Selaat arkistoa kohteelle Valo.

Jumala valaisee meidät

10.1.2018 Raamatusta

Siunattua vuotta 2018 jokaiselle lukijalle! Tällä viikolla mietin, mistä kirjoittaisin tällä kertaa ja silmiini tarttui apostoli Johanneksen kirje, joka on puhutellut aina minua. Tänäkin vuonna tulen blogikirjoituksissani keskittymään Jumalan sanan soveltamiseen arkipäivän keskellä ja siksi aloitamme seuraavalla jaejaksolla.

1 Johanneksen kirje 1:5-7

Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, me valehtelemme emmekä toimi totuuden mukaan. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Kun tätä jaejaksoa vilkaisee, nousee muutama tärkeä teema: Valo, pimeys, vaeltaminen, yhteys, puhdistuminen. Ensimmäinen ja mielestäni tärkein tosiasia on, että Jumala itse on valo ja hänessä ei ole mitään pimeyttä. Mitä se tarkoittaa? Hän on täysin oikeamielinen, erottautunut Jumala, joka ei muistuta ihmistä, koska hänessä ei ole syntiä, toisin kuin meissä, jotka olemme syntiinlankeemuksen seurauksena erossa hänestä. Jumala, joka on kaikkitietävä, näkee sydämeemme.

Jos olemme hyväksyneet Jeesuksen elämämme herraksi, olemme siirtyneet pimeydestä valkeuteen, koska hän omistaa meidät. Silti syntinen luonto on edelleen olemassa ja meidän täytyy valita päivittäin kuuliaisuus Herrallemme, silloin emme alistu vanhan lihallisen luonnon johdettavaksi. Valo paljastaa aina. Jos luulemme, ettei vanhan luontomme likaiset motiivit ja aikeet paljastu tuossa kirkkaudessa, olemme väärässä. Siksi Herra tahtoo opettaa meille, kuinka tärkeää on opetella olemaan läpinäkyvä, koska me tarvitsemme sitä, jotta yhteys Jumalaan pysyy.

1 Johanneksen kirje 2:3-4

Siitä me tiedämme tuntevamme hänet, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä.

Melko simppeliä teologiaa? Kyllä. Sanat ja teot yhdessä, ei erikseen. Muistan kuinka vuosia sitten ajattelin, että riittää, jos tuntee vähän Raamattua, osaa sanoa aamenen oikeassa paikassa Jumalanpalveluksessa ja hymyilee. Mutta ei. Tuo harhakuvitelma kaatui omaan niskaani. Huomasin vuosia myöhemmin, että olin rakentanut pilvilinnaa, joka sortui, kun sitä tarkasteltiin lähemmin. Kiitos Herralle, että hän on erittäin kärsivällinen ja opetti minulle tärkeän läksyn: tutki säännöllisesti Jumalan sanaa yksin ollessa ja sovella sitä, eli tottele. Siitä alkoi prosessi, jossa sain ja saan edelleen uudistua ja nyt sinä, rakas lukijani, näet mihin se on johtanut: ilman tuota prosessia en kuvittelisi kirjoittavani blogia.

Silloin tällöin saan tilaisuuden julistaa ja opettaa Jumalan Sanaa myös seurakunnissa ja nautin siitä suunnattomasti. Mutta vuosia sitten, kun en opetellut nauttimaan Sanaa päivittäin, prioriteettini olivat hukassa. Vaatii lujan päätöksen, että opimme erottamaan aikaa Jumalan kohtaamiselle, mikään ei tule ilmaiseksi ja se tuntuu varmasti aluksi raskaalta. Mutta kun opettelemme säännöllisesti erottamaan siihen aikaa, alamme lopulta nauttimaan siitä ja ymmärrämme, että se on todella meidän parhaaksemme!

