Selaat arkistoa kohteelle uusioperhe.

29.6.2015 Yleinen

Niin meni juhannus ja miehen lapset lähtivät taas kolmeksi viikoksi äidilleen. Minun lapset jäivät kuitenkin vielä kahdeksi viikoksi. Parasta kesässä on, kun saa pitää lapset luonaan viisi viikkoa, niin että he ehtivät asettua kunnolla ja pääsen nauttimaan perusarjesta heidän kanssaan. Mieheni vanhempi tyttökin kävi meillä pyörähtämässä, kun oli käymässä Tampereelta. Ilmeisesti siellä on tähän asti mennyt hyvin. Ei kuulemma sitten kuitenkaan ole enää kesän jälkeen muuttamassa poikaystävänsä kanssa sinne. Poikaystävä oli saanut täältä töitä vuoden loppuun, joten tyttökin palaa sitten tänne. Olisi nyt jäänyt vaan sinne katselemaan maailmaa, ettei jymähtäisi tähän pikkukylään. Toivottavasti nyt kuitenkin ensi keväänä viimeistään hakee johonkin kouluun…

Juhannuksen jälkeen minulla jatkui työt vielä 75%:na kesäkuun loppuun, jonka jälkeen seuraavat kaksi kuukautta armonaikaa on 50%:lla työllä. Sen jälkeen ei taas ole mitään tietoa työpaikasta. Miehellä oli viimeinen viikko nykyisessä työpaikassaan. Sen jälkeen hän pitää taas viikon lomaa ja lähtee Tenolle perhokalastamaan, jonka jälkeen hän vaihtaa jo pitkään haaveilemaansa pestiin firmaan, josta lähti reilu vuosi sitten. Miehen ex soitti minulle ja kysyi, voisiko nuorempi tyttö tulla meille viikonlopuksi, kun hänellä on töitä toisella paikkakunnalla. Lupasin, että voi kun omatkin lapseni ovat vielä meillä, niin mukavahan se on että heille on seuraa, kun minä olen itse kanssa töissä viikonlopun ja mies Tenolla. Ehkä nämä asiat alkavat luistaa, nyt kun hänkin on hoksannut kysyä suoraan minulta, jos asia koskee minua. Vielä kun mieheni oppisi tämän. Hänelle on äärimmäisen vaikeaa kysyä minulta ensin ja sitten vasta luvata, jos kyse on minun vapaa-ajasta tai minun tavaroista. Ei sillä että haluaisin joka kerta kieltäytyä, vaan se että annettaisiin minulle mahdollisuus valita itse suostunko vai enkö, ja edes mahdollisuus siihen kieltäytymiseen, vaikka sitten suostuisinkin.

Nuorempi tyttö tuli meille sitten torstaina ja mies lähti Tenolle perjantaina. Ennen lähtöään hän kyseli minun lisäakkua, mutten löytänyt sitä mistään. Sitten muistin miehen vanhemman pojan olleen meillä ja soitin hänelle. Hän oli ottanut lisäakun mukaan autoon matkalle Rovaniemelle, että saa pelata. Sanoin hänelle kyllä, että olisi varmasti pärjännyt ilman lisäakkua kolme tuntia, koska nyt hänen isänsä lähtee viikoksi Tenolle, eikä hänellä ole mitään millä voisi ladata puhelinta mukana, eikä teltassa ole sähköjä. Huomautin myös, kysymään ensi kerralla luvan, ennen kuin ottaa meiltä mitään minun ja isänsä tavaraa matkaan. Ottaa päähän tuollainen, kun sitten ne vielä rikkoo kaiken, sanovat että tämä on ihan paska eikä toimi ja meidän täytyy ostaa uudet tilalle että miellä ne tavarat joita itse tarvitsemme.

