Selaat arkistoa kohteelle uusi liitto.

Synnistä, armosta ja uudesta liitosta

26.6.2016 Raamatusta

Tällä kertaa kirjoitan viimeistä kertaa, ennen kesälomaani. Tarkoitan, että tämän kirjoituksen jälkeen piän lomaa myös blogin kirjoitukselta elokuun alkuun asti. Jotain Herra laski sydämelleni tuossa ja lähdemme tutkimaan aihetta Kainin kautta:

1.Moos. 4:3-7

Jonkin ajan kuluttua Kain toi maan hedelmistä uhrilahjan Herralle. Myös Aabel toi uhrin. Hänen uhrinsa oli lauman esikoisista ja niiden rasvoista. Herra katsoi hyväksyen Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen, mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain vihastui kovin, ja hänen kasvonsa synkistyivät. Herra sanoi Kainille: ”Miksi olet vihastunut, ja miksi kasvosi ovat synkistyneet? Eikö ole niin, että jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et, synti väijyy ovella. Se haluaa sinut valtaansa, mutta hallitse sinä sitä!”

 

Jakeista saisi ihan oman opetuksensa, mutta kommentoin vain lyhyesti. Olen ymmärtänyt, että Herra hyväksyi Aabelin uhrilahjan siksi, että se sisälsi verta. Jo ennen Mooseksen lain tuloa ihmiset uhrasivat Jumalalle, itse asiassa Jumala vaatetti ihmiset teurastamalla eläimen. Mihin tämä viittaa? Kristukseen. Veri puhdistaa synnistä. Siksi Kainin uhria ei hyväksytty, koska siinä ei uhrattu viatonta eläintä hänen syntiensä edestä. Näemme, miten synti vaikutti Kainin olemukseen ja käytökseen. Paholainen sai Kainin ansaan ja kuten tiedämme, hän tappoi veljensä, koska ei halunnut katua koston himoaan. Jumala kehotti Kainia hallitsemaan himoaan, se oli siis mahdollista välttää, jos niin olisi halunnut. Synnin olemukseen ihmisen sisällä kuuluu aina petos. Näemme tämän Kainin vastauksessa Jumalalle, jakeessa 13: Minun syyllisyyteni on liian raskas kantaa.

Roomalaiskirje 6:12-14

Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että tottelette sen himoja. Älkää antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille vaan antakaa itsenne kuolleista eläviksi tulleina Jumalalle ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. Synti ei enää ole teidän hallitsijanne, koska te ette ole lain vaan armon alaisia.

Uudessa liitossa, joka perustuu Kristuksen täytettyyn työhön synnin valta on murtunut. Siksi Paavali antaa ymmärtää, että meidän on mahdollisuus vastustaa kiusauksia ja himoja. Miten se on mahdollista? Seuraavat jakeet antavat ymmärtää, että antautumalla Jumalalle kokonaisvaltaisella tavalla voimme elää Jumalan kunniaksi, koska emme ole enää vanhan lakiliiton alaisia, vaan armo kasvattaa meitä. Tutkitaanpa tätä tarkemmin.

Roomalaiskirje 8:1-2

Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, sillä elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.

Kun alamme ymmärtämään uuden identiteettimme Jumalan rakkaina lapsina, saa se aikaan syvän kiitollisuuden, ettemme enää ole synnin orjia! Vanhan lakiliiton tarkoitus oli ajaa meidät Kristuksen luo, koska vain hän voi vapauttaa meidät synnin kierteestä. Pyhä Henki paljastaa meille Jeesuksen valtasuuruuden, koska emme pystyneet tekemään itseämme omin avuin pyhiksi Jumalan edessä.

Lainaan tässä yhteydessä David Wilkersonin kirjasta Voitto – vapaaksi siitä mikä sitoo (s. 42).