Mielestäni Johannes opettaa meille yksinkertaisen periaatteen siitä, että voimme sanoa vaikka ja mitä itsellemme ja lähimmäisillemme, mutta elämämme kyllä todistaa, mikä on totta. Jos tahdomme aidosti kasvaa Jumalan lapsina, välittää Jumalan tuntemisen tuoksua, meidän täytyy hyväksyä, että ei riitä, että luemme Raamattua säännöllisesti, vaan on aivan yhtä tärkeää myös noudattaa sitä, jota seuraa aina siunaus.

Millaisista ihmisistä ihmiset pitävät? Positiivisista, rohkaisijoista, joiden lähellä on hyvä olla oma itsensä. Mieti, jos sinä ja minä päättäisimme soveltaa Jumalan sanaa käytännössä, meistä alkaisi heijastua Jumalan valo. Muutkin alkaisivat nauttia siitä ja kiinnostua aidosti, mistä tuo valo tulee. Se heijastuu päivä päivältä enemmän, koska maailma on niin synkkä ja toivoton paikka ilman Jumalan, valon, lapsia.

1 Johanneksen kirje 1:7

Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Ai että miten ihana Jumalan lupaus! Jos lähdemme Lappiin karhunkierrokselle, varmaankin siellä on selkeät opasteet, miten reittiä kuljetaan, ettemme eksy. Vaeltamisen pitäisi olla siis päämäärätietoista, eikä sellaista, missä lähdetään soveltamaan ja yhtäkkiä huomata, että mihin muut katosivat. Joskus kyllä huomaa, että eksyy tieltä pahasti, koska ei ole kuunnellut ja totellut Jumalaa. Mutta jos tänään pyydämme koko sydämestämme Herraa johdattamaan meitä oikeaa tietä, voimme olla varmoja, että pääsemme perille takuuvarmasti!

Meidän siis kannattaa tehdä luja päätös vaeltaa Jumalan läsnäolossa, silloin emme hairahdu pois väärille teille. Sitä seuraa myös se, että yhteytemme Jumalaan kasvaa ja kehittyy. Kun tuomme kaikki erehdyksemme ja syntimme Jumalan läsnäoloon, tunnustamme ja hylkäämme ne, saamme kokea kuinka suuri hänen armonsa on niitä kohtaan, jotka syvästi kunnioittavat häntä.

Rukoilen, että saamme tänä armon vuonna valita läpinäkyvyyden suhteessa Jumalaan, itseemme ja lähimmäisiimme. Silloin voimme kokea olevamme vapaampia kuin koskaan. Valitsemme olla rehellisiä tunteistamme, olivat ne sitten negatiivisia tai positiivisia, tarvitsemme lähellemme ihmisiä, jotka tuntevat meidät syvällisesti. Silloin ei tarvitse laittaa naamareita päähän, vaan vaeltaa valkeudessa rakastavan Isän ja ihmisten edessä. Ole siunattu Jeesuksen rakkaassa nimessä :D

Kaamos minussa

25.9.2016 Yleinen

Kesä meni taas ohi nopeasti, melkein huomaamatta. Syyskuu on jo pitkällä. Vähitellen levoton, melkeinpä pelokas lepatus sisälläni valtaa alaa – kaamos lähestyy.

Rakastan syksyä. Rakastan tähtitaivaita ja kirkkaita kuutamoita. Rakastan kynttilöiden pehmeää valoa. Rakastan ruskan värejä. Rakastan ilman raikkautta ja kirpeyttä. Rakastan muuttolintujen lähdön haikeutta ja toivoa niiden palaamisesta jälleen keväällä. Mutta joskus tahtoisin lentää lintujen mukana pois, kauas täältä, missä pimeys niin voimallisesti rusentaa maailman nyrkkiinsä.

