittivät työkaverit saada Taavia lähtemään, vaikka kalareissulle tai firman pikkujouluihin, mutta ei Taavi sellaisiin lähtenyt. Töitä vain hän halusi tehdä. Ja Taavin vaimo Ingrit, oli hiljainen ja hän oli jo tyytynyt kohtaloonsa. Taavi kömpi hänen vierelleen illalla myöhään ja välillä jo yönkin puolella, ei siinä enää rakkauden asioista voinut puhua eikä loihtia mitenkään esiin. Niinpä heillä ei ollut lainkaan lapsia. Sellaiset hetket olivat joskus nuoruudessa, kun vierekkäin oltiin sängyssä ja tehtiinkin jotain, mistä olisi hyvin lapsikin saanut jo alkunsa, mutta ei se vaan silloin onnistunut.

Taavi asui vuokralla eräässä Uudemmaan läänin kaupungissa. Ja eihän hän kotonaan voinut autoja korjailla, sillä sehän oli tietenkin kielletty. Mutta hän oli vuokrannut läheltä pienen hallin, johon juuri pari autoa mahtui kerralla sisään. Siellä sitä työtä oli, välillä liiankin kanssa. Ei sitä kerinyt juhlimaan tai kalalle lähtemään. Juhlikoot ne, joilla on siihen aikaa, kertoi Taavi. Minulla menee näiden töiden kanssa kuitenkin kaikki aika.

Näillä opeilla mentiin, jotka heillä juuri nyt oli. Ei se kuulemma tarvinnut mitään sen kummempaa.

Kuitenkin Taavi oli jo yli 50 vuotta vanha. Hän ajattelikin, että mitä hän tekisi, kun eläkkeelle joutuisi. Ei mitään tekemistä tuntunut vain löytyvän. Ei hänestä olisi vaimonsa kanssa lenkillä käymään tai muuten vaan kävelyllä käymään.   Ja  onhan hän pärjännyt nytkin, ilman minun kävelyttämistä. Autojenkin korjaukset muuttuvat, kun pitäisi saada niin paljon mittareita ja muita testi laitteita. Muutamia autoja vielä kylillä liikkuu, joita pystyy vanhoilla taidoilla vielä korjaamaan. Mutta sen jälkeen tämä auton korjaus pitää lopettaa. Mutta mitä minä tekisin. Taavi vaipui taas ajatuksiin.

Taavista tuli aika nopeasti sellainen ajatteleva Aatu. Hän paini tämän ajatuksen kanssa, aina kun vain siihen oli mahdollisuus. Se kuitenkin oli selvää, että hän ei halua kotona istua, jotain muuta piti keksiä.

Sitten hän keksi erään ajatuksen, – olisiko viinasta apua? Tätä ajatusta piti pohtia tarkemmin. Taavi jäikin pohtimaan ajatusta hiukan syvällisemmin. Kuitenkin tämä viina oli varsin uusi asia. Hän kun ei ollut koskaan mitään alkoholia edes maistanut. Olisiko minun nyt kuitenkin kokeiltava ensimmäinen kerta tätä ainetta, joista kaverit aina puhuvat. Ehkä kuitenkin on jätettävä Ingrit tämän ajatuksen ulkopuolelle, enhän kuitenkaan yleensäkään hänelle paljonkaan puhu. Nyt on vain pullo haettava Alkosta.

Tämän jälkeen tuntuikin menevän kaikki ajatukset aivan nappiin. Hänhän voisi ryypätä omassa hallissaan. Sinne ei tule kukaan häntä häiritsemään. Ei vaimo, eikä kaverit. Oli torstai, kun Taavetti lähti töiden jälkeen viinakauppaan.

Taavi pysäköi autonsa hiukan kauemmaksi viinakaupan ovesta. Hän ajatteli, ettei nyt sattuisi kukaan tuttu turhaan häntä näkemään, tulisi vain turhia juttuja. Sitten hän käveli kohti viinakaupan ovea, samalla katsellen sivuilleen, ettei kukaan tuttu vain olisi siellä sattumoisin samaan aikaan. Ketään tuttua ei näkynyt ja hän samalla tempaisi viinakaupan oven auki. Nyt hän oli sellaisessa paikassa, jossa ei ollut koskaan ollut. Nyt pitäisi vain löytää sellainen pullo, joka saisi ajatukset liikkeelle. Ensin hän katseli punaisia ja keltaisen värisiä pulloja. Mutta ajatteli, että taitavat olla vain jotain marjamehua. Kai se kirkkaan värinen pullo on kuitenkin sitä parasta. Hän otti kaksi Koskenkorvan nimistä pulloa ja suunnisti kassaa kohden. Taavi piti pullojaan kädessä ja kun hänen vuoronsa tuli, pyysi kassaneiti laittamaan pullot hihnalle. Taavi vain kyseli, että enkö voisi kuitenkin pitää pulloja kädessä, samalla hän katseli ympärilleen, onko tuttuja lähellä. Neiti kuitenkin pyysi toistamiseen Taavin laittamaan pullot hihnalle. Laittoihan Taavi pullot hihnalle, kun neiti jo korotteli ääntään. Mutta pullot eivät mahtuneet Taavin taskuihin. Hän pyyteli neidiltä, olisiko jotain kassia nopeasti. ”Olkaa hyvä, ja ottakaa täältä hihnan päästä kassi. Se sitten maksaa myös”. Taavi haki kassin ja sujautti pullot nopeasti kassiin. Neiti oli käsi suorana, odotellen rahaa kassista. Rahan sai neiti ja Taavi nopeasti kiiruhti ovesta ulos, kohden autoaan.

Kaikki onnistui hyvin ja Taavi ajeli hallinsa ovelle. Pullot hän piiloiti hallin nurkkaan. Ehkä hallissa piti hiukan laitella paikkoja kuntoon huomista varten. Niinpä hän lakaisi lattian myös pienen toimistokopin lattian. Sitten hänelle tuli vielä mieleen, että voisihan sitä lattiaakin hiukan pestä, olisi se sitten siistimmän näköinen. Siinä sitten kasteltiin lattia ja heitettiin pesuainetta sekaan. Seuraavaksi sai kyytiä harja. Lattia puhdistuikin kovaa tahtia, olihan Taavetti kuuluisa työn nopeudesta. Ja mitä teki, niin se oli hyvin tehty.

Lattia oli puhdas, ja siinä samalla oli siivottu pieni konttoripöytä ja tuolikin. Nyt tänne kelpaa tulla, vaan ei ollut oikein autoja enää, mitä korjaisi.

Nyt sitä voisikin lähteä jo kotiin, kun kellokin lähentelee puolta yötä.

Perjantai päivä oli aika pitkä töissä. Taavi ajatteli sitä iltaista viinan juontia, ja syntyykö hänen ajatuksissaan mitä sellaista työtä, jota voisi alkaa tehdä, kun eläkkeelle töistä potkivat. Senhän ei tarvitse olla työtä, vaan harrastuskin käy. Kunhan on vain jotain tekemistä.

