Selaat arkistoa kohteelle valkoinen.

Katkelmia valkoisen vaiheen päättymisestä

11.10.2016 Yleinen

27.6.2011, Maanantai, 11. päivä sairaalassa
”Painoni on laskenut taas. En tiedä pitäisikö iloita vai ei? Tavallaan haluaisin alle 30kg, mutta haluan myös kotiin.”

 9.7.2011, Lauantai klo 16:13
”En jaksa laskea monesko päivä sairaalassa… Mutta 3 viikkoa on jo tullut täyteen. En saa hetkeäkään rauhaa ja nämä ajatukset/äänet eivät koskaan kehu jos tottelen niitä… Ne vain käskevät lisää ja sanovat, että olen yksin ja epäonnistunut… Ja ne ovat niin vahvoja, että uskon niitä vaikka en enää edes haluaisi. Haluan eroon niistä. Haluan kotiin.”

11.7.2011, Maanantai klo 20:18
”Paino noussut 200g. Hassua kyllä, mutta olen helpottunut. En varsinaisesti siitä että se nousi, vaan siksi, ettei se noussut sen enempää.”

 12.7.2011, Tiistai klo: 19:04
”Ahdistus tuli taas, jälleen vaan kauheampana. Ajatukset alkoivat taas vyörytä ja sinkoilla. Käskivät satuttaa itseäni ja sanoivat etteivät äiti ja iskä halua minua kotiin. Lukittauduin vessaan ja koitin rauhoittua, mutta katseeni osui roskikseen… Se oli täynnä verta ja paperia. Sellaista ihan kirkkaan punaista. Se hetki oli jotenkin niin epätodellinen, etten enää tiennyt oliko verta oikeasti vai ei. Tuntui että olin ihan sekaisin. Ajatukset sanoivat, että se oli minun vertani, ja ne nauroivat, kun yritin etsiä kropastani niin suurta haavaa, että verta olisi tullut niin paljon kuin roskiksessa oli. En löytänyt sitä, mutta veri oli edelleen roskiksessa ja ne käskivät tehdä sen haavan. Hammastahnatuubissa on aika terävä kärkiosa, mutta minulle tuli pakokauhu ja juoksin hoitaijien kansliaan ja pyysin apua. Keskustelin hoitajan kanssa, ja roskis vaihdettiin koska en uskaltanut mennä vessaan. Hoitaja tutki sen roskiksen, ja siellä oli verta. En siis ole hullu. Ajatukset vain tekevät minut hulluksi.”

 16.7.2011, Lauantai klo 15:15
”Yksi hoitaja näytti minulle sellaisen jutun kuin mandalat. Niitä voi värittää. Hoitajat sanoivat että minun on hienoin mitä on koskaan täällä nähty. Kun on oikein huono olo, pitää syventyä siihen… Ja sitten siihen voi sukeltaa kun katselee tarpeeksi kauan, ja kun nousee takaisin pinnalle, pahat ajatukset ovat jääneet sisään vangiksi.”

 18.7.2011, Maanantai klo 13:50
”Huomenna pääsen käymään kotona koko yön verran ekaa kertaa sinä aikana kun olen ollut täällä. Puolet ajatuksistani on päättänyt jumpata koko yön kotona… Olen siitä niin ristiriitaista mieltä, että en todella tiedä jumppaanko vai en. Se selviää sitten.”

”Olen hukassa. Aina kun pääsen pikkulomille kotiin, minusta tuntuu kuin olisin muistivammainen, enkä tietäisi kuka olen… Astuisin ihan tuntemattomaan taloon ja alkaisin selvittää asioita itsestäni.. Nimeni… Ikäni… Perheeni…. Rahatilanteeni. Ihan kuin olisin itselleni tuntematon.”

 28.7.2011, Torstai klo 22:11, 1 kuukausi, 1 viikko ja 4 päivää sairaalassa
”Minusta tuntuu, että olen lukossa enkä tiedä mitä teen. Olen yksin etsimässä avainta, enkä edes tiedä onko tähän lukkoon olemassa sellaista. En enää tiedä mitä kuuntelen tai mitä teen. Mikä ajatus vie onnellisuuteen?”

 29.7.2011, Perjantai klo 9:28
”Uudessa sairaalahuoneessani on ikkuna, josta näkee ulos ilman että kiipeää ikkunalaudalle seisomaan. Nyt siihen tarvitsee vain kiivetä istumaan.”