 

Juhannus

27.6.2015 Yleinen

Kaveripariskunta kävi ennen juhannusta meillä kylässä neljän lapsensa kanssa. Siinä riitti taas vilskettä hetken aikaa, kun yhdeksän lasta oli yhtä aikaa talossa. Sopivasti oltiin lämmittämässä ulkosaunaa, joten pyydettiin heidätkin jäämään saunomaan. Tietysti täytyi koko porukalle paistaa makkaraa kiukaalla, lapsille tarjota saunamehut ja aikuisille omat saunajuomat. Mukavaa viettää aikaa ystävien kanssa, kun koko oma perhe on niin kaukana ettei näe kuin ehkä kerran tai kaksi vuodessa.

Juhannukseksi mentiin mökille. Vene tosin täytyi saada vesille ennen sitä ja minun yksi opintojakso valmiiksi. Alunperin oli tarkoitus lähteä vasta perjantaina. Mies ilmoitti kuitenkin torstaiaamuna hänellä olevan perjatain vapaa, joten päätimmekin lähteä jo torstaina, kun hän tulee töistä. Minulle siitä aiheutui turhaan kiirettä, kun olin olettanut, minulla olevan koko torstaipäivä ja perjantaiaamu aikaa tehdä oppimistyötä. Ei muuta kuin hihat heilumaan ja hommiin. Sain joten kuten väännettyä oppimistyön loppuun, mutten kyllä ole yhtään ylpeä lopputuloksesta, niin hätäisesti sen viimeisen osan siitä kyhäsin kasaan. Seuraavaksi täytyi käydä huushollin kimppuun, että se jää jotakuinkin siedettävään kuntoon, tehdä ruoka koko pataljoonalle ja käydä vielä kaupasta hakemassa mökkieväät. Koiratkin tietysti otettaisiin mukaan, vaikka niiden täytyykin olla koko ajan kiinni tähän aikaan vuodesta.

Juuri kun ollaan saatu kamat kasaan ja lähdössä, niin miehen vanhempi poika ilmoittaa ettei lähde mukaan, vaan jää meille serkkunsa kanssa. Jätin miehen selvittämään asiaa ja poistuin paikalta. Itse en olisi suostunut siihen, että poikani jäisivät kotiin kun ollaan lähdössä juhannukseksi mökille. Onneksi ei ole tarvinnut vielä edes keskustella moisesta, koska he ovat aina mielellään lähteneet mukaan. Mökkireissu siis alkoi neljän lapsen kanssa. Mökille päästyämme huomasimme hiirten mellastaneen mökissä ja jyrsineen petivaatteita. Ne siis täytyi ottaa mukaan kotiin, pestä kunnolla ja risat heittää pois. Kamojen purkamisen jälkeen, laitettiin kalavehkeet kuntoon ja lapset lähtivät heti heittelemään. Koko juhannuksen kalansaalis jäi kyllä ankean pieneksi: yksi taimen ja yksi harjus.

Seuraavana päivänä mies lähti lasten kanssa uistelemaan ja samalla hakemaan vanhemman poikansa mökille. Kun he pääsivät takaisin, niin heti alkoi tämä vanhempi poika marista, ettei ole mitään tekemistä ja ei olisi halunnut tulla. Minulla paloi heti käämit ja ärähdinkin sitten, että on se kumma, kun koskaan ei mikään oo hyvin. No kohta ei sitten ollut minullakaan kaikki hyvin. Naapuri tuli veneellään käymään ja siinä aikansa mieheni kanssa höpöttivät, kunnes sitten minulle vain ilmoitettiin, että me lähdetään tuonne kaverin mökille. Miehet hyppäsivät veneeseen ja minä jäin kantamaan saunaan vesiä ja lämmittämään sitä. Kyllä suututti! Onneksi pojat täyttivät kuitenkin yhden saavin kimpassa. Ei ole reilua, että kun ollaan perheen kanssa viettämässä juhannusta, niin sitten häivytään omille teilleen ja jätetään toinen yksin lasten kanssa saareen, niin ettei ole mitään mahdollisuutta edes lähteä mihinkään. Ehdittiin siinä sitten käydä kaikki muut saunassa, eikä miehiä vieläkään näy. Jonkin ajan päästä he sitten tulivat ja heti huomasi, että on otettu muutakin kuin vettä. Riitahan siitä tuli kun asiasta huomautin.