”Herra, tunnustan kykenemättömyyteni noudattaa Sinun käskyjäsi. Tunnustan täydellisen avuttomuuteni vapahtaa itse itseni synnin vallasta. Kaikissa pyrkimyksissäni päästä vapaaksi olen epäonnistunut yhä uudelleen ja uudelleen. Siksi olen nyt tullut Sinun luoksesi kuolleena ihmisenä, täysin antautuneena. Tunnustan tarpeeni päästä vapaaksi synnistäni – ja myönnän, etten voi tehdä sitä omin voimin. Herra – Sinun vanha liittosi on saanut minussa aikaan kaksi tärkeää asiaa. Ensinnäkin tiedän sydämessäni, että haluan olla vapaa. Haluan todella, että synnin valta minuun murskataan. En halua enää keksiä tekosyitä synnilleni, enkä halua joutua lopullisesti sen valtaan. Sydämeni halajaa vaeltaa pyhyydessä ja tahrattomuudessa Sinun edessäsi. Mitä tahansa se vaatiikaan, Isä, haluan tulla vapaaksi. Haluan elää täysin Sinun voimastasi riippuvaisena.

Toiseksi olen luopunut kaikesta toivosta, että ikinä pääsisin vapaaksi omin voimin. Käsitän, että ainoa toivoni orjuudesta vapautumisesta on Sinun vallassasi. Tulen nyt Sinun luoksesi uskossa, Herra, heittäydyn Sinun käsiisi. Näytä minulle uuden liittosi siunaukset ja lupaukset. Tarvitsen uuden ilmoituksen, uuden järjestelyn. Vanha on tuottanut minulle pelkkää epätoivoa. Kiitos Sinulle, Herra. Näin rukoilen Jeesuksen nimessä, aamen.”

Vanhalla liitolla oli siis kasvattava vaikutus, kuten hyvin tuossa lainaamassani rukouksessakin annettiin ymmärtää. Vanha liitto perustui ihmisen tekoon, mutta ihminen ei pystynyt muuttamaan sydäntään. Uusi liitto perustuu Jeesukseen ja hänen tekoonsa. Se muuttaa sydämemme, jos vain sallimme sen. Siksi tätä liittoa kutsutaan myös paremmaksi liitoksi. Se perustuu Isän ja Pojan solmimaan sopimukseen, jossa ei ole heikkoja liiton osapuolia. Jeesus edustaa ihmiskuntaa paljon paremmin kuin kukaan ihminen, hän tuli ihmiseksi ja eli synnittömän elämän. Siksi hän pystyy samaistumaan meihin. Nyt meillä helposti syntiin lankeavilla ihmisillä on mahdollisuus sanoa ei synnille, koska Jeesus murskasi jo synnin ylivallan ristillä!

Tätä ristin työtä kuvaa osuvasti aikaisemmin Praisegardenin julkaisema biisi nimeltä veresi toi vapauden.

Verelläsi minut puhdistit/syyttömyyteen mut puetit/edessäsi polvistun ja omaksesi antaudun/nyt kokonaan.

Jeesus, sinä kuolit syntini tähden/Jeesus, veresi toi vapauden/Jeesus, elämäni Sinulle kuuluu/nyt kokonaan

Verelläsi minut lunastit, perillisekses korotit/kuninkuutes ikuinen/ei horju vaikka joskus epäilen/se pysyy vaan.

Kun yhtenä työaamuna ajoin autollani ja ylistin Jumalaa tämän laulun kautta, näin seuraavan kuvan:

Paholainen on kahlinnut ihmisen itseensä. Jeesus tuli ja vapautti kahleesta ja paholainen jäi yksin kahleensa kanssa. Jeesus lunasti meidät verellään vapaiksi paholaisen otteesta. Jeesus on uusi omistajamme: hän saa määritellä uuden identiteettimme hänessä, koska emme ole enää paholaisen orjia vaan Jumalan lapsia. Hänellä on omistussuhde meihin, joten tehtävämme on totella ja kunnioittaa uutta Herraamme, joka rakastaa meitä!