 2.8.2011, Tiistai klo 15:27, 1 kuukausi, 2 viikkoa ja 5 päivää sairaalassa
”Koitan laihduttaa ja päästä kotiin samanaikaisesti, vaikka järki sanoo, että se ei johda mihinkään. Laihduttaja-ajatukset ovat niin kieroja keinoissaan välttää ruokaa. ’Itse’ en osaisi.”

 14.8.2011, Sunnuntai klo 10:37
”Viimeiset päiväni sairaalassa alkavat varmasti lähestyä! Ensi torstaina on hoitoneuvotelu johon tulee kaikki. Niin paljon ihmisiä keskittymässä vain minuun… En haluaisi mennä sinne. Mihin minua edes tarvitaan? Päättäkööt keskenään, ei minulla kuitenkaan ole mitään vaikutusvaltaa!”

”Minusta tuntuu, että vaikka pahat ajatukset hakkaavat vastaan, olen ensimmäistä kertaa –en niiden alapuolella- vaan samalla tasolla. Elämää ajattelen vaikeina hetkinä. Mitä olen saanut? Paljon: musikaalin, paikan haluamassani lukiossa, niin paljon läheisiä ystäviä ja perheen joka välittää. Mutta olen kääntänyt sille selkäni kuunnellakseni jotain, mikä on vienyt minut pohjalle ja kuoleman rajamaille. Niin monen rakkaan ihmisen sijaan olen kuunnellut paholaista joka kuiskii minulle vieläkin. Se kuiskii, mutta teen kaikkeni huutaakseni sen päälle. Minulla on suuri armeija ihmisiä puolellani. Minulla on armeijassa siellä jossain mukana myös oma tahto. Mutta paholainen on ihan yksin.”

”Vaikka pelkään, ja olen suurimman osan ajasta täysin neuvoton, niin sen tajuan, että olen tietämättäni taistellut pitkään elämää vastaan, ja nyt haluaisin lopettaa sen taistelun. Aika hassua tässä koko jutussa on, että ne ajatukset ovat alusta asti sanoneet, että jos teen nyt sitä ja tätä, niin sitten voin lopettaa. Kun olen tehnyt kaiken, tulee uusi tavoite jonka jälkeen ’voin lopettaa’. Myös osastolle jouduttuani ne sanoivat, että viikko syömättä ja sitten voin lopettaa ja päästä kotiin. Mutta ei se lopu. Olen ollut täällä kohta 2 kuukautta.”

 

Minut uloskirjattiin sairaalasta lopullisesti 18.8.2011.

 

Katkelmia valkoisesta vankilasta

10.10.2016 Yleinen

?.6.2011 En tiedä tarkkaa päivää, mutta on PERJANTAI. 
”En ole kirjoittanut kuukausiin, koska en ole tiennyt mitä kirjoittaisin. Eilen yöllä sydän tykytti kamalan kovaa, ja oksensin. Se sattui, koska ulos tuli vain polttelevaa mahanestettä. Olin syömättä noin 28h. Sitten minut tuotiin sairaalaan. Aluksi kun tulin tänne, minua ahdisti vielä enemmän. Tuntui kuin olisin yksin vankilassa: kännykkää ei saa pitää ja kaikki esineet millä voi vahingoittaa itseään otettiin pois. Itkin tunnin ja sen jälkeen istuin ikkunalaudalla ja tuijotin ulkoilmaa lasin läpi. Ilmaa, jota en tule hengittämään vähään aikaan. Vähän ajan pästä mieleni alkoi kuitenkin rauhoittua. Ei stressiä siitä että kännykkään pitäisi vastata, ei stressiä siitä että pitäisi tavata ihmisiä joita en halua, tai hymyillä, nauraa, tai puhua jos ei halua. En kykene satuttamaan itseäni kunnolla täällä… Kun on paha olo, revin kynsinauhat auki ja pesen haavat saippualla… Mutta ei sen pahempaa.”

18.6.2011, 2. päivä sairaalassa, Lauantai klo 9:30
”Olen tehnyt paljon palapelejä. Niillä saa ajatukset pois… Täällä kun yritetään olla ajattelematta mitään. Siinä pitää vain miettiä mihin laittaa palan, mikä sopii mihinkin, ja että mikä kuva siitä syntyy. Mieleni ei ole ollut näin rauhallinen pitkiin aikoihin.”