Pimeys pelottaa minua. Jo lapsena pelkäsin pimeää ja mörköjä, ja tavallaan pelkään vieläkin. Näen toisinaan painajaisia, joista en herättyänikään pääse irti, ja koen joskus iltaisin valot sammutettuani pelkoa, jossa ei ole mitään järkeä, mutta joka on minulle silti hyvin todellista. Kummallista tässä on se, että pelkään pimeää enemmän sisällä, missä ei pitäisi olla mitään pelättävää, kuin ulkona, missä mahdollisia vaaroja on periaatteessa enemmän.

Kaamosajan pimeys imee minusta valon ja voiman. Kutsun sitä joskus hieman leikillisesti talviunille menemiseksi, mutta tosiasiassa ei ole kyse ollenkaan leikistä, vaan kaamosmasennuksesta. Siinä ei ole mitään hauskaa. Se ei ole myöskään kuvittelua tai kiinni asenteesta. Se on täyttä tuskaa ja turtumusta, mielen harmautta, ilottomuutta, väsymystä, joka valtaa koko kehon. Kuin yrittäisi kävellä kaulaansa myöten suossa samalla kun keho muuttuu lyijynraskaaksi.

Syksy ja alkutalvi ei ole ainoaa aikaa, jolloin kaamos saa minut valtaansa, vaikka silloin masennus usein on vaikeimmillaan. Joskus tuntuu, että pimeä on tehnyt minuun pesän, eikä aio ikinä lähteä. Se varastaa minulta päiviä, viikkoja, kuukausia lyhyestä elämästäni. Ne valuvat ohitseni likaisena harmaanvaahtoavana jokena kuin toteutumattomat haaveet, enkä saa niitä koskaan takaisin. Pimeys saa kaiken hyvän ja kauniin katoamaan kuiskaillen ilkeästi korvaani, ettei niillä ole enää merkitystä. Mielenkiinto kaikkeen hiipuu. Tahtoisin vain nukkua ja nähdä unia paremmasta.

Kaamos eristää minut, sulkee minut pimeään koteloon, josta en pääse ulos. Yksinäisessä, uuvuttavassa pimeydessä kaikki ikävä, kipeä ja paha korostuu. Tuskalliset muistot, haavoittava epävarmuus ja kuristava toivottomuus ripustautuvat minuun kuin painavat kahleet. Kahleilla ei välttämättä ole mitään totuuspohjaa, mutta pimeys sekoittaa mielen ja saa kahleiden painon tuntumaan todelliselta – tai ehkä jopa todellista raskaammalta. Vaikeinta on joskus kantaa naamiota: mikään tästä kaikesta ei välttämättä näy minusta, sillä olen oppinut taitavasti piilottamaan kaiken, mitä toiset eivät halua minussa nähdä.

Jos vieraannun valosta tarpeeksi, pimeydestä voi tulla verho, jonka taakse piiloudun. En uskalla enää tulla esiin, vaikka voisinkin. Silloin minusta tuntuu, että pimeys on osa minua, tai että minä olen osa sitä. Että on parempi pysytellä hämärässä, varjojen kätköissä, jotta en olisi häiriöksi, vaivaksi ja haitaksi – tai joutuisi kohtaamaan kaikkea sitä, mikä minua valoisassa maailmassa pelottaa. Joskus olen jo valmistautunut ja rohkaissut mieleni, mutta sitten olen kuitenkin vajonnut verhon taakse polvilleni uskaltamatta edes raottaa sitä.

Pimeys tuntuu joskus kestävän loputtomiin. Se virtaa suonissa kuin musta, pikitahmea veri myrkyttäen ajatukset, vaimentaen sydämen sykkeen. Se puskee minua vasten kuin valtaisa myrsky, kaataa maahan, peittää alleen, eikä päästä otteestaan. Kuin aikoisi haudata minut elävältä. Se tukahduttaa elämänhalun ja saa minut unohtamaan, että kaikesta huolimatta olen yhä elossa – ja että kaikesta huolimatta haluan elää.