Mitä tapahtuu, jos annamme vapaaehtoisesti Herran määritellä identiteettimme? Silloin hän saa Sanansa kautta muuttaa asenteemme, sanamme ja toimintatapamme, meistä kasvaa sydämellisiä, nöyriä, armahtavaisia ja rakkaudellisia, joiden lähellä on helppo olla heikko. Jos yritämme olla täydellisiä, jotka eivät elä synnissä, olemme lakihenkisiä ja kireitä. Jumalan armon täytyy tulla osaksi identiteettiämme, jotta voimme osoittaa sitä myös muille. Kukaan, joka ei ole ymmärtänyt ja kokenut itse suurta Jumalan anteeksiantamusta, ei voi sitä myös osoittaa muille.

Enkä tarkoita nyt sitä päivää, jolloin sain tulla uskoon, vaan Jumalan lapsena oman lihallisuuteni näkemistä. Vasta silloin alan ymmärtämään miten armollinen Jumala on, kun hän ei heitä meitä pois silmiensä edestä löytäessään meistä syntiä, vaan hän näkee Kristuksen täydellisen uhrin, joka on sovittanut kaikki syntimme. Hän ei suhtaudu meihin meidän ansaitsemallamme tavalla, vaan opettaa meitä näkemään Sanansa kautta, miten kallisarvoisia olemme hänelle! Tämä totuus, että Jeesus täytti lain, jota itse emme koskaan pysty täyttämään, täydellinen ja viaton uhrikaritsa meidän syyllisten puolesta herättää terveen Jumalan pelon. Jotta emme koskaan unohtaisi miten kalliisti ostettuja olemme apostoli Pietari antaa meille viisaan neuvon Pyhän Hengen johtamana:

1.Pietarinkirje 1:16-19

Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” Jos te siis Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee jokaisen hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika. Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta katoavilla aarteilla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä.

Synti ei ole enää Jumalalle ongelma. Hän on sovittanut syntimme ristillä Poikansa kautta. Miten voimme elää oikeassa suhteessa pyhään Jumalaan? Arvostamalla Hänen Poikansa uhria koko sydämestämme. Ja tahtomalla tehdä hänen tahonsa kuuliaisesti ja pyytämällä, että Pyhä Henki johtaa elämäämme. Silloin voimme johdattaa myös muita ihmisiä oikeaan asemaan Jumalan edessä. Sinua ja minua tarvitaan tässä lähetystyössä joka ikinen päivä. Et ole mikään arvoton syntinen, vaan Jumalan rakas lapsi, jota hän tahtoo käyttää voimallisesti, jotta sinun lähimmäisesi tulisivat tuntemaan totuuden ja totuus tekisi heistä todella vapaita! Siunattua kesää kaikille!

Tuhlaajapoika, identiteetti ja uusi liitto

8.5.2016 Raamatusta

Luukas 15:11-24

Vielä Jeesus sanoi: ”Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: Isä, anna minulle se osa omaisuudesta, joka kuuluu minulle. Niin isä jakoi omaisuutensa poikien kesken. Muutaman päivän kuluttua nuorempi pojista kokosi kaiken, mitä omisti, ja matkusti kaukaiseen maahan. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen paheellista elämää. Kun hän oli tuhlannut kaiken, tuli siihen maahan ankara nälänhätä, ja hän alkoi kärsiä puutetta. Silloin hän lyöttäytyi erään sen maan kansalaisen seuraan, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikoja paimentamaan. Hän olisi halunnut ravita itsensä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut. Silloin hän meni itseensä ja sanoi: Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yllin kyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään! Minä nousen ja menen isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Tee minut yhdeksi palkkalaisistasi. Niin hän nousi ja lähti isänsä luo. Kun hän vielä oli kaukana, hänen isänsä näki hänet ja tunsi sääliä. Isä juoksi häntä vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä hellästi. Poika sanoi hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Mutta isä sanoi palvelijoilleen: Tuokaa nopeasti parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja iloitaan! Sillä tämä minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon! Hän oli kadonnut, mutta nyt hän on löytynyt! Ja he aloittivat ilonpidon.