22.6.2011, 6. päivä sairaalassa, Keskiviikko 
”Sänkyni yläpuolella on kaistale repeytynyttä tapettia. Kun tarkkaan katsoo, siitä tulee mieleen pieni kaupunki… Tai sitten suuri linna vuoren huipulla.”

”Äsken täällä oli huoneiden tarkastus. Kaapit ja hyllyt, patjat ja lakanat, jopa ilmastoinikanavat pengottiin. Minulta ei löytynyt mitään takavarikoitavaa. Hoitaja penkoi jopa kirjojen sivut ja kävi sinutkin, päiväkirja, nopeasti läpi. Meinasin hyökätä hänen kimppuunsa. Olisin tehnytkin sen, jos minulla olisi yhtään enempää voimia.”

24.6.2011, 8. päivä sairaaassa, Perjantai klo 12
”Voin kuvitella että vankilassa tuntuisi sisäisesti juuri tältä: Olen yksin, ja se on oma vikani.”

”Äiti oli katsomassa minua eilen aamulla. Minua ahdisti ja oli huono olla. Hän silitti minua ja luki kirjaa ääneen. Äidillä on maailman paras lukuääni.”

”Maanantaisin saamme viikko-ohjelmat. Suurin osa sen teksteistä ei koske minua, koska en saa liikkua enkä leipoa.”

25.6.2011, 9. päivä sairaalassa, Lauantai
”Sain tänään kolmen ja puolen tunnin kotiloman! Tarkoituksena oli lääkärin mukaan motivoida minua syömään paremmin, piristää, ja mitata onnistuuko välipalan syöminen kotona. Tein sen… Tuli huono olo… Ja sen jälkeen jännitys laukesi. Pyörrytti ja väsytti. Mutta pääasia että sain edes käydä kotona. Lääkäri oli oikeassa; se motivoi. Haluan lopullisesti kotiin tästä valkoisesta vankilasta.”

Ovistopparia vailla

25.4.2016 Sisustusideat, Yleinen

Vaihdoimme alakerran makuuhuoneeseen 80-luvun mäntykaappien tilalle uuden liukuovikaapiston. Liukuovikaappi oli järkevin sijoittaa oven taakse, jotta saimme myös lisää lasku-/työskentelytilaa. Alakerran makuuhuone on melkoinen monitoimitila. Siellä yöpyy vieraat, mieheni opiskelee iltaisin ja minä itse ompelen, askartelen, piirrän, maalaan ja niin edelleen. Säilytystilaa tarvitaan juhlavaatteille, kansioille, askartelu-/sisustuslehdille, materiaaleille, ompelutarvikkeille kuten kankaille ja vaikka mille. Tilaan on sijoitettu iso työpöytä, vierassänky ja perintölipasto. Kaapiston vaihdon yhteydessä liukuovikaapiston ja seinän väliseen tilaan sijoitimme keittiötason ja sen alle kaksi lipastoa. Yläpuolelle lisäksi avohyllyjä. Laitan tämän projektin kokonaisuudessaan tänne blogiin kun saan muutaman ongelman ratkaistua siinä ;)

Tämänkertainen ongelma oli kuitenkin liukuovikaapiston sijainti oven takana. Ovenkahva nimittäin osuu vaarallisesti liukuovikaapiston peiliin avautuessaan. Minulla ei ollut ovistopparia, joten sen virkaa toimitti Ihaa-pehmo :) Monet kerrat muistutin tyttöä, että äiti lainaa sitä hetken ja palauttaa sen heti kuin mahdollista :D Viime viikolla kävin syömässä ystävieni kanssa ja tulomatkalla pyörähdin Anttilassa. Sain idean Annon ovistopparista, joka oli tehty köydestä. Halusin kuitenkin hieman huomaamattomamman version ja päätin kokeilla tehdä itse.

Olin säästänyt matonkudetta, jonka koiramme pentuna ystävällisesti oli päättänyt purkaa räsymatosta. Lisäksi tarvitsin riisiä, minigrip-pussin, palan tytön sukkahousun lahkeesta, neulaa, lankaa ja kuumaliimaa.

030

Aloitin täyttämällä minigrip-pussin sopivalla määrällä riisiä. Riisin määrä riippuu siitä, minkä kokoisen stopparin haluat tehdä.