Mutta jos olen oppinut pimeistä ajoista jotain, niin sen, että valo tulee aina takaisin. Vaikka säde kerrallaan. Vaikka odottaminen tuntuisi ikuisuudelta. Aina tulee helmikuu ja sen kirkkaina kimaltavat hanget; aina tulee lopulta keveä kevät, joka tuo mukanaan virvoittavat tuulet, herättää luonnon eloon ja puhdistaa mielen kaamoksen jätekuormasta.

Synkimmässäkin pimeydessä, syvimmänkin kaamoksen puristavassa syleilyssä vaalin sisimmässäni toivoa uudesta keväästä. Pimeys murtuu aina valon edessä.

Valoa alkavaan syksyyn

22.8.2016 Remontit, Yleinen

Olemme asuneet talossa kohta kolme vuotta. Eräs remontti on minulla alusta alkaen ollut toiveissa. Olen ihastellut erityisesti kovina pakkasaamuina kuinka aurinko paistaa keittiön pöydän suuntaan. Se nautinto on hieman ollut vajavainen, koska keittiössä on ollut kolme pientä ikkunaa. Kolme tärkeintä syytä, miksi tämä remontti on joutunut odottamaan, on 1. tärkeysjärjestys talon muissa remonteissa 2. raha ja 3. aika. Muutettuamme vanhaan taloon, emme todellakaan tienneet kuinka paljon talo voi vaatia aikaa, rahaa ja hermoja. Lähes jokainen tämän talon remontti on osoittautunut isommaksi, kalliimmaksi ja aikaa vievämmäksi. Tässä on lähtötilanne keittiössä.

003

Ensinnäkin tämä projekti lähti liikkeelle facebookista ja paikallisesta roskalava-ryhmästä. Kiitokset ihanalle pariskunnalle, joka lahjoitti ilmaiseksi omalta remonttikohteeltaan hyväkuntoisia ikkunoita sälekaihtimineen. Haimme mieheni kanssa yhden ikkunoista. Ikkuna on alunperin ollut ruskea, mutta saanut valkoisen maalin pintaan aikoinaan vanhassa kodissa. Nyt ikkuna hiottiin ja pinnalle laitettiin uusi valkoinen maalikerros myös ulkopuolelle, joka oli edelleen ruskea.

Sitten koitti viime viikon maanantai ja mieheni pääsi töistä jatkamaan työpäivää kotiin ;) Mieheni yhdessä isänsä (molemmat rakennusalalla) aukaisivat moottorisahalla seinän ulkopuolelta nähdäkseen minkä kokoista puutavaraa tarvitaan. Seinä purettiin aukon kohdalta lukuunottamatta sisäpuolen seinää. Sisäpuolen seinä jätettiin, koska projetki jatkui seuraavana päivänä työpäivän jälkeen. Ulkopuolelle tehtiin suojaseinä, ettei mahdollinen vesisade pääse kastelemaan rakenteita.

Kahtena seuraavana päivänä työmiehet jatkoivat urakkaa. Toisena työpäivänä ikkuna saatiin paikalleen ja kolmantena päivänä viimeisteltiin listoilla yms. Työvaiheista ei sen enempää tietoa, koska olimme neitien kanssa evakossa meteliä. :D

Tässä kuvassa vanhat ikkunat on poistettu ja aukko alkaa suurentua.

021

029

030

Valmista tuli ja ikkuna saatiin puhtaaksi. Neljään kertaan piti jokainen ruutu pestä, että kaikki rakennuspöly, ylimääräinen maali ja lika irtosi, mutta nyt on hyvä <3

042

Tässä vielä ennen ja jälkeen vertailukuvat

012 – Kopio

Jumala on valo

6.12.2015 Raamatusta

1.Joh. 1:5-7 (Raamattu Kansalle)

Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, me valehtelemme emmekä toimi totuuden mukaan. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

1.Joh. 1:5-7 (Elävä Uutinen)