Kellon isoviisari pyörähti ylös ja vapaus alkoi. Nyt kiireesti hallille ja auto sisään. Vain pieni lamppu palamaan, niin ei kukaan oivalla hänen olevan siellä.

Hallille saavuttuaan hän lorautti kupin täyteen Koskenkorvaa. Sitten vapisevien käsien nostamana kahvikuppi kohti huulia, ja kunnollinen ryyppy kupista. Sitten tuli hiljaista, Taavin seistessä huulet yhteen puristettuna paikallaan pöydän vieressä. Kunnes hän nielaisi suunsa tyhjäksi ja juoksi kovaa huutaen keittiön raanan alle ja lorotti vettä suuhunsa. Taavi nosti päänsä ylös ja sanoi pienellä kainoudella ”perkele”. Olisiko siihen pitänyt laittaa jotain sekaan. Mitä siihen nyt laittaisi, että se tulisi makeammaksi. Jos siihen laittaa vettä ja sokeria. Sitten taas kokeiltiin. Nyt ei mies enää lähtenyt vettä suuhunsa työntämään, mutta irvisti kyllä aika pahanmoisen irvistyksen.  Ehkä se nyt vielä jossain vaiheessa alkaa maistumaan. Niin tietenkin kävikin. Viina tuntui maistuvan ja Taavetille tuli mukava kevyt olo. Häntä alkoi jututtamaan, hän keskusteli itsensä kanssa ihan oudoistakin asioista. Ja sitten taas naurettiin jutun päälle. Näin jatkui Taavetin illanvietto, ja häntä alkoi jo harmittamaan, kun ei ollut Koskenkorvaan ennen törmännyt. Tästähän tulee iloinen, kiva mieli.

Taavetilla alkoi jo väsymys painamaan ripsiä alaspäin. Hän nukahteli välillä, ja kun heräsi, hän muisti, että jotain asiaa piti ajatella. Viimein se asia pyörähtikin mielessä, kun hän seuraavan kerran heräsi. Minun piti miettiä, mitä alan tekemään, kun jään eläkkeelle. Alanko juomaan Koskenkorvaa, tämä juttu on hyvä, vaikka se voisi kyllä tulla kalliiksi. Ehkä minun pitää miettiä asiaa vielä uudelleen. Ehkä torkahdan hetkeksi ja mietin sitten asiaa uudelleen.

Ja niin torkahti Taavi uneen. Mutta sitä ei Taavi tiennyt, että kun humalassa nukahtaa, niin yleensä sitä nukutaan kauan. Ja niinhän siinä kävi, nytkin. Mies heräsi hallinsa lattialta kylmissään. Hän koitti hamuilla kädessä olevaa kelloa, mutta näkykyky oli vielä samea. Viimein kuitenkin hän alkoi tavoittamaan näkökykynsä takaisin. Hän katsoi kelloaan pitkää, käykö tämä, mitä tämä oikein näyttää. Näyttääkö kello olevansa jo kaksitoista. Voihan per***e. Nyt pitäisi päästä Ingritin luo jotenkin. Taavetti oli mokannut. Hän koitti kävellä mutta päässä tuntui olevan hirveä jytinä. Eikä askeleetkaan tuntuneet vielä kovin varmoilta. Enhän minä voi vielä autoakaan ajaa. Nyt pitää alkaa miettimään asiaa taas uudelleen.

Taavi kävi vanhalle sohvalle loikoilemaan, ja koitti ajatella. Pitäisikö minun soittaa vaimolle ja vaikka vähän valehdella. Mitä hittoa minä oikein keksin.

Aikansa oli mies miettinyt kohtaloaan. Monta kertaa hän oli ottanut vanhan puhelimen kahvasta kiinni, soittaakseen vaimolleen, mutta laskenut se takaisin. Niin pelotti miestä nyt.  Enkä, jos otan oikein vähän sitä juomaa, jos se vaikka auttaisi. Niinpä hän lorautti pienen tipan kirkasta juomaa mukinsa pohjaan ja päälle vähän vettä. Kupillisen hän joi kahdella kulauksella loppuun. Sitten taas istuttiin ja kuulosteltiin kuntoa. Se alkoikin jo auttamaan. Nyt tuli Taavista jo paljon varmempi. Hän otti puhelimen luurin käteensä ja soitti vaimolleen. Ja hän kertoi asian aivan niin kuin se oli tapahtunutkin. Ostin viinaa ja menin sitä yksin juomaan halliin. Sitten satuin nukahtamaan ja heräsin vasta nyt. Ingrit kysyi mieheltään, ”mikset tullut tänne ottamaan, ehkä minäkin olisin voinut yhden lasin ottaa. Aivan kuin iso kivi olisi pudonnut miehen hartioilta, ja hän kysyikin, että mitenköhän pääsisin sitten sinne. Vaimo ei jäänyt toimettomaksi vaan kertoi miehelleen, että minä soitan veljelleni, jos hän vaikka hakee sinut.  Hän jatkoi vielä, että jäikö sinulle sitä viinaa. Ei tainnut paljon jäädä, mutta haetaan sitä lisää.

Taavilla tuli hyvä olo, ei ollut vaimo vihainen. Samalla vaimon veli ajoi hallin pihalle. Taavi nopeasti kyytiin ja viinakauppaan. Matkalla miehet ajattelivat, että taitaa se Koskenkorva olla naiselle hiukan vahvaa, jos otat vaikka viiniä tai likööriä. Taavi oli vähän outo näiden viinojen kanssa, ja hän pyysikin vaimon veljen mukaan kauppaan neuvomaan.

Viinat oli hankittu ja samoin ruokaakin ostettu. Kyytimies oli lyönyt Taavetin käteen tulppaanikimpun, että annapas nämä sitten vaimollesi.

Auto kurvasi kotitalon pihaan ja Taavetti kantoi ostetut tavarat sisälle. Hän käveli heti vaimonsa eteen. Pyysi anteeksi ja antoi kukat vaimolle. Vaimo jäi hölmönä katsomaan miestään. Mikä sinulle on oikein tullut, anteeksi ja kukkasia. En ole koskaan tätä vielä kokenut. Nyt kävi vielä toinenkin asia, mitä ei oltu nähty kuin heidän omissa häissään. Ingrit nousi ylös tuolistaan ja halasi miestään, tämä halaus olikin pituudeltaan pitkä.

Pariskunnan välit olivat muuttuneet hetkessä erittäin läheisiksi. Tehtiin ruokaa yhdessä ja välillä halattiin. Tehtiin yhdessä lasit ja istuttiin kuistille niitä juomaan. Alkoi Taavettikin puhumaan, ja kertoi huolensa, että mitä hän tekisi, kun työt loppuvat.  Laitettiin sauna lämpiämään, ja tehtiin taas yhdet paukut. Molemmat oikein nauttivat yhdessäolosta. Tälläisiä tilanteita ei ole ollut kuin silloin nuorena, nyt tästä ei enää luovuta. Uusia harrastuksia mietittiin. Ingrit otti esiin ainakin yhden asian. Miksei tässä rivitalossa kukaan ruoki lintuja. Yhtäkään lintulautaa ei ole pihassa. Sitä päätettiin kysellä isännöitsijältä tarkemmin. Vaimo oli nähnyt televisiosta aivan viimepäivinään ohjelman, jossa vanhempi mies oli tehnyt metsään pienen lintukodon. Vanha mies istui siellä päivisin monta tuntia ja syötteli lintuja jopa kädestä. Lintuja oli montaa laatua ja olihan siellä oravakin. Niistähän voisi ottaa, vaikka valokuvia ja jos vaikka sattuisi tulemaan joitain harvinaisia lajeja, niin niistähän voisi ilmoittaa johonkin. Jotenkin alkoi jo Taavikin innostumaan tästä lintujen syöttämisestä. Mutta sauna oli lämmennyt ja nyt oli eräs jännityksen kohde tulossa. He menisivät yhdessä saunaan, koskahan näin on oikein tapahtunut.