033

Sitten pussi sujautetaan sukkahousun lahkeen sisään, jonka toinen pää on ommeltu kiinni. Voit myös käyttää tähän kuumaliimapistoolia. 034

Muotoile pussi pyöreäksi. Sitten käännä toinen pää pallon ympärille.

036

Kuumaliimaa matonkuteen pää kiinni ja lähde pyörittämään pallon ympärille. Laita kuumaliimalla sieltä täältä matonkudetta kiinni palloon. Varo sormia!!! Nimimerkillä ”muutaman kerran näpit paloi” ;)

037

Minun valmis työ näyttää tältä

057

Jos innostuit tämän kokeilemaan niin postaa tänne kuva <3 Kiitos!

 

Tämänkertaisen remontin päätös

29.3.2016 Remontit

Olohuoneen vahauksesta innostuneena päätin vahata myös kylppärin vanhat seinäpaneelit. Olohuoneesta jäi ylimääräistä vahaa reilusti eli melko riittoisa on tuommonen 0,75l pönikkä puuvahaa. Olohuoneeseen verrattuna kyllä työskenteley oli hitaampaa, koska paneeli on kaareva ja olouoneessa tasainen. Meni kauan aikaa löytää tekniikka, jolla työ sujuu kohtuu hyvin ja tulee siisti. Onneksi kylppärin paneelit oli aiemmin käsitelty valkoisella läpikuultavalla. Itse havaitsin parhaaksi tavaksi ensin vahata kauttaaltaan yläreuna, alareuna ja sitten keskeltä. Tässä vaiheessa jälki ei tarvitse olla tasaista. Lopuksi vedettiin paneelin päästä päähän yhtenäisillä vedoilla, jotta ei jää rajoja ja tulos on mahdollisimman tasainen. Käytin vahaukseen tarkoitettua vaahtomuovipensseliä. Lopputulos on valkoinen, mutta ei tasaisen vaan hieman elävä, joka minusta sopii hyvin kylpyhuoneen tunnelmaan. Tämä seinä ei tarvinnut kuin yhden kerroksen toisin kuin olohuoneessa. Erona oli olohuoneen paneelin käsittelemätön pinta.

157

127

156

034 (2)

033

 

Viikon takaisia remppailuja osa 2

25.3.2016 Remontit

No niin! Listat laitettu ja valmista tuli. Tässäpä kokonaisuudessaan olohuoneen seinien pinnoitusoperaatio.

Lähtötilanne näytti tältä…

094

Seinässä oli tälläinen paneelipinta vuodelta -81 ;)

096 098

Vastakkainen seinä oli samaa kuosia

113

Ensin uutta seinäpintaa

117

118

Ensin tasoittelua ja sitten maalia pintaan

Tästä se lähti…

126

Puupaneelin pintaan Osmo color sävy Lumi ja normiseinään Teknos Ekora 20 valkoinen

Saattoi hiukan maalarikin saada meikkiä pintaan ;)

131

Lopputulos

022

Vihdoin sain myös iskän perintösarvet arvoiselleen paikalle <3

023

136

025

021

Mitähän remppaa ens vuosi tuo tullessaan?

31.12.2015 Remontit


Tämä vuosi alkoi vaatehuoneremontin keskellä. Teimme vaatehuoneeseen ison muutoksen avaamalla seinän lähes kokonaan. Nyt vaatehuone on osa makuuhuonetta. Tarkoituksena oli vain maalata ja vaihtaa epäkäytännöllinen hyllysysteemi vetokoreihin. Alla ennen-kuva ja kaunis kaunis vanha tapetti ;)

055

Kuten näihin remppoihin on aina sisältynyt, niin myös tähän sisältyi yllätys… Listoja irrotellessa tuli vastaan tummentumaa. Epäilys kosteudesta heräsi koska seinän takana on sauna… Päätimme vaihtaa sitten seinäpinnat uusiin samalla ja myös purkaa oviaukko ja yli puolet seinästä :) nyt tilalla on verhotanko valkoisine verhoineen, joilla tilan saa piiloon tarvittaessa. Taustaseinä sai pintaan liitutaulumaalin. Säilytysjärjestelmä on from ikea ;) Onpa ollu kyllä toimiva!!! nyt tarkoituksena on laajentaa myös vessan puoleiselle seinälle järjestelmää.