Illaksi kyhättiin vielä rantaan kokko kaikesta turhasta rojusta, mitä mökiltä löytyi. Ilman tapaturmia ei mökkireissusta selvitty, kun miehen nuorempi tyttö tipahti ensin puoliksi laiturilta ja noustessaan siitä takaisin laiturille sai jotenkin jalkansa lipsahtamaan laiturilautojen väliin, johon se jäi jumiin. Tyttö tietysti säikähti, meni paniikkiin ja itki. Ensin täytyi hänet rauhoittaa ja kun oli tutkittu, se minkä pystyi, ettei jalka ole murtunut tai ettei siinä ole isoa haavaa, keksiä miten jalka saadaan lautojen välistä pois. Onneksi laudat antoivat sen verran periksi, kun niitä kirveellä kampesi, että jalka saatiin vedettyä pois niiden välistä. Jalkaankaan ei jäänyt muuta kuin mustelma.

Seuraavan päivän aamuna miehen vanhempi poika jatkoi marinaansa. Hän halusi lähteä kotiin. Totesin, että eiköhän lähdetä kaikki. Olin itsekin, ensimmäistä kertaa ikinä, tosi tympiintynyt olemaan mökillä. Mies puhui aiemmin, että olisimme voineet mennä ystäväpariskunnan mökille paljuilemaan, mutta ilmoittikin sitten aamulla ettei veneessä ole tarpeeksi bensaa. Niinpä niin… Joskus kyllä ajattelen että miksi minä jaksan tätä, kun niistä asioista, joista minä pidän, voi aina luopua ja tehdään vain mitä itse halutaan. Siispä lähdimme kotiin, kunhan ensin mies ja isot pojat olivat käyneet uistelemassa ja minä, miehen nuorempi tyttö ja minun nuorempi poika siivonneet mökin ja pakanneet kamat.

Paluu arkeen

26.6.2015 Yleinen

Reissusta kotiuduttiin puolen päivän aikoihin, joten ehdittiin hyvin käydä kaupassa täydentämässä jääkaappia yms. Järkyttävää, mitkä määrät menee ruokaa tämän porukan kanssa, kun kaikki ovat paikalla. Kolme puolentoista litran maitopurkkia riittää hädin tuskin vuorokaudeksi. Kaikki neljä poikaa on siinä iässä, että syövät kuin hevoset. Huoneet saatiin hetkessä räjäytetyn näköisiksi ja heti oltiin menossa kaverille tai miehen ex:n luokse yöksi kavereiden kanssa, kun siellä ei ole ketään paikalla. Minä kielsin omaa poikaani, joka on 13-vuotias sinne lähtemästä, koska minun mielestäni 13-vuotias ei ole vielä tarpeeksi vanha hillumaan kylillä, lomasta huolimatta, keskellä yötä, eikä pelaamaan pelejä koko yötä. Ei varsinkaan, jos ketään aikuisia ei ole valvomassa, mitä siellä tapahtuu. Ymmärrän kyllä miehen vanhemman pojan ja hänen kaverinsa sinne menon, koska he ovat kuitenkin jo 15-vuotiaita, ja ansaitsevat jo hiukan enemmän vapautta ja luottoa, mutten ymmärrä että hän antoi myös minun poikani ikäisen poikansa lähteä sinne. Tietysti minun poikani pahoitti mielensä, mutta minkäs teet. Ei minustakaan ole mukavaa olla natsiäiti. Kyllä me poikani kanssa keskustelimme asiasta ja hän lopulta ymmärsi, etten voi antaa hänen tehdä asioita, jotka minun mielestäni ovat väärin, vain sen takia, että joku muu antaa lastensa tehdä niin. Sanoin myös, että toki hän saa sinne mennä yöksi sitten kun miehieni ex on kotona.