Jumala on antanut edelleen teille välitettäväksi tämän sanoman: Jumala on valo, eikä hänessä ole pimeyttä. Me siis valehtelemme, jos sanomme olevamme hänen ystäviään, vaikka jatkamme pimeässä elämistä syntiä tehden. Mutta jos elämme – niin kuin Kristus – valossa lähellä Jumalaa, silloin meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Kun löysin tämän jaejakson eilen, innostuin siitä valtavasti :) Kiitos Jumalalle hänen iätikestävästä sanastaan! Raamattu sanoo Eliasta, että hän oli yhtä vajavainen kuin mekin ja hän rukoilemalla rukoili, ettei sataisi ja niin sadetta ei tullut kolmeen vuoteen. Minäkin olen vajavainen tässä tehtävässä, jonka olen saanut Jumalalta, siksi rukoilin äsken, että Herra voisi käyttää minua puutteistani huolimatta. Jotta tämä jaejakso avautuisi hyvin, viime yönä heräsin ja etsin Elävää Uutista, josta selviää helposti ja ymmärrettävästi, mitä kirjoittaja on ajanut takaa. Samalla käsiini osui Uusi testamentti jossa on kommentaari, jonka takana tiettävästi on Aapeli Saarisalo. Katsotaanpa mitä hän on sanonut.

Jae 5: Jumala on valo. Toisinsanoen Hän on täysin pyhä. Johannes puhuu mielellään valosta ja pimeästä, jotka käsitteet esiintyvät usein myös Kuolleen meren luolista löytyneissä käsikirjoituksissa. Pimeä = synti.

Elävän Uutisten mukainen versio on siis perusteltu ja erittäin mielenkiintoinen, se tuo syvyyttä, kuten huomaamme. Ensimmäiseksi huomioni kiinnittyy Saarisalon näkemykseen, että Jumala on täysin pyhä. Se antaa voimakkaan leiman näille jakeille, se liittyy olennaisesti tähän, miten meidän tulisi tulkita näitä jakeita. Jumala erottuu siis koko luomakunnasta ja on täysin oikeamielinen eli vanhurskas, hänessä ei ole syntiä. Ihminen sen sijaan on syntinen, hänellä on pyrkimys peitellä ja valehdella lapsesta asti. Meidän täytyy ymmärtää ja hyväksyä se tosiasia, ettei täysin oikeamielisen Jumalan eteen kukaan ihminen voi tulla väittäen oikeutetusti, etten ole syntinen. Jokaisen, joka tahtoo päästä yhteyteen, luottamukselliseen suhteeseen pyhän Jumalan kanssa, täytyy myöntää oma syntisyytensä ja tulla Jeesuksen luo ja katua aidosti syntejään. Silloin saamme lahjaksi vanhurskauden, siis meistä tulee Jumalan laillisia lapsia Jeesuksen ansiosta. Ainoastaan Jeesuksen tähden meillä on ylipäätään mahdollisuus lähestyä Jumalaa. Se on valtava lahja! Kun olemme vastaanottaneet pelastuksen lahjan Jumalan valtavasta armosta, meidän on määrä kasvaa uskossa. Lähestytään tätä asiaa Terapian vanhat kuviot biisin sanojen kautta:

”vanhat kuviot

ja mitä olen tehnyt

vanhat kuviot

ja mikä oli tulos

mutta vanhat kuviot

on asenteeni tervehtynyt

uusi tuuli astui sisään

ja se potkii

teidät ulos

uudenlainen elämä

syntynyt on ja se kasvaa

vanhan kuvion jättäminen

alkaa nyt

 

vanhat kuviot

mukana roikkuu

vanhat kuviot

joka mahdollisesta rakosesta

mutta vanhat kuviot

on kämppäni siivottu

ette tervetulleita ole enää

teitä odottaa loppu”

(Petri Lassila)

 