Lattiaan saimme mutkien kautta samaa laminaattia, mitä muuallakin talossa. Se tosin ei ollut kovin helppo homma. Haimme nimittäin kissojen ja koirien kanssa laminaattia, jonka tuotanto oli lopetettu lupauksista huolimatta. Ketju, mistä ko. laminaatti oli, kuulutti ympäri Suomen liikkeet ja myös tehtaaseen otettiin yhteyttä, mutta laihoin tuloksin. Lattiasta puuttui 2 neliöä ja ei millään haluttanu siihen laittaa erilaista. Viimein naamakirjan kautta tuli yhteydenotto ja laminaatit haettiin 100 kilometrin päästä :D Lattia valmis!

Kaiken kruunaa sitten iso peili autotallin puoleiseen seinään. Toistaiseksi pieni peili toimittaa sen virkaa… Ehkäpä uusi vuosi tuo tullessaan ison peilin tai jotain muita remppoja…

Kaunista ja esteettistä uutta vuotta!

 ❤

Mikä ihmeen Villa Korva?

8.12.2015 Yleinen

Mietin pitkään blogin nimeä. Miten erottua? Mikä olisi toimiva ja eikä liian vakava?

Mieleen tuli eräs kerta pari vuotta sitten, kun ostin facebookin kirpparilta joulukoristeita. Menin noutamaan näitä ja huomasin talon ulko-ovella hienon vanhan ikkunan, missä luki Villa Karppanen (muutettu sukunimi). Mietin, että loistavaa… nyt minulla on käyttöä 50-luvun ikkunalle, jonka appiukko on tuonut jostain purkutyömaalta ja mitä olen säilonyt jo useamman vuoden. Noo… hetken tuumittuani tätä ajatusta tajusin, ettei se toimi… Siinäpä sitä sitten lukisi ulko-ovella: Villa Korva. Saishan siitä vieraat hyvät naurut:) Kelpaa tuo blogin nimeksi vai?

Hellyyttävä Joulu. 22 päivä Joulukuuta

22.12.2014 Pukki on valmis, Yleinen

Maanantaiaamu valkeni ja taivaalta putoili hiljaa lunta. Koko yön sitä oli varmaan satanut kun maa oli valkoinen. Mutta puhuttiin vielä pienestä määrästä lunta. Sen verran oli, että jäi kengän kuvion jälki maahan.

Ihmisiä oli jo liikkeellä kuka minnekin meni. Ei ollut sentään koko kylä kuollut jos vertaa edelliseen päivään. Kuka sitten mitä tekikin. Tietenkin kaupassa käytiin hakemassa vielä niitä puuttuvia tavaroita säkkiin ja ruokaahan tietenkin piti vielä hakea.

Irenen työryhmäkin kokoontui vielä aamupäivällä ennen joulua. Kyläläiset olivat katsoneet tilannetta kuka tarvitsisi vielä jonkinlaista auttamista rakentamisen suhteen. Tietenkin muunkinlaista auttamista tarjottiin. Ryhmä kokoontui Irman luokse tekemään päätöstä näistä asioista. Ensin kuitenkin todettiin Sykerön rakentamiset ja kaikki ostot sinne sekä Vilho Hokkasen lämmityspuut.

Mutta uusi kohteita tietenkin löytyi. Eräässä paikassa oli myöskin pesutilan korjausta. Mies oli jäännyt työttömäksi ja veskin pöntön korjaus heillä olisi aika tähdellinen. Perheessä on kaksi pientä lasta ja lattiassa on yksi laatta rikki, että vettä ei uskalla laskea lattialle. Tämä vika päätettiin korjata heti, joulun jälkeen aloitetaan tässä kohteessa. Muut viat olivatkin pieniä joihin ei tarvitse sen suuremmin panostaa. Niitä oli välioven saranan irtoaminen, tiskikaapin saranan irtoaminen, ja muovimaton irtoaminen kulkureitiltä. Maton reunat nousivat pystyyn ja siihen tahtoi ihmiset kaatua. Kovin pieneltä kaikki remontit tuntuivat. Irene oli huomannut kerran kävelylenkillään erään talon jossa oli erittäin huono maali. Vanha maali suorastaan roikkui sellaisina nauhoina. Hän ei tiennyt kuka siinä talossa asui, vai asuiko siinä kukaan. Joku tiesi, että siitä on asukkaat tai omistajat muuttaneet pois muuta ei asiasta tiedetty. Päätettiin käydä kunnantalolta kyselemässä omistussuhdetta tarkemmin.