Vastaavan tyyppinen tilanne tapahtui mieheni veljenpojan ollessa meillä yötä. Mieheni vanhempi poika oli lähdössä kylille kaverinsa kanssa puoli yhdentoista aikaan illalla, ja he olivat ottamassa tätä veljenpoikaa mukaan mopon kyydissä. Siinä vaiheessa minun oli pakko puuttua asiaan, koska tämä poika on vasta menossa seiskalle eli siis 12-13-vuotias. Kysyin sitten, onko tämä poika kysynyt äidiltään luvan, että saa lähteä niin myöhään kylille ja mennä mopon kyytiin, koska en minä voi antaa lupaa ilman että tiedän sen olevan hänen äidilleen ok. Siinä vaiheessa onneksi miehenikin puuttui asiaan ja kysyi tältä pojalta, onko hän kysynyt äidiltään. Poika sitten itse ilmoitti ettei hän olekaan lähdössä kylille, vaan jää meille minun poikani ja mieheni nuoremman pojan kanssa. Myöhemmin keskustelin tästä pojan äidin kanssa ja hän oli todella kiitollinen etten ollut päästänyt poikaa.

Miehen lapset olivat reissun jälkeen vielä viikon meillä, ja yksi asia on edelleen minulle mysteeri, miksi joka kerta täytyy ottaa uusi kylpypyyhe. Olen yrittänyt piilottaa ylimääräiset pyyhkeet, mutta silti matkalta paluun jälkeen viikon aikana olen pessyt neljä koneellista pelkästään pyyhkeitä, joita kukaan ei tunnusta omakseen. Miksi on niin vaikeaa laittaa käyttämänsä pyyhe kuivumaan ja käyttää sitä seuraavalla kerralla uudestaan, koska ei se yhdestä käyttökerrasta, niin paljon likaannu??? Tämä on varmaan ikuisuusongelma tässä taloudessa. Toivottavasti sitten oppivat, kun joutuvat itse pesemään pyykkinsä.

 

Sadetta ja juustokakkua

23.5.2015 Yleinen

Kylläpä aika on hurahtanut eteenpäin aivan huomaamatta. Miehen lapset lähti maanantaina äidilleen ja ollaan nyt kahdestaan tämä viikko ja ensi viikko lauantaihin asti. Ylioppilaskirjoitusten tuloksetkin tulivat ja miehen vanhimmasta lapsesta tulee sitten ylioppilas. Juhlat pidetään miehen ex:n luona ja olen lupautunut leipomaan kaksi juustokakkua, joista toinen gluteeniton, ja kaksi gluteenitonta täytekaukkua. Enimmäkseen käytän kinuskikissan ohjeita. Siellä on niin mahtavan makuiset ja näköiset kakut sekä hyvät ja selkeät ohjeet. Miehen nuorimman lapsen kanssa teimme torstaina sokerimassaruusuja ja tänään sain juustokakut pakkaseen. Pakko yrittää tehdä näitä hommia etukäteen, koska muuten tulee kiire. Lomamatkalle lähtö on ylioppilasjuhlia seuraavana aamuna, joten juhlien lisäksi pitäisi järjestellä koti ja lapset matkakuntoon.

DSC_0003

Itsetehdyt sokerimassaruusut kokoamista vaille valmiina

Eilen käytiin miehen ja koirien kanssa samoilemassa kolmisen tuntia metsässä. Oli muuten oikein mukavaa, mutta reitti oli vielä vähän tulvassa, kengät, sukat ja lahkeet olivat aivan märät kun päästiin takaisin. Kotiin tullessa sitten grillattiin ja nautittiin kevää ensimmäisestä lämpöisestä päivästä paviljongissa viinilasillisten kanssa.