Vielä sunnuntaikin vietettiin kahdestaan. Ainoastaan väkijuomat laitettiin pois näkyvistä. Ehkä niiden aika tulee taas myöhemmin.

Maanantaina isäntä lähti töihin, ja Ingrit päätti soittaa isännöitsijälle lintulaudoista. Hän saikin

Isännöitsijän kiinni, joka selvitteli asiaa lintuinfluenssan vaikutuksesta ihmiseen. Se on tarttuva tauti, joka leviää ihmisestä toiseen nopeasti. Ingrit koitti sanoa, että eläimiä pitää voida syöttää talvella. Eivät kaikki taivaan linnut kestä ankaraa talvea. Hän oli ottanut selvää lintulaudoista. Paras lauta on sellainen, johonka lintu ei pääse ulostamaan. Ja kun lintulaudoista pidetään huolta, niin mitään vaaratekijää ei ole. Mutta ei isännöitsijä näitä asioita halunnut kuunnella. Ingrit sanoi vielä loppuun, että en olisi uskonut, kuinka julmia ihmiset oikein ovat. Ihmiset pitää huolta toisistaan ja myöskin eläimistä pidetään huolta. Mutta ei auttanut tälle ihmiselle mikään puhe.

Ingrit oli kiukkuinen, hän jopa kyseli tutuiltaan, että kenenkä metsä tuo vieressä oleva metsä on. Hän saikin siihen vastauksen ja etsi puhelinnumeroa kyseiselle viljelijälle. oikea numero löytyi ja Ingrit neuvotteli isännän kanssa kaikista asioista mitä heillä on mielessä ja kuinka paikkaa pidetään kunnossa. Isäntä oli itsekin innokas lintujen syöttäjä omalla pihallaan. Ja hän antoikin luvan pariskunnan käydä lintuja syöttämässä. Hän pyyteli vielä, että voisiko hän käydä joskus itsekin katsomassa tätä paikkaa. Näin sovittiin asiat.

Taavi tuli töitä ja siinä yhdessä, kun ruokaa laitettiin, Ingrit kertoi tapauksesta miehelleen. Taavi oli toisaalta vihainen vuokra yhtiön kiellolle. Nythän me voidaan laittaa, vaikka riistakamera sinne puuhun kiinni, niin nähdään, mitä kaikkea eläimiä siellä liikkuu. Isäntä oli ehdottanut, ettei puhuttaisi muille tästä syöttämisestä. Ja kun lähdette metsään, niin menkää aina eri kautta, silloin ei kukaan hoksaa teidän puuhistanne mitään.

Ruokailun jälkeen lähtivät Ingrit ja Taavi kävelemään metsään. Metsä tuntui olevat erittäin kiinnostava kohde. Siellä oli helppo kävellä, sillä omistaja oli pitänyt metsää siistinä. He löysivätkin hienon paikan, missä voisivat lintuja syöttää. Kaksi isoa kuusta ja niiden ympärillä pieniä kuusia. Keskelle jäi aika suuri alue, jossa oli kiva katsella lintujen syövän automaateista. Kaikki odottelu alkoi saamaan molempien mielessä kovin kiireisen ajattelun. Nyt ensin halattiin, ja välillä naurettiin ja välillä taas suunniteltiin syöttöpaikkaa.

Syksyn lähestyessä, kun Taavettikin oli jo eläkkeellä, oli pariskunta saanut itselleen hienon harrastuksen. Pakkanen ja jo ensimmäinen lumisade käynnisti automaattien täytön. Heillä tuntui olevan nyt oiva harrastus. Jo kahden kuukauden jälkeen, kun he hiipivät lähelle syöttöpaikka, huomasivat he syöttöpaikalla olevat jo useita lintuja. Automaatitkin olivat melkein tyhjiä.

Siitä se sitten lähti. Kerrotaan, että heidän yhteinen harrastus on laajentunut. Heillä on jo kolme paikkaa, joita he hoitavat. Kaikki toimii hyvin ja valokuviakin on saatu. Ensimmäisessä paikassa ovat linnut kesyyntyneet jo paljon. Ei sieltä lähde montaakaan lintua pois kun, menemme lisäämään siemeniä. Ja on niitä lintuja seissyt jo meidän olkapäillä ja hatun päällä. Kumpa olisimme keksineet tämän syöttötyön jo aikaisemmin. Niin muuttui pariskunnan elämä täysin, he olivat löytäneet toisensa ja mukavan harrastuksen.

 

 

piki

 

Anoreksia ja kasvaminen

30.12.2016 Yleinen

Yksi mielenkiintoisimmista ilmiöistä Anoreksiassa on ajankohta, jolloin iskee uhriinsa. Se on lähes poikkeuksetta teini-ikä. Elämänvaihe, jossa etsitään itseään ja rakennetaan pohjaa tasapainoiselle aikuisuudelle. Nuoruus on kriittinen jakso joka vaikuttaa koko loppuelämäämme, ja siksi Anoreksiankaan vaikutukset eivät välttämättä lopu vaikka ihminen pääsisi siitä irti. Anoreksia vaikuttaa aikuisuuden kasvuualustaan. Nuoruusiässä ihminen kerää elämän eri aloilta vaikutteita joista muodustuu alusta ihmisen identiteetille. Siihen vaikuttaa etenkin ympärillämme olevat ihmiset; perhe, sukulaiset ja ystävät. Anoreksiaa en haluaisi ikinä liittää edellä mainittujen sanojen joukkoon, mutta sen vaikutus on vähintään yhtä vahva.

Miten Anorektikko saa rakennettua terveen aikuisen kuvan itsestään ja kaikesta ympärillään olevasta? Identiteetti ja ihmisen olemus voivat toki muokkaantua elämän varrella. Kun alustan päälle alkaa rakentumaan elettyä elämää, on sen rakennetta kuitenkin vaikeaa enää muuttaa. Olen huomannut, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä hankalammaksi käy siihen pohjaan pinttyneiden käsitysten muuttaminen. Jos Anoreksiaa ei siis saa nujerrettua ennen varsinaista aikuisikää, onko sen rakentamista vääristymistä mahdollista päästä irti enää koskaan? Voisi sanoa että olen nyt aikuinen. Tappelen silti näiden asioiden kanssa ja se on pelottavaa. Kuten kaikki muutkin, olen koettanut luoda omaa pohjaani, mutta se tuntuu sortuilevan vähän väliä. Anoreksia estää minua tekemästä valintoja jotka kuuluvat kasvamiseen. Pelkään että identiteettini kasvaa kieroon tai jää rikkinäiseksi.