lensi eteen

Sitten Irene vielä kyseli seuraavanlaista asiaa. Kun hänellä oli tullut mieleen eräs asia kun Raine muutti Hokkasen Vilhon mökkiin. Olisiko täällä muita ihmisiä jotka käyttävät viinaksia hiukan enemmän, ettei työt enään maita.  Kun mulla vain tuli sellainen asia mieleeni, että voisimmeko heille kunnostaa jonkun vanhan asunnon. Kuitenkin uskon, että nämäkin ihmiset kuitenkin tekisivät jotain jos olisi jotain tehtävää. Rainekin otti suurilla puhelahjoillaan meidän juhliin osaa. Hän esittää siellä omia juttuvaan. Ja vielä sellainenkin asia, että Raine lähtee pukiksi seuraamaan Häkkisen Topin jalanjälkiä. Kuitenkaa hän ei saa näistä auttamisista mitään rahallista korvausta. Mutta kun jotain näpertämistä näille ihmisille vaan löytyy niin se saa heidät pysymään siitä kaljasta erossa. Meidänkin tilalla olisi aina joskus jotain pientä hommaa, että voisin pyytää Rainea välillä sinne auttamaan. Tietenkin me maksamme siitä jotain pientä korvaustakin. Myöskin voisi olla jotain pientä metsän siivoamista ja sitä voisivat tehdä vaikka jotain pientä rankapuidenkin kaatamistakin välillä.

Ajatus toimikunnassa oli aika mielenkiintoinen. Ja voisivathan nämä henkilöt auttaa vaikka yksinäisiä naisia puiden pilkkomisissa ja ruohon leikkaamisessa. Asia jätettiin vielä hautumaan ja jos löytyisi jokin sopiva asunto jossa nämä henkilöt voisivat asua.

eksyksissäLiisa oli käynyt hakemassa Joulupukin asun naapurista. Rainen päälle sitä laitettiin ja hyvin tuntui sopivan. Olivathan nämä pukit saman kokoisia miehiä. Puku ei ollutkaan mikään halpa versio pahvisen naamarin kanssa. Vaan oikein viiksillä ja valkoisilla hiuksilla varustettu päähine. Kepinkin oli edesmennyt Topi rakennellut oikein koristeelliseksi. Hänhän oli taitava mies ennen tekemään puusta kaikennäköisiä koristeitakin. Nyt seisoi uusi pukki juhla-asussaan Liisan kammarin lattialla. Vilho haki vielä laulukirjan ja miehet alkoivat laulamaan niita neljää laulua jotka Rainen piti oppia ulkoa. Eipä Raine paljonkaan enään kirjaan katsonut vaan lauloi jo melkein ilman kirjan apua. Nyt oli pukkiasia kunnossa ja valmiina lähtemään perheisiin joissa oli lapsia.

Nyt oli joulu jo aika lähellä. Niinpä kaikki ihmiset jo keskittyivät jouluisiin askareihin. Liisa teki vielä joulusta suuremman kun hän aattona aamupäivällä vietti omia synttäreitään ja joulun vielä perään.

Sykerön Alma odotteli poikaansa ja hänen perhettään kylään. Kohta huomenna saan pidellä kahta pienokaista sylissäni. Hyräillä heille ja nukuttaa heidät. ”Voi kun kaikki näyttää taas hyvältä. Mutta ei se näin hyvää olisi ollut jos ei Irenen joukot olisi meille pesuhuonetta tehneet”. Ja niin kovaa hän puristi Jaskaa rintaansa vasten ja kyyneleitä samalla pyyhkien silmistään. ”Nyt on niin hyvä olla ja huomenna vieläkin parempi”.

Kaivinkoneen kuljettaja Haapasen Ville soitti vielä Irenelle. ”Kaikki asiat ovat kunnossa lupia myöden”. Irene vielä kertoi Rainen juttutuokiosta juhlissa jonka Ville kirjasi ylös. Kansanedustaja ehdokas Irmeli Pahtonen toimii kuuluttajana. Sirkuskoulusta tulee kaksi pientä esitysta. Yhteislauluna laulamme yhden joululaulun. Ja ennen tanssien ja kahvinjuontia esiintyy kaksi kitaraa soittavaa poikaa jotka myöskin laulavat. Kaikki esiintyjät jotka esiintyvät, eivät ota palkkiota. Samoin juhlapaikka on ilmainen. Kahvista ja pullasta tietenkin maksu ja juhliin sisäänpääsymaksu.

pukki lähteeNyt oli Irenenkin hyvä olla. Vielä juhlista on tulossa rahaa ja tällä hetkellä on rahaa tilillä jo vähän yli 10 tuhatta €uroa. Irenekin halusi pitää juhlissa pienen puheen koskien ihmisten auttamista. Nyt oli Irenellä rauhaisa mieli. Kaikki mitä oltiin tehty Joulukuussa oli onnistunut hyvin. Ja vielä kun ihmisetkin olivat itse havainneet kuinka hyvä mieli auttamisesta tulee, olivat he itsekkin kaikkea pientä tehneet toisten eteen.