Mielestäni Petri Lassila on onnistunut erittäin hyvin kuvaamaan uskovan jatkuvaa taistelua lihan ja Hengen välillä tässä biisissä. Kertosäe kuvastaa halua ja paloa kasvaa uskossa, vahvaksi Jumalan lapseksi. Jokaisen täytyy tehdä luja päätös elää läpinäkyvää elämää suhteessa Jumalaan ja ihmisiin. Mitä läpinäkyvä elämä voi sitten olla? Sitä, että uskaltaa kertoa omista epäonnistumisistaan. Muistan kun eräs pastori kertoi seurakunnalle, että hän oli päättänyt jonakin kuukautena tiukan rahatilanteen vuoksi jättää maksamatta kymmenykset. Hän totesi, etten koskaan enää jätä maksamatta, koska kaikenlaista harmia seurasi tämän päätöksen johdosta. Tällaisia rehellisiä uskovia ja pastoreita tarvitsemme esikuviksimme. Meidän tulee siis muistaa, että vaikka voisimme piilottaa asioita ihmisiltä, emme koskaan voi piilottaa syntejämme, motiivejamme ja vääriä ajattelumallejamme Jumalalta. Siksi päätös olla läpinäkyvä on ratkaisevan tärkeää jokaisen uskovan kasvuprosessissa. Elävä Uutinen sanoikin osuvasti: Me siis valehtelemme, jos sanomme olevamme hänen ystäviään, vaikka jatkamme pimeässä elämistä syntiä tehden. Jumalan lapsen tuntomerkki: elää läpinäkyvää elämää, jota Jeesuksen veri puhdistaa jatkuvasti.

Jotta meillä voi olla ystävyyssuhde Jumalan kanssa, meidän täytyy tulla päätökseen elää häntä lähellä ja rakastaa häntä. Siihen sisältyy halu kasvaa, sitoutua Raamattuun ja yhteistyö Pyhän Hengen kanssa. Jumalan ystäväksi ei tulla viikossa eikä kahdessa, mutta voimme kasvaa sellaisiksi, kun päätämme tehdä hänen tahtonsa kaikissa asioissa ja annamme hänen olla koko elämämme Herra. Ja kaikki edellämainittu tapahtuu vapaaehtoisesti, koska Jumala ei pakota ketään. Mitä hyvä ystävyyssuhde Herran kanssa vaatii? Sitä, että pysymme nöyrinä. Mikä saa pysymään nöyränä? Terve Jumalan pelko. Sitä jokainen uskova tarvitsee joka päivä, koska olen huomannut, että silloin kun omassa elämässäni on ollut ongelmia, se on ollut aina seurausta Herran pelon puutteesta.

Jesaja 33:5-6

Ylhäinen on Herra! Hän asuu korkeudessa. Oikeudella ja vanhurskaudella hän täyttää Siionin. Sinun tulevat päiväsi hän turvaa, hetkestä hetkeen, hänellä on varattuna apua yllin kyllin, viisautta ja tietoa. Siionin aarre on Herran pelko.

Okei, tää on israelilaisille suunnattu, mutta kuten olen aiemminkin todennut, että me olemme hengellisen Israelin laillisia kansalaisia Jeesuksen tähden, joten voimme ottaa tän aivan hyvin omalle kohdallemme ja siksi se löytyy meidän Raamatustammekin. Jatketaan tutkimusta: Mutta jos elämme – niin kuin Kristus – valossa lähellä Jumalaa, silloin meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä (jae 7). Huomatkaamme, että jos elämme synnissä, se pilaa tai lopulta tuhoaa ihmissuhteemme. Olen kyllä sen huomannut omassa elämässäni, että jos olen lihallinen ja katkera, ihmiset kaikkoavat läheltäni. Ja päinvastoin: Jos Jeesus on saanut kasvattaa luonnettani hänen kaltaisekseen, tulen toimeen lähimmäisteni kanssa. Joskus kuulin sanonnan, että jos et tuu toimeen kotona, et tuu toimeen vaikka vaihtaisit maisemaa. Tänä päivänä olen samaa mieltä.