Kun pääsin kamppailuni kanssa tasolle, jossa kykenin ajattelemaan mennyttä aikaa, tulin hyvin surulliseksi. Suru kohdistui mentettyihin vuosiin. Ennen sairastumistani kaikki oli hyvin. Tunsin sukulaiseni ja rakastin olla osa sitä kaikkea. Tiesin mitä halusin sukumme kulttuurista omaksua itseeni ja jonain päivänä ehkä omaan perheeseeni. Kaikki oli niin hyvin. Kun sitten sairastuin, leikkasin itseni irti siitä kaikesta. Olin muutaman vuoden omassa, tiiviissä, Anorektikon kuplassani.

Kun kuplani viimein puhkesi, olin edelleen hyvin sairas. Kuplan kadottua huomasin kuitenkin kaiken muun mikä oli kadonnut. Sukulaiseni tappelivat rahasta. En tuntenut enää serkkujani. Kaikki olivat kasvaneet ja vuodet olivat muuttaneet meitä. En voinut olla syyttämättä itseäni siitä, miten olin kääntänyt selkäni viimeisille onnellisille lapsuusvuosille. Jos olisin ollut terve, olisin ehkä kasvanut sen kaiken mukana ja kaikki olisi ollut hyvin. Nyt minulla on vain muistoja kaukaisuudesta.

10.4.2012, Tiistai klo 15:07
”Sain postikortin Hillalta. Kun katson tätä kuvaa, se saa minut kaipaamaan matkustelua ja huoletonta lapsuutta. Onneksi tämä paska ei voi viedä muistojani, vaikka se paljon muuta viekin.”

 12.5.2012, Lauantai klo 20:51
”Niin… Minä istun kotona kirjoittelemassa kuinka todella kaipaan elämää, mutta olen pudonnut kyydistä ja olen liian voimaton juoksemaan sitä kiinni. Haluan lenkille ja haluan itkeä… Haluan takaisin ne hetket kun kaikki oli hyvin. Hetket jolloin peilikuva hymyili minulle takaisin, ja hetket kun tein kaikkea hullua niiden ihmisten kanssa keitä nytkin ikävöin, mutten silti halua tavata… Miten tässä kävi näin?”

 28.7.2012, Lauantai klo 17:09
”Olen mökillä… Kerrankin Fiiakin on mukana niin kuin ennenvanhaan. Se on aika hassua. Kun olemme kaikki mökillä näin, ja tiedämme, että vain rajallisen ajan. Fiia haluaa tehdä kaiken heti. Kaiken sen, mihin vuosia sitten meni koko kesä… Meloa, saunoa, uida, marjastaa. Kaikkeen siihen liittyy niin paljon muistoja ja tarinoita riittäisi loputtomiin. Upeinta oli, että olimme aina kaikki yhdessä. Outoa on, että nyt kun Fiia olisi kokoajan tekemässä jotain, kun kaikki pitää ehtiä tehdä ja aikaa on vähän, niin minä haluaisin vaan olla yksin ja mietiskellä… Eniten kaipaan pyöräilylenkkejä mumman ja vaarin vanhoilla pyörillä ilman kypärää. Postilaatikoille ja takaisin, ja taas postilaatikoille ja takaisin… Ne lenkit muuttuivat viimevuosina juoksulenkeiksi.”

 21.12.2016, Keskiviikko klo 23:07
”Tuntuu että nyt ’aikuisena’ pääsen ehkä taas tutustumaan heihin uudestaan… Serkkuihini. Se tuntuu siltä kuin tutustuisin täysin uusiin ihmisiin. Mutta tunnen oloni etuoikeutetuksi. Kaikki eivät saa toista mahdollisuutta. Silti päässäni on paljon kaikkea mikä tekee siitä hankalaa. Yrittää saada minua erakoitumaan niistä tilanteista.”

16.1.2017, Maanantai klo 23:02
”Äiti teki korttia sen kaverille ja selaili vanhoja valokuvia. Minä aloin myös katselemaan niitä (tiedät miten paljon rakastan vanhoja valokuvia) ja lopulta me ei enää edes etsitty kuvia siitä äidin kaverista, vaan muisteltiin kaikkea ja naurettiin sille miltä kaikki ovat näyttäneet. Tai äiti muisteli ja minä kyselin. Olen nähnyt satoja kertoja ne albumikuvat (en kyllä kyllästy niihinkään), mutta tänään katseltii kuvia joita en ole ennen nähnyt. En edes tiennyt että se äidin ja iskän makkarin puinen liinavaatekaappi pitää sisällään niin paljon historiaa valokuvien muodossa. Valokuvat olivat sen alalaatikossa ja niitä oli paljon. Opin niin paljon uutta. Todella välillä tuntuu että olen ollut omassa kuplassani luvattoman kauan. Nyt haluan tietää kaikesta- ja kaikista kaiken. Aijon palata sille valokuvalaatikolle vielä. Se on mielestäni ehkä arvokkain asia mitä tämä talo pitää sisällään.”

Kuten olen kirjoittanut: Kukaan ei voi viedä muistojani. Ei edes Anoreksia. Olen ollut sairauden maailmassa kun ihmiset ympärilläni ovat kasvaneet ja edenneet elämässään. Joskus tuntuu että he ovat edenneet niin paljon, että minut on unohdettu sinne jonnekin menneisyyteen. Olen jäänyt kauas taakse, ja pahinta on että olen itse jättäytynyt sinne. On hetkiä, joina en tunne olevani osa sukuani, jossa ennen oli minulle oma paikka. Minä lähdin tuolileikkiin Anoreksian kanssa ja se ei ollut viisasta. Se otti minun tuolini pois ja vaikka tiedän että minua rakastetaan, tarvitsen sen tuolin takaisin jotta löydän taas uudelleen paikkani ja opin uudestaan tuntemaan kaikki. Minun on jollain keinolla onnistuttava myös kasvamaan. Kasvamaan irti Anoreksiasta. Kasvamaan tasapainoiseksi aikuiseksi joka tekee terveitä valintoja.

Minun joulun tekee…

4.12.2016 Yleinen

Minun joulun tekee ihan ehdottomasti joulutyynyt ja -tekstiilit. Olen muutenkin tyynyfanaatikko ja jouluna vielä enemmän.  Vilttejäkin pitää löytyä jokaisesta sängystä ja sohvalta. Oma jouluperinteeni on ostaa jouluinen koristetyynynpäällinen joka vuosi. Tänä vuonna se oli selvä tapaus, minkä ostan… Kuusikossa – Marimekko – rakkautta ensisilmäyksellä <3

029

Joulu on minusta sellaista niin sanotun kotoilun aikaa ja tunnelmointia. Nyt pinnalla on tanskalainen ”hygge”, jota varmaan tietyllä tavalla toteutan joulun alla. Tunnelmointiin kuuluu kynttilät ja pehmeys. Pehmeyttä kotiin tuo ihanat viltit ja kauniit tyynyt. Ne tuovat myös valkoisuuteen ripauksen punaista joulua. Joulun alla kynttilät palavat lähes tulkoon joka ilta ja vilttiin on mukava kääriytyä.