Tuttuakin tutumpi vertaus tuhlaajapojasta. Tarkoitukseni ei ole tällä kirjoituksella alkaa kääntämään vertausta nykyaikaan, paitsi niiltä osin, jotka koin Herran laskevan sydämelleni. En väitä, että tulkintani olisi täysin vedenpitävä, mutta tämä vertaus puhuttelee monella tavalla, ja monesti Pyhä Henki voi avata tuttuihinkin jaejaksoihin aivan uusia puolia. Vaikka jaejaksolla onkin yksi syvempi, keskeinen merkitys, voi sen sisältä löytyä paljon eri merkityksiä, jotka ovat sopusoinnussa Jumalan sanan kokonaisilmoituksen kanssa.

Jakeessa kaksitoista nuorempi veli sanoi ääneen jotain, joka mursi isän sydämen. Mikä vaikutti pojan päätöksen taustalla? Varmaankin hän oli pitkään katsonut elämää perheen sisältä, suojassa kaikelta, ja päätellyt, että maailmassa olisi varmasti paljon asioita, joista voisi nauttia. Että ehkei hänen isänsä tiennyt miltä tuntuu nauttia elämästä. Hän oli haaveillut, että jonakin päivänä hän jättäisi kaiken tämän tutun ja turvallisen ja matkustaisi kauas pois ja eläisi niin kuin itse kokee parhaaksi. Hän saattoi ajatella, että maailmassa jota hän ei ollut koskaan saanut maistaa, hän saisi rahaa, mainetta ja naisia mielin määrin ja alkoi sydämessään himoita niitä valtavasti. Hänen identiteettinsä isänsä poikana alkoi hämärtyä ja maailma kiinnosti paljon enemmän. Ehkä hän oli päättänyt olla kertomatta isälleen sisäisestä päätöksestään ja eräänä päivänä hän laukaisi pitkään suunnittelemansa, mielestään erinomaisen päätöksen. Samalla päätös kertoi karua kieltään identiteetin muutoksesta; kun tuossa kulttuurissa poika sanoi, että tahtoo oman osuutensa perinnöstä, hän ilmaisi toivovansa isänsä kuolemaa.

Pojan päätöstä alleviivasi lähtö kaukaiseen maahan. Hän oli saanut tarpeekseen niistä kuvioista, joissa hän oli elänyt, hän tahtoi mahdollisimman kauas, jottei identiteetti isän poikana muistuttaisi häntä. Se kertoo karua kieltään hänen suhteestaan isää kohtaan: hän halveksi häntä. Jae 13 jatkaa, että kun poika pääsi perille, hän tuhlasi kaiken eläen paheellista, siis irstasta elämää. Nyt hän mielestään nautti elämästään täysillä! Hän ajatteli, että hänellä on kaikki mitä hän tarvitsee elämiseensä, eikä mikään pysäyttäisi häntä ikinä. Ehkä hän ajatteli, että olin aivan oikeassa, kun lähdin pois kotoa ja saan nyt rakentaa oman näköisen elämän. Epähuomiossa hän pisti kaiken menemään.

Jakeet 14-16 paljastavat, että poika joutui kohtaamaan karun todellisuuden. Olosuhteet voivat muuttua nopeastikin, eikä hän ollut varautunut siihen millään tavalla. Kaikki mitä hän oli hankkinut kärsi rajun inflaation ja joutui heitteille. Hänen hieno suunnitelmansa alkoi näyttää surkealta, kun hän joutui kärsimään, oli aikaa miettiä elämän prioriteetteja sikojen luona. Olosuhteet saavat monesti pohtimaan asioita syvällisemmin.

Jakeet 17-19 kertovat sisäisestä päätöksestä, joka ei tullut nopeasti, eikä helposti. Hän ihan aidosti katui tekemäänsä syntiä. Hän ymmärsi, ettei hän ollut kapinoinut ainoastaan isäänsä vastaan, vaan Jumalaa. Hän toivoi, että isä hyväksyisi kaikesta häpeästä huolimatta hänet palkkalaisekseen. Katsotaanpa yksi jae:

Psalmi 51:6

Sinua Ainoaa vastaan olen syntiä tehnyt, olen tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi. Sinä osoittaudut vanhurskaaksi puheessasi ja puhtaaksi tuomitessasi.