Metsäretken maisemia.

Metsäretken maisemia.

Olen yrittänyt opettaa kissoja ulkoilemaan valjaissa. Kahden kissan ulkoilut sujuu mallikkaasti, mutta kolmas saa aina niin karmean sätkyn, että joko venkoaa itsensä irti valjaista, tai sitten kiemurrellessaan raapii minut. Raukka viihtyy parhaiten sisällä, joten olenkin päättänyt olla sitä pakottamatta enää ulos. Sitten on tuo meidän oranssitapaus, joka yllätti meidät tulemalla itse ulos. Se oli itse avannut liukuvälioven ja ulko-oven. Ei auta kuin pitää ovi lukossa koko ajan ettei se karkaa. Eilen sitä meinaan sai sitten maanitella useamman tunnin sisälle.

Tänään onkin satanut koko päivän, joten päätin pitää siivouspäivän. Äsken tuuli ja vettä tuli niin paljon, etten taida edes uskaltaa katsoa, onko paviljonki vielä pystyssä. Siitä huolimatta, että miehen lasten pitäisi olla äidillään, niin meillä on kamala siivoo. Miehen nuorempi poika käy kavereidensa kanssa meiltä käsin softaamassa ja samalla he kuskaavat kaiken ravan ja roskan sisälle. Hänen vanhempi poikansa taas sai mopokortin ja käy joka päivä rassaamassa mopoaan meidän autotallissa. Eipä siinä, hyvä että viihtyvät täällä, mutta mukava olis, että jos on lapseton viikko, niin olisi sitten kanssa. Tänäänkin miehen piti lähteä kuskaamaan nuorinta lastaan ees sun taas, kauppaan ja kaverilleen, kun kaverilla on synttärit. Olen niin monta kertaa tästä miehelleni jo sanonut, etten enää edes jaksa, että jos hänen lapsensa ovat heidän äidillään, niin eikö se ole silloin äidin asia hoitaa nämä asiat. Eihän mekään, silloin kun heidän lapsensa ovat meillä, vaivata hänen ex:äänsä lasten viemisillä, hakemisilla yms. Vaikeita nämä uusioperhe kuviot välillä, mutta kyllä tämä nyt kolmen vuoden aikana on jo helpottanut, tai ehkä minä en enää vain jaksa välittää niin paljon…

 

Yhteenmuutto

13.5.2015 Yleinen

Päätimme muuttaa yhteen. Rakkaani äiti on ostanut osakkeen sijoitusasunnoksi. Se on kt-neliö, talon kolmannessa ja samalla ylimmässä kerroksessa. Menemme sinne siis vuokralle. Saamme itse valita tapetit ym sinne. Olemmekin sen jo tehneet, ja kodistamme tulee aivan ihana. Laitan kuvia myöhemmin valinnoistamme. Pojan huoneesta yksi seinä maalataan siniseksi tai vihreäksi, ja muut seinät valkoisella.

Olemme ikionnellisia. Mehän pojan kanssa joudumme siis muuttamaan toiselle paikkakunnalle, mutta ei se mitään. Ei minulla täälläkään mitään ole. Päätös muutosta syntyi  20.4. Meillä kummallakin on enää tämä kuukausi asua entisissä kodeissamme, olemme molemmat irtisanoneet asuntomme huhtikuun lopulla. Muutamme tämän kuun viimeinen viikonloppu ja todennäköisesti ensimmäisen yön vietämme uudessa kodissa 30.5. Ihan huippujuttu!

Vasta aika hiljattain itse tajusin että hei mehän ollaan sitten naispari ja oikeasti ns. sateenkaariperhe. Itse kun pidän meitä ihan tavallisena pariskuntana. Ja siis niinhän me ollaankin, mutta joidenkin muiden mielestä emme.