Huomaa, että kun tahdomme elää läpinäkyvää elämää, näemme omat heikkoutemme koska Pyhä Henki näyttää miten vaellamme, ja saamme aina tulla Herran eteen ja puhdistua kaikesta synnistä! Silloin meistä ei pääse kasvamaan fariseus-henkisiä pyhimyksiä, jotka noudattavat muka lakia täydellisesti ja osoittelevat sormella muiden syntejä ja heikkouksia. Silloin alamme ymmärtämään, että jokainen ihminen, mukaan lukien uskovat, tarvitsevat Jumalan ansiotonta armoa armon päälle, koska kukaan ei pärjää ilman sitä. Se saa meidät keskittymään Jumalaan ja tiedostamaan riippuvuussuhteemme Jeesukseen. Muistakaamme, että Jeesuskin vietti paljon aikaa rukouksessa Isän kanssa öisin ja hoiti suhdettaan häneen. Hän tiedosti, ettei pärjää omin avuin, ellei tarkalleen tiedä ja toimi kuten Isä haluaa. Siksi hän uskalsikin sanoa, että ”Minä ja Isä olemme yhtä” koska hänellä oli ainutlaatuinen suhde häneen! Kunpa mekin voisimme kasvaa sellaiseen suhteeseen, jossa oppisimme tuntemaan Jumalan tahdon ja oppisimme soveltamaan sitä kaikissa ihmissuhteissamme ja osoittaa tietä taivaaseen kaikenlaisille ihmisille. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :) Terveisin Jukka.

Happy Women’s Day!! Hyvää Naistenpäivää!!

8.3.2015 Yleinen

Tykkään leikkiä kamerallani välillä täällä kotosalla :) Tässä vähän kuvia mun leikkihetkistäni :) IMG_2326 IMG_2306 IMG_2315 IMG_2157Ethän unohda itseäsi. Olet sitten mies tai nainen, tyttö tai poika, muista välillä pelkästään itseäsi. Nauti omasta seurastasi, osta itsellesi jotain ihanaa. Vie itsesi tekemään jotain mukavaa. Näytä itsellesi olet arvokas ja kerro itsellesi hienoja ja hyviä asioita. Ei ole väärin itseään rakastaa! Olet arvokas!! :)

 

Heippa hei!

21.10.2014 Yleinen

Blogiini tulen kirjoittamaan asioita menneisyydestä, nykyisyydestä, lapsista, eläimistä, hengellisyydestä, enkeleistä, hengistä, Valosta, ilosta, rakkaudesta, surusta, vihasta, kokemuksista, valinnan vaikeudesta, ihmissuhteista ja kaikesta avaruuden ja maan väliltä, mitä polluani ikinä tuleekaan vastaan. Kirjoitusvirheitä varmasti tulee olemaan enemän kuin laki sallii tai sitten ei ;D Kiitos jos käyt vain vilkaisemassa sivuani, kiitos jos luet vain sanan tai pari, kiitos jos luet vain tämän postauksen ja kiitos jos silloin tällöin piipahdat käymään, kiitos jos jäät lukijaksi <3

Hieman raotan ovea siitä kuka ja millainen tapaus se täällä kirjoittelee:

Nimeni on Heidi ja olen 26-vuotias. Minulla on ihana mies ja kaksi ihanaa muksua. Perheeseen kuulu myös koira ja kissa. Rakastan/harrastan lukemista, virkkaamista, ompelemista, kirjoittamista ja leipomista, suklaata, kuumia suihkuja, pitkiä kävelylenkkejä , raitista ilmaa ja teetä! Rakastan luontoa ja ihmisiä, jotka ovat omia persooniaan, ja kaikkihan me olemme <3 Nyt aikuisena olen alkanut rakastamaan ihmisiä (aina ei ole ollut niin, päinvastoin), mutta olen aika ujo tapaus. Olen älyttömän huono alkamaan keskustelemaan tuntemattomalle. En osaa laskea, siis numeroita :D Enkä tajua myöskään tekniikasta mitään. Aina olen ollut kömpelö, liikunnassa ja muutenkin. Se ei haittaa nykyisin, koska jäisipä monet naurut nauramatta jos en olisi tälläinen.