009

020

Kaamosaikana pohjoisessa valoa ei ole ikinä liikaa, joten ahkerassa käytössä on jouluvalojen lisäksi ihan peruslamputkin. Aamulla kun lähdet töihin on pimeää ja iltapäivällä, kun tulet töistä on pimeää. Iltaisin haluaa kotona nauttia sitten myös hyvin valaistuista huoneista kuin tunnelmavaloista.

055

036

035

Tytön sänkyyn asianosaisen toiveesta laitettiin vanha kukkaverh0 valkoisten vilttien päälle.

055-2

Lupasin viime kerralla hieman valottaa uusia tuulia…

Tämän kuun aikana tulee vuosi blogistina täyteen ja on aika haastaa itsensä. Olen testannut uutta blogialustaa ja pikku hiljaa uudet sivut rakentuvat uuteen osoitteeseen. Toivottavasti alkuvuodesta päästään uudelle pohjalle hieman uusittuna ja nimikin hieman ehkä muokattuna… ;)

Let’s Fucking Do It Again…

1.9.2016 Yleinen

Toissapäivänä piti aloittaa se työmaa joka oli kyllä tiedossa, mutta jota ei olisi tähän enää lisätyönä toivonut. Kyseessä siis valmiin leffahuoneen katon ja osittain rakenteiden uusiminen.

Loppukesä hujahtikin äkkiä. Onneksi ulkohommat on melkein tehty ja etupiha saanut uudet kuistit ja rappuset, takaosa on maalattu  yms.

Mutta joo, mitä siis tällä viikolla on tehty.

WP_20160404_11_59_06_Pro

En tiedä kaihertaako tässä eniten se että entinen ”talonmies” oli peitellyt (tai yrittänyt suojata) vintiltä sitä kohtaa josta katto oli vuotanut vai valmiin huoneen purkaminen/ tyhjentäminen/ suojaaminen ja myös valmiiden pintojen varominen vai oma tyhmyys, kun ei etukäteen käyty vinttiä läpi vaikka tiedettiin, että katto ei parhaassa terässä ollutkaan. Väliäkö tuolla, mutta on se hieman miestä syönyt ja olenpahan ehtinyt hommien ohessa miettimään, että milloin olen paskempia askareita tehnyt…vielä ei ole mieleen muistunut joten huomisellekin on mukavaa ajanvietettä.

20160830_145844

Hommahan alkoi purujen tyhjennyksellä ja kuvassa olevaan jätesäkkiin ei ihan kaikki mahtunut. Tämän jälkeen alakertaan pakkailemaan tavaroita ja suojaamaan muovilla kriittiset kohdat.

Rikospaikka kannattaa suojata mahdollisimman hyvin.

Rikospaikka kannattaa suojata mahdollisimman hyvin.

20160831_134523

Ylhäältä oltiin vauriot jo nähty joten tiedossa oli, että puutavaraa joudutaan vaihtamaan monesta kohtaa.

20160831_121458

Yllä oleva kuva kertoo sen, että mitä vaurioita syntyy kun vesi pääsee rakenteisiin mutta ei sieltä pois. Vuotokohtaan oli purujen ”väliin” laitettu muovi jonka alle oli päässyt vettä muhimaan. Purujen alla huoko-/huopalevy, raakalauta, ilmansulkupaperi ja viimeisenä pintapaneeli. Paikoitellen vauriot oli jo paneelissa asti, mutta asuinhuoneiston puolelle ei mitään hälyttävää näkynyt.

Paneelien irroituksen yhteydessä tuli mieleen, että myös yksi ikkuna kannattaa uusia.

Paneelien irroituksen yhteydessä tuli mieleen, että myös yksi ikkuna kannattaa uusia.

Kattopaneelit ja ilmansulkupaperi poistettuna.

Kattopaneelit ja ilmansulkupaperi poistettuna.

20160831_150519

Vaurioituneet laudat poistettu...myös kuvassa näkyvät juoksut korjattiin.

Vaurioituneet laudat poistettu…myös kuvassa näkyvät juoksut korjattiin.

Päädyin juoksujen osalta uusimaan vain ne kohdat jotka oli huonossa hapessa…entisetkin olisi varmasti kestäneet talon iän, mutta eipähän noita tuonne kannattanut jättää. Yksikseen homma oli mukavaa jumppailua ja välillä olo oli kuin Tom Cruisella. Pätkäisin juoksuista reilut pätkät pois ja ne olikin mukavia liikuteltavia itsekseen tuolla parrujen päällä melkein kolmen metrin korkeudessa, kuormaliina oli puiden varmistuksena ettei enempää vaurioita synny jos ote lipeää (kirjoitettuna tuo ei kuulostanut aivan yhtä leffamaiselle)…otetaan siis uusiksi.

Voe Mahoton Tehtävä II- Rakennusviraston kynsissä

Olin juuri ehtinyt kivuta vintille katossa olevan reiän kautta, kun huomasin että kolme mustiin pukeutunutta rakennusviraston työntekijää osoitti minua aseella. He käskivät pudottaa vasaran maahan ”Drop the Fucking hammer to the floor, do it NOW!” (omassa päässä Arnold-aksentilla, kiitos vaimon veljen) …samalla kun laskin sitä alas, niin otin kourallisen puru-homeseosta ja heitin sitä heidän kasvoilleen. Jokainen tuupertui VÄLITTÖMÄSTI maahan joten minulla oli aikaa mennä takaisin. Laskeuduin räjähtävän nopeasti kuormaliinaa pitkin, mutta kun matkaa maahan oli vielä kymmenen metriä niin käsiäni alkoi polttamaan ja jouduin irroittamaan otteeni. Syöksyin suoraan isäni mustan Citroenin katolle, joka oli sisällä siksi että isäni oli tuomassa meille puutavaraa. Käskin isääni kaasuttamaan äkkiä pois, mutta hänellä oli nelosvaihde päällä joten auto sammui ja näkyvissä oli jo lisää uusia vihollisia. Kaappasin auton katolta hypätessäni naulapistoolin  (ilmassa, kylkiasennossa) samalla kun isäni alkoi myös tulittamaan heitä maassa olevilla naulaisilla laudanpätkillä ja hetkessä kaikki olivat maissa. Onneksi huone oli vuorattu rakennusmuoveilla joten ehdimme puhdistamaan paikan ripeästi ennen Poliisin tuloa. Ruumiit piilotimme yläpohjaan purujen sekaan (yksi heistä oli muuten Venäläinen joka muistutti kovasti Samuli Edellmania).

Huomenna ei ehkä ole enää suoraa näkymää vintille.

20160901_173317

/Jarkko

 

Remontoijan unelmahommia

1.8.2015 kierrätys, remontointi, remontti, säästäminen, Tee-Se-Itse

Niin ne on päivät vaihtuneet ja itse asiassa nyt kuukausikin.

