Selaat arkistoa kohteelle uuden vuoden lupaus.

Ei jaksa, ei pysty, eikä missään nimessä huvita

13.12.2015 Yleinen

Tavis on alkanut taas treenata enemmän, tosin keskikehoa.. Ei hitto vaan millään meinaa itsekuri pitää ja kummasti on maistunut kaikki herkut. Eikä asiaa auta yhtään se, että syöminen on mennyt muutenkin ihan hunningolle ja sitten sitä pitääkin töistä tullessa illalla nälkäkuoleman kourissa koukata roskaruokapaikan kautta ja mättää ittensä niin täyteen, että ei enää tiedä miten päin olla. Kirjaimellisesti. Henkeä ahdistaa ja makuulle ei ainakaan voi käydä, kun mahaan sattuu niin paljon. Uudeksi vuodeksi ajattelin tehdä itselleni lupauksen (sen saman jonka teen joka vuosi, oikeastaan joka sunnuntai), että alan syödä oikein ja terveellisesti. Mutta terveellinen ruokavalio vaatii oikeastaan aika paljon. Aikaa, rahaa ja varsinkin viitseliäisyyttä. Ihan siis jo kaupassakäynnin suhteen. Onhan se kiva, kun jääkaapin vihanneslokerot on täynnä siideriä ja lonkeroa (niitäkin kun joisi joskus, niin saattaisi tulla tilaa.. Mutta hei, pitäähän niitä kylmässä olla, koska ikinä ei tiedä, millon jano yllättää!), alahyllyllä on pari rahkapurkkia (tarkistin tänään, on niissä vielä päiväystä jäljellä) ja tomaattia löytyy monta pussia. Valmiiksi keitetyt makaroonit taitaa kasvaa jo nöyhtää, en uskalla tarkistaa. Että tälläisen ihmisenkö pitäisi muka oikeasti osata tehdä itselleen ravitsevaa ruokaa? Pahimpaan nälkään näyttää kelvanneen piparkakkutalo, joka on tällä hetkellä ikävä kyllä katoton.

Mutta minä pyhästi lupaan. Ja tiedän taas rikkovani lupaukseni. Toisaalta tulee (hyvin useasti) mieleen, miksi sitä edes vaivautuu? Helpompi vaan paisua, kun pullataikina, tuleehan siitä syömisestä ainakin hyvä mieli, jos herkut maistuu hyvälle. Peli on mun kohdalla varmaan jo menetetty, tästä pitäisi se 10 kiloa laihtua, mutta on se vaan kovin tiukassa.

Eikä ongelma ole se, ettenkö tykkäisi terveellisestä ruuasta. Tykkään todellakin, mutta kolme (kiireiseen aikaan neljä) ylipitkää päivää töissä vetää mielen hieman matalaksi liikunnan ja syömisten suhteen. Kun et yksinkertaisesti vaan ehdi harrastaa enää liikuntaa sen 15 tunnin työpäivän päälle ja kun ne päivät ovat vielä putkeen, niin tulee korkeintaan masennus.

Juu, tiedän, että tämänpäiväinen artikkeli on pelkkää masentelua ja voivottelua. Kyllähän sitä varmaan saisi aikasiksi, jos vaan oikein kovasti haluaisi, mutta kun ei se vaan ole niin helppoa. Ihan melkein ärsyttää ne ainiaat glooria-kertomukset siitä, miten tämä ja tämä laihdutti ja sitten elämä muuttui satumaisen ihanaksi.. Nyt vaan sattuu olemaan tämä urputushetki, kaiketi sekin kuuluu asiaan..

Ehkä ensi vuonna.

Tai sitä seuraavana..

Tai sitä seuraavana……..

Mutta vapiskaa fitness-tyypit, minäkin kyykkään syvään 60 kilolla. Jostain siis tälläisen haastattelun luin.. Tosin epäilen kyllä edelleen, että onkohan siinä jutussa ollut virhe kilojen kohdalla, koska se oli olevinaan suurikin saavutus..?

Ensi vuonna lupaan kyykätä vähintään 70:llä, ei puutu syvyydestä enää paljon, että voisin hyvällä omalla tunnolla sanoa tekeväni sen kunnolla ;)