Jatkuu Huomenna

piki

 

”Vaaleaihoisten vihaaminen on tasa-arvoista!”

12.8.2014 Yleinen

Olen törmännyt mielenkiintoiseen ilmiöön netin ihmeellisessä maailmassa. Tietyissä piireissä ei ole epätavallista, että muiden etnisyyksien omaavat saavat dissata vaaleaihoisia ihmisiä niin paljon kuin sielu sietää. Mutta auta armias, jos vaaleaihoinen dissaa samalla mitalla takaisin. Rasismia! Vaaleat ovat sortaneet muita kansallisuuksia niin kauan, että on vain reilua, että nyt heitä sorretaan samalla mitalla takaisin. Jee, tasa-arvoa!

Kutsukaamme tätä postausta varten kyseistä ihmisryhmää TSOTeiksi (=tekopyhät sosiaalisten oikeuksien taistelijat).

Itse olen kaikkea ihmisen ulkonäköön liittyvää syrjintää vastaan, mutta aikaisemmin kuvaillun mentaliteetin perusteella myös minä vaaleana kantasuomalaisena olen TSOTeille rasisti pelkällä olemassaolollani. Ei mitään muttia, rasisti mikä rasisti. Ei sillä väliä, että itse kiusattuna tiedän millaista on tulla syrjityksi ja pilkatuksi oman ulkonäkönsä perusteella, ja että siksi vannoin olla itse ikinä tekemättä samaa toiselle ihmiselle. Ei, minun tulisi hävetä ja pyydellä anteeksi olemassaoloani esi-isieni tekojen perusteella.

p

TSOT logiikka.

Tähän väliin olisi ihan hyvä huomauttaa, että meitä vaaleaihoisiakin on monista eri lähtökohdista ja kulttuureista. Ovatko tosiaan kansana muka vaalea usalainen, suomalainen ja venäläinen kulttuuriltaan, tavoiltaan ja historialtaan tismalleen samanlaisia? Eivät tietenkään, edes yhden kansan jäsenet eivät ole täysin samanlaisia keskenään. On järjetöntä väittää, että kaikki vaaleaihoiset olivat ja ovat säälimättömiä alistajia ja kaikki tummaihoiset alistettuja uhreja. Mietitään vaikka Suomea. Meillä kantapopulaatio on iholtaan vaaleaa, mutta olemme viimeistä lähes sataa vuotta lukuun ottamatta aina olleet muiden maiden vallan alla.

On vain huvittavaa nähdä kuinka yli hilseen tämä pyhistely on TSOTeilla mennyt. Esimerkkinä voisin kertoa seuraavan tarinan: tykkään nörttiharrastuksieni myötä katsella netissä, kuinka ihmiset pukeutuvat elokuvien tai pelien hahmoiksi. Paskamyrsky on TSOTtien osalta taattu, jos vaalea ihminen on valinnut tummaihoisen hahmon ja pukeutunut muuten tämän täydelliseksi kaksoisolennoksi. Hauskaa on se, että tuota vaaleaihoista roolipukeutujaa haukkuvat TSOTit ylistäisivät maasta taivaaseen tummaihoista, joka pukeutuisi vaaleaksi hahmoksi; ”Anna mennä toveri, älä anna valkoisten määrätä keneksi voit pukeutua!”

En ihan oikeasti tiedä pitäisikö minun itkeä vai nauraa näille ihmisille, jotka vihaavat vaaleaihoisia näiden esi-isien rasistisuuden ja vääryyksien perusteella, kuvitellen toteuttavansa jotain suurta oikeutta rasismin vastaisessa taistelussa. Minä tyhmä se kun luulin, että rasismia on se, että tiettyä ihmisrotua vihataan ja/tai syrjitään pelkästään heidän rotunsa perusteella.