Kattoremontti etenee ja tähän samaan syssyyn saatiin myös blogista nimensä veroinen ja vähän lisähommia. Salla löysi välipohjasta vintiltä mukavan viritelmän, purujen alle oli pieneen kohtaan viritelty muutama kerros muovia ja syynähän oli varmasti ollut vanha peltikatto joka oli siitä kohdasta tiputtanut pikkuhiljaa sadevettä tai kondenssivettä.

Vuotokohta ylhäältä kuvattuna, muovit ja märät purut jo poistettuna.

Vuotokohta ylhäältä kuvattuna, muovit ja märät purut jo poistettuna.

Tuo peltikaton vuoto ei tullut yllätyksenä, kyllähän se oli tiedossa, että jos katto on kuin juustoraastin niin vettä tiputtelee jostakin…yllätyksenä tuli se, että noita jälkiä oli peitelty ja vielä pahimmalla mahdollisella tavalla. Muovin väliin päässyt vesihän ei hevillä kuivu ja siellähän sitä sienirihmastoa ja lahoa puuta oli. Ylävintiltä löytyneiden Jeesus- kasettien määrästä olisi voinut päätellä, että peiteltyjä vauriota ei tästä talosta löytyisi, mutta kun alkoi tarkemmin miettimään niin salaisuuksia oli kuin Jehovan Todistajilla tai Katollisella Kirkolla konsanaan. Tai sitten asianomainen ei ollut miettinyt asiaa loppuun ja ehkä ymmärtänyt mitä on tehnyt. No oli niin tai näin, niin onni oli se, että lähdimme itse kattoa tekemään koska tuo vaurio ei olisi välttämättä muuten VIELÄ löytynyt ja kohta olisi vintille päässyt sieniä keräämään.

Vintille menevän rappukäytävän kohdalla oli myös lastulevyn takana sadevettä ollut.

Vintille menevän rappukäytävän kohdalla oli myös lastulevyn takana sadevettä ollut.

Salla siis aloitti argeologiset tutkimukset vintillä ja alkoi vauriokohtia purkamaan…osa vuotokohdista olikin jo tiedossa ja väärin tehdyn yläkerran huoneiston lämmöneristykset oli tarkoitus purkaa myöhemmin, mutta Salla ryhtyi toimeen nyt kun keuhkot oli jo HOMEtta täynnä.

Muovia villan molemmin puolin.

Muovia villan molemmin puolin.

Paikallinen sienipiirakka.

Paikallinen sienipiirakka.

Vintin välipohjasta löytyneet muovit ja siellä kulkevaa rihmastoa.

Vintin välipohjasta löytyneet muovit ja siellä kulkevaa rihmastoa.

Vintin osalta tulimme sitten siihen tulokseen, että vanhat purut poistetaan kokonaan (luovumme noista puruista mielellämme jos joku tarvitsee pellolle lannokkeeksi jne.) välipohjasta ja täten näämme onko siellä muita yllätyksiä tai vaurioita kantavissa rakenteissa. Purujen tilalle tulee hyvin todennäköisesti puhallusvilla. Ensi viikolla käy myös kuntokartoittaja katsomassa paikat läpi ja ottaa muutamat näytteet, niin toivottavasti saadaan selville mistä lajikkeesta oli kyse. Lahottajasientä puhelimessa epäili, taitaa olla aika yleinen lajike.

Sitten se kattoremontti. Sanotaanko näin, että vaikka yhtään kattoremonttia en ole aiemmin tehnyt, niin silti yllätyin homman suuruudesta tai ehkä juuri sen takia. Pinta-alaa on melkein 250 neliötä ja kattokulma yli 30 astetta, jyrkkyyden takia on pohkeet ollut kovilla ja homma edennyt hieman hitaammin kuin luulin, toki myös vesikelit on pitkittäneet hommaa ja ehdinpä jo olla kunnolla kipeänäkin. Onneksi melkein joka päivä apumiehenä (tai minä olen ollut itse apumiehenä monessa kohtaa) on ollut Veljeni happy birthday motherkuckin’ too old for this shit Joni ja isäukko, niin hommat on edenneet ja Sulollekin on hoitajaa ollut.

Purkutöitä.

Purkutöitä.

DSC_0761

Ruoteiden tekoa/ katon oikaisua.

Ruoteiden tekoa/ katon oikaisua.

Vanhan peltikaton alta (ne muuten myytiin jo…ei kannata heittää kaikkea menemään, kun joku saattaa tarvita) paljastui hyväkuntoiset kattotuolit ja vanhat ruoteet. Ne jätettiinkin paikalleen ja aluskate sekä uudet tuuletusrimat sekä ruoteet päätettiin tehdä päälle. Hieman aluskate jää tuolla tyylillä ”pussille” erilailla kuin normaalisti, mutta hyvinhän tuo sadevedenkin piti ja kun siinä on pelti päällä, niin siellähän ei juuri vettä pitäisi olla. Näkyvän puolen katon oikaisuun meni oma aikansa ja taas takapihan puolella ei oikomista tehty ihan viimeisen päälle, eikä siellä mitään metrin monttuja ollutkaan. Eilen päästiin jo kunnolla laittamaan peltejäkin katolle ja 7,5 metrin mittaisen pellin liikuttelu ja nostaminen yli viiteen metriin on oma hommansa, varsinkin jos meinaa sen pellin sinne saada ilman kolhuja ja taitoksia. Toiselle puolelle vastaavasti 5,5 metrin mittaisen pellin nostaminen oli hyvinkin iisiä.

Eiköhän ne pellit jo ole katolla parin päivän päästä, sitten olisi vuorossa rännit ja päätyihin pitäisi saada otsalaudat paikoilleen…olisinpa hämähäkkimies…tai tise asiassa lomalla Las Vegasissa. Deuce. :D

Tänään lähden purkamaan piipun yläosaa, ennen kuin uudet pellit on jo ympärillä. Nuohooja käynnillään sen tarkasti ja sanoi, että yläosan voi purkaa ilman että sinne tarvitsee laittaa lisää tiiltä takaisin.

Piippu on jumalattoman korkea ja yläosassa on vaurioita.

Piippu on very very korkea ja yläosassa on vaurioita.

.

Jokohan ne remppahousut olisi kuivunut? Menen katsomaan.

Sohvakalusto tuli kotiin!

14.1.2015 Yleinen

Iltoja,

Ollaan jo pitkään etsitty 50-60 -luvun tyylistä nahkaista sohvakalustoa. Ei löytynyt nahkaisia, mutta oikein hienon väriset vihreät kankaiset löytyi! Nämäkin tuli bongattua Varkauden paikallisesta kierrätyskeskuksesta vain 75 eurolla! Kalusto on aivan älyttömän hyvässä kunnossa ja noissa ei ole varmaan kukaan muu istunut kun entisen omistajan kissa :)

Olohuone näyttää siis tällä hetkellä tältä (mummola :D ). Sohvat varmasti sopivat sitten rempattuunkin kämppään ellei löydetä niitä mustia nahkaisia tilalle.