Olen selvätuntoinen, selvätietoinen ja joskus selvänäköinen- ja kuuloinen. Minulla on ihana suojelusenkeli ja henkiopas. Emme ole täällä yksin ja se on valjennut minulekin viime vuosien aikana. Taivaan isä, Jeesus, enkelit, henget, korkeampi minä yms.Nämä asiat ovat tavallinen osa arkeani ja aion rohkeasti niistä kertoa jos on kerrottavaa :)

Olen lapsesta asti ollut omalaatuinen, erilainen, herkkä, tunteikas ja älyttömän surullinen ja kokenut suurta selittämätöntä kaipausta jonnekin. Olen aina ollut myös rakastava, huolehtiva ja kokenut suurta tarvetta auttaa maailman vääryksien rakaisemiseksi. Ehkä jonain päivänä saankin jotain isoa konreettista tehdä…

Olin lapsena yksinäinen susi. Lapsesta asti olen aistinut, tuntenut ja tiennyt ihmisistä asioita, mitä minun ei olisi pitänyt ”tietää”. Olen myös nähnyt ja kuullut asioita mitä muut samassa paikassa olleet eivät ole kuulleet tai nähneet. En ole ikinä myöskään kokenut olevani yksin. Mikä varmasti selittää sen miksi olen leikkinyt mielummin yksin. Lapsena ja nuorena en ole asiaa ymmärtänyt, saatika sitä mistä ne tuntemukset tulevat ja usein sätinkin itseäni liiallisesta mielikuvituksesta. ”Mie kuvittelen niin paljon, miksi olen tälläinen!”. Aina sieltä pienestä ala-aste ikäisestä tylleröstä asti olen ajatellut, että olen laiska, outo, hullu, omituinen, tyhmä, huono…Olenkin ollut aika tapaus perheessä luulisin. En syytä läheisiäni mistään. He eivät ole ymmärtäneet mitä oikeasti on meneillään, niin kuin en itsekään.  Voin rehellisesti kertoa että koen olleeni masentunut sieltä 8- vuotiaasta lähtien ja koulukiusaamisen ja näiden ymmärtämättömien asioiden vuoksi se paheni ylä-aste ikäisenä sinne ammattikoulun alkutaipaleille. Nyt aikuis iällä asiat alkoivat avautumaan minulle pikkuhiljaa vähitellen ja nyt on jo hyvän kokoinen osa ”Elämäni palapelistä” koottuna.

Seuraavan kerran kerron mikä laittoi minut toden teolla kamppailemaan masennusta vastaan ja kyseenalaistamaan kaiken elämässäni: kuka tämä minä olen, mitä ajattelen ja ajattelenko itse vai ajattelenko näin,  koska olen oppinut ajattelemaan näin, miten puhun ihmisistä, miten tunnen ja miksi tunnen jne…Rakensin itseni vuosien ajan uudelleen palikka palikalta. Miten ihminen joka on vältellyt  uskovaisia, hengellisiä,  ja ”hihhuli” ihmisiä ja aiheita, löysi tiensä valon polulle enkeleiden pariin..siitä lisää.

Sattumia ei ole <3 

T. Heidi

 

22.8.2014 Yleinen

Kun heräsin,aurinko paistoi ihanasti huoneeni sisään…tuli mieleen käydä heti pihalla. Terassista aurinko paistoi niin kirkkaasti että silmiä piti siristää. Sen valo ei kuitenkaan ollut enään lämmin,vaan viileä kun syksy…