Selaat arkistoa kohteelle välillä.

Töistä kotiin ja kotoota töihin…

4.5.2014 Yleinen

Ensimmäinen artikkeli. Koskaan en oo tällein kirjottanu mihinkää.. lapsena korkeintaan paperille ja neki tuli revittyä ja laitettua roskiin, jotta omat ajatukset häviäis sekajätteen mukana maailmalle.. pois läheisten silmistä.

Nyt on niin paljon pään sisällä, että jonnekki nää on purettava. Eli sen takia tätä blogia kirjotan. Tarkotuksena on saada oma ajattelu niin sanotusti seuraavalle tasolle. 23-vuotiaana on ärsyttävä tajuta, että enhän mä ole enää 16.. :/ kaikki vastuu täytyy ottaa ite. Nykyyään pientenki päätösten teko vaatii äitini, miesystäväni, työkavereitten..jonkun hyväksynnän. Jos saisin itse päättää, palkkaisin holhoojan joka hoitais raha asiat, lääkäri soitot, laskujen maksun.. kaikki. Mä voisin käyä töissä, tulla kotiin hoitaa koti työt ja keskittyä vaikka harrastamaan jotain. Nyt teen kaikista arjen pienistä asioista itelleni tosi suuria. Turhautuminen elämään on niin viimisessä pisteessä, että vaikka jotain haluaisi tehdä, en saa itestäni niin paljoa irti että tekisin. Kiva perjantai illan vapaa menee siihen, että juon itteni humalaan koti sohvalla ja mietin, kuinka mun sielu kuolee ja elämä valuu hukkaan.

Kaks asiaa mitä jaksan tällä hetkellä tehä on työ..ja valittaa. Katkeroidun varmasti ja tajuan, että on liian myöhästä korjata asioita.

 

Sitte tähän päivään..  Työt alkaa 13.30.. huomaan olevani töissä jo yhdeltä..ei kotona ollu mitään tekemistä ni mitä mä siellä teen. osa vapaa ajastakin menee työ paikalla. Johtunee varmaan siitä, että kavereita on sen verran mitä peilistä kattoo ja mitä Samppa (miesystäväni) jaksaa kotona pyöriä. Taas oli niitä työ päiviä jotka alkaa sillä, että pinna kiristyy sekuinneissa johtoportaaseen, joka ei oman firmansa pyörittämiseksi viitsi välillä vaivautua tekemään YHTÄÄN mitään. Onneksi ärsyyntyminen laantuu muutamassa tunnissa, kun mukavat asiakkaat piristää kommenteillaan ja huomaan ajatuksissani taas nauttivani työstäni. Rakastan mun työtä. Oon varma että ilman sitä, mun sielu kuolis tasan viikossa. Harmaana kulkisin katuja..toivoisin että satais aina.

Yheksältä ovet kiinni ja muutama viiminen iltapuuha ja kotiin. on se voittaja fiilis kun lyöt oven takanas kiinni.. pääset kotiin muutamaks tunniks.. kuueks sit takas. Onneks aina ei oo tälläsiä työvuoroja.

Koti oven kun saa auki, kuulee samantien sota äänet olkkarista, niimpä tietenki, taas se pelaa.. Hetken raivon partaalla puuskuttaen avaan TAAS oluen.. ja istun koneelle.. ku ei jaksa seinääkään tuijottaa. Pelaaminen ei mua haittaa, niin kauaa jos muut hommat hoituu.. tänään mukava sauna ilta meneeki sit pikasuihkuun, koska saunaa ei oltu muistettu lämmittää.. petivaatteet on onneks vaihettu…puoliks. MISSÄ UUDET LAKANAT PRKL?! kysyn vaan..

kai se on ite mentävä.

Milla