Olohuone päivitetty 50-luvulle.

Samasta paikasta löysin muuten kaksi vanhaa matkalaukkua, jotka tulevat sisustuskäyttöön. Ne ihanat rumilukset maksoivat yhteensä vain kaksi euroa.

Ja tuosta sohvakalustosta olisi mukava tietää onko tuo 50-, 60-, vai mahdollisesti 70-luvulta?! Jos joku osaa kertoa tuosta jotain, niin saa laittaa viestiä tulemaan :)

Nyt saunaan! Hola!

/Salla

 

 

 

 

 

Lautalattian kunnostaminen

2.12.2014 remontointi, remontti, remonttiblogi, säästäminen, Sisustusideat, Uudet blogit

Eteisen lattia muovimaton poiston jälkeen.

Eteisen lattia muovimaton poiston jälkeen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuten jo aiemmin on tullut ilmi, kaksion muovimattojen alta löytyi eteisestä sekä keittiöstä lautalattia. Lattian epätasaisuudet oli tasoitettu aineella, jossa epäilimme olevan asbestia. Tutkiskelin asiaa netistä ja totesin, että asbesti on ikävää tavaraa keuhkoissa (tämä oli jo tiedossa) ja että sen toteamiseen tarvitaan mikroskooppi ja asiantuntemusta, koska asbestikuitu on kooltaan 0,03 – 3,0 mikromillimetrin välillä ja pituus 5,0 – 250 mm välillä. Toki ammattilaiset osaavat joidenkin materiaalien kohdalla kertoa, että tässä on varmasti asbestia joukossa, mutta tuosta hienojakoisesta tasoitteesta ei varmasti. Edellinen omistaja osasi kertoa, että matot on laitettu 60-70-luvun vaihteessa ja tuolloin on kyseistä ainetta käytetty monen aineen joukossa.

Sallakin kysyi aiheesta Facebookissa ja tilapäivitys sai mielestäni hyvinkin koomisen alun, ja ei taidettu tulla asiassa yhtään viisaammaksi, asianosaisten ei kannata loukkantua :)

Salla: Onko täällä raksaukkoja, jotka tietää asbestista? Pöllyyteltiin Wilman kaa vähän muovimattoja ja ihasteltiin hienoa lattiaa. Onneks ei ihan hiomaan ruvettu. Vähän kittimäisen oloista ainetta löyty puulattian pinnasta. Että onkohan tämä nyt sitä itteensä?

Ensimmäisiä vastauksia:

-Ettei olis liimaa?

– Minähän en mittää mistään tiiä…mutta jos on puulattialla ja muovimatto päällä, niin sinne on laitettua tasoteaineeksi ihan mitä vaan mutta tuskin asbestia. Näin oltiin ainakin meillä tehty ja tuo saamarin ”räkä” ei lähteny irti hyvällä eikä pahalla

– Riippuu kuinka vanha muovimatto on. voi olla asbestiakin.

– Jos on, sitten sitä on joka paikassa, putkissa yms.

Vaihtoehtoina oli siis lähettää näyte laboratorioon, jättää tuo laminaatin alle (kuten jotkut ehdottikin) jolloin osa talon hengestä olisi kadonnut, poistattaa se kalliilla, jolloin olisimme hyvin todennäköisesti saaneet liian ”sileän” lattian tai tehdä itse. Päädyimme jälkimmäiseen. Eli kaupasta ostamaan P3 luokan hengityssuojain, suojahaalarit ja maalin kaapiseen tarkoitettu työkalu. Samalla otin varastosta muutaman lastan, suihkepullon, rättejä ja jätesäkin johon sai likaiset rätit, suojahaalarin ja tasoitemössön.

Työ oli tarkoitus tehdä kerralla valmiiksi ja teippasin varmuuden vuoksi toiseen huoneistoon yhteyksissä olevat ovet vielä saumoista umpeen.

Tasoite ei pöllynnyt, ja pehmeni hieman, kun sen kasteli ennakkoon.

Tasoite ei pöllynnyt, ja pehmeni hieman, kun sen kasteli ennakkoon.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ensimmäisenä suihkutin vettä tasoitteelle ja parhaiten se irtosikin, kun antoi hieman vettyä.Kaapiminen oli hidasta hommaa ja normaalilla lastalla olisi kestänyt iäisyys, joten tuo Bilteman maaliraappa oli oikea ostos.

Maaliraappa oli ehdottomasti paras työkalu tässä hommassa.

Maaliraappa oli ehdottomasti paras työkalu tässä hommassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Olin päättänyt tehdä homman kerralla valmiiksi, mutta sen verran voimalla piti kaapia lattiaa, että vajaaseen neljään tuntiin loppui voimat ja oli pakko jättää loppusilaus illalle.

Vanha lattia näkyvissä.

Vanha lattia näkyvissä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tasoitteen alta saatiin esille hienon värinen lattia, paikoitellen toistakin väriä paistaa alta ja muutamalta osin puhdas puupinta näkyy myös. Tarkemmin, kun sitä katseli, niin kaavin muutamasta kohtaa tarkoituksella lisää ”kulumajälkeä” esille ja tuon päälle onkin nyt tarkoitus laittaa ainoastaan lakka. Alunperin meinasimme, että lattia maalataan uusiksi, mutta juuri tuo vanha pinta tuo lisää ilmettä asuntoon ja se tulee aika todennäköisesti tuollaiseksi jäämään. Tykkäsit tai et, sinulta ei kysytä.

Lakka pintaan ja lattia on valmis!

Lakka pintaan ja lattia on valmis!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

/Jarkko

Purkutöitä

18.11.2014 LVI-työt, remontointi, remontti, remonttiblogi, säästäminen, Uudet blogit, Yleinen

Hiljaa hyvä tulee. Asunnon purkaminen on edennyt tasaiseen tahtiin Wilman ja Sallan voimin, itse en ole töiltä paljoakaan ehtinyt vaikka kovasti mieli tekisi! Seinäpinnat alkaa olla siinä pisteessä, että kohta päästään remontissa tavaran hankintaan ja uutta pintaa tekemään.

Näkymä eteisestä. Edessä oleva oviaukko päätettiin laittaa umpeen ja muuten tila tulee avoimeksi.

Näkymä eteisestä. Edessä oleva oviaukko päätettiin laittaa umpeen ja muuten tila tulee avoimeksi.

Entinen oviaukko laitetaan umpeen, jotta ihan koko asunto ei ole yhtä tilaa ja vessan kohdalla on hieman enemmän yksityisyyttä…toki sinne siis ovikin on.

Makuuhuoneesta kaapin alaosa purettu, huone sai heti paljon tilavamman fiiliksen. Kaapin yläosat jätetään paikalleen.

Makuuhuoneesta kaapin alaosa purettu, huone sai heti paljon tilavamman fiiliksen. Kaapin yläosat jätetään paikalleen.

Makuuhuone suureni pienellä muutoksella todella paljon, entisen kaapiston kohdalle saatiin hieno syvennys ja kuitenkin säilytystilaakin on.

Puretun kaapiston alta löytyi onneksi ehjä, alkuperäinen lautalattia.