Varmasti poika koki oman kelvottomuutensa Jumalan edessä, samoin kuin Daavid, joka tämän katumus psalmin kirjoitti.

Jakeet 20-24 kertovat vertauksen huippukohdan. Ennen kuin poika ehtii sanoa sanaakaan, hänen isänsä osoittaa hänelle ehdotonta rakkautta, ottaa hänet niin lämpimästi vastaan kuin on mahdollista. Poika ei ansaitse tätä rakkautta ollenkaan. Kaikesta huolimatta poika aloittaa katumuksensa julkituomisen, mutta ei pääse edes loppuun, kun hänen isänsä keskeyttää hänet ja palauttaa hänen asemansa täysivaltaisena poikana. Sormus on tärkeä, koska mitä ilmeisimmin se on sinetti sormus, jolla perhe vahvisti kaupat. Pojan identiteetti siis ennalleen asetettiin. Isä on täysin varma, että nyt on syytä juhlaan ja kertoo pojan uudestisyntyneen elämään ja poikakin lopulta uskoo, että hän on saanut kaiken anteeksi.

Miten soveltaisin tätä vertausta meihin? Ainakin pari ajatusta nousee mieleen. Paholaisen missio on siis tuhota Jumalan lapsen ja Isän suhde, jota tuossa tuhlaajapoika vertauksessa hyvin käsiteltiinkin. Mitä keinoja paholaisella sitten on? Miehiä vastaan hän käyttää esimerkiksi näitä kolmea: Raha, maine ja seksi. Kun alamme näkemään maailman houkuttelevana, emmekä valvo uskomme tilaa, se alkaa viemään aikaa Jumalalta ja suhteemme hoitamiselta. Prioriteetti järjestys siis alkaa pikku hiljaa vaihtumaan. Se ei tapahdu todellakaan yhdessä yössä, vaan pikku hiljaa paholainen alkaa valheillaan viemään meitä pois rakastavan Isän luota. Yksi: Valvo ja hoida siis omaa suhdettasi Jumalaan, älä anna minkään asian viedä sinun keskittymistäsi pois Herrasta, joka maksoi sinusta täyden hinnan. Kaksi: Muista, että kun muut asiat alkavat tulemaan tärkeimmiksi ja seurakuntayhteys jää, ollaan vaarallisilla vesillä. Kolme: Älä unohda olla kiitollinen Jumalalle siitä, mitä sinulla nyt on. Liian helposti pidämme asioita itsestäänselvyyksinä, vaikka kaikki mitä meillä on, on Jumalan lahjaa.

Jos nämä kolme asiaa jäävät taka-alalle, uskomme on kriisissä. Voidaan puhua identiteetti-kriisistä. Jos sielunvihollinen saa eristetyksi uskovan muista Jumalan lapsista, hänet on todella helppo saada saaliiksi. Ihminen on sen verran sokea, ettei helposti myönnä tätä, koska oma lihamme nauttii synnistä. Mutta meidän ei tulekaan olla kuuliaisia lihallemme, koska se on yhteistyössä paholaisen kanssa. Sen sijaan meidän tulee haluta jatkuvasti uudistua mielen uudistuksen kautta (Room. 12:2), jotta uudeksi tehty henkemme vahvistuu, eikä liha pääse valtaan.