Aluksi päätös yhteenmuutosta tuntui hurjalta. Päätös oli tehtävä, koska Rakkaan äiti olisi vuokrannut asunnon sitten jollekin muulle, ja meillä on kuitenkin ollut yhteenmuutto jossain välissä aikomuksena. Niin miksei nyt. Olemme hullun rakastuneita ja edelleenkin ihan hullaantuneita toisistamme. En ole koskaan kokenut vastaavaa.

Pojan suhteen asiat on ok. Hän on aika innoissaan muutosta ja pakannut omia tavaroitaan :D Uskon että hän tulee sopeutumaan hyvin, vaikka olemme varautuneet alkuhankaluuksiin, protestointiin ja mustasukkaisuuteen mutta ne varmaan kuuluvat asiaan. Poika on asunut ikänsä pelkästään minun kanssani aiemmin.

Arvostan Rakasta suuresti. Hän ottaa koko shown. Oli mitä vaan, koko paketin <3

Moikka maailma!

21.4.2015 Yleinen

Tästä se lähtee, pitkään haaveiltu blogaaminen. Hiukan ehkä hirvittää oman elämän avaaminen julkisesti, mutta samalla kuitenkin tuntuu, että tämä on juuri se mitä pitää tehdä: tuuletuskanava tunteille ja ajatuksille. Uusioperhearkea on takana jo 2,5v, mutta nyt jotenkin tuntui, uusien suurien muutosten myötä, olevan aloittaminen ajankohtaista.

Meidän perhekompleksiin kuuluu, minun ja mieheni lisäksi, miehen neljä ja minun kaksi lasta edellisistä liitoista. Lasten iät ovat (9, 11, 13, 13, 15 ja 19). Miehen lapset ovat meillä kolmen viikon välein kolme viikkoa ja minun lapset käyvät meillä, pitkän välimatkan vuoksi, vain koulujen lomilla. Lisäksi löytyy vielä kolme kissaa, kaksi koiraa ja pari hiirtä. Jotta elämä ei kävisi tylsäksi lasten kasvaessa, niin eilen vielä plussasin, tosin vielä aika haalelalla viivalla, joten perheenlisäystä tähän kompleksiin olisi sitten odotettavissa 29.12.

Lisäjännitystä tähän elämään tuo oman työtilanteen epävarmuus. Nyt neljä vuotta tehnyt määräaikaisena sijaisuutta, joka näyttäis olevan loppumassa kesäkuun lopussa. Mitä siitä eteen päin? Aika näyttää…

Etä-äitinä oleminen ei ole maailman helpointa hommaa. Sitä tekee erotessaan päätökset lasten parasta ajatellen, mutta ajan myötä huomaa ettei valinta ollutkaan oikea. Meillä meni lasteni isän kanssa eron jälkeen monta vuotta hyvin kunnes hänen kuvioihin tuli hallitseva ja kontrolloiva ihminen. Olen yrittänyt olla rauhallinen, antaa tilaaa ja olla puuttumatta heidän elämäänsä, mutta joskus vaan tuntuu, että siellä päässä unohdetaan, kuka on lasten äiti tai tehdään ihan tahallaan kiusaa. Hyvänä esimerkkinä tämän päiväinen: äitini on kysynyt lapsiani luokseen äitienpäiväksi ja kun olen lasten kanssa asiasta puhunut he ovat olleet (jopa vielä eilen) äidilleni menossa. Eilen sitten sain tietää pystyväni venyttämään työmatkaani viikonlopun yli siten että itsekin pääsisin silloin äitienpäiväviikonlopuksi äidilleni. Ilmoitin tästä lapsilleni ja sanoin että onpas mukavaa että nähdään, niin sitten tänään äitini laittaa viestiä etteivät lapset pääsekään äitienpäiväksi hänen luokseen. Joskus tuntuu vaan niin käsittämättömältä etteivät aikuiset ihmiset huomaa lasten olevan ne jotka eniten tuollaisesta kärsii.