Puretun kaapiston alta löytyi onneksi alkuperäinen lautalattia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuten arvelinkin, kaapiston alta löytyi ehjä lautalattia. Tässä kohdassa ei tarvitse siis uutta lautaa sommitella, mutta keittiön ja olohuoneen kohdalle pitää myös lattiatöitä tehdä.

Makuuhuoneen lattiaa. Hionta ja sävytys/ maalaus riittää.

Makuuhuoneen lattiaa. Hionta ja sävytys/ maalaus riittää.

 

 

 

 

 

 

Seuraavana alkaa putkien metsästys.

Seuraavana alkaa putkien metsästys.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vesiputket/ viemäri ei menneetkään suoraan kellariin, vaan ne kulkee lattian alla. Luultavasti meidän huoneiston puolelle…lattiaa joutuu siis tuolta kohdalta purkamaan.

Valurautaviemäri näytti yläosastaan hyväkuntoiselle.

Valurautaviemäri näytti yläosastaan hyväkuntoiselle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Säästääkö entisen viemärin, jos se on hyväkuntoinen myös mutkakohdista? Milloin tähän huoneistoon on viemärit asennettu? Siinäpä kysymyksiä joihin ei vielä ole vastausta, mutta joka tapauksessa tämä voi olla väärä kohta säästää.

 

Vessan oikeanpuolinen seinä avataan yhtenäiseksi tulevan suihkutilan kanssa.

Vessan oikeanpuolinen seinä avataan yhtenäiseksi tulevan suihkutilan kanssa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viikonloppuna on tarkoitus aloittaa vesiputkien metsästäminen, jonka jälkeen saa seiniä auki lisää. Tällä hetkellä pääsemme näppärästi omaan huoneistoon puretun seinän kohdalta ja meinasimme sen auki pitääkin mahdollisimman pitkälle…näin ollen kylppäri tulee valmistumaan viimeiseksi. Eilen keksimme, että vanhan komeron oviaukko vedetäänkin umpeen kierrätyspulloilla/ -lasilla…eli kylpyhuoneeseen saadaan luonnonvaloa eteisestä. Toteutus ei ole vielä selvillä, mutta hieno siitä tulee!

 

/Jarkko

Löytö

15.6.2014 lanka, materiaalit, neule

 

mummonlangat 2

Finlayson sof neulelanka, väri 320.

 

Mummon nukuttua pois, käytiin äidin kanssa läpi mummon tavaroita. Siellä lankalaatikossa oli 10X 50g Finlaysonin pehmeää puserolankaa sisältävä iskemätön pakkaus. (Niille jotka ei tunnista mikä on Finlayson on voi vilkaista tuolta linkin takaa lisää  http://www.tampere.fi/ekstrat/vapriikki/tekstiilejatampereelta/finlayson.html ) Jos jollakin sattuu olemaan tietoa että millloin tämän langan valmistus on lopetettu niin kommentoi alle, koska olisi sinänsä kiinostavaa että millaisesta retro/vintage langasta on kyse.

Nappasin pussin mukaani ja nyt se on istunut tuolla omassa lankalaatikossa 3vuotta. odottamassa kai sitä samaa inspiraatiota minkä puuteessa se oli mummoltakin sinne laatikkoon jäännyt.  Kuten kuvasta näkyy väri on aika kirkas. Alun perin ajattelin että neuloisin tästä siskolle joka rakastaa vihreää yli kaiken jotain lahjaksi, mutta se ei oikein saannut tuulta purjeisiin… Kunnes tässä viimeviikolla se inspiraatio iski. Teen sitä kesäpuseron. Yhtäkkiä se värikään ei tuntunut häiritsevältä vaan kivan kesäiseltä. Liekö makumuuttunut vuosien varrella. Takakapppale on jo puolessa välissä! Alkuun vähän jännäsin kun otin tähän valmiin ohjeen novitalta jonka mukaan, lankaa menee koosta riippuen 500-700g ja minulla on tuota lankaa vain 500g ja en ole kokoa S. Mutta nyt takakappaleella on korkeutta 40cm ja vielä ensimmäinen kerä menossa joten en ole lainkaan huollissani enää. Meinasin alun perin lyhentää hihat T-paita pituuteen, mutta, eiköhän nuo 3/4 osaa hihatkin onnistu, jos lanka on tosiaankin näin riittoisaa.

Sääli sinänsä että ei ole mitään mahdollisuutta saada tätä lisää mistään, koska aivan taivaallista neulottavaa. Monella pehmeällä puuvilla langalla on tapana jaottua mikä vaikeuttaa neulomista, mutta tämä pysyy hienosti koossa, vaikka olen pitsi neuletta joutunutkin purkamaan pariin otteeseen kuviovirheiden takia. Lanka on tosiaan neuleena miellyttävän pehmeää ja en oikein malta odottaa että saisin tuon valmiiksi, koska se on varmasti myös yhtä miellyttävä päälle puettuna.

palailaan tähän asiaan parin viikon päästä kun on jotain valmista näytettävää!

pitsi neule

lankaa neule pintana

Vanhan kaapin uusi elämä

13.6.2014 duunaus, huonekalut, koristemaalaus, Korjaaminen

Sarjassamme arkiston aarteita tässä on vuodelta 2012 projekti: Kaappin runko on edellisen omistajan suvussa ollut 1900 luvun alusta. Edelliseltä omistajalta sain myös kuulla tietoja kaapin historiasta muutenkin. Valkoinen maalikerros oli ilmestynyt sen pintaan 60 luvulla, ja peittänyt alkuperäisen tumman ruskean pinnan. Alkuperäisistä jaloista ei ole tietoa, eikä muistikuvaa. Kaapin minulle siirtyessä sen alla oli 4 valkoiseksi maalattua 4×4 pätkää joita ei ollut hiottu eikä kiinnitetty kaappiin mitenkään. Otin tässä kohdassa vapauden ja valmistin täysin omaa makuani vastaavat uudet jalat.

Kaapin muodonmuutos

Kaapin muodon muutos vaihe vaiheelta

Kaappi sai pintaansa hiomisen ja maalin poiston jälkeen myös pintaansa uuden kerroksen väriä ja koristemaalauksen. Koristemaalaus on toteutettu niin että sen voi siklta irti ovia vahingoittamatta ja kaappi on taas alkuperäisessä ilmeessään.

Koristemaalaus aiheeksi päädyin pihlajaan. Se tuntui jotenkin riittävän suomalaiselta ja perinteiseltä  koristamaan vanhaa kaappia. Se on myös yksinkertaisempi kuin joku ruusukuvio. Halusin korostaa kaapin muotoa, en peittää sitä liian huomiota herättävillä maalauksilla. Suunnittelin koristemaalaksen itse, mutta hain sen muotokileen inspiraatiota vanhoista suomalaisista koristemaalauksista. Esim lehtien esitystapaa, ja muotoa hain näistä. Näin kahden vuoden jälkeen ja yhdestä muutosta selvinneenä tämä kaappi on ehkä yksi suosikki esineistäni.

Pihlaja

Koristemaalaus edestäpäin