Tuhlaajapoika ymmärsi ilmeisesti lopulta, ettei hänen tarvinnut yrittää suorittaa palvelijan työtä, ansaitakseen isänsä anteeksiantamuksen. Koska se on ilmainen lahja. Ymmärretäänkö me asemamme uuden liiton lapsina, vai olemmeko suorituskeskeisiä uskovia, jotka elävät vielä vanhassa liitossa? Olemmeko sisäistäneet, ettei meidän lihamme ikinä voi pyhittyä? Jos itse pyrin jatkuvasti muuttamaan käytöstäni, pahoja ajatuksiani ja intohimojani, mihin enää tarvitsen Jeesuksen apua? Jos onnistun yhden päivän aikana käyttäytymään oikein, ajattelemaan oikein ja välttämään intohimoni, alan liian usein ylpeilemään onnistumisistani. Sitä kutsutaan hengelliseksi ylpeydeksi ja siitä meidän täytyy puhdistua.

Sen sijaan, jos me aidosti nöyrrymme ja tunnustamme Jumalalle oman kykenemättömyytemme pyhittää omaa käytöstä, ajatuksia ja himoja, saamme kokea armon, joka kasvattaa meitä riippumaan Jeesuksen täytetyssä työssä. Tulemme tietoisiksi Jeesuksen ansioista, johon turvaamme koko sydämestämme ja antaudumme hänen tahtoonsa päivittäin. Hänestä tulee siis sydämeni valtaistuimen oikea valtias. Niin kauan kuin annan hänen johtaa elämäni jokaista osa-aluetta, elämäni tulee pysymään tasapainossa! Miksemme luottaisi siis häneen? Ole siunattu Jeesuksen nimessä :)

Heprealaiskirjeestä

24.5.2015 Raamatusta

Morjesta! Tällä kertaa kirjoitan Heprealaiskirjeestä. Syy siihen löytyy teologian opinnoistani Global University Finlandille, koska suoritan parhaillaan kurssia kyseisestä Raamatun kirjeestä. Kurssi on ollut erittäin avartava, voin todella rehellisesti myöntää, ettei tämä kirje ole ollut suosikkieni joukossa, koska se on ollut osittain vaikeatajuinen. Viittaukset Vanhaan testamentiin, uhreihin, Moosekseen, Joosuaan ja enkeleihin ovat tuntuneet kaukaisilta. Mutta kun aloin tekemään tätä kurssia ja sen rinnalla lukemaan Heprelaiskirjettä, se on alkanut elämään aivan uutta elämää. Tässä yhteydessä täytyy myöntää, että kun Jumala on armossaan antanut minulle halun lukea Raamattua säännöllisesti, myös Vanhaa testamenttia, olen päässyt paremmin syvälle tähänkin kirjeeseen. Sitä voin suositella kaikille, jotka tahtovat sisäistää paremmin Heprealaiskirjeen sanoman.

Mikä on avaimena Heprealaiskirjeen ymmärtämiselle? Mielestäni se, että ymmärtää, että tässä kirjeessä puhutaan kahdesta liitosta: Uudesta ja vanhasta. Me, jotka olemme vastaanottaneet Jumalan tarjoaman pelastuksen, elämme uudessa armoliitossa, joka on tullut voimaan Jeesuksen täydellisen sovitustyön kautta. Vanha liitto joka perustui Jumalan säätämään lakiin on kumottu ja uusi liitto astunut voimaan. 

Heprealaiskirje vertailee vanhaa ja uutta liittoa monella tavalla, ja osoittaa, kuinka meidän tulee elää armoliitossa. Se fakta, että Jeesus syntyi ihmiseksi, eli ihmisen elämän, sovitti täydellisesti kaikki syntimme ja siksi meillä on pääsy Jumalan perheeseen saa meissä tahdon rakastaa takaisin. Kun käsitämme Jeesuksen maksaman hinnan suuruuden, se saa aikaan halun palvella, rakastaa ja antautua kokonaan hänelle. Sen saa aikaan terve Jumalan pelko, siitä kunnioituksessa on kysymys. Heprealaiskirje varoittaa myös siitä puolesta, jos emme arvosta pelastustamme ja jatkamme tietoisessa synnissä elämistä, ei ole enää uhria edestämme (10:26). Toki on hyvä muistaa, että Jumalamme on todella kärsivällinen meitä kohtaan, kun ihminen nöyrtyy tekemään parannuksen sydämestään aidosti, hän armahtaa! Kun elämme Jumalaa kunnioittaen, elämästämme näkyy väistämättä hyvä hedelmä ja Jumalan Henki ohjaa meitä.

On hyvä muistuttaa myös yhdestä tärkeästä teemasta, nimittäin siitä, että Jeesus on meidän ylipappimme:

Heprealaiskirje 7:26-28

Sellainen ylipappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivata korkeammaksi tullut. Hänen ei tarvitse noiden ylipappien tavoin joka päivä uhrata ensin omien syntiensä ja sitten kansan syntien vuoksi, sillä sen hän teki yhdellä kertaa uhratessaan itsensä. Lakihan asettaa ylipapeiksi ihmisiä, jotka ovat heikkoja, mutta valan sana, joka tuli lain jälkeen, asettaa ylipapiksi Pojan, joka on tullut iankaikkisesti täydelliseksi. 

Eikö ole lohduttavaa, että Jeesus on sinun ja minun ylipappi? Hän eroaa täysin muista ylipapeista, jotka joutuivat uhraamaan omien syntiensä edestä ennen kuin voivat palvella ja auttaa muita. On järisyttävää ymmärtää, että Jeesus on täydellinen ylipappimme: hän suhtautuu kärsivällisesti tietämättömiin ihmisiin, hän opettaa meitä, sekä on kärsivällinen eksyvien lastensa kanssa, varoittaen ja johtaen takaisin. Kyse on siitä, että sielunvihollinen yrittää valehdella Jumalan lapsille jatkuvasti, että katso nyt kuinka taas lankesit syntiin, luovuta jo! Sen sijaan Jeesus nostaa ylös ja rohkaisee meitä: Me teemme oman osamme, kadumme syntejämme, jotka Pyhä Henki näyttää ja koemme kuinka Jumalan rauha täyttää sydämemme! Meidän ei tarvitse enää kuunnella perkeleen valheita, vaan uskoa Jumalan iätikestävää Sanaa, joka on voimassa loppuun asti! 

Katso mitä Sana sanoo, usko omalle kohdallesi ja ala elämään elämääsi Jumalan armosta käsin:

Heprealaiskirje 10:11-14

Jokainen pappi seisoo päivittäin palvelemassa ja uhraa toistuvasti samoja uhreja, jotka eivät koskaan voi poistaa syntejä. Kristus sen sijaan on uhrannut yhden ainoan uhrin syntien vuoksi ja istuutunut ikuisiksi ajoiksi Jumalan oikealle puolelle. Tästä lähtien hän odottaa, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi, sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pystyvästi täydelliseksi ne, jotka pyhitetään. 

Kumpa todella ymmärtäisimme, mitä näissä jakeissa sanotaan. Tulkoon Pyhä Henki valaisemaan meille asemaamme Kristuksessa. Kun pikku hiljaa alamme ymmärtämään, meistä kasvaa uskossa vahvoja, joita erilaiset koetukset eivät saa luovuttamaan, vaan riippumaan kiinni, luottamaan syvästi Jumalan Sanan lupauksiin, jotka eivät voi raueta tyhjiin milloinkaan. Pyhitys, josta tässä puhutaan, tarkoittaa ymmärtääkseni sitä, että Jeesuksen pyhyys luetaan meidän yllemme. Se tarkoittaa sitä, että meillä on vapaa pääsy Jumalan perheeseen. Toinen asia on pyhityselämä, jossa voimme kasvaa vaeltaessamme kohti taivasta. Näitä kahta ei tule sekoittaa keskenään: Pelastava pyhitys tulee jokaisen uskoon tulleen kohdalle, eikä sitä oteta pois. Pyhityselämämme kautta voimme kasvaa hengellisestä lapsuudesta vastuullisiksi aikuisiksi, kun tahdomme oppia tuntemaan Jumalamme syvällisellä tavalla.

Jumala rohkaiskoon meitä tutustumaan, rakastumaan ja soveltamaan Raamattua arjen keskellä :) Ole siunauttu!